Viimeinen

Näin taas yksi vuosi meni loppuun. Viimeisen päivän tuhlaan töihin ja illalla siirryn itäisempään Helsinkiin ihanaan 70-luvun arkkitehtuurikaupunginosaan.

Tärkeitä asioita vuodessa 2008 ovat olleet valmistuminen, "hoitoonpääsy" eli oikean lääkityksen ja hoitosuunnitelman hankkinen sekä mukavien ihmisten tapaaminen.

Ensivuodelle luvassa on ainakin keikkoja, Baltiaa, työtä (jo 2.1.)... Toivottavasti myös vanhoja ja uusia ystäviä!

Haluankin siis toivottaa aina vain parempaa Uutta Vuotta, olkoon se valoisa ja antoisa!

Jouluntoivotus

Tänään, varsinaisena joulupäivänä, haluan vasta toivottaa armorikastakin joulua kaikille, joille se jotain merkitsee. Savon joulu on ollut rauhallinen, kaunis - puut tykkylumisia, jääriite järven pinnalla, aurinkoa aattopäivänä ja kynttilöitä lumisessa maisemassa - myös Albertin haudalla.

Tämä joulu päättyy huomenna työvuoroon Helsingin Ruoholahdessa: tätä ennen olen kuitenkin tehnyt monia asioita:

21.12. Nauttinut äidin kuoron joulukonsertista, laulanut joululauluja, osallistunut ensimmäiseen jouluateriaan.
22.12. Ostanut jouluruokaa, kaatanut kuusia, saunonut.
23.12. Hoitanut vakuutusasioita, vienyt mummon kahville kahvilaan, tarjonnut jouluruokaa intissä kiinni olevalle pikkuveljelle, tavannut hyvän ystävän pitkästä aikaa, saunonut, laulanut.
24.12. Mennyt isän kotiin siivoamaan, koristelemaan kuusen, vaihtamaan lakanoita, valmistamaan jouluateriaa, avannut lahjoja, laulanut joululauluja, muistanut hautausmaalla tänä vuonna kuolleita sukulaisia ja myös aiemmin edesmenneitä, lähettänyt jouluterveiset hyville ystäville.
25.12. Katsonut lahjaelokuvia, pelannut SingStaria, pelannut lautapelejä siskojen ja äidin kanssa, katsonut Antin kanssa piirrettyjä (Pingua, Myyrää, Ellan ja Aleksin musavideoita). Saunonut.


Huomenna, 26.12., juna lähtee kohti Helsinkiä 8:36. Olen perillä noin 13:00. Tämän jälkeen suoriudun suoraan töihin, ja olen siellä niin kauan kuin tarvitsee.

Viikonloppuna saan vieraita Latviasta ja teen myös töitä.

Ensi viikolla teen töitä joka päivä - paitsi 1.1. Toivottavasti kaikki sujuu siis hyvin, enkä tule kipeäksi kesken kaiken.

Elämä on kunkku (ja se hyvält tuntuu?)

Nooh, Siirsin itteni siivoomaan toista asuntoo.

Sampsa on intissä kii joulun. Ja muutenki koko suku jo hajoilee (vaikka on vasta 20.pvä)... Onneks työt alkaa 26.

Helsinkiin on jo hiukan ikävä, ja eilen oli vaikea mennä nukkumaan kun Albert ei tassutellut sanomaan hyvää yötä.

Täällä soi Ruudolf. Ja oon selkeesti vanhenemassa, paitsi että mua naurattaa pieruhuumori vieläkin :D

Neuvostoliitosta.

Noniin, nyt tulee sitten poliittisesti epäkorrekti postaus aiheena kansanmurhat ja oikeus ja vääryys ja Neuvostoliitto ja ihan vähän on oma lehmä ojassa. Tässä postauksessa tullaan mainitsemaan Sofi Oksanen, Suomen kommunistinen puolue ja sen kannattajat, Suomalainen yhteiskuntajärjestys ja lopuksi ihan vähän otan kantaa tulevaisuuteen. Jos vähänkin ärsyttää nämä aiheet, älä lue enempää.

Kävin katsomassa Edviins Shnoren ohjaaman elokuvan Soviet Story. Leffa esittää muulle maailmalle Neuvostoliiton tappokoneistoa, joka sai aikaan kansanmurhan 1920-1970-lukujen välissä. Suurin osin elokuva keskittyy 30- ja 40-luvun suurtuhoihin, joita on ilmeisesti sovittu Natsi-Saksan ja Neuvostoliiton kesken. Stalin oli dokumentin mukaan älykäs mies, joka peitteli omat tuhonsa astelemalla Eurooppaan natsien uhrien vapauttajana. Kaiken takana oli kuitenkin vieläkin suurempi oman kansalaisten järjestelmällinen tuhoaminen, joka tehtiin lähinnä Marxin (sosiologisella) oikeutuksella: pyrittiin luomaan parempi ihminen - The New Man, joka toteuttaisi sosialistista maailmankatsomusta täydellisesti ja vapautuisi työnteolla (ja miten niin erään keskitysleirin portissa lukee työnteon vapauttamisesta?). Neuvostoliiton ideologian tukiessa vahvasti tasapäistämiseen ja uhkailuun: pelko piti ihmiset kurissa.

Vai mitä sanotte: Natsi-Saksan teurastuksessa kuoli ehkäpä 5-7 miljoona ihmistä. Vertailun vuoksi kerrottakoon, että Neuvostoliitto tuhosi yli 20 miljoonaa. Mainittakoon vielä, että syynä oli siis hallintokoneisto, ei niinkään kansa.

Dokumentti sinänsä on keskitasoinen, jotenkin History-kanavahenkinen ja siksi ehkä vähän rankkaa kamaa: mutta koskettavinta on kuulla kyydityksen kokeneiden naisten itku: mennään siis sinne tunteiden tasolle, mikä on ehkä oikein. Ja miksei meille ole kerrottu Ukrainan nälänhädästä 1932-1933, joka ilmeisesti johtui siitä että tarkoituksena oli tappaa mahdollisimman paljon ukrainalaisia, koska he olivat uhka sosialistiselle koneistolle. Arviot talven aikana kuoleista liikkuvat 1,5-7 miljoonan välillä. Perinteinen selitys huonosta ruokavuodesta ei ehkä selittäisi yhden talven aikana tuollaista kuolleiden määrää?

Mikäs oikeus jollain toisella on päättää, että sää olet paska, tapan sut? Bernard Shaw, irlantilainen Nobel-kirjailija, on sanonut myös että yhteiskunnalla on oikeus tappaa tuottamaton ihminen, koska: jos meillä ei ole sinusta hyötyä (toisin sanoen tuhlaat aikaasi ja muiden aikaa ja resursseja elämiseesi, etkä tuota samaa tai mieluiten enemmän) ei meidän kannata elättää sinua. Siksi voimme antaa tällaiset armonlaukaukset sitten heille. Tähän ryhmään valitaan luonnollisesti tietyt kriteerit täyttävät ihmiset (lisää aiheesta vaikkapa tanskalaisessa fiktiossa Hvordan vi slipper af med de andre (How do we get rid of the others, 2007).) Ja kriteerit valitsevat tietty joukko, jokin mielenkiintoinen "eliitti".

Sitten ihan vielä siitä suomettumisen historiasta ja 60-70-luvun vasemmistolaisuudesta. Kuten Sofi Oksanenkin sanoi Imagen haastattelussa, hän ei oikein jaksa ymmärtää sitä vasemmistonostalgiaa, kun se vasemmisto on merkinnyt jotain muuta hänen perheelleen ja ihmisille, joita hän kokee edustavansa. Mietin pitkään omaa mielipidettäni asiaan. Mietin itseasiassa vieläkin.

Toisaalta ymmärrän kommunistisen kauhun Baltiassa, koska olen nähnyt kyyneleet Ciriite-äiskän silmissä, kun hän kertoo äitinsä perheen tarinaa, tai äitinsä siskon menetyksiä. Sisaren mies vietiin Siperiaan, eikä takaisin tullut. Lapsiakaan ei tullut, joten jäipä isotäti ihan yksin. Tuolta isotädiltä sain ensimmäiset latvialaiset lapaseni, joita käsittelen hellästi joka talvi. Mutta suomalaisilla ei ole ollut mahdollisuutta päästä tutustumaan noihin menetyksiin, arkeen jota he Baltiassa ehkä elivät, joten meitä ei ehkä voi syyttää tunteettomuudesta tai väärästä asenteesta. Se, mikä on muille totta, on meille kertomus, joka muuttuu todeksi vasta kun kohtaamme ensimmäisen käden tiedon.

Elokuva päättyi vihjaukseen, kuinka suureksi asiaksi kansallissosialismi on noussut nyky-Venäjällä. Näytettiin pätkä internet-ampumisvideoista ja myös Javier Solanan ilmettä, kun eräs entinen NL-ulkoministeri piti puhetta NATOssa, jossa oikeutti juutalaisvastaisen toiminnan neuvostoaikana toteamalla asiassa olevan kyse "fasist-jews"-asiasta.

Viimeinen ja erittäin tärkeä kysymys meille suomalaisille onkin, että kuka haluaa myöntää, että omat esi-isät ovat murhaajia?

Kultaisemme Albert (Isbahan's Golden Heart) 26.10.1996-14.12.2008

Kuningas Albert ensimmäinenlaiskanlinnassa, jonka alle mahtui vielä pienenä.

Albert vauvana, pienenä aivan.

Albert uimarengasharjoittelussa.

Syksyllä ulkona

21.12.1996 haimme kotiin kultaisen koiramme, Albertin. Albert oli pienenä söpö ja virkeä koira, joskin ikäistään pienempi. Albert oli niin pieni, että se mahtui kädelle nukkumaan, laiskanlinnan alle jumiutumaan ja hävisi milloin minnekin.

Albertilla oli myös oma maailmansa, reviiri jota hän hallitsi varmoin ottein välillä jopa murisemalla, mutta kuitenkin neuvoteltuaan ihmisemäntiensä ja isäntänsä kanssa rauhanomainen ilmapiiri jatkui talossa. Albertin lempiruokaa on kautta aikain ollut maksalaatikko ja ihan vauvana Albert söi raksuja kermaviilissä. Myöhemmällä iällä Albertille maistui ruoka useammin päivässä ja herra vähän pullistuikin.

Albert matkusti myös jonkin verran kotimaassa, erityisen usein Albert viihtyi Nurmeksessa, Pohjois-Karjalassa, mutta pienempänä hän matkaili myös sukulaisissa. Loppujen lopuksi Albert ei kuitenkaan pitänyt vieraista ihmisistä ja osasi vartioida omaa reviriään ja suurta laumaansa välillä myös vähemmän viisain ottein.

Tänään aamupäivällä Albert ei enää pystynyt nousemaan takajaloilleen ulkolenkkinsä lopuksi. Kipujen on täytynyt olla kovat, koska sisareni Annika joutui nostamaan murisevan, tärisevän ja riehuvan koiramme viltillä sisään ja lopulta autoon, joka matkasi viimeiselle matkalle. Leppävirran päivystävä eläinlääkäri auttoi Albertin ikuiseen uneen noin puoli yksi iltapäivällä. Albert sai olla viimeiset hetkensä hyvässä hoidossa rakastavien ihmisten keskuudessa. Vanhuus kuitenkin kuihdutti selkärangan ja aiheutti halvaantumisoireita.

Rakasta ystävää jäämme kaipaamaan. Heitän sulle keksin sitten seuraavassa elämässä, Albert!

with my heart.... on the sleeve

On tapahtunut paljon kaikenlaista.

Lokkiloitten kanssa elämä paranee ainakin 258 prosenttia. Kiitos uusista ja vanhoista kappaleista, kiitos Heart on the Sleevestä.

Ja terveisiä uusille tutuille!

Keikkailu yleisön keskuudessa saattaa olla joskus haastavaa. En ole aikoihin ollut jonkin _instanssin_ järjestämällä "pikkujoulukeikalla", mutta tänään sekin ihme taas koettiin. Pikkujoulut sinäänsä ovat ns. saatanasta, mutta tällaisia ainejärjestöjen pikkujouluja, jotka järjestetään Tavastialla jonkin bändin keikalla, saattaisin itsekin olla järjestämässä, jos pikkujouluja järjestäisin.

No, Daina ry vietti tänään myös 10-vuoden toimintavuosijuhlaa tms. Tarjontaa oli eväistä viiniin, ja lopulta päädyimme Kruununhaan Star Cafeen. Sonja viestitti, että tänään oli se SMGTavastialla. Siinä vaiheessa teini-iän kaipuu hyvän musiikin pariin sai vallan ja oli pakko luvata, että I'll be there!

Oli aivan hassua ja huippua samaan aikaan, SMG soi nätisti, paremmin kuin kerran Bellyssä (siis huolimatta, että pidän bändistä, olen nähnyt sen kahdesti!!).

Ja tulin heti keikan loputtua kotiin, laitoin hyvää musiikkia ja nyt on hyvä olo. Vähän niinkuin joskus kauan sitten, ja sitten tuli itku kun ajatteli, että vuonna 2002 ilmestynyttä Onnelliset kohtaa -levyä on seurannut paljon aikaa ja elämää, ja hetkiä joina olisi toivonut, että Tällaisena kesäyönä -kappaletta ei olisi tehty, tai sitä ei olisi kuunneltu Latviassa eräänä kesänä.

Aion kuitenkin olla huomenna tosi vahva ja käyn vakuutusyhtiössä, yliopistolla, seurassa ja lopulta hoidan erään jos toisenkin työhakemuksen. Wish me luck.

Ai!

Nyt on joulukuu. En olis tajunnut, ellei Antsa olis lähettänyt joulukorttia. Kuvassa Antsa (1,5 v.) seisoo syksyisessä maassa talvipuku päällään. Antsa ansainnee vastalahjan: ajattelin ostaa Ellan ja Aleksin uusimman levyn vain, koska sillä levyllä on Kakkaa lumella.

Piti tänään käydä Hämiksellä syömässä. Yhtäkkiä olinkin shoppailut kalsareita ja muita alusvaatteita hurmiossa ja sukkahousutkin ostin (ja naamarasvaa, shampoota, hoitoainetta sekä hammastahnaa). Voisi sanoa, että ei parane tässä kuussa toiste törsätä.

Illalla on luvassa Tapio Rautavaara-ilta. Siellä se Lasse Kurki sitten soittelee meille varmaan Tapsan parhaita. "Juokse sinä humma" oli veljeni Sampsan lempibiisi noin 17-vuotta sitten. Piisi sinänsä on trad. mutta Tapsa teki siihen uudennetut sanat ja muokkasi muutenkin kappaletta sopivaksi. Ihme mies se Rautavaara - olympiakulta-heittäjä, jousiammunnan mm sekä luonnollisesti yksi suomen äänistä 40-70-luvuilla.

Kaisa soittikin, että hän hajoilee nyt. Pyysin kylään, joku toinen hajoilee muhun itä-Helsingissä, kun olen niin vaikea. Niin olenkin! Lälläslää!

Täytyykö...

...ihmisen täyttää kaikki työhakemuksen hakemustarpeet. Tällä hetkellä ahdistaa kun työpaikat ovat ERITTÄIN mielenkiintoisia ja toiseen niihin tarvitaan _monen_ vuoden kokemus tuotantotehtävistä, minulla kokemusta on _muutama_ vuosi? Toinen hakuilmoitus mainitsee, että täytyy olla _erinomainen_ suomen, ruotsin ja englannin taito. Ruotsi taittuu kyllä, mutta kohtalaisesti, toki olen valmis opiskelemaan lisää, jos työn saan (ja muutenkin voisi). Muutoinhan olen täydellinen hakija molempiin työpaikkoihin.

...ottaa kantaa asioihin, joihin ei ole mielipidettä?

...kertoa kaikki asiat ystäville, jos ei halua?

...luopua jostain, että saa jotain tilalle?

...ajatella itseään ensisijaisesti aina, vai voiko antaa mahdollisuuden muillekin?

...ihmisen ajatella edes tällaisia?

Väsymys

Oon väsynyt, huonovointinen, kivulias ja ärsyyntynyt.

Joten toteanpa että perjantaina oli kiva käydä Tavastialla Margen kanssa - ja tässä tulos (vas. Marge).
Teemana oli -10-vuotta ja aika hyvin onnistuttiin olemaan teinimpiä kuin teininä. Tosin Marge löysi itsestään kulttuurintutkijan ja meitsi rockpoliisin. Sellainen CMX-keikka Tavastialla sitten. Tuttujakin nähtiin: Sonja oli siellä jonkin ulkkiksen kanssa.

Lauantaina eli eilen herättiin myöhään, päätin kysyä kämppiksiltä (Hane ja Sumpe oli kotona) josko ne haluis lähteä syömään. Äänestettiin italialaista ja varattiin pöytä La Famigliasta neljäks. Söin pinaattikastikkeella lohta ja sinappiperunoita, alkuruuaks vihersalaatin ja jälkiruuaks vielä juustokakkua. Juomana valkoviiniä. Myöhemmin illalla saunottiin Arlassa Sumpen kanssa, kävin moikkaamassa Pasificossa couchsurfereita ja lopulta pääsin varsinaiseen juhlintaan Tiinalle juomaan pari lasia skumppaa. Tiinalta vielä Bellyyn, jossa tanssattiin kolmisen tuntia. Onneks pääsin kotiin, tosin laskari yllätti ja olin äärimmäisen ilkeällä päällä jo silloin (kuten nytkin vielä).

Tänään ahdistuin Ofeliassa, ajoin raitiovaunuilla paikkoihin joissa en ole aikoihin käynyt ja lopulta nukuin päiväunet. Nyt tekis mieli pyytää anteeksi niiltä, joita kohtaan mielenhäiriö on ollut asiattomin.

Ystäviä?

Mä teen aina näin. :) That is xkcd.com.

Päivän pelastus

Päivän tänään pelasti eräs yhtye, uusi kappale ja fiilis sekä kaikki kivat muistot esim. Deposta (vaikka sen äänentoisto onkin mitä sattuu, mutta siellä tuntuu aina olevan tuttuja...).

21.03.2004 Riika
26.02.2004 Tampere
02.06.2004 Kuopio
11.06.2004 Helsinki
16.12.2004 Riika
06.01.2005 Tampere
14.04.2005 Tampere
25.05.2006 Helsinki
27.07.2006 Turku
01.06.2007 Helsinki

Arvaisin, että seuraavaksi, mikäli ei aiemmin, kohtaaminen on sitten Blomessa, Latviassa 07.02.2009.

I like to get hooked

Ihan pieniä kriisejä pukkaa.

Mökkihöperöys
-Oon viettäny aika monta päivää kotona, kun normaalisti käyn kuitenkin jossain ja tapaan ihmisiä.

Messenger
-Noku saan hepulit heti, jos ei mee niinku haluis mennä.

Sairaanhoitoalan työntekijät (2kpl) vuorokauden aikana
-"Oletkos sä raskaana?" - Joo, en. Vaikutanko mä siltä?

Siivoon sut pois mun elämästä -kriisi.
-Voitte vilkasta Facebookkiin.

Ei tässä mitään, oon jo treenannu näihin sopivia ratkaisumalleja, ja aattelin siis hankkia kotiin seuraa, sulkea messengerin, hankkiutua raskaaks ja heittää ystävät menemään.

Muistetaan sitten vielä, että kriisi on tilanne, jossa yksilön aikaisemmat kokemukset ja opitut toimintatavat eivät riitä tilanteen ymmärtämiseen ja sen psyykkiseen hallitsemiseen.

Pikkujoulut, mitä ne ovat?

Hei kaikki pikkujouluihmiset!

Mietin yksi päivä, että on se jännä, kun mulla ei ole tänä vuonna kalenterissa yksiäkään pikkujouluja. Ei sillä että haluaisin, tai vielä enemmän, että mulla olis rahkeita lähteä mihinkään.

Omasta lusmusta asenteestani johtuen voin kuitenkin todeta, että taas saa maata kotona koko rahan edestä kun aamupäivällä toteutti itseään 38ja risat asteen kuumeessa suhaamalla ympäri kaupunkia: koska eräs sijaisopettaja, jonka sijaiseksi pääsen itsekin, laittoi tekstiviestin kello 7:38 aamulla, olin täysin valmis suorittamaan tätä vaativaa tehtävää ihan heti. Kun kello oli kahdeksan lyönyt, olin jo suihkuttautunut (on kamalan vaikeaa kuumeisena) ja soittanut YTHS:lle, jossa ei ollut ihmeellistä kyllä, puhelinjonoa yhtään (olinko ensimmäinen soittaja?). YTHSn hoitsu kertoi, että flunssa ei ole esteenä verikokeille, jotka YTHS:n naisgynekologi mulle jo syyskuussa määräsi. Piti mennä verikokeisiin 6 viikkoa hormonilääkkeiden aloituksen jälkeen, mutta se hiukan venyi - ei kauemmas kuin 8 viikkoon. No niistähän sitten ainakin näkee onko kaliumin taso liian matala. Vai miten se meni? Kävin tekemässä verikokeen ensin sitten siellä.

Koska YTHSllä on niin paljon asiakkaita, valitsin kuitenkin flunssakeuhkonieluposkiontelo-ongelmain hoitopaikaksi Sanomain henkilökuntavastaanoton. Hoitsut tuolla (sekä lääkärit) ovat äärimmäisen mukavia ja hoitsu ottikin kaikki kivat testit ensin. Pikkuisen tulehdusarvoja katseltiin, niissä ei näkynyt suoranaisesti mitään vikaa. Korvat olivat aika ookoo, nenässä paksua räkää ja ultraäänellä kaikua saatavilla myös poskiontelosta. Koska mielestäni suurimmat oireet ovat kuitenkin nielussa ja sitä alempana hengitysteissä, täti katsahti nieluun ja sanoi, että onpas erittäin turpeat nielurisat. No, kun katsoin sinne itsekin, niin kyllähän ne nielun miltei täyteen pistävät. Nieluviljelmän tulokset saapuvat huomenna, joten voin sitten kertoa mikä alkueläin/virus majailee tonsilloissani. Lopuksi hoitaja oli sitä mieltä, että lääkäriin vaan. Valitettavasti omalla terveysasemalla kaikki lääkäriajat olivat varattuja, joten sain kirjoitetun maksusitoumuksen Postitalon terveysasemalle. Maksusitoumus on kyllä mukava asia - sillä saa elämästä paljon helpompaa.

Postitalon terveysasemalla oli paljon luulosairaita ja oli siellä oikeasti sairaitakin ihmisiä. Jonotus yleislääkärille kesti tunnin, mutta se kannatti. Odotusajalla luin Fitness-lehden, jossa oli mielenkiintoisia artikkeleita ruuasta ja terveydestä ja kuntourheilusta sekä Anna-lehden, jossa oli tylsempiä juttuja. Kun minua pyydettiin huoneeseen, mukava naislääkäri tutki perinpuolin (keuhkot (ei korinoita, pientä vinkua ehkä), korvat (alipaineessa, silloin pitää pään sisäpuolella olla räkää), nenäontelo (täynnä paksua keltaista räkää), nielu (risat turpeat, kookkaat ja peittyneet - eli tulehtuneet). Näiden löydösten johdosta hän oli sitä mieltä, että ottaen huomioon 6 viikkoa sitten tehdyn fessin, olisi parasta ottaa ihan röntgen-kuva sinuksista (eli poskionteloista).

Röntgeniin menin jonottamaan jonkun yskäisen sedän kaveriksi. Myöhemmin mukaan liittyi alaraajansa rikkonut tyttö äitinsä kanssa. Röntgenissä poskiontelokuvia otetaan niin, että asetetaan pää suu aukinaisena kohti seinämää, jonka takana on kuvantamiskalvo(?). Leuka ja nenä koskettavat lasiseinää, otsa irti. Hengittää ei saa. Kuva tuli nopeasti ja siirryin takaisin odottamaan lääkärin tuomiota. Pienen hetken odotettuani lääkäri pyysi minut sisään. Poskionteloni eivät ole varsinaisesti tulehtuneet, mutta turvonneet kyllä, räkää on nenäontelossa vain: hoitona huuhtelun pitäisi auttaa. Johtopäätöksenä sain aluksi kolmen päivän sairasloman, jota tarvittaessa voi jatkaa esim. keskiviikkona.

Kotimatkalla pistäydyin kuumeisena vielä K-kaupassa. Ostin protskuu (broileria, graavilohta), kalsiumia (5 purkkia viiliä ja yhden bulgarian jugurtin) sekä kurkun. Lisäksi ostin helliäkseni itseäni O´boyn kaakaota. Iltapäivä on mennyt lähinnä nukkuessa, sekä lukiessa Juha Itkosen Huolimattomia unelmia -novellikokoelmaa. Illan ajattelin pyhittää niin nukkumiselle kuin myös Matti-elokuvalle.

Huomenna yritän soittaa pariin duunipaikkaan, jos mun puheesta nyt mitään selvää saa.

Eikai tässä muuta kuin että hyvää AIDS-päivää ja joulukuuta kaikille. Muistakaa kumi, jos ootte asioilla, ettei tuu tauteja.

P.S. Ei, edelleenkään en kaipaa pikkujoulukutsuja. Voitte kyllä muuten positiivisesti yrittää yllättää mua, tosin enpä usko semmoisiin asioihin, ainakaan yhtään enempää kuin joulupukkiin.

Viikonloppu, finito

No ylläri, oon ollu perjantaista eteenpäin kipee, kävin torsrtaina opettamassa suomea pienille ja vähän isommille ala-asteikäisille. Ensiviikolla ois vissiin luvassa seksuaalivalistusta vitosluokalle samassa koulussa itäisessä Helsingissä.

Muuten ei tässä ole ehtinyt paljoa: perjantaina näin Kaisaa ja Jennaa, eilen kävin kipeänä leffassa katsomassa maailman kauneimman "kauhuelokuvan" Låt den rätte komma in. Muun ajan olen käynyt mielenkiintoisia keskusteluja niin BB-talon kuivasta jengistä, kynähameen mahdollisuuksista ja buranan saannista. Vähän olen puhunut parista muustakin asiasta, mutta niistä ehkä lisää myöhemmin.

Hävettää pari asiaa, mitä on viikon aikana. Ja mietin, että onkohan se elämä niinkuin Sagrada Familia - ei valmiina koskaan.

Lomailua

Sattui sitten melkein pahemminkin lomalla. Pikkusisko ajoi puuhun ja selvisimme kyydissäolijat pelkin pienin vaurioin. Lomalla oli kuitenkin hauskaa, koska a) Laku-Nakki on niin kiva, b) SingStar on mukava peli, c) saunan saa lämpimäksi kun haluaa ja d) kerrankin oli lepposa meininki. Johtuiko sitten kolarista vai mistä? Auto on sitten korjauskunnossa, lunastukseen asti ei mennyt.

Mitä nyt? Huomenna ja torstaina ohjelmassa ovat työnhakurumbat ja perjantaina viihdytän tätiä kaupungissa. Lauantaina Katja tulee Helsinkiin ja sunnuntai menkööt ihan leppoisissa merkeissä.

Viikonlopuksi...

...jonnekin muualle kuin Helsinkiin.

Aion olla noin viikon teillä tietymättömillä, samoilla metsässä, ryöstää sienisaaliit ja lopulta nukahtaa pianon ja tietokoneen väliin - parhaille ystäville ei muuta voikaan antaa kuin loputtomat päivät yhdessä. Vierailen toki myös isovanhemmillani (sic! herrat n ja j ovat jo poistuneet keskuudestamme, mutta ei se estä vierailua). Ja syön suklaata ja juon kokakolaa, eli koksua, Laku-Nakin kanssa. Ei baareja, ei yhtään hermoilevaa kiireihmistä kotona, ei loskapaskaa vaan ehkä jopa ihan oikea talvi.

Marraskuun yhdeksästoista

Luin yhtä blogia, jossa marraskuun yhdeksästoista oli mainittu vuoden ankeimmaksi päiväksi. Viimeiset 8. vuotta se on ollut ihan hauska päivä, parempi kuin ennen vuotta 2000 vietetyt 10.2., 9.12., 15.8., 22.6., 7.12. tai 18.1. Perheessä, jossa nimipäiviä on juhlittu kuin syntymäpäivää, nimipäivättömyys on ollut kauhistus. Muistan elävästi vuoden 1985, kun pikkusiskoni juhli nimipäiväänsä ja kysyin isältä, milloin minulla on nimipäivä. Vastausta isä ei osannut antaa. Minulla EI OLLUT NIMIPÄIVÄÄ. Pakokauhu suureni vuosi vuodelta, kunnes jonain vuonna ilmoitin äidille, että minulle pitää hankkia nimipäivä, koska on epäreilua, että muilla on kaksi juhlaa ja minulla vain yksi.

Vuoden 2000 jälkeen 19.11. on ollut yksi vuoden parhaista päivistä. Päivä jolloin sisaret, äiti, isä ja kummienokin muistavat, että olen olemassa. Syntymäpäivä kun ei lue kalenterissa, jollei sitä sinne kirjoita. Julistankin siis, että yksi vuoden parhaista päivistä on 19.11. Elisen nimipäivä.

Vietin tänä vuonna päiväni soitellen uusilla Hammond-uruillani, Fullersin Vintage Alella (vm 2008), Tiinan, Jannan, Margen, Jennan, Suvin ja Hannelen seuralla ja hauskalla keskustelulla Loosessa. Lopuksi kuuntelin tämän hetken kovinta yhtyettä, jonka viimeisin levy Echoes, Silence, Patience and Grace on erityisen rakas minulle.

Iededzies par Latviju! (Esmu tur, kur jutos es laimiigs)

90 vuotta sitten eräässä Itämeren rantavaltiossa niin lätit, kuurit, liivit kuin myös zemgallit ja latgallit heräilivät tosiasiaan, että nyt on hetki, jolloin voisi irtautua Neuvosto-Venäjästä (Venäjän sosialistinen federatiivinen neuvostotasavalta 1917-1922) . Hetki koitti 18.11. kun Latvian valtio julisti itsensä itsenäiseksi.

Vuoden 1934 jälkeen Latvia koki muutoksia aina elokuuhun 1991 asti. Joka tapauksessa esimerkiksi Suomi ei koskaan hyväksynyt virallisesti Baltian maiden liittämistä Neuvostoliittoon. Samoilla linjoilla oli monia muita maita.

Mutta nyt, kun nuo päivät on ohi, kansa on selvinnyt monenlaisesta - on hyvä juhlia omaa armasta maataan. Maljamme nousee tänään siis Tēvzemei un Brīvībai, Isänmaalle ja vapaudelle.

Viimeinen latvianopettajani lähetti minulle eilen sähköpostin johon oli liittänyt julkisuudessa liittyneen runon. Jaan sen teille, vaikkette latviaa osaakaan. Pääosin juoni on sellainen, että siinä, että mitä kotimaassa tapahtuu, kulkee myös läpi ihmisen. Ensimmäinen osa kuvaa sitä, kun joet virtaavat myös meissä. Lopuksi todetaan, että kuin ne polut kotimaan pinnassa on kuin katsoisi itseään kipeää lintua lentämässä läpi taivaan, ilman höyheniä.

tās upes kuras plūst caur manu tēvzemi
plūst arī caur mani
katru mirkli kādu sudraba šļakstu
var sajūtās pamanīt

tās sāpes kuras plūst caur manu tēvzemi
caur mani plūst arī
sildu un noglāstu domas ko domāju
gribot vieglākas padarīt

tajos vaibstos kas manas tēvzemes sejā
pazīstu sevi:

paguris putns skrien cauri debesīm
un spārni neviz
(M.Laukmane)

Kippis siis!

Koska kaikki muutkin

Ja mulla on hiljaista tänään, niin katson elämää eri vinkkelistä.

Kymmenen vuotta sitten. (1998)
1) Vaihdoin kuntaa, koulua, menin lukioon Joroisiin. Uudet ystävät ja uusi elämä - vanhan osin painuessa unholaan.
2) Opiskelin ilmailun perusteet ja olen nyt lentotunteja vaille lentäjä.
3) Käytin liikaa aikaa internetissä ja äitini joutui rajoittamaan käyttöäni jättämättä minut ainoana perheestä ilman internetin salasanaa. Kostoksi käytin kalliimpaan yhteyttä, aina kun ehdin. Tähän ei tarvittu salasanaa. Tänä aikana opin paljon asioita, joita ilman olisin nyt käsi nettiasioissa, kuten suurin osa ystävistäni.

Viisi vuotta sitten. (2003)
1) Opiskelin ensimmäistä ja toista vuotta Tampereella. Tampereella, josta halusin äkkiä pois.
2) Kesällä matkustin toisen kerran Latviaan, jossa tapasin mukavia ihmisiä, joiden vuoksi halusin sinne äkkiä takaisin.
3) Viimeinen opiskelurupeama Tampereella fyysisesti. Kurssit, joita oli pakko käydä, koetettiin saada pian kasaan...

Kolme vuotta sitten. (2005)
1) Muutin Helsinkiin Maurinkadulle, jossa vietin tähän astisen elämäni onnellisimpiakin hetkiä.
2) Työni, joita vieläkin teen, alkoivat tuolloin: tutustuin niin Ruskeasuon kouluun, Sanoma Osakeyhtiöön sekä Kaitsuun, jolla on mahtava huumorintaju.
3) Yliopistolle Helsinkiin, hieman kursseja ja samanhenkistä Latvia-seuraa.

Vuosi sitten. (2007)
1) Aloittelin Gradun tekoa, enkä nähnyt sitä mitenkään vaikeana.
2) Muutin myös Latviasta Suomeen, ensin Kirstinkadulle yksiöön, jossa päälle kaatuivat seinät, sittemmin Etu-Töölöön nykyiseen asuntoon, jossa majaa pitävät hauskat yksilöt.
3) Alkoi löytyä oma elämä kaiken etsimisen jälkeen...

Tähän asti tänä vuonna.
1) Tuntuu, että hyväksyy itsensä ja on ihan itse oman elämänsä hallitsija. Siitä tunteesta ammentaa kaiken onnellisuuden ja positiivisen elämänasenteen.
2) Käynyt läpi pelottaviakin sairausjaksoja, vaikka loppuaikana seurattuna missään ei ole ollut pahasti vikaa - vaan oletuksessa "sinulla voi olla joku vakavampi juttu" aiheuttaa paniikinomaista tunnetta.
3) Gradu ja kova työ ovat palkinneet. Lomaa on pidetty jo 2 viikkoa!

Eilen.
1) Nukuin pitkään ja luin paljon Alan Weismanin Maailma ilman meitä -kirjaa.
2) Hain pitkästä aikaa limsaa juotavaksi Makuunista. Ja katsoin pitkästä aikaa Kummisetä -elokuvan.
3) Vastasin hassuun sähköpostiin ja valvoin puoli kolmeen.

Tänään.
1) Menin yllätystöihin Sanomatalolle. Oli hauskaa viettää sunnuntai niinkuin viime vuonna kerran kuussa.
2) CS-dinner Töölössä: ruoka oli hyvää ja seura mukavaa. Voin ottaa uusiksi!
3) Mietin, josko tässä elämässä olisikin jotain hyvää.

Huomenna.
1) Menen töihin Kaitsulle pelaamaan pleikkaa :)
2) Tapaan latvialaisia Kampissa ja kokkaan heidän kanssaan ruokaa itsenäisyyspäivää varten.
3) Pitkästä aikaa saan vieraan Turun suunnalta: Timo on työmatkallaan Helsingissä.

Ensi vuonna.
1) Löydän työelämälle suunnan.
2) Matkustan toiselle mantereelle joko oppimaan tai töihin.
3) Hitaasti mutta vakaasti aloitan jatko-opiskelut.

Yöllisiä

Hah-hah-haa kun naurattaa :)

Ei tässä mitään, katoin Kummisedän ja uni ei tuu. Kuuntelen Arvo Pärtiä, jos tää tästä.

Kirosana.

Sunnuntain jälkeen mä en ole tehnyt mitään, olen ollut hiukkasen kipeä - mitä nyt kävin tänään Sanomilla töissä. Olis ollu Damn Seagulls Henkassa tänään, mut epäilen, että oisin huomenna ollu vielä kipeempi. Kävin hakee lisää lääkkeitä, nyt mulla on aamulla hormonilääkkeet, yleensä päälle buranaa ja astmalääkkeet, lisäks kolmee eri nenäsumutetta. Illalla sit ennen nukkumaan menoa sama satsi plus singulairit. Tän päälle buranat ja hotit sun muut. Oon yhtä lääkitty kuin mummot sairaalassa.

Kippeenä ei ole kiva olla, kun elämä muuttuu matelevaksi. Tätä se on perkele. Ikinä ei mitään uutta.

Mutta mä olen kuunnellut hyvää musiikkia: Interpolia, Interpolia ja Interpolia.

Skin and Bones

Kävin Tampereella, sehän tarkoittaa suunnilleen samaa kuin ulkomailla minulle. Mutta huolimatta aiemmista huonoista tampere-kokemuksistani, minulla oli kivaa. Tapasin Katjan Seppälässä, josta ostin alusvaatteita, kun unohdin pakata. Kävimme Swagathissa syömässä. Ruoka oli äärimmäisen hyvää, söin Murgh Tikka Masalaa.

Myöhemmin korkkasin Alkosta ostamani, ilmeisesti tilausvalikoimaan kuuluvan, australialaisen punaviinin (koska tietoja ei löydy Alkon sivuilta...). Katja lopetti alkoholin juomisen noin 15 kuukautta sitten ja on pärjännyt hyvin. Kuten huomattu, mulle täysi askeesi alkoholin suhteen ei sovi, joten lipittelin sitä siinä samalla kun mietimme mitä tehdä. Bulldogin kautta Salhojankadun Pubiin. Jotain Katjan kavereita näkyi siinä: niin netistä kuin myös yliopistolta. Itse en koskaan ole oppinut pitämään niin hyvää huolta kavereistani.

Ilta oli kuitenkin mitä mainioin ja koska pääsimme sinne Salhikseen, niin piti juoda hyviä oluita. Taisin päätyä ostamaan Franziskanerin Hefeä, joka tarjoiltiin fallossymboli-lasista. Myöhemmin join myös Brooklyn Breweryn East India Pale Alea ihan tavallisesta lasista. Brooklyn Brewery tekee muuten oluensa tuulivoimalla - jos haluaa olla ympäristöystävällinen: vielä ympäristöystävällisempää on juoda Brooklyn oluensa Brooklynissä, että rahtaaminen jää väliin. Erittäin ympäristöystävällistä on muuttaa jenkkeihin, jos haluaa juoda Brooklyn Breweryn tuotteita.

Juu, minulla ainakin oli hauskaa. Lopuksi käveltiin Katjan kanssa Katjalle, nukuttiin aamuun ja lounaaksi kokattiin tikkamasalaa. Ylläri! Kävimme Itsenäisyydenkadun kirppiksellä, josta mukaan tarttui mikkihiirinenäliina, smurffi-lp, batman-pinssi sekä nakkenakuttaja henksselit. Myöhemmin olin sopinut tapaamisen Tarun ja Marjon kanssa Niagaralle, käytiin katsomassa latvialaista elokuvaa: Laila Pakalninan Kilnieks (The Hostage). Tytöt ja Antti eivät pitäneet näkemästään, minä tosin pidin. Kallekin oli leffassa. Ja pari latviatyyppiä Tampereelta. Leffan jälkeen syötiin jossain siinä Kehräsaaren ravinteelissa, muttei Hookissa. Lähdin kotiin paikallisjunalla ja kotona vain makasin, join vettä ja nukuin.

Oli hauska reissu.

Täällä kotona on ihmeitä tapahtunut. Kämppikset ovat tainneet löytää miehiä. Mä alan kohta kateelliseksi!

Come pick me up (31)

Päivän vinkki osoittaaa youtubeen.

I wish you would
I wish you would
Come pick me up
Take me out
Fuck me up
Steal my records
Screw all my friends
They're all full of shit
With a smile on your face
And then do it again
I wish you would

The City Takes Care of It (30)

Eilen oli The Flaming Sideburns keikalla Loosessa. Kivvaa oli. Join siideriä, kaliaa ja jekun.

Ja kävin kepsulla keikan jälkeen Emman kanssa, kun se oli kylässä.

Mut ei mulla oo muuta, kuin että tässä päivän vinkki.

Almost gone (29)

Mä olen ihan ok nyt. Kävin maanantaina hakemassa lavaation ja abs kuurin. Olo = parempi.

Kuukausi on ehkä pian lopussa. Juomattomuus on näkynyt mm. kukkarossa ja ulkomuodossa. Mä olen satoja euroja rikkaampi. :)

Eilen alkoi vähän tekemään mieli punaviiniä, mutta ei pahasti. Kaljaa ei tee mieli yhtään, voi johtua leikkauksen jälkeisistä olotiloista. Suussa maistuu verenmaku mm...

Mutta tänään on Loosessa Fleimarit. Menen sinne Emma kun tulee jossain vaiheessa. Ja on mulla hammaslääkärikin. Kanske tää tästä.

Sairaskertomus, 26.

sillä, että perjantain ja lauantain välinen yö oli kamala, ja jostain syystä sellaisia kamaluus aaltoja tulee vieläkin, voisin hiukan kertoa missä tässä mennään. välillä minua pelottaa, että jalat lähtevät alta, välillä tuntuu ihan voimikkaalta. Juuri nyt koskee vain päähän ja kyllä, kuume hiipii yli 38,5, jos en ota buranaa, sen avulla se pysyy maltillisena 37,5-asteisena. Olen niitä tyyppejä, jotka eivät vähästä hätkähdä - kaiken kokemisen jälkeen - tämä viikonloppu on ollut pelottavinta. Edes karanteenissa en ole kokenut näin jännittäviä sairastamiseen liittyviä asioita. Kaikki alkoi lauantaiyönä siihen aikaan kun Hesari meille jaetaan. Tai oikeastaan jo sitä ennen, koska en voinut nukkua oudon tunteen vuoksi.

Noustessani ylös tunsin pahoinvointia jollaista en ole koskaan kokenut, otsassa jyskytti, tuntui että oksennan ja lopulta silmissä värisi. Päästyäni vessaan - tämän kohdan voinkin sensuroida - kaikki tapahtui niin hetkessä. Asiat menivät oikein niin kauan kun hiki alkoi puskea ulos jokaisesta rauhasesta. Sukat, hiukset ja yöpaitani olivat märkiä. Lopulta silmissä sumeni (en ole koskaan pyörtynyt) ja se pelotti eniten. Yli 20 sekuntia kesti, etten nähnyt mitään. Pelko jatkui kunnes vasempaan silmään alkoi palata näkö - lopulta myös toinen silmä avautui. Olo oli kamalin ikinä. En ole koskaan kokenut sellaista paniikintunnetta, pahoinvointia, saatikka pelkoa.

En tiedä johtuiko se leikkauksen jälkimainingeista. Minun täytyy huomenna ottaa yhteys leikkaavaan tahoon, he sanoivat, että jos kuumeilu ja kivut jatkuvat, jokin voi olla huonosti. Mielestäni edellinen on selkeä näyttö siitä, että huonosti menee. Sairaalaan en ehkä silti suostu. Sinne kun tuppaa jäämään. Kotona selviän (vielä!). Onneksi kuitenkin kaikki vaikuttaa olevan hyvin nenässä. Huuhtelussa sieltä tuli liika räkä ulos.

Oma mielenterveys järkkyy, kun ei voi edes ulos mennä, etteikö tunnu oudolta ja säiky, että jos vaikka pyörryn sinne. Katsotaan siis asia uudelleen huomenissa.

vituttaako? no ei.

Top 5 vitutuksen aiheet:
1) kipu joka ei lakkaa ja kuume joka vaan pysyy (joo-joo, soitan huomenna lääkäriin...)
2) luokkakokous, jonne ei kutsuta
3) ihmisten valitus säästä: pukisitte päällenne.
4) tv:stäkään ei tule mitään
5) ei mulla oo näin montaa syytä.

Top 5 ilon aiheet:
1) Possible trip to New York in the end of November.
2) Syyssää
3) Hyvät leffat, saa Makuunista
4) Oma rauha
5) vapauden tunne

Sellaista täällä. Mites siellä?

Straight into my heart

So much for me believing that sorrow
So much for dreams we see but never care to know
Your heart makes me feel
Your heart makes me moan
For always and ever, I'll never let go
Always concealed
Safe and inside, alive!

Onnelliset asuvat yhteisössä!

Ja uusi Trendi-lehtikin täytynee mainita!

16-27. (Sairasloma)

Leikkaus oli.

Ensin mentiin sisään oikeasta sieraimesta ja heti ensin lääkäri poisti kiinnikkeen seinämien väliltä. Kiinnikkeitä ilmeisesti syntyy kun leikkauksen jälkihoito ei ihan mene putkeen. Sen jälkeen leikattiin processus uncinatus sieltä pois. Se on joku luu asia. Koska mulla on ollut tälläinen rakennemuutos kuin concha bullosa (ei herkkähermoisille). Sitä sitten kaivettiin vielä lisää sieltä, kun viimekerralla ei ollut kaikki lähtenyt. Seuraavaksi laajennettiin etuetmoideja sieltä vähän ylöspäin. Viimeiseksi suurennettiin antrostomia-aukkoa eli poskionteloon tehtyä keinotekoista reikää, josta räkä pääsee valumaan pois.

Vasemmalle puolelle tehtiin ihan samat toimenpiteet, paitsi siellä oli myös polypoottista kudosta keskikäytävässä, eli keskellä nenää.

Tänään minulle tehtiin kontrollilavaatio eli huuhtelu. Sieltä tuli ruskeaa limaa ja verta. Tässä vielä elävää kuvaa siitä mitä on tapahtunut (ei edelleenkään heikkohermoisille). Tämä toimenpide, joka videossa tehdään nukkuvalle (nukutetulle) potilaalle, tehtiin viime torstaina ihan vain paikallispuudutuksessa.

Kuten arvata saattaa, en ole tehnyt viikkoon mitään erikoista: urheilu, saunominen, viinanjuonti ja kaikki kiva suunnilleen on joko kielletty, sattuu (singstarin laulaminen mm.), tai sitä ei jaksa tehdä.

Tätä jatkunee vielä paripäivää: tämän päiväisen huuhtelun tuloksena mulla on kipeä nenä.

nejästätoista viiteentoista

Eilen meillä kävi kämpänkatsojia ja ei ehtinyt kirjoittaa. Kuusi kappaletta, tänään tulee vielä yksi. Asia taitaa mennä vaikeammaksi.

Huomenna minua ei enää kiinnostane se asia.

Tänään oli viimeinen työpäivä tässä putkessa, kaksi viikkoa tuli täyteen ja kiitokset lopulta: olin saanut sellaisia oppilaita motivoitua, joita normaalisti ei "kiinnosta" (Onko se enemmänkin, että aika ei riitä keskittymään myös näihin special needs -oppilaisiin?). Opin lisää itse AAC-kommunikoinnista paljon ja myös sen, mikä on turkilo. AAC taas on ”augmentative and alternative communication” ja tarkoittaa puhetta tukevaa ja korvaavaa kommunikointia.

Työpäivän jälkeen palkitsin itseni levyillä: ostin Egotripin Maailmanloppua odotellessa ja aivan IHANAN Tapio Rautavaaran kaksoislevyn. Siellä on ne kaikki hitit ja kokoelma loppuu En päivääkään vaihtaisi pois kappaleeseen. Molemmat ovat jo olleet soitossa. Tulee ihan nostalginen olo tästä Rautavaarasta.

Huomenna herään sitten yhdeksältä, siirrän itseni Meilahteen ja katsotaan milloin jaksan kirjoittaa taas.

13.

Maanantai. Työpäivä. Väsymys.

Töiden jälkeen asioita ja ruokaa Hanen kanssa jossain. Stupidoille tuhlaamaan. Uusia levyjä. Ilta 10 Items or Less:in kanssa. Siis elokuvaa. Lopuksi levyralli uutuuksien kanssa (niitä on monta, ostin ainakin viisi!) Ja siellä on vanhoja suosikkeja (Suede - Dog man star, Beatles - Sgt. Pepper's Lonely..., Hellacopters - High Visibility ja parisen muuta).

On väsy. Pitäis nukkua. Kolme yötä jouluun.

10,11,12

Leonard ja sydän ja kaikki ne keski-ikäiset ihmiset.

Miten joku voikin keksiä kaikki ne laulut, kaikki ne sävelet oikeaan järjestykseen ja ihan kamalan lämpimästi tehdä itsensä läheiseksi 10 000 ihmisen kanssa areenalla, 74-vuotiaana. Kysyn vaan!

Keski-ikäiset ihmiset ja pari puolituttua, muutama ystävä ja seurana Täti. Jos ja kun jokin muusikko rikkoo sukupolvien rajat, niin tällä viikolla se on sitten hra Cohen. Cohen on tuttu lapsuudesta ja LP-levystä, jotka kuunneltiin - se oli I'm your man. Siellä oli Take this Waltz. Myöhemmin tärkeäksi on noussut sittemmin myös Jeff Buckleyn esittämänä Hallelujah ja ihan viimeisimpänä Heart with No Companion.

En mehustele enempää tätä vaan siirryn eiliseen. Aamiainen Krullassa (oli hyvät eväät), shoppailua muutama tunti (mitään en ostanut), Harjuntorille saunomaan ja illallinen ystäväin ja Enon kanssa Kosmoksessa. Ahvenpihvit olivat hyviä ja portviini jälkiruoka Camembertin kanssa oli oikein maukasta. Ilta päättyi Coronassa pienen siiderin kanssa.

Olen nukkunut hyvin. Vielä 3 päivää töitä. Sitten Leikkaus. Paranen sitten.

number nine

Kello on 2:00. Egotrippi tai siis The Trippers soitti 2 tuntia (22:45-00:45). Ja kuultiin uusi levy kokonaan ja parhaat palat aiemmilta vuosilta. Maailmanloppua odotellessa aloitti setin ja Gloria lopetti illan. Sonjan kanssa paranneltiin maailmaa - join lasin punaviiniä.

Huomenna töihin, herätys siirretty ½tuntia myöhemmäksi, eli 7:00. Aamulla luvassa äidinkieltä ja ylliä. Kotiin jo kello 13. Perjantaina sitten Leonard (Cohen) ja 4 tunnin työpäivä (8-12).

Freedom Gospel (8.10)

Koska on hyvä päivä ja keskiviikko ja illalla menen 6. Linjalle katsomaan Egotrippiä - jota en ole koskaan saanut aikaiseksi nähdä klubilla, niin aion ehkä ottaa yhden oluen, koska huomenna on työpäivä. 5 to go.

seitsemän

Kävin töissä, siivosin koko huoneen (jopa pöydän joka on koko kesän ollut siivoamatta). Katsoin Be Kind Rewindin. Ja nyt olen lueskellut Tiedelehteä. Huomenna työt ja Tripperssien keikka. En ole juonut mitään alkoholijuomia kolmeen päivään.

kuudes

Kävin töissä. Tapasin Kaikan Java-kahvilassa. Join kolme kuppia kahvia. Tulin kotiin, surffasin ja katsoin hiukan leffaa. Normipäivä.

Tänään! (4-5.pvä)

Eilen surffasin kamalan vähän netissä. Lähinnä luin sähköpostini. Olen soitellut ja hengaillut ihmisten kanssa. Perjantaina kävimme Jennan kanssa Sevillassa syömässä. Otin etanoita ja kanaa. Varsinainen lihansyöjä. Joimme myös Barcelonan matkan kunniaksi puokkiin pullollisen Torresia, jota siellä lähistöllä tehdään. Ilta päättyi punaviinilasilliseen Coronassa Esan lyöttäydyttyä vielä seuraan.

Lauantaina nukuin pitkään - kun sain nukkua. Iltapäivä meni jotenkin täysin ohi. Luin lehtiä ja katselin Ransu Karvakuono -ohjelmaa. Seitsemän aikaan hyppäsin 39-bussiin ja matkustin kohti Pitäjänmäkeä Galin, Sarahin ja Kristan tupareihin. Viihdyin siellä hetken ja join samalla kolme lasia punaviiniä, lähinnä moikkasin vanhoja tuttuja, kunnes Auran kanssa sovittu 22:00 tapaaminen aktualisoitui Bar Looseen. Aura oli yhyttänyt Miikan mukaan ja melkein kolme tuntia siellä sitten istuttiin. Join sivistyneeseen tahtiin - 2 siideriä ja yhden Jekun. Kotiin tullessa kaaduin aika väsyneenä sänkyyn.

Tänään heräsin musiikin jytkeeseen ennen kahtatoista. Suvi kuunteli ilmeisesti Dusty Springfieldiä. Söin eilisen tattipastan jämät ja odottelen tässä paraikaa lähtöä Kasviskekkereille Uudelle ylioppilastalolle. Siitä suuntaan Suokkiin ja lopuksi vielä saunomaan ja uimaan Yrjönkadulle. Täydellinen sunnuntai!

3.pvä

Kello on 20:00, olen ollut töissä 10 tuntia.

Väsyttää, koululla oli väsynyttä meininkiä ja täällä jatkotöissä - nyttemmin TTT:nä on jotenkin - väsyttävää.

Pitäisi vielä nähdä Jenna, tosin se on kivaa. Huomenna saa ja voi nukkua pitkään. Samoin sunnuntaina. Tänään olisi Nikon tuparit, tosin en jaksa tavata uusia ihmisiä - niitä siellä olisi. Huomenna Galilla on tuparit Pitskussa. Saas nähdä jaksanko siirtää itseni sinne.

Olisi hauskaa tehdä kävely Suomenlinnaan, ehkä se on tämän viikonlopun ohjelmassa.

Eilen join puolitoista tölkkiä olutta. Eli ei se miksikään kännäykseksi yltynyt. Trendin kuvaaja tosiaan otti meistä aika hulppean hienon potretin. Se tullee sitten ensikuun Trendi-lehteen. Olette sitten kateellisia sommittelusta, eikös juu?

2. päivä

Se siitä. Kukko oli napsahti auki kun Trendin valokuvaaja pärähti paikalle. Interesting!

Tämä täältä tällä erää.

1.pvä

Ihan hyvin menee. Ei tee mieli mitään, söin Kanatomaattikesäkurpitsakastiketta ja tattareita. Ruokajuomana appelsiinimehu. Ei tee mieli syödä yhtään mitään tosiaan. Eikä juoda edes.

Muutoin kävin Ruskeasuolla sopimassa "työvuorot" (2vkoa eteenpäin). Liikuntakassasta hakemassa vuoden eteenpäin erityisuimakorttia (50e/vuosi), Aleksandriassa printtaamassa hakemukset CIMOn vaihtoon Köpikseen ja lopuksi Postin kautta (postitin synttärikortin Lauralle ja CIMOon hakemuksen).

Illalla menen vielä katsomaan Käsky-elokuvan ja haen myös uudet lääkkeet - katsotaan tuleeko musta nainen sitten niillä.

Sober October

No niin, lokakuu alkaa ja sen myötä Sober October. Kolme kertaa viidestä se on onnistunut, ja nyt alkaa kuudes yritys. Luulen, että se onnistuu erinäisistä syistä - suurin lienee se, että leikkausta ennen tai sen jälkeen ei tarvitse/saa juoda alkoholia. Tänään otan lasin viiniä ja se olkoon viimeinen ennen marraskuun ensimmäistä.

Lähden nyt hoitelemaan asioita; kelalle pitäisi toimittaa todistus maisteriksi valmistumisesta ja vuokrasopimus myös. Kopioimaan siis Portsuun nyt!

Will not be Televised (Bändin arvanneelle ilta hyvässä seurassa!)

Takaisin Suomessa: matkaa kertyi miltei tasan 2 viikkoa ja siihen mahtuu niin kamalan ihania asioita, kuin myös ei niin ihania asioita. Mietin ensin, että teen listan siitä miten asiat sijoittuvat - mutta sitten minun pitäisi myös kommentoida, miksi juuri näin. Mutta aloitanpa reissun parhaasta osiosta, joka oli luonnollisesti Liepaja.

Liepaja on edelleen Latvian kolmanneksi suurin kaupunki, joka sijoittuu eteläiseen Latviaan, Kurzemen eli Kuurinmaan alueelle, ja on sen alueen vetokeskus. Kaupunki on pääosin rakennettu 1800-luvun lopun ja 1900-luvun alkuvuosikymmeninen välissä, joten kaupungista löytyy kauniita, joskin rosoisia puutaloja paljon. Kaupunkia rakennettiin tuolloin Nikolai II:n käskystä - hänen mielestään Liepaja sijaitsi täydellisen mukavalla paikalla rakentaa sotilastukikohta. Näin kävi ja Karosta seisoo yhä Liepajan pohjoispuolella.

Itse en käynyt Karostassa vaan nautiskelin vieläkin vanhemmasta asuinalueesta: kiertelin keskustan pikkukatuja, joissa vanhimmat talot ovat 1700-luvulta. Itse asetuin asumaan päiväksi samanlaiseen vanhaan taloon, jossa toimii nykyisin Fontaine Hotel, se pienempi ja mukavampi. Fontaine on Liepajan "sedu", sillä on 2 hotellia Liepajassa, yökerho (rokki, tästä lisää kohta), 1 hotelli Venezuelassa ja ilmeisesti myös yksi ZANZIBARILLA. Lisäksi oma historia rokkitähtenä (noh, miten sen ottaa) on myös ilmeisesti ihan jees. Toinen asia mistä Fontaine tunnetaan, on se rahan määrä, jota hänellä ilmeisesti on. Uldis R. viimeisimmässä Veto lehdessä kertoo, että Liepajassa on Latvian (jos ei Baltian) paras rokkiklubi ja se johtuu siitä, että Fontainella on enempi rahaa kuin muilla. Kanske.

En ollut Liepajassa kuin päivän, illalla kävin ihastuttavan Knucklebone Oscarin keikalla. Se oli hauska, latvialaisetkin olivat vähän suu auki siinä. Mutta lämpenivät mukavasti lopuksi.Oskareiden lämppäri oli tosi outo, joku paikallinen ryhmä miehiä jotka puhuivat enemmän kuin soittivat: soittotaito oli keskinkertainen, mutta ilmeisesti asenne ratkaisi. Lauluntekstit kertoivat mm. silikonitisseistä.

Lauantaina palasin takaisin Riikaan.

Muuten kivaa matkalla oli:
2) Sää, joka oli miltei kokoajan sopiva: Barcelonassa +20-30 kokoajan. Parhaina päivinä 30 mittarissa: juuri sopiva päivä viettää aikaa vuorilla. Latviassa syksyinen aurinko ja lämpöä noin 15-17 astetta.
3) Meri. Kumpikin matkakohteeni sijoittuu sisämerten rannalle, kaksi erilaista merta peräkkäisinä päivinä. Välimeri oli ihanteellinen uida ja taistella aaltoja vastaan, Itämeri kauniinpi katsoa tähän aikaan vuodesta. Oma biitsi ja kahvikanisteri mukana tekee onnelliseksi.
4) Hellacoptersien keikka Barcelonan Razzmatazzissa. Keikka oli parempi kuin aiemmin näkemäni keikat kyseiseltä bändiltä. Voi kysyä, vaikuttaako ulkomaa tähän. En usko. Yleisö oli aika hurjasti mukana - ja kyllä ne klubin täyteen saavat etelässäkin: voi sitä rokkipoikien määrää. Huoh.
5) Viinitilavierailu. Kävimme Someron tyttöjen kanssa Freixenetillä kylässä. Cordoniu olisi ehkä ollut parempi, kun niillä on omat viinit - nämä Freixenetillä ostavat pientiloilta. Mutta ostin sitten pullon sellaista, mitä Alko ei myykään (Freixenet Brut Barroco)!

Huonoja asioita reissussa ei eniten ollutkaan, sanoisinko että ahisti joinain hetkinä. Top vitonen sitten:
1) Ruokamyrkytys viimeisenä iltana Riiassa. Juoksin vessassa noin kerran tunnissa ripuloimassa (tämän halusitte tietää). Ja oksensin mahalaukkuni tyhjäksi kello kolme paikallista aikaa. En tiedä mistä se tuli, mutta ärhäkkä se oli. Kaksi ensimmäistä tuntia Misha kissa tuijotti minua, ihan kuin se olisi tiennyt, että tämä on kipeä.
2) Espanjalaisten/katalaanien asenne ulkomaalaisiin, jotka eivät puhu espanjaa/katalaania. En tiedä jaksanko lähteä latinomaihin uudelleen.
3) Yleinen väsymys ja sen mukanaan tuomat ongelmat niin itsessä kuin matkakumppaneissa.
4) Hostelin vessapaperin loppuminen kriittisissa paikoissa.
5) Matka kotisuomeen: ensin 4h Eurolinesilla voimassa pahoin ja sitten 3 tuntia Tallink Starilla. Länsisatamassa nappasin Taksin.

Tähänkin sattui mukava asia, kun törmäsin Euroscriptiltä kotiin palanneesseen tyttöön ja tämän ystävään (poika?), joiden kanssa napattiin pikataksi asemalta Satamaan ja päästiin vielä laivaankin.

Mahtui siis paljon kaikenlaista ja nyt on nollattu aika hyvin. Pari päivää vapaata (ma-ke) ja sitten menenkin taas Ruskikselle töihin - taas opettajaksi. Luulen, että se tulee olemaan taas kivaa. Olenkin kaivannut oikeanlaista aktiviteettia taas! Tänään Dainan tussinsh Loosessa, menen sinne Dienojen ja Astesin ja Muzikas Saulen ja Veton kanssa. Jos haluatte kuulla juoruja, niin sopii tulla käväseen. 19:00 eteenpäin.

Tänään myös Trendin toimittaja olisi tulossa kylään. Pitänee siivota ennen kuutta.

Työ ja loma

Kyllä, minulla on ollut kiireitä. Viime viikolla tein viikon sisään yli 75 tuntisen työviikon. Siis sunnuntaista lauantaihin. Hyvin meni. Tänään oli viimeinen työpäivä ja senkin selvitin kunnialla. Huomenna alkaa kesäloma ja lento lähtee kello 9:00 kohti Barcelonaa. JA 23.9. kohti Riikaa. Ja 26.9. kohti Liepajaa.

Ja jossain vaiheessa Lakulle kylään Varkauteen. Ensi kuussa luvassa FES-leikkaus, suurbileet(?) ja syksy.

Rankka työ vaatii todellakin rankat huvit. Vietän siis viikon Barcelonassa nauttien lähestulkoon 30 asteen helteistä ja merestä ja Hellacoptersien keikasta.

css - suxxxx

http://myspace.com/liveinnordics

Atomic

kiirettä töissä (tällä viikolla 8x5=40 + 4 + 14=58h!) tulevina ennustan enemmän tunteja... En mä jaksan keskittyä epäolennaisuuksiin eli bloggaamiseen. Mulle saa tulla siivoamaan kyllä kotiin jos joku muu ehtis, ku ite ei ehi/jaksa - ottaen huomioon, että sosialisoin lisäksi ja mulla on myös mm. nää urheiluharrastukset, jotka muuten kummasti auttaa pysymään vireessä. Joka tapauksessa - kai tää tästä. Viimeistään 16.09 lepään sitten siellä Välimeren rannalla: liput on jo maksettu.

Synkkyys ja kurjuus sentään

Tapasin tällä viikolla erään ihmisen CS-miitissä, jota olen jo pidemmän aikaa toivonut tapaavani. Hän asuu Suomessa, muttei ole suomalainen. Olen joskus aiemmin jutellut hänen kanssaan irkissä, ja ihminen on vaikuttanut mukavalta.

Mutta taas kerran tavatessani mukavan ihmisen huomasin raadollisuuden ihmisajatuksissa. Ihmiset ovat mukavia, mutta niistä hehkuu epävarmuus asioiden suhteen. Olen edelleen sitä mieltä, että kyseinen ihminen on mukava. Mutta hän päästi suustaan sammakon, jota en edelleenkään ole osannut arvioida.

Tarina menee näin. Puhumme Suomen kesäsäästä, lähinnä varjosta joka vyöryy uhkaavana Sinebrychoffin museon ylitse kohti meidän joukkoamme. Joku valittaa, että paskan paikan olette valinneet: kuka oli täällä ekana? Myönnän olleeni ensimmäinen, mutta kommentoin myös, että kaikki eivät myöskään pidä auringosta ja kuumuudesta, joten jos haluatte valita paikat, tulkaa itse ensin. Päästyäni sanomasta, että pidän viileistä kesistä, pakkasesta lumesta ja pimeästä, eräs italialainen muistuttaa, että muuttaisit pohjoiseen. Sanon tähän väliin, että pidän Helsingistä. Tässä vaiheessa alun ulkomaalainen Suomessa ottaa osaa keskusteluun ja sanoo, että "thats your only problem". Halusin saada lisätietoa siitä, mikä kenties on ainut ongelmani. Se, että pidän viileästä, pimeästä ja talvesta? Vai se, että pidän Helsingistä? Vastausta en saanut.

On varmaa, että pidän tästä ihmisestä - ihmisenä, mutta olen myös aika varma siitä, että hän ei tiennyt kenen kanssa keskusteli. Joskus olen saattanut tilittää internet-ympäristössä enemmänkin siitä, etten tiedä mihin kuulun.

Minua risoo kamalasti asiat, jotka jäävät kesken; ihmiset, jotka arvostelevat antamatta mahdollisuutta korjata arvostelun alainen asia. Jos joku tietää mitä tehdä, miten olla parempi ihminen: otan vastaan neuvoja.

Kesäloma (1pvä)

Kävin sitten Porvoossa. Ei, en nähnyt Remua enkä muitakaan kaupungin rokkareita. Bussimatka oli yllättävän lyhyt (1h, josta puoli tuntia menee Helsingin läpi ajellessa). Olin perillä puoli yhden aikaan Porvoossa. Käväisin heti tarkastamassa tuomiokirkon, joka on saanut uuden hienon katon. Tutustuin myös porvoolaisten elämään käymällä paikallisessa citymarketissa ostamassa kuulokkeet, kun mp3-soittimen omat menehtyivät kovaan käyttöön Porvoon vanhassa kaupungissa. Kun olin uuden kaupungin puolella, päätin metsästää WSOY:n konttorin ja tehtaanmyymälän. Harmikseni ei löytynyt mitään ostettavaa: melkein tosin ostin Westön Langin, mutta en jaksanutkaan kantaa sitä kotiin asti. Palatessani takaisin vaeltelemaan vanhaan kaupunkiin, katselin samalla mahdollista ruokapaikkaa. Halusin kesälomaretkelläni syödä hiukan paremmin, ja kuvittelin olevani ulkomailla: melkein se sitä on, kun ympärillä puhutaan ruotsia, italiaa, venäjää ja viroa. Ostin pihakirpputorilta lelumuseon vierestä eurolla Karjalaisen kansanlaulun (Soutelin, soutelin kultani kanssa Laatokan lahden suussa) nuotit, jotka oli omistanut oopperalaulaja Harry Herman Heinrichsen. Ne nuotit ovat kyllä kieltämättä kärsineet, mutta pianosovituksen lisäksi tuohon on käsin tehty lisäksi koko orkesterisovitus. Joku päivä pistän kaverit raatamaan...

Kiertelin ihastuttavia putiikkeja ja antiikkiliikkeitä ja vähän kävin levykaupassakin (Riverside records) - mutten ostanut mitään. Kun olin kävellyt pari tuntia, oli nälkä, ja halusin oikeasti syödä jotain hyvää. Kiersin vähän ja löysin sen mitä etsin. Menin ravintola Timbaaliin. Timbaali on Suomen ainoa etanoihin erikoistunut ravintola. Ostin etanoita roquefortissa alkupalaksi ja pääruoaksi pariloitua tonnikalaa, fetaa filotaikinassa ja hernepyreetä. Ruoka oli erikoisen mainio, ja tuonne ravintolaan TÄYTYY mennä uudelleen. Tunnelma oli myös mahtavin, vanha talo, vanhassa kaupungissa ja naapuripöydässä oli hellyyttäviä eläkeläisiä. Valkoviini oli myös asialuokkaa. Joten ruokailuhetki muuttui elämykseksi. Suosittelen lämpimästi.

Ruoan jälkeen ostin kortteja (koska olin lomamatkalla, niitä pitää lähettää mummoille ja lakulle). Ja löysin terassin, johon paistoi aurinko nätisti. Otin yhden Ecussonin ja nautiskelin jälkiruokaa siinä sitten.

Kävelin vielä kerran kaupunkia edes takaisin, kunnes kello oli 17. Suunnistin kohti bussiasemaa ja Helsinkiä. Bussi tuli heti.

Päivä oli oikein onnistunut, kerrankin jotain kesätekemistä, millä tuntui olevan tarkoitus. Näinä aikoina, kun töitä on 6-7pvää viikossa pieni pyrähdys ulkoilmassa tekee ihmeitä. Nyt voisi nukkua nätisti aamuun asti ja mennä huomenna töihin. Ja ensiviikonloppuna on sitten luvassa työtä Suomi-ilmiö-konsertissa. Kaitsun kanssa mennään ja siellähän soittaa hei kaikki mun idolit: PMMP, Ismo Alanko Teholla (AIVAN mieletön), Popeda ja Eppu Normaali. Tästä on tultava hauskaa. Niin ja joo, siis Flowsta bloggaan sitten MySpaceen, Live in Nordicsin sivulle. Sinne kaikki ördäysjutut sitten.

Olen pusa hispida saimensis!

HS:n testin mukaan olen saimaannorppa.

Se sopii minulle oikein hyvin.

Perkelettäkö pitää paistaa aurinko

Mää panikoin jo nyt valmiiks puolentoistaviikon päästä olevaa puolivuotistarkastusta. Ei sillä, ettäkö oisi muuuttuneita asioita (ei sitäkään voi tietää...), mutta lähinnä että saisko jo lääkkeet (lue e-pillerit) toiseen vaivaan. Ois varmaan sata kertaa kivempi jos tietäis, että asiat sujuis niinku normaaleilla ihmisillä. En oo raskaaks yrittämässä tai miten päin se nyt menee, eikä ees huvittais (ja pillereiden jälkeen varmaan huvittaa vielä vähemmän). Mut ahistaa tää saatanan vammasuus ja syndroomaisuus.

Ei tässä muuta tänään. Kesä on ahistava. Tykkään edelleen siitä viileämmästä versiosta.

Ja valivalivali. Oon ollu selvänä jo 3pvää. Jos vielä 4 voisi. Oisko jollain jotain piilopaikkaa paeta pe-su väliseksi ajaksi Helsingin lähettyvillä tai muuten inhimillisen matkan päässä?

Tunnustuksia (100. postaus)

Tämäkin blogi on tullut sadanteen postaukseensa. Ei siitä sen enempää. Alle vuosi menee sen määrän kirjoittamiseen.

Mutta haluan tunnustaa ainakin nämä asiat:

1) Tupakointi tappaa (minutkin). Olen tämän kesän aikana ostanut tupakkia enemmän kuin sallitaan. Pitäisi lopettaa sen osto. Ei tee nääs astmallekaan hyvää. Poltan koska siten pääsee hyvällä syyllä baarista ulkoilmaan ja ulkoilta tekee hyvää baari-iltana.

2) Olen ahdistunut työstä. Ja varsinkin siitä, ettei ole hengähdystaukoa tälläkin viikolla 6 täyttä työpäivää. Tänään tosin siirrän itseni Pihlajasaareen herkkujen kera. Eikä pulloakaan alkoholia.

3) Haluaisin mennä Riikaan. Pitkästä aikaa - olin siellä viimeksi joulukuussa. Ja siitä on aikaa.

4) Olen kuunnellut viimeaikoina liikaa Foo Fightersia. Niin että Learning to fly ja Times like these soi liikaakin päässä.

5) Olen ehkä hiukan ihanstunut ihmisiin. Siihen kuinka joku asettaa sanansa niin, että asiat näyttävät paremmilta kuin ovatkaan. Kuinka kädet laitetaan lanteille kun halutaan tehdä asia selväksi. Kuinka toinen ihminen laittaa pienen viestin: ajattelin sua tänään kello 14:17. Ja etenkin sitä, että ihmisiä voi yrittää ymmärtää. Silläkin uhalla, että löytää itsensä toisten parista.

Minä olen harrastanut sosiaalisuuksia viime aikoina. Kesän ekat CouchSurferit pistäytyivät yökylässä ja jättivät jälkeensä pullon hyvää viiniä. Se tuhotaan elokuussa sitten. CS miitissä tapasin vanhoja ja uusia tuttuja, Loosessa olen tutustunut myös uusiin ihmisiin. Ja vanhoihin kavereihin olen tutustunut uudelleen. Sepäs se vasta onkin mukavaa.

Innan Allting Tar Slut

Moderna tänkar om varanda, och du liknar ingen annan. Antika löften som vi blandar tills vi båda slutat andas luften omkring....

Är du lycklig nu?













Har vi tid innan allting tar slut?

Jag har längtan till allt som har förekommt.
Man ir tikai ilgas. Man ir. Ilgas teviem.
Ja, vi var alla en gång små.

Musiikkia ja kuviokelluntaa

Vietin viikonlopun Savossa. Piti mennä virkistäytymään, mutta kuinkas ollakaan vauhtia oli päällä enemmän kuin sallittu määrä. Perjantaina lähdin jo duunista aiemmin, kahdeltatoista, että ehtisin Jyväskylään menevään junaan. Aioin vaihtaa matkan varrella Ankan ja Antsan autokyytiin kohti Varkautta. Kunnes oltiin perillä, oltiin jo puhuttu mielenterveysongelmista ja vauvanhoidosta. Antsan kanssa käytiin myös Pieksämäellä ostamassa viinereitä Moilasen leipomolta.

Vietimme rattoisan koti-illan. Tekemättä mitään.

Launtai oli syy siirtää itsensä Savoon. Papan hautajaisissa toukokuussa päätimme, että seuraavan kerran tapaamme positiivisimmissa merkeissä - ihan huviksemme ja hyvällä mielellä. Seuraava kerta tuli jo tosin viikko sitten, kun suurin osa serkuistani saattoi sedän haudan lepoon.

Joka tapauksessa, Haksu-mummo tuli yllätyskäynnille Anja-tädin kanssa jo puolenpäivän aikaan, kun äiskällä oli nimipäivät. Tätä ennen oltiin Ankan kanssa kierretty jo Varkauden vaatekauppoja ja kirppiksiä. Löysin aivan mahtavan mekon ja euron kengät kirppikseltä. Alkosta ostettiin äiskälle valkkaria lahjaksi.

Jo kohta kolmen jälkeen pikavierailin Lehoskin-mummolassa ja jatkoin Ankan, Antsan ja Lakun kanssa Joroisiin serkkujuhliin, jossa oli paaaaaljon sukulaisia. Juotiin, juoruttiin, syötiin, saunottiin ja uitiin. Pikkuveli-Kiksa tuli ekan kerran intistä käymään lomalla ja piti sitäkin juhlistaa. Kuviokelluttiin serkun tyttöjen kanssa aavalla järvellä ja saunottiin kummiserkun kanssa. Yhdeksän aikaan Kiksa sai hyvän idean: pitää päästä puustockiin! Finanssi- ja kyytiasiat hoiti sampsa ja L kyyditsi Kiksan ja minut Puustockiin juuri parahiksi nostalgisoimaan YUP -orkesterilla. Ja kyllä - tokavikana kajahti ilmoille Minä olen myyrä! YUP soitti yllättävän hyvin, eikä yhtään väsyneesti. Kaljatauon ja Honey B ja T Bone -duon jälkeen soitti virkeästi myös teiniaikojen idolit: CMX. Tuli hittibiisejä (Minne paha haudattiin, Kultanaamio ja jee myös Vallat ja väet). Eturivin tytöt pitivät Yrjänää yhä jumalana, siihen malliin taltioitui kuvaa digikameralle. Toisaalta, oli hassua nähdä Rasio muuallakin kuin Loosen baaritiskillä. Kiitos siis siitä, kamalan hyvä mieli tuli.

Hanoi Rocks soitti joko väsyneesti, tai yleisö oli paska. Tulihan sieltä Tragedy ja kaikkea sellaista.

Kyyti tuli kotiin asti kolmen aikaan ja uni melkein heti. Heräsin kahdesti Antsan itkuun, mutta sitten viimeistään kymmeneltä kokonaan. Vein Pauliinan ensiapuun, jotain se oli tehnyt pelissään. Ja muuten väsyneenä syötiin Ruisfeastia ja lopulta junaan kohti Helsinkiä. Neljän tunnin matka sujui nukkuen melkein kokoajan. Kävelin kotiin ja kaaduin kuolleena sänkyyn yhden aikaan.

Tänään tein töitäkin ja salaattia töiden jälkeen. Olin saanut sähköpostia, jotta pääsen bloggaajaksi Flowhin. Siitä sitten varmaan lisää siellä toisessa blogissa!

Matkalla

Löysin itseni Kerouacin Matkalla -teoksesta eilen. Näin hän kuvaa Ed Stringhamia:
"Ed Stringham on alakuloinen, kaunis poika, lempeä, suurpiirteinen ja taipuvainen; vain silloin tällöin hän saa masennuskohtauksia ja ryntää ulos kenellekään mitään sanomatta. Sinä iltana hän oli ylenpalttisen iloinen." (suom. Markku Lahtela)

En tiedä, oletteko samaa mieltä, mutta mielessäni hänessä ja minussa on paljon samaa, paitsi etten ole kaunis poika. Mutta muutoin.

Aika jännä fiilis. Oltiin Mi:n ja Pa:n ja Je:n kanssa Loosessa. Otettiin tasan kahdet. Ja mulle tarjottiin. En tiedä miksi.

Elämän suuria kysymyksiä

Oon edelleen lomalla bloggaamisesta. Tällä hetkellä arvon: lähdenkö Stadikalle uimaan vai menenkö lenkille ja kenties uimaan mereen.

Lelu

hihi. Löysin uuden hienon lelun intternetistä. Check it out!

Huhhuh, namely quite mielettömät fiilikset!

Keskiviikko.

Niin, siis jos joku lukijoistani ei tajunnut, minusta on virallisesti tullut maisteri kesän 2008 aikana. Niiden 6. vuoden aikana, jotka olen yliopistossa tuhlannut on tapahtunut paljon. Suurimpana saavutuksena voi sanoa Latvian löytymisen. Vuonna 2003 vietin kesän Valmierassa, jonne uskaltauduin toisen kerran vasta tänä vuonna 2008. Vuosina 2004-2005 vietin aikaa aktiivisesti maassa, joka kiirehti ohitsemme vuonna 2006. Vuonna 2004 tapasin Riiassa Uldiksen, joka oli läntisestä Latviasta kotoisin. Vuonna 2005 menetin hänet toisen kerran. Ensimmäinen kerta oli symbolinen. Toinen konkreettinen.

Muuta hyvääkin opiskeluaikoihin mahtuu. Muutin Helsinkiin etäopiskelijaksi vuonna 2005. Vuonna 2006 muutin takaisin Latviaan päästäkseni yli kaikesta paskasta, mitä maailma on viime aikoina minulle hopealautasella tarjoillut. Tajusin tilanteen koomisuuden syyskuun alussa 2006 Andrejsalassa Skanu Mezs (Äänimetsä) festivaaleilla, jossa soitti CSS, Jamie Lidell, The Liars, Isis ja pari muuta suurta nimeä, jotka keikkailevat tänä vuonna Helsingissä. Tilanteen koomisuus johtuu vain ja ainoastaan siitä, että ei pakenemalla pääse mitään karkuun. Kiitos ranskalaisille sen osoittamisesta.

Vuosi 2007 ja 2008 ovat olleet ihan OK, sairastelua on riittänyt. Ja nyt on ihan pakko sanoa, että nyt tiputtelee jotain kamalaa ehkä taas. Ensi kuussa on puolivuotistarkastus kasvaimelle. Kivut ovat olleet sitä luokkaa, että epäilen sen räjähtäneen. Muutoin menee hyvin. On ollut aktiviteettia ja ulkonäkö on muuttunut paljon puolen vuoden sisään. Kuitenkaan elämä ei ole sellainen kuin sen haluaisi olevan. En halua tehdä tällaisia töitä. En halua olla näin alkoholisoitunut. En halua olla joku kuten minä.

Ja nyt, kun näen painajaisia verisestä sedästäni, joka kuoli kesäkuun 28.pvä liikenneonnettomuudessa. Näen myös häiritseviä hahmoja nurkissani. Liskojen yö, sanoisi toinen. Toinen sanoisi, että nyt tarvitaan jotain. Sanois mullekin, että mitä.

Elämä on tehty kamalan vaikeaksi. Toiset ihmiset ovat esteenä, haittana, armona, apuna, pelastajina, mutta myös välttämättöminä. Ihminen elää: ruuasta ja toisista ihmisistä. Sori vaan. Ei voi mitään.

Pikku G

Gradu on vähän niinku netissä ja saatavilla ja paskahan se on, mutta enjoy här.

Huhhuh, nimittäin ihan mielettömät fiilikset!

Tänään komppaan täysin HS:n Ruisrock-uutisointia. Täällä on arvio festivaalin kahdesta viimeisestä, kultakimpaleinani pitämistäni yhtyeistä. Valitettavasti jokainen, joka minut tietää, ymmärtää, että Interpol pelaa pisteet kotiin ihan vain olemalla Interpol (musiikki joka antaa varmaan kaiken vielä 40vuodenkin päästä tässä elämässä...)

Interpolin tummanpuhuva, synkkä, vahva mutta hieman viileä ote kuitenkin oli ehkä parempi kuin viime kesän Accelerator -festivaalilla. Acceleratorin vahvuudeksi on luettava hyvä punaviini, alueella vapaa kuljeskelu, mukavampi (pääosin ruotsalainen) yleisö sekä tummempi yö, joka pohjustaa Interpolin keikkaa paljon mukavammin kuin Turun kirkas ja seesteinen myöhäisilta. Interpolilta kuuli paljon hyviä kappaleita: niinkuin Pioneer to the Fall aloittaa setin, niin varsinaisen setin voi lopettaa Roland. Viimekesästä poiketen Interpol suoritti encoreen Stellallansa, ja kaikki vannoutuneethan tietävät miksi Stella oli down. Myös suhtautuminen suomalaisiin oli selkeästi myönteisempi: Paul Banks puhui enemmän, antaumuksella ja hymyili yleisön reaktioille.

Settilistasta puuttuivat niin Leif Erikson, tuo rakkaudentunnustus, sekä Pace is the Trick ja Take You on a Cruise. Ei sillä, siellä kuultiin vastalahjana noiden menettämiselle Slow Hands, NYC ja ihan oikeasti: Lighthouse. Interpolin ensimmäistä kertaa nähneille voin vannoa, että hyvä oli keikka ja parempaa saa, jos menee katsomaan klubikeikkaa. Ei tästä enempää. (paitsi että ihanaa kun soittivat niin paljon biisejä ekalta Turn of the Bright Lights -levyltä!)

Ruisrokissa oli myös kivaa se, että näin Kentin pitkästä aikaa, eli kymmeneen vuoteen. Tulihan sieltä ihana diskoversio Om du var här:istä ja Dom Andrasta ja Kärleken väntarista. Mutta parasta on se, että Kent on tajunnut tehneensä maailman parhaan keikanlopetusbiisin: Mannen i den vita hattenin. Se on kappale joka kerää itsensä kokoon ja hajoaa kappaleiksi muutamaankin otteeseen. Ja loppuu rakkaudentunnustukseen (men du och jag vi ska aldrig dö?). Eiku se loppuukin oikeasti, että men älskning, vi ska alla en gång dö.

Lisäksi on mainittava, että tuo festariseura, joka oli taas kerran mukana on parasta pakdapossee. Aura ja Miikka on niin rakastettavia, että ilman niitä tääkin festari ois iha kakkana. Ristoo katottiin yhessä ja siellä tuli Nina, olen palasina ja Unessa mies, valveilla nainen. Ja HESSU KOSTAA! (Sai Pekka oivan rankkarin: neuvottelin kanssa enkelin, kielsimme hältä jälkkärin!)

Muutoin näkyi Raised Fistii, Laura monen vuoden jälkeen ja uin perjantaina vaatteet märäks meressä. Osaan siis vieläkin festariurpoilla. Ei siinä mitään: viikonloppu loppui perinteisesti Dynamon tanssilavalle happyhourin aikaan - parit siiderit kun maksoi 2,5 EUR /kappale.

Aivan lopuksi pakko sanoa, että vaikka tuollainen vie paljon mehuu, niin kyllä se takaisinkin tulee. Ens vuodeksi taas kesäfestarimuistoja ja yksi sivu lisää siihen kirjaan, jota sitten luetaan vanhana. Jaana oli kultainen kun majoitti meitä siellä olkkarissaan ja antoi säilyttää salmaria jääkaapissa. Kyllä sekin meni masuun asti. Ja hyvää oli.

Pika OK

On aika täpinät täällä, työt on menny nätisti, setä kuoli onnettomuudessa ja kävin somerolla juhlimassa muita asioita.

Huomenna alkaa Ruisrock, jossa soittaa Interpol.

Se tarkoittaa, että oon poissaoleva seuraavat kaks-kolme viikkoo.

Adios, siis.

today my heart swings

indeed.

Minulle jää

On väsyttänyt paljon, kipuja on vähän luonnottomiakin. Liekö sitä samaa kuin ennen... Puolivuotistarkastus on tosin vasta elokuussa. Töissä on aika sujuvaa, vähän kieltämättä kyrsii 520 abstraktia, mutta niistä puolet on jo hoidossa. Ja siihen meni 8pvää. Sama toinen, niin kaikki on ok.

En ole ehtinyt ajatella yhtä asiaa, joka on puolen toista viikon päässä. Se on Pipo ja kumppanit tulossa lavalle. Ei jännitä vielä, katsotaan sitten ensi viikolla. Perjantaina on lyhennetty päivä ja maanantai Interpolin jälkeen on vapaa. Hyvin olen asiani hoitanut. Sanomilla mulla alkoi vuosiloma, sitä on nyt 2vkoa putkeen. Yksi jäi vielä käytettäväksi. Käytetään joskus syksyllä sitten, jos vaikka oikeasti lähtee lomalle.

Lauantaina olen menossa Somerolle Garage-pileisiin. PPOO. Ja vapaata en saanut sukujuhlapäiväksi, joten ne pitää skipata. Ei kai tässä kummempia.

Kuumaa kesää?

Kaatu sitten töissä serverit, ja heti huomaa miten haavoittuvainen on tää ihmiselo ja työ. Nyt kohta tunti istuttu tässä, vähän sähköpostia voi laittaa, mutta abstraktikirjaa on turha koota, koska tieto on siellä kaatuneella serverillä. Eikä voi järjestää sessioitakaan, koska siellä nekin ovat.

No joka tapauksessa, hommat on niin hyvällä mallilla jo nyt, että ei oikeastaan tarvitse stressata niistä, kuhan hoidetaan ens kuun aikana kirjat valmiiksi ja sitten käytännönjärjestelyä. Onneksi iltapäivällä on edessä Finlandiatalolla esittelyä: toinen duunikongressi pidetään siellä syyskuussa. Juuri ennen kuin se LOMA alkaa.

Mulla on edelleen aivan kamala matkakuume, kokoajan vahtaan lentoja ja kaikkea millä pääsis jonnekin. On varmaan pakko tehdä se pikamatka Latviaan - tai edes Viroon mahdollisimman pian. Marjo asuu nyt Tallinnassa ja Riinallakin alkaa äitiysloma ihan justiinsa. Kerttu mailasi, että hän on muuttanut Köpiksen "vantaalle", joten sinnekin voisi lentää. Oiskohan Finnairilla joku kesätarjous?

Ja kanssa joku muu kuume myös, unet ei meinaa loppua ja varsin monipuolisia yöunia onkin nähny. Lieneekö syynä lämpimät kesäyöt, kun unissani muutan Viroon maaseudulle pitämään matkailukeskusta? Tai puutaloon, jossa on kaksi kerrosta ja hurmaavat ikkunat. Kaikkea jännää tapahtuu siinä sivussa...

Joka tapauksessa, aion pitää nyt ruokiksen, koska se on järkevää tähän väliin. Adios ja kuumaa kesää!

Juhannusjuhla tosiaan..

Kiksun kanssa edustettiin, juotiin Becherovkaa ja no nähtii kokko ja alastomia ihmisiä. Näitä o vaikka kuinka mitä tapahtui ja ei niitä kaikkia voi tietää. Kivaa oli - pääasia.

Jaanji/Juhannus!

Lähen iha just Savoon polskimaan ja saunomaan ja kattelemaan vastarantaa. Palaan sitten sunnuntaina ja kamalasti tapahtuu taas. Ens viikolla Kesäkarkelot Somerolla ja luvassa ainakin töitä. Juu! Medeinaksi metsien jumalattareksi!

Hyvää ja lämmintä juhannusta!

Ja ensiviikolle myös hyvää Jaanipäivää! Prieciigu Jaanju! Let's Liiiiiigo!
Kas nekaiti’i labiem ļaudīm, Līiigo līiigo,
Sieru ēsti’, alu dzert’i, Līiigo,
Ugunskurs tas vecais brālis , Līiigo līiigo,
Jāņos ilgi turēsies, Līigo!

(tässä käsketään juhannuslasten, hyvien ihmisten syömään juustoa ja juomaan alusta (olutta) ja siinä sitten tulilla ollaan, Juhannus tulee varmasti!)

Valmis

Oli kivaa.

















P.S. Ei irtoo tollakaan mekolla! :D

Kalapuikkoja ja Posteljoonaa.

Aamulla kun kävelin töihin, istuivat pojat Pohjoisen rautatiekadun varrella poltellen hookahiansa. Tervehtivät oikein kauniisti: toivottivat hyvää huomenta. Nyt olen työskennellyt jo puoli tuntia töissä ja selannut vakionettipaikat. Toinen työ menee mukavasti myös, pidän työilmapiiristä ja hommista, joissa on oppinut uutta.

Joka tapauksessa, nyt on iskenyt aivan kamala matkakuume. Mietin kokoajan vaihtoehtoja matkustamiseen - kyllä se US on vieläkin mielessä, mutta jos vaikka ihan vähän kävisi rajojen ulkopuolella esimerkiksi elokuussa Borderrockissa (Joka järjestetään Latvian ja Viron rajakaupungissa Valka/Valgassa. Saas ny nähdä.

Oikeastaan mitään ei ole tapahtunut, olen tapaillut kavereita - somerotkin on taas viihtyneet Helsingissä ja mikä sen mukavampaa. Ainut haittapuoli on se, että sitä kuivaakin kylmempää menee sitten vähän liian herkästi.

Tänään tarjolla on boolia, nuohoojamestarin vuohenjuusto-lakkakakkua, salaattia & patonkia ja vähän varmaan jotain muutakin. Se, että maisterinpaperit saapuvat toivottavasti ensiviikolla - sitä sietääkin juhlia vielä kerran. Arvostelupaperit G:stä saapuivat, juuri niin kuin itsekin ajattelin ajattelivat Vanhasalo ja Mantere.

Vielä viisi tuntia. Mitä sitä keksis kun Dharmapummitkin on kohta luettu, työhakemus (duuni alkais lokakuussa vasta) laitettu ja lehdetkin kohta luettu? Mutta juu. Kyllä tää tästä, rauhottumista ennen iltaa.

Polttaa, asfaltti polttaa!

No juu, kesä tuli - sen myötä seuraavat asiat:
Valmistujaiset (saldo: 5 pyyheliinaa, koru ilman ketjua, jälkiruokahaarukka-sarja!)

Kesäduuni (Kiva työpaikka, mukavia psykoterapeutteja s-postin päässä, letkeät noin 6-8 tuntiset kahdeksantunnin duunipäivät, palkka sitten joskus....)

Oksennustauti (kesti sunnuntai-tiistai, kamalimmat vatsanväänteet kuin koskaan, voittaa krapulaoksun 10-0)

Ilmaistapahtumat (huomenna Basso, sunnuntaina Käpylä, ensviikolla ainakin ruotsinlaiva ja juhannus Tallinnassa/Virossa?)

Ja viimeiseksi: pääsykoerumbat, joissa en tosin itse ole osallisena, mutta josta Kaisa veti tänään pisimmän arvan: Onnea TAIKin tuottajaopiskelijalle!

Raportti

Sain punaisen pellavaisen saunahatun, seikkailen metsikössä koiran kanssa ja juon kovasti vettä (illalla sitten Southern Comfortia) ja Zenissä soi Unilehdon Valkoakaasiat.

Gradun arvosana ois vissiin cum laude approbatur. Sopii miulle oikein hyvin!

Gradusta ja valmistumisesta.

En ole oikeastaan paljonkaan puhunut siitä gradusta ja sen tekemisestä. Se kun ei ole kovin vaikeaa ollut ja oikeastaan asenteella siitä on selvitty. Joka tapauksessa, kun sen painoon lähetin viimeviikon perjantaina, tänään soitettiin aamulla, että nyt tämä olisi painossa - varmistivat vielä tiivistelmän paikkaa. Se on siis mennyt eteenpäin tänään laitokselle, tosin sen pdf-versio on jo ollut tarkistajilla maanantaista.

Ensimmäinen tarkistaja on FM/Musiikintutkimuksen laitoksen vt. assistentti Mikko Vanhasalo (omat alansa: Populaarimusiikki, musiikkianalyysi, karaoke, Turkin ja Balkanin musiikki), joka on auttanut suunnattomasti koko vuoden gradun rakentamisessa. Toinen tarkastaja on tutkija, FT Markus Mantere (Kulttuurinen musiikintutkimus, taidemusiikin etnomusikologia, musiikin filosofia), joka toimi opiskelujeni alkuvaiheessa laitoksen assistenttina. Molemmat varmasti hyviä tarkastajia gradulle.

Mitä jäi käteen? Ainakin 87 sivua paperia. Pari kopiota (yksi äidille, yksi isälle, ja mustakantisena omaan kirjahyllyyn). Runsaasti tietoa musiikin markkinoinnista, faniudesta ja itse tutkimuksen kohteesta street teamista. Kun olen maininnut graduni aiheen ihmisille, olen huomannut kahdenlaisia reaktioita. Osa ihmisistä innostuu totaalisesti "Hei mä olin mukana tekemässä sitä vuonna 2002 Lapkolle joskus Harjavallassa" tai "Mähän liityin sen amerikkalaisen bändin street teamiin viime kesänä kun oltiin New Jerseyssä". Toiset ihmiset ovat ymmällään: mitä se on, miten niin fani tekee markkinointia, eikös markkinointi ole faneille suunnattu.

Eniten minua lämmittää, että sain mainittua pari asiaa gradussa. Puhuin lyhyesti faniklubeista ja pääsin samalla mainitsemaan niin KISS Armyn kuin myös Turbojugendin. Samoin puhuin samassa lauseessa Madonnasta sekä Geenivirheestä - puhe oli MySpacesta. Graduni on siis aika tiiviisti kiinni tässä päivässä, siinä mitä nuoret tekevät. Tässä onkin se dilemma mistä eilen angstailin mm. Facebookissa ja myös ihan oikeassa elämässä.

Minusta tuntuu - siis huomaa tuntuu vain - siltä, että olen aina väärän ikäinen. Tätä tehdessä olen törmännyt fani-ilmiöön, joka tuntuu olevan voimissaan noin 18-vuotiailla. Itse olen sen ikäpyykin jo jokin aikaa sitten ylittänyt. Samaan aikaan kirjoittaessani gradua kuuntelen Hank Williamsia ja Johnny Cashia, keski-ikäisten kantria. Ja menen Flaming Sideburnsin keikalle, jossa olen ilmeisesti keski-ikäistä nuorempi. (Oli kyllä elämäni parhaita keikkoja se, MC Lååsersien MP-kellarissa). Ja sitten, noin 10-vuotta itseäni vanhemmat ihmiset tuntuvat olevan perillä musiikista, joka on hyvää.

Ole siinä sitten 25. Nythän mun pitäis olla kaikista älykkäimmilläni, luovimmillani ja hei ihan oikeasti, hedelmällisimmilläni! (No se nyt on ihan ajanhukkaa...). Ei tää kyllä nyt ihan siltä tunnu. Hankin itselleni työnkin vain siksi, että saisin rahaa (ja okei kokemustakin on ihan kiva saada). Mutta että valmis?! Mihin? Olemaan filosofian maisteri? No heheh.

Josko joku kertois mulle, että oliko tääkin etnomusikologian opiskelu ihan vaan yhteiskunnalle tehty palvelus. Mitäs mä tästä itse sain? Duunin kongressikoordinaattorina?

Jos tää ei tästä parane parin vuoden sisään, niin mää kyllä muutan sinne Tongalle. Avustajanakin työ on luovempaa.

Edit: Ainiin. On pakko sanoa, että tottakai mä olen tietoinen että fil.maist. tekee itse työnsä omilla valinnoillaan. Ja kyllä mä tässä valitsen, mm. sitä että haluanko mä tehdä 8-16 duunia loppuelämäni, vai pummailla Toogalla. Tästä on siis kyse. Edelleen. Se ei vaan mahdu mun maailmankatsomukseen, että oltas täällä vaan siirtämässä geenejä ja ylläpitämässä yhteiskuntaa.

Midnight Angels

Noniin. Joku on miettinyt, että mitä nää horiset, mutta aika totta se on. Jos vaan kasaan tulee 2000e ennen syyskuun loppua, olen New Yorkista etelään. Suunnitelma on tää:

1. Lennä NYCiin.
2. Vuokraa auto, aja autolla.
3. Pysähdy ainakin seuraavissa paikoissa: Nashville, Memphis, New Orleans, Jacksonville ja sieltä rannikkoa myöten takaisin New Yorkiin.
4. Yövy motellissa tai hostellissa.
5. Tapaa ihmisiä, käy keikalla, juo Southern Comforttia New Orleanssissa, CouchSurffaa.
6. NYCissä takaisin kävele päämäärättömästi katuja kunnes olet eksyksissä.
7. Lennä takaisin Suomeen, jos löydät lentokentälle.

Sitten se oiski siinä. Kolmen viikon survival loma, Jenna on jo mukana, muut miettivät. Voidaan me käydä kattoo joku kiva paikka matkalla, jos joku tietää jonkun... Mut uida pitää Atlantissa.

Tällä viikolla jännitetään graduasioita, eilen kuunneltiin KISSiä ja huomenna on vielä töitä. Torstai-iltaa vietetään ehkäpä Anvilin merkeissä. Perjantaina Tampereen kautta Savoon. Anttikin ois tulossa ja se täyttää ens tiistaina jo VUODEN.

Panniikki

Ja työt alkaa tänää :o

Ja huomenna on KISS.

Ja keskiviikkona on vielä Sanomilla töitä.

Ja torstaina pitäis ehkä lähtee Tampereelle.

Ja perjantaina saa Gradun painosta (?).

Ja lauantaina ne haluaa juhlia Varkaudessa.

Ja sunnuntaina pitää istua täydessä junassa takaisin kohti Helsinkiä.

Yks elämä on vaan perseestä, siksi me alettiin suunnittelemaan uutta elämää siirtämällä itsemme syyskuussa New Yorkin kautta Memphisiin, Nashvilleen ja New Orleansiin. Autossa on vielä tilaa, meitä on nyt 2 ja kuuteen osaamme laskea.

And I follow the speed in the star swept night

Oon ollu tässä töissä nyt kuus tuntia ja ehkä 4-6 asiaa tunnissa, asian hoitamiseen menee noin 10sekuntia. Aika kovaa palkkaa nää vaan maksaa tästä.

Kun ei ollut mitään tekemistä, niin päätin masentaa itseäni esim. kuuntelemalla New Dawn Fadesin noin neljä kertaa putkeen. Lisäksi oon kuunnellu Leif Eriksonia ja Pace is the Trickiä ja Pioneer to the Fallsia. Ja kaikki masentaa ihan kympillä.

Voi olla että oon vaan väsy, eilen oli rankka päivä sillai. Kävin kattoo Joy Division dokkarin (se oli parasta!) ja join jotain siideriä, kaliaa, vodkaa, pina coladaa ja kai port viiniäkin. Aamulla heräsin ysin aikaan ja lähdin sitten Maailma kylässä -festareille. Söin siellä jotain juttua, mut nojoo...

Oispa asiat helpompia ja oispa riippumaton muista ihmisistä, ne vaan lupaa, mutteivät pidä lupauksiaan.

Kaunis on kuolla joukkosi eessä

Eilisen saldo.

Kävelen asioimaan Opiskelijakirjastoon, matkalla poimin mukaani Liisiltä Dainan raha-asioita käsittelevät paperit. Kotimatkalla törmäsin M:aan. En mennytkään kotiin, vaan Tikettiin ostamaan lippuja Unilehdon ja Lokkien keikoille. Molemmat soittaa viikonloppuna Virgin Oil Co.:ssa. Tämän jälkeen kävin syömässä Hämiksellä ja heti sen jälkeen kävin kotona nappaamassa mukaan uimakamat ennen kuin lähdin kävellen Taka-Töölöön YTHS:lle. YTHS:llä tapasin fysioterapeutin, jonka kanssa laadittiin uusi saliohjelma. Käytän työnantajan tarjoamaa salietua noin kaksi kertaa viikossa, jos joku ei tiennyt vielä.

YTHS:ltä kävelin takaisin keskustaan ja kävin uimassa kilsan ja juoksemassa vedessä puoli tuntia. Uinnin jälkeen raahauduin kotiin syömään spagettia ja jauhelihakastiketta. Lihansyöjä olen ollut noin puoli vuotta. Heti kun sain syötyä juoksin Fredrikinkadun päästä päähän ja siitä vielä Armfeldintielle, jossa sijaitsee Latvian suurlähetystö. Siellä oli kevätkonsertti, jossa Sibelius-lukion oppilaat soittivat mm. Schubertia, Piazzollaa ja yllätysyllätys Pihlajamaan Sudenkorennon!

Konsertin jälkeen siirryimme Tarun kanssa Dainan kevättussinjshiin Kahvila Ursulaan, jonne saapui myös Jarre. Päätimme yhden asian ja puhuimme Latviasta. Meri on aika kaunis näin alkukesästä. Viileähkö ilta, joten olimme sisäterassilla. Yhden oluen juotuamme lähdettiin kohti kotia, minä annoin raitiovaunujen päättää mihin menisin. 3B vie Kaivopuistosta Fredan ja Bulevardin kulmaan ja 3T lähemmäs kotia Luonnontieteelliselle museolle, joka muuten juuri avautui. 3B saapui ensin, joten matkasin läpi Eiran ja Punavuoren päättyen siihen sopivaan kohtaan. Koska kello oli paljon ja tarvitsin vielä jotain kaupasta tälle päivälle pistäydyin espanjalaisten teinien kansoittamaan K-marketiin, joka on auki 23:00. Ostettuani kookosmaitopurkin (aion tehdä soijapala-kasvis-kookosmaitokastiketta). Päätin mennä lepuuttamaan hermoja yhteen baariin. Join siellä kaksi Carlsbergiä ja yhden Crowmoorin ja seurustelin sivistyneesti itä-Euroopasta, lähinnä Neuvostoliitosta, näistä yhteyksistä tuttujen henkilöiden kanssa. Lisäksi päivitin kalenterini uuteen uskoon ja kuuntelin hyvää musiikkia ja pistin muistiin Mesmer-Oton pyytämiä faktoja Baltiasta.

Lopulta pääsin kotiin, kello oli 23.00 ja luin sähköpostit, Aku Ankan ja nukuin aika hyvin 12 tuntia.

Tänään on vain töitä tossa parin tunnin päästä, pitäis tehdä se kastike ja grikit eikun tattarit valmiiksi sitä rupeamaa varten. Tänään luvassa myös kuntosalitreeni uudella ohjelmalla sen työn jälkeen. Saas nähdä mitä tästä tulee.

Huomenna Unilehto + töitä, lauantaina Joy Division -dokkari (1 ylimääräinen lippu 14.30 näytökseen, kysele) ja illalla Damn Seagulls ja Somerot varmaan kyläilemässä. Lisäksi vois sanoa, että jotenkin ilmiömäisen hyvin menee. No se on kesä, se on alkanut nyt. Ja varsinkin kun kesätöiden alku aikaistui viikolla, eli ensiviikon maanantaina luuhaan päivät Kalevankadulla, erään firman tiloissa.

Ja taas mennään.

Meille tulee uusi kämppis. Hän on mieshenkilö, ikää 26-vuotta ja ammattina arkkitehti, paitsi kuten me kaikki: ei varmaan osaa vielä päättää ollako se miksi on kouluttautunut, joten on hakenut ensivuodeksi TAIKkiin.

Gradu menee muuten vihdoin painoon. Ensiviikolla saan arvosanan ja paperitkin painetaan. Koulusta muuten sen verran, että jokaisen suoritetun kokonaisuuden arvosanaksi on nyt pistetty 4. Paitsi Latvian kielen ja kulttuurin, joka on 3 - koska en osaa kieliä. Ja asteikkohan on 1-5. Olen erittäin tyytyväinen.

Pihlajavodka maistuu nannalta, ensiviikonloppuna on Damn Seagullsin keikka pitkästä aikaa ja Unilehtokin julkaisee huomennna levynsä. Lisäksi bo-nuk-se-na Sigur Rosin keikkaliput tulevat huomenna myyntiin. Arvatkee kuka ostaa! Niin siis vain, jos on rahaa :D

Mitään muuta ei oo. Töitä jonkin verran, ja kuhan toi on ohi, niin alkaa sitten ne työt. Kesäviikonloput on jo pistetty kiinni. Ohan sitä tekemistä.

Päivän uutinen

Sain töitä. Ne on mielenkiintoisia. Ja ne alkaa kesäkuun alussa. Aika hyvä juttu.

Och du & jag håller andan och håller händer i språnget

Mietin tänään kaikenlaisia ihmisiä, kun satuin lukemaan HS:n pitkästä aikaa. En ole viikkoon koskenut lehteen, mutta ajattelin, että tänään pitää kun huomenna alkaa taas Sanoma-duuni.

Ei siitä paha mieli tule, hienoa että toiset menestyy. Siellä oli juttu eräästä ihmisestä, joka kulki hetken matkaa samaa hetkeä kanssani heinä-elokuussa 2006. Ehkä sähköisesti pari kuukautta, sitten hetken ihan olemalla läsnä.

Samalla mietin toista ihmistä, seuraavana keväänä saapunutta Mikaelia. Arkkienkelin mukaan nimetty henkilö, jolla oli suuri sydän, ajatukset paikallaan, mutta liian oikeistolainen näkökulma politiikkaan. Kiitos muuttoavusta, ja hetkistä jota jaettiin keväällä 2007.

Hiukan mietin myös sitä ihmistä, joka saapui vahingossa luokseni Latviaan joulukuussa 2006 ja viipyi niin ikään kuukauden elämässäni. Erilaisia kokemuksia, mutta kaikki yhtä arvokkaita.

Enää en jaksa miettiä Jaanista (2003) enkä Uldista (2004). Jaaniksen sukulaisia olen kyllä nähnyt sattumalta tänä vuonna. Hauska Maaris ja Kristaps. Lisäksi Viron M, joka halasi viimeisen kerran nähtyämme kesällä 2005. Uskon kuitenkin, että myös heillä kaikilla on jonkinlainen muisto siitä, että olin osa heidän elämäänsä.

Kamalan mukavaa kuitenkin, että pitkällä matkalla jokainen on pitänyt kädestäni kiinni edes hetken. Kaikenlaisia niitä on.

Eniten kuitenkin Hän ja Hän2, ovat vaikuttaneet eniten tunne-elämässäni. Paul "Pipo" Banks sekä Joakim Berg. Ihan arvoitukseksi jätettäköön, mitä ihmettä he tekivät.

Päivitys

Maanantaina sain 5. antibioottikuurini vuonna 2008. Perinteisiin uudenvuodenlupauksiini kuuluu, että enää en sairasta. Se on alkanut vuosi vuodelta tuntua mantralta jolla lietson itselleni kaikenlaisia sairauksia. Nyt olen vain flunssassa, kiipesihän se bakteeri tulehduttamaan poskionteloni, huraa! Maaliskuussa lääkäri totesi TT/CT-kuvia katsoessaan, että onpa tukossa. Sitä se on, vaikka yrittäisin huuhdella tai suihkuttaa lääkkeitä rauhoittamaan limakalvoa.

Meidän koiramme taitaa olla tulossa vanhaksi, käytin sitä äsken ulkona ja se ihan suoraansanottuna paskansi verensekaista paskaa. No voihan se olla, että Albertilla on ripuli. Ja minä en normaalisti seuraa mitä koirat tekevät takapäästään, mutta tänään Albert huuti minut kaksi kertaa ulos puolen tunnin sisään. Ensimmäisellä kerralla ei tullut mitään kummempaa ja toisella kerralla koiran reidet värisivät kuin niissä olisi ollut suurempikin kipu. No hoidettuaan asiansa Albert pinkaisi kovempaan vauhtiin kuin kertaakaan viikon sisällä. Taisi siis olla vaan ripulia.

Pappa haudattiin suuren suvun ja ystävien ympäröimänä. Paikalla oli lähestulkoon 150 ihmistä, edes kaikki lastenlastenlapset eivät olleet paikalla, adressejakin lähestulkoon luettiin ehkä 60? Pappa sai viimeisen sijansa poikansa Markun vierestä, Markku hukkui parivuotiaana vesisankoon leikkien kesken. Mummoni katse oli kovin tyhjä, "Kiitos kaikista 63-vuodesta". He ovat olleet aina yhdessä - ja tiedän, että Pappa ei lapsista ja lapsenlapsista kuollut. Isäni, Isäni veljet ja siskot, heissä kaikissa on jotain pappamaista. Isääni sisarenipoika Antti kutsuu papaksi, ihan niinkuin mekin Pappaa papaksi kutsuttiin.

Saavuin viimeviikolla Varkauteen kimppakyydillä, jonka olin löytänyt netistä. Seura oli mukavaa: kolmekymppisen oloinen nainen lapsensa kanssa, minun ikäiseni poika menossa vanhempiensa luo. Etupenkillä he puhuivat enemmän, olin ihan tyytyväinen saatuani sijoituspaikan takapenkiltä 3-vuotiaan J:n vierestä. Matka kesti noin 3 tuntia. Bussilla tai junalla se on vähintään 4h 20min tai jopa yli 5h.

Huomenna olen menossa takaisin Kotiin. Perjantaina on työhaastattelua, töitä ja Musiikki&Median seminaari. Lauantai on vapaata ja sunnuntaina menen avustamaan Kaitsua. Kaikki on hyvin, kunhan saisi tuon naaman taas kuntoon - siis sieltä sisältä.

kurkku ja tomaatti.

Koska olen töissä ja aivoni eivät liiku eilisen vuoksi yhtään minnekään suuntaan, ajattelin riemastuttaa iltaani bloggaamalla.

Eilen todellakin oli klubbausta, sitä samaa vanhaa ja nyt se on ohi. Toki voin jatkaa klubien järjestämistä ja musiikin kuuntelua ihan omalla nimelläkin. Mutta toi touhu on niin nähty. Kiitos kuitenkin näistä vuosista niille kelle se kuuluu!

Huomenna olen lähdössä Varkauteen, ilmeisimmin noin 12.30 lähtevällä bussilla Kampin keskuksesta. Hautajaiset on lauantaiaamuna.

Ehkä oon kanssa tulossa kipeeksi, tai sitten yleinen väsymys johtuu vaan viimeyöstä. Murehdin kamalasti asioita, jotka oikeesti eivät saisi murehduttaa ja sitten vatsa ei tykännyt eilisestä ruokavaliosta. Oksetti ja niin poispäin. En kyllä juonut mitenkään erityisesti alkoholijuomiakaan. Joka tapauksessa nukuin ehkä 20 minuutin pätkissä noin kolme tuntia viimeyönä. Kurkkuni on kipeä.

Aamut on muuten parasta tällä hetkellä. Talo ja kaupunki on vielä hiljainen, mutta aurinkoinen jo puoli seitsemältä. Kahvia ja päivän lehti heti kärkeen, niin johan on parempi olo kertalaakista. Joka tapauksessa, olen poissa Helsingistä viikon. Näyttää siltä, että olen Tampereella keskiviikon ja torstain. Tässä nämä.

Ihmelapsi

Oli aika jännä päivä: yrjönkatu oli kiinni, työt otti päähän (ekaa kertaa ikinä?) ja illalla vanhalla oli meiä klubi, jossa soitti Leinosen Ville. Vaikka kerrankin oltiin mainostettu kunnolla ja joka paikassa - ja huom - myös Hesari nosti Vanhan päivän menovinkkeihin, niin ei, ei ole yleisöä. Verottiko vappu?

No me siinä sitten valssattiin Elämää juoksuhaudoissa -tahtiin puoli kahdentoista aikaan illalla.

Henkisesti olen yhä Puuromäellä. Se oli jännempi juttu kun mentiin sinne hyvän sään aikana. Rakastuin siihen pikkukylään ja jopa sen vakkarijuoppoihin ja eläkeläiseen joka jutteli meille neuvostoajoista. Puuromäelle paistoi aurinko: siellä oli kauniita puutarhoja ja koiria pihoilla. Ja eräällä pihalla oli hevonen vanhanaikaisissa valjaissa ja längissä. Voi sitä kukkaloistoa!

Taru päätti muuttaa Strenchiin, minä voisin muuttaa Sauleen, Aurinkoon, joka on kylä Strencin vieressä. Onkohan siellä Gauja-jokea?

Valmierassa käveltiin, syötiin Bastionsissa ja Vecpuishu Parksissa - ravintola joka on perustettu tsaarin aikana eli joskus 1913, jos en väärin muista. Valmierassa oltiin yötä Ausekla (aamutähden) ielalla, ja Statoililta saa siellä parhaan kahvin.

Matkan aikana heräsin jokaikinen aamu ennen kymmentä, keskimäärin kahdeksalta - joskus jopa seitsemältä. Vettä tuli ainoastaan Valmieran uhrilehdossa, maaginen paikka se. Se on ollut joskus saari, nykyisin sitä kiertävät pelkät ojat. Ihmiset ovat kautta aikojen uhranneet siellä - Pakana-jumalille. Mutta me kävelimme sen saaren toiseen päähän ja kuunneltiin. Ei kuulunut yhtäkään ihmisen tuottamaa ääntä. Vettä, lintuja (mustarastas!) ja sateen rapinaa. Aivan mahtava tunnelma.

Tartto oli minulle samantekevä, mukava kaupunki joo, yliopisto ja kaikkea, mutta en mä siellä haluaisi asua. Not for me.

Pikkukaupungit, niissä on sitä jotain.

Huomenna taas koulua, ja kello on puoli 1. Menen nukkumaan ennen kuin on liian myöhäistä!