Näkisittepä mun kalenterin. 13 tuntisia työpäiviä, salitreenit ja uimahallit siihen päälle, juoksemista, riuhtomista, kirjoittamista (gradua ja työharjoittelujuttuja)... Oispa sellainen työ edes, mistä saisi kahden viikon hommista semmoisen rahan, että voisi sen toiset kaksi viikkoa ottaa ihan rennosti, eikä tarvitsisi stressata esim. Kelasta, joka pyytää nyt minua maksamaan takaisin vuodelta 2006.
Minua vain väsyttää ja CS-vieraskin alkoi ärsyttää, teki elämästäni vaikeata, tuli meni miten sattuu ja tänään kehtasi vielä pyytää, josko hän voisi jäädä nukkumaan, kun itse lähdin töihin. EI TODELLAKAAN sanoin ja myöhästyin töistä.
Joo. Ei oo tapahtunu mitään järjellistä, joten mitäpä tässä tilittämään enempää.
maanantai 25. helmikuuta 2008
tiistai 19. helmikuuta 2008
Stars are Thousand Times Brighter
Heräsin ja luulin tulleeni Riikaan yön aikana. Kaduilla oli hentoisesti lunta, aurinko paistoi suoraan ikkunasta sisään ja hiljalleen autot ajoivat ohi. Sillä ikkunalla jolla viimeksi totuin ikkunaan näki enimmäkseen yksityisen hammaslääkärisairaalaan asiakaskunnan: mies jolla oli iso citymaasturi kävi usein, muttei kuintenkaan niin usein, että voisi olla henkilökuntaa.
Laitoin Tribes of the Cityn (ex-Moviesin) soimaan. Niiden ekan levyn joka on henkilökohtaisesti paljon lähempänä ja tärkeämpi ja kamalan koskettava. Se levy, missä Ksenia on vasta 16 tai 17 ja laulaa mahtavasti.
En ole aikoihin ladannut mp3-soitinta. Päätin tänään tehdä sen. Minun täytyisi mennä Naistenklinikan labraan tänään, haluavat testata makroprolaktiinin uudelleen. Jos ja kun saan hiukan lisää tuohon mp3-soittimeen energiaa, että se jaksaa matkan sinne ja takaisinkin, niin lähden.
Eilen oli jännä päivä. Tein ensialkuun 10 tuntia töitä, josta käytännössä olin liikkeessä 11-15.30. Käytiin ostamassa pilailukaupasta naamari, mentiin Kamppiin ostamaan Beatlesin punainen tupla ja pitkät kalsarit. Lopuksi shoppailtiin ruokatarpeita: uuniperunoita ja erilaisia kermaviilikastikkeita. Olin edelleen töissä, ja tuo työ on sekä henkisesti että fyysisesti välillä vähän raskasta, tosin olen kyllä 2005 syksystä sitä tehnyt, välillä valitellut, mutta olen silti vielä töissä.
Töiden loputtua menin uimaan Yrjönkadulle. Paha virhe: kuuden-seitsemän aikaan siellä oli kamala ruuhka, joka tosin hälveni heti seitsemän pintaan. Ensimmäiset viissataa metriä uin noin 15 uimarin kanssa ja viimeiset 500 metriä kolmen muun rohkelikon kera. Kävellessäni kotiin valitsin Fredan, vaikken yleensä koskaan tule sitä kautta: ajattelin Eerikinkadun kivojen kauppojen ikkunoita valitessani. Mutta iloisin yllätys oli kaksi heppaa, jotka kävelivät vastaani klonksutellen Fredan jalkakäytävää poliisisetien kanssa. Hevoset näyttivät nauttivan iltalenkistään.
Kotona netti ei ylläriylläri toiminut, joten piti säätää hiukan. Nukuin jo ennen puoli yhtätoista. Oli mukava herätä tällaiseen päivään.
Laitoin Tribes of the Cityn (ex-Moviesin) soimaan. Niiden ekan levyn joka on henkilökohtaisesti paljon lähempänä ja tärkeämpi ja kamalan koskettava. Se levy, missä Ksenia on vasta 16 tai 17 ja laulaa mahtavasti.
En ole aikoihin ladannut mp3-soitinta. Päätin tänään tehdä sen. Minun täytyisi mennä Naistenklinikan labraan tänään, haluavat testata makroprolaktiinin uudelleen. Jos ja kun saan hiukan lisää tuohon mp3-soittimeen energiaa, että se jaksaa matkan sinne ja takaisinkin, niin lähden.
Eilen oli jännä päivä. Tein ensialkuun 10 tuntia töitä, josta käytännössä olin liikkeessä 11-15.30. Käytiin ostamassa pilailukaupasta naamari, mentiin Kamppiin ostamaan Beatlesin punainen tupla ja pitkät kalsarit. Lopuksi shoppailtiin ruokatarpeita: uuniperunoita ja erilaisia kermaviilikastikkeita. Olin edelleen töissä, ja tuo työ on sekä henkisesti että fyysisesti välillä vähän raskasta, tosin olen kyllä 2005 syksystä sitä tehnyt, välillä valitellut, mutta olen silti vielä töissä.
Töiden loputtua menin uimaan Yrjönkadulle. Paha virhe: kuuden-seitsemän aikaan siellä oli kamala ruuhka, joka tosin hälveni heti seitsemän pintaan. Ensimmäiset viissataa metriä uin noin 15 uimarin kanssa ja viimeiset 500 metriä kolmen muun rohkelikon kera. Kävellessäni kotiin valitsin Fredan, vaikken yleensä koskaan tule sitä kautta: ajattelin Eerikinkadun kivojen kauppojen ikkunoita valitessani. Mutta iloisin yllätys oli kaksi heppaa, jotka kävelivät vastaani klonksutellen Fredan jalkakäytävää poliisisetien kanssa. Hevoset näyttivät nauttivan iltalenkistään.
Kotona netti ei ylläriylläri toiminut, joten piti säätää hiukan. Nukuin jo ennen puoli yhtätoista. Oli mukava herätä tällaiseen päivään.
lauantai 16. helmikuuta 2008
Treenikämpistä
Olen käynyt elämäni aikana parinkymmenen bändin treenikämpillä, niin Suomessa kuin ulkomailla. Suomalaisista elävimmin on jäänyt mieleeni erään suomalaisen levyttäneen yhtyeen Vuosaaren perukoilla sijaitseva treenikämppä johon ajoimme eräänä lämpimänä toukokuun yönä yhtyeen kitaristin kanssa. Itse paikka on aavemainen ja ilta muutenkin kovin väsynyt: keikka oli kuluttanut monien hermoja. Mutta itse paikasta jäi hyväntuulinen fiilis. Siellä oli varmaan ollut onnen ja ärsyyntymisen hetkiä. Kyseinen bändi muuten on elänyt hiljaiseloa, mutta syksyllä tehneet yhden biisin: coverin En tahdo sinua enää -kappaleesta (tää on kyllä yksiä kappaleita jotka saa kylmät väreet kulkemaan selkäpiissä).
Samanlainen lämmin fiilis mulle tuli eilen kun uskaltauduin ensimmäisen kerran Santerin kotibileisiin. Ihmiset olivat pienessä tilassa, vieraat puhuivat (minullekin!) ja tutustuin lisää tuttuihin. Oli oikein ystävällinen ja lämmin tunnelma. Voisin mennä toistekin! Tänään heräsin oikein aikaisin, ilman herätyskelloa: loikoilin ensin, sitten söin aamupalaa ja luin lehtiä ja kuuntelin Scandinavian Music Groupin Missä olet Laila? :a. Nyt olen kuunnellut netistä löytyneitä Leevi and the Leavings covereita. Egotripin Rin-tin-tin versio ja tuo edellä mainittu En tahdo sinua enää. On tässä vielä muutamia jäljellä, livenä olen kuullut Samettivallankumouksen ja Ville Leinosen esittämän Kiinalaisessa pesulassa. Olisi enemmänkin tällaisia autuaita päiviä. Näitä varten kannattaa pysyä elossa!
Samanlainen lämmin fiilis mulle tuli eilen kun uskaltauduin ensimmäisen kerran Santerin kotibileisiin. Ihmiset olivat pienessä tilassa, vieraat puhuivat (minullekin!) ja tutustuin lisää tuttuihin. Oli oikein ystävällinen ja lämmin tunnelma. Voisin mennä toistekin! Tänään heräsin oikein aikaisin, ilman herätyskelloa: loikoilin ensin, sitten söin aamupalaa ja luin lehtiä ja kuuntelin Scandinavian Music Groupin Missä olet Laila? :a. Nyt olen kuunnellut netistä löytyneitä Leevi and the Leavings covereita. Egotripin Rin-tin-tin versio ja tuo edellä mainittu En tahdo sinua enää. On tässä vielä muutamia jäljellä, livenä olen kuullut Samettivallankumouksen ja Ville Leinosen esittämän Kiinalaisessa pesulassa. Olisi enemmänkin tällaisia autuaita päiviä. Näitä varten kannattaa pysyä elossa!
tiistai 12. helmikuuta 2008
Columbus
Se soi taas!
Mä pistin soimaan sen Kentin biisin, jossa lauletaan helmistä ja kun kaikki me oltiin kerran pieniä. On muuten ystävänpäiväviikko ja minä olen töissä. Graduhommia ja muutakin on tullut tehtyä tänään. Syötin kaksi lasta, käytin neljä lasta veskissä, opetin erään musiikkitietsikkaohjelman käyttöä ja ne kysyivät, miksi minä olen täällä, missä minä olen ollut välissä. En oikein osaa vastata kumpaakaan kysymykseen.
Teen työtä, koska en pärjää ilman. Nyt olen täällä kolmannessa kerroksessa, näen Elielinaukion. Bussit ja ihmiset liikkuvat mitä luultavimmin kohti kotejaan, koska on ilta. Huomenna meillä on kahvila, josta saa jonkun äidin tekemää pullaa. Olen vakavasti harkinnut _ainakin_ muutaman ostoa.
Olen muuten ollut mukaana väsäämässä uutta klubikonseptia, joka tosin kuolee kevään kolmen ensimmäisen klubimme jälkeen. Tänään on vahvistunut kaksi solistia, jotka voin julkaista piakkoin. Tulkaa ihmeessä Vanhan kuppilaan kupittamaan seuraavina päivinä: 5.3., 2.4. ja 7.5. Viimeinen päivä voikin olla samalla Riikan synttärit, vähän niinku valmistujaisjuhlat ja yhdistykse hautajaiset. Kom, kom! Det är bra klub!
Huomisaamuna menen taas YTHS:lle, tänä vuonna olen käynyt lääkärissä/labroissa jo 10 kertaa. Ja seuraavat tapaamiset ovat siis huomenna, ensiviikon tiistaina, keskiviikkona, torstaina, seuraavan viikon keskiviikkona, maaliskuun ensimmäisen viikon torstaina, maaliskuun toisella viikolla perjantaina ja huhtikuun 21. pvä. Nämä ovat siis JO sovittuja menoja.
Aika hauskaa sinäällään, ettei oikein kykene kuin toimimaan jotenkin automaattisesti. Tänään alan olemaan jo sen luokan väsynyt, että en uskalla kirjoittaa gradutekstiä, luin kyllä yhden opinnäytetyön (joka oli keskimääräistä prosemmaa rutkasti paremmin kirjoitettu). Ja hailaittasin siitä parhaat palat. Miks mun puhelin ei soi?
Luokkakuvaamista ois muuten luvassa 14.2. tossa Lasipalatsissa. Kuka haluaa tulla mukaan?
Lasipalatsista tuli mieleeni, että kävin syömässä tädin kanssa (kun hän oli reissulla Helsingissä) Lasipalatsin ravintolassa oikein hyviä blinejä. Otettiin "niin paljon kuin jaksat syödä" -blinit, joissa oli täytettä vaikka muille jakaa: mätiä, smetanaa, hunajaa, suolakurkkuja, silputtua sipulia, graavilohta, poronpaistia, sillikaviaaria, metsäsienisalaattia, marinoituja sipuleita. NAM.
Ehkä parasta mitä on tullut syötyä sitten La Famiglian tattipastan. Lähiaikoina en kyllä ruokailuun ole oikein panostanut. Tehnyt salaatin reissuevääksi ja syönyt illalla kotona mysliä ja jugurttia. Oikein hyvää se on. Niin, minusta on tullut varsinainen lihansyöjä, koska lääkäri kehoitti siihen. Eipä mulla ole mitään sitä vastaankaan ollut pariin vuoteen, Latviassakin saatoin jo maistaa jos tarjolla oli.
Vielä kaksi tuntia töitä. Sitten menen euron hedelmätiskin kautta kotiin makoilemaan sängylle. Ehkä tuijotan vähän Emmaa, jos jaksan. Jos en, niin luen Valkoisen kohinan loppuun. Multa loppuu lukemattomat kirjat, tuokaa lisää!
Mä pistin soimaan sen Kentin biisin, jossa lauletaan helmistä ja kun kaikki me oltiin kerran pieniä. On muuten ystävänpäiväviikko ja minä olen töissä. Graduhommia ja muutakin on tullut tehtyä tänään. Syötin kaksi lasta, käytin neljä lasta veskissä, opetin erään musiikkitietsikkaohjelman käyttöä ja ne kysyivät, miksi minä olen täällä, missä minä olen ollut välissä. En oikein osaa vastata kumpaakaan kysymykseen.
Teen työtä, koska en pärjää ilman. Nyt olen täällä kolmannessa kerroksessa, näen Elielinaukion. Bussit ja ihmiset liikkuvat mitä luultavimmin kohti kotejaan, koska on ilta. Huomenna meillä on kahvila, josta saa jonkun äidin tekemää pullaa. Olen vakavasti harkinnut _ainakin_ muutaman ostoa.
Olen muuten ollut mukaana väsäämässä uutta klubikonseptia, joka tosin kuolee kevään kolmen ensimmäisen klubimme jälkeen. Tänään on vahvistunut kaksi solistia, jotka voin julkaista piakkoin. Tulkaa ihmeessä Vanhan kuppilaan kupittamaan seuraavina päivinä: 5.3., 2.4. ja 7.5. Viimeinen päivä voikin olla samalla Riikan synttärit, vähän niinku valmistujaisjuhlat ja yhdistykse hautajaiset. Kom, kom! Det är bra klub!
Huomisaamuna menen taas YTHS:lle, tänä vuonna olen käynyt lääkärissä/labroissa jo 10 kertaa. Ja seuraavat tapaamiset ovat siis huomenna, ensiviikon tiistaina, keskiviikkona, torstaina, seuraavan viikon keskiviikkona, maaliskuun ensimmäisen viikon torstaina, maaliskuun toisella viikolla perjantaina ja huhtikuun 21. pvä. Nämä ovat siis JO sovittuja menoja.
Aika hauskaa sinäällään, ettei oikein kykene kuin toimimaan jotenkin automaattisesti. Tänään alan olemaan jo sen luokan väsynyt, että en uskalla kirjoittaa gradutekstiä, luin kyllä yhden opinnäytetyön (joka oli keskimääräistä prosemmaa rutkasti paremmin kirjoitettu). Ja hailaittasin siitä parhaat palat. Miks mun puhelin ei soi?
Luokkakuvaamista ois muuten luvassa 14.2. tossa Lasipalatsissa. Kuka haluaa tulla mukaan?
Lasipalatsista tuli mieleeni, että kävin syömässä tädin kanssa (kun hän oli reissulla Helsingissä) Lasipalatsin ravintolassa oikein hyviä blinejä. Otettiin "niin paljon kuin jaksat syödä" -blinit, joissa oli täytettä vaikka muille jakaa: mätiä, smetanaa, hunajaa, suolakurkkuja, silputtua sipulia, graavilohta, poronpaistia, sillikaviaaria, metsäsienisalaattia, marinoituja sipuleita. NAM.
Ehkä parasta mitä on tullut syötyä sitten La Famiglian tattipastan. Lähiaikoina en kyllä ruokailuun ole oikein panostanut. Tehnyt salaatin reissuevääksi ja syönyt illalla kotona mysliä ja jugurttia. Oikein hyvää se on. Niin, minusta on tullut varsinainen lihansyöjä, koska lääkäri kehoitti siihen. Eipä mulla ole mitään sitä vastaankaan ollut pariin vuoteen, Latviassakin saatoin jo maistaa jos tarjolla oli.
Vielä kaksi tuntia töitä. Sitten menen euron hedelmätiskin kautta kotiin makoilemaan sängylle. Ehkä tuijotan vähän Emmaa, jos jaksan. Jos en, niin luen Valkoisen kohinan loppuun. Multa loppuu lukemattomat kirjat, tuokaa lisää!
maanantai 4. helmikuuta 2008
da-da-da
Ilman että se ketään kiinnostaa: soittivat tänä aamuna, että saivat lähetteen tänään YTHS:ltä ja minulle on varattu ylihuomiseksi aika Naistenklinikalta. Ottaen huomioon, että HUS:issa (esim. Korvaklinikalla) on hoitojono tällaiseen rutiinivaivaan kuin poskionteloiden liikakasvu ja muut ongelmat, noin 3-4 kuukautta. Voidaan siis olettaa olevani etuoikeutettu ja ehkä jopa riskiryhmässä. Minua itseäni lähinnä jännittää uusi tilanne ja taas uusi lääkäri: tuttavat taitavat olla jos jonkinlaisessa paineessa vuokseni. Itseäni lähinnä kiinnostaa kuinka tulen elämään helmikuun, kun seuraava palkkis on 26.2. ja rahaa on nyt 3,40 euroa.
Oikeastaan en osaa edes siitä huolehtia, kunhan ruokaa on kaapissa kaikki on ok. Töihinkin tietysti olisi kiva mennä bussilla, kävellen tuo matka on kuitenkin vähän ehkä liikaa (4,4 kilometriä, noin tunti siihen menisi). Polkupyörä olisi kiva. Omanihan viettää leppoisia lomapäiviä Kalliossa Kustaankadulla erään taloyhtiön piha-alueella. Pitänee katsoa jos sille kannattaa vielä tehdä jotain. Luultavasti ei.
Kuuntelen lisää jazzia ja bluesia, toivottavasti uni tulee tänään aiemmin kuin kolmelta, kuten viime yönä. Ja tulisi kevät, niin pääsisi testaamaan niitä Latviasta ostettuja kenkiä luonnossa. Mitähän vielä? En tiedä, oli joku juttu mielessä, muttei tule takaisin.
AINIIN. Pelasin tänään Wii:tä ensikertaa, oli se sitten hassu peli. Paljastui, että olen haka keilaamisessa, mutta golfia voisi harjoitella lisää. Lisäksi sain Fortunasta superpisteet, eli yli 500. Olen siis taas hiukan töissä Ruskeasuon koululla. Tänään pidin kahvilaa ja pelailin lähinnä. Hoidollista työtä ei ole ollut, mitä nyt puin yhden lapsukaisen. Oli mukava taas nähdä niitä ja kun ovatkin niin suoria. Ja rakastettavia. :)
Oikeastaan en osaa edes siitä huolehtia, kunhan ruokaa on kaapissa kaikki on ok. Töihinkin tietysti olisi kiva mennä bussilla, kävellen tuo matka on kuitenkin vähän ehkä liikaa (4,4 kilometriä, noin tunti siihen menisi). Polkupyörä olisi kiva. Omanihan viettää leppoisia lomapäiviä Kalliossa Kustaankadulla erään taloyhtiön piha-alueella. Pitänee katsoa jos sille kannattaa vielä tehdä jotain. Luultavasti ei.
Kuuntelen lisää jazzia ja bluesia, toivottavasti uni tulee tänään aiemmin kuin kolmelta, kuten viime yönä. Ja tulisi kevät, niin pääsisi testaamaan niitä Latviasta ostettuja kenkiä luonnossa. Mitähän vielä? En tiedä, oli joku juttu mielessä, muttei tule takaisin.
AINIIN. Pelasin tänään Wii:tä ensikertaa, oli se sitten hassu peli. Paljastui, että olen haka keilaamisessa, mutta golfia voisi harjoitella lisää. Lisäksi sain Fortunasta superpisteet, eli yli 500. Olen siis taas hiukan töissä Ruskeasuon koululla. Tänään pidin kahvilaa ja pelailin lähinnä. Hoidollista työtä ei ole ollut, mitä nyt puin yhden lapsukaisen. Oli mukava taas nähdä niitä ja kun ovatkin niin suoria. Ja rakastettavia. :)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
