Kuningas Albert ensimmäinenlaiskanlinnassa, jonka alle mahtui vielä pienenä.
Albert vauvana, pienenä aivan.
Albert uimarengasharjoittelussa.
Syksyllä ulkona
21.12.1996 haimme kotiin kultaisen koiramme, Albertin. Albert oli pienenä söpö ja virkeä koira, joskin ikäistään pienempi. Albert oli niin pieni, että se mahtui kädelle nukkumaan, laiskanlinnan alle jumiutumaan ja hävisi milloin minnekin.
Albertilla oli myös oma maailmansa, reviiri jota hän hallitsi varmoin ottein välillä jopa murisemalla, mutta kuitenkin neuvoteltuaan ihmisemäntiensä ja isäntänsä kanssa rauhanomainen ilmapiiri jatkui talossa. Albertin lempiruokaa on kautta aikain ollut maksalaatikko ja ihan vauvana Albert söi raksuja kermaviilissä. Myöhemmällä iällä Albertille maistui ruoka useammin päivässä ja herra vähän pullistuikin.
Albert matkusti myös jonkin verran kotimaassa, erityisen usein Albert viihtyi Nurmeksessa, Pohjois-Karjalassa, mutta pienempänä hän matkaili myös sukulaisissa. Loppujen lopuksi Albert ei kuitenkaan pitänyt vieraista ihmisistä ja osasi vartioida omaa reviriään ja suurta laumaansa välillä myös vähemmän viisain ottein.
Tänään aamupäivällä Albert ei enää pystynyt nousemaan takajaloilleen ulkolenkkinsä lopuksi. Kipujen on täytynyt olla kovat, koska sisareni Annika joutui nostamaan murisevan, tärisevän ja riehuvan koiramme viltillä sisään ja lopulta autoon, joka matkasi viimeiselle matkalle. Leppävirran päivystävä eläinlääkäri auttoi Albertin ikuiseen uneen noin puoli yksi iltapäivällä. Albert sai olla viimeiset hetkensä hyvässä hoidossa rakastavien ihmisten keskuudessa. Vanhuus kuitenkin kuihdutti selkärangan ja aiheutti halvaantumisoireita.
Rakasta ystävää jäämme kaipaamaan. Heitän sulle keksin sitten seuraavassa elämässä, Albert!
Voi että.... sniff :(( Mutta Albert on saanut nyt jo vuoden nukkua hyvin, ilman mitään kipuja ja murheita, ja se on hyvä se!
VastaaPoista