Maksoin kaikki laskut, joten ens vuodelle vaa siskojen velkojen kanssa.
Ahistus keuhkossa ja poskiontelossa --> Kipeys. En oo ostanu lääkkeitä pariin kuukauteen, ku ei jää ruokaankaan rahaa.
Pileitä tänää: Töölössä, Hagiksessa, Pasilassa, Sutelansaaressa, Punavuoressa, Kampissa ja öö kai se kutsu tuli myös Haagaan. Päätin vissiin olla kotona ja katsoa Monty Pythonia. Juhlia ehtii ensi vuonnakin.
Asa soi. Tai Avain, koska punainen tiili. Puin Riikan Tansaniasta/Zanzibarilta tuoman kangasasun. Aika kiva. Kohta vähän shoppaa tohon Kampin K-kauppaan ja sit vaa oleskelua. Uusi puolenkuukauden kämppis muutti tänään. Olohuone täynnä kamaa.
Mitä vielä? No toivottavasti ens vuosi on parempi. En usko -- paskemmaks ne on viimeaikoina vaan muuttuneet.
maanantai 31. joulukuuta 2007
lauantai 22. joulukuuta 2007
jekkuglögi!
Noh, ihan kamalasti ihmisiä tulee jekku + glögi hakusanoin googlesta. Sen ja joulun kunniaksi tässä kaikille perusresepti. Laittakee siihen jekkua joko 4cl jos ootte kovia tyttöjä ja 2cl jos ootte vässykkäpoikia. Ja päälle sitten kuumaa punaista glögiä. Naminami (on parempaa kuin vodka-glögi). Ja niin, ihan normaalikokoiseen kuppiin se. Muki on oikein hyvä.
Muutoin tämä neiti lähtee viimeiselle työrupeamalle (4h) ennen joulua ja toivottaa kaikille lukijoille ja ystäville oikein hyvää joulua! Törmäillään sitten Joroisten hautausmaalla, jouluyönä.
Muutoin tämä neiti lähtee viimeiselle työrupeamalle (4h) ennen joulua ja toivottaa kaikille lukijoille ja ystäville oikein hyvää joulua! Törmäillään sitten Joroisten hautausmaalla, jouluyönä.
maanantai 17. joulukuuta 2007
Juhlista jaloin.
Enpä ole ehtinyt tekemään mitään järkevää, edes ajattelemaan joulua ennen kuin eilen. Glögiä (jekulla ja ilman) on juotu kyllä ja pipareita on maisteltu kolmen maan reseptein. Mutta tänä aamuna kun jonotin puhelinajalla lääkärille, kirjoitin joulukortteja (yhteensä 5 kappaletta). Yhden kotiin, yhden iskälle, yhden mummolaan, yhden kummilapsen perheelle ja yhden mummolle ja papalle.
Juhlista jaloin? Meidän perheen joulu on 1) Hässäkkää, 2) Riitelyä, 3) Juopottelua, 4) Nukkumista ja 5) Tärkeää yhdessäoloa. Viides ja neljäs kohta korvaa täpärästi kolme ensimmäistä niin, että joka vuosi kaikki haluavat olla paikalla viettämässä yhteistä joulua. Kuulin, että tänä vuonna aattona puuttuu vain isosisko ja avomies. Mutta tulevat luultavasti heti joulupäivänä sitten kylään. Alpokoira on varmaan ihan paniikissa ihmismäärän vuoksi. Onneksi yövieraita ei jää kuin 4, vakioasukkaiden lisäksi. Ja toivottavasti, kellariin joutuu tänä vuonna jotkut muut kuin astmaatikot sairaat.
Olen kuunnellut lisää kasarihittejä. Joy Divisionia (no vähän 70-lukua joo) ja Depeche Modeakin. Mutta eniten tässä mietin, josko menisi pitkästä aikaa Anviliin ensviikon torstaina!
Juhlista jaloin? Meidän perheen joulu on 1) Hässäkkää, 2) Riitelyä, 3) Juopottelua, 4) Nukkumista ja 5) Tärkeää yhdessäoloa. Viides ja neljäs kohta korvaa täpärästi kolme ensimmäistä niin, että joka vuosi kaikki haluavat olla paikalla viettämässä yhteistä joulua. Kuulin, että tänä vuonna aattona puuttuu vain isosisko ja avomies. Mutta tulevat luultavasti heti joulupäivänä sitten kylään. Alpokoira on varmaan ihan paniikissa ihmismäärän vuoksi. Onneksi yövieraita ei jää kuin 4, vakioasukkaiden lisäksi. Ja toivottavasti, kellariin joutuu tänä vuonna jotkut muut kuin astmaatikot sairaat.
Olen kuunnellut lisää kasarihittejä. Joy Divisionia (no vähän 70-lukua joo) ja Depeche Modeakin. Mutta eniten tässä mietin, josko menisi pitkästä aikaa Anviliin ensviikon torstaina!
Whatever words I say
Well.
Kiirettä on pitänyt. Ensin n. 8-22 työpäiviä viimeviikolla 3kpl, jonka jälkeen laivalle (Turusta) - siellä soitti Lapko, Rubik ja Damn Seagulls. Oli kiva risteily, vaikka väsytti. Mietin kaikenlaisia asioita ja menin aikasin nukkumaan. Helsingissä menin suoraan Baariin (Looseen) ja tulin kotiin kun se meni kiinni. Lauantaina oli HEO-tyyppejä kylässä ja niiden kanssa piti mennä myös Baariin (Looseen). Loosesta tultiin vielä Emman ja naapurin kanssa kotiin ja valvottiin kuuteen kuunnellen hyvää musiikkia.
Eilen käveltiin Kaisan kanssa Kaivarissa. Ja tänään olen soittanut lääkärille ja tarkentanut labrakäyntejä: tällä viikolla ti, to, pe. Toivottavasti ehdin. Täytynee soittaa, että myöhästyn torstaina töistä tuon vuoksi. Töitä on neljänä päivänä tällä viikolla. Lähenee siis normaalia työläisen elämää. Tosin tuntipalkka tälläin melkovalmiille maisterille 8,6e... Suostuisitkos?
On ollu Cure tehosoitossa. Kasarirakkauslaulut on rautaa!
Tälläviikolla 3pikkujoulut ja kauneimmat joululaulut. Tullee kiire.
Kiirettä on pitänyt. Ensin n. 8-22 työpäiviä viimeviikolla 3kpl, jonka jälkeen laivalle (Turusta) - siellä soitti Lapko, Rubik ja Damn Seagulls. Oli kiva risteily, vaikka väsytti. Mietin kaikenlaisia asioita ja menin aikasin nukkumaan. Helsingissä menin suoraan Baariin (Looseen) ja tulin kotiin kun se meni kiinni. Lauantaina oli HEO-tyyppejä kylässä ja niiden kanssa piti mennä myös Baariin (Looseen). Loosesta tultiin vielä Emman ja naapurin kanssa kotiin ja valvottiin kuuteen kuunnellen hyvää musiikkia.
Eilen käveltiin Kaisan kanssa Kaivarissa. Ja tänään olen soittanut lääkärille ja tarkentanut labrakäyntejä: tällä viikolla ti, to, pe. Toivottavasti ehdin. Täytynee soittaa, että myöhästyn torstaina töistä tuon vuoksi. Töitä on neljänä päivänä tällä viikolla. Lähenee siis normaalia työläisen elämää. Tosin tuntipalkka tälläin melkovalmiille maisterille 8,6e... Suostuisitkos?
On ollu Cure tehosoitossa. Kasarirakkauslaulut on rautaa!
Tälläviikolla 3pikkujoulut ja kauneimmat joululaulut. Tullee kiire.
tiistai 11. joulukuuta 2007
Pirms Ziemasveetkiem Riigaa
Ennen joulujuhlaa Riiassa oli kiireistä. Urheat suomalaiset kohtasivat vastoinkäymisiä myrskyjumalan antamina, laivat eivät kulkeneet ja lähtö myöhästyi 10tuntia. Mutta loppujen lopuksi, perjantaina kello 2:00 bussi kaarsi Autostan pihaan. Taksimatka Stabu ielalle oli pikainen, joskin kallis, mutta sänky odotti isossa neliössä. Asunto sijaitsi neljännessä kerroksessa, vanhassa 2. pihan talossa ja asukkaita odotti lämmin suihku ja 3 kämppäkaveria, jotka olivat saapuneet etukäteen.
Perjantaiksi sovitut tapaamiset oli suunniteltu hyvin ja oikein mukavia ottaen huomioon kiireen. Ekskursiolaiset solmivat kontakteja ja kuulivat mielipiteitä, ja jotkut joka pääsivät eurooppa-ohjelmaan. Eräs itäsuomalainen 25-vuotias naishenkilö tosin otti ja vetäisi pullollisen Shiraz-punaviiniä perjantai-iltana ja kärsi siitä aamutunneilla: tosin kännissä saa näköjään halpoja takseja (2Ls) sekä RUKKASIA miehiltä.
Lauantaina reissu jatkui shoppailun merkeissä, kahdet kengät löysivät omistajan. Lisäksi Raaman Hare Krisnat tuli moikattua. Iltapäivällä oli sovittu tapaaminen Jurmalassa, Jaundubultissa toimittaja Jukka Rislakin kanssa. Iltapäivä kului rannalla kävelyyn, ruokailuun ja palokunnan yllärisaapumiseen ravintolaan. Rislakki tarjosi kahvia ja Anna Ziguren leipomaa piirakkaa kotonaan.
Illalla tapasin Eliinan (ainoan latvialaisen, johon oli aikaa törmätä) ja söin sushia Samurajsissa. Menin nukkumaan ajoissa, koska väsytti.
Sunnuntaina matkustimme takaisin Suomeen. Matkaseurue oli oikein mukava.
Nyt olen tehnyt n. 12-14tuntista työpäivää tässä pari päivää, paitsi että tänään piti mennä tenttiin kello 14:00, enkä kyennyt kuitenkaan, kun oli niin heikko olo. Huominen ja torstai vielä töitä, sitten taas laivailemaan kohti Tukholmaa - kera Lapkon, Damn Seagullsien ja Rubikin.
Olo on ok. Parempikin voisi olla.
Perjantaiksi sovitut tapaamiset oli suunniteltu hyvin ja oikein mukavia ottaen huomioon kiireen. Ekskursiolaiset solmivat kontakteja ja kuulivat mielipiteitä, ja jotkut joka pääsivät eurooppa-ohjelmaan. Eräs itäsuomalainen 25-vuotias naishenkilö tosin otti ja vetäisi pullollisen Shiraz-punaviiniä perjantai-iltana ja kärsi siitä aamutunneilla: tosin kännissä saa näköjään halpoja takseja (2Ls) sekä RUKKASIA miehiltä.
Lauantaina reissu jatkui shoppailun merkeissä, kahdet kengät löysivät omistajan. Lisäksi Raaman Hare Krisnat tuli moikattua. Iltapäivällä oli sovittu tapaaminen Jurmalassa, Jaundubultissa toimittaja Jukka Rislakin kanssa. Iltapäivä kului rannalla kävelyyn, ruokailuun ja palokunnan yllärisaapumiseen ravintolaan. Rislakki tarjosi kahvia ja Anna Ziguren leipomaa piirakkaa kotonaan.
Illalla tapasin Eliinan (ainoan latvialaisen, johon oli aikaa törmätä) ja söin sushia Samurajsissa. Menin nukkumaan ajoissa, koska väsytti.
Sunnuntaina matkustimme takaisin Suomeen. Matkaseurue oli oikein mukava.
Nyt olen tehnyt n. 12-14tuntista työpäivää tässä pari päivää, paitsi että tänään piti mennä tenttiin kello 14:00, enkä kyennyt kuitenkaan, kun oli niin heikko olo. Huominen ja torstai vielä töitä, sitten taas laivailemaan kohti Tukholmaa - kera Lapkon, Damn Seagullsien ja Rubikin.
Olo on ok. Parempikin voisi olla.
keskiviikko 5. joulukuuta 2007
sunnuntai 2. joulukuuta 2007
nyt jälkiviisaana (ja alaselkäjomotuksessa) on ehkä hyvä sanoa, että ainii, ohan mulla ollut näitä kipuja vaikka niin väitin vaan ettei ole. nyt kun olen istunut 6 tuntia tässä samalla tuolilla tehden välillä vain nopeita juoksuja vessaan/keittiönurkkaukseen täällä töissä, muistan, että tuo sama jomotus on miltei jokakertaista, mutta normaalisti liikkuessa sitä ei huomaa. semmoista mietin juuri.
olen lukemassa iltasanomien viikonloppuliitettä: siihen on valittu Tanja Saarelan (os Vienonen, ent. Karpela) parhaita sanomisia rakkauselämästään. tämä kiinnitti huomioni: "mitä vanhemmaksi tulee, ei jaksa enää pelleillä". Taitaa olla Saarellalla aika heikohko käsitys sitten elämästä ja rakkaudesta, jos nuorena pelleili asian suhteen. En tunne yhtään ihmistä, jotka ottaisivat nämä asiat jotenkin leikin ja pelleilyn kannalta. Ei se välttämättä ole hävettävää, että ei sitten se suhde kannakaan, tai muutoin toimi. no juu, mikäs olen tästä sanomaan mitään. mutta en ainakaan minä jaksa edes alkaa miettiä suhdetta, jos tuntuu että se on leikkisuhde tai pelleilyä.
Mikäs tämä vuoden 1918 buumi sitten on. Luen kyllä juuri Där vi en gång gåttia (Missä kuljimme kerran, Kjell Westö) ja Kaisankin panoksen saanut RAJA 1918 (nähtävä, ei vielä nähty) on vain alkusoittoa. Panu Rajalakin on innostunut kirjoittamaan vuodesta ja epäilemättä kohta ihan kaikki. Mutta suomalaiset, niinkuin minäkin, virallisesti sukuhistoriassa molemminpuolin. Vääryyksien selvittäminen, olen miettinyt jo kauan, onko siinä loppujen lopuksi mitään mieltä. Ei unohtaminenkaan ole oikein.
Jatkan tässä vielä tunnin, on ollut hiljaista, silmiin koskee ja selkään ja muutoinkin. Mutta olen ihan hyvilläni, että kävin lääkärissä: jos vaikka tämä tästä.
olen lukemassa iltasanomien viikonloppuliitettä: siihen on valittu Tanja Saarelan (os Vienonen, ent. Karpela) parhaita sanomisia rakkauselämästään. tämä kiinnitti huomioni: "mitä vanhemmaksi tulee, ei jaksa enää pelleillä". Taitaa olla Saarellalla aika heikohko käsitys sitten elämästä ja rakkaudesta, jos nuorena pelleili asian suhteen. En tunne yhtään ihmistä, jotka ottaisivat nämä asiat jotenkin leikin ja pelleilyn kannalta. Ei se välttämättä ole hävettävää, että ei sitten se suhde kannakaan, tai muutoin toimi. no juu, mikäs olen tästä sanomaan mitään. mutta en ainakaan minä jaksa edes alkaa miettiä suhdetta, jos tuntuu että se on leikkisuhde tai pelleilyä.
Mikäs tämä vuoden 1918 buumi sitten on. Luen kyllä juuri Där vi en gång gåttia (Missä kuljimme kerran, Kjell Westö) ja Kaisankin panoksen saanut RAJA 1918 (nähtävä, ei vielä nähty) on vain alkusoittoa. Panu Rajalakin on innostunut kirjoittamaan vuodesta ja epäilemättä kohta ihan kaikki. Mutta suomalaiset, niinkuin minäkin, virallisesti sukuhistoriassa molemminpuolin. Vääryyksien selvittäminen, olen miettinyt jo kauan, onko siinä loppujen lopuksi mitään mieltä. Ei unohtaminenkaan ole oikein.
Jatkan tässä vielä tunnin, on ollut hiljaista, silmiin koskee ja selkään ja muutoinkin. Mutta olen ihan hyvilläni, että kävin lääkärissä: jos vaikka tämä tästä.
lauantai 1. joulukuuta 2007
En mä osaa enää sanoa paljoa
"And maybe I didn't hold you all those lonely lonely times
And I guess I never told you I'm so happy that you're mine
Little things I should've said and done I just never took
the time
You were always on my mind you were always on my mind"
Mutta:
Kävin taas lääkäreillä (mon.) ja löytyi toinen kammottavuus
ruumiista. Lisätutkimuksia ensiviikoilla. Sitten taas
katsellaan.
Tossa lyhykäisyydessään: siis ensimmäinen on positiivinen
versio,toinen pahempi.
tiistai 27. marraskuuta 2007
Tou
Viimeaika on ollut erilaista. En ole juonut alkoholia kuin kerran tässä kuussa. Kävin sairaalassa tutkimuksissa. Olen väsynyt, vaikka nukun 8-10 tuntia yössä.
Sairaalassa aloitettiin tutkimukset lisäsairauksien selvittämiseksi. Tulokset tulevat tällä viikolla. Tammikuussa jatkokäynti: kunhan CT-kuvat Tampereelta saadaan. Tähystyksessä selvisi arpeutunut oikea puoli ja vasemmalta pursuaa joka reiästä ylimääräistä kamaa. Leikkaus vuonna 05 on jätetty kesken ja jatkotoimenpiteet on siis näillä näkymin leikkaus. Väliaikaiseksi hoidoksi pistettiin neljäs kortisonikuuri vuoden sisään. Lisäksi suositeltiin taas nenähuuhtelukannun hankintaa. Se onkin mun joululahjalistalla ykkösenä, toivottavasti pukki kuulee. Kakkosena PEF-mittari.
Mitäs muuta? Sain kolmannen työpaikan taas Ruskeasuon koululta, aloitan maanantaina 3.12. kyseessä on sijaisuuksia, mutta melko tiheään tahtiin. Ainakin sen aikaa niitä teen, että taloudellinen balanssi palaisi.
Gradu ei ole edistynyt. Enkä jaksaisi edes ajatella kirjoittamista. Mutta hei hurjaa kuitenkin: syyskauden loputtua opintorekisterissä tulee olemaan täydet 47 opintopistettä, eli n.30,5 opintoviikkoa. Ei kai tässä muuta, sosiaalinen elämä näyttää vaan lakastuneelta: tai se on ehkä erilaista kuin ennen. Nyt elokuvia ja päivällisiä, kokouksia ja konsertteja- tällainen tila sopii hyvin mulle.
Sairaalassa aloitettiin tutkimukset lisäsairauksien selvittämiseksi. Tulokset tulevat tällä viikolla. Tammikuussa jatkokäynti: kunhan CT-kuvat Tampereelta saadaan. Tähystyksessä selvisi arpeutunut oikea puoli ja vasemmalta pursuaa joka reiästä ylimääräistä kamaa. Leikkaus vuonna 05 on jätetty kesken ja jatkotoimenpiteet on siis näillä näkymin leikkaus. Väliaikaiseksi hoidoksi pistettiin neljäs kortisonikuuri vuoden sisään. Lisäksi suositeltiin taas nenähuuhtelukannun hankintaa. Se onkin mun joululahjalistalla ykkösenä, toivottavasti pukki kuulee. Kakkosena PEF-mittari.
Mitäs muuta? Sain kolmannen työpaikan taas Ruskeasuon koululta, aloitan maanantaina 3.12. kyseessä on sijaisuuksia, mutta melko tiheään tahtiin. Ainakin sen aikaa niitä teen, että taloudellinen balanssi palaisi.
Gradu ei ole edistynyt. Enkä jaksaisi edes ajatella kirjoittamista. Mutta hei hurjaa kuitenkin: syyskauden loputtua opintorekisterissä tulee olemaan täydet 47 opintopistettä, eli n.30,5 opintoviikkoa. Ei kai tässä muuta, sosiaalinen elämä näyttää vaan lakastuneelta: tai se on ehkä erilaista kuin ennen. Nyt elokuvia ja päivällisiä, kokouksia ja konsertteja- tällainen tila sopii hyvin mulle.
sunnuntai 25. marraskuuta 2007
This Atmosphere
(walk in silence
don't turn away in silence
your confusion
my illusion
worn like a mask of self-hate
confronts and then dies
don't walk away)
I am totally confused, mislead and now: following my precursors.
I saw this movie ("control") and I found myself: I know how it feels to be in the middle of the struggle, trying to give all, and thats not enough. Choosing love from hate, hate from love.
And the pain of the paroxysms. Dealing with unidentified feelings, dealing with sense, potentialities, closeness, susceptibility, tenderness and vulnerability.
I would like to believe that this path has been walked through million times. It never ever makes it easy. After minutes without oxygen, body seems to give all out, time is lingering around and soon it's all black and white. And from these verges we will found the meaning, the tendency.
(people like you find it easy
naked to see
walking on air
hunting by the rivers
through the streets
every corner abandoned too soon
set down with due care
don't walk away in silence
don't walk away)
This is not about others. This seems to be about me: you cannot help me be better, I am not dependent for others. Solitude nourishes solitary feelings.
don't turn away in silence
your confusion
my illusion
worn like a mask of self-hate
confronts and then dies
don't walk away)
I am totally confused, mislead and now: following my precursors.
I saw this movie ("control") and I found myself: I know how it feels to be in the middle of the struggle, trying to give all, and thats not enough. Choosing love from hate, hate from love.
And the pain of the paroxysms. Dealing with unidentified feelings, dealing with sense, potentialities, closeness, susceptibility, tenderness and vulnerability.
I would like to believe that this path has been walked through million times. It never ever makes it easy. After minutes without oxygen, body seems to give all out, time is lingering around and soon it's all black and white. And from these verges we will found the meaning, the tendency.
(people like you find it easy
naked to see
walking on air
hunting by the rivers
through the streets
every corner abandoned too soon
set down with due care
don't walk away in silence
don't walk away)
This is not about others. This seems to be about me: you cannot help me be better, I am not dependent for others. Solitude nourishes solitary feelings.
lauantai 10. marraskuuta 2007
Punainen, numero 6
Voisin sanoa muutaman sanan Jokelasta, mutta se on taidettu puhua jo läpi. Sanon vain, että jos kaverilla menee paskasti, niin kannattaisi pysähtyä miettimään voiko sille tehdä jotain. Intternetissä, USAssa sekä videopeleissä ei ole yhtään enempää mitään pahaa kuin historian opettamisella koulussa, Putinin ja Stalinin Venäjällä tai pyssyleikillä navetan vintillä 60-luvulla.
Tuo tuosta. Muutoin ihan jees täällä, olen Itä-Suomessa, täällä on kuulkaas lunta vaikka hiihtämiseen, lisää on luvattu. Tänä aamuna vietin stressivapaata: kahvia, appelsiinimehua, villasukat ja avaraa luontoa.
Eipä tässä muuta. Telkku on kaveri ja piano on juopotellu. Iltapäivällä muuta ohjelmaa.
Tuo tuosta. Muutoin ihan jees täällä, olen Itä-Suomessa, täällä on kuulkaas lunta vaikka hiihtämiseen, lisää on luvattu. Tänä aamuna vietin stressivapaata: kahvia, appelsiinimehua, villasukat ja avaraa luontoa.
Eipä tässä muuta. Telkku on kaveri ja piano on juopotellu. Iltapäivällä muuta ohjelmaa.
sunnuntai 4. marraskuuta 2007
Ennen kuin arvaattekaan
No enpä ole paljon tehnyt:
Torstaina join ensin 3 Liisaa ravintolassa, sitten Hotelli Simonkentän hotellihuoneessa, sitten Coronassa ja lopuksi vielä Korjaamolla. Ja perjantaina aloitin ravintola Vespassa, jatkoin kotona ja sitten Bellyssä ja lopuksi vielä Loosessa.
Olen tehnyt tutkimusmatkoja itseen ja muihin ihmisiin. Kadonnut mystisesti kaveriseurasta Looseen istumaan elokuvamaisesti baaritiskillä ja puhumaan baarimikoille ja -minnoille. Pääasia, että kaikesta tästä jäi hyvä fiilis käsiin.
Lauantaina pelasin 2tuntia Sly 3:sta ja pari tuntia GTA:ta. Ja sitten illalla Teemulle ja Alisalle kahville, kakulle ja konjakille. Ja sieltä vielä Kustaa Vaasaan. Ja eilen 3B:n raitiovaunussa tajusin, että ei ne olekaan kirjat ja elokuvat, jotka ovat luoneet käsityksen Helsingistä, vaan enemmänkin musiikki. Niin, Vieläkö soitan banjoa? Ja toinen kappale, mikä soi mp3-soittimessa oli tämä.
Tulevalla viikolla alkaa kesäloma, se on adios, mä olen lämpimämmässä ympäristössä sitten.
Torstaina join ensin 3 Liisaa ravintolassa, sitten Hotelli Simonkentän hotellihuoneessa, sitten Coronassa ja lopuksi vielä Korjaamolla. Ja perjantaina aloitin ravintola Vespassa, jatkoin kotona ja sitten Bellyssä ja lopuksi vielä Loosessa.
Olen tehnyt tutkimusmatkoja itseen ja muihin ihmisiin. Kadonnut mystisesti kaveriseurasta Looseen istumaan elokuvamaisesti baaritiskillä ja puhumaan baarimikoille ja -minnoille. Pääasia, että kaikesta tästä jäi hyvä fiilis käsiin.
Lauantaina pelasin 2tuntia Sly 3:sta ja pari tuntia GTA:ta. Ja sitten illalla Teemulle ja Alisalle kahville, kakulle ja konjakille. Ja sieltä vielä Kustaa Vaasaan. Ja eilen 3B:n raitiovaunussa tajusin, että ei ne olekaan kirjat ja elokuvat, jotka ovat luoneet käsityksen Helsingistä, vaan enemmänkin musiikki. Niin, Vieläkö soitan banjoa? Ja toinen kappale, mikä soi mp3-soittimessa oli tämä.
Tulevalla viikolla alkaa kesäloma, se on adios, mä olen lämpimämmässä ympäristössä sitten.
torstai 1. marraskuuta 2007
Helsinki city lights
Sitten kun ne valot menee siniseksi.
Mutta niin asiaan. Olin tänään tädin kanssa syömässä, Kaisan kanssa Coronassa, Jullen kanssa Korjaamolla itkemässä Unilehtoa.
Mutta että se kuva, minkä olen pääkaupunkiseudun ihmisistä saanut, että ihmiset ovat jotenkin puolionnellisia/onnettomia, tuli taas mieleen. Se on ehkä elokuvien ja kirjojen luoma illuusio, että elämä täällä olisi jotenkin erilaista. Mutta kun siinäs kusetat koiraa Mannerheimintiellä tai Joutenlahdentiellä, niin se on yksi ja sama, ehkä tälläisena iltana vastaan tulee yksi elävä ihminen, joka hymyilee tai sitten ei.
Öisistä ja iltaisista kohtauksista voisi kirjoittaa kirjan. Se se vasta olisi luettavaa.
Olen väsynyt. Nukun nyt pois.
Mutta niin asiaan. Olin tänään tädin kanssa syömässä, Kaisan kanssa Coronassa, Jullen kanssa Korjaamolla itkemässä Unilehtoa.
Mutta että se kuva, minkä olen pääkaupunkiseudun ihmisistä saanut, että ihmiset ovat jotenkin puolionnellisia/onnettomia, tuli taas mieleen. Se on ehkä elokuvien ja kirjojen luoma illuusio, että elämä täällä olisi jotenkin erilaista. Mutta kun siinäs kusetat koiraa Mannerheimintiellä tai Joutenlahdentiellä, niin se on yksi ja sama, ehkä tälläisena iltana vastaan tulee yksi elävä ihminen, joka hymyilee tai sitten ei.
Öisistä ja iltaisista kohtauksista voisi kirjoittaa kirjan. Se se vasta olisi luettavaa.
Olen väsynyt. Nukun nyt pois.
keskiviikko 31. lokakuuta 2007
Alex DeLarge
Olen äänestänyt tänään kaksi (2) kertaa. Ensimmäisellä kieroksella puolituttua musiikkipiireistä ja toisella kierroksella puolituttua HC-piireistä. Eli äänet meni samaan paikkaan, eri yliopistoon tosin. Velvollisuus Tampereelle oli erittäin helppoa. Peruspalvelutunnukset selaimeen, salatulla yhteydellä sisään vaalikoneeseen ja se sitten tallensi ääneni jonnekin serverille ja nyt odotellaan pääseekö poika (juu, äänestin kahta poikaa!) sisään. Helsingissä sai kahvipullalipun ja mennä koppiin. Molempi parempi. Minua yritettiin houkutella äänestämään opiskelutoveriani, mutta harmi että puoluekanta oli täysin väärä.
Olen ollut kovin väsynyt viimeaikoina. Unohtanut asioita ja kipu on muuttunut päivittäiseksi. Ei voi mitään.
Ainiin, otsikko on Alex DeLarge. Miksikö? Näin herran eilen valkokankaalta, ja taas elokuva säväytti, niinkuin aina. Muttamutta, vielä enemmän odotan ensi keskiviikkoa ja mister Frank-N-Furteria.
Mitähän muuta? Tällä viikolla pari keikkaa (Finnoween: Käppi + Unilehto ja Radio Helsinki klubin Scandinavian Music Group). Oikei hyvin menee ja viikko niin alkaa kesäloma.
Olen ollut kovin väsynyt viimeaikoina. Unohtanut asioita ja kipu on muuttunut päivittäiseksi. Ei voi mitään.
Ainiin, otsikko on Alex DeLarge. Miksikö? Näin herran eilen valkokankaalta, ja taas elokuva säväytti, niinkuin aina. Muttamutta, vielä enemmän odotan ensi keskiviikkoa ja mister Frank-N-Furteria.
Mitähän muuta? Tällä viikolla pari keikkaa (Finnoween: Käppi + Unilehto ja Radio Helsinki klubin Scandinavian Music Group). Oikei hyvin menee ja viikko niin alkaa kesäloma.
maanantai 29. lokakuuta 2007
parrautta tännään ramohvoonissa
seuraavat kappaleet ovat lämmittäneet viimepäivinä:
scandinavian music group - vieläkö soitan banjoa?
egotrippi - nämä ajat eivät ole meitä varten
timo kiiskinen - sininen sointu (ja poijärven viulu)
lännen jukka - piupali paupali
ganes - i will stay (siis ganes, ei hurriganes, niiden versio on kevyempi ku alkuperäinen!)
scandinavian music group - vieläkö soitan banjoa?
egotrippi - nämä ajat eivät ole meitä varten
timo kiiskinen - sininen sointu (ja poijärven viulu)
lännen jukka - piupali paupali
ganes - i will stay (siis ganes, ei hurriganes, niiden versio on kevyempi ku alkuperäinen!)
sunnuntai 28. lokakuuta 2007
Neljä Baltian maata
Luen yhä tenttiin, töissä. Ja mieleeni luiskahti taas Martinsh Boikon mielipide neljästä Baltian maasta. Olen samaa mieltä, että Baltian maita on ollut perinteisesti neljä. Ai mikäkö se neljäs oli?
Noh: yhteishistoriaa -- maat ovat asutettu samoihin aikoihin, kielet ovat jakaneet jonkin verran, mutta lainailleet toisiltaan yllättävän paljon. Kaksi maista kuuluu balttilaiseen kieliryhmään ja kaksi suomalais-ugrilaiseen. 1800-luvulla kaikista maistamme tuli osa Venäjän suurruhtinaskuntaa ja kaikissa maissa alkoi kansallinen herääminen 1800-luvun puolivälissä. Kaikki neljä valtiota osoittivat vastarintaa Venäjän suurruhtinaskuntaa vastaan 1900-luvun vaihteessa. 1917-1918 kaikki neljä valtiota itsenäistyivät, kaikissa valtioissa käytiin jonkinasteista sotaa sosialististen liikkeiden ja konservatiivien välillä. Kaikki neljä valtiota saavuttivat 20-luvulla huippuaseman, joista pohjoisin valtio oli heikoimmillaan. 1930-luvulla kaikki valtiot valitsivat edustajikseen äärioikeistolaista asennetta ja 1939 kaikki neljä valtiota liitettiin etupiireihin Molotov-Ribbentrop-sopimuksessa. Tässä vaiheessa yksi valtio erottautuu edukseen ja jatkaa itsenäisenä, kun muut taas joutuvat mukaan 1900-luvun pisimpään hässäkkään.
Yhteiskulttuuria: yksi lause kertonee paljon. Sekä runonlaulu että dainat ovat 4polvista trokeeta, neljän rivin pätkiä, eli metriikkakin on yhteistä.
(Vi-su ga-du dzies-mas krā-ju,
Jā-ņu die-nu gai-dī-da-ma.
Nu at-nā-ca Jā-ņu die-na,
Nu dzies-mi-ņas jā-iz-dzie-da).
Joka vuosi lauluj' kerään
juhannusta ootellessa
nyt tulee juhannuspäivä
nyt lauluset täytyy laulaa (erittäin vapaa suomennos).
Kielihistoriaa. En jaksa lukea sitä, mutta tiedän, että juuret ovat pitkällä ja syvällä. Tärkeitä sanoja, kuten metsät, jumalat (perkele = perkunas) sekä perhe, ovat lainattuja puolintoisin menneessä.
No juu. Oon ihan piukkana ton Baltian kanssa. Olispa kesä ja loma. Ja joo, voitas keksiä uusiksi käsite neljä baltian maata? Jooko, niin mun ei tarvitsisi lähteä mihinkään halutessani Baltiaan. :D
Noh: yhteishistoriaa -- maat ovat asutettu samoihin aikoihin, kielet ovat jakaneet jonkin verran, mutta lainailleet toisiltaan yllättävän paljon. Kaksi maista kuuluu balttilaiseen kieliryhmään ja kaksi suomalais-ugrilaiseen. 1800-luvulla kaikista maistamme tuli osa Venäjän suurruhtinaskuntaa ja kaikissa maissa alkoi kansallinen herääminen 1800-luvun puolivälissä. Kaikki neljä valtiota osoittivat vastarintaa Venäjän suurruhtinaskuntaa vastaan 1900-luvun vaihteessa. 1917-1918 kaikki neljä valtiota itsenäistyivät, kaikissa valtioissa käytiin jonkinasteista sotaa sosialististen liikkeiden ja konservatiivien välillä. Kaikki neljä valtiota saavuttivat 20-luvulla huippuaseman, joista pohjoisin valtio oli heikoimmillaan. 1930-luvulla kaikki valtiot valitsivat edustajikseen äärioikeistolaista asennetta ja 1939 kaikki neljä valtiota liitettiin etupiireihin Molotov-Ribbentrop-sopimuksessa. Tässä vaiheessa yksi valtio erottautuu edukseen ja jatkaa itsenäisenä, kun muut taas joutuvat mukaan 1900-luvun pisimpään hässäkkään.
Yhteiskulttuuria: yksi lause kertonee paljon. Sekä runonlaulu että dainat ovat 4polvista trokeeta, neljän rivin pätkiä, eli metriikkakin on yhteistä.
(Vi-su ga-du dzies-mas krā-ju,
Jā-ņu die-nu gai-dī-da-ma.
Nu at-nā-ca Jā-ņu die-na,
Nu dzies-mi-ņas jā-iz-dzie-da).
Joka vuosi lauluj' kerään
juhannusta ootellessa
nyt tulee juhannuspäivä
nyt lauluset täytyy laulaa (erittäin vapaa suomennos).
Kielihistoriaa. En jaksa lukea sitä, mutta tiedän, että juuret ovat pitkällä ja syvällä. Tärkeitä sanoja, kuten metsät, jumalat (perkele = perkunas) sekä perhe, ovat lainattuja puolintoisin menneessä.
No juu. Oon ihan piukkana ton Baltian kanssa. Olispa kesä ja loma. Ja joo, voitas keksiä uusiksi käsite neljä baltian maata? Jooko, niin mun ei tarvitsisi lähteä mihinkään halutessani Baltiaan. :D
torstai 25. lokakuuta 2007
Latvian maantuntemus
No voi perse sentäs.
Luen tenttiin. Maantuntemusta. SIIS KUKA HELVETTI on valinnut matkaopaskirjan yliopiston tenttikirjaksi hä? Toi on sitä matskua mistä tehdään ala-asteen viidennellä luokalla esitelmä: Latvia - Baltian keskimmäinen maa. Vai mitä sanotta:
"...ja sen ranta on mainio paikka "launagselle" - tyypilliselle latvialaiselle retkiaterialle, johon kuuluu kuminaleipää ja tomaatteja tai rasvaista piirakkaa ja piimää. Virkistävää on myös kulaus juuri valutettua koivun mahlaa. Vahvempiin juomiin mieltyneellä voi olla mukanaan pullo latvialaista olutta (olut on latviaksi "alus").
tai tästä:
"Staburagsin kalkkikivikallio yhdeksän kilometria alavirtaan Koknesesta (Kokenhusen) - paikka johon liittyi monia tarinoita - sortui Väinäjoen aaltoihin 1961, kun Plavnasin vesivoimalan patoaltaan kolmas vaihe rakennettiin vasten latvialaisten tahtoa."
Siis häh oikeasti?!
Mutta näiden kuvien avulla kuitenkin tommosenkin mainoksen selaa, kun vaan jaksaa muistaa, että joku päivä vielä!
Luen tenttiin. Maantuntemusta. SIIS KUKA HELVETTI on valinnut matkaopaskirjan yliopiston tenttikirjaksi hä? Toi on sitä matskua mistä tehdään ala-asteen viidennellä luokalla esitelmä: Latvia - Baltian keskimmäinen maa. Vai mitä sanotta:
"...ja sen ranta on mainio paikka "launagselle" - tyypilliselle latvialaiselle retkiaterialle, johon kuuluu kuminaleipää ja tomaatteja tai rasvaista piirakkaa ja piimää. Virkistävää on myös kulaus juuri valutettua koivun mahlaa. Vahvempiin juomiin mieltyneellä voi olla mukanaan pullo latvialaista olutta (olut on latviaksi "alus").
tai tästä:
"Staburagsin kalkkikivikallio yhdeksän kilometria alavirtaan Koknesesta (Kokenhusen) - paikka johon liittyi monia tarinoita - sortui Väinäjoen aaltoihin 1961, kun Plavnasin vesivoimalan patoaltaan kolmas vaihe rakennettiin vasten latvialaisten tahtoa."
Siis häh oikeasti?!
Mutta näiden kuvien avulla kuitenkin tommosenkin mainoksen selaa, kun vaan jaksaa muistaa, että joku päivä vielä!
Elämältä kaiken sain?
No juu, vähän lattea topikki tänään, mutta siitä lähdetään. Mietin tuossa juostessani kaupunkia ympäri, mitkä asiat elämässä ovat vaikuttaneet eniten siinä tilanteessa kuin ne ovat tapahtuneet. Kävin mielessäni läpi lapsuutta, nuoruutta, Latvian vuosia ja nykyisyyttä. Ihmisenä olen tullut kokoajan jyrkemmäksi. Ymmärrän ja joustan kyllä, mutta pidän lujasti kiinni omista mielipiteistäni ja siitä, kuka niihin saa vaikuttaa. Mutta myös jonkinlainen moraalikäsitys on kehittynyt pidemmälle.
Alkuperäiseen topikkiin palaten: mietin, että mikä hetki elämässä oli jotenkin hyvä. Ensimmäisenä tuli mieleen yksi pieni ilta Latviassa heti sen jälkeen kun viimeinen sairaslomaviikko alkoi, 21.3.2004. Perjantai. Mä pähkäilin vielä varmaan puoli kymmenen aikaan, että lähdenkö vai enkö sinne Depoon, mutta lähdin sitten kuitenkin kun ajattelin, että saa puhua vähän suomea. En ollut puhunut kuin puhelimessa pariin kuukauteen. Ja sitten, se, että ihmiset soittavat jotenkin lohduttomasti, mutta kuitenkin lohduttaen - ei mahdu päähän. Jos haluatte tirkistellä menneeseen, niin tästä löytyy tyyppi 21v.
Huh. Se oli yksi. Toinen päivä mikä muutti mun elämää, musta tuli itsekkäämpi, oli 25.8.2006. Kun tajusin, että kukaan muukaan ei ole valmiina menettämään sun vuokses mitään. Tai siis mun, koska mä huomasin. Se oli oikein puhdistava kokemus ja teki musta ehkä normaalimman, verrattuna muihin. Olin sitä ennen pistämässä itteeni likoon muiden puolesta 100%:sti ja itteni puolesta 50%:sti.
Loppujen lopuks yks tärkeitä päiviä on ollut myös joskus lapsena. Juhannus 1993? Ja Latviassa Perseidien tähdenlentoparvea katselemassa Araizissa 2.8.2003 kera Goshkan, Sannan, Tatan, Salomen, Johanin, Janiksen, Richardin ja ketä meitä vielä oli. Huh, mikä yö maata ruohikossa ja laskea tähdenlentoja.
Alkuperäiseen topikkiin palaten: mietin, että mikä hetki elämässä oli jotenkin hyvä. Ensimmäisenä tuli mieleen yksi pieni ilta Latviassa heti sen jälkeen kun viimeinen sairaslomaviikko alkoi, 21.3.2004. Perjantai. Mä pähkäilin vielä varmaan puoli kymmenen aikaan, että lähdenkö vai enkö sinne Depoon, mutta lähdin sitten kuitenkin kun ajattelin, että saa puhua vähän suomea. En ollut puhunut kuin puhelimessa pariin kuukauteen. Ja sitten, se, että ihmiset soittavat jotenkin lohduttomasti, mutta kuitenkin lohduttaen - ei mahdu päähän. Jos haluatte tirkistellä menneeseen, niin tästä löytyy tyyppi 21v.
Huh. Se oli yksi. Toinen päivä mikä muutti mun elämää, musta tuli itsekkäämpi, oli 25.8.2006. Kun tajusin, että kukaan muukaan ei ole valmiina menettämään sun vuokses mitään. Tai siis mun, koska mä huomasin. Se oli oikein puhdistava kokemus ja teki musta ehkä normaalimman, verrattuna muihin. Olin sitä ennen pistämässä itteeni likoon muiden puolesta 100%:sti ja itteni puolesta 50%:sti.
Loppujen lopuks yks tärkeitä päiviä on ollut myös joskus lapsena. Juhannus 1993? Ja Latviassa Perseidien tähdenlentoparvea katselemassa Araizissa 2.8.2003 kera Goshkan, Sannan, Tatan, Salomen, Johanin, Janiksen, Richardin ja ketä meitä vielä oli. Huh, mikä yö maata ruohikossa ja laskea tähdenlentoja.
keskiviikko 24. lokakuuta 2007
ToDo-listat ja maailman ihmeet
Huomisen ToDo näyttää tältä: kirjastokierros - käytävä seuraavissa: Museovirasto (en ehtinyt tänäänkään), Baltia-kirjasto, Opiskelijakirjasto sekä Metsätalon humanistisen tiedekunnan kirjasto. Lisäksi on ehdittävä lukemaan siellä Metsätalossa yksi kirja (Kurlovcs: Latvijas Vesture), koska kirjoja on vain yksi koko Suomen kirjastojärjestelmässä sitä ei saa kotilainaan.
Näiden lisäksi suotavaa olisi, jos saisin aloitettua ensiviikon tenttiinlukua (Latvijas Vesture = Latvian historia), koska ensiviikon jälkeen on toinen tentti (Latvian maantuntemus) ja ensikuussa vielä kolmas (Länsimainen populaarimusiikki). Ajattelin myös alkaa soittelemaan KELAlle rahojeni perään - olen odottanut nyt 5 viikkoa kahden kuukauden asumislisiä, kun kämppis-Suvi sai päätöksen kahdessa päivässä. Sekä Renvall-instituuttiin, kun kuulin, että niillä on työharjottelupaikka, josta saisi hiukan rahaakin.
Jos sitten perjantaina vähän lisää tenttiinlukua, kirjamessuja, kirjamessujen jatkoklubia (Bellyssä). Lauantaina lueskelua ja kirjoittamista (olen saanut jo sivuja (monikko, huom!) graduuni). Gradukirjallisuutta ei ole kovinkaan paljon vielä tallessa, mutta hyviä artikkeleita on jo luettu.
Sunnuntaina on Bar Mendocinossa Colm Lynch, irlantilainen singer-songwriter. Se voisi olla herkkua kaiken jälkeen. Anyone? Gramofonilla Lynchiä olisi saanut soiteltua kerrallaan pari minuuttia. Nykyiset biisit (n. 4min) mahtuivat gramofonin levylle vasta vuonna 1912, kun saatiin Edisonin Blue Amberol.
Näiden lisäksi suotavaa olisi, jos saisin aloitettua ensiviikon tenttiinlukua (Latvijas Vesture = Latvian historia), koska ensiviikon jälkeen on toinen tentti (Latvian maantuntemus) ja ensikuussa vielä kolmas (Länsimainen populaarimusiikki). Ajattelin myös alkaa soittelemaan KELAlle rahojeni perään - olen odottanut nyt 5 viikkoa kahden kuukauden asumislisiä, kun kämppis-Suvi sai päätöksen kahdessa päivässä. Sekä Renvall-instituuttiin, kun kuulin, että niillä on työharjottelupaikka, josta saisi hiukan rahaakin.
Jos sitten perjantaina vähän lisää tenttiinlukua, kirjamessuja, kirjamessujen jatkoklubia (Bellyssä). Lauantaina lueskelua ja kirjoittamista (olen saanut jo sivuja (monikko, huom!) graduuni). Gradukirjallisuutta ei ole kovinkaan paljon vielä tallessa, mutta hyviä artikkeleita on jo luettu.
Sunnuntaina on Bar Mendocinossa Colm Lynch, irlantilainen singer-songwriter. Se voisi olla herkkua kaiken jälkeen. Anyone? Gramofonilla Lynchiä olisi saanut soiteltua kerrallaan pari minuuttia. Nykyiset biisit (n. 4min) mahtuivat gramofonin levylle vasta vuonna 1912, kun saatiin Edisonin Blue Amberol.
Oppia ikä kaikki
Noh. Asioita joita kannattaa tehdä, jos ei ole varma mitä pitäisi tehdä. Käy työpaikalla, vaikka ei olisikaan työpäivä (saatat kuulla, että menet huomenna töihin). Hankkiudu työhaastatteluun (piristää kummasti, kun pitää skarpata). Lue lehtiä (Yliopiston tiedelehti, Image, Hesari ja kaikista rakkain Aku Ankka). Ainiin ja kannattaa käydä myös kirjastossa (yritän tänään sinne Museovirastoon ja sitten Kirjasto Kymppiin).
Ajattelin tänään hiukan Kirjamessuja. Ihan vaan päästin ajatuksen mieleen, että jos vaikka päätyisi sinne.
Päivä on alkanut ristiriitaisissa merkeissä: puhuin latviaa, mutta myös englantia. Ja äiti aiheutti aamulla taas ärsytystä. Se ei tajua, eikä kuuntele. Se kysyi multa, miksi mä käyn Tampereella. Kerroin hänelle, että ehkä mä opiskelen siellä yliopistossa.
Mutta päivän tärkeintä olisi saada kokoon se tutkimussuunnitelman runko. Viikko on vielä aikaa siihen, että se pitäisi olla proffilla. En vaan saa aloitettua taaskaan. Aloitin myös lukemaan Erkki Tuomiojan Häivähdys Punaista (tiesittekö, että se on kirjoitettu englanniksi nimellä: A Delicate Shade of Pink). Kiinnostaa 1) Stalinin ajan julmuudet (suosittelen Sandra Kalnieten Tanssikengissä Siperiaan (Ar balles kurpēm Sibīrijas sniegos)), 2) Taidemaailma menneessä ajassa, 3)Punakulttuuri Suomessa. En ole vielä kirjassa pitkällä, mutta luulen, että vaikka Wuolijoki ja Pekkala olivat pure-stalinisteja, jos olisivat oikeasti avanneet silmänsä julmuuksille... Voi ihmiskunta.
Vielä päivän faktat. Gramofonin toimintaperiaatetta kehitteli jo ennen Berlineriä Charles Cros, vuonna 1877. Hän oli runoilija (aah) ja keksijä, jonka runo "Le Hareng saur" (Kippered Herring, (kuivattu/savusilli)) on hieno esimerkki hölynpöly (nonsense) -runosta.
Google ja JSTOR on kavereita. Tänään tähän. Adios!
Ajattelin tänään hiukan Kirjamessuja. Ihan vaan päästin ajatuksen mieleen, että jos vaikka päätyisi sinne.
Päivä on alkanut ristiriitaisissa merkeissä: puhuin latviaa, mutta myös englantia. Ja äiti aiheutti aamulla taas ärsytystä. Se ei tajua, eikä kuuntele. Se kysyi multa, miksi mä käyn Tampereella. Kerroin hänelle, että ehkä mä opiskelen siellä yliopistossa.
Mutta päivän tärkeintä olisi saada kokoon se tutkimussuunnitelman runko. Viikko on vielä aikaa siihen, että se pitäisi olla proffilla. En vaan saa aloitettua taaskaan. Aloitin myös lukemaan Erkki Tuomiojan Häivähdys Punaista (tiesittekö, että se on kirjoitettu englanniksi nimellä: A Delicate Shade of Pink). Kiinnostaa 1) Stalinin ajan julmuudet (suosittelen Sandra Kalnieten Tanssikengissä Siperiaan (Ar balles kurpēm Sibīrijas sniegos)), 2) Taidemaailma menneessä ajassa, 3)Punakulttuuri Suomessa. En ole vielä kirjassa pitkällä, mutta luulen, että vaikka Wuolijoki ja Pekkala olivat pure-stalinisteja, jos olisivat oikeasti avanneet silmänsä julmuuksille... Voi ihmiskunta.
Vielä päivän faktat. Gramofonin toimintaperiaatetta kehitteli jo ennen Berlineriä Charles Cros, vuonna 1877. Hän oli runoilija (aah) ja keksijä, jonka runo "Le Hareng saur" (Kippered Herring, (kuivattu/savusilli)) on hieno esimerkki hölynpöly (nonsense) -runosta.
Google ja JSTOR on kavereita. Tänään tähän. Adios!
tiistai 23. lokakuuta 2007
Kohti uutta, parempaa aikaa
Täällä on soinut päivän Aimee Mann. Kevyt ääni, Aimeen miltei kuiskaus jossain lauluissa ja hittibiisinä soiva Save Me. Syksyn hieno juttu on myös ollut Radioheadin uusin, jonka on siis saanut ladattua netistä. Älkää luulko väärin, minulla ei sitä ole: olen vastaan musiikin muuttumista kokonaistaideteoksesta sähköiseksi tiedostoksi, vaikkei valtaa olekaan pysäyttää kehitystä. Jos osaisin ja minun suotaisiin, voisin ihan hyvin palata kirjoittamaan päiväkirjaani ja mietelmiä omaan maailmaani eli tuohon kirjoituspöydän vierelle.
Eipä aikaakaan kun me vielä sovimme menojamme "nähdään sitten ensi lauantaina varttiavaille siinä forumin kulmalla, leffa alkaa seitsemältä". Tänään: "vois mennä lauantaina leffaan, mut hei, mä soitan sulle sit perjantaina". Perjantaina keskustelu jatkuu: "no soitellaan huomenna et monelta nähdään". Ihan idioottimaista mun mielestä. Ei ne suunnitelmat itsestään muutu. Yleensä (huom! yleensä) mä ainakin priorisoin ihan sen mukaan, että milloin olen sopinut. Ihan sama tuleeko mulle sitten paras kaveri kertomaan, että pääsis ilmasiksi teatteriin, jos olen sopinut kaljottelun vihamiehen kanssa, menen kaljalle kuitenkin, kun lupasin. Jotenkin ihmisille on kamalan vaikea laittaa vaihtoehtoja järjestykseen. Kaikki missaa jotain valintoja tehdessään, ja kyllä niille jonkinlainen sarja on varmasti olemassa, mutta kun emme osaa laskea.
Kahvia olis kai vielä keittimessä, kämppis osti pannukahvia, joka on oikeasti parempaa - ja sitä voi laittaa presso-pannuunkin mielummin kuin suodatinjauhettua. Tuleepahan makoisemmat kahvit. Päivän ohjelmassa pitäisi olla Museoviraston kirjastoa, joka siis on kaikille avoin ja siellä on aina kirjat hyllyssä, kun kukaan ei niitä halua käydä hakemassa. Ai mitäkö? No ei ainakaan gradukirjallisuutta. Historiaa, historiaa tenttimään. Yliopisto-lehdessä (Helsingin Yliopiston tiedelehti) oli taas mielenkiintoisia tutkimusjuttuja. Pitäis vielä syventyä siihen lisää ja lukea Mondon reissuvinkit: eihän sitä tiedä mihin täältä eksyy seuraavaksi.
Gramofonilla olisi tehtävää tässä maailmassa, selkeästi vaan levynvaihtoon heti (levyn pituus on huomattavasti lyhyempi kuin nykyisten äänitemuotojen).Mutta gramofoniin sisällöntuotanto onkin helpompaa, voidaan kuulkaas printata vaikka kuinka monta: eikä tarvitse jokaista kappaletta äänittää erikseen, niinkuin fonografilla. Kuvitelkaapa Thom Yorke laulamaan Paranoid Android muutamaan sataan tuhanteen kertaan. Eipä ois siitä bändistä varmaan 100 vuotta sitten saatu hittitähteä.
Eipä aikaakaan kun me vielä sovimme menojamme "nähdään sitten ensi lauantaina varttiavaille siinä forumin kulmalla, leffa alkaa seitsemältä". Tänään: "vois mennä lauantaina leffaan, mut hei, mä soitan sulle sit perjantaina". Perjantaina keskustelu jatkuu: "no soitellaan huomenna et monelta nähdään". Ihan idioottimaista mun mielestä. Ei ne suunnitelmat itsestään muutu. Yleensä (huom! yleensä) mä ainakin priorisoin ihan sen mukaan, että milloin olen sopinut. Ihan sama tuleeko mulle sitten paras kaveri kertomaan, että pääsis ilmasiksi teatteriin, jos olen sopinut kaljottelun vihamiehen kanssa, menen kaljalle kuitenkin, kun lupasin. Jotenkin ihmisille on kamalan vaikea laittaa vaihtoehtoja järjestykseen. Kaikki missaa jotain valintoja tehdessään, ja kyllä niille jonkinlainen sarja on varmasti olemassa, mutta kun emme osaa laskea.
Kahvia olis kai vielä keittimessä, kämppis osti pannukahvia, joka on oikeasti parempaa - ja sitä voi laittaa presso-pannuunkin mielummin kuin suodatinjauhettua. Tuleepahan makoisemmat kahvit. Päivän ohjelmassa pitäisi olla Museoviraston kirjastoa, joka siis on kaikille avoin ja siellä on aina kirjat hyllyssä, kun kukaan ei niitä halua käydä hakemassa. Ai mitäkö? No ei ainakaan gradukirjallisuutta. Historiaa, historiaa tenttimään. Yliopisto-lehdessä (Helsingin Yliopiston tiedelehti) oli taas mielenkiintoisia tutkimusjuttuja. Pitäis vielä syventyä siihen lisää ja lukea Mondon reissuvinkit: eihän sitä tiedä mihin täältä eksyy seuraavaksi.
Gramofonilla olisi tehtävää tässä maailmassa, selkeästi vaan levynvaihtoon heti (levyn pituus on huomattavasti lyhyempi kuin nykyisten äänitemuotojen).Mutta gramofoniin sisällöntuotanto onkin helpompaa, voidaan kuulkaas printata vaikka kuinka monta: eikä tarvitse jokaista kappaletta äänittää erikseen, niinkuin fonografilla. Kuvitelkaapa Thom Yorke laulamaan Paranoid Android muutamaan sataan tuhanteen kertaan. Eipä ois siitä bändistä varmaan 100 vuotta sitten saatu hittitähteä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
