Riiassa alkoi eilen kesä. Hellerajat paukkui nätisti rikki poikki ja pinoon. Puut ovat ihan vaalean vihertäviä, oma mieli on paljon selkeämpi kun on valoisampaakin. Siskot ja äiti olivat kylässä äitienpäivänä. Kiertelimme kaupunkia ja Kuzen kahvilasta on tullut minulle sunnuntaipaikka.
Työtä on paljon, otin lisää tunteja, nyt opetan noin 32tuntia viikossa ja se tuntuu. Ei ihminen sitä jaksa. Minä kaipaan keskusteluja, ihmisiä, mutta on niitä täälläkin. Puhuin tänään synttärisankari-Lienen kanssa paljon asioista, jotka askarruttavat. Liga neuvoi mihin mennä lääkärille. Olin hiukan kipeänä viimeaikoina. Toivottavasti vakuutus korvaa kulut.
Ensi viikolla menen Helsinkiin katsomaan hiukan WILCOA. Tuntuu, että sosiaalinen elämä on kutistunut. On niin väsynyt rakentamaan uutta. Onhan tässä tuttavia ja Maija, Liiga ja Ima, mutta onko se tarpeeksi. Suomessa minulta ei vaadita niin paljon ja voin olla ihan itseni.
Mutta parasta on luvassa: kaksi minun lempibändiä Latviasta (Tesa, Soundarcade) nousee samalle lavalle. Luvassa on kitaravalleja ja bassovyörytystä. Sellaista, että tuntuu. Sitten päivä lomaa. Ajattelin mennä etnografiseen museoon. En ole koskaan käynyt.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste musiikki. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste musiikki. Näytä kaikki tekstit
perjantai 14. toukokuuta 2010
perjantai 19. helmikuuta 2010
Laadulla ja rakkaudella.
Olen käynyt kulttuuririennoissa. Viimekuussa oli vuorossa helsinkiläinen bändi Folkewestside ja samaan aikaan suunnilleen oli myös klassisen musiikin konsertti, jossa kävin. Se oli mielenkiintoinen. Säveltäjät olivat Schumannit (Clara ja Robert) sekä Heinz Holliger, joka paljastui aivan mainioksi säveltäjäksi. Se, että soitinta käytetään monipuolisesti (flyygeliä idiomina, selloa aerofonina), on aina säveltäjälle plussaa. Kuka tahansa musiikin kanssa työskennellyt osaa laittaa koskettimet ja kielet nuottiviivastolle. Tosin aina on kyse siitä, että ne ovat oikeassa järjestyksessä.
Noh, tällä viikolla oli vielä enemmän laadulla ja rakkaudella. Kävin Riian uudessa teatterissa katsomassa Alvis Hermaniksen ohjaamaa näytelmää Sinivaaran Martta (Zilakalnaa Marta). Se oli latviaksi, näytelmä kertoo naisesta, joka parantaa sairaita - auttaa pulassa olevia ja myös itse on elämässä kiinteästi mukana. Vaikka tarinat ovat usein synkkiä ja traagisia, taustalla on lämpö, joka syntyy ihmisen välittämisestä. Minua näytelmä kosketti, vaikka minä en kaikkea ymmärtänytkään. Meinasi tulla itku silmään.
Sittemmin minulla ei ole netti kotona toiminut, mutta nyt toimii taas. Olen tehnyt muuta. Katsonut olympialaisia. Aloittanut uudelleen kirjoittamaan. Kirjoittanut artikkeleja. Suunnitellut väitöskirjatyötä, jota tekisin, jos aikaa olisi. No se taitaa olla kuitenkin seuraavana ohjelmassa, joten kyllä se joskus valmistuu.
Työssä on ollut paljon tekemistä. Uusi työ on myös kunnossa. Taas tarjottiin työtä, sitä voisi tehdä kotona. Pitänee kysyä millaisista määristä käännöksiä on kyse. Ei tässä burnoutia ole tulossa. Mutta taas olen kerännyt. Kai sitten olen työnarkomaani.
Lähiaikoina luvassa on hyvää seuraa Helsingistä (huomenna eräs entinen/papereissa nykyinen herrasmieskämppis saapuu lomailemaan), keikkoja, paljon työtä ja koulutusta. Enää puolitoista viikkoa ja olen Helsingissä. Missä siellä? En tiedä vielä, mutta ehkä sekin selviää lähipäivinä. Viimeaikoina on lämmittänyt asiat, jotka ilmenevät täältä. Ja tänään on soinut päässä tämä.
Mutta me näemme pian. Kerron sitten lisää! Ikävöin kovasti, mutta jotkut asiat korvaavat toisia. Ja toki edelleen kaikki on tervetulleita kylään. Ilmoittakaa etukäteen. Tänne on tunkua enemmän kuin viimekerroilla, vaikka asuntokin on huonompi. :D
Noh, tällä viikolla oli vielä enemmän laadulla ja rakkaudella. Kävin Riian uudessa teatterissa katsomassa Alvis Hermaniksen ohjaamaa näytelmää Sinivaaran Martta (Zilakalnaa Marta). Se oli latviaksi, näytelmä kertoo naisesta, joka parantaa sairaita - auttaa pulassa olevia ja myös itse on elämässä kiinteästi mukana. Vaikka tarinat ovat usein synkkiä ja traagisia, taustalla on lämpö, joka syntyy ihmisen välittämisestä. Minua näytelmä kosketti, vaikka minä en kaikkea ymmärtänytkään. Meinasi tulla itku silmään.
Sittemmin minulla ei ole netti kotona toiminut, mutta nyt toimii taas. Olen tehnyt muuta. Katsonut olympialaisia. Aloittanut uudelleen kirjoittamaan. Kirjoittanut artikkeleja. Suunnitellut väitöskirjatyötä, jota tekisin, jos aikaa olisi. No se taitaa olla kuitenkin seuraavana ohjelmassa, joten kyllä se joskus valmistuu.
Työssä on ollut paljon tekemistä. Uusi työ on myös kunnossa. Taas tarjottiin työtä, sitä voisi tehdä kotona. Pitänee kysyä millaisista määristä käännöksiä on kyse. Ei tässä burnoutia ole tulossa. Mutta taas olen kerännyt. Kai sitten olen työnarkomaani.
Lähiaikoina luvassa on hyvää seuraa Helsingistä (huomenna eräs entinen/papereissa nykyinen herrasmieskämppis saapuu lomailemaan), keikkoja, paljon työtä ja koulutusta. Enää puolitoista viikkoa ja olen Helsingissä. Missä siellä? En tiedä vielä, mutta ehkä sekin selviää lähipäivinä. Viimeaikoina on lämmittänyt asiat, jotka ilmenevät täältä. Ja tänään on soinut päässä tämä.
Mutta me näemme pian. Kerron sitten lisää! Ikävöin kovasti, mutta jotkut asiat korvaavat toisia. Ja toki edelleen kaikki on tervetulleita kylään. Ilmoittakaa etukäteen. Tänne on tunkua enemmän kuin viimekerroilla, vaikka asuntokin on huonompi. :D
maanantai 24. elokuuta 2009
Latvija 3.
Joo, eipä tässä ole ollut jaksamista nettimaailmaan, kun oikeakin elämä on mukavaa. Kaikenlaista hauskaa on tapahtunut, ja kuten jotkut luulevat, en ole ollenkaan kyllästynyt elämään - mulla on vaan erilainen elämä kun se entinen ja uuteen elämään kuuluu asioita, jotka tekevät musta erilaisen ja onnellisen - ainakin tällä hetkellä. Siinä on vaan yksi huono puoli, nimittäin se että ihmisestä tulee myös itsekkäämpi. Parempi niin.
Otsikkoon. Kävin sitten Latviassa, oli oikein hauska ja pikainen reissu. Perjantaina lähdin aamulla kahdeksan laivaan Eckerölle. Laivassa tapasin kuskin, Teron, joka paljastui oikein mukavaksi matkaseuraksi. Käytiin aamupalalla rekkamiesten seisovassa pöydässä ja sitten autokannelle odottamaan lähtöä Riikaan. Tallinna-Riika -reissu sujui mallikkaasti ja aikataulussa. Olin hakemassa avaimia puoli neljä ja illaksi oli suunniteltu vielä Siltais nakts Bolderajaa (Warm night in Bolderaja) kulttuurihörhelöiden kanssa. Mukaan lähti Ance, Sintija (?), Eliina ja Rudis. Viimeisin henkilö on tai-tei-li-ja, joka ylläpitää seuraavaa blogia. Kuume alkoi sitten siellä. Kuume nousi kai kokeellisen musiikkiesityksen aikana ja tuntui, että olisi ollut jossain ihan muualla. No mies soitti thereminiä, joten ihan turha reissu se ei ollut. Tulin Brakiin Blaumanja ielalle ja etsin lääkkeitä kuumetta vastaan. Ieva ja Epp olivat kotona, joten jutustelin heidän kanssaan hetken ennen kuin nukahdin lisäsohvalle. Aamulla heräsin taas kipeänä, söin lisää lääkettä ja puin päälle. Ostin apteekista lisää lääkettä ja lähdin harhailemaan lääkehuuruissa kaupungille. Aurinko porotti mukavasti, mutta ei ollut yhtään kuuma. Kävin syömässä ja meinasin oksentaa. Ostin pari paitaa, yhteensä 5 euroa. Lisäksi ostin Balzams kreemeä (mustaabalsamia kermassa) ja chailattea ja kahvia ja keksejä stokkalta. Lopuksi menin lepäilemään Brakiin.
Seitsemältä olin sopinut tapaamisen E. Klintsin kanssa. Hän on latvialainen soitinrakentaja, joka rakentaa erinäisiä soittimia. Minulle hän oli rakentanut duudasin, eli säkkipillin. Säkkipillin hinta oli 240 Latia ja E näytti vielä kuinka soitinta huolletaan, viritetään ja säädetään. Setä oli oikein mukava ja sovimme, että tuon säkkipillin puolivuotistarkastukseen joulun aikaan. Sitten hän katsoo, onko kaikki kunnossa. Nyt pitäisi vaan enää löytää paikka missä soitella. Lauantai-iltaa vietimme georgialaisessa etnojazz-konsertissa Enrikos Pulksteniksessa, söin kyllä myös sienisalaattia (oikein hyvää oli). Lopuksi näkyi ilotulitteet, koska olihan Rigas svetki (Riian juhlat) . Aikaisin nukkumaan ja aikaisin ylös. Kipeänä on tunnetusti perkeleen ärsyttävää olla reissussa. Paluumatkalle pääsin taas Teron ja Ivandan kyydissä Tallinnaan ja lopulta laivaan. Kotona illalla oli mukavaa, olohuoneessa makoilua ja paskoja leffoja.
Mitä muuta mahtuu kuukauteen? Työtä Sanomille ja Ruskeasuon koululle, olen viransijaisena siellä 30h/vko ja tienaan yhtä paljon kuin kevään opetustyössä. Mikä pistää miettimään koulutuksen järkevyyttä... Keikkoja, paljon keikkoja. Kirjoittamista, soittamista, kavereita, kyläilyitä... Ihan mahtava elokuu. Parempi kuin vuosiin! Wilcon keikka, joka oli vuoden paras livekeikka. Mahtavat puistosäät, elokuun alku Savossa. Ajattelin myös vierailla siellä syyskuun alkupuolella. On vähän liiankin hyvä fiilis, milloinkohan täältä alas tullaan :D
Otsikkoon. Kävin sitten Latviassa, oli oikein hauska ja pikainen reissu. Perjantaina lähdin aamulla kahdeksan laivaan Eckerölle. Laivassa tapasin kuskin, Teron, joka paljastui oikein mukavaksi matkaseuraksi. Käytiin aamupalalla rekkamiesten seisovassa pöydässä ja sitten autokannelle odottamaan lähtöä Riikaan. Tallinna-Riika -reissu sujui mallikkaasti ja aikataulussa. Olin hakemassa avaimia puoli neljä ja illaksi oli suunniteltu vielä Siltais nakts Bolderajaa (Warm night in Bolderaja) kulttuurihörhelöiden kanssa. Mukaan lähti Ance, Sintija (?), Eliina ja Rudis. Viimeisin henkilö on tai-tei-li-ja, joka ylläpitää seuraavaa blogia. Kuume alkoi sitten siellä. Kuume nousi kai kokeellisen musiikkiesityksen aikana ja tuntui, että olisi ollut jossain ihan muualla. No mies soitti thereminiä, joten ihan turha reissu se ei ollut. Tulin Brakiin Blaumanja ielalle ja etsin lääkkeitä kuumetta vastaan. Ieva ja Epp olivat kotona, joten jutustelin heidän kanssaan hetken ennen kuin nukahdin lisäsohvalle. Aamulla heräsin taas kipeänä, söin lisää lääkettä ja puin päälle. Ostin apteekista lisää lääkettä ja lähdin harhailemaan lääkehuuruissa kaupungille. Aurinko porotti mukavasti, mutta ei ollut yhtään kuuma. Kävin syömässä ja meinasin oksentaa. Ostin pari paitaa, yhteensä 5 euroa. Lisäksi ostin Balzams kreemeä (mustaabalsamia kermassa) ja chailattea ja kahvia ja keksejä stokkalta. Lopuksi menin lepäilemään Brakiin.
Seitsemältä olin sopinut tapaamisen E. Klintsin kanssa. Hän on latvialainen soitinrakentaja, joka rakentaa erinäisiä soittimia. Minulle hän oli rakentanut duudasin, eli säkkipillin. Säkkipillin hinta oli 240 Latia ja E näytti vielä kuinka soitinta huolletaan, viritetään ja säädetään. Setä oli oikein mukava ja sovimme, että tuon säkkipillin puolivuotistarkastukseen joulun aikaan. Sitten hän katsoo, onko kaikki kunnossa. Nyt pitäisi vaan enää löytää paikka missä soitella. Lauantai-iltaa vietimme georgialaisessa etnojazz-konsertissa Enrikos Pulksteniksessa, söin kyllä myös sienisalaattia (oikein hyvää oli). Lopuksi näkyi ilotulitteet, koska olihan Rigas svetki (Riian juhlat) . Aikaisin nukkumaan ja aikaisin ylös. Kipeänä on tunnetusti perkeleen ärsyttävää olla reissussa. Paluumatkalle pääsin taas Teron ja Ivandan kyydissä Tallinnaan ja lopulta laivaan. Kotona illalla oli mukavaa, olohuoneessa makoilua ja paskoja leffoja.
Mitä muuta mahtuu kuukauteen? Työtä Sanomille ja Ruskeasuon koululle, olen viransijaisena siellä 30h/vko ja tienaan yhtä paljon kuin kevään opetustyössä. Mikä pistää miettimään koulutuksen järkevyyttä... Keikkoja, paljon keikkoja. Kirjoittamista, soittamista, kavereita, kyläilyitä... Ihan mahtava elokuu. Parempi kuin vuosiin! Wilcon keikka, joka oli vuoden paras livekeikka. Mahtavat puistosäät, elokuun alku Savossa. Ajattelin myös vierailla siellä syyskuun alkupuolella. On vähän liiankin hyvä fiilis, milloinkohan täältä alas tullaan :D
tiistai 21. heinäkuuta 2009
Latvijaa2!!!
Kai se on jatkettava. Nyt nautin Mitava-oluen seurasta, pian saan vieraita Suomesta. Sitä ennen hiukan perjantain ja lauantain välisestä yöstä. Heräsin kuuden aikaan siihen, että naapurin vironpojat tulivat teltalle. Nukkumaanhan olin mennyt puoli neljän aikaan. Yritin pidätellä unta, mutta eihän siitä mitään tullut. Seitsemän aikaan kampesin itseni vessaan ja ruinasin oluen pojilta, jotka olivat saaneet seuraa cesisläisestä pojaasta ja liettualaisesta tytöstä. Jatkoimme rupattelua, mustaa huumoria ja juttuja parisen tuntia, kunnes elohopea kavereineen kävi unille. Pojat väittivät masturboivansa teltassa kilpaa, ja siltä se hiukan vaikuttikin... Liettualaisen ja latvialaisen seurassa joimme vielä toiset aamuoluet kymmenen aikaan ja yhdeltätoista kyettiin rannalle. Mä sain mahdollisuuden hoitaa haastatteluja iltapäivän aikana, joten kadotin ihmisiä. Näin vaikka mitä bändejä ja haastattelin kahta (Zig Zag & Dzeltenie Pastnieki). Kuuden aikaan alkoi jännitysnäytelmä johon liittyi perjantaikuski Jurgis. Tämä on salaista tietoa, joten kirjoitan sen suomeksi, ettei muut saa tietää. Jurgis oli palkattu stuntmieheksi solistille. Keikka alkoi näin. Sitten jatkuvaa tykistystä näin. Keikka oli festivaalin paras.
Myöhemmin illalla join kaljaa uusien ystävien kanssa. Juttelin erään virolaisen toimittajan kanssa ja puhuin synkkiä telttanaapureiden kanssa. Pistettiin kamat kasaan ja lähdettiin katsomaan Sinead O'Connoria. Minun tosin piti mennä pressitelttaan haastattamaan Mobya (juu kyllä kysyttiin kysymyksiä ja Moby kertoi mm. miten maailmaan tulee rauha!). Ilta loppui Mobyyn ja rannalla istuskeluun. Mainio festari oli ohi. Itse menin ajoissa nukkumaan, koska nukutti niin perkeleesti. Aamulla heräsin kahdeksan aikaan ja kävin pikasuihkussa muovihuoneessa. Sitten selvittiin liettualaisen ja Jorgenin seurassa. Aloin hiljakseen etsiä kyytiä Riikaan ja sitä ei meinannut millään löytyä. Lopulta päätin luovuttaa ja siirryin tienvarteen liftaamaan. Liftaaminen loppui pian kun bussi tuli puolityhjänä. Otettiin bussi ja nuokuttiin perille.
Kävin CiliPicassa pizzalla ja tulin asunnolle. Sammuin kuin saunanlyhty kolmen aikaan ja heräsin yhdeltä yöllä. Ripustin pyykit ja jatkoin unta. Heräsin yhdeksältä. Eilen kirjoitin reportaasin ja siivosin asunnon. Sitten kävin vanhassa kaupungissa oluella Kristiinen kanssa. Lopulta vaivauduin kotiin, ja siitä kirjoitin jo eilen.
Tänään täällä on satanut. Kävin leffassa katsomassa Hangoverin ja sushilla. Nyt tulin asunnolle ja pesin altaan, jotta joku voi kylpeä jos siltä tuntuu. Illalla luvassa lentokenttää ja vieraita. Nyt vielä yksi Mitava ja sitten aikataulu kuntoon.
Myöhemmin illalla join kaljaa uusien ystävien kanssa. Juttelin erään virolaisen toimittajan kanssa ja puhuin synkkiä telttanaapureiden kanssa. Pistettiin kamat kasaan ja lähdettiin katsomaan Sinead O'Connoria. Minun tosin piti mennä pressitelttaan haastattamaan Mobya (juu kyllä kysyttiin kysymyksiä ja Moby kertoi mm. miten maailmaan tulee rauha!). Ilta loppui Mobyyn ja rannalla istuskeluun. Mainio festari oli ohi. Itse menin ajoissa nukkumaan, koska nukutti niin perkeleesti. Aamulla heräsin kahdeksan aikaan ja kävin pikasuihkussa muovihuoneessa. Sitten selvittiin liettualaisen ja Jorgenin seurassa. Aloin hiljakseen etsiä kyytiä Riikaan ja sitä ei meinannut millään löytyä. Lopulta päätin luovuttaa ja siirryin tienvarteen liftaamaan. Liftaaminen loppui pian kun bussi tuli puolityhjänä. Otettiin bussi ja nuokuttiin perille.
Kävin CiliPicassa pizzalla ja tulin asunnolle. Sammuin kuin saunanlyhty kolmen aikaan ja heräsin yhdeltä yöllä. Ripustin pyykit ja jatkoin unta. Heräsin yhdeksältä. Eilen kirjoitin reportaasin ja siivosin asunnon. Sitten kävin vanhassa kaupungissa oluella Kristiinen kanssa. Lopulta vaivauduin kotiin, ja siitä kirjoitin jo eilen.
Tänään täällä on satanut. Kävin leffassa katsomassa Hangoverin ja sushilla. Nyt tulin asunnolle ja pesin altaan, jotta joku voi kylpeä jos siltä tuntuu. Illalla luvassa lentokenttää ja vieraita. Nyt vielä yksi Mitava ja sitten aikataulu kuntoon.
maanantai 20. heinäkuuta 2009
Latvijaaa!
Noin. Nyt pitänee päivittää ennen kuin unohtaa mitä kaikkea tapahtui. Nyt istun hyvissä voimin, työni tehneenä sohvalla ja kuuntelen paraikaa Spotifystä Don Huonojen Tähti-albumia. Söin äsken mukavan tapas-illallisen (aurinkokuivattui tomsui, herkkusieniä, minisuolakurkkuja, täytettyjä oliiveita, naudan paistia, juustosalaattia, palangan juustoa, briejuustoa, munaliköörisuklaata sekä ciabattaa ja tietysti espanjalaista shirazia). On mukavaa olla Latviassa ja se tuntuu etenkin mielessä. Minua on jo 4 päivän aikana pyydetty muuttamaan tänne 3 kertaa (tutut asialla, joten juonessa on pontta) ja olen nähnyt yhden elämäni parhaista festareista ja yhden ikimuistoisen kotibileillan.
Aloitetaan ihan alusta. Lähdin Helsingistä 7.30 laivalla kohti Tallinnaa. Matka meni nopeasti, ostin laivan kaupasta Stieg Larssonin Miehet jotka vihaavat naisia -kirjan ja luin sitä. Hyvin kirjoitettu mielestäni ja leffan nähneenä kirja antaa lisävaloa tapahtumiin. Tallinnassa otin taksin Bussiasemalle ja ostin lipun parin tunnin päästä lähtevästä bussista. Kävin hakemassa lounaan Sikupillin Prismasta ja söin läheisessä puistossa. Bussimatka oli nopea. Jäin pois Katedraalilla ja jatkoin matkaa trollikalla miltei vuokrakodin eteen. Vuokrakodissa tein pikaisen imurointioperaation olohuoneessa ja pesin pyykkiä. Illalla jouduin puhumaan latviaa kun vuokraajan vuokraemäntä tuli yllätyskäynnille. Täti tivaili asioita, joihin en osannut vastata - mutta lähti lopulta ihan hyvillä mielin kotiin. Ilta jatkui vanhassa kaupungissa oluelle Marikan kanssa. Marika tuli paikalle moottoripyörällä ja jutusteltiin niitä näitä.
Yhdeksän jälkeen päätin lähteä vielä etsimään Guntan kotia. Gunta oli muuttanut yhteen poikaystävänsä kanssa ja uusi asunto oli kolmio Briviibas ielan lähimaastossa. Kesti hetken ennen kuin löysin pinkin talon entisen hautausmaan nurkilta. Puisto vieressä oli kovin kaunis. Viihdyin Guntalla useamman tunnin. Paikalla oli myös Laura, Guntan sisko, Kristiine, Ivars ja vielä yksi poika jonka nimeä en saa millään päähäni. Mahtoi olla Davis, en kyllä ole 100% varma. Lopulta yhden aikaan päätin lähteä kävellen kotiin. Matkaa oli noin 2,5 kilometriä ja aikaa meni puolisen tuntia. Hautausmaa oli kamalan hiljainen ja kaunis. Pieni usva leijui puiden välissä. Briviibas iela, eli pääkatu - Vapaudenkatu, oli tyhjä. Siellä täällä tuli vastaan auto tai muutama kävelijä. Oli torstai, se näkyi. Kotiin pääsin kahden aikaan ja menin suoraan nukkumaan, että jaksaisi seuraavana aamuna.
Perjantai alkoi lämpimänä ja lähdin matkaan ajoissa. Tarkoituksena oli ostaa lippu 11.50 lähtevään bussiin. Luonnollisesti en ollut ajatellut mahdollisuutta, että bussit olisivat täynnä. Näin oli ja sitten tuli paniikki. Millä ja miten? Ennen 20 ei bussia lähde. Laitoin viidakkorummun pärisemään tekstiviestein, ja pian kyytejä oli tarjolla 5. Valitsin sen, joka lähti ensimmäisenä ja päädyin festareille esiintymään menossa olevan Jurgisin kyytiin. Jurgis ja minä otimme kyytiin vielä liftarin. Poika oli menossa yllätys-yllätys samaan paikkaan ja siinä sitten köröteltiin VW Golfin kyydissä Salacgrivaan. Paikalla oli mielettömän hyvä fiilis ja pääsin leiriytymään yhdeksän aikaan. Perjantain odotetuimmat olivat Tiger Lillies, Pete Doherty, Prata Vetra ja Hospitalu iela. Ehdin nähdä näistä kaikki ja paljon muutakin. Nukkumaan pääsin puoli neljän aikaan Reiganien keikan jälkeen. Oli aika väsymys.
Kuten on myös nyt. Jatkokertomus yöstä perjantain ja lauantain välissä ja siitä eteenpäin jatkuu heti huomenna, kunhan herään. :)
Aloitetaan ihan alusta. Lähdin Helsingistä 7.30 laivalla kohti Tallinnaa. Matka meni nopeasti, ostin laivan kaupasta Stieg Larssonin Miehet jotka vihaavat naisia -kirjan ja luin sitä. Hyvin kirjoitettu mielestäni ja leffan nähneenä kirja antaa lisävaloa tapahtumiin. Tallinnassa otin taksin Bussiasemalle ja ostin lipun parin tunnin päästä lähtevästä bussista. Kävin hakemassa lounaan Sikupillin Prismasta ja söin läheisessä puistossa. Bussimatka oli nopea. Jäin pois Katedraalilla ja jatkoin matkaa trollikalla miltei vuokrakodin eteen. Vuokrakodissa tein pikaisen imurointioperaation olohuoneessa ja pesin pyykkiä. Illalla jouduin puhumaan latviaa kun vuokraajan vuokraemäntä tuli yllätyskäynnille. Täti tivaili asioita, joihin en osannut vastata - mutta lähti lopulta ihan hyvillä mielin kotiin. Ilta jatkui vanhassa kaupungissa oluelle Marikan kanssa. Marika tuli paikalle moottoripyörällä ja jutusteltiin niitä näitä.
Yhdeksän jälkeen päätin lähteä vielä etsimään Guntan kotia. Gunta oli muuttanut yhteen poikaystävänsä kanssa ja uusi asunto oli kolmio Briviibas ielan lähimaastossa. Kesti hetken ennen kuin löysin pinkin talon entisen hautausmaan nurkilta. Puisto vieressä oli kovin kaunis. Viihdyin Guntalla useamman tunnin. Paikalla oli myös Laura, Guntan sisko, Kristiine, Ivars ja vielä yksi poika jonka nimeä en saa millään päähäni. Mahtoi olla Davis, en kyllä ole 100% varma. Lopulta yhden aikaan päätin lähteä kävellen kotiin. Matkaa oli noin 2,5 kilometriä ja aikaa meni puolisen tuntia. Hautausmaa oli kamalan hiljainen ja kaunis. Pieni usva leijui puiden välissä. Briviibas iela, eli pääkatu - Vapaudenkatu, oli tyhjä. Siellä täällä tuli vastaan auto tai muutama kävelijä. Oli torstai, se näkyi. Kotiin pääsin kahden aikaan ja menin suoraan nukkumaan, että jaksaisi seuraavana aamuna.
Perjantai alkoi lämpimänä ja lähdin matkaan ajoissa. Tarkoituksena oli ostaa lippu 11.50 lähtevään bussiin. Luonnollisesti en ollut ajatellut mahdollisuutta, että bussit olisivat täynnä. Näin oli ja sitten tuli paniikki. Millä ja miten? Ennen 20 ei bussia lähde. Laitoin viidakkorummun pärisemään tekstiviestein, ja pian kyytejä oli tarjolla 5. Valitsin sen, joka lähti ensimmäisenä ja päädyin festareille esiintymään menossa olevan Jurgisin kyytiin. Jurgis ja minä otimme kyytiin vielä liftarin. Poika oli menossa yllätys-yllätys samaan paikkaan ja siinä sitten köröteltiin VW Golfin kyydissä Salacgrivaan. Paikalla oli mielettömän hyvä fiilis ja pääsin leiriytymään yhdeksän aikaan. Perjantain odotetuimmat olivat Tiger Lillies, Pete Doherty, Prata Vetra ja Hospitalu iela. Ehdin nähdä näistä kaikki ja paljon muutakin. Nukkumaan pääsin puoli neljän aikaan Reiganien keikan jälkeen. Oli aika väsymys.
Kuten on myös nyt. Jatkokertomus yöstä perjantain ja lauantain välissä ja siitä eteenpäin jatkuu heti huomenna, kunhan herään. :)
tiistai 16. kesäkuuta 2009
Kesää
Sitä ollaan oltu töissä taas hiukkasen. Viikonloppuna yllätin itseni katsomasta niin The Souls-nimistä HYVÄÄ yhtyettä kuin myös seuraamasta amerikkalaisen jalkapallon naisten sm-sarjaa. Jännää oli. Myötähäpeä on paras urheilulaji.
Nyt tänään lastenvahtina ja hiukan kävin lounaalla Suvin kanssa. Epäreilu tämä elämä. Yliopistosta potkitaan ulos työttömäksi. Kiitos vaan.
Myöhemmin tällä viikolla: 2 päivää vielä työtä, sitten Tehosekoitin ja Juhannus Helsingissä. Jännää!
Nyt tänään lastenvahtina ja hiukan kävin lounaalla Suvin kanssa. Epäreilu tämä elämä. Yliopistosta potkitaan ulos työttömäksi. Kiitos vaan.
Myöhemmin tällä viikolla: 2 päivää vielä työtä, sitten Tehosekoitin ja Juhannus Helsingissä. Jännää!
torstai 11. kesäkuuta 2009
Torstai!
Aamulla huomaan nukkuneeni taas 9 tuntia. Sitä edellisenä päivänä nukuin 7 tuntiset päiväunet ja edellisenä yönä 10 tunnin unet. Onko minulla univelkaa? Jos on ollut, ei pitäisi olla enää. Lomafiilis on siis tarttunut, tästä ei ole pitkä matka nuoruuden 16tunnin yöuniin. (1:00 unille ja ylös 17:00?) .
Joka tapauksessa olen kyllä ihan nauttinut tästä puolittaisesta työelämästä. Maanantai ja tiistai oli töitä, nyt sitten tänään taas. Huomenna yliopistoa. Eilen oli vapaapäivä, jonka käytin viisaasti heräämällä kahdeltatoista, suunnistamalla suoraan puoli yhdeksi Satkariin lounaalle Auran kanssa. Satkarista matka jatkui ihan vahingossa raitiovaunukyydillä Sederholmin talolle 1809-kahvilaan, jossa tarjoiltiin maukasta manteli-porkkanakakkua. Otin kyytipojaksi raparperimehua. Kotiin tulin Makuunin kautta. Katselin Solstice kauhupätkän ja Tulikärpäsiä puutarhassa -dramaa. Nukahdin pian näiden jälkeen, luin toki Aku Ankan 75-vuotisjuhlanumeron. Nukuin 7tuntia. Heräsin hiukan ennen kymmentä katsoin uutiset, mullan alla sekä homosuomen historiaa. Viimeiseksi katsoin Frasierin. Nukahdin yhden aikaan.
Heräsin äsken eli kymmenen jälkeen. Olen syönyt rauhassa aamiaista Hesarilla ja mieleeni on tulvinut flashbäckejä viimeyön kännikeskusteluista ikkunan alta (mm. joku tyttö itki jollekin pojalle, että miksi sä käyttäydyt kuin seurusteleva mies?!)...
Aion kirjoittaa esseetä. Jos saan 4 sivua valmiiksi, puuttuu sitten enää 8 sivua artikkeleistä (á 1sivu/artikkeli) Se jos mikä on nopeaa työtä. Jos sen saisi nyt valmiiksi, niin huomenna ja lauantaina voisi keskittyä kirjoittamaan toista esseetä. Maanantaina ne kai pitäisi palauttaa, mutta sitten oisikin 10 opintopistettä rapsahtanut. Sen jälkeen 15 jäljellä.
Juhannus. Ajateltiin Tiinan kanssa jäädä Helsinkiin - pukea juhannustansseja varten ja suunnistaa Kuudennelle linjalle. Tasan viikon päästä Sampsa tulee Helsinkiin ja mennään Tavastialle katsomaan Tehosekoitinta. Aika rock juttu se. Mutta nyt sitä esseetä, että valmistuu ennen työvuoroa, joka alkaa 15.00.
Joka tapauksessa olen kyllä ihan nauttinut tästä puolittaisesta työelämästä. Maanantai ja tiistai oli töitä, nyt sitten tänään taas. Huomenna yliopistoa. Eilen oli vapaapäivä, jonka käytin viisaasti heräämällä kahdeltatoista, suunnistamalla suoraan puoli yhdeksi Satkariin lounaalle Auran kanssa. Satkarista matka jatkui ihan vahingossa raitiovaunukyydillä Sederholmin talolle 1809-kahvilaan, jossa tarjoiltiin maukasta manteli-porkkanakakkua. Otin kyytipojaksi raparperimehua. Kotiin tulin Makuunin kautta. Katselin Solstice kauhupätkän ja Tulikärpäsiä puutarhassa -dramaa. Nukahdin pian näiden jälkeen, luin toki Aku Ankan 75-vuotisjuhlanumeron. Nukuin 7tuntia. Heräsin hiukan ennen kymmentä katsoin uutiset, mullan alla sekä homosuomen historiaa. Viimeiseksi katsoin Frasierin. Nukahdin yhden aikaan.
Heräsin äsken eli kymmenen jälkeen. Olen syönyt rauhassa aamiaista Hesarilla ja mieleeni on tulvinut flashbäckejä viimeyön kännikeskusteluista ikkunan alta (mm. joku tyttö itki jollekin pojalle, että miksi sä käyttäydyt kuin seurusteleva mies?!)...
Aion kirjoittaa esseetä. Jos saan 4 sivua valmiiksi, puuttuu sitten enää 8 sivua artikkeleistä (á 1sivu/artikkeli) Se jos mikä on nopeaa työtä. Jos sen saisi nyt valmiiksi, niin huomenna ja lauantaina voisi keskittyä kirjoittamaan toista esseetä. Maanantaina ne kai pitäisi palauttaa, mutta sitten oisikin 10 opintopistettä rapsahtanut. Sen jälkeen 15 jäljellä.
Juhannus. Ajateltiin Tiinan kanssa jäädä Helsinkiin - pukea juhannustansseja varten ja suunnistaa Kuudennelle linjalle. Tasan viikon päästä Sampsa tulee Helsinkiin ja mennään Tavastialle katsomaan Tehosekoitinta. Aika rock juttu se. Mutta nyt sitä esseetä, että valmistuu ennen työvuoroa, joka alkaa 15.00.
tiistai 9. kesäkuuta 2009
Elämäni biisit
Facebookissa liikkuu note, jossa listataan elämän biisejä. Kohdallani kappaleiden luetteleminen menee niin henkilökohtaiseksi, etten voi edes ajatella listaavani facebookissa mitään sellaista. Ajattelinkin siirtää vastauksen Tiinan noteen tänne, varmuuden vuoksi. Mainitsen vain viisi kappaletta. Ne joista tulee kaikkein syvin jälki.
Kaikista tärkeimmältä laululta vaikuttaa tällä hetkellä Interpolin Leif Erikson -kappale. Erikoista syytä kappaleen tärkeydelle en osaa sanoa, se on vain noussut esiin monessa eri yhteydessä ja muistuttaa monista eri asioista elämässäni. Ensikerran kuulin sen kai vuonna 2003, ja sitten livenä 2004, 2007. Kappale on varmasti eniten soitetuimpien listalla."We'll collect those lonely parts and set them down."
Kentin Mannen i den vita hatten on toinen samanlainen. Se muistuttaa kovasti U:sta ja huhtikuusta. "En vind blåser skräp längs korridoren en sista gång, Och du & jag håller andan och håller händer i språnget, Det är inte så långt hem."
En voi käsittää miksi Päivänsäde ja Menninkäinen on niin kamala laulu. Se on ihan hirveä, enkä ymmärrä miksi siitä voi pitää.
Mutta Rautavaaran Tapsalta kyllä voisin sanoa, että Laulu on iloni ja työni on sellainen veto, että meinaa itkettää. Se kuvaa hyvin sellaisia herkkiä asioita kuten elämää ja musiikkia. Ihan parasta. "Laulain mun elämäni nuortena notkuu, kuin kesäheinä vainioilla. Sillä on rinnallaan riemunviitta ja hauskanhuntu hartioilla."
Aika tärkeä on myös Tehosekoittimen Hetken tie on kevyt. Muutin kerran takaisin kotiin jonkin reissuni päätteeksi ja iskän kanssa keskellä yötä autossa Jyväskylän kohdalla alkoi soida radiosta Hetken tie on kevyt. TS:n kanssani jakanut Laura asui jo tuolloin Jyväskylässä ja lämmin kesäilta ympäröi kaupungin. Iskä ja minä, molemmat, kuuntelimme ja lauloimme ääneen. "Ikuisuus, yksi huokaus vain. Yksi yö kuin koko elämä. Tuoksussasi keväät tuhannet. Ei etäisyys, ei vuodetkaan. Ei mikään meitä erota - Ja hetken tie on kevyt kaksin kulkea."
Pakko pistää vielä toinen suomalainen kappale. Tai esitetty se on kyllä englanniksi. Se ois Lemonatorin Everybody Knows. Kuunnelkaa se ja tiedätte. ;)
ja sitten jotain muuta. Olen aloittanut kesälomarahastamisen. Teen siis töitä tässä jonkin verran, nytkin olen paraikaa duunissa. Illalla aion kyllä hankkia musiikillisia elämyksiä siirtämällä itseni Porkkanamafian asialle Tavastia-klubille. Siellä soittaa Reino, Regina ja Asa jätkien kanssa. Kuulostaa siis ihan hulvattomalta illalta.
Kaikista tärkeimmältä laululta vaikuttaa tällä hetkellä Interpolin Leif Erikson -kappale. Erikoista syytä kappaleen tärkeydelle en osaa sanoa, se on vain noussut esiin monessa eri yhteydessä ja muistuttaa monista eri asioista elämässäni. Ensikerran kuulin sen kai vuonna 2003, ja sitten livenä 2004, 2007. Kappale on varmasti eniten soitetuimpien listalla."We'll collect those lonely parts and set them down."
Kentin Mannen i den vita hatten on toinen samanlainen. Se muistuttaa kovasti U:sta ja huhtikuusta. "En vind blåser skräp längs korridoren en sista gång, Och du & jag håller andan och håller händer i språnget, Det är inte så långt hem."
En voi käsittää miksi Päivänsäde ja Menninkäinen on niin kamala laulu. Se on ihan hirveä, enkä ymmärrä miksi siitä voi pitää.
Mutta Rautavaaran Tapsalta kyllä voisin sanoa, että Laulu on iloni ja työni on sellainen veto, että meinaa itkettää. Se kuvaa hyvin sellaisia herkkiä asioita kuten elämää ja musiikkia. Ihan parasta. "Laulain mun elämäni nuortena notkuu, kuin kesäheinä vainioilla. Sillä on rinnallaan riemunviitta ja hauskanhuntu hartioilla."
Aika tärkeä on myös Tehosekoittimen Hetken tie on kevyt. Muutin kerran takaisin kotiin jonkin reissuni päätteeksi ja iskän kanssa keskellä yötä autossa Jyväskylän kohdalla alkoi soida radiosta Hetken tie on kevyt. TS:n kanssani jakanut Laura asui jo tuolloin Jyväskylässä ja lämmin kesäilta ympäröi kaupungin. Iskä ja minä, molemmat, kuuntelimme ja lauloimme ääneen. "Ikuisuus, yksi huokaus vain. Yksi yö kuin koko elämä. Tuoksussasi keväät tuhannet. Ei etäisyys, ei vuodetkaan. Ei mikään meitä erota - Ja hetken tie on kevyt kaksin kulkea."
Pakko pistää vielä toinen suomalainen kappale. Tai esitetty se on kyllä englanniksi. Se ois Lemonatorin Everybody Knows. Kuunnelkaa se ja tiedätte. ;)
ja sitten jotain muuta. Olen aloittanut kesälomarahastamisen. Teen siis töitä tässä jonkin verran, nytkin olen paraikaa duunissa. Illalla aion kyllä hankkia musiikillisia elämyksiä siirtämällä itseni Porkkanamafian asialle Tavastia-klubille. Siellä soittaa Reino, Regina ja Asa jätkien kanssa. Kuulostaa siis ihan hulvattomalta illalta.
tiistai 28. huhtikuuta 2009
Kevät.
Aattelin nyt vihdoin kirjoittaa siitä, mikä vie aikaa tässä nyt paljon. Oikeastaan niitä asioita on kaksi. Ensinnäkin työ, joka on siis "ihan kamalan lyhyitä työpäiviä noilla ala-asteen opettajilla". Kuinka monessa duunissa sä teet töitä 7.50-16.30 ilman virallista ruokataukoa ilman työtä (oppilaita) ja veskitaukokin sattuu yleensä ensimmäinen siihen 13.15 välitunnille, useimmin vasta 14.15, eli koulun jälkeen.
Ala-asteen opettajat tekevät paljon muutakin kuin opettavat. Nykyisin luokissa on integroituja erityisoppilaita, joille pidetään tukiopetusta usein omalla ajalla. Lisäksi tuntisuunnitelmat tehdään omalla ajalla ja vanhempien kanssa tapahtuva kommunikointi on omalla ajalla. Vanhempien mielestä suotavaa olisi, että opettaja olisi tavoitettavissa suunnilleen 24/7 kaikenlaisiin kysymyksiin: -Meidän pojalla on ollut flunssaa jo viikon, mitähän tässä pitäisi tehdä? -No viekää se lääkäriin, sanoo opettaja. Opettajan vikahan on myös, jos oppilaat eivät osaa käyttäytyä. No herranjumala, oisitte pistänyt sen pentunne kuriin jo kaksvuotiaana, niin nyt ei tarvitsis itkeä.
Itse en tule koskaan hankkimaan omia lapsia. Juuri siitä syystä, että olen niin itsekäs paskiainen, enkä halua omalla toiminnallani pilata toisen elämää. Tässä elämässä kuitenkin painaa niin moni muukin asia. Parasta tossa työssä on kuitenkin lapset. Ja hillitön mielihyvä, kun ne sanoo, että pliis oo meidän ope ens syksynä myös! Ja kun kolmasluokkalaiset käyvät kii: kiitti ihana. Ja kun neljäsluokkalaiset epähuomiossa kutsuvat äidiksi. Heheh. Ja kun kuudesluokkalaiset ovat jo niin viileitä, että me pystytään kaikkeen.
Viimeisen viikon ajan olen ollut myös manageri kolmasluokkalaisten tyttöjen bändissä. On ollut mainiota huomata kun tytöt (joista 3/4 on muuten maahanmuuttajia) treenaavat tosissaan sakusammakko-sävelellä omaa lauluaan, jossa he laulavat siitä miltä tuntuu olla 10-v ja osata ja olla lapsi, jolla on unelmia. Suurin koitos on torstaina aamulla, kun bändi osallistuu Kykykilpailuun. Lupaan aivan mielettömät fiilikset.
Iltaisin aika on kulunut muussa puuhassa. Viimeisen kuukauden ajan olen lukenut paljon kirjoja. Pari kuukauttahan mulla oli konekin rikki. Mutta ylivoimaisesti eniten aikaa on kulunut soittoharrastuksen parissa. Meidän bändi sai treeniksen ja myös eilen ilmeisesti rumpalin. Näytämme ehkä jo kolmijalkaiselta ja pysymme paremmin pystyssä. Mitäkö me soitetaan? Noooh, kaikenlaista 40-lukuhenkistä populaarimusiikkia. Jonkin verran cover-iskelmää, meidän bravuuri on O Joseph Joseph ("my mother has a fear, wedding bells I'll ever hear, Joseph Joseph would you make my day" ;). Niin sen bändin nimi on Tonette Dimes. Jos kuulette joskus.
Pian mun pitää taas olla treeniksellä, niinkuin niin usein näinä aikoina. Sitä ennen pistän pienet rytmit Hammondilla ja katsotaan sitten taas mitä keksii.
Ainiin Vappu on auki. Onko kellään ehdotuksia?
Ala-asteen opettajat tekevät paljon muutakin kuin opettavat. Nykyisin luokissa on integroituja erityisoppilaita, joille pidetään tukiopetusta usein omalla ajalla. Lisäksi tuntisuunnitelmat tehdään omalla ajalla ja vanhempien kanssa tapahtuva kommunikointi on omalla ajalla. Vanhempien mielestä suotavaa olisi, että opettaja olisi tavoitettavissa suunnilleen 24/7 kaikenlaisiin kysymyksiin: -Meidän pojalla on ollut flunssaa jo viikon, mitähän tässä pitäisi tehdä? -No viekää se lääkäriin, sanoo opettaja. Opettajan vikahan on myös, jos oppilaat eivät osaa käyttäytyä. No herranjumala, oisitte pistänyt sen pentunne kuriin jo kaksvuotiaana, niin nyt ei tarvitsis itkeä.
Itse en tule koskaan hankkimaan omia lapsia. Juuri siitä syystä, että olen niin itsekäs paskiainen, enkä halua omalla toiminnallani pilata toisen elämää. Tässä elämässä kuitenkin painaa niin moni muukin asia. Parasta tossa työssä on kuitenkin lapset. Ja hillitön mielihyvä, kun ne sanoo, että pliis oo meidän ope ens syksynä myös! Ja kun kolmasluokkalaiset käyvät kii: kiitti ihana. Ja kun neljäsluokkalaiset epähuomiossa kutsuvat äidiksi. Heheh. Ja kun kuudesluokkalaiset ovat jo niin viileitä, että me pystytään kaikkeen.
Viimeisen viikon ajan olen ollut myös manageri kolmasluokkalaisten tyttöjen bändissä. On ollut mainiota huomata kun tytöt (joista 3/4 on muuten maahanmuuttajia) treenaavat tosissaan sakusammakko-sävelellä omaa lauluaan, jossa he laulavat siitä miltä tuntuu olla 10-v ja osata ja olla lapsi, jolla on unelmia. Suurin koitos on torstaina aamulla, kun bändi osallistuu Kykykilpailuun. Lupaan aivan mielettömät fiilikset.
Iltaisin aika on kulunut muussa puuhassa. Viimeisen kuukauden ajan olen lukenut paljon kirjoja. Pari kuukauttahan mulla oli konekin rikki. Mutta ylivoimaisesti eniten aikaa on kulunut soittoharrastuksen parissa. Meidän bändi sai treeniksen ja myös eilen ilmeisesti rumpalin. Näytämme ehkä jo kolmijalkaiselta ja pysymme paremmin pystyssä. Mitäkö me soitetaan? Noooh, kaikenlaista 40-lukuhenkistä populaarimusiikkia. Jonkin verran cover-iskelmää, meidän bravuuri on O Joseph Joseph ("my mother has a fear, wedding bells I'll ever hear, Joseph Joseph would you make my day" ;). Niin sen bändin nimi on Tonette Dimes. Jos kuulette joskus.
Pian mun pitää taas olla treeniksellä, niinkuin niin usein näinä aikoina. Sitä ennen pistän pienet rytmit Hammondilla ja katsotaan sitten taas mitä keksii.
Ainiin Vappu on auki. Onko kellään ehdotuksia?
maanantai 9. helmikuuta 2009
Minä kuulen kun maa kääntyy akselillaan
Niin.
Tänään ensimmäistä kertaa eräs oppilas suuttui minulle. Hän on aina äänessä, enemmän kuin minä ja minua pidetään tiukkana. En olekaan se mukava opettaja, jolle voi jutella mitä haluaa, joka viihdyttää tunnilla samalla kuin opettaa. Milloin tästä tällainen tuli? Aluksi koetin olla se opettaja, joka halusin. Sitten huomasin, että tuon luokan kanssa ei voi olla se opettaja. Päivät käyvät raskaiksi ollessa jotain, mitä ei halua.
Sain kuitenkin aikaan parin seuraavan viikon musiikin tunnit ja viritin kanteleet D-duuriin. Saadaanpa iloisempia lauluja.
Oma elämä on sitten sammunut työn tultua kuvioihin. Harrastan kyllä kerran viikossa uintia ja kerran viikossa muskaria, mutta siihen se jääkin. Keikalle ei jaksa ja baariin ei viitsi edes, kun aamut kuitenkin on vaikeita. Tai haluaisin tehdä asioita, mutta iltapäivällä, ennen kuin aurinko laskee. Oikeastaan kaikki on hyvin. Luen paljon, suunnittelen jatko-opiskeluja (kolmas tutkimussuunnitelmaraakile menossa). Vaikeinta tässä on päättää, mikä aihe kiinnostaisi enemmän. Toki minua kiinnostavat musiikin uudet ilmiöt, mutta myös Baltian kansanmusiikki ja äänimaisemat. On aika vaikeaa päättää.
Mailasin viikonloppuna Ieva B.:lle ja kyselin tietoa säkkipillistä. Hinta on n. 375-400 euroa ja tämän kevään aikana minusta tulee onnellinen latvialaisen säkkipillin omistaja. Lupaan, että en hätyytä kenenkään hermoja liikaa ainakaan sillä ihanalla äänellä.
Tänään tulee Pasila. Sen avulla selviän huomisen.
Tänään ensimmäistä kertaa eräs oppilas suuttui minulle. Hän on aina äänessä, enemmän kuin minä ja minua pidetään tiukkana. En olekaan se mukava opettaja, jolle voi jutella mitä haluaa, joka viihdyttää tunnilla samalla kuin opettaa. Milloin tästä tällainen tuli? Aluksi koetin olla se opettaja, joka halusin. Sitten huomasin, että tuon luokan kanssa ei voi olla se opettaja. Päivät käyvät raskaiksi ollessa jotain, mitä ei halua.
Sain kuitenkin aikaan parin seuraavan viikon musiikin tunnit ja viritin kanteleet D-duuriin. Saadaanpa iloisempia lauluja.
Oma elämä on sitten sammunut työn tultua kuvioihin. Harrastan kyllä kerran viikossa uintia ja kerran viikossa muskaria, mutta siihen se jääkin. Keikalle ei jaksa ja baariin ei viitsi edes, kun aamut kuitenkin on vaikeita. Tai haluaisin tehdä asioita, mutta iltapäivällä, ennen kuin aurinko laskee. Oikeastaan kaikki on hyvin. Luen paljon, suunnittelen jatko-opiskeluja (kolmas tutkimussuunnitelmaraakile menossa). Vaikeinta tässä on päättää, mikä aihe kiinnostaisi enemmän. Toki minua kiinnostavat musiikin uudet ilmiöt, mutta myös Baltian kansanmusiikki ja äänimaisemat. On aika vaikeaa päättää.
Mailasin viikonloppuna Ieva B.:lle ja kyselin tietoa säkkipillistä. Hinta on n. 375-400 euroa ja tämän kevään aikana minusta tulee onnellinen latvialaisen säkkipillin omistaja. Lupaan, että en hätyytä kenenkään hermoja liikaa ainakaan sillä ihanalla äänellä.
Tänään tulee Pasila. Sen avulla selviän huomisen.
tiistai 3. helmikuuta 2009
Suosituksia
Koska elän hektistä elämää, haluan vain suositella paria asiaa, enkä tilittää enempää.
1) Vielä kun ehditte, käykäätten hakemassa Marian konditorian runebergintorttu. Aivan mahtava maku ja sopiva kokokin.
2) Saran uusin levy, jonka ostin levyalesta, toi mieleen paljon vanhoja aikoja. Ja se levy on muuten hyvä ja Sara on keikalla Femma-gaalassa Nosturissa 27.2. Olen menossa sinne ja mukaankin saa lähteä. KSK.
3) Aurinkoinen päivä on kiva viettää välituntivalvonnassa. Rauhallinen ilta taas rauhassa kuunnellen hyvää musiikkia.
4) Yrtsillä on parhaat uima-ajat iltapäivällä n.14:00 aikaan ja aika myöhään illalla on toinen hyvä hetki.
5) Tukholmaan kaikki. Meidän hyttiinkin mahtuu vielä 2 ihmistä. (Lähtö 15pvä, hinta alle 20eur).
1) Vielä kun ehditte, käykäätten hakemassa Marian konditorian runebergintorttu. Aivan mahtava maku ja sopiva kokokin.
2) Saran uusin levy, jonka ostin levyalesta, toi mieleen paljon vanhoja aikoja. Ja se levy on muuten hyvä ja Sara on keikalla Femma-gaalassa Nosturissa 27.2. Olen menossa sinne ja mukaankin saa lähteä. KSK.
3) Aurinkoinen päivä on kiva viettää välituntivalvonnassa. Rauhallinen ilta taas rauhassa kuunnellen hyvää musiikkia.
4) Yrtsillä on parhaat uima-ajat iltapäivällä n.14:00 aikaan ja aika myöhään illalla on toinen hyvä hetki.
5) Tukholmaan kaikki. Meidän hyttiinkin mahtuu vielä 2 ihmistä. (Lähtö 15pvä, hinta alle 20eur).
lauantai 20. joulukuuta 2008
Elämä on kunkku (ja se hyvält tuntuu?)
Nooh, Siirsin itteni siivoomaan toista asuntoo.
Sampsa on intissä kii joulun. Ja muutenki koko suku jo hajoilee (vaikka on vasta 20.pvä)... Onneks työt alkaa 26.
Helsinkiin on jo hiukan ikävä, ja eilen oli vaikea mennä nukkumaan kun Albert ei tassutellut sanomaan hyvää yötä.
Täällä soi Ruudolf. Ja oon selkeesti vanhenemassa, paitsi että mua naurattaa pieruhuumori vieläkin :D
Sampsa on intissä kii joulun. Ja muutenki koko suku jo hajoilee (vaikka on vasta 20.pvä)... Onneks työt alkaa 26.
Helsinkiin on jo hiukan ikävä, ja eilen oli vaikea mennä nukkumaan kun Albert ei tassutellut sanomaan hyvää yötä.
Täällä soi Ruudolf. Ja oon selkeesti vanhenemassa, paitsi että mua naurattaa pieruhuumori vieläkin :D
sunnuntai 14. joulukuuta 2008
with my heart.... on the sleeve
On tapahtunut paljon kaikenlaista.
Lokkiloitten kanssa elämä paranee ainakin 258 prosenttia. Kiitos uusista ja vanhoista kappaleista, kiitos Heart on the Sleevestä.
Ja terveisiä uusille tutuille!
Lokkiloitten kanssa elämä paranee ainakin 258 prosenttia. Kiitos uusista ja vanhoista kappaleista, kiitos Heart on the Sleevestä.
Ja terveisiä uusille tutuille!
torstai 11. joulukuuta 2008
Keikkailu yleisön keskuudessa saattaa olla joskus haastavaa. En ole aikoihin ollut jonkin _instanssin_ järjestämällä "pikkujoulukeikalla", mutta tänään sekin ihme taas koettiin. Pikkujoulut sinäänsä ovat ns. saatanasta, mutta tällaisia ainejärjestöjen pikkujouluja, jotka järjestetään Tavastialla jonkin bändin keikalla, saattaisin itsekin olla järjestämässä, jos pikkujouluja järjestäisin.
No, Daina ry vietti tänään myös 10-vuoden toimintavuosijuhlaa tms. Tarjontaa oli eväistä viiniin, ja lopulta päädyimme Kruununhaan Star Cafeen. Sonja viestitti, että tänään oli se SMGTavastialla. Siinä vaiheessa teini-iän kaipuu hyvän musiikin pariin sai vallan ja oli pakko luvata, että I'll be there!
Oli aivan hassua ja huippua samaan aikaan, SMG soi nätisti, paremmin kuin kerran Bellyssä (siis huolimatta, että pidän bändistä, olen nähnyt sen kahdesti!!).
Ja tulin heti keikan loputtua kotiin, laitoin hyvää musiikkia ja nyt on hyvä olo. Vähän niinkuin joskus kauan sitten, ja sitten tuli itku kun ajatteli, että vuonna 2002 ilmestynyttä Onnelliset kohtaa -levyä on seurannut paljon aikaa ja elämää, ja hetkiä joina olisi toivonut, että Tällaisena kesäyönä -kappaletta ei olisi tehty, tai sitä ei olisi kuunneltu Latviassa eräänä kesänä.
Aion kuitenkin olla huomenna tosi vahva ja käyn vakuutusyhtiössä, yliopistolla, seurassa ja lopulta hoidan erään jos toisenkin työhakemuksen. Wish me luck.
No, Daina ry vietti tänään myös 10-vuoden toimintavuosijuhlaa tms. Tarjontaa oli eväistä viiniin, ja lopulta päädyimme Kruununhaan Star Cafeen. Sonja viestitti, että tänään oli se SMGTavastialla. Siinä vaiheessa teini-iän kaipuu hyvän musiikin pariin sai vallan ja oli pakko luvata, että I'll be there!
Oli aivan hassua ja huippua samaan aikaan, SMG soi nätisti, paremmin kuin kerran Bellyssä (siis huolimatta, että pidän bändistä, olen nähnyt sen kahdesti!!).
Ja tulin heti keikan loputtua kotiin, laitoin hyvää musiikkia ja nyt on hyvä olo. Vähän niinkuin joskus kauan sitten, ja sitten tuli itku kun ajatteli, että vuonna 2002 ilmestynyttä Onnelliset kohtaa -levyä on seurannut paljon aikaa ja elämää, ja hetkiä joina olisi toivonut, että Tällaisena kesäyönä -kappaletta ei olisi tehty, tai sitä ei olisi kuunneltu Latviassa eräänä kesänä.
Aion kuitenkin olla huomenna tosi vahva ja käyn vakuutusyhtiössä, yliopistolla, seurassa ja lopulta hoidan erään jos toisenkin työhakemuksen. Wish me luck.
tiistai 9. joulukuuta 2008
Ai!
Nyt on joulukuu. En olis tajunnut, ellei Antsa olis lähettänyt joulukorttia. Kuvassa Antsa (1,5 v.) seisoo syksyisessä maassa talvipuku päällään. Antsa ansainnee vastalahjan: ajattelin ostaa Ellan ja Aleksin uusimman levyn vain, koska sillä levyllä on Kakkaa lumella.
Piti tänään käydä Hämiksellä syömässä. Yhtäkkiä olinkin shoppailut kalsareita ja muita alusvaatteita hurmiossa ja sukkahousutkin ostin (ja naamarasvaa, shampoota, hoitoainetta sekä hammastahnaa). Voisi sanoa, että ei parane tässä kuussa toiste törsätä.
Illalla on luvassa Tapio Rautavaara-ilta. Siellä se Lasse Kurki sitten soittelee meille varmaan Tapsan parhaita. "Juokse sinä humma" oli veljeni Sampsan lempibiisi noin 17-vuotta sitten. Piisi sinänsä on trad. mutta Tapsa teki siihen uudennetut sanat ja muokkasi muutenkin kappaletta sopivaksi. Ihme mies se Rautavaara - olympiakulta-heittäjä, jousiammunnan mm sekä luonnollisesti yksi suomen äänistä 40-70-luvuilla.
Kaisa soittikin, että hän hajoilee nyt. Pyysin kylään, joku toinen hajoilee muhun itä-Helsingissä, kun olen niin vaikea. Niin olenkin! Lälläslää!
Piti tänään käydä Hämiksellä syömässä. Yhtäkkiä olinkin shoppailut kalsareita ja muita alusvaatteita hurmiossa ja sukkahousutkin ostin (ja naamarasvaa, shampoota, hoitoainetta sekä hammastahnaa). Voisi sanoa, että ei parane tässä kuussa toiste törsätä.
Illalla on luvassa Tapio Rautavaara-ilta. Siellä se Lasse Kurki sitten soittelee meille varmaan Tapsan parhaita. "Juokse sinä humma" oli veljeni Sampsan lempibiisi noin 17-vuotta sitten. Piisi sinänsä on trad. mutta Tapsa teki siihen uudennetut sanat ja muokkasi muutenkin kappaletta sopivaksi. Ihme mies se Rautavaara - olympiakulta-heittäjä, jousiammunnan mm sekä luonnollisesti yksi suomen äänistä 40-70-luvuilla.
Kaisa soittikin, että hän hajoilee nyt. Pyysin kylään, joku toinen hajoilee muhun itä-Helsingissä, kun olen niin vaikea. Niin olenkin! Lälläslää!
keskiviikko 3. joulukuuta 2008
Päivän pelastus
Päivän tänään pelasti eräs yhtye, uusi kappale ja fiilis sekä kaikki kivat muistot esim. Deposta (vaikka sen äänentoisto onkin mitä sattuu, mutta siellä tuntuu aina olevan tuttuja...).
21.03.2004 Riika
26.02.2004 Tampere
02.06.2004 Kuopio
11.06.2004 Helsinki
16.12.2004 Riika
06.01.2005 Tampere
14.04.2005 Tampere
25.05.2006 Helsinki
27.07.2006 Turku
01.06.2007 Helsinki
Arvaisin, että seuraavaksi, mikäli ei aiemmin, kohtaaminen on sitten Blomessa, Latviassa 07.02.2009.
21.03.2004 Riika
26.02.2004 Tampere
02.06.2004 Kuopio
11.06.2004 Helsinki
16.12.2004 Riika
06.01.2005 Tampere
14.04.2005 Tampere
25.05.2006 Helsinki
27.07.2006 Turku
01.06.2007 Helsinki
Arvaisin, että seuraavaksi, mikäli ei aiemmin, kohtaaminen on sitten Blomessa, Latviassa 07.02.2009.
torstai 20. marraskuuta 2008
Marraskuun yhdeksästoista
Luin yhtä blogia, jossa marraskuun yhdeksästoista oli mainittu vuoden ankeimmaksi päiväksi. Viimeiset 8. vuotta se on ollut ihan hauska päivä, parempi kuin ennen vuotta 2000 vietetyt 10.2., 9.12., 15.8., 22.6., 7.12. tai 18.1. Perheessä, jossa nimipäiviä on juhlittu kuin syntymäpäivää, nimipäivättömyys on ollut kauhistus. Muistan elävästi vuoden 1985, kun pikkusiskoni juhli nimipäiväänsä ja kysyin isältä, milloin minulla on nimipäivä. Vastausta isä ei osannut antaa. Minulla EI OLLUT NIMIPÄIVÄÄ. Pakokauhu suureni vuosi vuodelta, kunnes jonain vuonna ilmoitin äidille, että minulle pitää hankkia nimipäivä, koska on epäreilua, että muilla on kaksi juhlaa ja minulla vain yksi.
Vuoden 2000 jälkeen 19.11. on ollut yksi vuoden parhaista päivistä. Päivä jolloin sisaret, äiti, isä ja kummienokin muistavat, että olen olemassa. Syntymäpäivä kun ei lue kalenterissa, jollei sitä sinne kirjoita. Julistankin siis, että yksi vuoden parhaista päivistä on 19.11. Elisen nimipäivä.
Vietin tänä vuonna päiväni soitellen uusilla Hammond-uruillani, Fullersin Vintage Alella (vm 2008), Tiinan, Jannan, Margen, Jennan, Suvin ja Hannelen seuralla ja hauskalla keskustelulla Loosessa. Lopuksi kuuntelin tämän hetken kovinta yhtyettä, jonka viimeisin levy Echoes, Silence, Patience and Grace on erityisen rakas minulle.
Vuoden 2000 jälkeen 19.11. on ollut yksi vuoden parhaista päivistä. Päivä jolloin sisaret, äiti, isä ja kummienokin muistavat, että olen olemassa. Syntymäpäivä kun ei lue kalenterissa, jollei sitä sinne kirjoita. Julistankin siis, että yksi vuoden parhaista päivistä on 19.11. Elisen nimipäivä.
Vietin tänä vuonna päiväni soitellen uusilla Hammond-uruillani, Fullersin Vintage Alella (vm 2008), Tiinan, Jannan, Margen, Jennan, Suvin ja Hannelen seuralla ja hauskalla keskustelulla Loosessa. Lopuksi kuuntelin tämän hetken kovinta yhtyettä, jonka viimeisin levy Echoes, Silence, Patience and Grace on erityisen rakas minulle.
sunnuntai 16. marraskuuta 2008
Yöllisiä
Hah-hah-haa kun naurattaa :)
Ei tässä mitään, katoin Kummisedän ja uni ei tuu. Kuuntelen Arvo Pärtiä, jos tää tästä.
Ei tässä mitään, katoin Kummisedän ja uni ei tuu. Kuuntelen Arvo Pärtiä, jos tää tästä.
torstai 13. marraskuuta 2008
Kirosana.
Sunnuntain jälkeen mä en ole tehnyt mitään, olen ollut hiukkasen kipeä - mitä nyt kävin tänään Sanomilla töissä. Olis ollu Damn Seagulls Henkassa tänään, mut epäilen, että oisin huomenna ollu vielä kipeempi. Kävin hakee lisää lääkkeitä, nyt mulla on aamulla hormonilääkkeet, yleensä päälle buranaa ja astmalääkkeet, lisäks kolmee eri nenäsumutetta. Illalla sit ennen nukkumaan menoa sama satsi plus singulairit. Tän päälle buranat ja hotit sun muut. Oon yhtä lääkitty kuin mummot sairaalassa.
Kippeenä ei ole kiva olla, kun elämä muuttuu matelevaksi. Tätä se on perkele. Ikinä ei mitään uutta.
Mutta mä olen kuunnellut hyvää musiikkia: Interpolia, Interpolia ja Interpolia.
Kippeenä ei ole kiva olla, kun elämä muuttuu matelevaksi. Tätä se on perkele. Ikinä ei mitään uutta.
Mutta mä olen kuunnellut hyvää musiikkia: Interpolia, Interpolia ja Interpolia.
sunnuntai 9. marraskuuta 2008
Skin and Bones
Kävin Tampereella, sehän tarkoittaa suunnilleen samaa kuin ulkomailla minulle. Mutta huolimatta aiemmista huonoista tampere-kokemuksistani, minulla oli kivaa. Tapasin Katjan Seppälässä, josta ostin alusvaatteita, kun unohdin pakata. Kävimme Swagathissa syömässä. Ruoka oli äärimmäisen hyvää, söin Murgh Tikka Masalaa.
Myöhemmin korkkasin Alkosta ostamani, ilmeisesti tilausvalikoimaan kuuluvan, australialaisen punaviinin (koska tietoja ei löydy Alkon sivuilta...). Katja lopetti alkoholin juomisen noin 15 kuukautta sitten ja on pärjännyt hyvin. Kuten huomattu, mulle täysi askeesi alkoholin suhteen ei sovi, joten lipittelin sitä siinä samalla kun mietimme mitä tehdä. Bulldogin kautta Salhojankadun Pubiin. Jotain Katjan kavereita näkyi siinä: niin netistä kuin myös yliopistolta. Itse en koskaan ole oppinut pitämään niin hyvää huolta kavereistani.
Ilta oli kuitenkin mitä mainioin ja koska pääsimme sinne Salhikseen, niin piti juoda hyviä oluita. Taisin päätyä ostamaan Franziskanerin Hefeä, joka tarjoiltiin fallossymboli-lasista. Myöhemmin join myös Brooklyn Breweryn East India Pale Alea ihan tavallisesta lasista. Brooklyn Brewery tekee muuten oluensa tuulivoimalla - jos haluaa olla ympäristöystävällinen: vielä ympäristöystävällisempää on juoda Brooklyn oluensa Brooklynissä, että rahtaaminen jää väliin. Erittäin ympäristöystävällistä on muuttaa jenkkeihin, jos haluaa juoda Brooklyn Breweryn tuotteita.
Juu, minulla ainakin oli hauskaa. Lopuksi käveltiin Katjan kanssa Katjalle, nukuttiin aamuun ja lounaaksi kokattiin tikkamasalaa. Ylläri! Kävimme Itsenäisyydenkadun kirppiksellä, josta mukaan tarttui mikkihiirinenäliina, smurffi-lp, batman-pinssi sekä nakkenakuttaja henksselit. Myöhemmin olin sopinut tapaamisen Tarun ja Marjon kanssa Niagaralle, käytiin katsomassa latvialaista elokuvaa: Laila Pakalninan Kilnieks (The Hostage). Tytöt ja Antti eivät pitäneet näkemästään, minä tosin pidin. Kallekin oli leffassa. Ja pari latviatyyppiä Tampereelta. Leffan jälkeen syötiin jossain siinä Kehräsaaren ravinteelissa, muttei Hookissa. Lähdin kotiin paikallisjunalla ja kotona vain makasin, join vettä ja nukuin.
Oli hauska reissu.
Täällä kotona on ihmeitä tapahtunut. Kämppikset ovat tainneet löytää miehiä. Mä alan kohta kateelliseksi!
Myöhemmin korkkasin Alkosta ostamani, ilmeisesti tilausvalikoimaan kuuluvan, australialaisen punaviinin (koska tietoja ei löydy Alkon sivuilta...). Katja lopetti alkoholin juomisen noin 15 kuukautta sitten ja on pärjännyt hyvin. Kuten huomattu, mulle täysi askeesi alkoholin suhteen ei sovi, joten lipittelin sitä siinä samalla kun mietimme mitä tehdä. Bulldogin kautta Salhojankadun Pubiin. Jotain Katjan kavereita näkyi siinä: niin netistä kuin myös yliopistolta. Itse en koskaan ole oppinut pitämään niin hyvää huolta kavereistani.
Ilta oli kuitenkin mitä mainioin ja koska pääsimme sinne Salhikseen, niin piti juoda hyviä oluita. Taisin päätyä ostamaan Franziskanerin Hefeä, joka tarjoiltiin fallossymboli-lasista. Myöhemmin join myös Brooklyn Breweryn East India Pale Alea ihan tavallisesta lasista. Brooklyn Brewery tekee muuten oluensa tuulivoimalla - jos haluaa olla ympäristöystävällinen: vielä ympäristöystävällisempää on juoda Brooklyn oluensa Brooklynissä, että rahtaaminen jää väliin. Erittäin ympäristöystävällistä on muuttaa jenkkeihin, jos haluaa juoda Brooklyn Breweryn tuotteita.
Juu, minulla ainakin oli hauskaa. Lopuksi käveltiin Katjan kanssa Katjalle, nukuttiin aamuun ja lounaaksi kokattiin tikkamasalaa. Ylläri! Kävimme Itsenäisyydenkadun kirppiksellä, josta mukaan tarttui mikkihiirinenäliina, smurffi-lp, batman-pinssi sekä nakkenakuttaja henksselit. Myöhemmin olin sopinut tapaamisen Tarun ja Marjon kanssa Niagaralle, käytiin katsomassa latvialaista elokuvaa: Laila Pakalninan Kilnieks (The Hostage). Tytöt ja Antti eivät pitäneet näkemästään, minä tosin pidin. Kallekin oli leffassa. Ja pari latviatyyppiä Tampereelta. Leffan jälkeen syötiin jossain siinä Kehräsaaren ravinteelissa, muttei Hookissa. Lähdin kotiin paikallisjunalla ja kotona vain makasin, join vettä ja nukuin.
Oli hauska reissu.
Täällä kotona on ihmeitä tapahtunut. Kämppikset ovat tainneet löytää miehiä. Mä alan kohta kateelliseksi!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
