Neuvostoliitosta.

Noniin, nyt tulee sitten poliittisesti epäkorrekti postaus aiheena kansanmurhat ja oikeus ja vääryys ja Neuvostoliitto ja ihan vähän on oma lehmä ojassa. Tässä postauksessa tullaan mainitsemaan Sofi Oksanen, Suomen kommunistinen puolue ja sen kannattajat, Suomalainen yhteiskuntajärjestys ja lopuksi ihan vähän otan kantaa tulevaisuuteen. Jos vähänkin ärsyttää nämä aiheet, älä lue enempää.

Kävin katsomassa Edviins Shnoren ohjaaman elokuvan Soviet Story. Leffa esittää muulle maailmalle Neuvostoliiton tappokoneistoa, joka sai aikaan kansanmurhan 1920-1970-lukujen välissä. Suurin osin elokuva keskittyy 30- ja 40-luvun suurtuhoihin, joita on ilmeisesti sovittu Natsi-Saksan ja Neuvostoliiton kesken. Stalin oli dokumentin mukaan älykäs mies, joka peitteli omat tuhonsa astelemalla Eurooppaan natsien uhrien vapauttajana. Kaiken takana oli kuitenkin vieläkin suurempi oman kansalaisten järjestelmällinen tuhoaminen, joka tehtiin lähinnä Marxin (sosiologisella) oikeutuksella: pyrittiin luomaan parempi ihminen - The New Man, joka toteuttaisi sosialistista maailmankatsomusta täydellisesti ja vapautuisi työnteolla (ja miten niin erään keskitysleirin portissa lukee työnteon vapauttamisesta?). Neuvostoliiton ideologian tukiessa vahvasti tasapäistämiseen ja uhkailuun: pelko piti ihmiset kurissa.

Vai mitä sanotte: Natsi-Saksan teurastuksessa kuoli ehkäpä 5-7 miljoona ihmistä. Vertailun vuoksi kerrottakoon, että Neuvostoliitto tuhosi yli 20 miljoonaa. Mainittakoon vielä, että syynä oli siis hallintokoneisto, ei niinkään kansa.

Dokumentti sinänsä on keskitasoinen, jotenkin History-kanavahenkinen ja siksi ehkä vähän rankkaa kamaa: mutta koskettavinta on kuulla kyydityksen kokeneiden naisten itku: mennään siis sinne tunteiden tasolle, mikä on ehkä oikein. Ja miksei meille ole kerrottu Ukrainan nälänhädästä 1932-1933, joka ilmeisesti johtui siitä että tarkoituksena oli tappaa mahdollisimman paljon ukrainalaisia, koska he olivat uhka sosialistiselle koneistolle. Arviot talven aikana kuoleista liikkuvat 1,5-7 miljoonan välillä. Perinteinen selitys huonosta ruokavuodesta ei ehkä selittäisi yhden talven aikana tuollaista kuolleiden määrää?

Mikäs oikeus jollain toisella on päättää, että sää olet paska, tapan sut? Bernard Shaw, irlantilainen Nobel-kirjailija, on sanonut myös että yhteiskunnalla on oikeus tappaa tuottamaton ihminen, koska: jos meillä ei ole sinusta hyötyä (toisin sanoen tuhlaat aikaasi ja muiden aikaa ja resursseja elämiseesi, etkä tuota samaa tai mieluiten enemmän) ei meidän kannata elättää sinua. Siksi voimme antaa tällaiset armonlaukaukset sitten heille. Tähän ryhmään valitaan luonnollisesti tietyt kriteerit täyttävät ihmiset (lisää aiheesta vaikkapa tanskalaisessa fiktiossa Hvordan vi slipper af med de andre (How do we get rid of the others, 2007).) Ja kriteerit valitsevat tietty joukko, jokin mielenkiintoinen "eliitti".

Sitten ihan vielä siitä suomettumisen historiasta ja 60-70-luvun vasemmistolaisuudesta. Kuten Sofi Oksanenkin sanoi Imagen haastattelussa, hän ei oikein jaksa ymmärtää sitä vasemmistonostalgiaa, kun se vasemmisto on merkinnyt jotain muuta hänen perheelleen ja ihmisille, joita hän kokee edustavansa. Mietin pitkään omaa mielipidettäni asiaan. Mietin itseasiassa vieläkin.

Toisaalta ymmärrän kommunistisen kauhun Baltiassa, koska olen nähnyt kyyneleet Ciriite-äiskän silmissä, kun hän kertoo äitinsä perheen tarinaa, tai äitinsä siskon menetyksiä. Sisaren mies vietiin Siperiaan, eikä takaisin tullut. Lapsiakaan ei tullut, joten jäipä isotäti ihan yksin. Tuolta isotädiltä sain ensimmäiset latvialaiset lapaseni, joita käsittelen hellästi joka talvi. Mutta suomalaisilla ei ole ollut mahdollisuutta päästä tutustumaan noihin menetyksiin, arkeen jota he Baltiassa ehkä elivät, joten meitä ei ehkä voi syyttää tunteettomuudesta tai väärästä asenteesta. Se, mikä on muille totta, on meille kertomus, joka muuttuu todeksi vasta kun kohtaamme ensimmäisen käden tiedon.

Elokuva päättyi vihjaukseen, kuinka suureksi asiaksi kansallissosialismi on noussut nyky-Venäjällä. Näytettiin pätkä internet-ampumisvideoista ja myös Javier Solanan ilmettä, kun eräs entinen NL-ulkoministeri piti puhetta NATOssa, jossa oikeutti juutalaisvastaisen toiminnan neuvostoaikana toteamalla asiassa olevan kyse "fasist-jews"-asiasta.

Viimeinen ja erittäin tärkeä kysymys meille suomalaisille onkin, että kuka haluaa myöntää, että omat esi-isät ovat murhaajia?