Laadulla ja rakkaudella.

Olen käynyt kulttuuririennoissa. Viimekuussa oli vuorossa helsinkiläinen bändi Folkewestside ja samaan aikaan suunnilleen oli myös klassisen musiikin konsertti, jossa kävin. Se oli mielenkiintoinen. Säveltäjät olivat Schumannit (Clara ja Robert) sekä Heinz Holliger, joka paljastui aivan mainioksi säveltäjäksi. Se, että soitinta käytetään monipuolisesti (flyygeliä idiomina, selloa aerofonina), on aina säveltäjälle plussaa. Kuka tahansa musiikin kanssa työskennellyt osaa laittaa koskettimet ja kielet nuottiviivastolle. Tosin aina on kyse siitä, että ne ovat oikeassa järjestyksessä.
Noh, tällä viikolla oli vielä enemmän laadulla ja rakkaudella. Kävin Riian uudessa teatterissa katsomassa Alvis Hermaniksen ohjaamaa näytelmää Sinivaaran Martta (Zilakalnaa Marta). Se oli latviaksi, näytelmä kertoo naisesta, joka parantaa sairaita - auttaa pulassa olevia ja myös itse on elämässä kiinteästi mukana. Vaikka tarinat ovat usein synkkiä ja traagisia, taustalla on lämpö, joka syntyy ihmisen välittämisestä. Minua näytelmä kosketti, vaikka minä en kaikkea ymmärtänytkään. Meinasi tulla itku silmään.
Sittemmin minulla ei ole netti kotona toiminut, mutta nyt toimii taas. Olen tehnyt muuta. Katsonut olympialaisia. Aloittanut uudelleen kirjoittamaan. Kirjoittanut artikkeleja. Suunnitellut väitöskirjatyötä, jota tekisin, jos aikaa olisi. No se taitaa olla kuitenkin seuraavana ohjelmassa, joten kyllä se joskus valmistuu.
Työssä on ollut paljon tekemistä. Uusi työ on myös kunnossa. Taas tarjottiin työtä, sitä voisi tehdä kotona. Pitänee kysyä millaisista määristä käännöksiä on kyse. Ei tässä burnoutia ole tulossa. Mutta taas olen kerännyt. Kai sitten olen työnarkomaani.
Lähiaikoina luvassa on hyvää seuraa Helsingistä (huomenna eräs entinen/papereissa nykyinen herrasmieskämppis saapuu lomailemaan), keikkoja, paljon työtä ja koulutusta. Enää puolitoista viikkoa ja olen Helsingissä. Missä siellä? En tiedä vielä, mutta ehkä sekin selviää lähipäivinä. Viimeaikoina on lämmittänyt asiat, jotka ilmenevät täältä. Ja tänään on soinut päässä tämä.
Mutta me näemme pian. Kerron sitten lisää! Ikävöin kovasti, mutta jotkut asiat korvaavat toisia. Ja toki edelleen kaikki on tervetulleita kylään. Ilmoittakaa etukäteen. Tänne on tunkua enemmän kuin viimekerroilla, vaikka asuntokin on huonompi. :D

Latviesu valodu

Okei, on ollut pitkä aika kun en ole kirjoittanut mitään. TNyt on hiukan aikaa, vaikka kello on jo ties mitä. ON OLLUT oikein kivaa.

Olen ehtinyt tutustumaan moniin ihmisiin, pitänyt yhden brunssin ja tuparit, hankkinut uusia kontakteja ja lopulta myös kotiutua kaupunkiin. Mielestäni eilinen on merkki siitä, että olen kerrankin onnistunut löytämään paikkani suhteellisen nopeasti. Mitä eilen tapahtui? Olin varustautunut koti-iltaan ja leppoisaan leffankatseluun, mutta arvatkaa onnistuiko! Sain torstaina fb-viestin Ligalta, että haluaisinko tulla lauantaina hänen luokseen: luvassa snäksejä ja kuumaa viiniä. Lupauduin, koska on mukavaa päästä tapaamaan ihmisiä. Yllätys oli suuri, kun kutsuttujen joukossa olin ainut ulkomaalainen. Paikalla oli mukavia ihmisiä - pieni joukko: L ja kaimansa L, Dina, Kristina ja Ima. Mitä sitten tapahtui? Ensimmäieksi tarjottiin minttua, että tulisi kotoisampi olo, sitten paijattiin karkkien kera ja tuotiin glögiä. Ilta jatkui pelien merkeissä ja lopulta minulle tarjoiltiin jalkahierontaa. Eipä ole aiemmin kotibileet näin villiksi menneet. En valita. Minulla oli kivaa ja pääsin kotiin mitä parhaimmassa seurassa.

Tuntuu kotoisalta ja töissä on kiva käydä - vielä ainakin. Olen oppinut itsekin paljon, ja se on kyllä oikein mukavaa. Töistä ei sen enempää, hyvin siis nekin sujuvat.

Muutoin olen nähnyt paljon (fyysistä teatteria! oopperaa! konsertteja!). Mutta eniten on parasta nähdä uusia asioita ja ihmisiä.

On myös juhlittu (pikkujouluja, nimipäiviä, itsenäisyyttä) ja nukuttu paljon. Ainut asia, joka ahdistaa, on se, että on alkoholia käytetty vähän liikaa. Mutta uskoisin, että se muuttuu jonkin verran. Puhuin eilen kotimatkalla omasta näkemyksestä ja sen muuttamisesta - se liittyy myös juhlimiseen - juhlia voi myös vähemmällä määrällä alkoholia. No, ei tämä nyt jokapäiväistä ole, joten ei vielä paniikkia.

No mitä vielä? Edelleen tänne saa tulla kylään ja mielelläni näen teidän naamoja myös näiden paikallisten lisäksi. En ole unohtanut, mutta on kyllä kieltämättä paljon tekemistä!

Taas uusi vuosi

Tänään on juhlittu uutta vuotta kello 18:00. Kiinalainen härän vuosi alkoi juuri ja minä olen viettänyt tavallista päivää: sunnuntait ovat mukavia, lepoa, uintia, saunaa, elokuvaa - tänään on juuri sellainen päivä.

Viikot töissä ovat menneet ripeästi. Päivät lasten seurassa kuluvat nopeasti. Opiskelemme musiikkia, äidinkieltä, matematiikkaa. Illat menevät lukemisessa, opiskelussa, ihmisten tapaamisessa, kotona hengailussa - kunnes tulin keskiviikkona taas kipeäksi. Kuumeessa on vaikea tehdä töitä, huomasin: pojat olivat jaanoja ja matematiikan laskut menivät päin persiaa.

Keikallaki kävin kattomassa Damn Seagullseja ja Division of Laura Leetä: viikon aikana on nähnyt niin paljon vanhoja tuttuja ja muitakin ihmisiä. Oon kyllä enemmän kuin tyytyväinen tilanteeseen ja jotenkin tuntuu kamalan mukavalta tehdä kaikenlaista.

Ei ehi ees bloggaamaan, mut eipä se paljo paina tässä. Ens viikolla pikavisiitti Varkauteen, keikkaa varmasti hiukka ja lopuks ehkä visiteeraamista uudessa Loosessa, joka muutti tänään uuteen osoitteeseensa.

Keikkailu yleisön keskuudessa saattaa olla joskus haastavaa. En ole aikoihin ollut jonkin _instanssin_ järjestämällä "pikkujoulukeikalla", mutta tänään sekin ihme taas koettiin. Pikkujoulut sinäänsä ovat ns. saatanasta, mutta tällaisia ainejärjestöjen pikkujouluja, jotka järjestetään Tavastialla jonkin bändin keikalla, saattaisin itsekin olla järjestämässä, jos pikkujouluja järjestäisin.

No, Daina ry vietti tänään myös 10-vuoden toimintavuosijuhlaa tms. Tarjontaa oli eväistä viiniin, ja lopulta päädyimme Kruununhaan Star Cafeen. Sonja viestitti, että tänään oli se SMGTavastialla. Siinä vaiheessa teini-iän kaipuu hyvän musiikin pariin sai vallan ja oli pakko luvata, että I'll be there!

Oli aivan hassua ja huippua samaan aikaan, SMG soi nätisti, paremmin kuin kerran Bellyssä (siis huolimatta, että pidän bändistä, olen nähnyt sen kahdesti!!).

Ja tulin heti keikan loputtua kotiin, laitoin hyvää musiikkia ja nyt on hyvä olo. Vähän niinkuin joskus kauan sitten, ja sitten tuli itku kun ajatteli, että vuonna 2002 ilmestynyttä Onnelliset kohtaa -levyä on seurannut paljon aikaa ja elämää, ja hetkiä joina olisi toivonut, että Tällaisena kesäyönä -kappaletta ei olisi tehty, tai sitä ei olisi kuunneltu Latviassa eräänä kesänä.

Aion kuitenkin olla huomenna tosi vahva ja käyn vakuutusyhtiössä, yliopistolla, seurassa ja lopulta hoidan erään jos toisenkin työhakemuksen. Wish me luck.

Ai!

Nyt on joulukuu. En olis tajunnut, ellei Antsa olis lähettänyt joulukorttia. Kuvassa Antsa (1,5 v.) seisoo syksyisessä maassa talvipuku päällään. Antsa ansainnee vastalahjan: ajattelin ostaa Ellan ja Aleksin uusimman levyn vain, koska sillä levyllä on Kakkaa lumella.

Piti tänään käydä Hämiksellä syömässä. Yhtäkkiä olinkin shoppailut kalsareita ja muita alusvaatteita hurmiossa ja sukkahousutkin ostin (ja naamarasvaa, shampoota, hoitoainetta sekä hammastahnaa). Voisi sanoa, että ei parane tässä kuussa toiste törsätä.

Illalla on luvassa Tapio Rautavaara-ilta. Siellä se Lasse Kurki sitten soittelee meille varmaan Tapsan parhaita. "Juokse sinä humma" oli veljeni Sampsan lempibiisi noin 17-vuotta sitten. Piisi sinänsä on trad. mutta Tapsa teki siihen uudennetut sanat ja muokkasi muutenkin kappaletta sopivaksi. Ihme mies se Rautavaara - olympiakulta-heittäjä, jousiammunnan mm sekä luonnollisesti yksi suomen äänistä 40-70-luvuilla.

Kaisa soittikin, että hän hajoilee nyt. Pyysin kylään, joku toinen hajoilee muhun itä-Helsingissä, kun olen niin vaikea. Niin olenkin! Lälläslää!

I like to get hooked

Ihan pieniä kriisejä pukkaa.

Mökkihöperöys
-Oon viettäny aika monta päivää kotona, kun normaalisti käyn kuitenkin jossain ja tapaan ihmisiä.

Messenger
-Noku saan hepulit heti, jos ei mee niinku haluis mennä.

Sairaanhoitoalan työntekijät (2kpl) vuorokauden aikana
-"Oletkos sä raskaana?" - Joo, en. Vaikutanko mä siltä?

Siivoon sut pois mun elämästä -kriisi.
-Voitte vilkasta Facebookkiin.

Ei tässä mitään, oon jo treenannu näihin sopivia ratkaisumalleja, ja aattelin siis hankkia kotiin seuraa, sulkea messengerin, hankkiutua raskaaks ja heittää ystävät menemään.

Muistetaan sitten vielä, että kriisi on tilanne, jossa yksilön aikaisemmat kokemukset ja opitut toimintatavat eivät riitä tilanteen ymmärtämiseen ja sen psyykkiseen hallitsemiseen.

Pikkujoulut, mitä ne ovat?

Hei kaikki pikkujouluihmiset!

Mietin yksi päivä, että on se jännä, kun mulla ei ole tänä vuonna kalenterissa yksiäkään pikkujouluja. Ei sillä että haluaisin, tai vielä enemmän, että mulla olis rahkeita lähteä mihinkään.

Omasta lusmusta asenteestani johtuen voin kuitenkin todeta, että taas saa maata kotona koko rahan edestä kun aamupäivällä toteutti itseään 38ja risat asteen kuumeessa suhaamalla ympäri kaupunkia: koska eräs sijaisopettaja, jonka sijaiseksi pääsen itsekin, laittoi tekstiviestin kello 7:38 aamulla, olin täysin valmis suorittamaan tätä vaativaa tehtävää ihan heti. Kun kello oli kahdeksan lyönyt, olin jo suihkuttautunut (on kamalan vaikeaa kuumeisena) ja soittanut YTHS:lle, jossa ei ollut ihmeellistä kyllä, puhelinjonoa yhtään (olinko ensimmäinen soittaja?). YTHSn hoitsu kertoi, että flunssa ei ole esteenä verikokeille, jotka YTHS:n naisgynekologi mulle jo syyskuussa määräsi. Piti mennä verikokeisiin 6 viikkoa hormonilääkkeiden aloituksen jälkeen, mutta se hiukan venyi - ei kauemmas kuin 8 viikkoon. No niistähän sitten ainakin näkee onko kaliumin taso liian matala. Vai miten se meni? Kävin tekemässä verikokeen ensin sitten siellä.

Koska YTHSllä on niin paljon asiakkaita, valitsin kuitenkin flunssakeuhkonieluposkiontelo-ongelmain hoitopaikaksi Sanomain henkilökuntavastaanoton. Hoitsut tuolla (sekä lääkärit) ovat äärimmäisen mukavia ja hoitsu ottikin kaikki kivat testit ensin. Pikkuisen tulehdusarvoja katseltiin, niissä ei näkynyt suoranaisesti mitään vikaa. Korvat olivat aika ookoo, nenässä paksua räkää ja ultraäänellä kaikua saatavilla myös poskiontelosta. Koska mielestäni suurimmat oireet ovat kuitenkin nielussa ja sitä alempana hengitysteissä, täti katsahti nieluun ja sanoi, että onpas erittäin turpeat nielurisat. No, kun katsoin sinne itsekin, niin kyllähän ne nielun miltei täyteen pistävät. Nieluviljelmän tulokset saapuvat huomenna, joten voin sitten kertoa mikä alkueläin/virus majailee tonsilloissani. Lopuksi hoitaja oli sitä mieltä, että lääkäriin vaan. Valitettavasti omalla terveysasemalla kaikki lääkäriajat olivat varattuja, joten sain kirjoitetun maksusitoumuksen Postitalon terveysasemalle. Maksusitoumus on kyllä mukava asia - sillä saa elämästä paljon helpompaa.

Postitalon terveysasemalla oli paljon luulosairaita ja oli siellä oikeasti sairaitakin ihmisiä. Jonotus yleislääkärille kesti tunnin, mutta se kannatti. Odotusajalla luin Fitness-lehden, jossa oli mielenkiintoisia artikkeleita ruuasta ja terveydestä ja kuntourheilusta sekä Anna-lehden, jossa oli tylsempiä juttuja. Kun minua pyydettiin huoneeseen, mukava naislääkäri tutki perinpuolin (keuhkot (ei korinoita, pientä vinkua ehkä), korvat (alipaineessa, silloin pitää pään sisäpuolella olla räkää), nenäontelo (täynnä paksua keltaista räkää), nielu (risat turpeat, kookkaat ja peittyneet - eli tulehtuneet). Näiden löydösten johdosta hän oli sitä mieltä, että ottaen huomioon 6 viikkoa sitten tehdyn fessin, olisi parasta ottaa ihan röntgen-kuva sinuksista (eli poskionteloista).

Röntgeniin menin jonottamaan jonkun yskäisen sedän kaveriksi. Myöhemmin mukaan liittyi alaraajansa rikkonut tyttö äitinsä kanssa. Röntgenissä poskiontelokuvia otetaan niin, että asetetaan pää suu aukinaisena kohti seinämää, jonka takana on kuvantamiskalvo(?). Leuka ja nenä koskettavat lasiseinää, otsa irti. Hengittää ei saa. Kuva tuli nopeasti ja siirryin takaisin odottamaan lääkärin tuomiota. Pienen hetken odotettuani lääkäri pyysi minut sisään. Poskionteloni eivät ole varsinaisesti tulehtuneet, mutta turvonneet kyllä, räkää on nenäontelossa vain: hoitona huuhtelun pitäisi auttaa. Johtopäätöksenä sain aluksi kolmen päivän sairasloman, jota tarvittaessa voi jatkaa esim. keskiviikkona.

Kotimatkalla pistäydyin kuumeisena vielä K-kaupassa. Ostin protskuu (broileria, graavilohta), kalsiumia (5 purkkia viiliä ja yhden bulgarian jugurtin) sekä kurkun. Lisäksi ostin helliäkseni itseäni O´boyn kaakaota. Iltapäivä on mennyt lähinnä nukkuessa, sekä lukiessa Juha Itkosen Huolimattomia unelmia -novellikokoelmaa. Illan ajattelin pyhittää niin nukkumiselle kuin myös Matti-elokuvalle.

Huomenna yritän soittaa pariin duunipaikkaan, jos mun puheesta nyt mitään selvää saa.

Eikai tässä muuta kuin että hyvää AIDS-päivää ja joulukuuta kaikille. Muistakaa kumi, jos ootte asioilla, ettei tuu tauteja.

P.S. Ei, edelleenkään en kaipaa pikkujoulukutsuja. Voitte kyllä muuten positiivisesti yrittää yllättää mua, tosin enpä usko semmoisiin asioihin, ainakaan yhtään enempää kuin joulupukkiin.

Viikonlopuksi...

...jonnekin muualle kuin Helsinkiin.

Aion olla noin viikon teillä tietymättömillä, samoilla metsässä, ryöstää sienisaaliit ja lopulta nukahtaa pianon ja tietokoneen väliin - parhaille ystäville ei muuta voikaan antaa kuin loputtomat päivät yhdessä. Vierailen toki myös isovanhemmillani (sic! herrat n ja j ovat jo poistuneet keskuudestamme, mutta ei se estä vierailua). Ja syön suklaata ja juon kokakolaa, eli koksua, Laku-Nakin kanssa. Ei baareja, ei yhtään hermoilevaa kiireihmistä kotona, ei loskapaskaa vaan ehkä jopa ihan oikea talvi.

Koska kaikki muutkin

Ja mulla on hiljaista tänään, niin katson elämää eri vinkkelistä.

Kymmenen vuotta sitten. (1998)
1) Vaihdoin kuntaa, koulua, menin lukioon Joroisiin. Uudet ystävät ja uusi elämä - vanhan osin painuessa unholaan.
2) Opiskelin ilmailun perusteet ja olen nyt lentotunteja vaille lentäjä.
3) Käytin liikaa aikaa internetissä ja äitini joutui rajoittamaan käyttöäni jättämättä minut ainoana perheestä ilman internetin salasanaa. Kostoksi käytin kalliimpaan yhteyttä, aina kun ehdin. Tähän ei tarvittu salasanaa. Tänä aikana opin paljon asioita, joita ilman olisin nyt käsi nettiasioissa, kuten suurin osa ystävistäni.

Viisi vuotta sitten. (2003)
1) Opiskelin ensimmäistä ja toista vuotta Tampereella. Tampereella, josta halusin äkkiä pois.
2) Kesällä matkustin toisen kerran Latviaan, jossa tapasin mukavia ihmisiä, joiden vuoksi halusin sinne äkkiä takaisin.
3) Viimeinen opiskelurupeama Tampereella fyysisesti. Kurssit, joita oli pakko käydä, koetettiin saada pian kasaan...

Kolme vuotta sitten. (2005)
1) Muutin Helsinkiin Maurinkadulle, jossa vietin tähän astisen elämäni onnellisimpiakin hetkiä.
2) Työni, joita vieläkin teen, alkoivat tuolloin: tutustuin niin Ruskeasuon kouluun, Sanoma Osakeyhtiöön sekä Kaitsuun, jolla on mahtava huumorintaju.
3) Yliopistolle Helsinkiin, hieman kursseja ja samanhenkistä Latvia-seuraa.

Vuosi sitten. (2007)
1) Aloittelin Gradun tekoa, enkä nähnyt sitä mitenkään vaikeana.
2) Muutin myös Latviasta Suomeen, ensin Kirstinkadulle yksiöön, jossa päälle kaatuivat seinät, sittemmin Etu-Töölöön nykyiseen asuntoon, jossa majaa pitävät hauskat yksilöt.
3) Alkoi löytyä oma elämä kaiken etsimisen jälkeen...

Tähän asti tänä vuonna.
1) Tuntuu, että hyväksyy itsensä ja on ihan itse oman elämänsä hallitsija. Siitä tunteesta ammentaa kaiken onnellisuuden ja positiivisen elämänasenteen.
2) Käynyt läpi pelottaviakin sairausjaksoja, vaikka loppuaikana seurattuna missään ei ole ollut pahasti vikaa - vaan oletuksessa "sinulla voi olla joku vakavampi juttu" aiheuttaa paniikinomaista tunnetta.
3) Gradu ja kova työ ovat palkinneet. Lomaa on pidetty jo 2 viikkoa!

Eilen.
1) Nukuin pitkään ja luin paljon Alan Weismanin Maailma ilman meitä -kirjaa.
2) Hain pitkästä aikaa limsaa juotavaksi Makuunista. Ja katsoin pitkästä aikaa Kummisetä -elokuvan.
3) Vastasin hassuun sähköpostiin ja valvoin puoli kolmeen.

Tänään.
1) Menin yllätystöihin Sanomatalolle. Oli hauskaa viettää sunnuntai niinkuin viime vuonna kerran kuussa.
2) CS-dinner Töölössä: ruoka oli hyvää ja seura mukavaa. Voin ottaa uusiksi!
3) Mietin, josko tässä elämässä olisikin jotain hyvää.

Huomenna.
1) Menen töihin Kaitsulle pelaamaan pleikkaa :)
2) Tapaan latvialaisia Kampissa ja kokkaan heidän kanssaan ruokaa itsenäisyyspäivää varten.
3) Pitkästä aikaa saan vieraan Turun suunnalta: Timo on työmatkallaan Helsingissä.

Ensi vuonna.
1) Löydän työelämälle suunnan.
2) Matkustan toiselle mantereelle joko oppimaan tai töihin.
3) Hitaasti mutta vakaasti aloitan jatko-opiskelut.

Tänään! (4-5.pvä)

Eilen surffasin kamalan vähän netissä. Lähinnä luin sähköpostini. Olen soitellut ja hengaillut ihmisten kanssa. Perjantaina kävimme Jennan kanssa Sevillassa syömässä. Otin etanoita ja kanaa. Varsinainen lihansyöjä. Joimme myös Barcelonan matkan kunniaksi puokkiin pullollisen Torresia, jota siellä lähistöllä tehdään. Ilta päättyi punaviinilasilliseen Coronassa Esan lyöttäydyttyä vielä seuraan.

Lauantaina nukuin pitkään - kun sain nukkua. Iltapäivä meni jotenkin täysin ohi. Luin lehtiä ja katselin Ransu Karvakuono -ohjelmaa. Seitsemän aikaan hyppäsin 39-bussiin ja matkustin kohti Pitäjänmäkeä Galin, Sarahin ja Kristan tupareihin. Viihdyin siellä hetken ja join samalla kolme lasia punaviiniä, lähinnä moikkasin vanhoja tuttuja, kunnes Auran kanssa sovittu 22:00 tapaaminen aktualisoitui Bar Looseen. Aura oli yhyttänyt Miikan mukaan ja melkein kolme tuntia siellä sitten istuttiin. Join sivistyneeseen tahtiin - 2 siideriä ja yhden Jekun. Kotiin tullessa kaaduin aika väsyneenä sänkyyn.

Tänään heräsin musiikin jytkeeseen ennen kahtatoista. Suvi kuunteli ilmeisesti Dusty Springfieldiä. Söin eilisen tattipastan jämät ja odottelen tässä paraikaa lähtöä Kasviskekkereille Uudelle ylioppilastalolle. Siitä suuntaan Suokkiin ja lopuksi vielä saunomaan ja uimaan Yrjönkadulle. Täydellinen sunnuntai!

1.pvä

Ihan hyvin menee. Ei tee mieli mitään, söin Kanatomaattikesäkurpitsakastiketta ja tattareita. Ruokajuomana appelsiinimehu. Ei tee mieli syödä yhtään mitään tosiaan. Eikä juoda edes.

Muutoin kävin Ruskeasuolla sopimassa "työvuorot" (2vkoa eteenpäin). Liikuntakassasta hakemassa vuoden eteenpäin erityisuimakorttia (50e/vuosi), Aleksandriassa printtaamassa hakemukset CIMOn vaihtoon Köpikseen ja lopuksi Postin kautta (postitin synttärikortin Lauralle ja CIMOon hakemuksen).

Illalla menen vielä katsomaan Käsky-elokuvan ja haen myös uudet lääkkeet - katsotaan tuleeko musta nainen sitten niillä.

Kalapuikkoja ja Posteljoonaa.

Aamulla kun kävelin töihin, istuivat pojat Pohjoisen rautatiekadun varrella poltellen hookahiansa. Tervehtivät oikein kauniisti: toivottivat hyvää huomenta. Nyt olen työskennellyt jo puoli tuntia töissä ja selannut vakionettipaikat. Toinen työ menee mukavasti myös, pidän työilmapiiristä ja hommista, joissa on oppinut uutta.

Joka tapauksessa, nyt on iskenyt aivan kamala matkakuume. Mietin kokoajan vaihtoehtoja matkustamiseen - kyllä se US on vieläkin mielessä, mutta jos vaikka ihan vähän kävisi rajojen ulkopuolella esimerkiksi elokuussa Borderrockissa (Joka järjestetään Latvian ja Viron rajakaupungissa Valka/Valgassa. Saas ny nähdä.

Oikeastaan mitään ei ole tapahtunut, olen tapaillut kavereita - somerotkin on taas viihtyneet Helsingissä ja mikä sen mukavampaa. Ainut haittapuoli on se, että sitä kuivaakin kylmempää menee sitten vähän liian herkästi.

Tänään tarjolla on boolia, nuohoojamestarin vuohenjuusto-lakkakakkua, salaattia & patonkia ja vähän varmaan jotain muutakin. Se, että maisterinpaperit saapuvat toivottavasti ensiviikolla - sitä sietääkin juhlia vielä kerran. Arvostelupaperit G:stä saapuivat, juuri niin kuin itsekin ajattelin ajattelivat Vanhasalo ja Mantere.

Vielä viisi tuntia. Mitä sitä keksis kun Dharmapummitkin on kohta luettu, työhakemus (duuni alkais lokakuussa vasta) laitettu ja lehdetkin kohta luettu? Mutta juu. Kyllä tää tästä, rauhottumista ennen iltaa.

Pako

Joo-o. Todellakin voittajafiilis nyt sitten. Ei tässä mitään, olen jo päivän uurastuksen aloittanut hiljalleen, puhellut muutamia puheluita eri paikkoihin, lähinnä kavereille ja töihin. On morkkis, taas meni enemmän kuin se yksi, muttei kuitenkaan seitsemää (jipii).

Muutoin Hellacoptereiden levy oli ehkä juuri sellainen miksi sen ajatteli.

Illalla ennen unta mietin, että nyt ois aika päästä pois. Mietin, josko soittaisi Mirkkalle, että saisiko heiltä pakopaikkaa. Omakotitalo Vantaan Korsossa on semmoinen juttu, että siellä voisi vaan istua ja lukea. No mutta kuhan G on valmis, niin niin teen - soitan ja kysyn, josko. Harmi kun Kertulla ei ole enää asuntoa Raasikussa. No en tiedä, lähinnä mua ahistaaa opiskelujen päättymisen eksistentialistinen ongelma: nyt on seitsemän vuotta puurrettu tekemään kaikenlaista ja sitten sulle annetaan semmonen lappu, missä lukee kenties, että osaa tätä ja tätä, mutta OIKEASTI ei se kerro paljon mitään.

Oonko mä tehnyt asioita turhaan? Olisko pitänyt tehdä jotain toisin? Vaikuttaako tämä nyt siihen, että miten muut näkevät minut? Olisko sittenkin vaan pitänyt alkaa duunariksi? Mitä helvettiä mä nyt teen? Ja hei, opiskelija-status on kuitenkin parempi kuin työtön...

Mä pakenen sitten kun toi gradu on valmis. Katotaan mihin.

Spesialisti

Tää ny juoksi vähän ympäri huonetta, heilutti käsiään ilmassa ja kikatti kuin hullu.

Kävin hakee Tiketistä Ruisrokki-lipun.

Dägädäng. Fiiiuw. Brumsh.

Ja huomenna töissä luvassa pitsaa ja "vaan" kuuden tunnin työpäivä. Ilta sit saunoen ja viikonloppuna gradua. Nyt ei sit kukaan kyläile, sovitut menot kyllä hoidetaan :)

Loma

Mulla oli ekaks tossa sairaslomaa kolme päivää taas viime viikolla. Nukutti kovasti ja antibiootit oli kans käytössä.

Keskiviikkona Somerot soitteli, että he oisivat tulossa Helsinkiin vaihteeksi ja yöpaikkaa ois kaivattu. Mulla oli niin kuivakat viikonloput ollu alla viime aikoina, että oli pakko suostua, koska yleensä noiden tulosta ei seuraa ku hurjia reissuja ympäri keskustaa. Oliha se pakko taas kerran nähdä ja lähin todellaki mukaan siihen. Nähtiin taas kerran Loosessa ja sieltä ponnistettiin Henry's Pubiin kattomaan Moses Hazya. Jatkoja ei ollu, mut kävi ilmi että bändi on hauska ja pojat kivoja. :) Toi oli torstai.

Perjantai kamalassa väsymyksessä, siivoilin vähän ku joensuun viivi oli tulossa koiransa niilan kanssa kylään. Keke oli lähteny jo aiemmin kohti Istambulia, joten se ei päässy tällä kertaa mukaan. Myöhemmi illalla vielä Jenni (oulusta) ja Victor (budapestistä) tuli meidän seuraks. Mää olin nii väsyny, että piti mennä jo kympilt nukkuu. Ei siinä mitää, mentii sit ja lauantaina oltiinkii jo kasilta hereillä :D

Lauantaina oli Niinan synttärit. Se täytti 25. Juhlittiin Niinalla ja sitä ennenki taidettiin tehdä jotain. Loosessa oli taas sovittu jokku treffit joidenkin kavereiden kanssa (oli siellä lopuks Viivi, Aura, Sami, Jenni ja Victor). Mikä siinä on ku pitää sitä pankkikorttia aina vinguttaa viimiseen asti. En tajua. No kylhä tornion tytskit Laura ja Tiinaki sieltä löyty ja mielenkiintoset keskustelut myös: ihan asioista jopa!

Pääsin nukkumaan ja sammuin.

Sunnuntaiaamuna herättiin taas ysiä ennen ja Jenni ja Victor lähti Tallinnaan. Me muutoin makoiltiin ja mä taisin vähä miettiä suunnitelmia ruoan varalle. Meillä ku oli illan ohjelmassa ihan oikea dinner kämppisten kanssa. Lopulta yhdistettiin kahdet dinnerit, kun Teemu ja Alisa tuli kylään. Ne toi perulaista salaattia, lammasta, rommimarinoituja hedelmiä ja mämmiä kermalla. Meille jäi tehtäväks hirvilihapullat, tattikastike, pari eri salaattia, perunamuusi ja rahkapiirakka. Anskuki ilmesty illalliselle ja toi wiskiä vai mitä siihen irish coffeeseen pistetään.

Ilta eteni aika lupsakasti sen viinitonkan ja Amurin tiikeri-balsamin kera ja irish coffeet oli jälkkäriks kaikkien muiden jälkkäreiden kanssa.

Ei voi sanoa, että ois ollu huonot ruuat. Musaki oli hyvee ja lopuks päädyttiin yhen aikaan nukkumaan. Mä en ollu se kaikista sekavin ja pahoinvoivin (thank god).

Eilen maanantaina me tehtiin tervehenkinen koiranulkoilutus Viivin kanssa ja sitten vähä päiväunia ja leffoja (Moulin Rouge, Arizona Dream, Harry Potter ja Azkabanin vanki - siinon Sirius Musta, mun lemppari potter).

Nukuin oikei hyvin herätäkseni puol seiska. Kokkasin tänää aamulla työeväät mukaan (marinoitua broileria, perunamuusia (jämiä), salaattia (jämiä) ja tomaattia). Nyt oon ollu about 11 tuntia töissä. Jäljellä vielä kaksi tuntia.

Älkääs luulko, ei tämä tähän lopu. Mää meen illalla Tavastialle kattoo Kaizers Orchestraa ja Geoff Berneriä. Meni mihin meni, huomisaamuna puol seiska viimeistään ylös. Loppuviikolla on jonkin verran töitä (8h/pv) ja la-su vapaana! Kirjotan nyt sit sitä G:tä, jotta voin taas kertoa teille lisää siitä. Alkaa muotoutumaan koko loppupakettikin. Kyllä se menee... tänä vuonna.

Ens viikolla uudet kujeet, sillon on taas vaihteeks 13 tunnin työpäiviä - niiden tavanomaisten 8tuntisten päälle, kolmekin kappaletta.

Plainsong

Ihan helvetin hyvä olo. Työpäivä meni nopeasti, krapulasta ei ollut tietoakaan (no mitenkä oisi, jos mitään oikeastaan ei ota), gradu eteni parilla sivulla tänään ja lopuksi jaksoi vielä tunnin kuntoilla.

Eilen kävin Riikalla juhlimassa ja sitten siellä keikalla. Kävi kuitenkin niin, että aloin taas väsymään joten lähdin aikaisin kotiin. Illan parasta antia oli kuitenkin Mesmer.

Päässä liikkuu monenlaisia ajatuksia, eikä vähiten se, että kohta taas elämä muuttuu niin etten tiedä uskallanko kirjoittaa sen gradun valmiiksi. Kyllähän se siitä etenee, varmastikin hitaasti mutta varmasti.

Ensi viikolla ei ole kuin yksi työpäivä varmaa. Loppu ajan voi tehdä juuri sitä mitä itse haluaa.

Tapani Kansa ja Joose Keskitalo!

Miten meneekin aika niin nopeasti kun on tekemistä. Olen saanut järkeviäkin asioita aikaiseksi, tajunnut, että VR tarjoaa mukavan mahdollisuuden gradun ja artikkelin kirjoittamiseen, koska siellä ei ole Internetiä tarjolla. Junat ovat olleet ajoissa, vaikka olenkin ajanut niin pitkiä kuin lyhyempiäkin matkoja - ja ehtinyt aina kaikkialle.

Koulunkin puolesta kaikki on mennyt eteenpäin: olen saanut aikaiseksi asioita, joista en olisi osannut unelmoida vuosikaan sitten. Syksyllähän olin epävarma olenko jo ollenkaan graduvaiheessa. On ollut myös mukavaa tehdä töitä, paras asia varmaan onkin, että kun olen ollut Ruskeasuolla, niin tilille on jäänytkin aina välillä kivasti rahaa.

Varasin tänään laivalippuja, jos vaikka joku tarvitsee: lähtijöistä M ja S ovat varmaankin jo reissun aikaan Virossa ja J ja T tulee myöhemmin perässä. Taitaa olla, että joudun ihan itse vain käyttämään liput. Onneksi on vielä puolitoista kuukautta: jos hyvin käy, voin ehkä ajan myötä rikastuttaa itseni, että minullakin on varaa lähteä: reissun kustannusarvio on noin 80euroa + ruokarahat, joten vaatimattomasti mennään edelleen.

Minun pitäisi ostaa lippu Ruisrockiin. Ehkä vielä tässä kuussa!

Sitten minua huvittaisi mennä kesäkuussa/toukokuussa gradun valmistuttua Berliiniin, vaikka ihan huvikseni oleskelemaan. Annette ja Anna B. ovat jo siellä ja varmasti pari muutakin tuttua. Riippunee rahavarannoista ja hyvistä tsänsseistä.

Ainiin, minä kävin Varkaudessa. Laulettiin flunssassa Wind of Changea ja Somebody Told Me:tä. Laku on varmaan treenannut ihan kamalasti, kun se voitti aina. Anttikin oli kylässä ilman isää ja äitiä. Nukui kiltisti ja seurusteli sivistyneesti. Sauna oli ainut pelottava paikka, kun se oli niin pimeä. En nähnyt kuin sukulaisia, vietin pitkän päivän mummolassa mummon ja tädin kanssa keskiviikkona. Illalla menin vielä uudelleen kun unohdin lainaamani kirjat sinne. Puhuttiin tärkeistäkin asioista: perheen historiasta, tavoista ja tulevaisuudesta.

Äitini on päässyt töihin, seitsemän työttömyyskuukauden jälkeen. Hänestä on tullut vitosluokkalaisten luokanopettaja, vastuualueinaan kuvaamataide ja musiikki. Sisareni harkitsee Firman perustamista. Toinen siskoni miettii mitä tekisi opinnoilleen. Ankka meni töihin vanhempainlomalta - viideksi päiväksi. Isosiskoni Diplomityötä ei suostuta tarkastamaan: se on nyt seisonut 2 viikkoa tarkastajan sähköpostista - hänellä ei ole kuulemma aikaa. Ja viime syksynä se seisoi sähköpostissa tai pöydällä 3kk. Meillä humanisteilla menee siihen verrattuna hyvin: palautetta tulee tarvittaessa samana päivänä, viimeistään parin päivän viiveellä. Olkaamme onnellisia.

Kohta on pääsiäinen: minä voisin tehdä silloin töitä. Jos ei ole töitä, lupaan kirjoittaa ainakin kymmenen sivua gradua.

Asioita tänään.

Kävin Tampereella, se oli mukavaa ihan. Söin Katjan (kanssa). Ja juttelin Iinun, proffien ja assistentin kera Gradusta. Hyvin etenee. En ymmärrä ihmisiä, jotka puurtaa vuosia saamatta aikaan mitään.

Eilen oli Be Influenced. Minulla oli kivaa.

Tänään tulee kämppäkatsojia, meillä on huone vapaana.

Lauantaina Varkauteen. So long!

Stars are Thousand Times Brighter

Heräsin ja luulin tulleeni Riikaan yön aikana. Kaduilla oli hentoisesti lunta, aurinko paistoi suoraan ikkunasta sisään ja hiljalleen autot ajoivat ohi. Sillä ikkunalla jolla viimeksi totuin ikkunaan näki enimmäkseen yksityisen hammaslääkärisairaalaan asiakaskunnan: mies jolla oli iso citymaasturi kävi usein, muttei kuintenkaan niin usein, että voisi olla henkilökuntaa.

Laitoin Tribes of the Cityn (ex-Moviesin) soimaan. Niiden ekan levyn joka on henkilökohtaisesti paljon lähempänä ja tärkeämpi ja kamalan koskettava. Se levy, missä Ksenia on vasta 16 tai 17 ja laulaa mahtavasti.

En ole aikoihin ladannut mp3-soitinta. Päätin tänään tehdä sen. Minun täytyisi mennä Naistenklinikan labraan tänään, haluavat testata makroprolaktiinin uudelleen. Jos ja kun saan hiukan lisää tuohon mp3-soittimeen energiaa, että se jaksaa matkan sinne ja takaisinkin, niin lähden.

Eilen oli jännä päivä. Tein ensialkuun 10 tuntia töitä, josta käytännössä olin liikkeessä 11-15.30. Käytiin ostamassa pilailukaupasta naamari, mentiin Kamppiin ostamaan Beatlesin punainen tupla ja pitkät kalsarit. Lopuksi shoppailtiin ruokatarpeita: uuniperunoita ja erilaisia kermaviilikastikkeita. Olin edelleen töissä, ja tuo työ on sekä henkisesti että fyysisesti välillä vähän raskasta, tosin olen kyllä 2005 syksystä sitä tehnyt, välillä valitellut, mutta olen silti vielä töissä.

Töiden loputtua menin uimaan Yrjönkadulle. Paha virhe: kuuden-seitsemän aikaan siellä oli kamala ruuhka, joka tosin hälveni heti seitsemän pintaan. Ensimmäiset viissataa metriä uin noin 15 uimarin kanssa ja viimeiset 500 metriä kolmen muun rohkelikon kera. Kävellessäni kotiin valitsin Fredan, vaikken yleensä koskaan tule sitä kautta: ajattelin Eerikinkadun kivojen kauppojen ikkunoita valitessani. Mutta iloisin yllätys oli kaksi heppaa, jotka kävelivät vastaani klonksutellen Fredan jalkakäytävää poliisisetien kanssa. Hevoset näyttivät nauttivan iltalenkistään.

Kotona netti ei ylläriylläri toiminut, joten piti säätää hiukan. Nukuin jo ennen puoli yhtätoista. Oli mukava herätä tällaiseen päivään.

päivän hyvät uutiset.

päivän saldo:

silmäkorva-sairaalassa: ct-kuvaukset lasten ja nuorten sairaalalla maaliskuussa, hoitosuunnitelma huhtikuussa.

yths:llä ei cushingia, tosin hormonaaliset muutokset, löydökset ja veriongelmat = jatkotutkimuksia. ensiviikolla taas maanantaina gyneä, sitten taas labratesteihin ja helmikuun puolessa välissä sitten sisätaudille vaihteeksi.

ahistuksen ahistus. Sais jo löytyä syitä ja seurauksia.

Muutoin kävin sopimassa töitä ensi viikolle (ja ohjeistusta, miten toimitaan ja että ALLASbileet kuuluu työnkuvaan). Lisäksi olen yrittänyt nyt syödä, vaikkei tee mieli, käydä salilla vähintään 3krt viikossa ja uimassakin olen käynyt. Ei vaan huvita yhtään mikään. Paitsi oleminen paikallaan ja itsesäälissä vellominen.

Gradu edistyy hiukan kerrallaan, se haastis on hoidossa. Sain uuden hienon sanelulaitteen haastatteluja varten: wav-tiedostoja voin sitten keskiviikkona esitellä. Kaikki saavuttamani opinnäytetyöt ja artikkelit on luettu ja lisäksi olen tutustunut eettiseen musiikkiteollisuuteen.

Huomenna taas kiirepäivä edessä: vierailuita pariinkin paikkaan ja sitten tarmokasta tenttiinlukua (latvialaisen kirjallisuuden historia). Ihan älytöntä tää meno just nyt. Pää räjähtää: nice.