Aamulla huomaan nukkuneeni taas 9 tuntia. Sitä edellisenä päivänä nukuin 7 tuntiset päiväunet ja edellisenä yönä 10 tunnin unet. Onko minulla univelkaa? Jos on ollut, ei pitäisi olla enää. Lomafiilis on siis tarttunut, tästä ei ole pitkä matka nuoruuden 16tunnin yöuniin. (1:00 unille ja ylös 17:00?) .
Joka tapauksessa olen kyllä ihan nauttinut tästä puolittaisesta työelämästä. Maanantai ja tiistai oli töitä, nyt sitten tänään taas. Huomenna yliopistoa. Eilen oli vapaapäivä, jonka käytin viisaasti heräämällä kahdeltatoista, suunnistamalla suoraan puoli yhdeksi Satkariin lounaalle Auran kanssa. Satkarista matka jatkui ihan vahingossa raitiovaunukyydillä Sederholmin talolle 1809-kahvilaan, jossa tarjoiltiin maukasta manteli-porkkanakakkua. Otin kyytipojaksi raparperimehua. Kotiin tulin Makuunin kautta. Katselin Solstice kauhupätkän ja Tulikärpäsiä puutarhassa -dramaa. Nukahdin pian näiden jälkeen, luin toki Aku Ankan 75-vuotisjuhlanumeron. Nukuin 7tuntia. Heräsin hiukan ennen kymmentä katsoin uutiset, mullan alla sekä homosuomen historiaa. Viimeiseksi katsoin Frasierin. Nukahdin yhden aikaan.
Heräsin äsken eli kymmenen jälkeen. Olen syönyt rauhassa aamiaista Hesarilla ja mieleeni on tulvinut flashbäckejä viimeyön kännikeskusteluista ikkunan alta (mm. joku tyttö itki jollekin pojalle, että miksi sä käyttäydyt kuin seurusteleva mies?!)...
Aion kirjoittaa esseetä. Jos saan 4 sivua valmiiksi, puuttuu sitten enää 8 sivua artikkeleistä (á 1sivu/artikkeli) Se jos mikä on nopeaa työtä. Jos sen saisi nyt valmiiksi, niin huomenna ja lauantaina voisi keskittyä kirjoittamaan toista esseetä. Maanantaina ne kai pitäisi palauttaa, mutta sitten oisikin 10 opintopistettä rapsahtanut. Sen jälkeen 15 jäljellä.
Juhannus. Ajateltiin Tiinan kanssa jäädä Helsinkiin - pukea juhannustansseja varten ja suunnistaa Kuudennelle linjalle. Tasan viikon päästä Sampsa tulee Helsinkiin ja mennään Tavastialle katsomaan Tehosekoitinta. Aika rock juttu se. Mutta nyt sitä esseetä, että valmistuu ennen työvuoroa, joka alkaa 15.00.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste unet. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste unet. Näytä kaikki tekstit
torstai 11. kesäkuuta 2009
maanantai 3. maaliskuuta 2008
But for tonight, forget it: i'm in the mood for...
...listening some more music. ;)
Mulla on pitkästä aikaa omissa sterkoissa sellainen johto, jolla saa Radio Helsinkin tuuttamaan kaiuttimista. Äsken Njassa soitti siellä Fats Dominon version klassisesta rakkauslaulusta, Jimmy McHughin sävelmästä ja Dorothy Fieldsin lyriikoista - se päätyi Every Night at Eight leffaan Frances Langfordin laulamana. Kaikki tämä vuonna 1935. Nyt saman kappaleen on levyttäny yli sata suurempaa nimeä ja varmastikin tuhansia kapakkalaulajia. Muun muassa Sex Pistols (1977) ja Jools Holland (1999).
Viimeaikoina on ollut hektistä, mutta hyvällä tavalla, koska ei ole ollut kipuja eikä muita terveysongelmia niin paljon kuin aiemmin. Lääkkeet ovat ilmeisesti auttanut. Mitään uutta ei ole selvinnyt, tai ehkä on jo lääkäreille, mutta minulle ei vielä. Kuulen torstaina suunnitelman, mitä nyt tehdään. Toisessa päässä olevat vaivat mennään CT-kuvaamaan ensiviikon perjantaina.
Nyt harjoittelen tässä kirjoittamista, koska kohta aion kirjoittaa taas pätkän työharjoittelutekstiä. Aiheena on eettinen musiikkiteollisuus (fair music) ja siitä pitäisi saada sellainen perusteksti työstettyä esim. seuraavaan Musiikin suuntaan (tai sitä seuraavaan, jos ei ihan vielä ehdi).
Sain myös Pohjolasta hiukan ilkeän kirjeen, jossa valiteltiin näin kuukauden papereiden palauttamisen jälkeen, että jokin paperi puuttuu. Mielenkiintoiseksi asian tekee, että aina aiemmin olen palauttanut paperit samoin kuin nyt. Suorilta sinne vaan. Menen tänään käymään toimistossaan ja kyselen vähän, että mitä on asiakaspalvelu - ei voi antaa ristiriitaista tietoa asiakkaalle, jos ei tiedä jotain niin kysyy sitten työkaverilta.
Illalla nukkuessani näin unta että olin Viholanniemessä. Google-haku kertoi minulle uuden asian Viholanniemestä. Siellä on ilmeisesti kovinkin rikkaasti sinkkiä, josta ulkomaalaiset ihmiset ovat tehneet omat päätelmänsä. Minulle paikka kuitenkin on lapsuuden kesien lomapaikka (juu, siellä oli kuviksen leirit, mutta viimeisinä vuosina kaupungin omistuksessa meidän perhe vuokrasi paikan kesämökikseen, muistelen, että pestiin 10-0 niissä hakemuksissa kaikenmaailman uskonnolliset yhteisöt). Eilen yöllä seisoin pimeässä laiturilla, katselin lepakkoja rannan koivujen edessä ja saunalla paloi kynttilät. Joku oli kattanut pöydän pelastusliivivarastoon (se oli oikeasti huone, jossa oli lasiset ikkuna-seinät ja kamalan hyvin sinne olisi saanut tunnelmallisen päivällishuoneen). Oikealla puolella kallioilla oli nuotio, jonka ääressä jutteli selkeästi ystäviäni, joita en vielä tuntenut 12-vuotiaana. Jostain kuului musiikkia, kitara ainakin. Joku lauloi latviaksi Dziesma par Laimea (Laulu onnesta). Tässä vaiheessa heräsin. Olin aika onnellinen.
Juhlat lauantaina sujuivat hyvin. Mukavia ihmisiä, tosin tuli hieman riittämätön olo, kun huomasin jonkun istuvan tuppisuuna. Tosin, en ole velvollinen laittamaan aikuisia ihmisiä puhumaan. Toivottavasti muillakin oli kivaa. R sammahti jännästi kahden aikaan puoleksi tunniksi sängylle. Herätessään hän ihmetteli, missä kaikki ovat ja päätti lähteä kävelemään Otolle. Ehkä joskus uusiksi, ei ihan pian. Mutta heille, jotka pitävät pileiden järjestämisestä: minusta on kivaa juhlia ihmisten kotoina enemmän kuin baarissa, joten invite-me-please.
Nyt voisin alkaa kaivamaan papereita kangaskassista ja kirjoittamaan hiukan tekstiä. Tuon aineiston kanssa en ole niin kaveri kuin gradu-aineiston, joten siihen keskittymiseen menee hetki aikaa. Pitäisi myös g-informanteille mailata: voisin yrittää tavata pari niistä tällä/ensi viikolla. Perjantaina/Lauantaina olen lähdössä kohti Varkautta. Olen siellä jonkin tovin: pitäisikin mailata sukulaisille, että Singstar-laulukisat lauantaina Umpikujalla. Palkintona hyvä mieli.
Mulla on pitkästä aikaa omissa sterkoissa sellainen johto, jolla saa Radio Helsinkin tuuttamaan kaiuttimista. Äsken Njassa soitti siellä Fats Dominon version klassisesta rakkauslaulusta, Jimmy McHughin sävelmästä ja Dorothy Fieldsin lyriikoista - se päätyi Every Night at Eight leffaan Frances Langfordin laulamana. Kaikki tämä vuonna 1935. Nyt saman kappaleen on levyttäny yli sata suurempaa nimeä ja varmastikin tuhansia kapakkalaulajia. Muun muassa Sex Pistols (1977) ja Jools Holland (1999).
Viimeaikoina on ollut hektistä, mutta hyvällä tavalla, koska ei ole ollut kipuja eikä muita terveysongelmia niin paljon kuin aiemmin. Lääkkeet ovat ilmeisesti auttanut. Mitään uutta ei ole selvinnyt, tai ehkä on jo lääkäreille, mutta minulle ei vielä. Kuulen torstaina suunnitelman, mitä nyt tehdään. Toisessa päässä olevat vaivat mennään CT-kuvaamaan ensiviikon perjantaina.
Nyt harjoittelen tässä kirjoittamista, koska kohta aion kirjoittaa taas pätkän työharjoittelutekstiä. Aiheena on eettinen musiikkiteollisuus (fair music) ja siitä pitäisi saada sellainen perusteksti työstettyä esim. seuraavaan Musiikin suuntaan (tai sitä seuraavaan, jos ei ihan vielä ehdi).
Sain myös Pohjolasta hiukan ilkeän kirjeen, jossa valiteltiin näin kuukauden papereiden palauttamisen jälkeen, että jokin paperi puuttuu. Mielenkiintoiseksi asian tekee, että aina aiemmin olen palauttanut paperit samoin kuin nyt. Suorilta sinne vaan. Menen tänään käymään toimistossaan ja kyselen vähän, että mitä on asiakaspalvelu - ei voi antaa ristiriitaista tietoa asiakkaalle, jos ei tiedä jotain niin kysyy sitten työkaverilta.
Illalla nukkuessani näin unta että olin Viholanniemessä. Google-haku kertoi minulle uuden asian Viholanniemestä. Siellä on ilmeisesti kovinkin rikkaasti sinkkiä, josta ulkomaalaiset ihmiset ovat tehneet omat päätelmänsä. Minulle paikka kuitenkin on lapsuuden kesien lomapaikka (juu, siellä oli kuviksen leirit, mutta viimeisinä vuosina kaupungin omistuksessa meidän perhe vuokrasi paikan kesämökikseen, muistelen, että pestiin 10-0 niissä hakemuksissa kaikenmaailman uskonnolliset yhteisöt). Eilen yöllä seisoin pimeässä laiturilla, katselin lepakkoja rannan koivujen edessä ja saunalla paloi kynttilät. Joku oli kattanut pöydän pelastusliivivarastoon (se oli oikeasti huone, jossa oli lasiset ikkuna-seinät ja kamalan hyvin sinne olisi saanut tunnelmallisen päivällishuoneen). Oikealla puolella kallioilla oli nuotio, jonka ääressä jutteli selkeästi ystäviäni, joita en vielä tuntenut 12-vuotiaana. Jostain kuului musiikkia, kitara ainakin. Joku lauloi latviaksi Dziesma par Laimea (Laulu onnesta). Tässä vaiheessa heräsin. Olin aika onnellinen.
Juhlat lauantaina sujuivat hyvin. Mukavia ihmisiä, tosin tuli hieman riittämätön olo, kun huomasin jonkun istuvan tuppisuuna. Tosin, en ole velvollinen laittamaan aikuisia ihmisiä puhumaan. Toivottavasti muillakin oli kivaa. R sammahti jännästi kahden aikaan puoleksi tunniksi sängylle. Herätessään hän ihmetteli, missä kaikki ovat ja päätti lähteä kävelemään Otolle. Ehkä joskus uusiksi, ei ihan pian. Mutta heille, jotka pitävät pileiden järjestämisestä: minusta on kivaa juhlia ihmisten kotoina enemmän kuin baarissa, joten invite-me-please.
Nyt voisin alkaa kaivamaan papereita kangaskassista ja kirjoittamaan hiukan tekstiä. Tuon aineiston kanssa en ole niin kaveri kuin gradu-aineiston, joten siihen keskittymiseen menee hetki aikaa. Pitäisi myös g-informanteille mailata: voisin yrittää tavata pari niistä tällä/ensi viikolla. Perjantaina/Lauantaina olen lähdössä kohti Varkautta. Olen siellä jonkin tovin: pitäisikin mailata sukulaisille, että Singstar-laulukisat lauantaina Umpikujalla. Palkintona hyvä mieli.
tiistai 15. tammikuuta 2008
tammikuu on pakkaskuu?
Pari tuntia töihin menoon. Milloin bloggasin viimeksi?
Ainiin, niistä mahdollisista suunnista vuodelle 2008. Ensimmäinen on Tukholma, toinen on Auckland ja kolmas on New Orleans. Miksikö? Odota kun kerron.
Tukholman yliopistossa on musiikkitieteenlaitos sekä balttikielten laitos samassa yliopistossa. Olisi kiva kerrankin vähän puurtaa yhdessä kaupungissa molempia asioita. Tätä suunnitelmaa varten täytyisi mennä ja tavata Helsingin yliopiston opintoneuvojia. Nordlysin haku loppuu tammikuun lopussa. Tukholmassa oisi lisäksi kaksi Debaseria, Bröderna Olsson ja ihan törkeen kivoja paikkoja muutenkin. Lisäksi bonuksena oppisi vielä sujuvasti ruotsin kielen.
Auckland on taas vaihtoehto, jos en saa töitä Suomesta. Voinhan aina lähteä hanttihommiin Aucklandiin vaikka johonkin toimistoon pölyttymään. Maisemat on siellä kamalan hienoja ja lisäksi siellä on suuri meri (ja lyhyt matka Tongalle).
New Orleans on viimeinen suunnitelma, jos nyt käy niin ettei jaksakaan koko juttua. Elämä risaseks (lue: rahaa hiukka säästöön) ja sitten kohti keskilänttä. Siellä vähän jazzia ja rootsia ja lopuksi Southern Comfortia. Jos on voimia, voisi osallistua uudelleenrakentamiseen, liittyä johonkin bigbandin torvisektioon ja soittaa bib-ba-da-bab-da-baa loppuelämän (muista, paino kakkoselle ja neloselle!).
Mitäs muuta on tapahtunut? Setä kuoli, haudattiin. Yliopistollakin oli vähän kuolemaa taas. Vuosi vaihtui, yliopisto alkoi (eilen oli Latvian ammattimainen kääntäminen, Liettua). Mietin vieläkin jättäisinkö sittenkin lukkariin ilmestyneet Espanja 1 ja Venäjä 1 :t pois. Gradun valmistumisesta kun saa sen 20 opintoviikkoa, ei ainakaan opintotuen (siis oikeastaan asumislisän) vuoksi kannata haikailla puuttuvista pisteistä.
Aion valmistua kuukauden sisään kandiksi. Viimeinen tentti on 26.1. Tampereella, tenttittävänä aiheena on Euroopan kansantanssin historia ja legendaarinen Jaffe-kirja, jota olen yrittänyt jo tankata muutamia kertoja. Tätä ennen minun tulisi suorittaa yksi harjoitustyö arkistoista sekä tentti latvialaisen kirjallisuuden historiasta latviaksi. Kaupan päälle olisi mukava tehdä myös kypsyysnäyte. Ajattelin nämä hoitaa pikimmiten.
Vatsa ei voi hyvin, en tässä julkisesti ole ajatellut kuitenkaan kertoa lisää tästä. Painajaisiakin olen nähnyt.
Isosiskoni on valmistumassa näillä hetkillä DI:ksi. Onnea hänelle. Pikkusiskoni ajeli ambulanssilla Jyväskylään sairaalaan ja toinen pikkusiskoni luultavasti läpäisi uusintakokeen terveystiedosta: kysyttiin mm. mikä on karsinogeeni ja miksi nykyisin kuppa leviää nuorison keskuudessa. Osaisitteko vastata?
Kuuntelen Disco Ensemblen First Aid Kitiä ja katselin DE:n levytyspäiväkirjaa netistä. Levy on valmis, joskohan se kohta tulisi markkinoille. Voisi olla seuraava panostus. Musiikista puheenollen, gradu on edennyt taas hiukan. Haastattelut ovat alkumetreillä, kirjoja ja opinnäytetöitä olen lukenut. Fanius-kirjallisuutta pitäisi vielä löytää.
Mietin sunnuntaina (toissapäivänä) bussissa pahaa oloa, kun lähtee jostain tärkeästä paikasta. Se piakkoin korvautuu kotoisuuden tunteella, jonkun ajan jälkeen ei osaa enää kaivata paikkaa mistä lähti: ennen kuin lähtee sinne takaisin. Olen käynyt nyt kerran kuussa Varkaudessa marraskuun jälkeen ja tämä vaikuttaa aika hyvältä ratkaisulta. Tosin rahan kannalta ei välttämättä, mutta olen laskenut, että 4pvää Varkaudessa vähentää ainakin viikonlopun baariin vietyä bisserahaa tehokkaasti. Eli varmaan plusmiinusnolla kaikilla mittareilla.
Alpo-koirasta on tullut vanha. Se ei enää uskalla öisin ulos ja äiti kertoi, että uudenvuoden aamuna se oli ihan paineissa, eikä uskaltautunut ulos miltei ollenkaan. Huolettaa hiukan, että jos se nyt kuolee pois. Mutta onhan se jo aika vanha, täyttää jo 80 vuotta. (26.10.1996->)
Mitäs vielä? Näin viimeyönä unta aika monesta ihmisestä. Provinssirock oli käynnissä ja siellä oli kaikki tutut. Siis pelkkiä tuttuja yleisössä, jopa mummot ja pappa. Aika hurjaa oli. Kaisat soittivat: toinen tarjosi duunia ja toinen kertoi eilisestä, kerroin myös vähän tapahtumia. Mietin juuri eilen molempia Kaisoja. Eli jos tänään mietin jotain tiettyjä henkilöitä, he soittavat minulle huomenna. Pistetäänpä ms J ja mister J ja miss R ja miss K ajatuksiin. :)
Ainiin, niistä mahdollisista suunnista vuodelle 2008. Ensimmäinen on Tukholma, toinen on Auckland ja kolmas on New Orleans. Miksikö? Odota kun kerron.
Tukholman yliopistossa on musiikkitieteenlaitos sekä balttikielten laitos samassa yliopistossa. Olisi kiva kerrankin vähän puurtaa yhdessä kaupungissa molempia asioita. Tätä suunnitelmaa varten täytyisi mennä ja tavata Helsingin yliopiston opintoneuvojia. Nordlysin haku loppuu tammikuun lopussa. Tukholmassa oisi lisäksi kaksi Debaseria, Bröderna Olsson ja ihan törkeen kivoja paikkoja muutenkin. Lisäksi bonuksena oppisi vielä sujuvasti ruotsin kielen.
Auckland on taas vaihtoehto, jos en saa töitä Suomesta. Voinhan aina lähteä hanttihommiin Aucklandiin vaikka johonkin toimistoon pölyttymään. Maisemat on siellä kamalan hienoja ja lisäksi siellä on suuri meri (ja lyhyt matka Tongalle).
New Orleans on viimeinen suunnitelma, jos nyt käy niin ettei jaksakaan koko juttua. Elämä risaseks (lue: rahaa hiukka säästöön) ja sitten kohti keskilänttä. Siellä vähän jazzia ja rootsia ja lopuksi Southern Comfortia. Jos on voimia, voisi osallistua uudelleenrakentamiseen, liittyä johonkin bigbandin torvisektioon ja soittaa bib-ba-da-bab-da-baa loppuelämän (muista, paino kakkoselle ja neloselle!).
Mitäs muuta on tapahtunut? Setä kuoli, haudattiin. Yliopistollakin oli vähän kuolemaa taas. Vuosi vaihtui, yliopisto alkoi (eilen oli Latvian ammattimainen kääntäminen, Liettua). Mietin vieläkin jättäisinkö sittenkin lukkariin ilmestyneet Espanja 1 ja Venäjä 1 :t pois. Gradun valmistumisesta kun saa sen 20 opintoviikkoa, ei ainakaan opintotuen (siis oikeastaan asumislisän) vuoksi kannata haikailla puuttuvista pisteistä.
Aion valmistua kuukauden sisään kandiksi. Viimeinen tentti on 26.1. Tampereella, tenttittävänä aiheena on Euroopan kansantanssin historia ja legendaarinen Jaffe-kirja, jota olen yrittänyt jo tankata muutamia kertoja. Tätä ennen minun tulisi suorittaa yksi harjoitustyö arkistoista sekä tentti latvialaisen kirjallisuuden historiasta latviaksi. Kaupan päälle olisi mukava tehdä myös kypsyysnäyte. Ajattelin nämä hoitaa pikimmiten.
Vatsa ei voi hyvin, en tässä julkisesti ole ajatellut kuitenkaan kertoa lisää tästä. Painajaisiakin olen nähnyt.
Isosiskoni on valmistumassa näillä hetkillä DI:ksi. Onnea hänelle. Pikkusiskoni ajeli ambulanssilla Jyväskylään sairaalaan ja toinen pikkusiskoni luultavasti läpäisi uusintakokeen terveystiedosta: kysyttiin mm. mikä on karsinogeeni ja miksi nykyisin kuppa leviää nuorison keskuudessa. Osaisitteko vastata?
Kuuntelen Disco Ensemblen First Aid Kitiä ja katselin DE:n levytyspäiväkirjaa netistä. Levy on valmis, joskohan se kohta tulisi markkinoille. Voisi olla seuraava panostus. Musiikista puheenollen, gradu on edennyt taas hiukan. Haastattelut ovat alkumetreillä, kirjoja ja opinnäytetöitä olen lukenut. Fanius-kirjallisuutta pitäisi vielä löytää.
Mietin sunnuntaina (toissapäivänä) bussissa pahaa oloa, kun lähtee jostain tärkeästä paikasta. Se piakkoin korvautuu kotoisuuden tunteella, jonkun ajan jälkeen ei osaa enää kaivata paikkaa mistä lähti: ennen kuin lähtee sinne takaisin. Olen käynyt nyt kerran kuussa Varkaudessa marraskuun jälkeen ja tämä vaikuttaa aika hyvältä ratkaisulta. Tosin rahan kannalta ei välttämättä, mutta olen laskenut, että 4pvää Varkaudessa vähentää ainakin viikonlopun baariin vietyä bisserahaa tehokkaasti. Eli varmaan plusmiinusnolla kaikilla mittareilla.
Alpo-koirasta on tullut vanha. Se ei enää uskalla öisin ulos ja äiti kertoi, että uudenvuoden aamuna se oli ihan paineissa, eikä uskaltautunut ulos miltei ollenkaan. Huolettaa hiukan, että jos se nyt kuolee pois. Mutta onhan se jo aika vanha, täyttää jo 80 vuotta. (26.10.1996->)
Mitäs vielä? Näin viimeyönä unta aika monesta ihmisestä. Provinssirock oli käynnissä ja siellä oli kaikki tutut. Siis pelkkiä tuttuja yleisössä, jopa mummot ja pappa. Aika hurjaa oli. Kaisat soittivat: toinen tarjosi duunia ja toinen kertoi eilisestä, kerroin myös vähän tapahtumia. Mietin juuri eilen molempia Kaisoja. Eli jos tänään mietin jotain tiettyjä henkilöitä, he soittavat minulle huomenna. Pistetäänpä ms J ja mister J ja miss R ja miss K ajatuksiin. :)
keskiviikko 5. joulukuuta 2007
torstai 1. marraskuuta 2007
Helsinki city lights
Sitten kun ne valot menee siniseksi.
Mutta niin asiaan. Olin tänään tädin kanssa syömässä, Kaisan kanssa Coronassa, Jullen kanssa Korjaamolla itkemässä Unilehtoa.
Mutta että se kuva, minkä olen pääkaupunkiseudun ihmisistä saanut, että ihmiset ovat jotenkin puolionnellisia/onnettomia, tuli taas mieleen. Se on ehkä elokuvien ja kirjojen luoma illuusio, että elämä täällä olisi jotenkin erilaista. Mutta kun siinäs kusetat koiraa Mannerheimintiellä tai Joutenlahdentiellä, niin se on yksi ja sama, ehkä tälläisena iltana vastaan tulee yksi elävä ihminen, joka hymyilee tai sitten ei.
Öisistä ja iltaisista kohtauksista voisi kirjoittaa kirjan. Se se vasta olisi luettavaa.
Olen väsynyt. Nukun nyt pois.
Mutta niin asiaan. Olin tänään tädin kanssa syömässä, Kaisan kanssa Coronassa, Jullen kanssa Korjaamolla itkemässä Unilehtoa.
Mutta että se kuva, minkä olen pääkaupunkiseudun ihmisistä saanut, että ihmiset ovat jotenkin puolionnellisia/onnettomia, tuli taas mieleen. Se on ehkä elokuvien ja kirjojen luoma illuusio, että elämä täällä olisi jotenkin erilaista. Mutta kun siinäs kusetat koiraa Mannerheimintiellä tai Joutenlahdentiellä, niin se on yksi ja sama, ehkä tälläisena iltana vastaan tulee yksi elävä ihminen, joka hymyilee tai sitten ei.
Öisistä ja iltaisista kohtauksista voisi kirjoittaa kirjan. Se se vasta olisi luettavaa.
Olen väsynyt. Nukun nyt pois.
sunnuntai 28. lokakuuta 2007
Neljä Baltian maata
Luen yhä tenttiin, töissä. Ja mieleeni luiskahti taas Martinsh Boikon mielipide neljästä Baltian maasta. Olen samaa mieltä, että Baltian maita on ollut perinteisesti neljä. Ai mikäkö se neljäs oli?
Noh: yhteishistoriaa -- maat ovat asutettu samoihin aikoihin, kielet ovat jakaneet jonkin verran, mutta lainailleet toisiltaan yllättävän paljon. Kaksi maista kuuluu balttilaiseen kieliryhmään ja kaksi suomalais-ugrilaiseen. 1800-luvulla kaikista maistamme tuli osa Venäjän suurruhtinaskuntaa ja kaikissa maissa alkoi kansallinen herääminen 1800-luvun puolivälissä. Kaikki neljä valtiota osoittivat vastarintaa Venäjän suurruhtinaskuntaa vastaan 1900-luvun vaihteessa. 1917-1918 kaikki neljä valtiota itsenäistyivät, kaikissa valtioissa käytiin jonkinasteista sotaa sosialististen liikkeiden ja konservatiivien välillä. Kaikki neljä valtiota saavuttivat 20-luvulla huippuaseman, joista pohjoisin valtio oli heikoimmillaan. 1930-luvulla kaikki valtiot valitsivat edustajikseen äärioikeistolaista asennetta ja 1939 kaikki neljä valtiota liitettiin etupiireihin Molotov-Ribbentrop-sopimuksessa. Tässä vaiheessa yksi valtio erottautuu edukseen ja jatkaa itsenäisenä, kun muut taas joutuvat mukaan 1900-luvun pisimpään hässäkkään.
Yhteiskulttuuria: yksi lause kertonee paljon. Sekä runonlaulu että dainat ovat 4polvista trokeeta, neljän rivin pätkiä, eli metriikkakin on yhteistä.
(Vi-su ga-du dzies-mas krā-ju,
Jā-ņu die-nu gai-dī-da-ma.
Nu at-nā-ca Jā-ņu die-na,
Nu dzies-mi-ņas jā-iz-dzie-da).
Joka vuosi lauluj' kerään
juhannusta ootellessa
nyt tulee juhannuspäivä
nyt lauluset täytyy laulaa (erittäin vapaa suomennos).
Kielihistoriaa. En jaksa lukea sitä, mutta tiedän, että juuret ovat pitkällä ja syvällä. Tärkeitä sanoja, kuten metsät, jumalat (perkele = perkunas) sekä perhe, ovat lainattuja puolintoisin menneessä.
No juu. Oon ihan piukkana ton Baltian kanssa. Olispa kesä ja loma. Ja joo, voitas keksiä uusiksi käsite neljä baltian maata? Jooko, niin mun ei tarvitsisi lähteä mihinkään halutessani Baltiaan. :D
Noh: yhteishistoriaa -- maat ovat asutettu samoihin aikoihin, kielet ovat jakaneet jonkin verran, mutta lainailleet toisiltaan yllättävän paljon. Kaksi maista kuuluu balttilaiseen kieliryhmään ja kaksi suomalais-ugrilaiseen. 1800-luvulla kaikista maistamme tuli osa Venäjän suurruhtinaskuntaa ja kaikissa maissa alkoi kansallinen herääminen 1800-luvun puolivälissä. Kaikki neljä valtiota osoittivat vastarintaa Venäjän suurruhtinaskuntaa vastaan 1900-luvun vaihteessa. 1917-1918 kaikki neljä valtiota itsenäistyivät, kaikissa valtioissa käytiin jonkinasteista sotaa sosialististen liikkeiden ja konservatiivien välillä. Kaikki neljä valtiota saavuttivat 20-luvulla huippuaseman, joista pohjoisin valtio oli heikoimmillaan. 1930-luvulla kaikki valtiot valitsivat edustajikseen äärioikeistolaista asennetta ja 1939 kaikki neljä valtiota liitettiin etupiireihin Molotov-Ribbentrop-sopimuksessa. Tässä vaiheessa yksi valtio erottautuu edukseen ja jatkaa itsenäisenä, kun muut taas joutuvat mukaan 1900-luvun pisimpään hässäkkään.
Yhteiskulttuuria: yksi lause kertonee paljon. Sekä runonlaulu että dainat ovat 4polvista trokeeta, neljän rivin pätkiä, eli metriikkakin on yhteistä.
(Vi-su ga-du dzies-mas krā-ju,
Jā-ņu die-nu gai-dī-da-ma.
Nu at-nā-ca Jā-ņu die-na,
Nu dzies-mi-ņas jā-iz-dzie-da).
Joka vuosi lauluj' kerään
juhannusta ootellessa
nyt tulee juhannuspäivä
nyt lauluset täytyy laulaa (erittäin vapaa suomennos).
Kielihistoriaa. En jaksa lukea sitä, mutta tiedän, että juuret ovat pitkällä ja syvällä. Tärkeitä sanoja, kuten metsät, jumalat (perkele = perkunas) sekä perhe, ovat lainattuja puolintoisin menneessä.
No juu. Oon ihan piukkana ton Baltian kanssa. Olispa kesä ja loma. Ja joo, voitas keksiä uusiksi käsite neljä baltian maata? Jooko, niin mun ei tarvitsisi lähteä mihinkään halutessani Baltiaan. :D
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
