Sitten kun ne valot menee siniseksi.
Mutta niin asiaan. Olin tänään tädin kanssa syömässä, Kaisan kanssa Coronassa, Jullen kanssa Korjaamolla itkemässä Unilehtoa.
Mutta että se kuva, minkä olen pääkaupunkiseudun ihmisistä saanut, että ihmiset ovat jotenkin puolionnellisia/onnettomia, tuli taas mieleen. Se on ehkä elokuvien ja kirjojen luoma illuusio, että elämä täällä olisi jotenkin erilaista. Mutta kun siinäs kusetat koiraa Mannerheimintiellä tai Joutenlahdentiellä, niin se on yksi ja sama, ehkä tälläisena iltana vastaan tulee yksi elävä ihminen, joka hymyilee tai sitten ei.
Öisistä ja iltaisista kohtauksista voisi kirjoittaa kirjan. Se se vasta olisi luettavaa.
Olen väsynyt. Nukun nyt pois.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti