Noh. Asioita joita kannattaa tehdä, jos ei ole varma mitä pitäisi tehdä. Käy työpaikalla, vaikka ei olisikaan työpäivä (saatat kuulla, että menet huomenna töihin). Hankkiudu työhaastatteluun (piristää kummasti, kun pitää skarpata). Lue lehtiä (Yliopiston tiedelehti, Image, Hesari ja kaikista rakkain Aku Ankka). Ainiin ja kannattaa käydä myös kirjastossa (yritän tänään sinne Museovirastoon ja sitten Kirjasto Kymppiin).
Ajattelin tänään hiukan Kirjamessuja. Ihan vaan päästin ajatuksen mieleen, että jos vaikka päätyisi sinne.
Päivä on alkanut ristiriitaisissa merkeissä: puhuin latviaa, mutta myös englantia. Ja äiti aiheutti aamulla taas ärsytystä. Se ei tajua, eikä kuuntele. Se kysyi multa, miksi mä käyn Tampereella. Kerroin hänelle, että ehkä mä opiskelen siellä yliopistossa.
Mutta päivän tärkeintä olisi saada kokoon se tutkimussuunnitelman runko. Viikko on vielä aikaa siihen, että se pitäisi olla proffilla. En vaan saa aloitettua taaskaan. Aloitin myös lukemaan Erkki Tuomiojan Häivähdys Punaista (tiesittekö, että se on kirjoitettu englanniksi nimellä: A Delicate Shade of Pink). Kiinnostaa 1) Stalinin ajan julmuudet (suosittelen Sandra Kalnieten Tanssikengissä Siperiaan (Ar balles kurpēm Sibīrijas sniegos)), 2) Taidemaailma menneessä ajassa, 3)Punakulttuuri Suomessa. En ole vielä kirjassa pitkällä, mutta luulen, että vaikka Wuolijoki ja Pekkala olivat pure-stalinisteja, jos olisivat oikeasti avanneet silmänsä julmuuksille... Voi ihmiskunta.
Vielä päivän faktat. Gramofonin toimintaperiaatetta kehitteli jo ennen Berlineriä Charles Cros, vuonna 1877. Hän oli runoilija (aah) ja keksijä, jonka runo "Le Hareng saur" (Kippered Herring, (kuivattu/savusilli)) on hieno esimerkki hölynpöly (nonsense) -runosta.
Google ja JSTOR on kavereita. Tänään tähän. Adios!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti