Elämältä kaiken sain?

No juu, vähän lattea topikki tänään, mutta siitä lähdetään. Mietin tuossa juostessani kaupunkia ympäri, mitkä asiat elämässä ovat vaikuttaneet eniten siinä tilanteessa kuin ne ovat tapahtuneet. Kävin mielessäni läpi lapsuutta, nuoruutta, Latvian vuosia ja nykyisyyttä. Ihmisenä olen tullut kokoajan jyrkemmäksi. Ymmärrän ja joustan kyllä, mutta pidän lujasti kiinni omista mielipiteistäni ja siitä, kuka niihin saa vaikuttaa. Mutta myös jonkinlainen moraalikäsitys on kehittynyt pidemmälle.

Alkuperäiseen topikkiin palaten: mietin, että mikä hetki elämässä oli jotenkin hyvä. Ensimmäisenä tuli mieleen yksi pieni ilta Latviassa heti sen jälkeen kun viimeinen sairaslomaviikko alkoi, 21.3.2004. Perjantai. Mä pähkäilin vielä varmaan puoli kymmenen aikaan, että lähdenkö vai enkö sinne Depoon, mutta lähdin sitten kuitenkin kun ajattelin, että saa puhua vähän suomea. En ollut puhunut kuin puhelimessa pariin kuukauteen. Ja sitten, se, että ihmiset soittavat jotenkin lohduttomasti, mutta kuitenkin lohduttaen - ei mahdu päähän. Jos haluatte tirkistellä menneeseen, niin tästä löytyy tyyppi 21v.

Huh. Se oli yksi. Toinen päivä mikä muutti mun elämää, musta tuli itsekkäämpi, oli 25.8.2006. Kun tajusin, että kukaan muukaan ei ole valmiina menettämään sun vuokses mitään. Tai siis mun, koska mä huomasin. Se oli oikein puhdistava kokemus ja teki musta ehkä normaalimman, verrattuna muihin. Olin sitä ennen pistämässä itteeni likoon muiden puolesta 100%:sti ja itteni puolesta 50%:sti.

Loppujen lopuks yks tärkeitä päiviä on ollut myös joskus lapsena. Juhannus 1993? Ja Latviassa Perseidien tähdenlentoparvea katselemassa Araizissa 2.8.2003 kera Goshkan, Sannan, Tatan, Salomen, Johanin, Janiksen, Richardin ja ketä meitä vielä oli. Huh, mikä yö maata ruohikossa ja laskea tähdenlentoja.