Taas herään siihen, että vuoteeni on täynnä valoa. Aamuyöstä saavutettu tekstiviesti kehotti avaamaan sähköpostin. Sainkin kaksi viestiä: toinen oli ihmiseltä, joka minut on luonut. En muista saaneeni sähköpostiviestiä isältäni koskaan. Se alkoi: Huomenta eesu!
Se tekstiviesti-sähköposti liittyy työharjotteluun, harjotteluohjaajani K. tuntuu olevan väsynyt keväästä ja tekee töitä öisin, kun on vielä pimeää. Viimeksi tavatessamme hän oli silminnähden väsynyt. Niin erilaisesti ihmiset suhtautuvat valonmäärään.
Nyt taas SMG soi tuossa taustalla (Vierailla kallioilla) ja joku pikkukoira räksyttää ikkunan takana. Minun pitäisi tänään vielä saada hetki gradua etenemään, miellellään ennen yhtä, koska silloin pitää olla yths:llä. Viideltä menen töihin, joten uimaharjoitukset lienevät paikallaan noin puoli kolmen aikaan. Illalla töissä tsekkaan vielä gradua hiukan (nyt on jo 60 sivua paikoillaan) ja sitten lähetän sen toiselle kierrokselle. Kolmas saa olla viimeinen ja toivottavasti, toivottavasti, se on pian. Olen jo laittanut näppini uuteen asiaan.
maanantai 31. maaliskuuta 2008
sunnuntai 30. maaliskuuta 2008
But they never want to talk about the consequence
Joo-o. Mitään yksiä taaskaan ollut. Ihan kun ei uskaltaisi taas lompsaansa katsoa. Jekkuakin meni, ja mitä luultavimmin neljä siideriä. Tarkistuksen paikka.... Meni vain kolme siideriä. Se helpottaa jo hiukan :)
Auran kanssa puhuttiin asioista, elämästä ja kaljasta ja kesästä. Kesä on ollut ihmisten huulilla viimeaikoina: monet haaveilevat puistokaljottelusta, joten toivotaan että kesästä tulee lämmin. Pitää myös muistaa, että Suokki on sitten taas olemassa, se on kuin siirtyisi eri aikaan ja paikkaan kun menee sinne.
Mun eno herätti mut tänään soittamalla onko Tampereen Rautatieaseman R-Kioskilla Lippupalvelu-pistettä. Eikun nettiin metsästämään, tiedoksi kaikille, että on siellä. Eno oli menossa autolla Turusta Tampereelle, ilmeisesti Tappara - Kärpät -matsiin. En tiedä mitä se oli Turussa tehnyt näin sunnuntai-aamuna.
Niin... Mitään uutta ei ole, nautitaan tästäkin päivästä - se on kesäaika nyt alkanut virallisesti!
Auran kanssa puhuttiin asioista, elämästä ja kaljasta ja kesästä. Kesä on ollut ihmisten huulilla viimeaikoina: monet haaveilevat puistokaljottelusta, joten toivotaan että kesästä tulee lämmin. Pitää myös muistaa, että Suokki on sitten taas olemassa, se on kuin siirtyisi eri aikaan ja paikkaan kun menee sinne.
Mun eno herätti mut tänään soittamalla onko Tampereen Rautatieaseman R-Kioskilla Lippupalvelu-pistettä. Eikun nettiin metsästämään, tiedoksi kaikille, että on siellä. Eno oli menossa autolla Turusta Tampereelle, ilmeisesti Tappara - Kärpät -matsiin. En tiedä mitä se oli Turussa tehnyt näin sunnuntai-aamuna.
Niin... Mitään uutta ei ole, nautitaan tästäkin päivästä - se on kesäaika nyt alkanut virallisesti!
lauantai 29. maaliskuuta 2008
Kuinka monta maata olet nähnyt?
Mää kuuntelen kotona Ultra Brata, kirjoitin tänään kradua hetken ja sain sinne kaksi hienoa taulukkoa. Sivumäärä kohisten lisääntyy ja minä nautin säästä. Sisätilat alkavat olla minunkaltaiselleni liian lämpimiä, olen avannut kevääksi ikkunan, niskaan vetää, mutta ilma on keskustan raikas.
Kävin iltapäiväsiiderillä Riikan ja May-Helenin kanssa, otin yhden omenan ja yhden puolukan. Molemmat olivat hyviä, puhuimme musiikkimaailmasta ja pikkulintu-baarista. Lisäksi olen selannut Lathropin ja Pettigrewn mielenkiintoista kirjaa This Business of Music Marketing and Promotion. Siellä puhutaan järkevästi musiikin tuotteistamisprosesseista ja markkinointisuunnitelmista. Ainut miinus koko kirjassa on sen vanhentuneisuus: käsi ylös kuinka moni osti musiikkia (tai laittomasti latasi) netistä?
Väitetään, että cd:t kuolevat ja jäljelle jää keräily-LP ja digitaalisesti pakatut tiedostot. Minä en suostu ostamaan elotonta mp3:sta, koska saan saman tunnelmalla ja laittamalla sen levyn soittimeen. Sori vaan, en tuu mukaan tähän kehitykseen. Joku on myös esittänyt väittämän, että kohta musiikista ei enää makseta mitään - siis albumeista, vaan kaikki ottaa haluamansa ilmaiseksi netistä. Rahat tulisivat tällöin oheistuotteista (Kellä on jonkin bändin paita? Beatles-kello oli myös komea...) ja sponsoreilta (kenen kiertueella sponssina oli Vans, kenen Dr. Pepper?). Lisäksi, valitettavasti, rahat otettaisiin livekeikoista. Toisinsanoen, festariliput noussevat Suomessakin useisiin satoihin ja Rolling Stonesin viidettä lähtökiertuetta pääsee katsomaan sitten sillä parilla sadalla.
Joten, sovitaanko, että sääkin vielä maksat siitä musiikista, niin meidän elinaikana ei päädytä siihen, että musiikkia saa livenä katsoa vain rikkaimmat.
Tästä tuli mieleen yksi mieletön keikka kerran Tavastialla. Se oli joskus syksyllä 2001. Olin muuttanut Helsinkiin ja siellä soitti Ultra Bra, oli muuten niiden viimeinen keikka... Toinen hulvaton retki oli kerran Kuopioon, olin yksin autolla liikenteessä, vuosi oli varmaan 2002, alkukevät/lopputalvi -- Henkassa soitti ylläribändinä Tehosekoitin. Sekin oli aika lämminhenkistä ja muutoinkin.... Hehkeää.
Ensimmäinen baarikeikkani oli kuitenkin vuonna 1997. Olin yhdeksännellä luokalla ja kävelimme saatuine lippuinemme Kaisan kanssa suoraan Rock Cafeeseen katsomaan Don Huonoja. Se oli maagista, kun ikääkin oli vasta 15 vuotta.
Minä olen nähnyt 15 maata. Vasta.
Menen lukemaan nyt suihkuun, sitten akuankat lukuun ja lopuksi Auran kanssa yksille... Looseen.
Kävin iltapäiväsiiderillä Riikan ja May-Helenin kanssa, otin yhden omenan ja yhden puolukan. Molemmat olivat hyviä, puhuimme musiikkimaailmasta ja pikkulintu-baarista. Lisäksi olen selannut Lathropin ja Pettigrewn mielenkiintoista kirjaa This Business of Music Marketing and Promotion. Siellä puhutaan järkevästi musiikin tuotteistamisprosesseista ja markkinointisuunnitelmista. Ainut miinus koko kirjassa on sen vanhentuneisuus: käsi ylös kuinka moni osti musiikkia (tai laittomasti latasi) netistä?
Väitetään, että cd:t kuolevat ja jäljelle jää keräily-LP ja digitaalisesti pakatut tiedostot. Minä en suostu ostamaan elotonta mp3:sta, koska saan saman tunnelmalla ja laittamalla sen levyn soittimeen. Sori vaan, en tuu mukaan tähän kehitykseen. Joku on myös esittänyt väittämän, että kohta musiikista ei enää makseta mitään - siis albumeista, vaan kaikki ottaa haluamansa ilmaiseksi netistä. Rahat tulisivat tällöin oheistuotteista (Kellä on jonkin bändin paita? Beatles-kello oli myös komea...) ja sponsoreilta (kenen kiertueella sponssina oli Vans, kenen Dr. Pepper?). Lisäksi, valitettavasti, rahat otettaisiin livekeikoista. Toisinsanoen, festariliput noussevat Suomessakin useisiin satoihin ja Rolling Stonesin viidettä lähtökiertuetta pääsee katsomaan sitten sillä parilla sadalla.
Joten, sovitaanko, että sääkin vielä maksat siitä musiikista, niin meidän elinaikana ei päädytä siihen, että musiikkia saa livenä katsoa vain rikkaimmat.
Tästä tuli mieleen yksi mieletön keikka kerran Tavastialla. Se oli joskus syksyllä 2001. Olin muuttanut Helsinkiin ja siellä soitti Ultra Bra, oli muuten niiden viimeinen keikka... Toinen hulvaton retki oli kerran Kuopioon, olin yksin autolla liikenteessä, vuosi oli varmaan 2002, alkukevät/lopputalvi -- Henkassa soitti ylläribändinä Tehosekoitin. Sekin oli aika lämminhenkistä ja muutoinkin.... Hehkeää.
Ensimmäinen baarikeikkani oli kuitenkin vuonna 1997. Olin yhdeksännellä luokalla ja kävelimme saatuine lippuinemme Kaisan kanssa suoraan Rock Cafeeseen katsomaan Don Huonoja. Se oli maagista, kun ikääkin oli vasta 15 vuotta.
Minä olen nähnyt 15 maata. Vasta.
Menen lukemaan nyt suihkuun, sitten akuankat lukuun ja lopuksi Auran kanssa yksille... Looseen.
torstai 27. maaliskuuta 2008
Spesialisti
Tää ny juoksi vähän ympäri huonetta, heilutti käsiään ilmassa ja kikatti kuin hullu.
Kävin hakee Tiketistä Ruisrokki-lipun.
Dägädäng. Fiiiuw. Brumsh.
Ja huomenna töissä luvassa pitsaa ja "vaan" kuuden tunnin työpäivä. Ilta sit saunoen ja viikonloppuna gradua. Nyt ei sit kukaan kyläile, sovitut menot kyllä hoidetaan :)
Kävin hakee Tiketistä Ruisrokki-lipun.
Dägädäng. Fiiiuw. Brumsh.
Ja huomenna töissä luvassa pitsaa ja "vaan" kuuden tunnin työpäivä. Ilta sit saunoen ja viikonloppuna gradua. Nyt ei sit kukaan kyläile, sovitut menot kyllä hoidetaan :)
keskiviikko 26. maaliskuuta 2008
Lemme present you an amazing artist tonight
Kävin vähän keikalla. Siellä soitti Kaizers Orchestra se oli semmonen rokkibändi, jossa oli enemmän ku yks karismaattinen jäsen. Ehkä noin kuusi. Mun mielenkiinnon kohteena saattoi olla ainakin kalju urkuharmoonin soittaja, joka käytti kaasunaamaria suurimman osan keikasta...
Jos ette ole tutustuneet, niin katsokaa. Se on velkaa paljon itä-etelä-euroopalle, mutta myös tälle 2000-luvun kitararokille. hellyyttävää on se, että ne oikeesti ei paskanvertaa välitä, et ne laulaa norjaks, eikä englanniksi.
Nyt kai pitäisi vähänn niinkuin levätä, ois ihan kivan pitkä päivä eessä. Ja selkä on ollu kipeenä tässä pari päivää, niin oo siinä ny si.
Alls well. Niinku mää sanoisin.
Jos ette ole tutustuneet, niin katsokaa. Se on velkaa paljon itä-etelä-euroopalle, mutta myös tälle 2000-luvun kitararokille. hellyyttävää on se, että ne oikeesti ei paskanvertaa välitä, et ne laulaa norjaks, eikä englanniksi.
Nyt kai pitäisi vähänn niinkuin levätä, ois ihan kivan pitkä päivä eessä. Ja selkä on ollu kipeenä tässä pari päivää, niin oo siinä ny si.
Alls well. Niinku mää sanoisin.
tiistai 25. maaliskuuta 2008
Loma
Mulla oli ekaks tossa sairaslomaa kolme päivää taas viime viikolla. Nukutti kovasti ja antibiootit oli kans käytössä.
Keskiviikkona Somerot soitteli, että he oisivat tulossa Helsinkiin vaihteeksi ja yöpaikkaa ois kaivattu. Mulla oli niin kuivakat viikonloput ollu alla viime aikoina, että oli pakko suostua, koska yleensä noiden tulosta ei seuraa ku hurjia reissuja ympäri keskustaa. Oliha se pakko taas kerran nähdä ja lähin todellaki mukaan siihen. Nähtiin taas kerran Loosessa ja sieltä ponnistettiin Henry's Pubiin kattomaan Moses Hazya. Jatkoja ei ollu, mut kävi ilmi että bändi on hauska ja pojat kivoja. :) Toi oli torstai.
Perjantai kamalassa väsymyksessä, siivoilin vähän ku joensuun viivi oli tulossa koiransa niilan kanssa kylään. Keke oli lähteny jo aiemmin kohti Istambulia, joten se ei päässy tällä kertaa mukaan. Myöhemmi illalla vielä Jenni (oulusta) ja Victor (budapestistä) tuli meidän seuraks. Mää olin nii väsyny, että piti mennä jo kympilt nukkuu. Ei siinä mitää, mentii sit ja lauantaina oltiinkii jo kasilta hereillä :D
Lauantaina oli Niinan synttärit. Se täytti 25. Juhlittiin Niinalla ja sitä ennenki taidettiin tehdä jotain. Loosessa oli taas sovittu jokku treffit joidenkin kavereiden kanssa (oli siellä lopuks Viivi, Aura, Sami, Jenni ja Victor). Mikä siinä on ku pitää sitä pankkikorttia aina vinguttaa viimiseen asti. En tajua. No kylhä tornion tytskit Laura ja Tiinaki sieltä löyty ja mielenkiintoset keskustelut myös: ihan asioista jopa!
Pääsin nukkumaan ja sammuin.
Sunnuntaiaamuna herättiin taas ysiä ennen ja Jenni ja Victor lähti Tallinnaan. Me muutoin makoiltiin ja mä taisin vähä miettiä suunnitelmia ruoan varalle. Meillä ku oli illan ohjelmassa ihan oikea dinner kämppisten kanssa. Lopulta yhdistettiin kahdet dinnerit, kun Teemu ja Alisa tuli kylään. Ne toi perulaista salaattia, lammasta, rommimarinoituja hedelmiä ja mämmiä kermalla. Meille jäi tehtäväks hirvilihapullat, tattikastike, pari eri salaattia, perunamuusi ja rahkapiirakka. Anskuki ilmesty illalliselle ja toi wiskiä vai mitä siihen irish coffeeseen pistetään.
Ilta eteni aika lupsakasti sen viinitonkan ja Amurin tiikeri-balsamin kera ja irish coffeet oli jälkkäriks kaikkien muiden jälkkäreiden kanssa.
Ei voi sanoa, että ois ollu huonot ruuat. Musaki oli hyvee ja lopuks päädyttiin yhen aikaan nukkumaan. Mä en ollu se kaikista sekavin ja pahoinvoivin (thank god).
Eilen maanantaina me tehtiin tervehenkinen koiranulkoilutus Viivin kanssa ja sitten vähä päiväunia ja leffoja (Moulin Rouge, Arizona Dream, Harry Potter ja Azkabanin vanki - siinon Sirius Musta, mun lemppari potter).
Nukuin oikei hyvin herätäkseni puol seiska. Kokkasin tänää aamulla työeväät mukaan (marinoitua broileria, perunamuusia (jämiä), salaattia (jämiä) ja tomaattia). Nyt oon ollu about 11 tuntia töissä. Jäljellä vielä kaksi tuntia.
Älkääs luulko, ei tämä tähän lopu. Mää meen illalla Tavastialle kattoo Kaizers Orchestraa ja Geoff Berneriä. Meni mihin meni, huomisaamuna puol seiska viimeistään ylös. Loppuviikolla on jonkin verran töitä (8h/pv) ja la-su vapaana! Kirjotan nyt sit sitä G:tä, jotta voin taas kertoa teille lisää siitä. Alkaa muotoutumaan koko loppupakettikin. Kyllä se menee... tänä vuonna.
Ens viikolla uudet kujeet, sillon on taas vaihteeks 13 tunnin työpäiviä - niiden tavanomaisten 8tuntisten päälle, kolmekin kappaletta.
Keskiviikkona Somerot soitteli, että he oisivat tulossa Helsinkiin vaihteeksi ja yöpaikkaa ois kaivattu. Mulla oli niin kuivakat viikonloput ollu alla viime aikoina, että oli pakko suostua, koska yleensä noiden tulosta ei seuraa ku hurjia reissuja ympäri keskustaa. Oliha se pakko taas kerran nähdä ja lähin todellaki mukaan siihen. Nähtiin taas kerran Loosessa ja sieltä ponnistettiin Henry's Pubiin kattomaan Moses Hazya. Jatkoja ei ollu, mut kävi ilmi että bändi on hauska ja pojat kivoja. :) Toi oli torstai.
Perjantai kamalassa väsymyksessä, siivoilin vähän ku joensuun viivi oli tulossa koiransa niilan kanssa kylään. Keke oli lähteny jo aiemmin kohti Istambulia, joten se ei päässy tällä kertaa mukaan. Myöhemmi illalla vielä Jenni (oulusta) ja Victor (budapestistä) tuli meidän seuraks. Mää olin nii väsyny, että piti mennä jo kympilt nukkuu. Ei siinä mitää, mentii sit ja lauantaina oltiinkii jo kasilta hereillä :D
Lauantaina oli Niinan synttärit. Se täytti 25. Juhlittiin Niinalla ja sitä ennenki taidettiin tehdä jotain. Loosessa oli taas sovittu jokku treffit joidenkin kavereiden kanssa (oli siellä lopuks Viivi, Aura, Sami, Jenni ja Victor). Mikä siinä on ku pitää sitä pankkikorttia aina vinguttaa viimiseen asti. En tajua. No kylhä tornion tytskit Laura ja Tiinaki sieltä löyty ja mielenkiintoset keskustelut myös: ihan asioista jopa!
Pääsin nukkumaan ja sammuin.
Sunnuntaiaamuna herättiin taas ysiä ennen ja Jenni ja Victor lähti Tallinnaan. Me muutoin makoiltiin ja mä taisin vähä miettiä suunnitelmia ruoan varalle. Meillä ku oli illan ohjelmassa ihan oikea dinner kämppisten kanssa. Lopulta yhdistettiin kahdet dinnerit, kun Teemu ja Alisa tuli kylään. Ne toi perulaista salaattia, lammasta, rommimarinoituja hedelmiä ja mämmiä kermalla. Meille jäi tehtäväks hirvilihapullat, tattikastike, pari eri salaattia, perunamuusi ja rahkapiirakka. Anskuki ilmesty illalliselle ja toi wiskiä vai mitä siihen irish coffeeseen pistetään.
Ilta eteni aika lupsakasti sen viinitonkan ja Amurin tiikeri-balsamin kera ja irish coffeet oli jälkkäriks kaikkien muiden jälkkäreiden kanssa.
Ei voi sanoa, että ois ollu huonot ruuat. Musaki oli hyvee ja lopuks päädyttiin yhen aikaan nukkumaan. Mä en ollu se kaikista sekavin ja pahoinvoivin (thank god).
Eilen maanantaina me tehtiin tervehenkinen koiranulkoilutus Viivin kanssa ja sitten vähä päiväunia ja leffoja (Moulin Rouge, Arizona Dream, Harry Potter ja Azkabanin vanki - siinon Sirius Musta, mun lemppari potter).
Nukuin oikei hyvin herätäkseni puol seiska. Kokkasin tänää aamulla työeväät mukaan (marinoitua broileria, perunamuusia (jämiä), salaattia (jämiä) ja tomaattia). Nyt oon ollu about 11 tuntia töissä. Jäljellä vielä kaksi tuntia.
Älkääs luulko, ei tämä tähän lopu. Mää meen illalla Tavastialle kattoo Kaizers Orchestraa ja Geoff Berneriä. Meni mihin meni, huomisaamuna puol seiska viimeistään ylös. Loppuviikolla on jonkin verran töitä (8h/pv) ja la-su vapaana! Kirjotan nyt sit sitä G:tä, jotta voin taas kertoa teille lisää siitä. Alkaa muotoutumaan koko loppupakettikin. Kyllä se menee... tänä vuonna.
Ens viikolla uudet kujeet, sillon on taas vaihteeks 13 tunnin työpäiviä - niiden tavanomaisten 8tuntisten päälle, kolmekin kappaletta.
keskiviikko 19. maaliskuuta 2008
löööv
Mää aattelin olla tänään radikaali ja kirjoittaa rakkaudesta (oon tullu ihan pöpiks kun oon alkanu huuhtelemaan nenääni tai sitten oon vähän lääkkeissä...) Itseasiassa tästä samasta rakkaudesta on kerrottu jo kerran täällä.
Tänään mä haluan kertoa kaikille, että tässä on kovinta shittii viimevuodelta. Ja mitä sitten että se on löööv. No kuunnelkaa se kitara, semmonen hämärän yksinkertainen riffi joka jää päähän soimaan. Ja kiinnittäkää huomiota siihen A-osaan (Can't hold it too tight, these matters of security) kun se on kamalan haavoittuva se ihminen joka sen tekstin takana on. Ja sit se kun katoaa kaikki hetkeksi, paitsi kitara. Tiettekö, se on kamalan pienistä jutuista kun tehdään toimiva pop-biisi. Tää on varmaan vähä vaikee vaihtoehto monelle, ku "ei voi tietää mistä se laulaa". Mulle ei oo ollenkaan vielä selvinny mistä helvetistä mä oon jääny kii niin kovasti tohon koko orkkaan. Harmaa muistikuva ekasta kontaktista on mtv2:n välityksellä vuonna 2003, mutta vissiin kun Riikka vietti kesänsä Islannissa ja toi lahjaksi "Frà Islandi med elska fyrir Elise"-levynsä, jolle oli hankkinut Untitledin, Obstaclet ja NYC:in. En voinut olla ihastumatta.
Voin ihan suoraan ja ihan avoimesti sanoa, että koskaan en ole ainakaan rakastanut mitään ihmistä niin paljon kuin musiikkia. Tai ketään ihmistä, joka olisi ollut tärkeämpi kuin musiikki elämässäni. Voin olla pinnallinen ja kylmä näin sanottuani, mutta se on vain raaka totuus. Toiset saavat innotuksensa kirjallisuudesta, minulle tunteet syntyvät äänistä, eikä mistä tahansa vaan juuri tietynlaisista, niinkuin esimerkiksi tästä yhdistelmästä.
Voin ihan suoraan ja ihan avoimesti sanoa, että koskaan en ole ainakaan rakastanut mitään ihmistä niin paljon kuin musiikkia. Tai ketään ihmistä, joka olisi ollut tärkeämpi kuin musiikki elämässäni. Voin olla pinnallinen ja kylmä näin sanottuani, mutta se on vain raaka totuus. Toiset saavat innotuksensa kirjallisuudesta, minulle tunteet syntyvät äänistä, eikä mistä tahansa vaan juuri tietynlaisista, niinkuin esimerkiksi tästä yhdistelmästä.
viiminen
tein tänään viimeisen graduhaastiksen, minkä aion tehdä. hyvä juttu, sillä nyt voin vaan sitoa langat yhteen ja palauttaa koko roskan. (joo, mä en tajua miks oon akateemisella uralla ku oikeasti en oo akateeminen pätkääkään ja gradukin varmaan valmistuu rimaa hipoen...)
No mutta pääasia on, että viimeinkin olen valmis tekemään taas jotain muuta. Selkeästi on hinku musiikkimarkkinoiden puolelle, joten oisi ehkä kannattanut opiskella jotain ihan muuta (HKKK, pääsisköhän sinne sisään?). :D
No ei enää opiskelua tän jälkeen ainakaan lähivuosina. Haluisin nähdä jo jotain muuta, pyöritellä papereita ja puhua vähemmän paskaa.
Noo ehtiihän sitä.
Tänään menossa vielä tädin kanssa kahville, vaikka onkin saikkua. Mikskö? No nenä täys taas, joten meenpä tästä huuhtelee sitä.
No mutta pääasia on, että viimeinkin olen valmis tekemään taas jotain muuta. Selkeästi on hinku musiikkimarkkinoiden puolelle, joten oisi ehkä kannattanut opiskella jotain ihan muuta (HKKK, pääsisköhän sinne sisään?). :D
No ei enää opiskelua tän jälkeen ainakaan lähivuosina. Haluisin nähdä jo jotain muuta, pyöritellä papereita ja puhua vähemmän paskaa.
Noo ehtiihän sitä.
Tänään menossa vielä tädin kanssa kahville, vaikka onkin saikkua. Mikskö? No nenä täys taas, joten meenpä tästä huuhtelee sitä.
sunnuntai 16. maaliskuuta 2008
Plainsong
Ihan helvetin hyvä olo. Työpäivä meni nopeasti, krapulasta ei ollut tietoakaan (no mitenkä oisi, jos mitään oikeastaan ei ota), gradu eteni parilla sivulla tänään ja lopuksi jaksoi vielä tunnin kuntoilla.
Eilen kävin Riikalla juhlimassa ja sitten siellä keikalla. Kävi kuitenkin niin, että aloin taas väsymään joten lähdin aikaisin kotiin. Illan parasta antia oli kuitenkin Mesmer.
Päässä liikkuu monenlaisia ajatuksia, eikä vähiten se, että kohta taas elämä muuttuu niin etten tiedä uskallanko kirjoittaa sen gradun valmiiksi. Kyllähän se siitä etenee, varmastikin hitaasti mutta varmasti.
Ensi viikolla ei ole kuin yksi työpäivä varmaa. Loppu ajan voi tehdä juuri sitä mitä itse haluaa.
Eilen kävin Riikalla juhlimassa ja sitten siellä keikalla. Kävi kuitenkin niin, että aloin taas väsymään joten lähdin aikaisin kotiin. Illan parasta antia oli kuitenkin Mesmer.
Päässä liikkuu monenlaisia ajatuksia, eikä vähiten se, että kohta taas elämä muuttuu niin etten tiedä uskallanko kirjoittaa sen gradun valmiiksi. Kyllähän se siitä etenee, varmastikin hitaasti mutta varmasti.
Ensi viikolla ei ole kuin yksi työpäivä varmaa. Loppu ajan voi tehdä juuri sitä mitä itse haluaa.
lauantai 15. maaliskuuta 2008
Homma meni jännittäväksi, silloin kun sain päähän antennin
...Powerplayssa Risto. Postasin viimeisen be influencedin feispuukiin. Siellä soittaa Leinosen Ville, joka myös edellisessä soittelee rumpuja. Se Be Influenced saa sitten samalla olla pienimuotoiset tak för 6 år -bileet, kun mitä luultavimmin olen siinä juuri viikko ennen sitä palauttanut graduni. Toisinsanoen, juhlin myös henkilökohtaisia saavutuksiani elämässä ja kuuntelen myöhäisteiniaikojeni idolia soittelemassa levyjä. :D
Jos joku ei ole kuullut legendaa, ollessani 18-vuotias Abiturientti, mailasin sähköpostia Leinosen Villelle, kun olin kuullut että Ville opiskelee etnomusikologiaa ja kysyin suoraan millaiset ovat pääsykokeet. Ville kertoi niistä ja kertoi myös omista yrityksistään päästä sisään etnomusikologiaan.. Tuona vuonna en päässyt vielä sisään, mutta pääsin jo toisella yrittämällä, päinvastoin kuin eräät, jotka yrittävät _viisikin_ kertaa ;)
Nyt olen hiukan kiireessä, kun pitäisi olla tunnin sisään töissä: sitä ennen pitäisi käydä suihkussa, pukea ja valmistautua samalla myös illan juhlintaan, Riikalla on Afrikka-bileet. Loppuillasta menen Athletic Arms:n viimeiselle keikalle.
Smithsit tuli just alas seinältä. Riikka sanoi, että mulla ei pitäis olla Smithsien levyä, kun en kuuntele sitä. Ei se niin mee. Kuuntelen, mutta en perusta juurikaan niin paljon kuin muista brittiläisistä yhtyeistä.
Jos joku ei ole kuullut legendaa, ollessani 18-vuotias Abiturientti, mailasin sähköpostia Leinosen Villelle, kun olin kuullut että Ville opiskelee etnomusikologiaa ja kysyin suoraan millaiset ovat pääsykokeet. Ville kertoi niistä ja kertoi myös omista yrityksistään päästä sisään etnomusikologiaan.. Tuona vuonna en päässyt vielä sisään, mutta pääsin jo toisella yrittämällä, päinvastoin kuin eräät, jotka yrittävät _viisikin_ kertaa ;)
Nyt olen hiukan kiireessä, kun pitäisi olla tunnin sisään töissä: sitä ennen pitäisi käydä suihkussa, pukea ja valmistautua samalla myös illan juhlintaan, Riikalla on Afrikka-bileet. Loppuillasta menen Athletic Arms:n viimeiselle keikalle.
Smithsit tuli just alas seinältä. Riikka sanoi, että mulla ei pitäis olla Smithsien levyä, kun en kuuntele sitä. Ei se niin mee. Kuuntelen, mutta en perusta juurikaan niin paljon kuin muista brittiläisistä yhtyeistä.
torstai 13. maaliskuuta 2008
Tapani Kansa ja Joose Keskitalo!
Miten meneekin aika niin nopeasti kun on tekemistä. Olen saanut järkeviäkin asioita aikaiseksi, tajunnut, että VR tarjoaa mukavan mahdollisuuden gradun ja artikkelin kirjoittamiseen, koska siellä ei ole Internetiä tarjolla. Junat ovat olleet ajoissa, vaikka olenkin ajanut niin pitkiä kuin lyhyempiäkin matkoja - ja ehtinyt aina kaikkialle.
Koulunkin puolesta kaikki on mennyt eteenpäin: olen saanut aikaiseksi asioita, joista en olisi osannut unelmoida vuosikaan sitten. Syksyllähän olin epävarma olenko jo ollenkaan graduvaiheessa. On ollut myös mukavaa tehdä töitä, paras asia varmaan onkin, että kun olen ollut Ruskeasuolla, niin tilille on jäänytkin aina välillä kivasti rahaa.
Varasin tänään laivalippuja, jos vaikka joku tarvitsee: lähtijöistä M ja S ovat varmaankin jo reissun aikaan Virossa ja J ja T tulee myöhemmin perässä. Taitaa olla, että joudun ihan itse vain käyttämään liput. Onneksi on vielä puolitoista kuukautta: jos hyvin käy, voin ehkä ajan myötä rikastuttaa itseni, että minullakin on varaa lähteä: reissun kustannusarvio on noin 80euroa + ruokarahat, joten vaatimattomasti mennään edelleen.
Minun pitäisi ostaa lippu Ruisrockiin. Ehkä vielä tässä kuussa!
Sitten minua huvittaisi mennä kesäkuussa/toukokuussa gradun valmistuttua Berliiniin, vaikka ihan huvikseni oleskelemaan. Annette ja Anna B. ovat jo siellä ja varmasti pari muutakin tuttua. Riippunee rahavarannoista ja hyvistä tsänsseistä.
Ainiin, minä kävin Varkaudessa. Laulettiin flunssassa Wind of Changea ja Somebody Told Me:tä. Laku on varmaan treenannut ihan kamalasti, kun se voitti aina. Anttikin oli kylässä ilman isää ja äitiä. Nukui kiltisti ja seurusteli sivistyneesti. Sauna oli ainut pelottava paikka, kun se oli niin pimeä. En nähnyt kuin sukulaisia, vietin pitkän päivän mummolassa mummon ja tädin kanssa keskiviikkona. Illalla menin vielä uudelleen kun unohdin lainaamani kirjat sinne. Puhuttiin tärkeistäkin asioista: perheen historiasta, tavoista ja tulevaisuudesta.
Äitini on päässyt töihin, seitsemän työttömyyskuukauden jälkeen. Hänestä on tullut vitosluokkalaisten luokanopettaja, vastuualueinaan kuvaamataide ja musiikki. Sisareni harkitsee Firman perustamista. Toinen siskoni miettii mitä tekisi opinnoilleen. Ankka meni töihin vanhempainlomalta - viideksi päiväksi. Isosiskoni Diplomityötä ei suostuta tarkastamaan: se on nyt seisonut 2 viikkoa tarkastajan sähköpostista - hänellä ei ole kuulemma aikaa. Ja viime syksynä se seisoi sähköpostissa tai pöydällä 3kk. Meillä humanisteilla menee siihen verrattuna hyvin: palautetta tulee tarvittaessa samana päivänä, viimeistään parin päivän viiveellä. Olkaamme onnellisia.
Kohta on pääsiäinen: minä voisin tehdä silloin töitä. Jos ei ole töitä, lupaan kirjoittaa ainakin kymmenen sivua gradua.
Koulunkin puolesta kaikki on mennyt eteenpäin: olen saanut aikaiseksi asioita, joista en olisi osannut unelmoida vuosikaan sitten. Syksyllähän olin epävarma olenko jo ollenkaan graduvaiheessa. On ollut myös mukavaa tehdä töitä, paras asia varmaan onkin, että kun olen ollut Ruskeasuolla, niin tilille on jäänytkin aina välillä kivasti rahaa.
Varasin tänään laivalippuja, jos vaikka joku tarvitsee: lähtijöistä M ja S ovat varmaankin jo reissun aikaan Virossa ja J ja T tulee myöhemmin perässä. Taitaa olla, että joudun ihan itse vain käyttämään liput. Onneksi on vielä puolitoista kuukautta: jos hyvin käy, voin ehkä ajan myötä rikastuttaa itseni, että minullakin on varaa lähteä: reissun kustannusarvio on noin 80euroa + ruokarahat, joten vaatimattomasti mennään edelleen.
Minun pitäisi ostaa lippu Ruisrockiin. Ehkä vielä tässä kuussa!
Sitten minua huvittaisi mennä kesäkuussa/toukokuussa gradun valmistuttua Berliiniin, vaikka ihan huvikseni oleskelemaan. Annette ja Anna B. ovat jo siellä ja varmasti pari muutakin tuttua. Riippunee rahavarannoista ja hyvistä tsänsseistä.
Ainiin, minä kävin Varkaudessa. Laulettiin flunssassa Wind of Changea ja Somebody Told Me:tä. Laku on varmaan treenannut ihan kamalasti, kun se voitti aina. Anttikin oli kylässä ilman isää ja äitiä. Nukui kiltisti ja seurusteli sivistyneesti. Sauna oli ainut pelottava paikka, kun se oli niin pimeä. En nähnyt kuin sukulaisia, vietin pitkän päivän mummolassa mummon ja tädin kanssa keskiviikkona. Illalla menin vielä uudelleen kun unohdin lainaamani kirjat sinne. Puhuttiin tärkeistäkin asioista: perheen historiasta, tavoista ja tulevaisuudesta.
Äitini on päässyt töihin, seitsemän työttömyyskuukauden jälkeen. Hänestä on tullut vitosluokkalaisten luokanopettaja, vastuualueinaan kuvaamataide ja musiikki. Sisareni harkitsee Firman perustamista. Toinen siskoni miettii mitä tekisi opinnoilleen. Ankka meni töihin vanhempainlomalta - viideksi päiväksi. Isosiskoni Diplomityötä ei suostuta tarkastamaan: se on nyt seisonut 2 viikkoa tarkastajan sähköpostista - hänellä ei ole kuulemma aikaa. Ja viime syksynä se seisoi sähköpostissa tai pöydällä 3kk. Meillä humanisteilla menee siihen verrattuna hyvin: palautetta tulee tarvittaessa samana päivänä, viimeistään parin päivän viiveellä. Olkaamme onnellisia.
Kohta on pääsiäinen: minä voisin tehdä silloin töitä. Jos ei ole töitä, lupaan kirjoittaa ainakin kymmenen sivua gradua.
torstai 6. maaliskuuta 2008
Asioita tänään #2.
Soittivat naistenklinikalta. Vaivani ovat pieniä siihen, että nähtäisiin vaiva ja leikkaus leikata hyvänlaatuinen (!) kasvain pois munasarjastani. Elämäni jatkuu kontrollikäynnein puolen vuoden välein, mikäli kipuja tai tuntemuksia lisääntyy, niin sitten tutkitaan uudelleen. Lisäosani on mallia dermoidi, mikä viittaa siihen että siellä on jotain sikiökautista kamaa jäänyt loukkuun.
Muutoin asiat on sillai kivasti, että life goes on, ens viikolla tehdään sinne toiseen päähän se CT ja sitten tiedetään mikä ja miten paljon siellä kasvaa. Oma henkinen vointi on ollut viimeaikoina superhyvä ja fyysinen tulee siinä ihan perässä.
Gradu ja eettinen musabisnes-tekstit ovat edenneet kivasti, nyt pitäisi panostaa teoria-osuuteen: suoraan yksi Moisalan kirja pitäisi saada ja siitä sitten kasaamaan kaikkea kivasti. Myös koko sisällysluettelo olisi kiva rakentaa.
Tämä tässä.
Muutoin asiat on sillai kivasti, että life goes on, ens viikolla tehdään sinne toiseen päähän se CT ja sitten tiedetään mikä ja miten paljon siellä kasvaa. Oma henkinen vointi on ollut viimeaikoina superhyvä ja fyysinen tulee siinä ihan perässä.
Gradu ja eettinen musabisnes-tekstit ovat edenneet kivasti, nyt pitäisi panostaa teoria-osuuteen: suoraan yksi Moisalan kirja pitäisi saada ja siitä sitten kasaamaan kaikkea kivasti. Myös koko sisällysluettelo olisi kiva rakentaa.
Tämä tässä.
Asioita tänään.
Kävin Tampereella, se oli mukavaa ihan. Söin Katjan (kanssa). Ja juttelin Iinun, proffien ja assistentin kera Gradusta. Hyvin etenee. En ymmärrä ihmisiä, jotka puurtaa vuosia saamatta aikaan mitään.
Eilen oli Be Influenced. Minulla oli kivaa.
Tänään tulee kämppäkatsojia, meillä on huone vapaana.
Lauantaina Varkauteen. So long!
Eilen oli Be Influenced. Minulla oli kivaa.
Tänään tulee kämppäkatsojia, meillä on huone vapaana.
Lauantaina Varkauteen. So long!
maanantai 3. maaliskuuta 2008
But for tonight, forget it: i'm in the mood for...
...listening some more music. ;)
Mulla on pitkästä aikaa omissa sterkoissa sellainen johto, jolla saa Radio Helsinkin tuuttamaan kaiuttimista. Äsken Njassa soitti siellä Fats Dominon version klassisesta rakkauslaulusta, Jimmy McHughin sävelmästä ja Dorothy Fieldsin lyriikoista - se päätyi Every Night at Eight leffaan Frances Langfordin laulamana. Kaikki tämä vuonna 1935. Nyt saman kappaleen on levyttäny yli sata suurempaa nimeä ja varmastikin tuhansia kapakkalaulajia. Muun muassa Sex Pistols (1977) ja Jools Holland (1999).
Viimeaikoina on ollut hektistä, mutta hyvällä tavalla, koska ei ole ollut kipuja eikä muita terveysongelmia niin paljon kuin aiemmin. Lääkkeet ovat ilmeisesti auttanut. Mitään uutta ei ole selvinnyt, tai ehkä on jo lääkäreille, mutta minulle ei vielä. Kuulen torstaina suunnitelman, mitä nyt tehdään. Toisessa päässä olevat vaivat mennään CT-kuvaamaan ensiviikon perjantaina.
Nyt harjoittelen tässä kirjoittamista, koska kohta aion kirjoittaa taas pätkän työharjoittelutekstiä. Aiheena on eettinen musiikkiteollisuus (fair music) ja siitä pitäisi saada sellainen perusteksti työstettyä esim. seuraavaan Musiikin suuntaan (tai sitä seuraavaan, jos ei ihan vielä ehdi).
Sain myös Pohjolasta hiukan ilkeän kirjeen, jossa valiteltiin näin kuukauden papereiden palauttamisen jälkeen, että jokin paperi puuttuu. Mielenkiintoiseksi asian tekee, että aina aiemmin olen palauttanut paperit samoin kuin nyt. Suorilta sinne vaan. Menen tänään käymään toimistossaan ja kyselen vähän, että mitä on asiakaspalvelu - ei voi antaa ristiriitaista tietoa asiakkaalle, jos ei tiedä jotain niin kysyy sitten työkaverilta.
Illalla nukkuessani näin unta että olin Viholanniemessä. Google-haku kertoi minulle uuden asian Viholanniemestä. Siellä on ilmeisesti kovinkin rikkaasti sinkkiä, josta ulkomaalaiset ihmiset ovat tehneet omat päätelmänsä. Minulle paikka kuitenkin on lapsuuden kesien lomapaikka (juu, siellä oli kuviksen leirit, mutta viimeisinä vuosina kaupungin omistuksessa meidän perhe vuokrasi paikan kesämökikseen, muistelen, että pestiin 10-0 niissä hakemuksissa kaikenmaailman uskonnolliset yhteisöt). Eilen yöllä seisoin pimeässä laiturilla, katselin lepakkoja rannan koivujen edessä ja saunalla paloi kynttilät. Joku oli kattanut pöydän pelastusliivivarastoon (se oli oikeasti huone, jossa oli lasiset ikkuna-seinät ja kamalan hyvin sinne olisi saanut tunnelmallisen päivällishuoneen). Oikealla puolella kallioilla oli nuotio, jonka ääressä jutteli selkeästi ystäviäni, joita en vielä tuntenut 12-vuotiaana. Jostain kuului musiikkia, kitara ainakin. Joku lauloi latviaksi Dziesma par Laimea (Laulu onnesta). Tässä vaiheessa heräsin. Olin aika onnellinen.
Juhlat lauantaina sujuivat hyvin. Mukavia ihmisiä, tosin tuli hieman riittämätön olo, kun huomasin jonkun istuvan tuppisuuna. Tosin, en ole velvollinen laittamaan aikuisia ihmisiä puhumaan. Toivottavasti muillakin oli kivaa. R sammahti jännästi kahden aikaan puoleksi tunniksi sängylle. Herätessään hän ihmetteli, missä kaikki ovat ja päätti lähteä kävelemään Otolle. Ehkä joskus uusiksi, ei ihan pian. Mutta heille, jotka pitävät pileiden järjestämisestä: minusta on kivaa juhlia ihmisten kotoina enemmän kuin baarissa, joten invite-me-please.
Nyt voisin alkaa kaivamaan papereita kangaskassista ja kirjoittamaan hiukan tekstiä. Tuon aineiston kanssa en ole niin kaveri kuin gradu-aineiston, joten siihen keskittymiseen menee hetki aikaa. Pitäisi myös g-informanteille mailata: voisin yrittää tavata pari niistä tällä/ensi viikolla. Perjantaina/Lauantaina olen lähdössä kohti Varkautta. Olen siellä jonkin tovin: pitäisikin mailata sukulaisille, että Singstar-laulukisat lauantaina Umpikujalla. Palkintona hyvä mieli.
Mulla on pitkästä aikaa omissa sterkoissa sellainen johto, jolla saa Radio Helsinkin tuuttamaan kaiuttimista. Äsken Njassa soitti siellä Fats Dominon version klassisesta rakkauslaulusta, Jimmy McHughin sävelmästä ja Dorothy Fieldsin lyriikoista - se päätyi Every Night at Eight leffaan Frances Langfordin laulamana. Kaikki tämä vuonna 1935. Nyt saman kappaleen on levyttäny yli sata suurempaa nimeä ja varmastikin tuhansia kapakkalaulajia. Muun muassa Sex Pistols (1977) ja Jools Holland (1999).
Viimeaikoina on ollut hektistä, mutta hyvällä tavalla, koska ei ole ollut kipuja eikä muita terveysongelmia niin paljon kuin aiemmin. Lääkkeet ovat ilmeisesti auttanut. Mitään uutta ei ole selvinnyt, tai ehkä on jo lääkäreille, mutta minulle ei vielä. Kuulen torstaina suunnitelman, mitä nyt tehdään. Toisessa päässä olevat vaivat mennään CT-kuvaamaan ensiviikon perjantaina.
Nyt harjoittelen tässä kirjoittamista, koska kohta aion kirjoittaa taas pätkän työharjoittelutekstiä. Aiheena on eettinen musiikkiteollisuus (fair music) ja siitä pitäisi saada sellainen perusteksti työstettyä esim. seuraavaan Musiikin suuntaan (tai sitä seuraavaan, jos ei ihan vielä ehdi).
Sain myös Pohjolasta hiukan ilkeän kirjeen, jossa valiteltiin näin kuukauden papereiden palauttamisen jälkeen, että jokin paperi puuttuu. Mielenkiintoiseksi asian tekee, että aina aiemmin olen palauttanut paperit samoin kuin nyt. Suorilta sinne vaan. Menen tänään käymään toimistossaan ja kyselen vähän, että mitä on asiakaspalvelu - ei voi antaa ristiriitaista tietoa asiakkaalle, jos ei tiedä jotain niin kysyy sitten työkaverilta.
Illalla nukkuessani näin unta että olin Viholanniemessä. Google-haku kertoi minulle uuden asian Viholanniemestä. Siellä on ilmeisesti kovinkin rikkaasti sinkkiä, josta ulkomaalaiset ihmiset ovat tehneet omat päätelmänsä. Minulle paikka kuitenkin on lapsuuden kesien lomapaikka (juu, siellä oli kuviksen leirit, mutta viimeisinä vuosina kaupungin omistuksessa meidän perhe vuokrasi paikan kesämökikseen, muistelen, että pestiin 10-0 niissä hakemuksissa kaikenmaailman uskonnolliset yhteisöt). Eilen yöllä seisoin pimeässä laiturilla, katselin lepakkoja rannan koivujen edessä ja saunalla paloi kynttilät. Joku oli kattanut pöydän pelastusliivivarastoon (se oli oikeasti huone, jossa oli lasiset ikkuna-seinät ja kamalan hyvin sinne olisi saanut tunnelmallisen päivällishuoneen). Oikealla puolella kallioilla oli nuotio, jonka ääressä jutteli selkeästi ystäviäni, joita en vielä tuntenut 12-vuotiaana. Jostain kuului musiikkia, kitara ainakin. Joku lauloi latviaksi Dziesma par Laimea (Laulu onnesta). Tässä vaiheessa heräsin. Olin aika onnellinen.
Juhlat lauantaina sujuivat hyvin. Mukavia ihmisiä, tosin tuli hieman riittämätön olo, kun huomasin jonkun istuvan tuppisuuna. Tosin, en ole velvollinen laittamaan aikuisia ihmisiä puhumaan. Toivottavasti muillakin oli kivaa. R sammahti jännästi kahden aikaan puoleksi tunniksi sängylle. Herätessään hän ihmetteli, missä kaikki ovat ja päätti lähteä kävelemään Otolle. Ehkä joskus uusiksi, ei ihan pian. Mutta heille, jotka pitävät pileiden järjestämisestä: minusta on kivaa juhlia ihmisten kotoina enemmän kuin baarissa, joten invite-me-please.
Nyt voisin alkaa kaivamaan papereita kangaskassista ja kirjoittamaan hiukan tekstiä. Tuon aineiston kanssa en ole niin kaveri kuin gradu-aineiston, joten siihen keskittymiseen menee hetki aikaa. Pitäisi myös g-informanteille mailata: voisin yrittää tavata pari niistä tällä/ensi viikolla. Perjantaina/Lauantaina olen lähdössä kohti Varkautta. Olen siellä jonkin tovin: pitäisikin mailata sukulaisille, että Singstar-laulukisat lauantaina Umpikujalla. Palkintona hyvä mieli.
lauantai 1. maaliskuuta 2008
Le Mille
Kävin eilen pitkästä aikaa klubbaamassa ja minulla oli oikeasti kivaa. Black Magic Six oli oikein hulvaton tuttavuus ja levymusa kaikkein grooveinta. Se oli taas Belly ja Le Mille's Garage Club. Meen toistekin.
Nyt on vähä väsyny olo, kun eilinen tosiaan venyi ihan luonnottoman pitkäksi duunipäiväksi - menossa seiskasta kymppiin käytännössä. Mitä siitä tulee, 15tuntia!? Kotiin ehdin sit vasta puol kolmen aikaan. Tai tais olla vielä enempi.
Oon taas töissä, ollu jo yli tunnin. Vielä kolmisen jälellä. Jotenkin yliluonnollisen pirteä mieli on silti. Aivot käy ykkösvaihteella vasta, aattelin mennä nukkumaan vielä työn jälkeen. Illalla kun pitää taas juhlia.
Nyt on vähä väsyny olo, kun eilinen tosiaan venyi ihan luonnottoman pitkäksi duunipäiväksi - menossa seiskasta kymppiin käytännössä. Mitä siitä tulee, 15tuntia!? Kotiin ehdin sit vasta puol kolmen aikaan. Tai tais olla vielä enempi.
Oon taas töissä, ollu jo yli tunnin. Vielä kolmisen jälellä. Jotenkin yliluonnollisen pirteä mieli on silti. Aivot käy ykkösvaihteella vasta, aattelin mennä nukkumaan vielä työn jälkeen. Illalla kun pitää taas juhlia.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
