But for tonight, forget it: i'm in the mood for...

...listening some more music. ;)

Mulla on pitkästä aikaa omissa sterkoissa sellainen johto, jolla saa Radio Helsinkin tuuttamaan kaiuttimista. Äsken Njassa soitti siellä Fats Dominon version klassisesta rakkauslaulusta, Jimmy McHughin sävelmästä ja Dorothy Fieldsin lyriikoista - se päätyi Every Night at Eight leffaan Frances Langfordin laulamana. Kaikki tämä vuonna 1935. Nyt saman kappaleen on levyttäny yli sata suurempaa nimeä ja varmastikin tuhansia kapakkalaulajia. Muun muassa Sex Pistols (1977) ja Jools Holland (1999).

Viimeaikoina on ollut hektistä, mutta hyvällä tavalla, koska ei ole ollut kipuja eikä muita terveysongelmia niin paljon kuin aiemmin. Lääkkeet ovat ilmeisesti auttanut. Mitään uutta ei ole selvinnyt, tai ehkä on jo lääkäreille, mutta minulle ei vielä. Kuulen torstaina suunnitelman, mitä nyt tehdään. Toisessa päässä olevat vaivat mennään CT-kuvaamaan ensiviikon perjantaina.

Nyt harjoittelen tässä kirjoittamista, koska kohta aion kirjoittaa taas pätkän työharjoittelutekstiä. Aiheena on eettinen musiikkiteollisuus (fair music) ja siitä pitäisi saada sellainen perusteksti työstettyä esim. seuraavaan Musiikin suuntaan (tai sitä seuraavaan, jos ei ihan vielä ehdi).

Sain myös Pohjolasta hiukan ilkeän kirjeen, jossa valiteltiin näin kuukauden papereiden palauttamisen jälkeen, että jokin paperi puuttuu. Mielenkiintoiseksi asian tekee, että aina aiemmin olen palauttanut paperit samoin kuin nyt. Suorilta sinne vaan. Menen tänään käymään toimistossaan ja kyselen vähän, että mitä on asiakaspalvelu - ei voi antaa ristiriitaista tietoa asiakkaalle, jos ei tiedä jotain niin kysyy sitten työkaverilta.

Illalla nukkuessani näin unta että olin Viholanniemessä. Google-haku kertoi minulle uuden asian Viholanniemestä. Siellä on ilmeisesti kovinkin rikkaasti sinkkiä, josta ulkomaalaiset ihmiset ovat tehneet omat päätelmänsä. Minulle paikka kuitenkin on lapsuuden kesien lomapaikka (juu, siellä oli kuviksen leirit, mutta viimeisinä vuosina kaupungin omistuksessa meidän perhe vuokrasi paikan kesämökikseen, muistelen, että pestiin 10-0 niissä hakemuksissa kaikenmaailman uskonnolliset yhteisöt). Eilen yöllä seisoin pimeässä laiturilla, katselin lepakkoja rannan koivujen edessä ja saunalla paloi kynttilät. Joku oli kattanut pöydän pelastusliivivarastoon (se oli oikeasti huone, jossa oli lasiset ikkuna-seinät ja kamalan hyvin sinne olisi saanut tunnelmallisen päivällishuoneen). Oikealla puolella kallioilla oli nuotio, jonka ääressä jutteli selkeästi ystäviäni, joita en vielä tuntenut 12-vuotiaana. Jostain kuului musiikkia, kitara ainakin. Joku lauloi latviaksi Dziesma par Laimea (Laulu onnesta). Tässä vaiheessa heräsin. Olin aika onnellinen.

Juhlat lauantaina sujuivat hyvin. Mukavia ihmisiä, tosin tuli hieman riittämätön olo, kun huomasin jonkun istuvan tuppisuuna. Tosin, en ole velvollinen laittamaan aikuisia ihmisiä puhumaan. Toivottavasti muillakin oli kivaa. R sammahti jännästi kahden aikaan puoleksi tunniksi sängylle. Herätessään hän ihmetteli, missä kaikki ovat ja päätti lähteä kävelemään Otolle. Ehkä joskus uusiksi, ei ihan pian. Mutta heille, jotka pitävät pileiden järjestämisestä: minusta on kivaa juhlia ihmisten kotoina enemmän kuin baarissa, joten invite-me-please.

Nyt voisin alkaa kaivamaan papereita kangaskassista ja kirjoittamaan hiukan tekstiä. Tuon aineiston kanssa en ole niin kaveri kuin gradu-aineiston, joten siihen keskittymiseen menee hetki aikaa. Pitäisi myös g-informanteille mailata: voisin yrittää tavata pari niistä tällä/ensi viikolla. Perjantaina/Lauantaina olen lähdössä kohti Varkautta. Olen siellä jonkin tovin: pitäisikin mailata sukulaisille, että Singstar-laulukisat lauantaina Umpikujalla. Palkintona hyvä mieli.