Taas herään siihen, että vuoteeni on täynnä valoa. Aamuyöstä saavutettu tekstiviesti kehotti avaamaan sähköpostin. Sainkin kaksi viestiä: toinen oli ihmiseltä, joka minut on luonut. En muista saaneeni sähköpostiviestiä isältäni koskaan. Se alkoi: Huomenta eesu!
Se tekstiviesti-sähköposti liittyy työharjotteluun, harjotteluohjaajani K. tuntuu olevan väsynyt keväästä ja tekee töitä öisin, kun on vielä pimeää. Viimeksi tavatessamme hän oli silminnähden väsynyt. Niin erilaisesti ihmiset suhtautuvat valonmäärään.
Nyt taas SMG soi tuossa taustalla (Vierailla kallioilla) ja joku pikkukoira räksyttää ikkunan takana. Minun pitäisi tänään vielä saada hetki gradua etenemään, miellellään ennen yhtä, koska silloin pitää olla yths:llä. Viideltä menen töihin, joten uimaharjoitukset lienevät paikallaan noin puoli kolmen aikaan. Illalla töissä tsekkaan vielä gradua hiukan (nyt on jo 60 sivua paikoillaan) ja sitten lähetän sen toiselle kierrokselle. Kolmas saa olla viimeinen ja toivottavasti, toivottavasti, se on pian. Olen jo laittanut näppini uuteen asiaan.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti