Pako

Joo-o. Todellakin voittajafiilis nyt sitten. Ei tässä mitään, olen jo päivän uurastuksen aloittanut hiljalleen, puhellut muutamia puheluita eri paikkoihin, lähinnä kavereille ja töihin. On morkkis, taas meni enemmän kuin se yksi, muttei kuitenkaan seitsemää (jipii).

Muutoin Hellacoptereiden levy oli ehkä juuri sellainen miksi sen ajatteli.

Illalla ennen unta mietin, että nyt ois aika päästä pois. Mietin, josko soittaisi Mirkkalle, että saisiko heiltä pakopaikkaa. Omakotitalo Vantaan Korsossa on semmoinen juttu, että siellä voisi vaan istua ja lukea. No mutta kuhan G on valmis, niin niin teen - soitan ja kysyn, josko. Harmi kun Kertulla ei ole enää asuntoa Raasikussa. No en tiedä, lähinnä mua ahistaaa opiskelujen päättymisen eksistentialistinen ongelma: nyt on seitsemän vuotta puurrettu tekemään kaikenlaista ja sitten sulle annetaan semmonen lappu, missä lukee kenties, että osaa tätä ja tätä, mutta OIKEASTI ei se kerro paljon mitään.

Oonko mä tehnyt asioita turhaan? Olisko pitänyt tehdä jotain toisin? Vaikuttaako tämä nyt siihen, että miten muut näkevät minut? Olisko sittenkin vaan pitänyt alkaa duunariksi? Mitä helvettiä mä nyt teen? Ja hei, opiskelija-status on kuitenkin parempi kuin työtön...

Mä pakenen sitten kun toi gradu on valmis. Katotaan mihin.