Tästä päivästä.

Huh. Ei mulla oo mitään sanottavaa ja teillei taida olla elämää ku roikutte täällä päivittäin monesti.

Lähen tästä töihin ja alan tekee siellä niitä tuplana ja illalla tuun kotiin pakkaamaan ja aamulla lähen pois. Oispa jo viimenen matka.

Sittemmin

Noniin, olen tällä viikolla ottanut suru-uutisen vastaan, mutta myös kirjoittanut kypsyysnäytteen, uinut yli 3 kilometria paikallani lähestulkoon, opettanut musiikkia (soittanut nuorison kanssa Let It Be:n ja Kevätsään ja sambarytmejä (triolit ja kaikki)). Lisäksi kävelin Margen kanssa Kaivopuiston ympäri. Tänään luin loppuun Anna minun rakastaa enemmän -kirjan, jossa musiikilla on suuri asema. Olen tottakai kuunnellut levyjä, keskimäärin 3/pvä. Se on hyvä tahti. Lisäksi pari tuntia päivässä Radio Helsinkiä annoksittain. Juuri äsken Bob Dylan soitti unista.

Pehmokoira näyttää ruumiilta tuolla lattialla. Baarissa en ole käynyt sitten Flaming Sideburns keikan jälkeen - siitä on kaks viikkoa. En tiedä mihin tänään menen. On vapaapäivä kaikesta, jopa urheilusta - jos ei lasketa yleistä riehumista ympäri kaupunkia, sillä menen tapaamaan tätiäni joka on tullut kaupunkiin. Varmaan ruokailua ja museota ja huomenna myös Yrjönkadun uimahallin kakkoskerrosta luvassa. Ehkä Pompeiji -näyttely, Rajantakaista Karjalaa ja kamalasti suositeltu Uutiskuvanäyttely Valokuvataiteen museossa.

On vaan jotenkin hyvä olo, eikä se todellisuus ole tullut vielä - se ettei koskaan enää Pappa istu olkkarin tuolissa. Ja me kun oltaisiin haluttu Elinan kanssa Pappa valmistujaisiinkin.

Viesti

Tänään 19:03 sain viestin isältäni.

Pappani, Pauli (1920-2008) nukkui pois alkuillasta. Niin monet kerrat minä muistan sen jo hiukan painuneen ryhdin, mutta vakaumuksen, oikeuden ja lämmön. Pappani oli ihminen, joka kantoi vuodet ansiokkaasti, huolimatta vastoinkäymisistä.

Minä olisin niin halunnut kiittää, elämästä ja pienistä opeista joita jaettiin vaivihkaa. Ja kaikista Sisu-askeista ja kaikista suklaakonvehdeista.

"On syvään sun kuvasi piirtynyt ja sitä minä ikävöin. Olen villisorsaa kuunnellut mä siellä monin öin."

Tartu

En ole käynyt Suomen ulkopuolella 5. kuukauteen. Päätin tehdä takinkäännöt ja lähteä erään ainejärjestön mukana Tarttoon, Valka-Valgaan ja Valmieraan. Raportoin siitä lisää parin viikon päästä. En siis vietä perinteistä (viimeistäni?) opiskelijajuhlaa Helsingissä vaan jossain muualla.

Valmierassa en ole käynyt vuosiin. Sitten vuoden 2003 ja se voi olla kova paikka. Katsotaan.

I've Got Another Confession to Make

Kävin HUSin korvaklinikalla ja pääsin leikkausjonoon, pää on umpeutunut. Tai siis normaalit ilmapaketit päässä ovat turvonneet kiinni melkeinpä täysin.

Hyvä juttu, koska se varmaan poistaa naamakivut.

Oon myös rakastunut. Foo Fightersien Best of You -biisiin.

I never have to buy you sweets Ramona!

Kuuntelin just Radio Helsingistä Judge Bonea ja Doc Hilliä. Otsikosta voi ehkä arvata kuka se on takana tässä! Kuulosti aivan hurmaavalta ja mä ihastuin taas lapsuuden sankariin eli Hannu Nurmioon. Kerran näin Kaivopuiston kansanjuhlassa kaiken yleisön takaa herran tilaustyönä (?) tehdyn kitaransa kanssa ja leijailin takaisin lapsuuteen.

Miksikö lapsuuteen? Iskä osti ilmeisesti vuonna 1990, Sampsa oli jo syntynyt, kokoelman 24 Karaattia. Se soi varmaankin päivittäin meillä kotona ja autossa ja joka paikassa. Mua pelotti kyllä Maailmanpyörä palaa ja kamalan kiinnostava oli Punainen planeetta kappale. Jo lapsesta asti mua on kiinnostanut avaruus ja sitä myöten myös X-files. Mutta siitä punaisesta planeetasta, Marsista. Siinä laulussa lauletaan enosta, vieraista kaukaa ja laulun minä valvoo aamuun asti ullakkokamarissa. Ja vaikka se on varmaan herkullinen humoristinenkin pala, niin minä lapsena uskoin, että naapurin piika, kikattaa liikaa. Iskän puheiden mukaan Tuomari Nurmion eno asui isän lapsuudenkodin naapurissa. Kukaan ei ole kiistänyt/myöntänyt asiaa.

Olen nyt töissä, olen vastaanottanut puoleen tuntiin väsyneitä, itkuisia ja espanjankielisiä puheluita. Enkä edes osaa sanaakaan espanjaa. Aiemmin aamulla on vastaanotettu rankempiakin puheluita. Mikähän helvetti siinä on, että tietyissä maissa se on ihan ok ajaa sataakolmeakymppiä kännissä. Kerran Salvu (Maltalta) kertoi, että hän ajaa aina baari-illan jälkeen autolla kotiin - tosin pikkuteitä pitkin, koska siellä on vähemmän liikennettä. Itse en koskaan, en koskaan tekisi niin. Kerran ajoin kahden kaljan jälkeen ja se oli jo aika hasardia, vaikka promillet varmasti olivat alle 0,5.

Mutta joo. Iloisempiin tunnelmiin - voin kertoa teille, että Vanhalla Variksella on pesä täällä S-talon ysikerroksessa. Se vanha varis käyskentelee teräspalkeilla kuin paikan omistaja. Sitähän se on, omalla reviirillään - loisto asunto keskustasta. Kävelin tänään myös Töölönlahden ympäri, siellä oli paljon aurinkoisia hymyjä ja iloisia ilmeitä. Aurinko paistaa paljaalta taivaalta täällä - harmi kun on työpäivä. Olisin vieläkin ulkona. Illalla suunnittelin meneväni vielä uimaan, tarkistettava tosin, että Yrjönkatu on auki vielä 8 jälkeen.

Taas kerran, kaikki on niin hyvin, että hymyilyttää! Aurinkoa päiviin.

Kiireitä?

On ollu joo hiukan kiireellistä. Tehty töitä (Sanomille, Ruskeasuon koululle) ja viikonloppu tässä nyt on myös töitä - Sanomille lähinnä. Maanantaina menen takaisin myös Kaitsulle töihin, ihan kiva vaihteeksi.

Mä olen mietiskellyt paljon, nukkunut hyvin, liikkunut päivittäin taas. Tuntuu ettei 30-40 minuutin uinnista ole mitään vastusta, joten olen lisännyt määrää - vesijuoksen nykyisin lisäksi puolituntia. Se on aika meditaatiohommaa, käytännössä siihen tuntuu menevän vähemmän ajatusvaivaa kuin uimiseen, jossa pitää kuitenkin miettiä milloin kädet toimivat ja milloin jalat. Vesijuoksuun tarvitaan vain jalat. Loppuajan mietiskelen pääni tyhjäksi - yleensä mantralla yhdeksän yhdeksän yhdeksän. (Revolution #9?)

Saunottiin keskiviikkona Arlalla tyttöjen kanssa. Oli hyvä sauna, sopivan hikoiltava.

Keskiviikkona opetin bilsassa tyypeille sieniä ja sammalia. Torstaina fysiikassa värejä.

Eilen katsoin kaksi leffaa - Juoksee saksien kanssa (hyvä) ja Kuvitteellisia sankareita (vielä parempi). Ja söin Auran kanssa sushia.

Tänään - Viiville tiedoksi - fiilasin vielä gradua. Oisi painossa, jos mä saisin päättää, yliopistolta ei oo kahteen viikkoon kuulunut mitään. Mailaan illalla opettajille pienen mailin.

Kohta teen ruokaa ja menen sitten lenkin kautta töihin. Illalla aion maata ja lukea Juha Itkosen Anna minun rakastaa enemmän. Sitten aion nukkua, koska huomenna on töitä.

Erilainen ilta

No pakko sanoa, etten ihan hukkaan ole mennyt. Vietin aamun lukien Juha Itkosen Anna minun rakastaa enemmän -teosta, jonka lisäksi luin myös uusimman Ylkkärin ja uusimman Rumban. Heti niiden jälkeen pääsin uimaan Margen kanssa ja sieltä unicafeeseen lounaalle. Neljältä olin jo Rozentals-seuran kokouksessa, viiden jälkeen työpaikalla vaihtamassa vuoroja ja kuudelta - yllätys yllätys: Viron 90-vuotis juhlakonsertissa.

Pakko sanoa, että olipahan mahtavaa vaihteeksi. Siellä oli tarjolla niin Pärtiä ( L'abbé Agathon) kuin Ülo Krigulia (Presence), Tüüria (Sellokonsertto), Tulveta (Hopeavalkea) ja viimeisenä Jaan Räätsin aina ihana konsertto kamariorkesterille op. 16. Ja se Eri Klas joka on aivan mahtava kapellimestari.
Jos ja kun teillä on aikaa, niin suosittelen myös muunlaisia iloja elämään - tämä piristi kamalasti.

viikonloppu ja muita sutkautuksia

Been there...

Lauantai oli kyllä parasta pitkään aikaan. Fleimari-keikka sattu oleen erään moottoripyöräkerhon tiloissa Fredalla. Meininki nastaa, ihmiset epäilyttävän mukavia, joitakin puolituttuja paikalla ja tietty Somerot ja me (Riikka, Otto, Aura ja mä). Kaikki vanhat hitit soi ja ihmiset tykkäsvät Kovasti.

Eilinen meni vähä väsyneissä tunnelmissa, heräiltiin Somerojen kanssa uuteen aamuun yhentoist aikaan ja ei siitä kyllä mitään oikeesti tullu ku kaikki oli ihan häröväsyneitä vieläkin. Lähtivät koteihinsa tytöt ja mä jäin sohvalle levyttään ja katoin National Geographic Channelia ja JIMiä ja lopuks ykkösen prisma-dokkaria. Sammuin ku Simpsonit alko.

Nukuin johki kuuteen ja söin makaronilaatikkoa ja siirsin itteni Kampin metroasemalle tapaamaan Kaisaa - siitä lähdettiinki kohti Kalliota Kaisalle. Ei oo liikkuminen ollu aikoihin noin vaikeaa. Lopuksi käytiin Makuunissa vuokraamassa leffa (Knocked Up / Paksuna) ja naurettiin väsyneinä ittemme taas kipeeksi. Leffan jälkeen lähdin kotiin metrolla ja siivoilin hetken ja suunnittelin nukahtamista.

Nukuin sohvalla kun viime aikoina mun hartiat ja kädet puutuu kokoajan kun nukun sängyssä. Sohvalla ei puutunu hartiat ja kädet, mut alaselkä otti ja suuttu ehkä. Nukun viel toisen yön siinä, sitten pitää päättää mitä tekee. Auttaiskohan muhkeempi tyyny, kun kädet puutuu siksi kun ne on aina siellä tyynyn alla ja oudoissa asennoissa.


Heräsin tossa puol kymppi siihen, ku toinen Kaisa soitti töistä: tarjos lisää töitä. Musta tulee kuulkaa erkkariope. Eli taas Ruskikselle ja siellä sitten lapsille pitäis saada opetettua mm. uskontoo, mantsaa, kemiaa ja lopuks vielä kotsaa. Heh. Eniten jännittää se, miten se sujuu koska lapsille tuotti jo vaikeuksia käsittää mut ip-ohjaajan jälkeen hoitajana: miten ne hyväksyy sen, että mulla ois luokassa korkein auktoriteetti. Ehkä se sujuu.

Nyt vielä vähän lisää kahvia, hesarinki jo luin. All's well.

Since the Beginning

Kaikki hyvät päätökset olla menemättä ulos kaatuvat näköjään kuitenkin johonkin _jo nähtyyn_ orkesteriin. Pakko päästä ulos, mut koetan olla nätisti nyt. Keikka tekee hyvää, baari ei tee.

Oon töissä ja kello on jotain ennen yhdeksää ja enää kolme tuntia edessä. Alan tossa kirjoittamaan yhtä juttua seuraavaksi.

Ainiin, oli meillä kunnianhimoinen tavoite käydä Kiasmassakin tänään. Annas ny ku katon, ehitäänkö. Mää aattelin ottaa pitkän kävelylenkin (Kaivopuistoon ja Ruohiksen kautta takas - kestää noin 1h15min) tossa heti 12:00. Jos ehditte lukea ja lähtee, lähtekää mukaan - siellä on Helvetin hyvä sää.

Valkoakaasiat

On kohta se aika kun tuomet alkaa kukkia, Latviassa se on jo käsillä.

Keskiviikkona kävelin Tarun kanssa Kruununhaasta kohti kotia ja pienessä kirpeän kylmässä ilmassa puhuimme Latvian keväästä. Siitä kun siellä ei vituta niinkään paljon kuin täällä, vaikka vastoinkäymiset ovat ihan samoja.

Ja se luonto, Vidzemen lehdot. Mulla vois olla tähän lisätä joku kiva kuva, kuhan katson ensin.

Se kuva on Araisista, tähtiyöpaikasta.


Mä olen tässä ennakkokuunnellut Leinosen Villen Unilehto-albumia. Suosittelen.

"Aamulla varhain" oli muuten sellainen kappale, jonka lauloin lauluvaihdossa Araisin tähtien alla Georgian, Norjan, Latvian, Ruotsin ja Puolan maiden kansalaisille.

Ainiin. Ihan normaalista elämästä sen verran, että vierailin Tekniikan museolla, jossa M on töissä ja kampaajalla myös, mulla on ekaa kertaa elämässä raitoja hiuksissa. Ja työhaastis meni kai hyvin, lisää ens viikolla. Tänään se viimeinen essee valmiiks ja töitä ja unta. Jotenkin ihan kevätfiilis yhä.

Man loti ilgoties.

Lyhyiden lauseiden päivä

Jatkoin tossa vanhan blogin päivittämistä nyt kun kaikki hommelit on tehty... Nyt ajattelin vain sitten jatkaa täällä suomeks.

Mun päivän projekteissa olis tänään kukille multaa, 3 esseetä á 2 sivua ja Stockalle ruokaostoksille. Ikkunanpesu saa jäädä esim. perjantaille haastiksen jälkeen.

Ai mikä haastis? No työ.

Mulla on jotenkin yli hyvät kierrokset menossa, kunnon draivi päällä, joten epäilen taas, että millo rysähtää. Tai jos ei anna rysähtää. :D

Lyhyiden lauseiden päivä. Mä alan vaihtaa sitä kukkamultaa nyt. Ja mulla on nyt sit aikaa kans nähdä, uintireissut on in ja myös kävelyreissut ja jäätelönsyönti. Terveelliset elämäntavat. hehe.

Cruise Missiles

Palautin g:n esitarkastukseen.

On "hiukan" tyhjä olo.

Mistä bisse?

Great Escape

On sanottava, että nyt alkaa näköä haittamaan tämä tietokoneen edessä istuminen. Haluan kuitenkin jättää erään paperin tulevan viikon aikana, joten pakko istua (ja täällä töissähän se varsinkin on pakko)...

On lauantai-iltavuoro ja tiedättekö, se on ehkä seitsemän puhelua kolmen tunnin aikana. Viihdytin ensimmäiset kaksi tuntia itseäni kirjoittamalla ja siistimällä gradua (77.sivua... Alkais jo kohta riittää kuulemma).

Vastaan huomenna vielä noin kolmella sivulla street teamin toimijoiden fanius-problematiikkaan ja sitten lähetän sen oikolukijoilleni. Viimeisen silauksen, eli järjestelyn ja kappaleiden luvun haluaisin tehdä piakkoin, koska haluan todellakin eroon tuosta paperista.


Viimeinen tunti menee kohta. Sitten lähden Krisin kanssa Lauttasaareen. Kris on Brightonissa asuva lontoolainen. Käymässä täällä ja sillä on mielenkiintoinen projekti. 5kk ilman rahaa kaikissa EU:n valtioissa. Tämä on toiseksi viimeinen valtio - enää on Kreikka jäljellä. Toivon, että hänen matkansa sujuu nätisti loppuun asti. On valloittavaa tavata ihminen, jolla on selkeä projekti ja halu auttaa. Itselleni tuli halu auttaa Krisin matkaa onnistumaan, joten CS-vieraana hän nyt sitten on.

Katsotaan mitä ilta tuo mukanaan. Minulla on julmettu päänsärky tästä tuijottamisesta, mutta jospa vaikka... yksi tumma velko auttais. :)

Pako

Joo-o. Todellakin voittajafiilis nyt sitten. Ei tässä mitään, olen jo päivän uurastuksen aloittanut hiljalleen, puhellut muutamia puheluita eri paikkoihin, lähinnä kavereille ja töihin. On morkkis, taas meni enemmän kuin se yksi, muttei kuitenkaan seitsemää (jipii).

Muutoin Hellacoptereiden levy oli ehkä juuri sellainen miksi sen ajatteli.

Illalla ennen unta mietin, että nyt ois aika päästä pois. Mietin, josko soittaisi Mirkkalle, että saisiko heiltä pakopaikkaa. Omakotitalo Vantaan Korsossa on semmoinen juttu, että siellä voisi vaan istua ja lukea. No mutta kuhan G on valmis, niin niin teen - soitan ja kysyn, josko. Harmi kun Kertulla ei ole enää asuntoa Raasikussa. No en tiedä, lähinnä mua ahistaaa opiskelujen päättymisen eksistentialistinen ongelma: nyt on seitsemän vuotta puurrettu tekemään kaikenlaista ja sitten sulle annetaan semmonen lappu, missä lukee kenties, että osaa tätä ja tätä, mutta OIKEASTI ei se kerro paljon mitään.

Oonko mä tehnyt asioita turhaan? Olisko pitänyt tehdä jotain toisin? Vaikuttaako tämä nyt siihen, että miten muut näkevät minut? Olisko sittenkin vaan pitänyt alkaa duunariksi? Mitä helvettiä mä nyt teen? Ja hei, opiskelija-status on kuitenkin parempi kuin työtön...

Mä pakenen sitten kun toi gradu on valmis. Katotaan mihin.

Voittaja-fiilis

Huomenna viimeinen litterointi + sen kääntäminen sujuvaan muotoon. Lauantain ohjelmassa Päätelmät ja tiedättekö mitä. .. Voisin sanoa vaikka kuiskaten, että oon kolme ja puoli viikkoa aikataulusta edellä.

Seuraavaksi etsiskelen mahdollisia juhla-asuja niin Helsingin yöhön, Tampereen yliopiston valmistautujaistilaisuuteen sekä bakkanaaliin Varkaudessa. Sillä tätä kuuden vuoden rääkkiä tullaan juhlistamaan ainakin kolme, jollei kuusi kertaa! Vahvimmilla on tällähetkellä sulavalinjainen fiftari-cocktail-leninki. Tilaustyönä, oman kokoisena. (Eikä maksa mitään paitsi kankaat...)

Gradua saa lainaan pyydettäessä: asiasanoina: fanius, musiikkiteollisuus, street team, seligregaatti. Kaupan päälle voin mainita että Kiss army, Turbojugend sekä MCRmy saavat osansa.

Poistun voittajasiiderille --- ette kyllä arvaa mihin.

Tien toisella puolella

Kävin tampereella. Oli ihan ok. Sää oli hyvä ja näin siskon ja Katjan ja Marian ja Jukan ja Pekan ja vilauksen Pasia.

Marian näyttely oli hieno.

Gradusemmapalaute oli positiivista.

Meillä oli muuten tänään klubi Vanhalla, ehdin sinne ja J Riskit kuulkaa soitti mukavaa musiikkia.

Meen nukkumaan ku eilen taas tuli hölmöiltyä loosessa vähä _liian pitkään_.

Tiistai - epätoivoako?

Juu. Jotenkin taas tänään aamu alko niin valoisasti, hyvää palautetta gradusta ja kaikkea - kahviakin oli jonkin verran. Mut sitten toi Pohjola lähetti mulle erittäin lämminsävyistä (syyllistävää) postia vaihteenvuoksi. En jaksa alkaa miettimään enempää, mutta kerronpahan teille, että aion nyt seuraavaksi lähettää heille 13 vuoden sairaskertomukset. (Joista tulee "jokunen" sata sivua paperia).

Nooh, sain yhden kouluhommelin tehtyä (ollut rästissä vuodesta 2003 alkaen...) ja kävin Hakaniemen torilla ostamassa suomalaisia tomaatteja (halvempaa kuin lähikaupassa) ja luomuomenia (hiukan kalliimpia, mutta ilman ruiskutuksia). Lisäksi kävin varaamassa viikonloppua varten banaanisipsejä, jos menen Suville tyttöjen iltaan Lauttasaareen.

Nyt olen töissä ja en tee mitään muuta kuin töitä ja tätä blogikirjoitusta. En ole aikonut harkita edes mitään muuta, töiden jälkeen joko kuntosalia tai vaihtoehtoisesti yksi olut kiitos.

Ei tämä niin epätoivoista ole. Silmälasitkin on taas fixattu (ilmasiksi) ja nyt vaan nauttimaan kirkkaammasta näkemisestä.