sunnuntai 20. huhtikuuta 2008

I never have to buy you sweets Ramona!

Kuuntelin just Radio Helsingistä Judge Bonea ja Doc Hilliä. Otsikosta voi ehkä arvata kuka se on takana tässä! Kuulosti aivan hurmaavalta ja mä ihastuin taas lapsuuden sankariin eli Hannu Nurmioon. Kerran näin Kaivopuiston kansanjuhlassa kaiken yleisön takaa herran tilaustyönä (?) tehdyn kitaransa kanssa ja leijailin takaisin lapsuuteen.

Miksikö lapsuuteen? Iskä osti ilmeisesti vuonna 1990, Sampsa oli jo syntynyt, kokoelman 24 Karaattia. Se soi varmaankin päivittäin meillä kotona ja autossa ja joka paikassa. Mua pelotti kyllä Maailmanpyörä palaa ja kamalan kiinnostava oli Punainen planeetta kappale. Jo lapsesta asti mua on kiinnostanut avaruus ja sitä myöten myös X-files. Mutta siitä punaisesta planeetasta, Marsista. Siinä laulussa lauletaan enosta, vieraista kaukaa ja laulun minä valvoo aamuun asti ullakkokamarissa. Ja vaikka se on varmaan herkullinen humoristinenkin pala, niin minä lapsena uskoin, että naapurin piika, kikattaa liikaa. Iskän puheiden mukaan Tuomari Nurmion eno asui isän lapsuudenkodin naapurissa. Kukaan ei ole kiistänyt/myöntänyt asiaa.

Olen nyt töissä, olen vastaanottanut puoleen tuntiin väsyneitä, itkuisia ja espanjankielisiä puheluita. Enkä edes osaa sanaakaan espanjaa. Aiemmin aamulla on vastaanotettu rankempiakin puheluita. Mikähän helvetti siinä on, että tietyissä maissa se on ihan ok ajaa sataakolmeakymppiä kännissä. Kerran Salvu (Maltalta) kertoi, että hän ajaa aina baari-illan jälkeen autolla kotiin - tosin pikkuteitä pitkin, koska siellä on vähemmän liikennettä. Itse en koskaan, en koskaan tekisi niin. Kerran ajoin kahden kaljan jälkeen ja se oli jo aika hasardia, vaikka promillet varmasti olivat alle 0,5.

Mutta joo. Iloisempiin tunnelmiin - voin kertoa teille, että Vanhalla Variksella on pesä täällä S-talon ysikerroksessa. Se vanha varis käyskentelee teräspalkeilla kuin paikan omistaja. Sitähän se on, omalla reviirillään - loisto asunto keskustasta. Kävelin tänään myös Töölönlahden ympäri, siellä oli paljon aurinkoisia hymyjä ja iloisia ilmeitä. Aurinko paistaa paljaalta taivaalta täällä - harmi kun on työpäivä. Olisin vieläkin ulkona. Illalla suunnittelin meneväni vielä uimaan, tarkistettava tosin, että Yrjönkatu on auki vielä 8 jälkeen.

Taas kerran, kaikki on niin hyvin, että hymyilyttää! Aurinkoa päiviin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti