ootte kyl kovia käymään kattomassa tapahtuuko jotain:
oon keuhkotaudissa, ei jaksa ajatella, joten hauskaa viikkoa vaan. ainii, otsikko on ihan oikeesti räkänen.
torstai 31. tammikuuta 2008
maanantai 21. tammikuuta 2008
päivän hyvät uutiset.
päivän saldo:
silmäkorva-sairaalassa: ct-kuvaukset lasten ja nuorten sairaalalla maaliskuussa, hoitosuunnitelma huhtikuussa.
yths:llä ei cushingia, tosin hormonaaliset muutokset, löydökset ja veriongelmat = jatkotutkimuksia. ensiviikolla taas maanantaina gyneä, sitten taas labratesteihin ja helmikuun puolessa välissä sitten sisätaudille vaihteeksi.
ahistuksen ahistus. Sais jo löytyä syitä ja seurauksia.
Muutoin kävin sopimassa töitä ensi viikolle (ja ohjeistusta, miten toimitaan ja että ALLASbileet kuuluu työnkuvaan). Lisäksi olen yrittänyt nyt syödä, vaikkei tee mieli, käydä salilla vähintään 3krt viikossa ja uimassakin olen käynyt. Ei vaan huvita yhtään mikään. Paitsi oleminen paikallaan ja itsesäälissä vellominen.
Gradu edistyy hiukan kerrallaan, se haastis on hoidossa. Sain uuden hienon sanelulaitteen haastatteluja varten: wav-tiedostoja voin sitten keskiviikkona esitellä. Kaikki saavuttamani opinnäytetyöt ja artikkelit on luettu ja lisäksi olen tutustunut eettiseen musiikkiteollisuuteen.
Huomenna taas kiirepäivä edessä: vierailuita pariinkin paikkaan ja sitten tarmokasta tenttiinlukua (latvialaisen kirjallisuuden historia). Ihan älytöntä tää meno just nyt. Pää räjähtää: nice.
silmäkorva-sairaalassa: ct-kuvaukset lasten ja nuorten sairaalalla maaliskuussa, hoitosuunnitelma huhtikuussa.
yths:llä ei cushingia, tosin hormonaaliset muutokset, löydökset ja veriongelmat = jatkotutkimuksia. ensiviikolla taas maanantaina gyneä, sitten taas labratesteihin ja helmikuun puolessa välissä sitten sisätaudille vaihteeksi.
ahistuksen ahistus. Sais jo löytyä syitä ja seurauksia.
Muutoin kävin sopimassa töitä ensi viikolle (ja ohjeistusta, miten toimitaan ja että ALLASbileet kuuluu työnkuvaan). Lisäksi olen yrittänyt nyt syödä, vaikkei tee mieli, käydä salilla vähintään 3krt viikossa ja uimassakin olen käynyt. Ei vaan huvita yhtään mikään. Paitsi oleminen paikallaan ja itsesäälissä vellominen.
Gradu edistyy hiukan kerrallaan, se haastis on hoidossa. Sain uuden hienon sanelulaitteen haastatteluja varten: wav-tiedostoja voin sitten keskiviikkona esitellä. Kaikki saavuttamani opinnäytetyöt ja artikkelit on luettu ja lisäksi olen tutustunut eettiseen musiikkiteollisuuteen.
Huomenna taas kiirepäivä edessä: vierailuita pariinkin paikkaan ja sitten tarmokasta tenttiinlukua (latvialaisen kirjallisuuden historia). Ihan älytöntä tää meno just nyt. Pää räjähtää: nice.
perjantai 18. tammikuuta 2008
Driving fast, as fast as I can.
Nyt on jotenkin kamalan vaikea olo. Niinkuin veikkasin, vuodesta ei voi tulla parempaa: mummoni on sairaalassa, ilmeisesti aivoinfarktin eilen saaneena. En tiedä tarkemmin, tuskin kukaan vielä.
Tentit painaa päälle ja jännittää se maanantai. Pitäis kyetä tästä lähtemään lukemaan siihen tenttiin. Ei taida jaksaa, illalla oisi saunailta ja enemmänkin tekisi mieli puuduttaa itseään viinan avulla.
Ei tää enää matalammaks taas voi mennä - paitsi jos kävelen auton alle vielä. No koetan nyt lähtee sinne yliopistolle ees.
Tentit painaa päälle ja jännittää se maanantai. Pitäis kyetä tästä lähtemään lukemaan siihen tenttiin. Ei taida jaksaa, illalla oisi saunailta ja enemmänkin tekisi mieli puuduttaa itseään viinan avulla.
Ei tää enää matalammaks taas voi mennä - paitsi jos kävelen auton alle vielä. No koetan nyt lähtee sinne yliopistolle ees.
torstai 17. tammikuuta 2008
No on se perkele
Kun ihmiset on niin saatanan tyhmiä. Juuri äsken tappelin puhelimessa, etten voi tietää mikä on huomisen iltasanomien lööppi: KUN EN OLE HEILLÄ TÖISSÄ. Soittajan mielestä minä olen ilkeä ja pelottava ihminen, kun en suostu kertomaan hänelle sitä. On se niin saatanan vaikea ymmärtää, että jos soittaa SANOMA Osakeyhtiöön, niin se ei edelleenkään ole sama asia kuin Ilta-Sanomat tai jopa Iltalehti. Onhan se tietysti kamalan vaikea erottaa kirjaimia ja äänteitä toisistaan, varsinkin omasta äidinkielestään. Ja sitten toinen on nämä idiootit kun soittelevat kännissä esim. ja uhkailevat ties millä. Eikö säälittävämpää ole. (No on.) No mutta eniten se kertoo eräiden lehtien lukijoiden tasosta vai?
Oottelen tässä ihanaa JDtä Tuho-osastosta ja illalla sitten K-70 telkusta. Sen jälkeen vielä salitunti päälle ja kotiin köllimään. Jotenkin nyt alkaa se gradun tekeminenkin ahistaa, kun mietin raha-asioita. Tai nekun painaa niin ei saa aikaseks mitään. Ens viikolla ois alustaminen eessä, onneks Niinan haastis on ennen sitä ja loputkin haastattelut saa sovituksi lähiajalle. Voi kyllä aikataulu vähän venyä, mutta ei se mitään.
Maanantai mielessäin. Kuulin, että yths on nostanu maksuja. Oha se vieläkin halpa, mutta että niitä nostetaan siksi että JOTKUT jättävät menemättä varatuille ajoilleen. Kiitti vaan kaikille, tälläisena sairaana ja varattomana ihmisenä jokainen viiskytsenttiäkin ois kiva.
Oottelen tässä ihanaa JDtä Tuho-osastosta ja illalla sitten K-70 telkusta. Sen jälkeen vielä salitunti päälle ja kotiin köllimään. Jotenkin nyt alkaa se gradun tekeminenkin ahistaa, kun mietin raha-asioita. Tai nekun painaa niin ei saa aikaseks mitään. Ens viikolla ois alustaminen eessä, onneks Niinan haastis on ennen sitä ja loputkin haastattelut saa sovituksi lähiajalle. Voi kyllä aikataulu vähän venyä, mutta ei se mitään.
Maanantai mielessäin. Kuulin, että yths on nostanu maksuja. Oha se vieläkin halpa, mutta että niitä nostetaan siksi että JOTKUT jättävät menemättä varatuille ajoilleen. Kiitti vaan kaikille, tälläisena sairaana ja varattomana ihmisenä jokainen viiskytsenttiäkin ois kiva.
Don't walk away
Onpas mulla asiaa päivittäin. Tai ajatuksia oikeastaan. Päätin sittenkin valita mp3-pohjaisen äänitysmenetelmän graduuni. Sunnuntaina saan sitten laitteen, palautan ensi keskiviikkona minidiskin takaisin yliopistolle, minidiskien kanssa tappeleminen ei ole mun hommaa. Mun pitäis kirjottaa gradua jo ylös, oikeastaan mä olen jo hiukan yrittänyt (on sitä tekstiä se 15sivua kasassa) ja ajattelin illalla töissä panostaa siihen hiukan lisää. Lähdeluettelo on paisunut ainakin. Se on muistikirjassa ylhäällä. Tulee kiireiset ajat - peruutin pari osallistumista kurssille. Kuun lopussa menen sijaistamaan välipomoa Ruskikselle. Kaksi viikkoa lasten parissa puhdistamassa päätä tekee varmasti hyvää.
Joy Division on taas voimasoitossa ja cd:t pitäisi järjestellä. Olisiko halukkaita? Toi Atmosphere on mun lemppari edelleen. Hannele kuuntelee Abbaa viereisessä huoneessa.
Oon juonu 3 kuppia kahvia ja oon jotenkin hyperaktiivinen. Tulkaa ny herrajumala pelastamaan mut itseltäni lähiaikoina.
Joy Division on taas voimasoitossa ja cd:t pitäisi järjestellä. Olisiko halukkaita? Toi Atmosphere on mun lemppari edelleen. Hannele kuuntelee Abbaa viereisessä huoneessa.
Oon juonu 3 kuppia kahvia ja oon jotenkin hyperaktiivinen. Tulkaa ny herrajumala pelastamaan mut itseltäni lähiaikoina.
keskiviikko 16. tammikuuta 2008
Mäkin tekisin niinku kaikki muut
Luin tossa, niinkuin monet tietävät, Westön Missä kuljimme kerran. Kuten aiemmissakin Westöissä, minä pidin hänen Helsingistään taas kerran. Kuljin päähenkilöiden kanssa Etelärantaan ja Nokalle, Elannon kentälle ja Laakson sairaalaan. Välillä pistäydyin Espalla (kummallako puolella, sillä missä kävelevät svenska-talande vaiko rehellisesti suomenkielisten kanssa?). Henkilöhahmot siinä kirjassa ovat valloittavia, rauhattomat ystävykset Eccu ja Lucie, menneisyytensä kanssa painiva Cedi ja pieni viitteellinen henkilö Isän nimeen-romaaniin: Bruno Skrake. Ihan mieletöntä, miten joku kuvaa niinkin tarkasti paikkoja ja aikoja, henkilöitä ja heidän suhteitaan. Voi sanoa kyllä, että parempiakin kirjailijoita on, mutta ulkomaiset eivät usein kirjoita Suomen historiasta. Jos minä olisin kirjailija, haluaisin olla kuten hän.
Aura kertoi, että Danko Jones tulee Suomeen. Katsoin Tavastian sivuilta lipunhintoja. 25euroa. Mietin, josko se on jo liikaa. Kanadasta (vai Tukholmasta?) asti tuleminen on toki tyyristä, mutta onko minulla haluja nähdä Danko Jones jo 5. kertaa? Ehkei enää. Olen tullut laiskemmaksi keikkojen suhteen. Ei minua kiinnosta paljon enää, koska enää ei tule sitä fiilistä, että täyttyy musiikista. Mistä se sitten kertoo? Minusta (olenko lakannut näkemästä ja kokemasta)? Vai musiikista (tehdäänkö vielä mitään, mikä sykähdyttäisi)? Mietin, että viime vuonna minua oikeasti sykähdytti kaksi kertaa: kerran kuumeisena Tesan keikalla Dirty Deal Cafessa. He näyttävät sellaista latvialaista monimerkityksellistä synkkää leffaa (ilmeisesti 30-40-luvulta) keikkansa taustalla ja spiikkejä ei ole. Keikan vaikutukset ovat maksimaaliset kaikin puolin. Ärsykkeitä keholle, mielelle, silmille, korville. Toisen kerran kesäkuunlopussa vienossa Tukholman illassa punaviinihuuruissa katseltiin hyvässä seurassa (Aura ja Miikka) yhtä minun elämäni tärkeimmistä valoista. Acceleratorin keikalla oli siis Interpol. Äärimmäisen lämmin ja vahva tunnelma, tosin ei interpolin se parempi keikka. Tätä ennen sykähdyksiä on ollut paljon enemmän vuosittain. Kaikki Nick Cavet, Moneybrotherit, Damn Seagullskin. Ja mitä nyt on jäljellä? Humalanhuuruisia epäkeikkoja, jotka tuntuvat vain menevän eteenpäin omalla painollaan jättämättä kuitenkaan mitään jälkeä.
Kurja tunne huomata, että itsessä on ehkä se vika. Oma elämä on viimeisen puolen vuoden aikana muuttunut erakoituneemmaksi. Johtuen ehkä myös siitä, että ensimmäistä kertaa elämässä (jos ei lasketa Latvian aikoja) tuntuu, että ihmiset, joiden kanssa asuu - heidän kanssaan viihtyy ja haluaakin oikeasti viettää aikaa. Ei sillä, että edelliset asuinkaverit olisivat olleet jotenkin huonompia, vaan se, että ihmisten väleissä oli niin paljon pahaa energiaa tai erilaisiuutta, että se hajoitti senkin yhdessäolon ilon.
Ainiin, mulla on tossa tulossa sellainen pieni juhlanpoikanen parin viikon päästä. Pistäkää kalenteriinne 1.2. se on perjantai. Olette tervetulleita, lisätietoa piakkoin (ensiviikolla, kunhan lääkäreistä on selvitty).
Niin, ensiviikolla tulee tuloksia: maanantain juoksen lääkäreillä. Saas nähdä mitä siitä tulee? Keskiviikkona on yksi Latviatentti ja lauantaina etnomusikologian. Taidan olla Tampereella 23.1-26.1. välisen ajan. Haluaako joku nähdä? Illanistujaisia ja teekutsuja odotellen!
Aura kertoi, että Danko Jones tulee Suomeen. Katsoin Tavastian sivuilta lipunhintoja. 25euroa. Mietin, josko se on jo liikaa. Kanadasta (vai Tukholmasta?) asti tuleminen on toki tyyristä, mutta onko minulla haluja nähdä Danko Jones jo 5. kertaa? Ehkei enää. Olen tullut laiskemmaksi keikkojen suhteen. Ei minua kiinnosta paljon enää, koska enää ei tule sitä fiilistä, että täyttyy musiikista. Mistä se sitten kertoo? Minusta (olenko lakannut näkemästä ja kokemasta)? Vai musiikista (tehdäänkö vielä mitään, mikä sykähdyttäisi)? Mietin, että viime vuonna minua oikeasti sykähdytti kaksi kertaa: kerran kuumeisena Tesan keikalla Dirty Deal Cafessa. He näyttävät sellaista latvialaista monimerkityksellistä synkkää leffaa (ilmeisesti 30-40-luvulta) keikkansa taustalla ja spiikkejä ei ole. Keikan vaikutukset ovat maksimaaliset kaikin puolin. Ärsykkeitä keholle, mielelle, silmille, korville. Toisen kerran kesäkuunlopussa vienossa Tukholman illassa punaviinihuuruissa katseltiin hyvässä seurassa (Aura ja Miikka) yhtä minun elämäni tärkeimmistä valoista. Acceleratorin keikalla oli siis Interpol. Äärimmäisen lämmin ja vahva tunnelma, tosin ei interpolin se parempi keikka. Tätä ennen sykähdyksiä on ollut paljon enemmän vuosittain. Kaikki Nick Cavet, Moneybrotherit, Damn Seagullskin. Ja mitä nyt on jäljellä? Humalanhuuruisia epäkeikkoja, jotka tuntuvat vain menevän eteenpäin omalla painollaan jättämättä kuitenkaan mitään jälkeä.
Kurja tunne huomata, että itsessä on ehkä se vika. Oma elämä on viimeisen puolen vuoden aikana muuttunut erakoituneemmaksi. Johtuen ehkä myös siitä, että ensimmäistä kertaa elämässä (jos ei lasketa Latvian aikoja) tuntuu, että ihmiset, joiden kanssa asuu - heidän kanssaan viihtyy ja haluaakin oikeasti viettää aikaa. Ei sillä, että edelliset asuinkaverit olisivat olleet jotenkin huonompia, vaan se, että ihmisten väleissä oli niin paljon pahaa energiaa tai erilaisiuutta, että se hajoitti senkin yhdessäolon ilon.
Ainiin, mulla on tossa tulossa sellainen pieni juhlanpoikanen parin viikon päästä. Pistäkää kalenteriinne 1.2. se on perjantai. Olette tervetulleita, lisätietoa piakkoin (ensiviikolla, kunhan lääkäreistä on selvitty).
Niin, ensiviikolla tulee tuloksia: maanantain juoksen lääkäreillä. Saas nähdä mitä siitä tulee? Keskiviikkona on yksi Latviatentti ja lauantaina etnomusikologian. Taidan olla Tampereella 23.1-26.1. välisen ajan. Haluaako joku nähdä? Illanistujaisia ja teekutsuja odotellen!
tiistai 15. tammikuuta 2008
tammikuu on pakkaskuu?
Pari tuntia töihin menoon. Milloin bloggasin viimeksi?
Ainiin, niistä mahdollisista suunnista vuodelle 2008. Ensimmäinen on Tukholma, toinen on Auckland ja kolmas on New Orleans. Miksikö? Odota kun kerron.
Tukholman yliopistossa on musiikkitieteenlaitos sekä balttikielten laitos samassa yliopistossa. Olisi kiva kerrankin vähän puurtaa yhdessä kaupungissa molempia asioita. Tätä suunnitelmaa varten täytyisi mennä ja tavata Helsingin yliopiston opintoneuvojia. Nordlysin haku loppuu tammikuun lopussa. Tukholmassa oisi lisäksi kaksi Debaseria, Bröderna Olsson ja ihan törkeen kivoja paikkoja muutenkin. Lisäksi bonuksena oppisi vielä sujuvasti ruotsin kielen.
Auckland on taas vaihtoehto, jos en saa töitä Suomesta. Voinhan aina lähteä hanttihommiin Aucklandiin vaikka johonkin toimistoon pölyttymään. Maisemat on siellä kamalan hienoja ja lisäksi siellä on suuri meri (ja lyhyt matka Tongalle).
New Orleans on viimeinen suunnitelma, jos nyt käy niin ettei jaksakaan koko juttua. Elämä risaseks (lue: rahaa hiukka säästöön) ja sitten kohti keskilänttä. Siellä vähän jazzia ja rootsia ja lopuksi Southern Comfortia. Jos on voimia, voisi osallistua uudelleenrakentamiseen, liittyä johonkin bigbandin torvisektioon ja soittaa bib-ba-da-bab-da-baa loppuelämän (muista, paino kakkoselle ja neloselle!).
Mitäs muuta on tapahtunut? Setä kuoli, haudattiin. Yliopistollakin oli vähän kuolemaa taas. Vuosi vaihtui, yliopisto alkoi (eilen oli Latvian ammattimainen kääntäminen, Liettua). Mietin vieläkin jättäisinkö sittenkin lukkariin ilmestyneet Espanja 1 ja Venäjä 1 :t pois. Gradun valmistumisesta kun saa sen 20 opintoviikkoa, ei ainakaan opintotuen (siis oikeastaan asumislisän) vuoksi kannata haikailla puuttuvista pisteistä.
Aion valmistua kuukauden sisään kandiksi. Viimeinen tentti on 26.1. Tampereella, tenttittävänä aiheena on Euroopan kansantanssin historia ja legendaarinen Jaffe-kirja, jota olen yrittänyt jo tankata muutamia kertoja. Tätä ennen minun tulisi suorittaa yksi harjoitustyö arkistoista sekä tentti latvialaisen kirjallisuuden historiasta latviaksi. Kaupan päälle olisi mukava tehdä myös kypsyysnäyte. Ajattelin nämä hoitaa pikimmiten.
Vatsa ei voi hyvin, en tässä julkisesti ole ajatellut kuitenkaan kertoa lisää tästä. Painajaisiakin olen nähnyt.
Isosiskoni on valmistumassa näillä hetkillä DI:ksi. Onnea hänelle. Pikkusiskoni ajeli ambulanssilla Jyväskylään sairaalaan ja toinen pikkusiskoni luultavasti läpäisi uusintakokeen terveystiedosta: kysyttiin mm. mikä on karsinogeeni ja miksi nykyisin kuppa leviää nuorison keskuudessa. Osaisitteko vastata?
Kuuntelen Disco Ensemblen First Aid Kitiä ja katselin DE:n levytyspäiväkirjaa netistä. Levy on valmis, joskohan se kohta tulisi markkinoille. Voisi olla seuraava panostus. Musiikista puheenollen, gradu on edennyt taas hiukan. Haastattelut ovat alkumetreillä, kirjoja ja opinnäytetöitä olen lukenut. Fanius-kirjallisuutta pitäisi vielä löytää.
Mietin sunnuntaina (toissapäivänä) bussissa pahaa oloa, kun lähtee jostain tärkeästä paikasta. Se piakkoin korvautuu kotoisuuden tunteella, jonkun ajan jälkeen ei osaa enää kaivata paikkaa mistä lähti: ennen kuin lähtee sinne takaisin. Olen käynyt nyt kerran kuussa Varkaudessa marraskuun jälkeen ja tämä vaikuttaa aika hyvältä ratkaisulta. Tosin rahan kannalta ei välttämättä, mutta olen laskenut, että 4pvää Varkaudessa vähentää ainakin viikonlopun baariin vietyä bisserahaa tehokkaasti. Eli varmaan plusmiinusnolla kaikilla mittareilla.
Alpo-koirasta on tullut vanha. Se ei enää uskalla öisin ulos ja äiti kertoi, että uudenvuoden aamuna se oli ihan paineissa, eikä uskaltautunut ulos miltei ollenkaan. Huolettaa hiukan, että jos se nyt kuolee pois. Mutta onhan se jo aika vanha, täyttää jo 80 vuotta. (26.10.1996->)
Mitäs vielä? Näin viimeyönä unta aika monesta ihmisestä. Provinssirock oli käynnissä ja siellä oli kaikki tutut. Siis pelkkiä tuttuja yleisössä, jopa mummot ja pappa. Aika hurjaa oli. Kaisat soittivat: toinen tarjosi duunia ja toinen kertoi eilisestä, kerroin myös vähän tapahtumia. Mietin juuri eilen molempia Kaisoja. Eli jos tänään mietin jotain tiettyjä henkilöitä, he soittavat minulle huomenna. Pistetäänpä ms J ja mister J ja miss R ja miss K ajatuksiin. :)
Ainiin, niistä mahdollisista suunnista vuodelle 2008. Ensimmäinen on Tukholma, toinen on Auckland ja kolmas on New Orleans. Miksikö? Odota kun kerron.
Tukholman yliopistossa on musiikkitieteenlaitos sekä balttikielten laitos samassa yliopistossa. Olisi kiva kerrankin vähän puurtaa yhdessä kaupungissa molempia asioita. Tätä suunnitelmaa varten täytyisi mennä ja tavata Helsingin yliopiston opintoneuvojia. Nordlysin haku loppuu tammikuun lopussa. Tukholmassa oisi lisäksi kaksi Debaseria, Bröderna Olsson ja ihan törkeen kivoja paikkoja muutenkin. Lisäksi bonuksena oppisi vielä sujuvasti ruotsin kielen.
Auckland on taas vaihtoehto, jos en saa töitä Suomesta. Voinhan aina lähteä hanttihommiin Aucklandiin vaikka johonkin toimistoon pölyttymään. Maisemat on siellä kamalan hienoja ja lisäksi siellä on suuri meri (ja lyhyt matka Tongalle).
New Orleans on viimeinen suunnitelma, jos nyt käy niin ettei jaksakaan koko juttua. Elämä risaseks (lue: rahaa hiukka säästöön) ja sitten kohti keskilänttä. Siellä vähän jazzia ja rootsia ja lopuksi Southern Comfortia. Jos on voimia, voisi osallistua uudelleenrakentamiseen, liittyä johonkin bigbandin torvisektioon ja soittaa bib-ba-da-bab-da-baa loppuelämän (muista, paino kakkoselle ja neloselle!).
Mitäs muuta on tapahtunut? Setä kuoli, haudattiin. Yliopistollakin oli vähän kuolemaa taas. Vuosi vaihtui, yliopisto alkoi (eilen oli Latvian ammattimainen kääntäminen, Liettua). Mietin vieläkin jättäisinkö sittenkin lukkariin ilmestyneet Espanja 1 ja Venäjä 1 :t pois. Gradun valmistumisesta kun saa sen 20 opintoviikkoa, ei ainakaan opintotuen (siis oikeastaan asumislisän) vuoksi kannata haikailla puuttuvista pisteistä.
Aion valmistua kuukauden sisään kandiksi. Viimeinen tentti on 26.1. Tampereella, tenttittävänä aiheena on Euroopan kansantanssin historia ja legendaarinen Jaffe-kirja, jota olen yrittänyt jo tankata muutamia kertoja. Tätä ennen minun tulisi suorittaa yksi harjoitustyö arkistoista sekä tentti latvialaisen kirjallisuuden historiasta latviaksi. Kaupan päälle olisi mukava tehdä myös kypsyysnäyte. Ajattelin nämä hoitaa pikimmiten.
Vatsa ei voi hyvin, en tässä julkisesti ole ajatellut kuitenkaan kertoa lisää tästä. Painajaisiakin olen nähnyt.
Isosiskoni on valmistumassa näillä hetkillä DI:ksi. Onnea hänelle. Pikkusiskoni ajeli ambulanssilla Jyväskylään sairaalaan ja toinen pikkusiskoni luultavasti läpäisi uusintakokeen terveystiedosta: kysyttiin mm. mikä on karsinogeeni ja miksi nykyisin kuppa leviää nuorison keskuudessa. Osaisitteko vastata?
Kuuntelen Disco Ensemblen First Aid Kitiä ja katselin DE:n levytyspäiväkirjaa netistä. Levy on valmis, joskohan se kohta tulisi markkinoille. Voisi olla seuraava panostus. Musiikista puheenollen, gradu on edennyt taas hiukan. Haastattelut ovat alkumetreillä, kirjoja ja opinnäytetöitä olen lukenut. Fanius-kirjallisuutta pitäisi vielä löytää.
Mietin sunnuntaina (toissapäivänä) bussissa pahaa oloa, kun lähtee jostain tärkeästä paikasta. Se piakkoin korvautuu kotoisuuden tunteella, jonkun ajan jälkeen ei osaa enää kaivata paikkaa mistä lähti: ennen kuin lähtee sinne takaisin. Olen käynyt nyt kerran kuussa Varkaudessa marraskuun jälkeen ja tämä vaikuttaa aika hyvältä ratkaisulta. Tosin rahan kannalta ei välttämättä, mutta olen laskenut, että 4pvää Varkaudessa vähentää ainakin viikonlopun baariin vietyä bisserahaa tehokkaasti. Eli varmaan plusmiinusnolla kaikilla mittareilla.
Alpo-koirasta on tullut vanha. Se ei enää uskalla öisin ulos ja äiti kertoi, että uudenvuoden aamuna se oli ihan paineissa, eikä uskaltautunut ulos miltei ollenkaan. Huolettaa hiukan, että jos se nyt kuolee pois. Mutta onhan se jo aika vanha, täyttää jo 80 vuotta. (26.10.1996->)
Mitäs vielä? Näin viimeyönä unta aika monesta ihmisestä. Provinssirock oli käynnissä ja siellä oli kaikki tutut. Siis pelkkiä tuttuja yleisössä, jopa mummot ja pappa. Aika hurjaa oli. Kaisat soittivat: toinen tarjosi duunia ja toinen kertoi eilisestä, kerroin myös vähän tapahtumia. Mietin juuri eilen molempia Kaisoja. Eli jos tänään mietin jotain tiettyjä henkilöitä, he soittavat minulle huomenna. Pistetäänpä ms J ja mister J ja miss R ja miss K ajatuksiin. :)
lauantai 5. tammikuuta 2008
Suunnannäyttäjä.
täällon ollu monta postausta kirjotettuna mut semmosta paskaa voi julkasta.
mahdolliset suunnat vuodelle 2008:59°21' N, 18°4' E
36°87' S, 174°77 ' E
29° 57' 16N, 90° 4' 30 W
mahdolliset suunnat vuodelle 2008:59°21' N, 18°4' E
36°87' S, 174°77 ' E
29° 57' 16N, 90° 4' 30 W
keskiviikko 2. tammikuuta 2008
Tired of you
Is this just desire? Vaiko totuus.
En oo tehny mitään uutta. (Ylläri).
Uusi vuosi meni (olin jo pedissä 00:35). Loosea kannatin 8lla isolla juomalla neljän tunnin sisään. Ilmeisesti hyvät naurut muille.
Angsti jatkuu normaalisti, K ja R on pitänyt puhelinkonsertteja ("Miten voit?"). Ja minä olen pitänyt lyhyet puhelut: "Hyvin, katon nyt leffaa, jutellaan toiste." Eilen näin kolme aivan mahtavaa olotilaan sopivaa elokuvaa ja tänään yhden. Viimevuotiseen malliin aion esitellä ne kaikki neljä nyt tässä:
Ensin katsoin Garden Staten. Sen on ohjannut se Zach Braff (no ihan oikeesti se JD Tuho-osastosta). Ja se oli siinä pääosassakin. Aika symppis leffa kuitenkin, semmonen vähä sosiaalisesti vammanen perhe ja poika ja vähän valehtelijatyttö tapaa pikkukaupungissa ja alkaa tapahtuakin ihan kivoja asioita. Toi on saanu aika hyvät tähdet IMDB:ssä, joten suosittelen myös minä. Ja siellä puhutaan klingonia. Piristävästi :)
Välipätkänä tuli Silent Hill visuaalisesti hieno pätkä, mutta mitä helvettiä ne Jesse-puuhat pitää tunkee joka paikkaan Omen ja Manaaja on ihan ok, mutta että WitchCraft-jumala-rankasee-meininkiä on nähty jo liikaa. Olis ees oikeaa pahuutta niissä.
Loppuillaksi olin varannu mielestäni synkimmän leffan ja sitä se olikin. Pistää miettimään elämänarvojaan sillä. Jos ette jo ole nähneet: My life without me. Entä jos?
Tänään näin Me and You and Everyone we know nimisen leffan. Siinä oli problematiikkaa parisuhteesta, nuoruudesta, vanhemmuudesta, taiteesta ja olemisesta ja näyttelemisestä ja siitä mitä oikeasti _pitäisi_ tehdä. Ehkä aika helmi kuva sekin.
Controlin kassamagneetin jälkeen ehkä jännä nähdä näitäkin. Mutta kaikelle on aikansa ja paikkansa.
Life without me jää varmasti kummittelemaan alitajuntaan: Things to do before I die.
En oo tehny mitään uutta. (Ylläri).
Uusi vuosi meni (olin jo pedissä 00:35). Loosea kannatin 8lla isolla juomalla neljän tunnin sisään. Ilmeisesti hyvät naurut muille.
Angsti jatkuu normaalisti, K ja R on pitänyt puhelinkonsertteja ("Miten voit?"). Ja minä olen pitänyt lyhyet puhelut: "Hyvin, katon nyt leffaa, jutellaan toiste." Eilen näin kolme aivan mahtavaa olotilaan sopivaa elokuvaa ja tänään yhden. Viimevuotiseen malliin aion esitellä ne kaikki neljä nyt tässä:
Ensin katsoin Garden Staten. Sen on ohjannut se Zach Braff (no ihan oikeesti se JD Tuho-osastosta). Ja se oli siinä pääosassakin. Aika symppis leffa kuitenkin, semmonen vähä sosiaalisesti vammanen perhe ja poika ja vähän valehtelijatyttö tapaa pikkukaupungissa ja alkaa tapahtuakin ihan kivoja asioita. Toi on saanu aika hyvät tähdet IMDB:ssä, joten suosittelen myös minä. Ja siellä puhutaan klingonia. Piristävästi :)
Välipätkänä tuli Silent Hill visuaalisesti hieno pätkä, mutta mitä helvettiä ne Jesse-puuhat pitää tunkee joka paikkaan Omen ja Manaaja on ihan ok, mutta että WitchCraft-jumala-rankasee-meininkiä on nähty jo liikaa. Olis ees oikeaa pahuutta niissä.
Loppuillaksi olin varannu mielestäni synkimmän leffan ja sitä se olikin. Pistää miettimään elämänarvojaan sillä. Jos ette jo ole nähneet: My life without me. Entä jos?
Tänään näin Me and You and Everyone we know nimisen leffan. Siinä oli problematiikkaa parisuhteesta, nuoruudesta, vanhemmuudesta, taiteesta ja olemisesta ja näyttelemisestä ja siitä mitä oikeasti _pitäisi_ tehdä. Ehkä aika helmi kuva sekin.
Controlin kassamagneetin jälkeen ehkä jännä nähdä näitäkin. Mutta kaikelle on aikansa ja paikkansa.
Life without me jää varmasti kummittelemaan alitajuntaan: Things to do before I die.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
