Tired of you

Is this just desire? Vaiko totuus.

En oo tehny mitään uutta. (Ylläri).

Uusi vuosi meni (olin jo pedissä 00:35). Loosea kannatin 8lla isolla juomalla neljän tunnin sisään. Ilmeisesti hyvät naurut muille.

Angsti jatkuu normaalisti, K ja R on pitänyt puhelinkonsertteja ("Miten voit?"). Ja minä olen pitänyt lyhyet puhelut: "Hyvin, katon nyt leffaa, jutellaan toiste." Eilen näin kolme aivan mahtavaa olotilaan sopivaa elokuvaa ja tänään yhden. Viimevuotiseen malliin aion esitellä ne kaikki neljä nyt tässä:

Ensin katsoin Garden Staten. Sen on ohjannut se Zach Braff (no ihan oikeesti se JD Tuho-osastosta). Ja se oli siinä pääosassakin. Aika symppis leffa kuitenkin, semmonen vähä sosiaalisesti vammanen perhe ja poika ja vähän valehtelijatyttö tapaa pikkukaupungissa ja alkaa tapahtuakin ihan kivoja asioita. Toi on saanu aika hyvät tähdet IMDB:ssä, joten suosittelen myös minä. Ja siellä puhutaan klingonia. Piristävästi :)

Välipätkänä tuli Silent Hill visuaalisesti hieno pätkä, mutta mitä helvettiä ne Jesse-puuhat pitää tunkee joka paikkaan Omen ja Manaaja on ihan ok, mutta että WitchCraft-jumala-rankasee-meininkiä on nähty jo liikaa. Olis ees oikeaa pahuutta niissä.

Loppuillaksi olin varannu mielestäni synkimmän leffan ja sitä se olikin. Pistää miettimään elämänarvojaan sillä. Jos ette jo ole nähneet: My life without me. Entä jos?

Tänään näin Me and You and Everyone we know nimisen leffan. Siinä oli problematiikkaa parisuhteesta, nuoruudesta, vanhemmuudesta, taiteesta ja olemisesta ja näyttelemisestä ja siitä mitä oikeasti _pitäisi_ tehdä. Ehkä aika helmi kuva sekin.

Controlin kassamagneetin jälkeen ehkä jännä nähdä näitäkin. Mutta kaikelle on aikansa ja paikkansa.

Life without me jää varmasti kummittelemaan alitajuntaan: Things to do before I die.