Latvijaaa!

Noin. Nyt pitänee päivittää ennen kuin unohtaa mitä kaikkea tapahtui. Nyt istun hyvissä voimin, työni tehneenä sohvalla ja kuuntelen paraikaa Spotifystä Don Huonojen Tähti-albumia. Söin äsken mukavan tapas-illallisen (aurinkokuivattui tomsui, herkkusieniä, minisuolakurkkuja, täytettyjä oliiveita, naudan paistia, juustosalaattia, palangan juustoa, briejuustoa, munaliköörisuklaata sekä ciabattaa ja tietysti espanjalaista shirazia). On mukavaa olla Latviassa ja se tuntuu etenkin mielessä. Minua on jo 4 päivän aikana pyydetty muuttamaan tänne 3 kertaa (tutut asialla, joten juonessa on pontta) ja olen nähnyt yhden elämäni parhaista festareista ja yhden ikimuistoisen kotibileillan.

Aloitetaan ihan alusta. Lähdin Helsingistä 7.30 laivalla kohti Tallinnaa. Matka meni nopeasti, ostin laivan kaupasta Stieg Larssonin Miehet jotka vihaavat naisia -kirjan ja luin sitä. Hyvin kirjoitettu mielestäni ja leffan nähneenä kirja antaa lisävaloa tapahtumiin. Tallinnassa otin taksin Bussiasemalle ja ostin lipun parin tunnin päästä lähtevästä bussista. Kävin hakemassa lounaan Sikupillin Prismasta ja söin läheisessä puistossa. Bussimatka oli nopea. Jäin pois Katedraalilla ja jatkoin matkaa trollikalla miltei vuokrakodin eteen. Vuokrakodissa tein pikaisen imurointioperaation olohuoneessa ja pesin pyykkiä. Illalla jouduin puhumaan latviaa kun vuokraajan vuokraemäntä tuli yllätyskäynnille. Täti tivaili asioita, joihin en osannut vastata - mutta lähti lopulta ihan hyvillä mielin kotiin. Ilta jatkui vanhassa kaupungissa oluelle Marikan kanssa. Marika tuli paikalle moottoripyörällä ja jutusteltiin niitä näitä.

Yhdeksän jälkeen päätin lähteä vielä etsimään Guntan kotia. Gunta oli muuttanut yhteen poikaystävänsä kanssa ja uusi asunto oli kolmio Briviibas ielan lähimaastossa. Kesti hetken ennen kuin löysin pinkin talon entisen hautausmaan nurkilta. Puisto vieressä oli kovin kaunis. Viihdyin Guntalla useamman tunnin. Paikalla oli myös Laura, Guntan sisko, Kristiine, Ivars ja vielä yksi poika jonka nimeä en saa millään päähäni. Mahtoi olla Davis, en kyllä ole 100% varma. Lopulta yhden aikaan päätin lähteä kävellen kotiin. Matkaa oli noin 2,5 kilometriä ja aikaa meni puolisen tuntia. Hautausmaa oli kamalan hiljainen ja kaunis. Pieni usva leijui puiden välissä. Briviibas iela, eli pääkatu - Vapaudenkatu, oli tyhjä. Siellä täällä tuli vastaan auto tai muutama kävelijä. Oli torstai, se näkyi. Kotiin pääsin kahden aikaan ja menin suoraan nukkumaan, että jaksaisi seuraavana aamuna.

Perjantai alkoi lämpimänä ja lähdin matkaan ajoissa. Tarkoituksena oli ostaa lippu 11.50 lähtevään bussiin. Luonnollisesti en ollut ajatellut mahdollisuutta, että bussit olisivat täynnä. Näin oli ja sitten tuli paniikki. Millä ja miten? Ennen 20 ei bussia lähde. Laitoin viidakkorummun pärisemään tekstiviestein, ja pian kyytejä oli tarjolla 5. Valitsin sen, joka lähti ensimmäisenä ja päädyin festareille esiintymään menossa olevan Jurgisin kyytiin. Jurgis ja minä otimme kyytiin vielä liftarin. Poika oli menossa yllätys-yllätys samaan paikkaan ja siinä sitten köröteltiin VW Golfin kyydissä Salacgrivaan. Paikalla oli mielettömän hyvä fiilis ja pääsin leiriytymään yhdeksän aikaan. Perjantain odotetuimmat olivat Tiger Lillies, Pete Doherty, Prata Vetra ja Hospitalu iela. Ehdin nähdä näistä kaikki ja paljon muutakin. Nukkumaan pääsin puoli neljän aikaan Reiganien keikan jälkeen. Oli aika väsymys.

Kuten on myös nyt. Jatkokertomus yöstä perjantain ja lauantain välissä ja siitä eteenpäin jatkuu heti huomenna, kunhan herään. :)