Kevät.

Aattelin nyt vihdoin kirjoittaa siitä, mikä vie aikaa tässä nyt paljon. Oikeastaan niitä asioita on kaksi. Ensinnäkin työ, joka on siis "ihan kamalan lyhyitä työpäiviä noilla ala-asteen opettajilla". Kuinka monessa duunissa sä teet töitä 7.50-16.30 ilman virallista ruokataukoa ilman työtä (oppilaita) ja veskitaukokin sattuu yleensä ensimmäinen siihen 13.15 välitunnille, useimmin vasta 14.15, eli koulun jälkeen.

Ala-asteen opettajat tekevät paljon muutakin kuin opettavat. Nykyisin luokissa on integroituja erityisoppilaita, joille pidetään tukiopetusta usein omalla ajalla. Lisäksi tuntisuunnitelmat tehdään omalla ajalla ja vanhempien kanssa tapahtuva kommunikointi on omalla ajalla. Vanhempien mielestä suotavaa olisi, että opettaja olisi tavoitettavissa suunnilleen 24/7 kaikenlaisiin kysymyksiin: -Meidän pojalla on ollut flunssaa jo viikon, mitähän tässä pitäisi tehdä? -No viekää se lääkäriin, sanoo opettaja. Opettajan vikahan on myös, jos oppilaat eivät osaa käyttäytyä. No herranjumala, oisitte pistänyt sen pentunne kuriin jo kaksvuotiaana, niin nyt ei tarvitsis itkeä.

Itse en tule koskaan hankkimaan omia lapsia. Juuri siitä syystä, että olen niin itsekäs paskiainen, enkä halua omalla toiminnallani pilata toisen elämää. Tässä elämässä kuitenkin painaa niin moni muukin asia. Parasta tossa työssä on kuitenkin lapset. Ja hillitön mielihyvä, kun ne sanoo, että pliis oo meidän ope ens syksynä myös! Ja kun kolmasluokkalaiset käyvät kii: kiitti ihana. Ja kun neljäsluokkalaiset epähuomiossa kutsuvat äidiksi. Heheh. Ja kun kuudesluokkalaiset ovat jo niin viileitä, että me pystytään kaikkeen.

Viimeisen viikon ajan olen ollut myös manageri kolmasluokkalaisten tyttöjen bändissä. On ollut mainiota huomata kun tytöt (joista 3/4 on muuten maahanmuuttajia) treenaavat tosissaan sakusammakko-sävelellä omaa lauluaan, jossa he laulavat siitä miltä tuntuu olla 10-v ja osata ja olla lapsi, jolla on unelmia. Suurin koitos on torstaina aamulla, kun bändi osallistuu Kykykilpailuun. Lupaan aivan mielettömät fiilikset.

Iltaisin aika on kulunut muussa puuhassa. Viimeisen kuukauden ajan olen lukenut paljon kirjoja. Pari kuukauttahan mulla oli konekin rikki. Mutta ylivoimaisesti eniten aikaa on kulunut soittoharrastuksen parissa. Meidän bändi sai treeniksen ja myös eilen ilmeisesti rumpalin. Näytämme ehkä jo kolmijalkaiselta ja pysymme paremmin pystyssä. Mitäkö me soitetaan? Noooh, kaikenlaista 40-lukuhenkistä populaarimusiikkia. Jonkin verran cover-iskelmää, meidän bravuuri on O Joseph Joseph ("my mother has a fear, wedding bells I'll ever hear, Joseph Joseph would you make my day" ;). Niin sen bändin nimi on Tonette Dimes. Jos kuulette joskus.

Pian mun pitää taas olla treeniksellä, niinkuin niin usein näinä aikoina. Sitä ennen pistän pienet rytmit Hammondilla ja katsotaan sitten taas mitä keksii.

Ainiin Vappu on auki. Onko kellään ehdotuksia?