Treenikämpistä

Olen käynyt elämäni aikana parinkymmenen bändin treenikämpillä, niin Suomessa kuin ulkomailla. Suomalaisista elävimmin on jäänyt mieleeni erään suomalaisen levyttäneen yhtyeen Vuosaaren perukoilla sijaitseva treenikämppä johon ajoimme eräänä lämpimänä toukokuun yönä yhtyeen kitaristin kanssa. Itse paikka on aavemainen ja ilta muutenkin kovin väsynyt: keikka oli kuluttanut monien hermoja. Mutta itse paikasta jäi hyväntuulinen fiilis. Siellä oli varmaan ollut onnen ja ärsyyntymisen hetkiä. Kyseinen bändi muuten on elänyt hiljaiseloa, mutta syksyllä tehneet yhden biisin: coverin En tahdo sinua enää -kappaleesta (tää on kyllä yksiä kappaleita jotka saa kylmät väreet kulkemaan selkäpiissä).


Samanlainen lämmin fiilis mulle tuli eilen kun uskaltauduin ensimmäisen kerran Santerin kotibileisiin. Ihmiset olivat pienessä tilassa, vieraat puhuivat (minullekin!) ja tutustuin lisää tuttuihin. Oli oikein ystävällinen ja lämmin tunnelma. Voisin mennä toistekin! Tänään heräsin oikein aikaisin, ilman herätyskelloa: loikoilin ensin, sitten söin aamupalaa ja luin lehtiä ja kuuntelin Scandinavian Music Groupin Missä olet Laila? :a. Nyt olen kuunnellut netistä löytyneitä Leevi and the Leavings covereita. Egotripin Rin-tin-tin versio ja tuo edellä mainittu En tahdo sinua enää. On tässä vielä muutamia jäljellä, livenä olen kuullut Samettivallankumouksen ja Ville Leinosen esittämän Kiinalaisessa pesulassa. Olisi enemmänkin tällaisia autuaita päiviä. Näitä varten kannattaa pysyä elossa!