Olen äänestänyt tänään kaksi (2) kertaa. Ensimmäisellä kieroksella puolituttua musiikkipiireistä ja toisella kierroksella puolituttua HC-piireistä. Eli äänet meni samaan paikkaan, eri yliopistoon tosin. Velvollisuus Tampereelle oli erittäin helppoa. Peruspalvelutunnukset selaimeen, salatulla yhteydellä sisään vaalikoneeseen ja se sitten tallensi ääneni jonnekin serverille ja nyt odotellaan pääseekö poika (juu, äänestin kahta poikaa!) sisään. Helsingissä sai kahvipullalipun ja mennä koppiin. Molempi parempi. Minua yritettiin houkutella äänestämään opiskelutoveriani, mutta harmi että puoluekanta oli täysin väärä.
Olen ollut kovin väsynyt viimeaikoina. Unohtanut asioita ja kipu on muuttunut päivittäiseksi. Ei voi mitään.
Ainiin, otsikko on Alex DeLarge. Miksikö? Näin herran eilen valkokankaalta, ja taas elokuva säväytti, niinkuin aina. Muttamutta, vielä enemmän odotan ensi keskiviikkoa ja mister Frank-N-Furteria.
Mitähän muuta? Tällä viikolla pari keikkaa (Finnoween: Käppi + Unilehto ja Radio Helsinki klubin Scandinavian Music Group). Oikei hyvin menee ja viikko niin alkaa kesäloma.
keskiviikko 31. lokakuuta 2007
maanantai 29. lokakuuta 2007
parrautta tännään ramohvoonissa
seuraavat kappaleet ovat lämmittäneet viimepäivinä:
scandinavian music group - vieläkö soitan banjoa?
egotrippi - nämä ajat eivät ole meitä varten
timo kiiskinen - sininen sointu (ja poijärven viulu)
lännen jukka - piupali paupali
ganes - i will stay (siis ganes, ei hurriganes, niiden versio on kevyempi ku alkuperäinen!)
scandinavian music group - vieläkö soitan banjoa?
egotrippi - nämä ajat eivät ole meitä varten
timo kiiskinen - sininen sointu (ja poijärven viulu)
lännen jukka - piupali paupali
ganes - i will stay (siis ganes, ei hurriganes, niiden versio on kevyempi ku alkuperäinen!)
sunnuntai 28. lokakuuta 2007
Neljä Baltian maata
Luen yhä tenttiin, töissä. Ja mieleeni luiskahti taas Martinsh Boikon mielipide neljästä Baltian maasta. Olen samaa mieltä, että Baltian maita on ollut perinteisesti neljä. Ai mikäkö se neljäs oli?
Noh: yhteishistoriaa -- maat ovat asutettu samoihin aikoihin, kielet ovat jakaneet jonkin verran, mutta lainailleet toisiltaan yllättävän paljon. Kaksi maista kuuluu balttilaiseen kieliryhmään ja kaksi suomalais-ugrilaiseen. 1800-luvulla kaikista maistamme tuli osa Venäjän suurruhtinaskuntaa ja kaikissa maissa alkoi kansallinen herääminen 1800-luvun puolivälissä. Kaikki neljä valtiota osoittivat vastarintaa Venäjän suurruhtinaskuntaa vastaan 1900-luvun vaihteessa. 1917-1918 kaikki neljä valtiota itsenäistyivät, kaikissa valtioissa käytiin jonkinasteista sotaa sosialististen liikkeiden ja konservatiivien välillä. Kaikki neljä valtiota saavuttivat 20-luvulla huippuaseman, joista pohjoisin valtio oli heikoimmillaan. 1930-luvulla kaikki valtiot valitsivat edustajikseen äärioikeistolaista asennetta ja 1939 kaikki neljä valtiota liitettiin etupiireihin Molotov-Ribbentrop-sopimuksessa. Tässä vaiheessa yksi valtio erottautuu edukseen ja jatkaa itsenäisenä, kun muut taas joutuvat mukaan 1900-luvun pisimpään hässäkkään.
Yhteiskulttuuria: yksi lause kertonee paljon. Sekä runonlaulu että dainat ovat 4polvista trokeeta, neljän rivin pätkiä, eli metriikkakin on yhteistä.
(Vi-su ga-du dzies-mas krā-ju,
Jā-ņu die-nu gai-dī-da-ma.
Nu at-nā-ca Jā-ņu die-na,
Nu dzies-mi-ņas jā-iz-dzie-da).
Joka vuosi lauluj' kerään
juhannusta ootellessa
nyt tulee juhannuspäivä
nyt lauluset täytyy laulaa (erittäin vapaa suomennos).
Kielihistoriaa. En jaksa lukea sitä, mutta tiedän, että juuret ovat pitkällä ja syvällä. Tärkeitä sanoja, kuten metsät, jumalat (perkele = perkunas) sekä perhe, ovat lainattuja puolintoisin menneessä.
No juu. Oon ihan piukkana ton Baltian kanssa. Olispa kesä ja loma. Ja joo, voitas keksiä uusiksi käsite neljä baltian maata? Jooko, niin mun ei tarvitsisi lähteä mihinkään halutessani Baltiaan. :D
Noh: yhteishistoriaa -- maat ovat asutettu samoihin aikoihin, kielet ovat jakaneet jonkin verran, mutta lainailleet toisiltaan yllättävän paljon. Kaksi maista kuuluu balttilaiseen kieliryhmään ja kaksi suomalais-ugrilaiseen. 1800-luvulla kaikista maistamme tuli osa Venäjän suurruhtinaskuntaa ja kaikissa maissa alkoi kansallinen herääminen 1800-luvun puolivälissä. Kaikki neljä valtiota osoittivat vastarintaa Venäjän suurruhtinaskuntaa vastaan 1900-luvun vaihteessa. 1917-1918 kaikki neljä valtiota itsenäistyivät, kaikissa valtioissa käytiin jonkinasteista sotaa sosialististen liikkeiden ja konservatiivien välillä. Kaikki neljä valtiota saavuttivat 20-luvulla huippuaseman, joista pohjoisin valtio oli heikoimmillaan. 1930-luvulla kaikki valtiot valitsivat edustajikseen äärioikeistolaista asennetta ja 1939 kaikki neljä valtiota liitettiin etupiireihin Molotov-Ribbentrop-sopimuksessa. Tässä vaiheessa yksi valtio erottautuu edukseen ja jatkaa itsenäisenä, kun muut taas joutuvat mukaan 1900-luvun pisimpään hässäkkään.
Yhteiskulttuuria: yksi lause kertonee paljon. Sekä runonlaulu että dainat ovat 4polvista trokeeta, neljän rivin pätkiä, eli metriikkakin on yhteistä.
(Vi-su ga-du dzies-mas krā-ju,
Jā-ņu die-nu gai-dī-da-ma.
Nu at-nā-ca Jā-ņu die-na,
Nu dzies-mi-ņas jā-iz-dzie-da).
Joka vuosi lauluj' kerään
juhannusta ootellessa
nyt tulee juhannuspäivä
nyt lauluset täytyy laulaa (erittäin vapaa suomennos).
Kielihistoriaa. En jaksa lukea sitä, mutta tiedän, että juuret ovat pitkällä ja syvällä. Tärkeitä sanoja, kuten metsät, jumalat (perkele = perkunas) sekä perhe, ovat lainattuja puolintoisin menneessä.
No juu. Oon ihan piukkana ton Baltian kanssa. Olispa kesä ja loma. Ja joo, voitas keksiä uusiksi käsite neljä baltian maata? Jooko, niin mun ei tarvitsisi lähteä mihinkään halutessani Baltiaan. :D
torstai 25. lokakuuta 2007
Latvian maantuntemus
No voi perse sentäs.
Luen tenttiin. Maantuntemusta. SIIS KUKA HELVETTI on valinnut matkaopaskirjan yliopiston tenttikirjaksi hä? Toi on sitä matskua mistä tehdään ala-asteen viidennellä luokalla esitelmä: Latvia - Baltian keskimmäinen maa. Vai mitä sanotta:
"...ja sen ranta on mainio paikka "launagselle" - tyypilliselle latvialaiselle retkiaterialle, johon kuuluu kuminaleipää ja tomaatteja tai rasvaista piirakkaa ja piimää. Virkistävää on myös kulaus juuri valutettua koivun mahlaa. Vahvempiin juomiin mieltyneellä voi olla mukanaan pullo latvialaista olutta (olut on latviaksi "alus").
tai tästä:
"Staburagsin kalkkikivikallio yhdeksän kilometria alavirtaan Koknesesta (Kokenhusen) - paikka johon liittyi monia tarinoita - sortui Väinäjoen aaltoihin 1961, kun Plavnasin vesivoimalan patoaltaan kolmas vaihe rakennettiin vasten latvialaisten tahtoa."
Siis häh oikeasti?!
Mutta näiden kuvien avulla kuitenkin tommosenkin mainoksen selaa, kun vaan jaksaa muistaa, että joku päivä vielä!
Luen tenttiin. Maantuntemusta. SIIS KUKA HELVETTI on valinnut matkaopaskirjan yliopiston tenttikirjaksi hä? Toi on sitä matskua mistä tehdään ala-asteen viidennellä luokalla esitelmä: Latvia - Baltian keskimmäinen maa. Vai mitä sanotta:
"...ja sen ranta on mainio paikka "launagselle" - tyypilliselle latvialaiselle retkiaterialle, johon kuuluu kuminaleipää ja tomaatteja tai rasvaista piirakkaa ja piimää. Virkistävää on myös kulaus juuri valutettua koivun mahlaa. Vahvempiin juomiin mieltyneellä voi olla mukanaan pullo latvialaista olutta (olut on latviaksi "alus").
tai tästä:
"Staburagsin kalkkikivikallio yhdeksän kilometria alavirtaan Koknesesta (Kokenhusen) - paikka johon liittyi monia tarinoita - sortui Väinäjoen aaltoihin 1961, kun Plavnasin vesivoimalan patoaltaan kolmas vaihe rakennettiin vasten latvialaisten tahtoa."
Siis häh oikeasti?!
Mutta näiden kuvien avulla kuitenkin tommosenkin mainoksen selaa, kun vaan jaksaa muistaa, että joku päivä vielä!
Elämältä kaiken sain?
No juu, vähän lattea topikki tänään, mutta siitä lähdetään. Mietin tuossa juostessani kaupunkia ympäri, mitkä asiat elämässä ovat vaikuttaneet eniten siinä tilanteessa kuin ne ovat tapahtuneet. Kävin mielessäni läpi lapsuutta, nuoruutta, Latvian vuosia ja nykyisyyttä. Ihmisenä olen tullut kokoajan jyrkemmäksi. Ymmärrän ja joustan kyllä, mutta pidän lujasti kiinni omista mielipiteistäni ja siitä, kuka niihin saa vaikuttaa. Mutta myös jonkinlainen moraalikäsitys on kehittynyt pidemmälle.
Alkuperäiseen topikkiin palaten: mietin, että mikä hetki elämässä oli jotenkin hyvä. Ensimmäisenä tuli mieleen yksi pieni ilta Latviassa heti sen jälkeen kun viimeinen sairaslomaviikko alkoi, 21.3.2004. Perjantai. Mä pähkäilin vielä varmaan puoli kymmenen aikaan, että lähdenkö vai enkö sinne Depoon, mutta lähdin sitten kuitenkin kun ajattelin, että saa puhua vähän suomea. En ollut puhunut kuin puhelimessa pariin kuukauteen. Ja sitten, se, että ihmiset soittavat jotenkin lohduttomasti, mutta kuitenkin lohduttaen - ei mahdu päähän. Jos haluatte tirkistellä menneeseen, niin tästä löytyy tyyppi 21v.
Huh. Se oli yksi. Toinen päivä mikä muutti mun elämää, musta tuli itsekkäämpi, oli 25.8.2006. Kun tajusin, että kukaan muukaan ei ole valmiina menettämään sun vuokses mitään. Tai siis mun, koska mä huomasin. Se oli oikein puhdistava kokemus ja teki musta ehkä normaalimman, verrattuna muihin. Olin sitä ennen pistämässä itteeni likoon muiden puolesta 100%:sti ja itteni puolesta 50%:sti.
Loppujen lopuks yks tärkeitä päiviä on ollut myös joskus lapsena. Juhannus 1993? Ja Latviassa Perseidien tähdenlentoparvea katselemassa Araizissa 2.8.2003 kera Goshkan, Sannan, Tatan, Salomen, Johanin, Janiksen, Richardin ja ketä meitä vielä oli. Huh, mikä yö maata ruohikossa ja laskea tähdenlentoja.
Alkuperäiseen topikkiin palaten: mietin, että mikä hetki elämässä oli jotenkin hyvä. Ensimmäisenä tuli mieleen yksi pieni ilta Latviassa heti sen jälkeen kun viimeinen sairaslomaviikko alkoi, 21.3.2004. Perjantai. Mä pähkäilin vielä varmaan puoli kymmenen aikaan, että lähdenkö vai enkö sinne Depoon, mutta lähdin sitten kuitenkin kun ajattelin, että saa puhua vähän suomea. En ollut puhunut kuin puhelimessa pariin kuukauteen. Ja sitten, se, että ihmiset soittavat jotenkin lohduttomasti, mutta kuitenkin lohduttaen - ei mahdu päähän. Jos haluatte tirkistellä menneeseen, niin tästä löytyy tyyppi 21v.
Huh. Se oli yksi. Toinen päivä mikä muutti mun elämää, musta tuli itsekkäämpi, oli 25.8.2006. Kun tajusin, että kukaan muukaan ei ole valmiina menettämään sun vuokses mitään. Tai siis mun, koska mä huomasin. Se oli oikein puhdistava kokemus ja teki musta ehkä normaalimman, verrattuna muihin. Olin sitä ennen pistämässä itteeni likoon muiden puolesta 100%:sti ja itteni puolesta 50%:sti.
Loppujen lopuks yks tärkeitä päiviä on ollut myös joskus lapsena. Juhannus 1993? Ja Latviassa Perseidien tähdenlentoparvea katselemassa Araizissa 2.8.2003 kera Goshkan, Sannan, Tatan, Salomen, Johanin, Janiksen, Richardin ja ketä meitä vielä oli. Huh, mikä yö maata ruohikossa ja laskea tähdenlentoja.
keskiviikko 24. lokakuuta 2007
ToDo-listat ja maailman ihmeet
Huomisen ToDo näyttää tältä: kirjastokierros - käytävä seuraavissa: Museovirasto (en ehtinyt tänäänkään), Baltia-kirjasto, Opiskelijakirjasto sekä Metsätalon humanistisen tiedekunnan kirjasto. Lisäksi on ehdittävä lukemaan siellä Metsätalossa yksi kirja (Kurlovcs: Latvijas Vesture), koska kirjoja on vain yksi koko Suomen kirjastojärjestelmässä sitä ei saa kotilainaan.
Näiden lisäksi suotavaa olisi, jos saisin aloitettua ensiviikon tenttiinlukua (Latvijas Vesture = Latvian historia), koska ensiviikon jälkeen on toinen tentti (Latvian maantuntemus) ja ensikuussa vielä kolmas (Länsimainen populaarimusiikki). Ajattelin myös alkaa soittelemaan KELAlle rahojeni perään - olen odottanut nyt 5 viikkoa kahden kuukauden asumislisiä, kun kämppis-Suvi sai päätöksen kahdessa päivässä. Sekä Renvall-instituuttiin, kun kuulin, että niillä on työharjottelupaikka, josta saisi hiukan rahaakin.
Jos sitten perjantaina vähän lisää tenttiinlukua, kirjamessuja, kirjamessujen jatkoklubia (Bellyssä). Lauantaina lueskelua ja kirjoittamista (olen saanut jo sivuja (monikko, huom!) graduuni). Gradukirjallisuutta ei ole kovinkaan paljon vielä tallessa, mutta hyviä artikkeleita on jo luettu.
Sunnuntaina on Bar Mendocinossa Colm Lynch, irlantilainen singer-songwriter. Se voisi olla herkkua kaiken jälkeen. Anyone? Gramofonilla Lynchiä olisi saanut soiteltua kerrallaan pari minuuttia. Nykyiset biisit (n. 4min) mahtuivat gramofonin levylle vasta vuonna 1912, kun saatiin Edisonin Blue Amberol.
Näiden lisäksi suotavaa olisi, jos saisin aloitettua ensiviikon tenttiinlukua (Latvijas Vesture = Latvian historia), koska ensiviikon jälkeen on toinen tentti (Latvian maantuntemus) ja ensikuussa vielä kolmas (Länsimainen populaarimusiikki). Ajattelin myös alkaa soittelemaan KELAlle rahojeni perään - olen odottanut nyt 5 viikkoa kahden kuukauden asumislisiä, kun kämppis-Suvi sai päätöksen kahdessa päivässä. Sekä Renvall-instituuttiin, kun kuulin, että niillä on työharjottelupaikka, josta saisi hiukan rahaakin.
Jos sitten perjantaina vähän lisää tenttiinlukua, kirjamessuja, kirjamessujen jatkoklubia (Bellyssä). Lauantaina lueskelua ja kirjoittamista (olen saanut jo sivuja (monikko, huom!) graduuni). Gradukirjallisuutta ei ole kovinkaan paljon vielä tallessa, mutta hyviä artikkeleita on jo luettu.
Sunnuntaina on Bar Mendocinossa Colm Lynch, irlantilainen singer-songwriter. Se voisi olla herkkua kaiken jälkeen. Anyone? Gramofonilla Lynchiä olisi saanut soiteltua kerrallaan pari minuuttia. Nykyiset biisit (n. 4min) mahtuivat gramofonin levylle vasta vuonna 1912, kun saatiin Edisonin Blue Amberol.
Oppia ikä kaikki
Noh. Asioita joita kannattaa tehdä, jos ei ole varma mitä pitäisi tehdä. Käy työpaikalla, vaikka ei olisikaan työpäivä (saatat kuulla, että menet huomenna töihin). Hankkiudu työhaastatteluun (piristää kummasti, kun pitää skarpata). Lue lehtiä (Yliopiston tiedelehti, Image, Hesari ja kaikista rakkain Aku Ankka). Ainiin ja kannattaa käydä myös kirjastossa (yritän tänään sinne Museovirastoon ja sitten Kirjasto Kymppiin).
Ajattelin tänään hiukan Kirjamessuja. Ihan vaan päästin ajatuksen mieleen, että jos vaikka päätyisi sinne.
Päivä on alkanut ristiriitaisissa merkeissä: puhuin latviaa, mutta myös englantia. Ja äiti aiheutti aamulla taas ärsytystä. Se ei tajua, eikä kuuntele. Se kysyi multa, miksi mä käyn Tampereella. Kerroin hänelle, että ehkä mä opiskelen siellä yliopistossa.
Mutta päivän tärkeintä olisi saada kokoon se tutkimussuunnitelman runko. Viikko on vielä aikaa siihen, että se pitäisi olla proffilla. En vaan saa aloitettua taaskaan. Aloitin myös lukemaan Erkki Tuomiojan Häivähdys Punaista (tiesittekö, että se on kirjoitettu englanniksi nimellä: A Delicate Shade of Pink). Kiinnostaa 1) Stalinin ajan julmuudet (suosittelen Sandra Kalnieten Tanssikengissä Siperiaan (Ar balles kurpēm Sibīrijas sniegos)), 2) Taidemaailma menneessä ajassa, 3)Punakulttuuri Suomessa. En ole vielä kirjassa pitkällä, mutta luulen, että vaikka Wuolijoki ja Pekkala olivat pure-stalinisteja, jos olisivat oikeasti avanneet silmänsä julmuuksille... Voi ihmiskunta.
Vielä päivän faktat. Gramofonin toimintaperiaatetta kehitteli jo ennen Berlineriä Charles Cros, vuonna 1877. Hän oli runoilija (aah) ja keksijä, jonka runo "Le Hareng saur" (Kippered Herring, (kuivattu/savusilli)) on hieno esimerkki hölynpöly (nonsense) -runosta.
Google ja JSTOR on kavereita. Tänään tähän. Adios!
Ajattelin tänään hiukan Kirjamessuja. Ihan vaan päästin ajatuksen mieleen, että jos vaikka päätyisi sinne.
Päivä on alkanut ristiriitaisissa merkeissä: puhuin latviaa, mutta myös englantia. Ja äiti aiheutti aamulla taas ärsytystä. Se ei tajua, eikä kuuntele. Se kysyi multa, miksi mä käyn Tampereella. Kerroin hänelle, että ehkä mä opiskelen siellä yliopistossa.
Mutta päivän tärkeintä olisi saada kokoon se tutkimussuunnitelman runko. Viikko on vielä aikaa siihen, että se pitäisi olla proffilla. En vaan saa aloitettua taaskaan. Aloitin myös lukemaan Erkki Tuomiojan Häivähdys Punaista (tiesittekö, että se on kirjoitettu englanniksi nimellä: A Delicate Shade of Pink). Kiinnostaa 1) Stalinin ajan julmuudet (suosittelen Sandra Kalnieten Tanssikengissä Siperiaan (Ar balles kurpēm Sibīrijas sniegos)), 2) Taidemaailma menneessä ajassa, 3)Punakulttuuri Suomessa. En ole vielä kirjassa pitkällä, mutta luulen, että vaikka Wuolijoki ja Pekkala olivat pure-stalinisteja, jos olisivat oikeasti avanneet silmänsä julmuuksille... Voi ihmiskunta.
Vielä päivän faktat. Gramofonin toimintaperiaatetta kehitteli jo ennen Berlineriä Charles Cros, vuonna 1877. Hän oli runoilija (aah) ja keksijä, jonka runo "Le Hareng saur" (Kippered Herring, (kuivattu/savusilli)) on hieno esimerkki hölynpöly (nonsense) -runosta.
Google ja JSTOR on kavereita. Tänään tähän. Adios!
tiistai 23. lokakuuta 2007
Kohti uutta, parempaa aikaa
Täällä on soinut päivän Aimee Mann. Kevyt ääni, Aimeen miltei kuiskaus jossain lauluissa ja hittibiisinä soiva Save Me. Syksyn hieno juttu on myös ollut Radioheadin uusin, jonka on siis saanut ladattua netistä. Älkää luulko väärin, minulla ei sitä ole: olen vastaan musiikin muuttumista kokonaistaideteoksesta sähköiseksi tiedostoksi, vaikkei valtaa olekaan pysäyttää kehitystä. Jos osaisin ja minun suotaisiin, voisin ihan hyvin palata kirjoittamaan päiväkirjaani ja mietelmiä omaan maailmaani eli tuohon kirjoituspöydän vierelle.
Eipä aikaakaan kun me vielä sovimme menojamme "nähdään sitten ensi lauantaina varttiavaille siinä forumin kulmalla, leffa alkaa seitsemältä". Tänään: "vois mennä lauantaina leffaan, mut hei, mä soitan sulle sit perjantaina". Perjantaina keskustelu jatkuu: "no soitellaan huomenna et monelta nähdään". Ihan idioottimaista mun mielestä. Ei ne suunnitelmat itsestään muutu. Yleensä (huom! yleensä) mä ainakin priorisoin ihan sen mukaan, että milloin olen sopinut. Ihan sama tuleeko mulle sitten paras kaveri kertomaan, että pääsis ilmasiksi teatteriin, jos olen sopinut kaljottelun vihamiehen kanssa, menen kaljalle kuitenkin, kun lupasin. Jotenkin ihmisille on kamalan vaikea laittaa vaihtoehtoja järjestykseen. Kaikki missaa jotain valintoja tehdessään, ja kyllä niille jonkinlainen sarja on varmasti olemassa, mutta kun emme osaa laskea.
Kahvia olis kai vielä keittimessä, kämppis osti pannukahvia, joka on oikeasti parempaa - ja sitä voi laittaa presso-pannuunkin mielummin kuin suodatinjauhettua. Tuleepahan makoisemmat kahvit. Päivän ohjelmassa pitäisi olla Museoviraston kirjastoa, joka siis on kaikille avoin ja siellä on aina kirjat hyllyssä, kun kukaan ei niitä halua käydä hakemassa. Ai mitäkö? No ei ainakaan gradukirjallisuutta. Historiaa, historiaa tenttimään. Yliopisto-lehdessä (Helsingin Yliopiston tiedelehti) oli taas mielenkiintoisia tutkimusjuttuja. Pitäis vielä syventyä siihen lisää ja lukea Mondon reissuvinkit: eihän sitä tiedä mihin täältä eksyy seuraavaksi.
Gramofonilla olisi tehtävää tässä maailmassa, selkeästi vaan levynvaihtoon heti (levyn pituus on huomattavasti lyhyempi kuin nykyisten äänitemuotojen).Mutta gramofoniin sisällöntuotanto onkin helpompaa, voidaan kuulkaas printata vaikka kuinka monta: eikä tarvitse jokaista kappaletta äänittää erikseen, niinkuin fonografilla. Kuvitelkaapa Thom Yorke laulamaan Paranoid Android muutamaan sataan tuhanteen kertaan. Eipä ois siitä bändistä varmaan 100 vuotta sitten saatu hittitähteä.
Eipä aikaakaan kun me vielä sovimme menojamme "nähdään sitten ensi lauantaina varttiavaille siinä forumin kulmalla, leffa alkaa seitsemältä". Tänään: "vois mennä lauantaina leffaan, mut hei, mä soitan sulle sit perjantaina". Perjantaina keskustelu jatkuu: "no soitellaan huomenna et monelta nähdään". Ihan idioottimaista mun mielestä. Ei ne suunnitelmat itsestään muutu. Yleensä (huom! yleensä) mä ainakin priorisoin ihan sen mukaan, että milloin olen sopinut. Ihan sama tuleeko mulle sitten paras kaveri kertomaan, että pääsis ilmasiksi teatteriin, jos olen sopinut kaljottelun vihamiehen kanssa, menen kaljalle kuitenkin, kun lupasin. Jotenkin ihmisille on kamalan vaikea laittaa vaihtoehtoja järjestykseen. Kaikki missaa jotain valintoja tehdessään, ja kyllä niille jonkinlainen sarja on varmasti olemassa, mutta kun emme osaa laskea.
Kahvia olis kai vielä keittimessä, kämppis osti pannukahvia, joka on oikeasti parempaa - ja sitä voi laittaa presso-pannuunkin mielummin kuin suodatinjauhettua. Tuleepahan makoisemmat kahvit. Päivän ohjelmassa pitäisi olla Museoviraston kirjastoa, joka siis on kaikille avoin ja siellä on aina kirjat hyllyssä, kun kukaan ei niitä halua käydä hakemassa. Ai mitäkö? No ei ainakaan gradukirjallisuutta. Historiaa, historiaa tenttimään. Yliopisto-lehdessä (Helsingin Yliopiston tiedelehti) oli taas mielenkiintoisia tutkimusjuttuja. Pitäis vielä syventyä siihen lisää ja lukea Mondon reissuvinkit: eihän sitä tiedä mihin täältä eksyy seuraavaksi.
Gramofonilla olisi tehtävää tässä maailmassa, selkeästi vaan levynvaihtoon heti (levyn pituus on huomattavasti lyhyempi kuin nykyisten äänitemuotojen).Mutta gramofoniin sisällöntuotanto onkin helpompaa, voidaan kuulkaas printata vaikka kuinka monta: eikä tarvitse jokaista kappaletta äänittää erikseen, niinkuin fonografilla. Kuvitelkaapa Thom Yorke laulamaan Paranoid Android muutamaan sataan tuhanteen kertaan. Eipä ois siitä bändistä varmaan 100 vuotta sitten saatu hittitähteä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
