No ylläri, oon ollu perjantaista eteenpäin kipee, kävin torsrtaina opettamassa suomea pienille ja vähän isommille ala-asteikäisille. Ensiviikolla ois vissiin luvassa seksuaalivalistusta vitosluokalle samassa koulussa itäisessä Helsingissä.
Muuten ei tässä ole ehtinyt paljoa: perjantaina näin Kaisaa ja Jennaa, eilen kävin kipeänä leffassa katsomassa maailman kauneimman "kauhuelokuvan" Låt den rätte komma in. Muun ajan olen käynyt mielenkiintoisia keskusteluja niin BB-talon kuivasta jengistä, kynähameen mahdollisuuksista ja buranan saannista. Vähän olen puhunut parista muustakin asiasta, mutta niistä ehkä lisää myöhemmin.
Hävettää pari asiaa, mitä on viikon aikana. Ja mietin, että onkohan se elämä niinkuin Sagrada Familia - ei valmiina koskaan.
sunnuntai 30. marraskuuta 2008
tiistai 25. marraskuuta 2008
Lomailua
Sattui sitten melkein pahemminkin lomalla. Pikkusisko ajoi puuhun ja selvisimme kyydissäolijat pelkin pienin vaurioin. Lomalla oli kuitenkin hauskaa, koska a) Laku-Nakki on niin kiva, b) SingStar on mukava peli, c) saunan saa lämpimäksi kun haluaa ja d) kerrankin oli lepposa meininki. Johtuiko sitten kolarista vai mistä? Auto on sitten korjauskunnossa, lunastukseen asti ei mennyt.
Mitä nyt? Huomenna ja torstaina ohjelmassa ovat työnhakurumbat ja perjantaina viihdytän tätiä kaupungissa. Lauantaina Katja tulee Helsinkiin ja sunnuntai menkööt ihan leppoisissa merkeissä.
Mitä nyt? Huomenna ja torstaina ohjelmassa ovat työnhakurumbat ja perjantaina viihdytän tätiä kaupungissa. Lauantaina Katja tulee Helsinkiin ja sunnuntai menkööt ihan leppoisissa merkeissä.
perjantai 21. marraskuuta 2008
Viikonlopuksi...
...jonnekin muualle kuin Helsinkiin.
Aion olla noin viikon teillä tietymättömillä, samoilla metsässä, ryöstää sienisaaliit ja lopulta nukahtaa pianon ja tietokoneen väliin - parhaille ystäville ei muuta voikaan antaa kuin loputtomat päivät yhdessä. Vierailen toki myös isovanhemmillani (sic! herrat n ja j ovat jo poistuneet keskuudestamme, mutta ei se estä vierailua). Ja syön suklaata ja juon kokakolaa, eli koksua, Laku-Nakin kanssa. Ei baareja, ei yhtään hermoilevaa kiireihmistä kotona, ei loskapaskaa vaan ehkä jopa ihan oikea talvi.
Aion olla noin viikon teillä tietymättömillä, samoilla metsässä, ryöstää sienisaaliit ja lopulta nukahtaa pianon ja tietokoneen väliin - parhaille ystäville ei muuta voikaan antaa kuin loputtomat päivät yhdessä. Vierailen toki myös isovanhemmillani (sic! herrat n ja j ovat jo poistuneet keskuudestamme, mutta ei se estä vierailua). Ja syön suklaata ja juon kokakolaa, eli koksua, Laku-Nakin kanssa. Ei baareja, ei yhtään hermoilevaa kiireihmistä kotona, ei loskapaskaa vaan ehkä jopa ihan oikea talvi.
torstai 20. marraskuuta 2008
Marraskuun yhdeksästoista
Luin yhtä blogia, jossa marraskuun yhdeksästoista oli mainittu vuoden ankeimmaksi päiväksi. Viimeiset 8. vuotta se on ollut ihan hauska päivä, parempi kuin ennen vuotta 2000 vietetyt 10.2., 9.12., 15.8., 22.6., 7.12. tai 18.1. Perheessä, jossa nimipäiviä on juhlittu kuin syntymäpäivää, nimipäivättömyys on ollut kauhistus. Muistan elävästi vuoden 1985, kun pikkusiskoni juhli nimipäiväänsä ja kysyin isältä, milloin minulla on nimipäivä. Vastausta isä ei osannut antaa. Minulla EI OLLUT NIMIPÄIVÄÄ. Pakokauhu suureni vuosi vuodelta, kunnes jonain vuonna ilmoitin äidille, että minulle pitää hankkia nimipäivä, koska on epäreilua, että muilla on kaksi juhlaa ja minulla vain yksi.
Vuoden 2000 jälkeen 19.11. on ollut yksi vuoden parhaista päivistä. Päivä jolloin sisaret, äiti, isä ja kummienokin muistavat, että olen olemassa. Syntymäpäivä kun ei lue kalenterissa, jollei sitä sinne kirjoita. Julistankin siis, että yksi vuoden parhaista päivistä on 19.11. Elisen nimipäivä.
Vietin tänä vuonna päiväni soitellen uusilla Hammond-uruillani, Fullersin Vintage Alella (vm 2008), Tiinan, Jannan, Margen, Jennan, Suvin ja Hannelen seuralla ja hauskalla keskustelulla Loosessa. Lopuksi kuuntelin tämän hetken kovinta yhtyettä, jonka viimeisin levy Echoes, Silence, Patience and Grace on erityisen rakas minulle.
Vuoden 2000 jälkeen 19.11. on ollut yksi vuoden parhaista päivistä. Päivä jolloin sisaret, äiti, isä ja kummienokin muistavat, että olen olemassa. Syntymäpäivä kun ei lue kalenterissa, jollei sitä sinne kirjoita. Julistankin siis, että yksi vuoden parhaista päivistä on 19.11. Elisen nimipäivä.
Vietin tänä vuonna päiväni soitellen uusilla Hammond-uruillani, Fullersin Vintage Alella (vm 2008), Tiinan, Jannan, Margen, Jennan, Suvin ja Hannelen seuralla ja hauskalla keskustelulla Loosessa. Lopuksi kuuntelin tämän hetken kovinta yhtyettä, jonka viimeisin levy Echoes, Silence, Patience and Grace on erityisen rakas minulle.
tiistai 18. marraskuuta 2008
Iededzies par Latviju! (Esmu tur, kur jutos es laimiigs)
90 vuotta sitten eräässä Itämeren rantavaltiossa niin lätit, kuurit, liivit kuin myös zemgallit ja latgallit heräilivät tosiasiaan, että nyt on hetki, jolloin voisi irtautua Neuvosto-Venäjästä (Venäjän sosialistinen federatiivinen neuvostotasavalta 1917-1922) . Hetki koitti 18.11. kun Latvian valtio julisti itsensä itsenäiseksi.
Vuoden 1934 jälkeen Latvia koki muutoksia aina elokuuhun 1991 asti. Joka tapauksessa esimerkiksi Suomi ei koskaan hyväksynyt virallisesti Baltian maiden liittämistä Neuvostoliittoon. Samoilla linjoilla oli monia muita maita.
Mutta nyt, kun nuo päivät on ohi, kansa on selvinnyt monenlaisesta - on hyvä juhlia omaa armasta maataan. Maljamme nousee tänään siis Tēvzemei un Brīvībai, Isänmaalle ja vapaudelle.
Viimeinen latvianopettajani lähetti minulle eilen sähköpostin johon oli liittänyt julkisuudessa liittyneen runon. Jaan sen teille, vaikkette latviaa osaakaan. Pääosin juoni on sellainen, että siinä, että mitä kotimaassa tapahtuu, kulkee myös läpi ihmisen. Ensimmäinen osa kuvaa sitä, kun joet virtaavat myös meissä. Lopuksi todetaan, että kuin ne polut kotimaan pinnassa on kuin katsoisi itseään kipeää lintua lentämässä läpi taivaan, ilman höyheniä.
tās upes kuras plūst caur manu tēvzemi
plūst arī caur mani
katru mirkli kādu sudraba šļakstu
var sajūtās pamanīt
tās sāpes kuras plūst caur manu tēvzemi
caur mani plūst arī
sildu un noglāstu domas ko domāju
gribot vieglākas padarīt
tajos vaibstos kas manas tēvzemes sejā
pazīstu sevi:
paguris putns skrien cauri debesīm
un spārni neviz
(M.Laukmane)
Kippis siis!
Vuoden 1934 jälkeen Latvia koki muutoksia aina elokuuhun 1991 asti. Joka tapauksessa esimerkiksi Suomi ei koskaan hyväksynyt virallisesti Baltian maiden liittämistä Neuvostoliittoon. Samoilla linjoilla oli monia muita maita.
Mutta nyt, kun nuo päivät on ohi, kansa on selvinnyt monenlaisesta - on hyvä juhlia omaa armasta maataan. Maljamme nousee tänään siis Tēvzemei un Brīvībai, Isänmaalle ja vapaudelle.
Viimeinen latvianopettajani lähetti minulle eilen sähköpostin johon oli liittänyt julkisuudessa liittyneen runon. Jaan sen teille, vaikkette latviaa osaakaan. Pääosin juoni on sellainen, että siinä, että mitä kotimaassa tapahtuu, kulkee myös läpi ihmisen. Ensimmäinen osa kuvaa sitä, kun joet virtaavat myös meissä. Lopuksi todetaan, että kuin ne polut kotimaan pinnassa on kuin katsoisi itseään kipeää lintua lentämässä läpi taivaan, ilman höyheniä.
tās upes kuras plūst caur manu tēvzemi
plūst arī caur mani
katru mirkli kādu sudraba šļakstu
var sajūtās pamanīt
tās sāpes kuras plūst caur manu tēvzemi
caur mani plūst arī
sildu un noglāstu domas ko domāju
gribot vieglākas padarīt
tajos vaibstos kas manas tēvzemes sejā
pazīstu sevi:
paguris putns skrien cauri debesīm
un spārni neviz
(M.Laukmane)
Kippis siis!
sunnuntai 16. marraskuuta 2008
Koska kaikki muutkin
Ja mulla on hiljaista tänään, niin katson elämää eri vinkkelistä.
Kymmenen vuotta sitten. (1998)
1) Vaihdoin kuntaa, koulua, menin lukioon Joroisiin. Uudet ystävät ja uusi elämä - vanhan osin painuessa unholaan.
2) Opiskelin ilmailun perusteet ja olen nyt lentotunteja vaille lentäjä.
3) Käytin liikaa aikaa internetissä ja äitini joutui rajoittamaan käyttöäni jättämättä minut ainoana perheestä ilman internetin salasanaa. Kostoksi käytin kalliimpaan yhteyttä, aina kun ehdin. Tähän ei tarvittu salasanaa. Tänä aikana opin paljon asioita, joita ilman olisin nyt käsi nettiasioissa, kuten suurin osa ystävistäni.
Viisi vuotta sitten. (2003)
1) Opiskelin ensimmäistä ja toista vuotta Tampereella. Tampereella, josta halusin äkkiä pois.
2) Kesällä matkustin toisen kerran Latviaan, jossa tapasin mukavia ihmisiä, joiden vuoksi halusin sinne äkkiä takaisin.
3) Viimeinen opiskelurupeama Tampereella fyysisesti. Kurssit, joita oli pakko käydä, koetettiin saada pian kasaan...
Kolme vuotta sitten. (2005)
1) Muutin Helsinkiin Maurinkadulle, jossa vietin tähän astisen elämäni onnellisimpiakin hetkiä.
2) Työni, joita vieläkin teen, alkoivat tuolloin: tutustuin niin Ruskeasuon kouluun, Sanoma Osakeyhtiöön sekä Kaitsuun, jolla on mahtava huumorintaju.
3) Yliopistolle Helsinkiin, hieman kursseja ja samanhenkistä Latvia-seuraa.
Vuosi sitten. (2007)
1) Aloittelin Gradun tekoa, enkä nähnyt sitä mitenkään vaikeana.
2) Muutin myös Latviasta Suomeen, ensin Kirstinkadulle yksiöön, jossa päälle kaatuivat seinät, sittemmin Etu-Töölöön nykyiseen asuntoon, jossa majaa pitävät hauskat yksilöt.
3) Alkoi löytyä oma elämä kaiken etsimisen jälkeen...
Tähän asti tänä vuonna.
1) Tuntuu, että hyväksyy itsensä ja on ihan itse oman elämänsä hallitsija. Siitä tunteesta ammentaa kaiken onnellisuuden ja positiivisen elämänasenteen.
2) Käynyt läpi pelottaviakin sairausjaksoja, vaikka loppuaikana seurattuna missään ei ole ollut pahasti vikaa - vaan oletuksessa "sinulla voi olla joku vakavampi juttu" aiheuttaa paniikinomaista tunnetta.
3) Gradu ja kova työ ovat palkinneet. Lomaa on pidetty jo 2 viikkoa!
Eilen.
1) Nukuin pitkään ja luin paljon Alan Weismanin Maailma ilman meitä -kirjaa.
2) Hain pitkästä aikaa limsaa juotavaksi Makuunista. Ja katsoin pitkästä aikaa Kummisetä -elokuvan.
3) Vastasin hassuun sähköpostiin ja valvoin puoli kolmeen.
Tänään.
1) Menin yllätystöihin Sanomatalolle. Oli hauskaa viettää sunnuntai niinkuin viime vuonna kerran kuussa.
2) CS-dinner Töölössä: ruoka oli hyvää ja seura mukavaa. Voin ottaa uusiksi!
3) Mietin, josko tässä elämässä olisikin jotain hyvää.
Huomenna.
1) Menen töihin Kaitsulle pelaamaan pleikkaa :)
2) Tapaan latvialaisia Kampissa ja kokkaan heidän kanssaan ruokaa itsenäisyyspäivää varten.
3) Pitkästä aikaa saan vieraan Turun suunnalta: Timo on työmatkallaan Helsingissä.
Ensi vuonna.
1) Löydän työelämälle suunnan.
2) Matkustan toiselle mantereelle joko oppimaan tai töihin.
3) Hitaasti mutta vakaasti aloitan jatko-opiskelut.
Kymmenen vuotta sitten. (1998)
1) Vaihdoin kuntaa, koulua, menin lukioon Joroisiin. Uudet ystävät ja uusi elämä - vanhan osin painuessa unholaan.
2) Opiskelin ilmailun perusteet ja olen nyt lentotunteja vaille lentäjä.
3) Käytin liikaa aikaa internetissä ja äitini joutui rajoittamaan käyttöäni jättämättä minut ainoana perheestä ilman internetin salasanaa. Kostoksi käytin kalliimpaan yhteyttä, aina kun ehdin. Tähän ei tarvittu salasanaa. Tänä aikana opin paljon asioita, joita ilman olisin nyt käsi nettiasioissa, kuten suurin osa ystävistäni.
Viisi vuotta sitten. (2003)
1) Opiskelin ensimmäistä ja toista vuotta Tampereella. Tampereella, josta halusin äkkiä pois.
2) Kesällä matkustin toisen kerran Latviaan, jossa tapasin mukavia ihmisiä, joiden vuoksi halusin sinne äkkiä takaisin.
3) Viimeinen opiskelurupeama Tampereella fyysisesti. Kurssit, joita oli pakko käydä, koetettiin saada pian kasaan...
Kolme vuotta sitten. (2005)
1) Muutin Helsinkiin Maurinkadulle, jossa vietin tähän astisen elämäni onnellisimpiakin hetkiä.
2) Työni, joita vieläkin teen, alkoivat tuolloin: tutustuin niin Ruskeasuon kouluun, Sanoma Osakeyhtiöön sekä Kaitsuun, jolla on mahtava huumorintaju.
3) Yliopistolle Helsinkiin, hieman kursseja ja samanhenkistä Latvia-seuraa.
Vuosi sitten. (2007)
1) Aloittelin Gradun tekoa, enkä nähnyt sitä mitenkään vaikeana.
2) Muutin myös Latviasta Suomeen, ensin Kirstinkadulle yksiöön, jossa päälle kaatuivat seinät, sittemmin Etu-Töölöön nykyiseen asuntoon, jossa majaa pitävät hauskat yksilöt.
3) Alkoi löytyä oma elämä kaiken etsimisen jälkeen...
Tähän asti tänä vuonna.
1) Tuntuu, että hyväksyy itsensä ja on ihan itse oman elämänsä hallitsija. Siitä tunteesta ammentaa kaiken onnellisuuden ja positiivisen elämänasenteen.
2) Käynyt läpi pelottaviakin sairausjaksoja, vaikka loppuaikana seurattuna missään ei ole ollut pahasti vikaa - vaan oletuksessa "sinulla voi olla joku vakavampi juttu" aiheuttaa paniikinomaista tunnetta.
3) Gradu ja kova työ ovat palkinneet. Lomaa on pidetty jo 2 viikkoa!
Eilen.
1) Nukuin pitkään ja luin paljon Alan Weismanin Maailma ilman meitä -kirjaa.
2) Hain pitkästä aikaa limsaa juotavaksi Makuunista. Ja katsoin pitkästä aikaa Kummisetä -elokuvan.
3) Vastasin hassuun sähköpostiin ja valvoin puoli kolmeen.
Tänään.
1) Menin yllätystöihin Sanomatalolle. Oli hauskaa viettää sunnuntai niinkuin viime vuonna kerran kuussa.
2) CS-dinner Töölössä: ruoka oli hyvää ja seura mukavaa. Voin ottaa uusiksi!
3) Mietin, josko tässä elämässä olisikin jotain hyvää.
Huomenna.
1) Menen töihin Kaitsulle pelaamaan pleikkaa :)
2) Tapaan latvialaisia Kampissa ja kokkaan heidän kanssaan ruokaa itsenäisyyspäivää varten.
3) Pitkästä aikaa saan vieraan Turun suunnalta: Timo on työmatkallaan Helsingissä.
Ensi vuonna.
1) Löydän työelämälle suunnan.
2) Matkustan toiselle mantereelle joko oppimaan tai töihin.
3) Hitaasti mutta vakaasti aloitan jatko-opiskelut.
Yöllisiä
Hah-hah-haa kun naurattaa :)
Ei tässä mitään, katoin Kummisedän ja uni ei tuu. Kuuntelen Arvo Pärtiä, jos tää tästä.
Ei tässä mitään, katoin Kummisedän ja uni ei tuu. Kuuntelen Arvo Pärtiä, jos tää tästä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
