Marraskuun yhdeksästoista

Luin yhtä blogia, jossa marraskuun yhdeksästoista oli mainittu vuoden ankeimmaksi päiväksi. Viimeiset 8. vuotta se on ollut ihan hauska päivä, parempi kuin ennen vuotta 2000 vietetyt 10.2., 9.12., 15.8., 22.6., 7.12. tai 18.1. Perheessä, jossa nimipäiviä on juhlittu kuin syntymäpäivää, nimipäivättömyys on ollut kauhistus. Muistan elävästi vuoden 1985, kun pikkusiskoni juhli nimipäiväänsä ja kysyin isältä, milloin minulla on nimipäivä. Vastausta isä ei osannut antaa. Minulla EI OLLUT NIMIPÄIVÄÄ. Pakokauhu suureni vuosi vuodelta, kunnes jonain vuonna ilmoitin äidille, että minulle pitää hankkia nimipäivä, koska on epäreilua, että muilla on kaksi juhlaa ja minulla vain yksi.

Vuoden 2000 jälkeen 19.11. on ollut yksi vuoden parhaista päivistä. Päivä jolloin sisaret, äiti, isä ja kummienokin muistavat, että olen olemassa. Syntymäpäivä kun ei lue kalenterissa, jollei sitä sinne kirjoita. Julistankin siis, että yksi vuoden parhaista päivistä on 19.11. Elisen nimipäivä.

Vietin tänä vuonna päiväni soitellen uusilla Hammond-uruillani, Fullersin Vintage Alella (vm 2008), Tiinan, Jannan, Margen, Jennan, Suvin ja Hannelen seuralla ja hauskalla keskustelulla Loosessa. Lopuksi kuuntelin tämän hetken kovinta yhtyettä, jonka viimeisin levy Echoes, Silence, Patience and Grace on erityisen rakas minulle.