Kuinka ihmiset käyttäytyvät? Huomaan, että itsestänikin on tullut ilkeämpi, töykeämpi ja välinpitämätön. Ihan sama ehtiikö mummo bussiin, kunhan itse ehdin. Ihan sama miten oppilaat oppivat, kunhan minä saan antaa opetusta. Onneksi tiedostan käytöksen muutoksen: ilman muutosta en tiedä, pystyisinkö toimimaan niin tehokkaasti tässä yhteiskunnassa. Kassa ryöstää 50 santimia, jos vaan saa mahdollisuuden. Mikään ei toimi, en toimi sitten itsekään. Tavallaan se on niin, että ympäristö tekee kaltaisekseen. Silti minä hymyilen kassalle, sanon hyvää päivää tai iltaa, jos on ilta. Oikein piruillakseni käyttäydyn hyvin. Varmaan juttelisinkin heille, jos osaisin niin hyvin. Naururypyt silmäkulmissa, sanoin, että ikä alkaa painaa - latvian tytöt sanoivat, että ei se haittaa: niistä näkyy että olet ollut onnellinen.
No johan oli väite. Sitä päädyin pohtimaan. Olinko onnellinen? Olin. Olenko onnellinen? Olen. Minulla on kaikki, mitä ihminen tarvitsee - okei, voisko joku ilmoittautua poikaystävälistalle? - mutta työ, josta pidän; ympärillä ihmisiä, joiden kanssa viihdyn; joku odottamassa paluuta Suomeen; Laura, joka oksentaa isän autoon... Itse olen onneni tehnyt - suhtautunut helposti asioihin: stressaamatta töistä, ihmisistä, elämästä. Ja katsokaa, kaksikymmentä ja seitsemän vuotta täyttä elämää. Todellakin.
Niin mitä ympärillä. Tämä yhteiskunta on jakautunut. On he ja me. Kun olet sen toisen ryhmän kanssa, niin kuulet pahaa toisesta. Ja kun olet kaikkien kanssa yhdessä - elämä näyttää olevan hyvin - ollaan tässä kaikki ystäviä. Se vain näyttää. Mutta sitten kun toiset menevät, alkaa kuulua lauseita "Sekin tanssii kuin huora", "Mieshuora", "Sen kaverit kuuluu semmoiseen mafiaan", "Idiootteja ne, eihän ne tajua mistään mitään", "sellaisia 'ne' ovat: kuin koiria". Ole siinä sitten vakavalla naamalla. Tämän vuoksi virolaiset eivät kai pidä eteläisistä naapureistaan. Nuoleskelun kulttuuri on syvällä ja siihen törmää niin 50-vuotiaiden ikäluokassa, kuten myös 16-vuotiaiden keskuudessa. Ja mitä helvettiä, toisella puolella huonetta istuvaa tyttöä voi myös avoimesti kutsua "bitchiksi". Oh noes. No, eivät kaikki ihmiset ole semmoisia. Jotkut osaavat jopa käyttäytyä, ja toiset pitävät suunsa kiinni omista ajatuksistaan - kuten minä. Ei tulisi mieleenikään kirjoittaa tätä englanniksi :D
Mitä muuta? Tänään tapaan suomalaisen toimittajan, joka tekee juttua katoavasta latvian kansasta. Olen käynyt Helsingissä (vilkutivilkuti kaikki kivat) ja latvialaisessa uimahallissa sekä saunassa. Molemmat oli ihan mukavia: sauna jopa mielettömän hyvä kokemus! Lauantaina kai tulee Heikkilän bändi Riikaan ja johan me ollaan sovittu tyttöjen kanssa, että pitäähän se ihme nähdä. Pian Riiassa myös Suvi ja toivottavasti talvilomaviikollaan eräät Helsingin hurjapäät. Lupaan pitää keskiviikon tai perjantain vapaana, jos täällä on talvilomalaisia - siis sunnuntain lisäksi :)
Ainiin, miksi kanelipulla 2? No Kanelipulla on täällä niin hyvää, että jopa lähikaupasta saa paikanpäällä leivottua kanelipullaa, joka on vielä lämmin ja ihana! Mutta nyt, meikkiä naamaan, ettei telkkarissa kiillä. Laitan tietoa tulemaan, milloin ja missä jos ja kun.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste ihmetys. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste ihmetys. Näytä kaikki tekstit
keskiviikko 20. tammikuuta 2010
maanantai 16. marraskuuta 2009
Apteekista Enrikolle, Jacobille, kioskille, puistoon, pulveritornille, sunnuntaibrunssille
On muuten huokaistava, koska on niin paljon kaikkea jota voisi kertoa. Olen muuttanut Riikaan, unelmieni kaupunkiin. Puhun kieltä silloin tällöin: työpaikkani on kolmen korttelin päässä. Naapurissani on kenkäkauppa, viereisen korttelin päässä Elviksen kauppa, niinkuin Aija minulle Elvistä sanoi. Ostin ruokaa Stockmannilta, tein cesar-salaattia ja se maistui yhtä hyvälle kuin Suomessa.
Kävin viime viikolla CS-miitissä, järjestin toisen samanlaisen kotona sunnuntaibrunssilla. Hankkiuduin kirjaston asiakkaaksi ja huomenna vielä toisenkin. Olen twitterissä kaikkien kaveri. Aion pitää tuparit viikonloppuna. Kutsuin vanhoja ja vieläkin vanhempia tuttavia. Lisäksi pyysin muutamaa uutta tuttavaa kylään.
Hankin passikuvat (6EUR) oleskelulupaa varten. Olen jo käynyt Suomen suurlähetystössä. Ilmoittauduin paikkakunnalla asuvaksi suomalaiseksi. Join punaviiniä bisnesmiesten kanssa. Kävelin kotiin pitkin Terbatas (Tarton) katua pitkin ja päädyin omaan kaksioon köllöttämään herätäkseni seuraavana päivänä töihin.
Töissä olen saanut inspiroituneita ideoita. Lääkärit ovat mukavia ja kertovat rimatadiinista, joka toimii influenssaa vastaan. Olen saanut kehuja, joita ei ole kerrottu minulle vaan vastaavalle esimiehelleni. Minulla on paljon ideoita, kuinka kehittää toimintaa - sekä omaa, että toisten. Minua pyydettiin töihin lasten kulttuuriopettajaksi. Pitäisi laulaa ja lukea, puhua suomea. Sanoin, katsotaan sitten pikkujouluissa. Pikkujoulut ovat puolentoista viikon päästä. Ne ovat hotellissa.
Ystävä on palannut Riikaan, toinen palaa vuoden alussa. Kolmas on ollut täällä jo hetken. Oma elämä tuntuu avoimemmalta kuin vuosiin. On huumaavaa olla taas täällä. Kutsuja vierailuille eri paikkoihin satelee. Tule Madonaan! Mennään Ventspilsiin! Etkö ole koskaan käynyt Daugavpilsissä? Kunhan saisi itsensä ensin asetettua paikalleen. Lähimmät ystävät asuvat kahden metrin päässä, mutta eri talossa. Tuttava asuu viereisessä talossa. Kaikki asuvat kaupungissa.
Huomenna menen maahanmuuttovirastoon. Kun saan paperin, voin sitten hakea veroprosentin ja pankkitilin. Sen jälkeen pitää vielä rekisteröityä kaupungin asukkaaksi. Onkohan toimisto vielä Pērses ielalla?
Sääkin on ollut mainio. Mukavaa kävellä Väinäjoen rantaa ja katsella hiukan ympärille. Pitää vielä miettiä, miten kauan tämä hyvä fiilis jatkuu. No, ainakin nyt tuntuu voittajalta ja on hyvä mennä nukkumaan.
Tänne saa tulla kylään: ja kyllähän osa onkin jo tulossa. Tilaa on. Kaikki mahtuu. Bonuksena haluan antaa teille kaupungin, joka on jo osa minua.
Kävin viime viikolla CS-miitissä, järjestin toisen samanlaisen kotona sunnuntaibrunssilla. Hankkiuduin kirjaston asiakkaaksi ja huomenna vielä toisenkin. Olen twitterissä kaikkien kaveri. Aion pitää tuparit viikonloppuna. Kutsuin vanhoja ja vieläkin vanhempia tuttavia. Lisäksi pyysin muutamaa uutta tuttavaa kylään.
Hankin passikuvat (6EUR) oleskelulupaa varten. Olen jo käynyt Suomen suurlähetystössä. Ilmoittauduin paikkakunnalla asuvaksi suomalaiseksi. Join punaviiniä bisnesmiesten kanssa. Kävelin kotiin pitkin Terbatas (Tarton) katua pitkin ja päädyin omaan kaksioon köllöttämään herätäkseni seuraavana päivänä töihin.
Töissä olen saanut inspiroituneita ideoita. Lääkärit ovat mukavia ja kertovat rimatadiinista, joka toimii influenssaa vastaan. Olen saanut kehuja, joita ei ole kerrottu minulle vaan vastaavalle esimiehelleni. Minulla on paljon ideoita, kuinka kehittää toimintaa - sekä omaa, että toisten. Minua pyydettiin töihin lasten kulttuuriopettajaksi. Pitäisi laulaa ja lukea, puhua suomea. Sanoin, katsotaan sitten pikkujouluissa. Pikkujoulut ovat puolentoista viikon päästä. Ne ovat hotellissa.
Ystävä on palannut Riikaan, toinen palaa vuoden alussa. Kolmas on ollut täällä jo hetken. Oma elämä tuntuu avoimemmalta kuin vuosiin. On huumaavaa olla taas täällä. Kutsuja vierailuille eri paikkoihin satelee. Tule Madonaan! Mennään Ventspilsiin! Etkö ole koskaan käynyt Daugavpilsissä? Kunhan saisi itsensä ensin asetettua paikalleen. Lähimmät ystävät asuvat kahden metrin päässä, mutta eri talossa. Tuttava asuu viereisessä talossa. Kaikki asuvat kaupungissa.
Huomenna menen maahanmuuttovirastoon. Kun saan paperin, voin sitten hakea veroprosentin ja pankkitilin. Sen jälkeen pitää vielä rekisteröityä kaupungin asukkaaksi. Onkohan toimisto vielä Pērses ielalla?
Sääkin on ollut mainio. Mukavaa kävellä Väinäjoen rantaa ja katsella hiukan ympärille. Pitää vielä miettiä, miten kauan tämä hyvä fiilis jatkuu. No, ainakin nyt tuntuu voittajalta ja on hyvä mennä nukkumaan.
Tänne saa tulla kylään: ja kyllähän osa onkin jo tulossa. Tilaa on. Kaikki mahtuu. Bonuksena haluan antaa teille kaupungin, joka on jo osa minua.
maanantai 15. joulukuuta 2008
Neuvostoliitosta.
Noniin, nyt tulee sitten poliittisesti epäkorrekti postaus aiheena kansanmurhat ja oikeus ja vääryys ja Neuvostoliitto ja ihan vähän on oma lehmä ojassa. Tässä postauksessa tullaan mainitsemaan Sofi Oksanen, Suomen kommunistinen puolue ja sen kannattajat, Suomalainen yhteiskuntajärjestys ja lopuksi ihan vähän otan kantaa tulevaisuuteen. Jos vähänkin ärsyttää nämä aiheet, älä lue enempää.
Kävin katsomassa Edviins Shnoren ohjaaman elokuvan Soviet Story. Leffa esittää muulle maailmalle Neuvostoliiton tappokoneistoa, joka sai aikaan kansanmurhan 1920-1970-lukujen välissä. Suurin osin elokuva keskittyy 30- ja 40-luvun suurtuhoihin, joita on ilmeisesti sovittu Natsi-Saksan ja Neuvostoliiton kesken. Stalin oli dokumentin mukaan älykäs mies, joka peitteli omat tuhonsa astelemalla Eurooppaan natsien uhrien vapauttajana. Kaiken takana oli kuitenkin vieläkin suurempi oman kansalaisten järjestelmällinen tuhoaminen, joka tehtiin lähinnä Marxin (sosiologisella) oikeutuksella: pyrittiin luomaan parempi ihminen - The New Man, joka toteuttaisi sosialistista maailmankatsomusta täydellisesti ja vapautuisi työnteolla (ja miten niin erään keskitysleirin portissa lukee työnteon vapauttamisesta?). Neuvostoliiton ideologian tukiessa vahvasti tasapäistämiseen ja uhkailuun: pelko piti ihmiset kurissa.
Vai mitä sanotte: Natsi-Saksan teurastuksessa kuoli ehkäpä 5-7 miljoona ihmistä. Vertailun vuoksi kerrottakoon, että Neuvostoliitto tuhosi yli 20 miljoonaa. Mainittakoon vielä, että syynä oli siis hallintokoneisto, ei niinkään kansa.
Dokumentti sinänsä on keskitasoinen, jotenkin History-kanavahenkinen ja siksi ehkä vähän rankkaa kamaa: mutta koskettavinta on kuulla kyydityksen kokeneiden naisten itku: mennään siis sinne tunteiden tasolle, mikä on ehkä oikein. Ja miksei meille ole kerrottu Ukrainan nälänhädästä 1932-1933, joka ilmeisesti johtui siitä että tarkoituksena oli tappaa mahdollisimman paljon ukrainalaisia, koska he olivat uhka sosialistiselle koneistolle. Arviot talven aikana kuoleista liikkuvat 1,5-7 miljoonan välillä. Perinteinen selitys huonosta ruokavuodesta ei ehkä selittäisi yhden talven aikana tuollaista kuolleiden määrää?
Mikäs oikeus jollain toisella on päättää, että sää olet paska, tapan sut? Bernard Shaw, irlantilainen Nobel-kirjailija, on sanonut myös että yhteiskunnalla on oikeus tappaa tuottamaton ihminen, koska: jos meillä ei ole sinusta hyötyä (toisin sanoen tuhlaat aikaasi ja muiden aikaa ja resursseja elämiseesi, etkä tuota samaa tai mieluiten enemmän) ei meidän kannata elättää sinua. Siksi voimme antaa tällaiset armonlaukaukset sitten heille. Tähän ryhmään valitaan luonnollisesti tietyt kriteerit täyttävät ihmiset (lisää aiheesta vaikkapa tanskalaisessa fiktiossa Hvordan vi slipper af med de andre (How do we get rid of the others, 2007).) Ja kriteerit valitsevat tietty joukko, jokin mielenkiintoinen "eliitti".
Sitten ihan vielä siitä suomettumisen historiasta ja 60-70-luvun vasemmistolaisuudesta. Kuten Sofi Oksanenkin sanoi Imagen haastattelussa, hän ei oikein jaksa ymmärtää sitä vasemmistonostalgiaa, kun se vasemmisto on merkinnyt jotain muuta hänen perheelleen ja ihmisille, joita hän kokee edustavansa. Mietin pitkään omaa mielipidettäni asiaan. Mietin itseasiassa vieläkin.
Toisaalta ymmärrän kommunistisen kauhun Baltiassa, koska olen nähnyt kyyneleet Ciriite-äiskän silmissä, kun hän kertoo äitinsä perheen tarinaa, tai äitinsä siskon menetyksiä. Sisaren mies vietiin Siperiaan, eikä takaisin tullut. Lapsiakaan ei tullut, joten jäipä isotäti ihan yksin. Tuolta isotädiltä sain ensimmäiset latvialaiset lapaseni, joita käsittelen hellästi joka talvi. Mutta suomalaisilla ei ole ollut mahdollisuutta päästä tutustumaan noihin menetyksiin, arkeen jota he Baltiassa ehkä elivät, joten meitä ei ehkä voi syyttää tunteettomuudesta tai väärästä asenteesta. Se, mikä on muille totta, on meille kertomus, joka muuttuu todeksi vasta kun kohtaamme ensimmäisen käden tiedon.
Elokuva päättyi vihjaukseen, kuinka suureksi asiaksi kansallissosialismi on noussut nyky-Venäjällä. Näytettiin pätkä internet-ampumisvideoista ja myös Javier Solanan ilmettä, kun eräs entinen NL-ulkoministeri piti puhetta NATOssa, jossa oikeutti juutalaisvastaisen toiminnan neuvostoaikana toteamalla asiassa olevan kyse "fasist-jews"-asiasta.
Viimeinen ja erittäin tärkeä kysymys meille suomalaisille onkin, että kuka haluaa myöntää, että omat esi-isät ovat murhaajia?
Kävin katsomassa Edviins Shnoren ohjaaman elokuvan Soviet Story. Leffa esittää muulle maailmalle Neuvostoliiton tappokoneistoa, joka sai aikaan kansanmurhan 1920-1970-lukujen välissä. Suurin osin elokuva keskittyy 30- ja 40-luvun suurtuhoihin, joita on ilmeisesti sovittu Natsi-Saksan ja Neuvostoliiton kesken. Stalin oli dokumentin mukaan älykäs mies, joka peitteli omat tuhonsa astelemalla Eurooppaan natsien uhrien vapauttajana. Kaiken takana oli kuitenkin vieläkin suurempi oman kansalaisten järjestelmällinen tuhoaminen, joka tehtiin lähinnä Marxin (sosiologisella) oikeutuksella: pyrittiin luomaan parempi ihminen - The New Man, joka toteuttaisi sosialistista maailmankatsomusta täydellisesti ja vapautuisi työnteolla (ja miten niin erään keskitysleirin portissa lukee työnteon vapauttamisesta?). Neuvostoliiton ideologian tukiessa vahvasti tasapäistämiseen ja uhkailuun: pelko piti ihmiset kurissa.
Vai mitä sanotte: Natsi-Saksan teurastuksessa kuoli ehkäpä 5-7 miljoona ihmistä. Vertailun vuoksi kerrottakoon, että Neuvostoliitto tuhosi yli 20 miljoonaa. Mainittakoon vielä, että syynä oli siis hallintokoneisto, ei niinkään kansa.
Dokumentti sinänsä on keskitasoinen, jotenkin History-kanavahenkinen ja siksi ehkä vähän rankkaa kamaa: mutta koskettavinta on kuulla kyydityksen kokeneiden naisten itku: mennään siis sinne tunteiden tasolle, mikä on ehkä oikein. Ja miksei meille ole kerrottu Ukrainan nälänhädästä 1932-1933, joka ilmeisesti johtui siitä että tarkoituksena oli tappaa mahdollisimman paljon ukrainalaisia, koska he olivat uhka sosialistiselle koneistolle. Arviot talven aikana kuoleista liikkuvat 1,5-7 miljoonan välillä. Perinteinen selitys huonosta ruokavuodesta ei ehkä selittäisi yhden talven aikana tuollaista kuolleiden määrää?
Mikäs oikeus jollain toisella on päättää, että sää olet paska, tapan sut? Bernard Shaw, irlantilainen Nobel-kirjailija, on sanonut myös että yhteiskunnalla on oikeus tappaa tuottamaton ihminen, koska: jos meillä ei ole sinusta hyötyä (toisin sanoen tuhlaat aikaasi ja muiden aikaa ja resursseja elämiseesi, etkä tuota samaa tai mieluiten enemmän) ei meidän kannata elättää sinua. Siksi voimme antaa tällaiset armonlaukaukset sitten heille. Tähän ryhmään valitaan luonnollisesti tietyt kriteerit täyttävät ihmiset (lisää aiheesta vaikkapa tanskalaisessa fiktiossa Hvordan vi slipper af med de andre (How do we get rid of the others, 2007).) Ja kriteerit valitsevat tietty joukko, jokin mielenkiintoinen "eliitti".
Sitten ihan vielä siitä suomettumisen historiasta ja 60-70-luvun vasemmistolaisuudesta. Kuten Sofi Oksanenkin sanoi Imagen haastattelussa, hän ei oikein jaksa ymmärtää sitä vasemmistonostalgiaa, kun se vasemmisto on merkinnyt jotain muuta hänen perheelleen ja ihmisille, joita hän kokee edustavansa. Mietin pitkään omaa mielipidettäni asiaan. Mietin itseasiassa vieläkin.
Toisaalta ymmärrän kommunistisen kauhun Baltiassa, koska olen nähnyt kyyneleet Ciriite-äiskän silmissä, kun hän kertoo äitinsä perheen tarinaa, tai äitinsä siskon menetyksiä. Sisaren mies vietiin Siperiaan, eikä takaisin tullut. Lapsiakaan ei tullut, joten jäipä isotäti ihan yksin. Tuolta isotädiltä sain ensimmäiset latvialaiset lapaseni, joita käsittelen hellästi joka talvi. Mutta suomalaisilla ei ole ollut mahdollisuutta päästä tutustumaan noihin menetyksiin, arkeen jota he Baltiassa ehkä elivät, joten meitä ei ehkä voi syyttää tunteettomuudesta tai väärästä asenteesta. Se, mikä on muille totta, on meille kertomus, joka muuttuu todeksi vasta kun kohtaamme ensimmäisen käden tiedon.
Elokuva päättyi vihjaukseen, kuinka suureksi asiaksi kansallissosialismi on noussut nyky-Venäjällä. Näytettiin pätkä internet-ampumisvideoista ja myös Javier Solanan ilmettä, kun eräs entinen NL-ulkoministeri piti puhetta NATOssa, jossa oikeutti juutalaisvastaisen toiminnan neuvostoaikana toteamalla asiassa olevan kyse "fasist-jews"-asiasta.
Viimeinen ja erittäin tärkeä kysymys meille suomalaisille onkin, että kuka haluaa myöntää, että omat esi-isät ovat murhaajia?
maanantai 8. joulukuuta 2008
Täytyykö...
...ihmisen täyttää kaikki työhakemuksen hakemustarpeet. Tällä hetkellä ahdistaa kun työpaikat ovat ERITTÄIN mielenkiintoisia ja toiseen niihin tarvitaan _monen_ vuoden kokemus tuotantotehtävistä, minulla kokemusta on _muutama_ vuosi? Toinen hakuilmoitus mainitsee, että täytyy olla _erinomainen_ suomen, ruotsin ja englannin taito. Ruotsi taittuu kyllä, mutta kohtalaisesti, toki olen valmis opiskelemaan lisää, jos työn saan (ja muutenkin voisi). Muutoinhan olen täydellinen hakija molempiin työpaikkoihin.
...ottaa kantaa asioihin, joihin ei ole mielipidettä?
...kertoa kaikki asiat ystäville, jos ei halua?
...luopua jostain, että saa jotain tilalle?
...ajatella itseään ensisijaisesti aina, vai voiko antaa mahdollisuuden muillekin?
...ihmisen ajatella edes tällaisia?
...ottaa kantaa asioihin, joihin ei ole mielipidettä?
...kertoa kaikki asiat ystäville, jos ei halua?
...luopua jostain, että saa jotain tilalle?
...ajatella itseään ensisijaisesti aina, vai voiko antaa mahdollisuuden muillekin?
...ihmisen ajatella edes tällaisia?
tiistai 25. marraskuuta 2008
Lomailua
Sattui sitten melkein pahemminkin lomalla. Pikkusisko ajoi puuhun ja selvisimme kyydissäolijat pelkin pienin vaurioin. Lomalla oli kuitenkin hauskaa, koska a) Laku-Nakki on niin kiva, b) SingStar on mukava peli, c) saunan saa lämpimäksi kun haluaa ja d) kerrankin oli lepposa meininki. Johtuiko sitten kolarista vai mistä? Auto on sitten korjauskunnossa, lunastukseen asti ei mennyt.
Mitä nyt? Huomenna ja torstaina ohjelmassa ovat työnhakurumbat ja perjantaina viihdytän tätiä kaupungissa. Lauantaina Katja tulee Helsinkiin ja sunnuntai menkööt ihan leppoisissa merkeissä.
Mitä nyt? Huomenna ja torstaina ohjelmassa ovat työnhakurumbat ja perjantaina viihdytän tätiä kaupungissa. Lauantaina Katja tulee Helsinkiin ja sunnuntai menkööt ihan leppoisissa merkeissä.
sunnuntai 3. elokuuta 2008
Synkkyys ja kurjuus sentään
Tapasin tällä viikolla erään ihmisen CS-miitissä, jota olen jo pidemmän aikaa toivonut tapaavani. Hän asuu Suomessa, muttei ole suomalainen. Olen joskus aiemmin jutellut hänen kanssaan irkissä, ja ihminen on vaikuttanut mukavalta.
Mutta taas kerran tavatessani mukavan ihmisen huomasin raadollisuuden ihmisajatuksissa. Ihmiset ovat mukavia, mutta niistä hehkuu epävarmuus asioiden suhteen. Olen edelleen sitä mieltä, että kyseinen ihminen on mukava. Mutta hän päästi suustaan sammakon, jota en edelleenkään ole osannut arvioida.
Tarina menee näin. Puhumme Suomen kesäsäästä, lähinnä varjosta joka vyöryy uhkaavana Sinebrychoffin museon ylitse kohti meidän joukkoamme. Joku valittaa, että paskan paikan olette valinneet: kuka oli täällä ekana? Myönnän olleeni ensimmäinen, mutta kommentoin myös, että kaikki eivät myöskään pidä auringosta ja kuumuudesta, joten jos haluatte valita paikat, tulkaa itse ensin. Päästyäni sanomasta, että pidän viileistä kesistä, pakkasesta lumesta ja pimeästä, eräs italialainen muistuttaa, että muuttaisit pohjoiseen. Sanon tähän väliin, että pidän Helsingistä. Tässä vaiheessa alun ulkomaalainen Suomessa ottaa osaa keskusteluun ja sanoo, että "thats your only problem". Halusin saada lisätietoa siitä, mikä kenties on ainut ongelmani. Se, että pidän viileästä, pimeästä ja talvesta? Vai se, että pidän Helsingistä? Vastausta en saanut.
On varmaa, että pidän tästä ihmisestä - ihmisenä, mutta olen myös aika varma siitä, että hän ei tiennyt kenen kanssa keskusteli. Joskus olen saattanut tilittää internet-ympäristössä enemmänkin siitä, etten tiedä mihin kuulun.
Minua risoo kamalasti asiat, jotka jäävät kesken; ihmiset, jotka arvostelevat antamatta mahdollisuutta korjata arvostelun alainen asia. Jos joku tietää mitä tehdä, miten olla parempi ihminen: otan vastaan neuvoja.
Mutta taas kerran tavatessani mukavan ihmisen huomasin raadollisuuden ihmisajatuksissa. Ihmiset ovat mukavia, mutta niistä hehkuu epävarmuus asioiden suhteen. Olen edelleen sitä mieltä, että kyseinen ihminen on mukava. Mutta hän päästi suustaan sammakon, jota en edelleenkään ole osannut arvioida.
Tarina menee näin. Puhumme Suomen kesäsäästä, lähinnä varjosta joka vyöryy uhkaavana Sinebrychoffin museon ylitse kohti meidän joukkoamme. Joku valittaa, että paskan paikan olette valinneet: kuka oli täällä ekana? Myönnän olleeni ensimmäinen, mutta kommentoin myös, että kaikki eivät myöskään pidä auringosta ja kuumuudesta, joten jos haluatte valita paikat, tulkaa itse ensin. Päästyäni sanomasta, että pidän viileistä kesistä, pakkasesta lumesta ja pimeästä, eräs italialainen muistuttaa, että muuttaisit pohjoiseen. Sanon tähän väliin, että pidän Helsingistä. Tässä vaiheessa alun ulkomaalainen Suomessa ottaa osaa keskusteluun ja sanoo, että "thats your only problem". Halusin saada lisätietoa siitä, mikä kenties on ainut ongelmani. Se, että pidän viileästä, pimeästä ja talvesta? Vai se, että pidän Helsingistä? Vastausta en saanut.
On varmaa, että pidän tästä ihmisestä - ihmisenä, mutta olen myös aika varma siitä, että hän ei tiennyt kenen kanssa keskusteli. Joskus olen saattanut tilittää internet-ympäristössä enemmänkin siitä, etten tiedä mihin kuulun.
Minua risoo kamalasti asiat, jotka jäävät kesken; ihmiset, jotka arvostelevat antamatta mahdollisuutta korjata arvostelun alainen asia. Jos joku tietää mitä tehdä, miten olla parempi ihminen: otan vastaan neuvoja.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
