Back to Basics

Noin. Kestihän se kesä jonkin aikaa. Olikin niin kiireistä, ettei ole ehtinyt. Nyt olen tehnyt paluun Helsinkiin, töihin ja omaan elämään. Tämä alkaa vaikuttaa onnelliselta taas. Riiassa on omat hyvät puolensa, mutta Helsinki. Minun kaupunkini.

Aloitin työt Vantaalla projektissa, joka kuulostaa ja on aivan mainio. Pidän työstä päivä päivältä enemmän, enkä ole kertaakaan ajatellut, että se on väärä. Okei, olen ollut kohta kaksi viikkoa töissä - mutta silti!

Ajattelin alkaa tekemään myös tästä blogista toisenlaista: kunhan pääsen palaamaan normirytmiin. Olen koditon syyskuun loppuun asti - tässä aluksi hiimailen Kirby-koiran seurana ja jatkan sitten vielä ehkäpä viikon jossain. Katsotaan mitä tuleman pitää!

Latviesu valodu

Okei, on ollut pitkä aika kun en ole kirjoittanut mitään. TNyt on hiukan aikaa, vaikka kello on jo ties mitä. ON OLLUT oikein kivaa.

Olen ehtinyt tutustumaan moniin ihmisiin, pitänyt yhden brunssin ja tuparit, hankkinut uusia kontakteja ja lopulta myös kotiutua kaupunkiin. Mielestäni eilinen on merkki siitä, että olen kerrankin onnistunut löytämään paikkani suhteellisen nopeasti. Mitä eilen tapahtui? Olin varustautunut koti-iltaan ja leppoisaan leffankatseluun, mutta arvatkaa onnistuiko! Sain torstaina fb-viestin Ligalta, että haluaisinko tulla lauantaina hänen luokseen: luvassa snäksejä ja kuumaa viiniä. Lupauduin, koska on mukavaa päästä tapaamaan ihmisiä. Yllätys oli suuri, kun kutsuttujen joukossa olin ainut ulkomaalainen. Paikalla oli mukavia ihmisiä - pieni joukko: L ja kaimansa L, Dina, Kristina ja Ima. Mitä sitten tapahtui? Ensimmäieksi tarjottiin minttua, että tulisi kotoisampi olo, sitten paijattiin karkkien kera ja tuotiin glögiä. Ilta jatkui pelien merkeissä ja lopulta minulle tarjoiltiin jalkahierontaa. Eipä ole aiemmin kotibileet näin villiksi menneet. En valita. Minulla oli kivaa ja pääsin kotiin mitä parhaimmassa seurassa.

Tuntuu kotoisalta ja töissä on kiva käydä - vielä ainakin. Olen oppinut itsekin paljon, ja se on kyllä oikein mukavaa. Töistä ei sen enempää, hyvin siis nekin sujuvat.

Muutoin olen nähnyt paljon (fyysistä teatteria! oopperaa! konsertteja!). Mutta eniten on parasta nähdä uusia asioita ja ihmisiä.

On myös juhlittu (pikkujouluja, nimipäiviä, itsenäisyyttä) ja nukuttu paljon. Ainut asia, joka ahdistaa, on se, että on alkoholia käytetty vähän liikaa. Mutta uskoisin, että se muuttuu jonkin verran. Puhuin eilen kotimatkalla omasta näkemyksestä ja sen muuttamisesta - se liittyy myös juhlimiseen - juhlia voi myös vähemmällä määrällä alkoholia. No, ei tämä nyt jokapäiväistä ole, joten ei vielä paniikkia.

No mitä vielä? Edelleen tänne saa tulla kylään ja mielelläni näen teidän naamoja myös näiden paikallisten lisäksi. En ole unohtanut, mutta on kyllä kieltämättä paljon tekemistä!

Latvija 3.

Joo, eipä tässä ole ollut jaksamista nettimaailmaan, kun oikeakin elämä on mukavaa. Kaikenlaista hauskaa on tapahtunut, ja kuten jotkut luulevat, en ole ollenkaan kyllästynyt elämään - mulla on vaan erilainen elämä kun se entinen ja uuteen elämään kuuluu asioita, jotka tekevät musta erilaisen ja onnellisen - ainakin tällä hetkellä. Siinä on vaan yksi huono puoli, nimittäin se että ihmisestä tulee myös itsekkäämpi. Parempi niin.

Otsikkoon. Kävin sitten Latviassa, oli oikein hauska ja pikainen reissu. Perjantaina lähdin aamulla kahdeksan laivaan Eckerölle. Laivassa tapasin kuskin, Teron, joka paljastui oikein mukavaksi matkaseuraksi. Käytiin aamupalalla rekkamiesten seisovassa pöydässä ja sitten autokannelle odottamaan lähtöä Riikaan. Tallinna-Riika -reissu sujui mallikkaasti ja aikataulussa. Olin hakemassa avaimia puoli neljä ja illaksi oli suunniteltu vielä Siltais nakts Bolderajaa (Warm night in Bolderaja) kulttuurihörhelöiden kanssa. Mukaan lähti Ance, Sintija (?), Eliina ja Rudis. Viimeisin henkilö on tai-tei-li-ja, joka ylläpitää seuraavaa blogia. Kuume alkoi sitten siellä. Kuume nousi kai kokeellisen musiikkiesityksen aikana ja tuntui, että olisi ollut jossain ihan muualla. No mies soitti thereminiä, joten ihan turha reissu se ei ollut. Tulin Brakiin Blaumanja ielalle ja etsin lääkkeitä kuumetta vastaan. Ieva ja Epp olivat kotona, joten jutustelin heidän kanssaan hetken ennen kuin nukahdin lisäsohvalle. Aamulla heräsin taas kipeänä, söin lisää lääkettä ja puin päälle. Ostin apteekista lisää lääkettä ja lähdin harhailemaan lääkehuuruissa kaupungille. Aurinko porotti mukavasti, mutta ei ollut yhtään kuuma. Kävin syömässä ja meinasin oksentaa. Ostin pari paitaa, yhteensä 5 euroa. Lisäksi ostin Balzams kreemeä (mustaabalsamia kermassa) ja chailattea ja kahvia ja keksejä stokkalta. Lopuksi menin lepäilemään Brakiin.

Seitsemältä olin sopinut tapaamisen E. Klintsin kanssa. Hän on latvialainen soitinrakentaja, joka rakentaa erinäisiä soittimia. Minulle hän oli rakentanut duudasin, eli säkkipillin. Säkkipillin hinta oli 240 Latia ja E näytti vielä kuinka soitinta huolletaan, viritetään ja säädetään. Setä oli oikein mukava ja sovimme, että tuon säkkipillin puolivuotistarkastukseen joulun aikaan. Sitten hän katsoo, onko kaikki kunnossa. Nyt pitäisi vaan enää löytää paikka missä soitella. Lauantai-iltaa vietimme georgialaisessa etnojazz-konsertissa Enrikos Pulksteniksessa, söin kyllä myös sienisalaattia (oikein hyvää oli). Lopuksi näkyi ilotulitteet, koska olihan Rigas svetki (Riian juhlat) . Aikaisin nukkumaan ja aikaisin ylös. Kipeänä on tunnetusti perkeleen ärsyttävää olla reissussa. Paluumatkalle pääsin taas Teron ja Ivandan kyydissä Tallinnaan ja lopulta laivaan. Kotona illalla oli mukavaa, olohuoneessa makoilua ja paskoja leffoja.

Mitä muuta mahtuu kuukauteen? Työtä Sanomille ja Ruskeasuon koululle, olen viransijaisena siellä 30h/vko ja tienaan yhtä paljon kuin kevään opetustyössä. Mikä pistää miettimään koulutuksen järkevyyttä... Keikkoja, paljon keikkoja. Kirjoittamista, soittamista, kavereita, kyläilyitä... Ihan mahtava elokuu. Parempi kuin vuosiin! Wilcon keikka, joka oli vuoden paras livekeikka. Mahtavat puistosäät, elokuun alku Savossa. Ajattelin myös vierailla siellä syyskuun alkupuolella. On vähän liiankin hyvä fiilis, milloinkohan täältä alas tullaan :D

Kesää

Sitä ollaan oltu töissä taas hiukkasen. Viikonloppuna yllätin itseni katsomasta niin The Souls-nimistä HYVÄÄ yhtyettä kuin myös seuraamasta amerikkalaisen jalkapallon naisten sm-sarjaa. Jännää oli. Myötähäpeä on paras urheilulaji.

Nyt tänään lastenvahtina ja hiukan kävin lounaalla Suvin kanssa. Epäreilu tämä elämä. Yliopistosta potkitaan ulos työttömäksi. Kiitos vaan.

Myöhemmin tällä viikolla: 2 päivää vielä työtä, sitten Tehosekoitin ja Juhannus Helsingissä. Jännää!

Beirut, Praha, Riika

Kesäloma. Henkinen kesäloma alkoi. Siirsin itseni luonnon helmaan kauaksi kiirestä hetkeksi. Ihan pieneksi hetkeksi vain. Koulu loppui Suvivirteen ("Siunaustaan suopi taas lämpö auringon"...) . Lapset olivat pukeutuneet parhaimpiinsa, opettajakin pukeutui uuteen Vero Modasta (!!!) hankittuun kolttuunsa. Juhlan jälkeen koulu tarjosi kuohuviiniä ja aurinko syleili maan lapsia. Söimme pitsaa opettajakollegan kanssa terassilla ja suunnistin sitten katsomaan Ristoa. Risto esiintyi pienelle joukolle auringon paisteessa ja me juotiin Jennan kanssa kuivaakin kylmemmät.

Illalla eristäydyin itsestäni, ettei pääse kärpäsiä - asioita ulos, joista ei halua sanoa. Päädyin opettajien juhlista Jennan kanssa Looseen. Koko kevään jatkuneet keskustelut elämästä jatkuivat. On ollut mukavaa lähentyä taas tuon ihmisen kanssa ja puhua kaikenlaisista asioista, vaikeistakin.

Sunnuntaina suunnistin Savoon. Saunoin ja hoidin Lakua. Laku on tossa alhaalla kuvassa. Leikkaus onnistui hyvin, Lakua lähinnä vituttaa, koska hän ei ole keittoruuan ylin ystävä. Tekis mieli normaalia ruokaa nyt viikon jälkeen ja vielä 5 viikkoa pitäisi syödä nestemäistä ravintoa. Viikon aikana laihtuminen on ollut nopeaa (4kg/vk). Mutta kehotin Lakua juomaan vaikka sitten kaakaota paljon, niin tulee edes feikkikaloreista.



Eilen palasin Helsinkiin. Suoritan kesäyliopistossa yleisen ja aikuiskasvatustieteen perusopintoja. Kävin johdantoluennolla. Onneksi loput kurssit voi tenttiä. En kyllä yhtään jaksa mitään luentokursseja enää tässä vaiheessa, varsinkaan jos oppilaille puhutaan ja jankataan samoja asioita, asioita, jotka kirjasta olisi voinut lukea parissa tunnissa.

Nyt kesällä aion tehdä jonkin verran töitä. Lähinnä Sanomille ja sitten lasten kanssa oleskelua on luvassa hiukkasen. Huomenna aloitan menemällä kummiserkun lapsen kanssa Lintsille. Vapaata aikaa on pitkästä aikaa sopivasti ja töitäkin on suhteellisesti normaalisti. Kesäkuun viimeisenä viikonloppuna pakkaan laukun ja lähden viikoksi Prahaan. Aion olla ihan lomalla vaan. Heinäkuussa pari viikkoa töitä ja sitten Riikaan lomalle. Siellä olen kaksi viikkoa ja aion varmasti tavata kaikkia ihania ihmisiä. Kaikkia tärkeitä etenkin.

Elokuussa elämä on auki. Ainut varaus on Flow-festivaalille. Koska White Lies. Olisi taas oltu paikallaan 2,5 vuotta. Pitäisi kai jo lähteä johonkin. Kysymys kuuluukin, että minne?

Kevät.

Aattelin nyt vihdoin kirjoittaa siitä, mikä vie aikaa tässä nyt paljon. Oikeastaan niitä asioita on kaksi. Ensinnäkin työ, joka on siis "ihan kamalan lyhyitä työpäiviä noilla ala-asteen opettajilla". Kuinka monessa duunissa sä teet töitä 7.50-16.30 ilman virallista ruokataukoa ilman työtä (oppilaita) ja veskitaukokin sattuu yleensä ensimmäinen siihen 13.15 välitunnille, useimmin vasta 14.15, eli koulun jälkeen.

Ala-asteen opettajat tekevät paljon muutakin kuin opettavat. Nykyisin luokissa on integroituja erityisoppilaita, joille pidetään tukiopetusta usein omalla ajalla. Lisäksi tuntisuunnitelmat tehdään omalla ajalla ja vanhempien kanssa tapahtuva kommunikointi on omalla ajalla. Vanhempien mielestä suotavaa olisi, että opettaja olisi tavoitettavissa suunnilleen 24/7 kaikenlaisiin kysymyksiin: -Meidän pojalla on ollut flunssaa jo viikon, mitähän tässä pitäisi tehdä? -No viekää se lääkäriin, sanoo opettaja. Opettajan vikahan on myös, jos oppilaat eivät osaa käyttäytyä. No herranjumala, oisitte pistänyt sen pentunne kuriin jo kaksvuotiaana, niin nyt ei tarvitsis itkeä.

Itse en tule koskaan hankkimaan omia lapsia. Juuri siitä syystä, että olen niin itsekäs paskiainen, enkä halua omalla toiminnallani pilata toisen elämää. Tässä elämässä kuitenkin painaa niin moni muukin asia. Parasta tossa työssä on kuitenkin lapset. Ja hillitön mielihyvä, kun ne sanoo, että pliis oo meidän ope ens syksynä myös! Ja kun kolmasluokkalaiset käyvät kii: kiitti ihana. Ja kun neljäsluokkalaiset epähuomiossa kutsuvat äidiksi. Heheh. Ja kun kuudesluokkalaiset ovat jo niin viileitä, että me pystytään kaikkeen.

Viimeisen viikon ajan olen ollut myös manageri kolmasluokkalaisten tyttöjen bändissä. On ollut mainiota huomata kun tytöt (joista 3/4 on muuten maahanmuuttajia) treenaavat tosissaan sakusammakko-sävelellä omaa lauluaan, jossa he laulavat siitä miltä tuntuu olla 10-v ja osata ja olla lapsi, jolla on unelmia. Suurin koitos on torstaina aamulla, kun bändi osallistuu Kykykilpailuun. Lupaan aivan mielettömät fiilikset.

Iltaisin aika on kulunut muussa puuhassa. Viimeisen kuukauden ajan olen lukenut paljon kirjoja. Pari kuukauttahan mulla oli konekin rikki. Mutta ylivoimaisesti eniten aikaa on kulunut soittoharrastuksen parissa. Meidän bändi sai treeniksen ja myös eilen ilmeisesti rumpalin. Näytämme ehkä jo kolmijalkaiselta ja pysymme paremmin pystyssä. Mitäkö me soitetaan? Noooh, kaikenlaista 40-lukuhenkistä populaarimusiikkia. Jonkin verran cover-iskelmää, meidän bravuuri on O Joseph Joseph ("my mother has a fear, wedding bells I'll ever hear, Joseph Joseph would you make my day" ;). Niin sen bändin nimi on Tonette Dimes. Jos kuulette joskus.

Pian mun pitää taas olla treeniksellä, niinkuin niin usein näinä aikoina. Sitä ennen pistän pienet rytmit Hammondilla ja katsotaan sitten taas mitä keksii.

Ainiin Vappu on auki. Onko kellään ehdotuksia?

Minä kuulen kun maa kääntyy akselillaan

Niin.

Tänään ensimmäistä kertaa eräs oppilas suuttui minulle. Hän on aina äänessä, enemmän kuin minä ja minua pidetään tiukkana. En olekaan se mukava opettaja, jolle voi jutella mitä haluaa, joka viihdyttää tunnilla samalla kuin opettaa. Milloin tästä tällainen tuli? Aluksi koetin olla se opettaja, joka halusin. Sitten huomasin, että tuon luokan kanssa ei voi olla se opettaja. Päivät käyvät raskaiksi ollessa jotain, mitä ei halua.

Sain kuitenkin aikaan parin seuraavan viikon musiikin tunnit ja viritin kanteleet D-duuriin. Saadaanpa iloisempia lauluja.

Oma elämä on sitten sammunut työn tultua kuvioihin. Harrastan kyllä kerran viikossa uintia ja kerran viikossa muskaria, mutta siihen se jääkin. Keikalle ei jaksa ja baariin ei viitsi edes, kun aamut kuitenkin on vaikeita. Tai haluaisin tehdä asioita, mutta iltapäivällä, ennen kuin aurinko laskee. Oikeastaan kaikki on hyvin. Luen paljon, suunnittelen jatko-opiskeluja (kolmas tutkimussuunnitelmaraakile menossa). Vaikeinta tässä on päättää, mikä aihe kiinnostaisi enemmän. Toki minua kiinnostavat musiikin uudet ilmiöt, mutta myös Baltian kansanmusiikki ja äänimaisemat. On aika vaikeaa päättää.

Mailasin viikonloppuna Ieva B.:lle ja kyselin tietoa säkkipillistä. Hinta on n. 375-400 euroa ja tämän kevään aikana minusta tulee onnellinen latvialaisen säkkipillin omistaja. Lupaan, että en hätyytä kenenkään hermoja liikaa ainakaan sillä ihanalla äänellä.

Tänään tulee Pasila. Sen avulla selviän huomisen.

Taas uusi vuosi

Tänään on juhlittu uutta vuotta kello 18:00. Kiinalainen härän vuosi alkoi juuri ja minä olen viettänyt tavallista päivää: sunnuntait ovat mukavia, lepoa, uintia, saunaa, elokuvaa - tänään on juuri sellainen päivä.

Viikot töissä ovat menneet ripeästi. Päivät lasten seurassa kuluvat nopeasti. Opiskelemme musiikkia, äidinkieltä, matematiikkaa. Illat menevät lukemisessa, opiskelussa, ihmisten tapaamisessa, kotona hengailussa - kunnes tulin keskiviikkona taas kipeäksi. Kuumeessa on vaikea tehdä töitä, huomasin: pojat olivat jaanoja ja matematiikan laskut menivät päin persiaa.

Keikallaki kävin kattomassa Damn Seagullseja ja Division of Laura Leetä: viikon aikana on nähnyt niin paljon vanhoja tuttuja ja muitakin ihmisiä. Oon kyllä enemmän kuin tyytyväinen tilanteeseen ja jotenkin tuntuu kamalan mukavalta tehdä kaikenlaista.

Ei ehi ees bloggaamaan, mut eipä se paljo paina tässä. Ens viikolla pikavisiitti Varkauteen, keikkaa varmasti hiukka ja lopuks ehkä visiteeraamista uudessa Loosessa, joka muutti tänään uuteen osoitteeseensa.

nejästätoista viiteentoista

Eilen meillä kävi kämpänkatsojia ja ei ehtinyt kirjoittaa. Kuusi kappaletta, tänään tulee vielä yksi. Asia taitaa mennä vaikeammaksi.

Huomenna minua ei enää kiinnostane se asia.

Tänään oli viimeinen työpäivä tässä putkessa, kaksi viikkoa tuli täyteen ja kiitokset lopulta: olin saanut sellaisia oppilaita motivoitua, joita normaalisti ei "kiinnosta" (Onko se enemmänkin, että aika ei riitä keskittymään myös näihin special needs -oppilaisiin?). Opin lisää itse AAC-kommunikoinnista paljon ja myös sen, mikä on turkilo. AAC taas on ”augmentative and alternative communication” ja tarkoittaa puhetta tukevaa ja korvaavaa kommunikointia.

Työpäivän jälkeen palkitsin itseni levyillä: ostin Egotripin Maailmanloppua odotellessa ja aivan IHANAN Tapio Rautavaaran kaksoislevyn. Siellä on ne kaikki hitit ja kokoelma loppuu En päivääkään vaihtaisi pois kappaleeseen. Molemmat ovat jo olleet soitossa. Tulee ihan nostalginen olo tästä Rautavaarasta.

Huomenna herään sitten yhdeksältä, siirrän itseni Meilahteen ja katsotaan milloin jaksan kirjoittaa taas.

13.

Maanantai. Työpäivä. Väsymys.

Töiden jälkeen asioita ja ruokaa Hanen kanssa jossain. Stupidoille tuhlaamaan. Uusia levyjä. Ilta 10 Items or Less:in kanssa. Siis elokuvaa. Lopuksi levyralli uutuuksien kanssa (niitä on monta, ostin ainakin viisi!) Ja siellä on vanhoja suosikkeja (Suede - Dog man star, Beatles - Sgt. Pepper's Lonely..., Hellacopters - High Visibility ja parisen muuta).

On väsy. Pitäis nukkua. Kolme yötä jouluun.

kuudes

Kävin töissä. Tapasin Kaikan Java-kahvilassa. Join kolme kuppia kahvia. Tulin kotiin, surffasin ja katsoin hiukan leffaa. Normipäivä.

Työ ja loma

Kyllä, minulla on ollut kiireitä. Viime viikolla tein viikon sisään yli 75 tuntisen työviikon. Siis sunnuntaista lauantaihin. Hyvin meni. Tänään oli viimeinen työpäivä ja senkin selvitin kunnialla. Huomenna alkaa kesäloma ja lento lähtee kello 9:00 kohti Barcelonaa. JA 23.9. kohti Riikaa. Ja 26.9. kohti Liepajaa.

Ja jossain vaiheessa Lakulle kylään Varkauteen. Ensi kuussa luvassa FES-leikkaus, suurbileet(?) ja syksy.

Rankka työ vaatii todellakin rankat huvit. Vietän siis viikon Barcelonassa nauttien lähestulkoon 30 asteen helteistä ja merestä ja Hellacoptersien keikasta.

Kalapuikkoja ja Posteljoonaa.

Aamulla kun kävelin töihin, istuivat pojat Pohjoisen rautatiekadun varrella poltellen hookahiansa. Tervehtivät oikein kauniisti: toivottivat hyvää huomenta. Nyt olen työskennellyt jo puoli tuntia töissä ja selannut vakionettipaikat. Toinen työ menee mukavasti myös, pidän työilmapiiristä ja hommista, joissa on oppinut uutta.

Joka tapauksessa, nyt on iskenyt aivan kamala matkakuume. Mietin kokoajan vaihtoehtoja matkustamiseen - kyllä se US on vieläkin mielessä, mutta jos vaikka ihan vähän kävisi rajojen ulkopuolella esimerkiksi elokuussa Borderrockissa (Joka järjestetään Latvian ja Viron rajakaupungissa Valka/Valgassa. Saas ny nähdä.

Oikeastaan mitään ei ole tapahtunut, olen tapaillut kavereita - somerotkin on taas viihtyneet Helsingissä ja mikä sen mukavampaa. Ainut haittapuoli on se, että sitä kuivaakin kylmempää menee sitten vähän liian herkästi.

Tänään tarjolla on boolia, nuohoojamestarin vuohenjuusto-lakkakakkua, salaattia & patonkia ja vähän varmaan jotain muutakin. Se, että maisterinpaperit saapuvat toivottavasti ensiviikolla - sitä sietääkin juhlia vielä kerran. Arvostelupaperit G:stä saapuivat, juuri niin kuin itsekin ajattelin ajattelivat Vanhasalo ja Mantere.

Vielä viisi tuntia. Mitä sitä keksis kun Dharmapummitkin on kohta luettu, työhakemus (duuni alkais lokakuussa vasta) laitettu ja lehdetkin kohta luettu? Mutta juu. Kyllä tää tästä, rauhottumista ennen iltaa.

Spesialisti

Tää ny juoksi vähän ympäri huonetta, heilutti käsiään ilmassa ja kikatti kuin hullu.

Kävin hakee Tiketistä Ruisrokki-lipun.

Dägädäng. Fiiiuw. Brumsh.

Ja huomenna töissä luvassa pitsaa ja "vaan" kuuden tunnin työpäivä. Ilta sit saunoen ja viikonloppuna gradua. Nyt ei sit kukaan kyläile, sovitut menot kyllä hoidetaan :)

Le Mille

Kävin eilen pitkästä aikaa klubbaamassa ja minulla oli oikeasti kivaa. Black Magic Six oli oikein hulvaton tuttavuus ja levymusa kaikkein grooveinta. Se oli taas Belly ja Le Mille's Garage Club. Meen toistekin.

Nyt on vähä väsyny olo, kun eilinen tosiaan venyi ihan luonnottoman pitkäksi duunipäiväksi - menossa seiskasta kymppiin käytännössä. Mitä siitä tulee, 15tuntia!? Kotiin ehdin sit vasta puol kolmen aikaan. Tai tais olla vielä enempi.

Oon taas töissä, ollu jo yli tunnin. Vielä kolmisen jälellä. Jotenkin yliluonnollisen pirteä mieli on silti. Aivot käy ykkösvaihteella vasta, aattelin mennä nukkumaan vielä työn jälkeen. Illalla kun pitää taas juhlia.

Blääh.

Näkisittepä mun kalenterin. 13 tuntisia työpäiviä, salitreenit ja uimahallit siihen päälle, juoksemista, riuhtomista, kirjoittamista (gradua ja työharjoittelujuttuja)... Oispa sellainen työ edes, mistä saisi kahden viikon hommista semmoisen rahan, että voisi sen toiset kaksi viikkoa ottaa ihan rennosti, eikä tarvitsisi stressata esim. Kelasta, joka pyytää nyt minua maksamaan takaisin vuodelta 2006.

Minua vain väsyttää ja CS-vieraskin alkoi ärsyttää, teki elämästäni vaikeata, tuli meni miten sattuu ja tänään kehtasi vielä pyytää, josko hän voisi jäädä nukkumaan, kun itse lähdin töihin. EI TODELLAKAAN sanoin ja myöhästyin töistä.

Joo. Ei oo tapahtunu mitään järjellistä, joten mitäpä tässä tilittämään enempää.

Stars are Thousand Times Brighter

Heräsin ja luulin tulleeni Riikaan yön aikana. Kaduilla oli hentoisesti lunta, aurinko paistoi suoraan ikkunasta sisään ja hiljalleen autot ajoivat ohi. Sillä ikkunalla jolla viimeksi totuin ikkunaan näki enimmäkseen yksityisen hammaslääkärisairaalaan asiakaskunnan: mies jolla oli iso citymaasturi kävi usein, muttei kuintenkaan niin usein, että voisi olla henkilökuntaa.

Laitoin Tribes of the Cityn (ex-Moviesin) soimaan. Niiden ekan levyn joka on henkilökohtaisesti paljon lähempänä ja tärkeämpi ja kamalan koskettava. Se levy, missä Ksenia on vasta 16 tai 17 ja laulaa mahtavasti.

En ole aikoihin ladannut mp3-soitinta. Päätin tänään tehdä sen. Minun täytyisi mennä Naistenklinikan labraan tänään, haluavat testata makroprolaktiinin uudelleen. Jos ja kun saan hiukan lisää tuohon mp3-soittimeen energiaa, että se jaksaa matkan sinne ja takaisinkin, niin lähden.

Eilen oli jännä päivä. Tein ensialkuun 10 tuntia töitä, josta käytännössä olin liikkeessä 11-15.30. Käytiin ostamassa pilailukaupasta naamari, mentiin Kamppiin ostamaan Beatlesin punainen tupla ja pitkät kalsarit. Lopuksi shoppailtiin ruokatarpeita: uuniperunoita ja erilaisia kermaviilikastikkeita. Olin edelleen töissä, ja tuo työ on sekä henkisesti että fyysisesti välillä vähän raskasta, tosin olen kyllä 2005 syksystä sitä tehnyt, välillä valitellut, mutta olen silti vielä töissä.

Töiden loputtua menin uimaan Yrjönkadulle. Paha virhe: kuuden-seitsemän aikaan siellä oli kamala ruuhka, joka tosin hälveni heti seitsemän pintaan. Ensimmäiset viissataa metriä uin noin 15 uimarin kanssa ja viimeiset 500 metriä kolmen muun rohkelikon kera. Kävellessäni kotiin valitsin Fredan, vaikken yleensä koskaan tule sitä kautta: ajattelin Eerikinkadun kivojen kauppojen ikkunoita valitessani. Mutta iloisin yllätys oli kaksi heppaa, jotka kävelivät vastaani klonksutellen Fredan jalkakäytävää poliisisetien kanssa. Hevoset näyttivät nauttivan iltalenkistään.

Kotona netti ei ylläriylläri toiminut, joten piti säätää hiukan. Nukuin jo ennen puoli yhtätoista. Oli mukava herätä tällaiseen päivään.

Columbus

Se soi taas!

Mä pistin soimaan sen Kentin biisin, jossa lauletaan helmistä ja kun kaikki me oltiin kerran pieniä. On muuten ystävänpäiväviikko ja minä olen töissä. Graduhommia ja muutakin on tullut tehtyä tänään. Syötin kaksi lasta, käytin neljä lasta veskissä, opetin erään musiikkitietsikkaohjelman käyttöä ja ne kysyivät, miksi minä olen täällä, missä minä olen ollut välissä. En oikein osaa vastata kumpaakaan kysymykseen.

Teen työtä, koska en pärjää ilman. Nyt olen täällä kolmannessa kerroksessa, näen Elielinaukion. Bussit ja ihmiset liikkuvat mitä luultavimmin kohti kotejaan, koska on ilta. Huomenna meillä on kahvila, josta saa jonkun äidin tekemää pullaa. Olen vakavasti harkinnut _ainakin_ muutaman ostoa.

Olen muuten ollut mukaana väsäämässä uutta klubikonseptia, joka tosin kuolee kevään kolmen ensimmäisen klubimme jälkeen. Tänään on vahvistunut kaksi solistia, jotka voin julkaista piakkoin. Tulkaa ihmeessä Vanhan kuppilaan kupittamaan seuraavina päivinä: 5.3., 2.4. ja 7.5. Viimeinen päivä voikin olla samalla Riikan synttärit, vähän niinku valmistujaisjuhlat ja yhdistykse hautajaiset. Kom, kom! Det är bra klub!

Huomisaamuna menen taas YTHS:lle, tänä vuonna olen käynyt lääkärissä/labroissa jo 10 kertaa. Ja seuraavat tapaamiset ovat siis huomenna, ensiviikon tiistaina, keskiviikkona, torstaina, seuraavan viikon keskiviikkona, maaliskuun ensimmäisen viikon torstaina, maaliskuun toisella viikolla perjantaina ja huhtikuun 21. pvä. Nämä ovat siis JO sovittuja menoja.

Aika hauskaa sinäällään, ettei oikein kykene kuin toimimaan jotenkin automaattisesti. Tänään alan olemaan jo sen luokan väsynyt, että en uskalla kirjoittaa gradutekstiä, luin kyllä yhden opinnäytetyön (joka oli keskimääräistä prosemmaa rutkasti paremmin kirjoitettu). Ja hailaittasin siitä parhaat palat. Miks mun puhelin ei soi?

Luokkakuvaamista ois muuten luvassa 14.2. tossa Lasipalatsissa. Kuka haluaa tulla mukaan?

Lasipalatsista tuli mieleeni, että kävin syömässä tädin kanssa (kun hän oli reissulla Helsingissä) Lasipalatsin ravintolassa oikein hyviä blinejä. Otettiin "niin paljon kuin jaksat syödä" -blinit, joissa oli täytettä vaikka muille jakaa: mätiä, smetanaa, hunajaa, suolakurkkuja, silputtua sipulia, graavilohta, poronpaistia, sillikaviaaria, metsäsienisalaattia, marinoituja sipuleita. NAM.

Ehkä parasta mitä on tullut syötyä sitten La Famiglian tattipastan. Lähiaikoina en kyllä ruokailuun ole oikein panostanut. Tehnyt salaatin reissuevääksi ja syönyt illalla kotona mysliä ja jugurttia. Oikein hyvää se on. Niin, minusta on tullut varsinainen lihansyöjä, koska lääkäri kehoitti siihen. Eipä mulla ole mitään sitä vastaankaan ollut pariin vuoteen, Latviassakin saatoin jo maistaa jos tarjolla oli.

Vielä kaksi tuntia töitä. Sitten menen euron hedelmätiskin kautta kotiin makoilemaan sängylle. Ehkä tuijotan vähän Emmaa, jos jaksan. Jos en, niin luen Valkoisen kohinan loppuun. Multa loppuu lukemattomat kirjat, tuokaa lisää!

da-da-da

Ilman että se ketään kiinnostaa: soittivat tänä aamuna, että saivat lähetteen tänään YTHS:ltä ja minulle on varattu ylihuomiseksi aika Naistenklinikalta. Ottaen huomioon, että HUS:issa (esim. Korvaklinikalla) on hoitojono tällaiseen rutiinivaivaan kuin poskionteloiden liikakasvu ja muut ongelmat, noin 3-4 kuukautta. Voidaan siis olettaa olevani etuoikeutettu ja ehkä jopa riskiryhmässä. Minua itseäni lähinnä jännittää uusi tilanne ja taas uusi lääkäri: tuttavat taitavat olla jos jonkinlaisessa paineessa vuokseni. Itseäni lähinnä kiinnostaa kuinka tulen elämään helmikuun, kun seuraava palkkis on 26.2. ja rahaa on nyt 3,40 euroa.

Oikeastaan en osaa edes siitä huolehtia, kunhan ruokaa on kaapissa kaikki on ok. Töihinkin tietysti olisi kiva mennä bussilla, kävellen tuo matka on kuitenkin vähän ehkä liikaa (4,4 kilometriä, noin tunti siihen menisi). Polkupyörä olisi kiva. Omanihan viettää leppoisia lomapäiviä Kalliossa Kustaankadulla erään taloyhtiön piha-alueella. Pitänee katsoa jos sille kannattaa vielä tehdä jotain. Luultavasti ei.

Kuuntelen lisää jazzia ja bluesia, toivottavasti uni tulee tänään aiemmin kuin kolmelta, kuten viime yönä. Ja tulisi kevät, niin pääsisi testaamaan niitä Latviasta ostettuja kenkiä luonnossa. Mitähän vielä? En tiedä, oli joku juttu mielessä, muttei tule takaisin.

AINIIN. Pelasin tänään Wii:tä ensikertaa, oli se sitten hassu peli. Paljastui, että olen haka keilaamisessa, mutta golfia voisi harjoitella lisää. Lisäksi sain Fortunasta superpisteet, eli yli 500. Olen siis taas hiukan töissä Ruskeasuon koululla. Tänään pidin kahvilaa ja pelailin lähinnä. Hoidollista työtä ei ole ollut, mitä nyt puin yhden lapsukaisen. Oli mukava taas nähdä niitä ja kun ovatkin niin suoria. Ja rakastettavia. :)

päivän hyvät uutiset.

päivän saldo:

silmäkorva-sairaalassa: ct-kuvaukset lasten ja nuorten sairaalalla maaliskuussa, hoitosuunnitelma huhtikuussa.

yths:llä ei cushingia, tosin hormonaaliset muutokset, löydökset ja veriongelmat = jatkotutkimuksia. ensiviikolla taas maanantaina gyneä, sitten taas labratesteihin ja helmikuun puolessa välissä sitten sisätaudille vaihteeksi.

ahistuksen ahistus. Sais jo löytyä syitä ja seurauksia.

Muutoin kävin sopimassa töitä ensi viikolle (ja ohjeistusta, miten toimitaan ja että ALLASbileet kuuluu työnkuvaan). Lisäksi olen yrittänyt nyt syödä, vaikkei tee mieli, käydä salilla vähintään 3krt viikossa ja uimassakin olen käynyt. Ei vaan huvita yhtään mikään. Paitsi oleminen paikallaan ja itsesäälissä vellominen.

Gradu edistyy hiukan kerrallaan, se haastis on hoidossa. Sain uuden hienon sanelulaitteen haastatteluja varten: wav-tiedostoja voin sitten keskiviikkona esitellä. Kaikki saavuttamani opinnäytetyöt ja artikkelit on luettu ja lisäksi olen tutustunut eettiseen musiikkiteollisuuteen.

Huomenna taas kiirepäivä edessä: vierailuita pariinkin paikkaan ja sitten tarmokasta tenttiinlukua (latvialaisen kirjallisuuden historia). Ihan älytöntä tää meno just nyt. Pää räjähtää: nice.