Siihen kesään kauan kauan sitten

Riiassa alkoi eilen kesä. Hellerajat paukkui nätisti rikki poikki ja pinoon. Puut ovat ihan vaalean vihertäviä, oma mieli on paljon selkeämpi kun on valoisampaakin. Siskot ja äiti olivat kylässä äitienpäivänä. Kiertelimme kaupunkia ja Kuzen kahvilasta on tullut minulle sunnuntaipaikka.

Työtä on paljon, otin lisää tunteja, nyt opetan noin 32tuntia viikossa ja se tuntuu. Ei ihminen sitä jaksa. Minä kaipaan keskusteluja, ihmisiä, mutta on niitä täälläkin. Puhuin tänään synttärisankari-Lienen kanssa paljon asioista, jotka askarruttavat. Liga neuvoi mihin mennä lääkärille. Olin hiukan kipeänä viimeaikoina. Toivottavasti vakuutus korvaa kulut.

Ensi viikolla menen Helsinkiin katsomaan hiukan WILCOA. Tuntuu, että sosiaalinen elämä on kutistunut. On niin väsynyt rakentamaan uutta. Onhan tässä tuttavia ja Maija, Liiga ja Ima, mutta onko se tarpeeksi. Suomessa minulta ei vaadita niin paljon ja voin olla ihan itseni.

Mutta parasta on luvassa: kaksi minun lempibändiä Latviasta (Tesa, Soundarcade) nousee samalle lavalle. Luvassa on kitaravalleja ja bassovyörytystä. Sellaista, että tuntuu. Sitten päivä lomaa. Ajattelin mennä etnografiseen museoon. En ole koskaan käynyt.

Ta(i)katalvi

Istun vaan ja kuuntelen kun Ville laulaa yöstä ja enkeleistä ja rakkaudesta. Uuden aamun lauluja, siis. Jaana on pian Riiassa ja sitten täytyy taas olla sosiaalinen, ei sillä - pidän siitä, että ihmiset vierailevat. Mutta kokoajan enemmän kaipaan Helsinkiin, enkä malta olla ilman. Luulen, että koko se kesäloma tulee vietettyä osittain Helsingissä, mutta katsotaan. Suomessa kaikki on lähempänä ja Suomessa kierrätetään roskat. Suomessa on saunoja ja Suomessa on mukavia poikia.

Olen ollut hiukan kipeänä, ei mitään verrattuna vanhoihin aikoihin, joten olen ihan tyytyväinen. Menin tänään kipeänä töihinkin. Nyt tekisi mieleni olutta. Kylmää siideriä. Suomalaista seuraa! Mutta se Jaana on kohta täällä. Huomenna on Cosmobile keikalla Nabaklabissa. Siellä lisää niitä suomalaisia.

Olisi myös hienoa tienata sen verran, että kuukauden lopussa ei olisi satasta miinuksella. Kamalan hienoa. Ehkä jo ensi kuussa.

Sitten minä haluaisin treenata Tiinan kanssa. Vähän soiteltas, tulis parempi mielikin. Ehkä sekin onnistuu, paitsi jos se Tatti muuttaa kauas (tai ei niin, mutta vähän kauas). Ja minä haluan kesällä TUSKAAN. Tänään näyttää olevan paljon asioita, joita haluaa.

Lähden hakemaan Jaanaa. Ja olutta. Huomenna töitä kuitenkin. Ollaan kohtuudella.

Laadulla ja rakkaudella.

Olen käynyt kulttuuririennoissa. Viimekuussa oli vuorossa helsinkiläinen bändi Folkewestside ja samaan aikaan suunnilleen oli myös klassisen musiikin konsertti, jossa kävin. Se oli mielenkiintoinen. Säveltäjät olivat Schumannit (Clara ja Robert) sekä Heinz Holliger, joka paljastui aivan mainioksi säveltäjäksi. Se, että soitinta käytetään monipuolisesti (flyygeliä idiomina, selloa aerofonina), on aina säveltäjälle plussaa. Kuka tahansa musiikin kanssa työskennellyt osaa laittaa koskettimet ja kielet nuottiviivastolle. Tosin aina on kyse siitä, että ne ovat oikeassa järjestyksessä.
Noh, tällä viikolla oli vielä enemmän laadulla ja rakkaudella. Kävin Riian uudessa teatterissa katsomassa Alvis Hermaniksen ohjaamaa näytelmää Sinivaaran Martta (Zilakalnaa Marta). Se oli latviaksi, näytelmä kertoo naisesta, joka parantaa sairaita - auttaa pulassa olevia ja myös itse on elämässä kiinteästi mukana. Vaikka tarinat ovat usein synkkiä ja traagisia, taustalla on lämpö, joka syntyy ihmisen välittämisestä. Minua näytelmä kosketti, vaikka minä en kaikkea ymmärtänytkään. Meinasi tulla itku silmään.
Sittemmin minulla ei ole netti kotona toiminut, mutta nyt toimii taas. Olen tehnyt muuta. Katsonut olympialaisia. Aloittanut uudelleen kirjoittamaan. Kirjoittanut artikkeleja. Suunnitellut väitöskirjatyötä, jota tekisin, jos aikaa olisi. No se taitaa olla kuitenkin seuraavana ohjelmassa, joten kyllä se joskus valmistuu.
Työssä on ollut paljon tekemistä. Uusi työ on myös kunnossa. Taas tarjottiin työtä, sitä voisi tehdä kotona. Pitänee kysyä millaisista määristä käännöksiä on kyse. Ei tässä burnoutia ole tulossa. Mutta taas olen kerännyt. Kai sitten olen työnarkomaani.
Lähiaikoina luvassa on hyvää seuraa Helsingistä (huomenna eräs entinen/papereissa nykyinen herrasmieskämppis saapuu lomailemaan), keikkoja, paljon työtä ja koulutusta. Enää puolitoista viikkoa ja olen Helsingissä. Missä siellä? En tiedä vielä, mutta ehkä sekin selviää lähipäivinä. Viimeaikoina on lämmittänyt asiat, jotka ilmenevät täältä. Ja tänään on soinut päässä tämä.
Mutta me näemme pian. Kerron sitten lisää! Ikävöin kovasti, mutta jotkut asiat korvaavat toisia. Ja toki edelleen kaikki on tervetulleita kylään. Ilmoittakaa etukäteen. Tänne on tunkua enemmän kuin viimekerroilla, vaikka asuntokin on huonompi. :D

Käytöksestä (kanelipulla 2)

Kuinka ihmiset käyttäytyvät? Huomaan, että itsestänikin on tullut ilkeämpi, töykeämpi ja välinpitämätön. Ihan sama ehtiikö mummo bussiin, kunhan itse ehdin. Ihan sama miten oppilaat oppivat, kunhan minä saan antaa opetusta. Onneksi tiedostan käytöksen muutoksen: ilman muutosta en tiedä, pystyisinkö toimimaan niin tehokkaasti tässä yhteiskunnassa. Kassa ryöstää 50 santimia, jos vaan saa mahdollisuuden. Mikään ei toimi, en toimi sitten itsekään. Tavallaan se on niin, että ympäristö tekee kaltaisekseen. Silti minä hymyilen kassalle, sanon hyvää päivää tai iltaa, jos on ilta. Oikein piruillakseni käyttäydyn hyvin. Varmaan juttelisinkin heille, jos osaisin niin hyvin. Naururypyt silmäkulmissa, sanoin, että ikä alkaa painaa - latvian tytöt sanoivat, että ei se haittaa: niistä näkyy että olet ollut onnellinen.

No johan oli väite. Sitä päädyin pohtimaan. Olinko onnellinen? Olin. Olenko onnellinen? Olen. Minulla on kaikki, mitä ihminen tarvitsee - okei, voisko joku ilmoittautua poikaystävälistalle? - mutta työ, josta pidän; ympärillä ihmisiä, joiden kanssa viihdyn; joku odottamassa paluuta Suomeen; Laura, joka oksentaa isän autoon... Itse olen onneni tehnyt - suhtautunut helposti asioihin: stressaamatta töistä, ihmisistä, elämästä. Ja katsokaa, kaksikymmentä ja seitsemän vuotta täyttä elämää. Todellakin.

Niin mitä ympärillä. Tämä yhteiskunta on jakautunut. On he ja me. Kun olet sen toisen ryhmän kanssa, niin kuulet pahaa toisesta. Ja kun olet kaikkien kanssa yhdessä - elämä näyttää olevan hyvin - ollaan tässä kaikki ystäviä. Se vain näyttää. Mutta sitten kun toiset menevät, alkaa kuulua lauseita "Sekin tanssii kuin huora", "Mieshuora", "Sen kaverit kuuluu semmoiseen mafiaan", "Idiootteja ne, eihän ne tajua mistään mitään", "sellaisia 'ne' ovat: kuin koiria". Ole siinä sitten vakavalla naamalla. Tämän vuoksi virolaiset eivät kai pidä eteläisistä naapureistaan. Nuoleskelun kulttuuri on syvällä ja siihen törmää niin 50-vuotiaiden ikäluokassa, kuten myös 16-vuotiaiden keskuudessa. Ja mitä helvettiä, toisella puolella huonetta istuvaa tyttöä voi myös avoimesti kutsua "bitchiksi". Oh noes. No, eivät kaikki ihmiset ole semmoisia. Jotkut osaavat jopa käyttäytyä, ja toiset pitävät suunsa kiinni omista ajatuksistaan - kuten minä. Ei tulisi mieleenikään kirjoittaa tätä englanniksi :D

Mitä muuta? Tänään tapaan suomalaisen toimittajan, joka tekee juttua katoavasta latvian kansasta. Olen käynyt Helsingissä (vilkutivilkuti kaikki kivat) ja latvialaisessa uimahallissa sekä saunassa. Molemmat oli ihan mukavia: sauna jopa mielettömän hyvä kokemus! Lauantaina kai tulee Heikkilän bändi Riikaan ja johan me ollaan sovittu tyttöjen kanssa, että pitäähän se ihme nähdä. Pian Riiassa myös Suvi ja toivottavasti talvilomaviikollaan eräät Helsingin hurjapäät. Lupaan pitää keskiviikon tai perjantain vapaana, jos täällä on talvilomalaisia - siis sunnuntain lisäksi :)

Ainiin, miksi kanelipulla 2? No Kanelipulla on täällä niin hyvää, että jopa lähikaupasta saa paikanpäällä leivottua kanelipullaa, joka on vielä lämmin ja ihana! Mutta nyt, meikkiä naamaan, ettei telkkarissa kiillä. Laitan tietoa tulemaan, milloin ja missä jos ja kun.

Kanelipulla

Noniin,

Naapurikorttelin konditoria tekee maailman parhaat kanelipullat. Katsokaa! Pulla maksaa - 35 santimia. Eli n. 50 senttiä. Kuukotava. <3

Mitä muuta? Jouluohjelmaa saatavilla seuraavissa paikoissa - Etnograafinen ulkoilmamuseo sekä Keskustori. Sinne muuten ollaan menossa, tytskit kun tuutte.

Aakkoset Riiassa

A - Andrejsala, on alue jossa ennen oli parhaat bileet. Nyt siellä ei ole mitään. Paitsi hienot puitteet uuden vuoden juhlille.
Ā - Āboli. Omenat on muuten täällä yllättävän hyviä!
B - Brunssit. Kotona on parasta tehdä pannukakkuja ja Metakafessa on myös maailman mahtavin viikonloppubrunssi.
C - Couchsurferit on ihan hulluja täällä.
Č - Čakls. No täytyy olla uuttera, ainakin minä olen kun töitä teen...
D - Dzirnavu ielalla sijaitsee ainakin kaksi parasta baaria: Enriko ja Stacijas Robeza.
E - Erityiset puistokävelyt. Nämä puistot täällä on oikein leppoisia ja mukavia. Varsinkin nyt kun lumi on satanut.
Ē - Ēnas. Varjot ja valot, miten ne taittuu eri asuinalueilla, eri aikaan päivästä. Eri-ikäisissä taloissa.
F - Fabrika. Se on ravintola parin korttelin päästä kotoa. Sieltä saa hyvää ruokaa.
G - Emila Gustava. NAMI NAMI NAMI.
Ģ - Ģikši - yksi mukavimmista paikoista Latviassa.
H - Hansabuss, jolla pääsee kivasti Tallinnaan ja Tallinnasta (se ottaa myös kyytiin D-terminaalista, eli Tallinkin laivoilta...)
I - Ieriku iela. Se on mystinen paikka, jossa olen odottanut kerran bussia kauan ja oli jännää. Sijaitsee hiukan kauempana keskustasta.
Ī - īpašs - kun joku on tärkeä. Niin kuin on.
K - Koti. Terbatas ielalla.
Ķ - Ķengarags. Paikka jossa asuu paljon ihmisiä, joista osa on ihan mukavia ja jossa olen käynyt tänä vuonna ensimmäisen kerran.
L - Ligat, Lasmat, Lienet - no paljon mukavia tyttöjä täällä, jotka alkavat L-kirjaimella. Liga tulee Ligosta, joka on Juhannuksen (Jaanin) seuraava päivä.
Ļ - Ļoti ilgi on aika jonka haluan viettää Riiassa.
M - Mysteeriset asiat, joita Riiassa tapahtuu. Näistä joskus lisää.
N - Nakts. Yölläkin tapahtuu paljon niitä mystisiä asioita.
Ņ - Ņujorka - on paikka jonne menen kunhan säästän rahaa.
O - Opera. Ihan mielettömän hieno paikka ja hyvätasoisia esityksiä.
P - Puisi. No pojatkin on ihan mukavia.
Q - (--.-) Rationaaliluvut. Rajattomuus. Tuntuu siltä, että on ja ei kuitenkaan ole.
R - Rigas Satiksme. Auttaa, kun haluaa päästä pois pienistä piireistä, esim. Kengaragsiin, Lidoon luistelemaan tai Mezaparksiin eläimiä katsomaan.
S - Svetdiena. Sunnuntai, joka on ainut vapaapäivä viikossa.
Š - Šodien, eli tänään on viikon tärkein päivä.
T - Tiistaitapaamiset, jotka tuntuvat määrittävän viikkoa aika hyvin.
U - United Intimacy, teatteriseurue, joka tekee äärimmäisen tasokasta nykyteatteria/tanssia/ohjelmaa.
Ū - Ūdens, sitä ilman ei elä. Ja kesällä se vasta onkin mukavaa mennä lillumaan siihen. Tosin saattaa olla, että Daugavassa, Väinäjoessa, ei uida aikoihin.
V - Vecriga. Vanhakaupunki.
(W - Wilco, joka laulaa Impossible Germany.)
Z - Tänne mennään kunhan lunta tulee tarpeeksi.
Ž - žvadzēt on ääni joka kuuluu, kun tontut vilisee ikkunan takana!

Apteekista Enrikolle, Jacobille, kioskille, puistoon, pulveritornille, sunnuntaibrunssille

On muuten huokaistava, koska on niin paljon kaikkea jota voisi kertoa. Olen muuttanut Riikaan, unelmieni kaupunkiin. Puhun kieltä silloin tällöin: työpaikkani on kolmen korttelin päässä. Naapurissani on kenkäkauppa, viereisen korttelin päässä Elviksen kauppa, niinkuin Aija minulle Elvistä sanoi. Ostin ruokaa Stockmannilta, tein cesar-salaattia ja se maistui yhtä hyvälle kuin Suomessa.

Kävin viime viikolla CS-miitissä, järjestin toisen samanlaisen kotona sunnuntaibrunssilla. Hankkiuduin kirjaston asiakkaaksi ja huomenna vielä toisenkin. Olen twitterissä kaikkien kaveri. Aion pitää tuparit viikonloppuna. Kutsuin vanhoja ja vieläkin vanhempia tuttavia. Lisäksi pyysin muutamaa uutta tuttavaa kylään.

Hankin passikuvat (6EUR) oleskelulupaa varten. Olen jo käynyt Suomen suurlähetystössä. Ilmoittauduin paikkakunnalla asuvaksi suomalaiseksi. Join punaviiniä bisnesmiesten kanssa. Kävelin kotiin pitkin Terbatas (Tarton) katua pitkin ja päädyin omaan kaksioon köllöttämään herätäkseni seuraavana päivänä töihin.

Töissä olen saanut inspiroituneita ideoita. Lääkärit ovat mukavia ja kertovat rimatadiinista, joka toimii influenssaa vastaan. Olen saanut kehuja, joita ei ole kerrottu minulle vaan vastaavalle esimiehelleni. Minulla on paljon ideoita, kuinka kehittää toimintaa - sekä omaa, että toisten. Minua pyydettiin töihin lasten kulttuuriopettajaksi. Pitäisi laulaa ja lukea, puhua suomea. Sanoin, katsotaan sitten pikkujouluissa. Pikkujoulut ovat puolentoista viikon päästä. Ne ovat hotellissa.

Ystävä on palannut Riikaan, toinen palaa vuoden alussa. Kolmas on ollut täällä jo hetken. Oma elämä tuntuu avoimemmalta kuin vuosiin. On huumaavaa olla taas täällä. Kutsuja vierailuille eri paikkoihin satelee. Tule Madonaan! Mennään Ventspilsiin! Etkö ole koskaan käynyt Daugavpilsissä? Kunhan saisi itsensä ensin asetettua paikalleen. Lähimmät ystävät asuvat kahden metrin päässä, mutta eri talossa. Tuttava asuu viereisessä talossa. Kaikki asuvat kaupungissa.

Huomenna menen maahanmuuttovirastoon. Kun saan paperin, voin sitten hakea veroprosentin ja pankkitilin. Sen jälkeen pitää vielä rekisteröityä kaupungin asukkaaksi. Onkohan toimisto vielä Pērses ielalla?

Sääkin on ollut mainio. Mukavaa kävellä Väinäjoen rantaa ja katsella hiukan ympärille. Pitää vielä miettiä, miten kauan tämä hyvä fiilis jatkuu. No, ainakin nyt tuntuu voittajalta ja on hyvä mennä nukkumaan.

Tänne saa tulla kylään: ja kyllähän osa onkin jo tulossa. Tilaa on. Kaikki mahtuu. Bonuksena haluan antaa teille kaupungin, joka on jo osa minua.

Pitkästä aikaa

Nyt olen valmis. Syksy on mennyt nopeasti töitä tehden ja siitä myöskin nauttien. Samaan aikaan olen projektina pitänyt uuden työn hankkimista. Viime kuun puolivälissä sain puhelun Tallinnasta, työkyselyni erääseen firmaan tuotti tulosta ja minut pyydettiin haastatteluun, ilman että lähetin edes työhakemusta. Työ tärppäsi ja huomenna matkustan etelään erääseen rakkaaseen kaupunkiin: pakkaukset ovat tehtynä ja nyt odotan vain autoa. Riika odottaa minua synkkänä, mutta kamalan kauniina. Oma asunto on kaverin oma, mutta vuokralla ainakin nyt vuoden.

Tässä välissä ehti tapahtua myös muuta. Rakas mummoni, Kyllikki, siirtyi ajasta ikuisuuteen jo menneiden rakkaiden joukkoon. Hautajaiset ovat puolentoista viikon päästä, ja silloin on ensimmäinen käyntini Riiasta Savoon.

Viime viikonlopun vietin poissa Suomesta, Berliinissä Annetten luona. Söin hyviä falafelejä ja ranskalaista ruokaa, join viiniä ja olutta. Lopulta piti palata mahdottoman hienosta kaupungista taas yhteen kauniiseen sateisen harmaaseen Helsinkiin. Tämä on viimeinen iltani Helsingissä ja aion sen tuhlata saunomiseen ja oluelle. Huomenna elämässä on taas jotain uutta jännittävää ja lopulta näkyy taas uusi aika. Kaikille muistutuksena, että asiat voivat olla jännempiä ja positiivisempia kun itse antaa positiivisuuden tulla paikalle. Tämä on kaikki mitä opin viime viikonloppuna Berliinissä.

Latvija 3.

Joo, eipä tässä ole ollut jaksamista nettimaailmaan, kun oikeakin elämä on mukavaa. Kaikenlaista hauskaa on tapahtunut, ja kuten jotkut luulevat, en ole ollenkaan kyllästynyt elämään - mulla on vaan erilainen elämä kun se entinen ja uuteen elämään kuuluu asioita, jotka tekevät musta erilaisen ja onnellisen - ainakin tällä hetkellä. Siinä on vaan yksi huono puoli, nimittäin se että ihmisestä tulee myös itsekkäämpi. Parempi niin.

Otsikkoon. Kävin sitten Latviassa, oli oikein hauska ja pikainen reissu. Perjantaina lähdin aamulla kahdeksan laivaan Eckerölle. Laivassa tapasin kuskin, Teron, joka paljastui oikein mukavaksi matkaseuraksi. Käytiin aamupalalla rekkamiesten seisovassa pöydässä ja sitten autokannelle odottamaan lähtöä Riikaan. Tallinna-Riika -reissu sujui mallikkaasti ja aikataulussa. Olin hakemassa avaimia puoli neljä ja illaksi oli suunniteltu vielä Siltais nakts Bolderajaa (Warm night in Bolderaja) kulttuurihörhelöiden kanssa. Mukaan lähti Ance, Sintija (?), Eliina ja Rudis. Viimeisin henkilö on tai-tei-li-ja, joka ylläpitää seuraavaa blogia. Kuume alkoi sitten siellä. Kuume nousi kai kokeellisen musiikkiesityksen aikana ja tuntui, että olisi ollut jossain ihan muualla. No mies soitti thereminiä, joten ihan turha reissu se ei ollut. Tulin Brakiin Blaumanja ielalle ja etsin lääkkeitä kuumetta vastaan. Ieva ja Epp olivat kotona, joten jutustelin heidän kanssaan hetken ennen kuin nukahdin lisäsohvalle. Aamulla heräsin taas kipeänä, söin lisää lääkettä ja puin päälle. Ostin apteekista lisää lääkettä ja lähdin harhailemaan lääkehuuruissa kaupungille. Aurinko porotti mukavasti, mutta ei ollut yhtään kuuma. Kävin syömässä ja meinasin oksentaa. Ostin pari paitaa, yhteensä 5 euroa. Lisäksi ostin Balzams kreemeä (mustaabalsamia kermassa) ja chailattea ja kahvia ja keksejä stokkalta. Lopuksi menin lepäilemään Brakiin.

Seitsemältä olin sopinut tapaamisen E. Klintsin kanssa. Hän on latvialainen soitinrakentaja, joka rakentaa erinäisiä soittimia. Minulle hän oli rakentanut duudasin, eli säkkipillin. Säkkipillin hinta oli 240 Latia ja E näytti vielä kuinka soitinta huolletaan, viritetään ja säädetään. Setä oli oikein mukava ja sovimme, että tuon säkkipillin puolivuotistarkastukseen joulun aikaan. Sitten hän katsoo, onko kaikki kunnossa. Nyt pitäisi vaan enää löytää paikka missä soitella. Lauantai-iltaa vietimme georgialaisessa etnojazz-konsertissa Enrikos Pulksteniksessa, söin kyllä myös sienisalaattia (oikein hyvää oli). Lopuksi näkyi ilotulitteet, koska olihan Rigas svetki (Riian juhlat) . Aikaisin nukkumaan ja aikaisin ylös. Kipeänä on tunnetusti perkeleen ärsyttävää olla reissussa. Paluumatkalle pääsin taas Teron ja Ivandan kyydissä Tallinnaan ja lopulta laivaan. Kotona illalla oli mukavaa, olohuoneessa makoilua ja paskoja leffoja.

Mitä muuta mahtuu kuukauteen? Työtä Sanomille ja Ruskeasuon koululle, olen viransijaisena siellä 30h/vko ja tienaan yhtä paljon kuin kevään opetustyössä. Mikä pistää miettimään koulutuksen järkevyyttä... Keikkoja, paljon keikkoja. Kirjoittamista, soittamista, kavereita, kyläilyitä... Ihan mahtava elokuu. Parempi kuin vuosiin! Wilcon keikka, joka oli vuoden paras livekeikka. Mahtavat puistosäät, elokuun alku Savossa. Ajattelin myös vierailla siellä syyskuun alkupuolella. On vähän liiankin hyvä fiilis, milloinkohan täältä alas tullaan :D

Kesä2009

Hei kaikki, alla olevassa kuvassa on sitten ensi kesän biitsimuoti Jurmalan rannoille. Kiitos tästä kuvasta on Dienan ja Latvian kansallismuseon projekti 90-vuotiaalle Latvialle.

(c) DIENA + Latvijas Nacionalais Vestures Muzejs

Tammikuu on pakkaskuu

Noinhan se vuosi vain alkoi pakastellessa oikein kunnolla myös täällä Helsingissä - iloa tästä ei minulle ole ollut - aurinkoiset pakkaspäivät ovat jääneet taas sairastelun jalkoihin. En ymmärrä miten olen niin hyvä metsästämään kaikkein ärhäkkäimmät ja pisimmät virukset ja bakteerit. Tällä kertaa vierailulla oli vatsavirus, joka lamautti koko vatsan ja lääkärin sanojen mukaan vatsa tuntui "kuin leililtä joka heiluttaa sisältöään". Noh, ei siinä, pahin oli ohi jo lauantai-iltana, tosin tänäänkin vielä hiukan on koskeskellut.

Huomenna menen aamulla kello 8:00 toiselle puolen Helsinkiä työhaastatteluun. Saas nähdä kuinka käy. Ennen seuraavaa matkaa pitäisi ehtiä aamulla Partioaitasta hakemaan ultrakevyt makuupussi ja kello 11.30 laivani lähtee Katajanokalta kohti Tallinnaa, josta juna ponkaisee vauhtiin 16.50 kohti Tarttoa. Aion osallistua siellä CS-miittiin ja yöpyä Soppakaupungissa ja jatkaa aikaisin aamulla puoli seitsemän kohti Riikaa.

Riiassa minulla on sopivasti ohjelmaa ja yöpaikkoja vaikka muille jakaa. Voi kuitenkin olla, että eksyn to-pe-yöksi hotelliin, jos siltä tuntuu. Perjantaina tutustun maaseutuun ja lauantaina lähiöön. Jännää tämä, enkä olekaan aiemmin tutustunut _semmoisiin_ paikkoihin. Luvassa on siis jännitystä ja hurjia tilanteita, jos muistan oikein mukavan tien Vidzemen alueella.

Paluu joskus aikaisintaan sunnuntaina. Kaikkihan riippuu paljolti myös huomisaamusta. Jos ei ole töitä, ei ole pakko tulla Suomeenkaan.

Ensimmäinen

2.1. näin 5. kerran elokuvan Control. Elokuva, joka peilaa elämää olemisen ja vaatimusten, riittämättömyyden tunteen ja sairauden kautta. Lopulta päähenkilö Ian Curtis, tekee valinnan elämän ja kuoleman väliltä - katsoo Hertzogin Stroszek elokuvan ja kuuntelee Iggy Popin The Idiot levyn ja lopulta pistää päänsä lenkkiin, ja räväyttää kuivaustelineen auki.

Jotenkin ainakin välillä on ihan samanlainen tunne, riittämättömyys ja auki revitty persoonallisuus, jopa aggressiivisuus ovat elämässä niin tuttua. Ja sairaus, se ettei tunnu kontrolloivan omaa elämäänsä yhtään, vaan on muiden tuulten armoilla. Vaikeaa on yrittää toteuttaa omia toiveitaan, kun ei muille riitä edes itsenään, vajavaisena ja erehtyväisenä.

Eilen sain omituisen kohtauksen, koko ilta ja yö meni voihkiessa kivusta, jopa unissaan. Luultavasti jokin lihas on revähtänyt kylkiluiden kohdalta ja pienikin liike tekee kipeää. En usko sen kuitenkaan olevan mikään luunmurtuma. Tänään lepo on auttanut, ja enpä ole tehnyt paljon muuta kuin istunut tai maannut. Huomisen työvuoronkin jouduin perumaan.

Menen keskiviikkona työhaastatteluun: jos hyvin käy, minulla on puuhaa kevääksi. Jos ei käy, niin on minulla silti puuhaa kevääksi. Keskiviikkona lähtee myös laiva Tallinnaan ja bussi Riikaan. Aion viettää pidennetyn viikonlopun rakkaassa kakkoskotikaupungissa, istua kahvilla I love you:ssa, napata teehörpyt Goijassa ja napata sushia Kabukista ja kävellä päiväostoksille keskustan kirjakauppoihin ja Emihla Gustavaan suklaakakulle ja kahville. Illalla pakenen Andrejsalaan Lokkikeikalle ja pistäydyn yöretkellä Cesiksessä Aijan luona. Lauantai-illan viettänen merenrannalla Riian lähiössä Vecakissa, jossa voin rauhoittua ennen paluumatkaa Helsinkiin.

Mietin asioita, elämää lähinnä, sitä että miten tästä voisi tehdä vieläkin paremman. Nautin kyllä tästäkin päivästä: vaikka kipuja on ollut, olen ottanut vähän jätskiä ja suklaata, läträsin naamarasvalla (ostin silmänympäryksellekin oman voiteen) ja katsonut hölmöjä elokuvia. Aion vielä hetkeksi avata Pleikan ja pistää turpaan poikia Canis Canem Editissä. Lopuksi siirryn lepäämään makuuasentoon.

Päivän pelastus

Päivän tänään pelasti eräs yhtye, uusi kappale ja fiilis sekä kaikki kivat muistot esim. Deposta (vaikka sen äänentoisto onkin mitä sattuu, mutta siellä tuntuu aina olevan tuttuja...).

21.03.2004 Riika
26.02.2004 Tampere
02.06.2004 Kuopio
11.06.2004 Helsinki
16.12.2004 Riika
06.01.2005 Tampere
14.04.2005 Tampere
25.05.2006 Helsinki
27.07.2006 Turku
01.06.2007 Helsinki

Arvaisin, että seuraavaksi, mikäli ei aiemmin, kohtaaminen on sitten Blomessa, Latviassa 07.02.2009.

Iededzies par Latviju! (Esmu tur, kur jutos es laimiigs)

90 vuotta sitten eräässä Itämeren rantavaltiossa niin lätit, kuurit, liivit kuin myös zemgallit ja latgallit heräilivät tosiasiaan, että nyt on hetki, jolloin voisi irtautua Neuvosto-Venäjästä (Venäjän sosialistinen federatiivinen neuvostotasavalta 1917-1922) . Hetki koitti 18.11. kun Latvian valtio julisti itsensä itsenäiseksi.

Vuoden 1934 jälkeen Latvia koki muutoksia aina elokuuhun 1991 asti. Joka tapauksessa esimerkiksi Suomi ei koskaan hyväksynyt virallisesti Baltian maiden liittämistä Neuvostoliittoon. Samoilla linjoilla oli monia muita maita.

Mutta nyt, kun nuo päivät on ohi, kansa on selvinnyt monenlaisesta - on hyvä juhlia omaa armasta maataan. Maljamme nousee tänään siis Tēvzemei un Brīvībai, Isänmaalle ja vapaudelle.

Viimeinen latvianopettajani lähetti minulle eilen sähköpostin johon oli liittänyt julkisuudessa liittyneen runon. Jaan sen teille, vaikkette latviaa osaakaan. Pääosin juoni on sellainen, että siinä, että mitä kotimaassa tapahtuu, kulkee myös läpi ihmisen. Ensimmäinen osa kuvaa sitä, kun joet virtaavat myös meissä. Lopuksi todetaan, että kuin ne polut kotimaan pinnassa on kuin katsoisi itseään kipeää lintua lentämässä läpi taivaan, ilman höyheniä.

tās upes kuras plūst caur manu tēvzemi
plūst arī caur mani
katru mirkli kādu sudraba šļakstu
var sajūtās pamanīt

tās sāpes kuras plūst caur manu tēvzemi
caur mani plūst arī
sildu un noglāstu domas ko domāju
gribot vieglākas padarīt

tajos vaibstos kas manas tēvzemes sejā
pazīstu sevi:

paguris putns skrien cauri debesīm
un spārni neviz
(M.Laukmane)

Kippis siis!

Skin and Bones

Kävin Tampereella, sehän tarkoittaa suunnilleen samaa kuin ulkomailla minulle. Mutta huolimatta aiemmista huonoista tampere-kokemuksistani, minulla oli kivaa. Tapasin Katjan Seppälässä, josta ostin alusvaatteita, kun unohdin pakata. Kävimme Swagathissa syömässä. Ruoka oli äärimmäisen hyvää, söin Murgh Tikka Masalaa.

Myöhemmin korkkasin Alkosta ostamani, ilmeisesti tilausvalikoimaan kuuluvan, australialaisen punaviinin (koska tietoja ei löydy Alkon sivuilta...). Katja lopetti alkoholin juomisen noin 15 kuukautta sitten ja on pärjännyt hyvin. Kuten huomattu, mulle täysi askeesi alkoholin suhteen ei sovi, joten lipittelin sitä siinä samalla kun mietimme mitä tehdä. Bulldogin kautta Salhojankadun Pubiin. Jotain Katjan kavereita näkyi siinä: niin netistä kuin myös yliopistolta. Itse en koskaan ole oppinut pitämään niin hyvää huolta kavereistani.

Ilta oli kuitenkin mitä mainioin ja koska pääsimme sinne Salhikseen, niin piti juoda hyviä oluita. Taisin päätyä ostamaan Franziskanerin Hefeä, joka tarjoiltiin fallossymboli-lasista. Myöhemmin join myös Brooklyn Breweryn East India Pale Alea ihan tavallisesta lasista. Brooklyn Brewery tekee muuten oluensa tuulivoimalla - jos haluaa olla ympäristöystävällinen: vielä ympäristöystävällisempää on juoda Brooklyn oluensa Brooklynissä, että rahtaaminen jää väliin. Erittäin ympäristöystävällistä on muuttaa jenkkeihin, jos haluaa juoda Brooklyn Breweryn tuotteita.

Juu, minulla ainakin oli hauskaa. Lopuksi käveltiin Katjan kanssa Katjalle, nukuttiin aamuun ja lounaaksi kokattiin tikkamasalaa. Ylläri! Kävimme Itsenäisyydenkadun kirppiksellä, josta mukaan tarttui mikkihiirinenäliina, smurffi-lp, batman-pinssi sekä nakkenakuttaja henksselit. Myöhemmin olin sopinut tapaamisen Tarun ja Marjon kanssa Niagaralle, käytiin katsomassa latvialaista elokuvaa: Laila Pakalninan Kilnieks (The Hostage). Tytöt ja Antti eivät pitäneet näkemästään, minä tosin pidin. Kallekin oli leffassa. Ja pari latviatyyppiä Tampereelta. Leffan jälkeen syötiin jossain siinä Kehräsaaren ravinteelissa, muttei Hookissa. Lähdin kotiin paikallisjunalla ja kotona vain makasin, join vettä ja nukuin.

Oli hauska reissu.

Täällä kotona on ihmeitä tapahtunut. Kämppikset ovat tainneet löytää miehiä. Mä alan kohta kateelliseksi!

Will not be Televised (Bändin arvanneelle ilta hyvässä seurassa!)

Takaisin Suomessa: matkaa kertyi miltei tasan 2 viikkoa ja siihen mahtuu niin kamalan ihania asioita, kuin myös ei niin ihania asioita. Mietin ensin, että teen listan siitä miten asiat sijoittuvat - mutta sitten minun pitäisi myös kommentoida, miksi juuri näin. Mutta aloitanpa reissun parhaasta osiosta, joka oli luonnollisesti Liepaja.

Liepaja on edelleen Latvian kolmanneksi suurin kaupunki, joka sijoittuu eteläiseen Latviaan, Kurzemen eli Kuurinmaan alueelle, ja on sen alueen vetokeskus. Kaupunki on pääosin rakennettu 1800-luvun lopun ja 1900-luvun alkuvuosikymmeninen välissä, joten kaupungista löytyy kauniita, joskin rosoisia puutaloja paljon. Kaupunkia rakennettiin tuolloin Nikolai II:n käskystä - hänen mielestään Liepaja sijaitsi täydellisen mukavalla paikalla rakentaa sotilastukikohta. Näin kävi ja Karosta seisoo yhä Liepajan pohjoispuolella.

Itse en käynyt Karostassa vaan nautiskelin vieläkin vanhemmasta asuinalueesta: kiertelin keskustan pikkukatuja, joissa vanhimmat talot ovat 1700-luvulta. Itse asetuin asumaan päiväksi samanlaiseen vanhaan taloon, jossa toimii nykyisin Fontaine Hotel, se pienempi ja mukavampi. Fontaine on Liepajan "sedu", sillä on 2 hotellia Liepajassa, yökerho (rokki, tästä lisää kohta), 1 hotelli Venezuelassa ja ilmeisesti myös yksi ZANZIBARILLA. Lisäksi oma historia rokkitähtenä (noh, miten sen ottaa) on myös ilmeisesti ihan jees. Toinen asia mistä Fontaine tunnetaan, on se rahan määrä, jota hänellä ilmeisesti on. Uldis R. viimeisimmässä Veto lehdessä kertoo, että Liepajassa on Latvian (jos ei Baltian) paras rokkiklubi ja se johtuu siitä, että Fontainella on enempi rahaa kuin muilla. Kanske.

En ollut Liepajassa kuin päivän, illalla kävin ihastuttavan Knucklebone Oscarin keikalla. Se oli hauska, latvialaisetkin olivat vähän suu auki siinä. Mutta lämpenivät mukavasti lopuksi.Oskareiden lämppäri oli tosi outo, joku paikallinen ryhmä miehiä jotka puhuivat enemmän kuin soittivat: soittotaito oli keskinkertainen, mutta ilmeisesti asenne ratkaisi. Lauluntekstit kertoivat mm. silikonitisseistä.

Lauantaina palasin takaisin Riikaan.

Muuten kivaa matkalla oli:
2) Sää, joka oli miltei kokoajan sopiva: Barcelonassa +20-30 kokoajan. Parhaina päivinä 30 mittarissa: juuri sopiva päivä viettää aikaa vuorilla. Latviassa syksyinen aurinko ja lämpöä noin 15-17 astetta.
3) Meri. Kumpikin matkakohteeni sijoittuu sisämerten rannalle, kaksi erilaista merta peräkkäisinä päivinä. Välimeri oli ihanteellinen uida ja taistella aaltoja vastaan, Itämeri kauniinpi katsoa tähän aikaan vuodesta. Oma biitsi ja kahvikanisteri mukana tekee onnelliseksi.
4) Hellacoptersien keikka Barcelonan Razzmatazzissa. Keikka oli parempi kuin aiemmin näkemäni keikat kyseiseltä bändiltä. Voi kysyä, vaikuttaako ulkomaa tähän. En usko. Yleisö oli aika hurjasti mukana - ja kyllä ne klubin täyteen saavat etelässäkin: voi sitä rokkipoikien määrää. Huoh.
5) Viinitilavierailu. Kävimme Someron tyttöjen kanssa Freixenetillä kylässä. Cordoniu olisi ehkä ollut parempi, kun niillä on omat viinit - nämä Freixenetillä ostavat pientiloilta. Mutta ostin sitten pullon sellaista, mitä Alko ei myykään (Freixenet Brut Barroco)!

Huonoja asioita reissussa ei eniten ollutkaan, sanoisinko että ahisti joinain hetkinä. Top vitonen sitten:
1) Ruokamyrkytys viimeisenä iltana Riiassa. Juoksin vessassa noin kerran tunnissa ripuloimassa (tämän halusitte tietää). Ja oksensin mahalaukkuni tyhjäksi kello kolme paikallista aikaa. En tiedä mistä se tuli, mutta ärhäkkä se oli. Kaksi ensimmäistä tuntia Misha kissa tuijotti minua, ihan kuin se olisi tiennyt, että tämä on kipeä.
2) Espanjalaisten/katalaanien asenne ulkomaalaisiin, jotka eivät puhu espanjaa/katalaania. En tiedä jaksanko lähteä latinomaihin uudelleen.
3) Yleinen väsymys ja sen mukanaan tuomat ongelmat niin itsessä kuin matkakumppaneissa.
4) Hostelin vessapaperin loppuminen kriittisissa paikoissa.
5) Matka kotisuomeen: ensin 4h Eurolinesilla voimassa pahoin ja sitten 3 tuntia Tallink Starilla. Länsisatamassa nappasin Taksin.

Tähänkin sattui mukava asia, kun törmäsin Euroscriptiltä kotiin palanneesseen tyttöön ja tämän ystävään (poika?), joiden kanssa napattiin pikataksi asemalta Satamaan ja päästiin vielä laivaankin.

Mahtui siis paljon kaikenlaista ja nyt on nollattu aika hyvin. Pari päivää vapaata (ma-ke) ja sitten menenkin taas Ruskikselle töihin - taas opettajaksi. Luulen, että se tulee olemaan taas kivaa. Olenkin kaivannut oikeanlaista aktiviteettia taas! Tänään Dainan tussinsh Loosessa, menen sinne Dienojen ja Astesin ja Muzikas Saulen ja Veton kanssa. Jos haluatte kuulla juoruja, niin sopii tulla käväseen. 19:00 eteenpäin.

Tänään myös Trendin toimittaja olisi tulossa kylään. Pitänee siivota ennen kuutta.

Tapani Kansa ja Joose Keskitalo!

Miten meneekin aika niin nopeasti kun on tekemistä. Olen saanut järkeviäkin asioita aikaiseksi, tajunnut, että VR tarjoaa mukavan mahdollisuuden gradun ja artikkelin kirjoittamiseen, koska siellä ei ole Internetiä tarjolla. Junat ovat olleet ajoissa, vaikka olenkin ajanut niin pitkiä kuin lyhyempiäkin matkoja - ja ehtinyt aina kaikkialle.

Koulunkin puolesta kaikki on mennyt eteenpäin: olen saanut aikaiseksi asioita, joista en olisi osannut unelmoida vuosikaan sitten. Syksyllähän olin epävarma olenko jo ollenkaan graduvaiheessa. On ollut myös mukavaa tehdä töitä, paras asia varmaan onkin, että kun olen ollut Ruskeasuolla, niin tilille on jäänytkin aina välillä kivasti rahaa.

Varasin tänään laivalippuja, jos vaikka joku tarvitsee: lähtijöistä M ja S ovat varmaankin jo reissun aikaan Virossa ja J ja T tulee myöhemmin perässä. Taitaa olla, että joudun ihan itse vain käyttämään liput. Onneksi on vielä puolitoista kuukautta: jos hyvin käy, voin ehkä ajan myötä rikastuttaa itseni, että minullakin on varaa lähteä: reissun kustannusarvio on noin 80euroa + ruokarahat, joten vaatimattomasti mennään edelleen.

Minun pitäisi ostaa lippu Ruisrockiin. Ehkä vielä tässä kuussa!

Sitten minua huvittaisi mennä kesäkuussa/toukokuussa gradun valmistuttua Berliiniin, vaikka ihan huvikseni oleskelemaan. Annette ja Anna B. ovat jo siellä ja varmasti pari muutakin tuttua. Riippunee rahavarannoista ja hyvistä tsänsseistä.

Ainiin, minä kävin Varkaudessa. Laulettiin flunssassa Wind of Changea ja Somebody Told Me:tä. Laku on varmaan treenannut ihan kamalasti, kun se voitti aina. Anttikin oli kylässä ilman isää ja äitiä. Nukui kiltisti ja seurusteli sivistyneesti. Sauna oli ainut pelottava paikka, kun se oli niin pimeä. En nähnyt kuin sukulaisia, vietin pitkän päivän mummolassa mummon ja tädin kanssa keskiviikkona. Illalla menin vielä uudelleen kun unohdin lainaamani kirjat sinne. Puhuttiin tärkeistäkin asioista: perheen historiasta, tavoista ja tulevaisuudesta.

Äitini on päässyt töihin, seitsemän työttömyyskuukauden jälkeen. Hänestä on tullut vitosluokkalaisten luokanopettaja, vastuualueinaan kuvaamataide ja musiikki. Sisareni harkitsee Firman perustamista. Toinen siskoni miettii mitä tekisi opinnoilleen. Ankka meni töihin vanhempainlomalta - viideksi päiväksi. Isosiskoni Diplomityötä ei suostuta tarkastamaan: se on nyt seisonut 2 viikkoa tarkastajan sähköpostista - hänellä ei ole kuulemma aikaa. Ja viime syksynä se seisoi sähköpostissa tai pöydällä 3kk. Meillä humanisteilla menee siihen verrattuna hyvin: palautetta tulee tarvittaessa samana päivänä, viimeistään parin päivän viiveellä. Olkaamme onnellisia.

Kohta on pääsiäinen: minä voisin tehdä silloin töitä. Jos ei ole töitä, lupaan kirjoittaa ainakin kymmenen sivua gradua.

tammikuu on pakkaskuu?

Pari tuntia töihin menoon. Milloin bloggasin viimeksi?

Ainiin, niistä mahdollisista suunnista vuodelle 2008. Ensimmäinen on Tukholma, toinen on Auckland ja kolmas on New Orleans. Miksikö? Odota kun kerron.

Tukholman yliopistossa on musiikkitieteenlaitos sekä balttikielten laitos samassa yliopistossa. Olisi kiva kerrankin vähän puurtaa yhdessä kaupungissa molempia asioita. Tätä suunnitelmaa varten täytyisi mennä ja tavata Helsingin yliopiston opintoneuvojia. Nordlysin haku loppuu tammikuun lopussa. Tukholmassa oisi lisäksi kaksi Debaseria, Bröderna Olsson ja ihan törkeen kivoja paikkoja muutenkin. Lisäksi bonuksena oppisi vielä sujuvasti ruotsin kielen.

Auckland on taas vaihtoehto, jos en saa töitä Suomesta. Voinhan aina lähteä hanttihommiin Aucklandiin vaikka johonkin toimistoon pölyttymään. Maisemat on siellä kamalan hienoja ja lisäksi siellä on suuri meri (ja lyhyt matka Tongalle).

New Orleans on viimeinen suunnitelma, jos nyt käy niin ettei jaksakaan koko juttua. Elämä risaseks (lue: rahaa hiukka säästöön) ja sitten kohti keskilänttä. Siellä vähän jazzia ja rootsia ja lopuksi Southern Comfortia. Jos on voimia, voisi osallistua uudelleenrakentamiseen, liittyä johonkin bigbandin torvisektioon ja soittaa bib-ba-da-bab-da-baa loppuelämän (muista, paino kakkoselle ja neloselle!).

Mitäs muuta on tapahtunut? Setä kuoli, haudattiin. Yliopistollakin oli vähän kuolemaa taas. Vuosi vaihtui, yliopisto alkoi (eilen oli Latvian ammattimainen kääntäminen, Liettua). Mietin vieläkin jättäisinkö sittenkin lukkariin ilmestyneet Espanja 1 ja Venäjä 1 :t pois. Gradun valmistumisesta kun saa sen 20 opintoviikkoa, ei ainakaan opintotuen (siis oikeastaan asumislisän) vuoksi kannata haikailla puuttuvista pisteistä.

Aion valmistua kuukauden sisään kandiksi. Viimeinen tentti on 26.1. Tampereella, tenttittävänä aiheena on Euroopan kansantanssin historia ja legendaarinen Jaffe-kirja, jota olen yrittänyt jo tankata muutamia kertoja. Tätä ennen minun tulisi suorittaa yksi harjoitustyö arkistoista sekä tentti latvialaisen kirjallisuuden historiasta latviaksi. Kaupan päälle olisi mukava tehdä myös kypsyysnäyte. Ajattelin nämä hoitaa pikimmiten.

Vatsa ei voi hyvin, en tässä julkisesti ole ajatellut kuitenkaan kertoa lisää tästä. Painajaisiakin olen nähnyt.

Isosiskoni on valmistumassa näillä hetkillä DI:ksi. Onnea hänelle. Pikkusiskoni ajeli ambulanssilla Jyväskylään sairaalaan ja toinen pikkusiskoni luultavasti läpäisi uusintakokeen terveystiedosta: kysyttiin mm. mikä on karsinogeeni ja miksi nykyisin kuppa leviää nuorison keskuudessa. Osaisitteko vastata?

Kuuntelen Disco Ensemblen First Aid Kitiä ja katselin DE:n levytyspäiväkirjaa netistä. Levy on valmis, joskohan se kohta tulisi markkinoille. Voisi olla seuraava panostus. Musiikista puheenollen, gradu on edennyt taas hiukan. Haastattelut ovat alkumetreillä, kirjoja ja opinnäytetöitä olen lukenut. Fanius-kirjallisuutta pitäisi vielä löytää.

Mietin sunnuntaina (toissapäivänä) bussissa pahaa oloa, kun lähtee jostain tärkeästä paikasta. Se piakkoin korvautuu kotoisuuden tunteella, jonkun ajan jälkeen ei osaa enää kaivata paikkaa mistä lähti: ennen kuin lähtee sinne takaisin. Olen käynyt nyt kerran kuussa Varkaudessa marraskuun jälkeen ja tämä vaikuttaa aika hyvältä ratkaisulta. Tosin rahan kannalta ei välttämättä, mutta olen laskenut, että 4pvää Varkaudessa vähentää ainakin viikonlopun baariin vietyä bisserahaa tehokkaasti. Eli varmaan plusmiinusnolla kaikilla mittareilla.

Alpo-koirasta on tullut vanha. Se ei enää uskalla öisin ulos ja äiti kertoi, että uudenvuoden aamuna se oli ihan paineissa, eikä uskaltautunut ulos miltei ollenkaan. Huolettaa hiukan, että jos se nyt kuolee pois. Mutta onhan se jo aika vanha, täyttää jo 80 vuotta. (26.10.1996->)

Mitäs vielä? Näin viimeyönä unta aika monesta ihmisestä. Provinssirock oli käynnissä ja siellä oli kaikki tutut. Siis pelkkiä tuttuja yleisössä, jopa mummot ja pappa. Aika hurjaa oli. Kaisat soittivat: toinen tarjosi duunia ja toinen kertoi eilisestä, kerroin myös vähän tapahtumia. Mietin juuri eilen molempia Kaisoja. Eli jos tänään mietin jotain tiettyjä henkilöitä, he soittavat minulle huomenna. Pistetäänpä ms J ja mister J ja miss R ja miss K ajatuksiin. :)

Suunnannäyttäjä.

täällon ollu monta postausta kirjotettuna mut semmosta paskaa voi julkasta.

mahdolliset suunnat vuodelle 2008:
59°21' N, 18°4' E
36°87' S, 174°77 ' E
29° 57' 16N, 90° 4' 30 W

Neljä Baltian maata

Luen yhä tenttiin, töissä. Ja mieleeni luiskahti taas Martinsh Boikon mielipide neljästä Baltian maasta. Olen samaa mieltä, että Baltian maita on ollut perinteisesti neljä. Ai mikäkö se neljäs oli?

Noh: yhteishistoriaa -- maat ovat asutettu samoihin aikoihin, kielet ovat jakaneet jonkin verran, mutta lainailleet toisiltaan yllättävän paljon. Kaksi maista kuuluu balttilaiseen kieliryhmään ja kaksi suomalais-ugrilaiseen. 1800-luvulla kaikista maistamme tuli osa Venäjän suurruhtinaskuntaa ja kaikissa maissa alkoi kansallinen herääminen 1800-luvun puolivälissä. Kaikki neljä valtiota osoittivat vastarintaa Venäjän suurruhtinaskuntaa vastaan 1900-luvun vaihteessa. 1917-1918 kaikki neljä valtiota itsenäistyivät, kaikissa valtioissa käytiin jonkinasteista sotaa sosialististen liikkeiden ja konservatiivien välillä. Kaikki neljä valtiota saavuttivat 20-luvulla huippuaseman, joista pohjoisin valtio oli heikoimmillaan. 1930-luvulla kaikki valtiot valitsivat edustajikseen äärioikeistolaista asennetta ja 1939 kaikki neljä valtiota liitettiin etupiireihin Molotov-Ribbentrop-sopimuksessa. Tässä vaiheessa yksi valtio erottautuu edukseen ja jatkaa itsenäisenä, kun muut taas joutuvat mukaan 1900-luvun pisimpään hässäkkään.

Yhteiskulttuuria: yksi lause kertonee paljon. Sekä runonlaulu että dainat ovat 4polvista trokeeta, neljän rivin pätkiä, eli metriikkakin on yhteistä.
(Vi-su ga-du dzies-mas krā-ju,
Jā-ņu die-nu gai-dī-da-ma.
Nu at-nā-ca Jā-ņu die-na,
Nu dzies-mi-ņas jā-iz-dzie-da).

Joka vuosi lauluj' kerään
juhannusta ootellessa
nyt tulee juhannuspäivä
nyt lauluset täytyy laulaa (erittäin vapaa suomennos).

Kielihistoriaa. En jaksa lukea sitä, mutta tiedän, että juuret ovat pitkällä ja syvällä. Tärkeitä sanoja, kuten metsät, jumalat (perkele = perkunas) sekä perhe, ovat lainattuja puolintoisin menneessä.

No juu. Oon ihan piukkana ton Baltian kanssa. Olispa kesä ja loma. Ja joo, voitas keksiä uusiksi käsite neljä baltian maata? Jooko, niin mun ei tarvitsisi lähteä mihinkään halutessani Baltiaan. :D