90 vuotta sitten eräässä Itämeren rantavaltiossa niin lätit, kuurit, liivit kuin myös zemgallit ja latgallit heräilivät tosiasiaan, että nyt on hetki, jolloin voisi irtautua Neuvosto-Venäjästä (Venäjän sosialistinen federatiivinen neuvostotasavalta 1917-1922) . Hetki koitti 18.11. kun Latvian valtio julisti itsensä itsenäiseksi.
Vuoden 1934 jälkeen Latvia koki muutoksia aina elokuuhun 1991 asti. Joka tapauksessa esimerkiksi Suomi ei koskaan hyväksynyt virallisesti Baltian maiden liittämistä Neuvostoliittoon. Samoilla linjoilla oli monia muita maita.
Mutta nyt, kun nuo päivät on ohi, kansa on selvinnyt monenlaisesta - on hyvä juhlia omaa armasta maataan. Maljamme nousee tänään siis Tēvzemei un Brīvībai, Isänmaalle ja vapaudelle.
Viimeinen latvianopettajani lähetti minulle eilen sähköpostin johon oli liittänyt julkisuudessa liittyneen runon. Jaan sen teille, vaikkette latviaa osaakaan. Pääosin juoni on sellainen, että siinä, että mitä kotimaassa tapahtuu, kulkee myös läpi ihmisen. Ensimmäinen osa kuvaa sitä, kun joet virtaavat myös meissä. Lopuksi todetaan, että kuin ne polut kotimaan pinnassa on kuin katsoisi itseään kipeää lintua lentämässä läpi taivaan, ilman höyheniä.
tās upes kuras plūst caur manu tēvzemi
plūst arī caur mani
katru mirkli kādu sudraba šļakstu
var sajūtās pamanīt
tās sāpes kuras plūst caur manu tēvzemi
caur mani plūst arī
sildu un noglāstu domas ko domāju
gribot vieglākas padarīt
tajos vaibstos kas manas tēvzemes sejā
pazīstu sevi:
paguris putns skrien cauri debesīm
un spārni neviz
(M.Laukmane)
Kippis siis!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti