Pitkästä aikaa

Nyt olen valmis. Syksy on mennyt nopeasti töitä tehden ja siitä myöskin nauttien. Samaan aikaan olen projektina pitänyt uuden työn hankkimista. Viime kuun puolivälissä sain puhelun Tallinnasta, työkyselyni erääseen firmaan tuotti tulosta ja minut pyydettiin haastatteluun, ilman että lähetin edes työhakemusta. Työ tärppäsi ja huomenna matkustan etelään erääseen rakkaaseen kaupunkiin: pakkaukset ovat tehtynä ja nyt odotan vain autoa. Riika odottaa minua synkkänä, mutta kamalan kauniina. Oma asunto on kaverin oma, mutta vuokralla ainakin nyt vuoden.

Tässä välissä ehti tapahtua myös muuta. Rakas mummoni, Kyllikki, siirtyi ajasta ikuisuuteen jo menneiden rakkaiden joukkoon. Hautajaiset ovat puolentoista viikon päästä, ja silloin on ensimmäinen käyntini Riiasta Savoon.

Viime viikonlopun vietin poissa Suomesta, Berliinissä Annetten luona. Söin hyviä falafelejä ja ranskalaista ruokaa, join viiniä ja olutta. Lopulta piti palata mahdottoman hienosta kaupungista taas yhteen kauniiseen sateisen harmaaseen Helsinkiin. Tämä on viimeinen iltani Helsingissä ja aion sen tuhlata saunomiseen ja oluelle. Huomenna elämässä on taas jotain uutta jännittävää ja lopulta näkyy taas uusi aika. Kaikille muistutuksena, että asiat voivat olla jännempiä ja positiivisempia kun itse antaa positiivisuuden tulla paikalle. Tämä on kaikki mitä opin viime viikonloppuna Berliinissä.

Latvija 3.

Joo, eipä tässä ole ollut jaksamista nettimaailmaan, kun oikeakin elämä on mukavaa. Kaikenlaista hauskaa on tapahtunut, ja kuten jotkut luulevat, en ole ollenkaan kyllästynyt elämään - mulla on vaan erilainen elämä kun se entinen ja uuteen elämään kuuluu asioita, jotka tekevät musta erilaisen ja onnellisen - ainakin tällä hetkellä. Siinä on vaan yksi huono puoli, nimittäin se että ihmisestä tulee myös itsekkäämpi. Parempi niin.

Otsikkoon. Kävin sitten Latviassa, oli oikein hauska ja pikainen reissu. Perjantaina lähdin aamulla kahdeksan laivaan Eckerölle. Laivassa tapasin kuskin, Teron, joka paljastui oikein mukavaksi matkaseuraksi. Käytiin aamupalalla rekkamiesten seisovassa pöydässä ja sitten autokannelle odottamaan lähtöä Riikaan. Tallinna-Riika -reissu sujui mallikkaasti ja aikataulussa. Olin hakemassa avaimia puoli neljä ja illaksi oli suunniteltu vielä Siltais nakts Bolderajaa (Warm night in Bolderaja) kulttuurihörhelöiden kanssa. Mukaan lähti Ance, Sintija (?), Eliina ja Rudis. Viimeisin henkilö on tai-tei-li-ja, joka ylläpitää seuraavaa blogia. Kuume alkoi sitten siellä. Kuume nousi kai kokeellisen musiikkiesityksen aikana ja tuntui, että olisi ollut jossain ihan muualla. No mies soitti thereminiä, joten ihan turha reissu se ei ollut. Tulin Brakiin Blaumanja ielalle ja etsin lääkkeitä kuumetta vastaan. Ieva ja Epp olivat kotona, joten jutustelin heidän kanssaan hetken ennen kuin nukahdin lisäsohvalle. Aamulla heräsin taas kipeänä, söin lisää lääkettä ja puin päälle. Ostin apteekista lisää lääkettä ja lähdin harhailemaan lääkehuuruissa kaupungille. Aurinko porotti mukavasti, mutta ei ollut yhtään kuuma. Kävin syömässä ja meinasin oksentaa. Ostin pari paitaa, yhteensä 5 euroa. Lisäksi ostin Balzams kreemeä (mustaabalsamia kermassa) ja chailattea ja kahvia ja keksejä stokkalta. Lopuksi menin lepäilemään Brakiin.

Seitsemältä olin sopinut tapaamisen E. Klintsin kanssa. Hän on latvialainen soitinrakentaja, joka rakentaa erinäisiä soittimia. Minulle hän oli rakentanut duudasin, eli säkkipillin. Säkkipillin hinta oli 240 Latia ja E näytti vielä kuinka soitinta huolletaan, viritetään ja säädetään. Setä oli oikein mukava ja sovimme, että tuon säkkipillin puolivuotistarkastukseen joulun aikaan. Sitten hän katsoo, onko kaikki kunnossa. Nyt pitäisi vaan enää löytää paikka missä soitella. Lauantai-iltaa vietimme georgialaisessa etnojazz-konsertissa Enrikos Pulksteniksessa, söin kyllä myös sienisalaattia (oikein hyvää oli). Lopuksi näkyi ilotulitteet, koska olihan Rigas svetki (Riian juhlat) . Aikaisin nukkumaan ja aikaisin ylös. Kipeänä on tunnetusti perkeleen ärsyttävää olla reissussa. Paluumatkalle pääsin taas Teron ja Ivandan kyydissä Tallinnaan ja lopulta laivaan. Kotona illalla oli mukavaa, olohuoneessa makoilua ja paskoja leffoja.

Mitä muuta mahtuu kuukauteen? Työtä Sanomille ja Ruskeasuon koululle, olen viransijaisena siellä 30h/vko ja tienaan yhtä paljon kuin kevään opetustyössä. Mikä pistää miettimään koulutuksen järkevyyttä... Keikkoja, paljon keikkoja. Kirjoittamista, soittamista, kavereita, kyläilyitä... Ihan mahtava elokuu. Parempi kuin vuosiin! Wilcon keikka, joka oli vuoden paras livekeikka. Mahtavat puistosäät, elokuun alku Savossa. Ajattelin myös vierailla siellä syyskuun alkupuolella. On vähän liiankin hyvä fiilis, milloinkohan täältä alas tullaan :D

Latvijaa2!!!

Kai se on jatkettava. Nyt nautin Mitava-oluen seurasta, pian saan vieraita Suomesta. Sitä ennen hiukan perjantain ja lauantain välisestä yöstä. Heräsin kuuden aikaan siihen, että naapurin vironpojat tulivat teltalle. Nukkumaanhan olin mennyt puoli neljän aikaan. Yritin pidätellä unta, mutta eihän siitä mitään tullut. Seitsemän aikaan kampesin itseni vessaan ja ruinasin oluen pojilta, jotka olivat saaneet seuraa cesisläisestä pojaasta ja liettualaisesta tytöstä. Jatkoimme rupattelua, mustaa huumoria ja juttuja parisen tuntia, kunnes elohopea kavereineen kävi unille. Pojat väittivät masturboivansa teltassa kilpaa, ja siltä se hiukan vaikuttikin... Liettualaisen ja latvialaisen seurassa joimme vielä toiset aamuoluet kymmenen aikaan ja yhdeltätoista kyettiin rannalle. Mä sain mahdollisuuden hoitaa haastatteluja iltapäivän aikana, joten kadotin ihmisiä. Näin vaikka mitä bändejä ja haastattelin kahta (Zig Zag & Dzeltenie Pastnieki). Kuuden aikaan alkoi jännitysnäytelmä johon liittyi perjantaikuski Jurgis. Tämä on salaista tietoa, joten kirjoitan sen suomeksi, ettei muut saa tietää. Jurgis oli palkattu stuntmieheksi solistille. Keikka alkoi näin. Sitten jatkuvaa tykistystä näin. Keikka oli festivaalin paras.

Myöhemmin illalla join kaljaa uusien ystävien kanssa. Juttelin erään virolaisen toimittajan kanssa ja puhuin synkkiä telttanaapureiden kanssa. Pistettiin kamat kasaan ja lähdettiin katsomaan Sinead O'Connoria. Minun tosin piti mennä pressitelttaan haastattamaan Mobya (juu kyllä kysyttiin kysymyksiä ja Moby kertoi mm. miten maailmaan tulee rauha!). Ilta loppui Mobyyn ja rannalla istuskeluun. Mainio festari oli ohi. Itse menin ajoissa nukkumaan, koska nukutti niin perkeleesti. Aamulla heräsin kahdeksan aikaan ja kävin pikasuihkussa muovihuoneessa. Sitten selvittiin liettualaisen ja Jorgenin seurassa. Aloin hiljakseen etsiä kyytiä Riikaan ja sitä ei meinannut millään löytyä. Lopulta päätin luovuttaa ja siirryin tienvarteen liftaamaan. Liftaaminen loppui pian kun bussi tuli puolityhjänä. Otettiin bussi ja nuokuttiin perille.

Kävin CiliPicassa pizzalla ja tulin asunnolle. Sammuin kuin saunanlyhty kolmen aikaan ja heräsin yhdeltä yöllä. Ripustin pyykit ja jatkoin unta. Heräsin yhdeksältä. Eilen kirjoitin reportaasin ja siivosin asunnon. Sitten kävin vanhassa kaupungissa oluella Kristiinen kanssa. Lopulta vaivauduin kotiin, ja siitä kirjoitin jo eilen.

Tänään täällä on satanut. Kävin leffassa katsomassa Hangoverin ja sushilla. Nyt tulin asunnolle ja pesin altaan, jotta joku voi kylpeä jos siltä tuntuu. Illalla luvassa lentokenttää ja vieraita. Nyt vielä yksi Mitava ja sitten aikataulu kuntoon.

Latvijaaa!

Noin. Nyt pitänee päivittää ennen kuin unohtaa mitä kaikkea tapahtui. Nyt istun hyvissä voimin, työni tehneenä sohvalla ja kuuntelen paraikaa Spotifystä Don Huonojen Tähti-albumia. Söin äsken mukavan tapas-illallisen (aurinkokuivattui tomsui, herkkusieniä, minisuolakurkkuja, täytettyjä oliiveita, naudan paistia, juustosalaattia, palangan juustoa, briejuustoa, munaliköörisuklaata sekä ciabattaa ja tietysti espanjalaista shirazia). On mukavaa olla Latviassa ja se tuntuu etenkin mielessä. Minua on jo 4 päivän aikana pyydetty muuttamaan tänne 3 kertaa (tutut asialla, joten juonessa on pontta) ja olen nähnyt yhden elämäni parhaista festareista ja yhden ikimuistoisen kotibileillan.

Aloitetaan ihan alusta. Lähdin Helsingistä 7.30 laivalla kohti Tallinnaa. Matka meni nopeasti, ostin laivan kaupasta Stieg Larssonin Miehet jotka vihaavat naisia -kirjan ja luin sitä. Hyvin kirjoitettu mielestäni ja leffan nähneenä kirja antaa lisävaloa tapahtumiin. Tallinnassa otin taksin Bussiasemalle ja ostin lipun parin tunnin päästä lähtevästä bussista. Kävin hakemassa lounaan Sikupillin Prismasta ja söin läheisessä puistossa. Bussimatka oli nopea. Jäin pois Katedraalilla ja jatkoin matkaa trollikalla miltei vuokrakodin eteen. Vuokrakodissa tein pikaisen imurointioperaation olohuoneessa ja pesin pyykkiä. Illalla jouduin puhumaan latviaa kun vuokraajan vuokraemäntä tuli yllätyskäynnille. Täti tivaili asioita, joihin en osannut vastata - mutta lähti lopulta ihan hyvillä mielin kotiin. Ilta jatkui vanhassa kaupungissa oluelle Marikan kanssa. Marika tuli paikalle moottoripyörällä ja jutusteltiin niitä näitä.

Yhdeksän jälkeen päätin lähteä vielä etsimään Guntan kotia. Gunta oli muuttanut yhteen poikaystävänsä kanssa ja uusi asunto oli kolmio Briviibas ielan lähimaastossa. Kesti hetken ennen kuin löysin pinkin talon entisen hautausmaan nurkilta. Puisto vieressä oli kovin kaunis. Viihdyin Guntalla useamman tunnin. Paikalla oli myös Laura, Guntan sisko, Kristiine, Ivars ja vielä yksi poika jonka nimeä en saa millään päähäni. Mahtoi olla Davis, en kyllä ole 100% varma. Lopulta yhden aikaan päätin lähteä kävellen kotiin. Matkaa oli noin 2,5 kilometriä ja aikaa meni puolisen tuntia. Hautausmaa oli kamalan hiljainen ja kaunis. Pieni usva leijui puiden välissä. Briviibas iela, eli pääkatu - Vapaudenkatu, oli tyhjä. Siellä täällä tuli vastaan auto tai muutama kävelijä. Oli torstai, se näkyi. Kotiin pääsin kahden aikaan ja menin suoraan nukkumaan, että jaksaisi seuraavana aamuna.

Perjantai alkoi lämpimänä ja lähdin matkaan ajoissa. Tarkoituksena oli ostaa lippu 11.50 lähtevään bussiin. Luonnollisesti en ollut ajatellut mahdollisuutta, että bussit olisivat täynnä. Näin oli ja sitten tuli paniikki. Millä ja miten? Ennen 20 ei bussia lähde. Laitoin viidakkorummun pärisemään tekstiviestein, ja pian kyytejä oli tarjolla 5. Valitsin sen, joka lähti ensimmäisenä ja päädyin festareille esiintymään menossa olevan Jurgisin kyytiin. Jurgis ja minä otimme kyytiin vielä liftarin. Poika oli menossa yllätys-yllätys samaan paikkaan ja siinä sitten köröteltiin VW Golfin kyydissä Salacgrivaan. Paikalla oli mielettömän hyvä fiilis ja pääsin leiriytymään yhdeksän aikaan. Perjantain odotetuimmat olivat Tiger Lillies, Pete Doherty, Prata Vetra ja Hospitalu iela. Ehdin nähdä näistä kaikki ja paljon muutakin. Nukkumaan pääsin puoli neljän aikaan Reiganien keikan jälkeen. Oli aika väsymys.

Kuten on myös nyt. Jatkokertomus yöstä perjantain ja lauantain välissä ja siitä eteenpäin jatkuu heti huomenna, kunhan herään. :)

Beirut, Praha, Riika

Kesäloma. Henkinen kesäloma alkoi. Siirsin itseni luonnon helmaan kauaksi kiirestä hetkeksi. Ihan pieneksi hetkeksi vain. Koulu loppui Suvivirteen ("Siunaustaan suopi taas lämpö auringon"...) . Lapset olivat pukeutuneet parhaimpiinsa, opettajakin pukeutui uuteen Vero Modasta (!!!) hankittuun kolttuunsa. Juhlan jälkeen koulu tarjosi kuohuviiniä ja aurinko syleili maan lapsia. Söimme pitsaa opettajakollegan kanssa terassilla ja suunnistin sitten katsomaan Ristoa. Risto esiintyi pienelle joukolle auringon paisteessa ja me juotiin Jennan kanssa kuivaakin kylmemmät.

Illalla eristäydyin itsestäni, ettei pääse kärpäsiä - asioita ulos, joista ei halua sanoa. Päädyin opettajien juhlista Jennan kanssa Looseen. Koko kevään jatkuneet keskustelut elämästä jatkuivat. On ollut mukavaa lähentyä taas tuon ihmisen kanssa ja puhua kaikenlaisista asioista, vaikeistakin.

Sunnuntaina suunnistin Savoon. Saunoin ja hoidin Lakua. Laku on tossa alhaalla kuvassa. Leikkaus onnistui hyvin, Lakua lähinnä vituttaa, koska hän ei ole keittoruuan ylin ystävä. Tekis mieli normaalia ruokaa nyt viikon jälkeen ja vielä 5 viikkoa pitäisi syödä nestemäistä ravintoa. Viikon aikana laihtuminen on ollut nopeaa (4kg/vk). Mutta kehotin Lakua juomaan vaikka sitten kaakaota paljon, niin tulee edes feikkikaloreista.



Eilen palasin Helsinkiin. Suoritan kesäyliopistossa yleisen ja aikuiskasvatustieteen perusopintoja. Kävin johdantoluennolla. Onneksi loput kurssit voi tenttiä. En kyllä yhtään jaksa mitään luentokursseja enää tässä vaiheessa, varsinkaan jos oppilaille puhutaan ja jankataan samoja asioita, asioita, jotka kirjasta olisi voinut lukea parissa tunnissa.

Nyt kesällä aion tehdä jonkin verran töitä. Lähinnä Sanomille ja sitten lasten kanssa oleskelua on luvassa hiukkasen. Huomenna aloitan menemällä kummiserkun lapsen kanssa Lintsille. Vapaata aikaa on pitkästä aikaa sopivasti ja töitäkin on suhteellisesti normaalisti. Kesäkuun viimeisenä viikonloppuna pakkaan laukun ja lähden viikoksi Prahaan. Aion olla ihan lomalla vaan. Heinäkuussa pari viikkoa töitä ja sitten Riikaan lomalle. Siellä olen kaksi viikkoa ja aion varmasti tavata kaikkia ihania ihmisiä. Kaikkia tärkeitä etenkin.

Elokuussa elämä on auki. Ainut varaus on Flow-festivaalille. Koska White Lies. Olisi taas oltu paikallaan 2,5 vuotta. Pitäisi kai jo lähteä johonkin. Kysymys kuuluukin, että minne?

Kesä2009

Hei kaikki, alla olevassa kuvassa on sitten ensi kesän biitsimuoti Jurmalan rannoille. Kiitos tästä kuvasta on Dienan ja Latvian kansallismuseon projekti 90-vuotiaalle Latvialle.

(c) DIENA + Latvijas Nacionalais Vestures Muzejs

Tammikuu on pakkaskuu

Noinhan se vuosi vain alkoi pakastellessa oikein kunnolla myös täällä Helsingissä - iloa tästä ei minulle ole ollut - aurinkoiset pakkaspäivät ovat jääneet taas sairastelun jalkoihin. En ymmärrä miten olen niin hyvä metsästämään kaikkein ärhäkkäimmät ja pisimmät virukset ja bakteerit. Tällä kertaa vierailulla oli vatsavirus, joka lamautti koko vatsan ja lääkärin sanojen mukaan vatsa tuntui "kuin leililtä joka heiluttaa sisältöään". Noh, ei siinä, pahin oli ohi jo lauantai-iltana, tosin tänäänkin vielä hiukan on koskeskellut.

Huomenna menen aamulla kello 8:00 toiselle puolen Helsinkiä työhaastatteluun. Saas nähdä kuinka käy. Ennen seuraavaa matkaa pitäisi ehtiä aamulla Partioaitasta hakemaan ultrakevyt makuupussi ja kello 11.30 laivani lähtee Katajanokalta kohti Tallinnaa, josta juna ponkaisee vauhtiin 16.50 kohti Tarttoa. Aion osallistua siellä CS-miittiin ja yöpyä Soppakaupungissa ja jatkaa aikaisin aamulla puoli seitsemän kohti Riikaa.

Riiassa minulla on sopivasti ohjelmaa ja yöpaikkoja vaikka muille jakaa. Voi kuitenkin olla, että eksyn to-pe-yöksi hotelliin, jos siltä tuntuu. Perjantaina tutustun maaseutuun ja lauantaina lähiöön. Jännää tämä, enkä olekaan aiemmin tutustunut _semmoisiin_ paikkoihin. Luvassa on siis jännitystä ja hurjia tilanteita, jos muistan oikein mukavan tien Vidzemen alueella.

Paluu joskus aikaisintaan sunnuntaina. Kaikkihan riippuu paljolti myös huomisaamusta. Jos ei ole töitä, ei ole pakko tulla Suomeenkaan.

Ensimmäinen

2.1. näin 5. kerran elokuvan Control. Elokuva, joka peilaa elämää olemisen ja vaatimusten, riittämättömyyden tunteen ja sairauden kautta. Lopulta päähenkilö Ian Curtis, tekee valinnan elämän ja kuoleman väliltä - katsoo Hertzogin Stroszek elokuvan ja kuuntelee Iggy Popin The Idiot levyn ja lopulta pistää päänsä lenkkiin, ja räväyttää kuivaustelineen auki.

Jotenkin ainakin välillä on ihan samanlainen tunne, riittämättömyys ja auki revitty persoonallisuus, jopa aggressiivisuus ovat elämässä niin tuttua. Ja sairaus, se ettei tunnu kontrolloivan omaa elämäänsä yhtään, vaan on muiden tuulten armoilla. Vaikeaa on yrittää toteuttaa omia toiveitaan, kun ei muille riitä edes itsenään, vajavaisena ja erehtyväisenä.

Eilen sain omituisen kohtauksen, koko ilta ja yö meni voihkiessa kivusta, jopa unissaan. Luultavasti jokin lihas on revähtänyt kylkiluiden kohdalta ja pienikin liike tekee kipeää. En usko sen kuitenkaan olevan mikään luunmurtuma. Tänään lepo on auttanut, ja enpä ole tehnyt paljon muuta kuin istunut tai maannut. Huomisen työvuoronkin jouduin perumaan.

Menen keskiviikkona työhaastatteluun: jos hyvin käy, minulla on puuhaa kevääksi. Jos ei käy, niin on minulla silti puuhaa kevääksi. Keskiviikkona lähtee myös laiva Tallinnaan ja bussi Riikaan. Aion viettää pidennetyn viikonlopun rakkaassa kakkoskotikaupungissa, istua kahvilla I love you:ssa, napata teehörpyt Goijassa ja napata sushia Kabukista ja kävellä päiväostoksille keskustan kirjakauppoihin ja Emihla Gustavaan suklaakakulle ja kahville. Illalla pakenen Andrejsalaan Lokkikeikalle ja pistäydyn yöretkellä Cesiksessä Aijan luona. Lauantai-illan viettänen merenrannalla Riian lähiössä Vecakissa, jossa voin rauhoittua ennen paluumatkaa Helsinkiin.

Mietin asioita, elämää lähinnä, sitä että miten tästä voisi tehdä vieläkin paremman. Nautin kyllä tästäkin päivästä: vaikka kipuja on ollut, olen ottanut vähän jätskiä ja suklaata, läträsin naamarasvalla (ostin silmänympäryksellekin oman voiteen) ja katsonut hölmöjä elokuvia. Aion vielä hetkeksi avata Pleikan ja pistää turpaan poikia Canis Canem Editissä. Lopuksi siirryn lepäämään makuuasentoon.

Jouluntoivotus

Tänään, varsinaisena joulupäivänä, haluan vasta toivottaa armorikastakin joulua kaikille, joille se jotain merkitsee. Savon joulu on ollut rauhallinen, kaunis - puut tykkylumisia, jääriite järven pinnalla, aurinkoa aattopäivänä ja kynttilöitä lumisessa maisemassa - myös Albertin haudalla.

Tämä joulu päättyy huomenna työvuoroon Helsingin Ruoholahdessa: tätä ennen olen kuitenkin tehnyt monia asioita:

21.12. Nauttinut äidin kuoron joulukonsertista, laulanut joululauluja, osallistunut ensimmäiseen jouluateriaan.
22.12. Ostanut jouluruokaa, kaatanut kuusia, saunonut.
23.12. Hoitanut vakuutusasioita, vienyt mummon kahville kahvilaan, tarjonnut jouluruokaa intissä kiinni olevalle pikkuveljelle, tavannut hyvän ystävän pitkästä aikaa, saunonut, laulanut.
24.12. Mennyt isän kotiin siivoamaan, koristelemaan kuusen, vaihtamaan lakanoita, valmistamaan jouluateriaa, avannut lahjoja, laulanut joululauluja, muistanut hautausmaalla tänä vuonna kuolleita sukulaisia ja myös aiemmin edesmenneitä, lähettänyt jouluterveiset hyville ystäville.
25.12. Katsonut lahjaelokuvia, pelannut SingStaria, pelannut lautapelejä siskojen ja äidin kanssa, katsonut Antin kanssa piirrettyjä (Pingua, Myyrää, Ellan ja Aleksin musavideoita). Saunonut.


Huomenna, 26.12., juna lähtee kohti Helsinkiä 8:36. Olen perillä noin 13:00. Tämän jälkeen suoriudun suoraan töihin, ja olen siellä niin kauan kuin tarvitsee.

Viikonloppuna saan vieraita Latviasta ja teen myös töitä.

Ensi viikolla teen töitä joka päivä - paitsi 1.1. Toivottavasti kaikki sujuu siis hyvin, enkä tule kipeäksi kesken kaiken.

Elämä on kunkku (ja se hyvält tuntuu?)

Nooh, Siirsin itteni siivoomaan toista asuntoo.

Sampsa on intissä kii joulun. Ja muutenki koko suku jo hajoilee (vaikka on vasta 20.pvä)... Onneks työt alkaa 26.

Helsinkiin on jo hiukan ikävä, ja eilen oli vaikea mennä nukkumaan kun Albert ei tassutellut sanomaan hyvää yötä.

Täällä soi Ruudolf. Ja oon selkeesti vanhenemassa, paitsi että mua naurattaa pieruhuumori vieläkin :D

Pikkujoulut, mitä ne ovat?

Hei kaikki pikkujouluihmiset!

Mietin yksi päivä, että on se jännä, kun mulla ei ole tänä vuonna kalenterissa yksiäkään pikkujouluja. Ei sillä että haluaisin, tai vielä enemmän, että mulla olis rahkeita lähteä mihinkään.

Omasta lusmusta asenteestani johtuen voin kuitenkin todeta, että taas saa maata kotona koko rahan edestä kun aamupäivällä toteutti itseään 38ja risat asteen kuumeessa suhaamalla ympäri kaupunkia: koska eräs sijaisopettaja, jonka sijaiseksi pääsen itsekin, laittoi tekstiviestin kello 7:38 aamulla, olin täysin valmis suorittamaan tätä vaativaa tehtävää ihan heti. Kun kello oli kahdeksan lyönyt, olin jo suihkuttautunut (on kamalan vaikeaa kuumeisena) ja soittanut YTHS:lle, jossa ei ollut ihmeellistä kyllä, puhelinjonoa yhtään (olinko ensimmäinen soittaja?). YTHSn hoitsu kertoi, että flunssa ei ole esteenä verikokeille, jotka YTHS:n naisgynekologi mulle jo syyskuussa määräsi. Piti mennä verikokeisiin 6 viikkoa hormonilääkkeiden aloituksen jälkeen, mutta se hiukan venyi - ei kauemmas kuin 8 viikkoon. No niistähän sitten ainakin näkee onko kaliumin taso liian matala. Vai miten se meni? Kävin tekemässä verikokeen ensin sitten siellä.

Koska YTHSllä on niin paljon asiakkaita, valitsin kuitenkin flunssakeuhkonieluposkiontelo-ongelmain hoitopaikaksi Sanomain henkilökuntavastaanoton. Hoitsut tuolla (sekä lääkärit) ovat äärimmäisen mukavia ja hoitsu ottikin kaikki kivat testit ensin. Pikkuisen tulehdusarvoja katseltiin, niissä ei näkynyt suoranaisesti mitään vikaa. Korvat olivat aika ookoo, nenässä paksua räkää ja ultraäänellä kaikua saatavilla myös poskiontelosta. Koska mielestäni suurimmat oireet ovat kuitenkin nielussa ja sitä alempana hengitysteissä, täti katsahti nieluun ja sanoi, että onpas erittäin turpeat nielurisat. No, kun katsoin sinne itsekin, niin kyllähän ne nielun miltei täyteen pistävät. Nieluviljelmän tulokset saapuvat huomenna, joten voin sitten kertoa mikä alkueläin/virus majailee tonsilloissani. Lopuksi hoitaja oli sitä mieltä, että lääkäriin vaan. Valitettavasti omalla terveysasemalla kaikki lääkäriajat olivat varattuja, joten sain kirjoitetun maksusitoumuksen Postitalon terveysasemalle. Maksusitoumus on kyllä mukava asia - sillä saa elämästä paljon helpompaa.

Postitalon terveysasemalla oli paljon luulosairaita ja oli siellä oikeasti sairaitakin ihmisiä. Jonotus yleislääkärille kesti tunnin, mutta se kannatti. Odotusajalla luin Fitness-lehden, jossa oli mielenkiintoisia artikkeleita ruuasta ja terveydestä ja kuntourheilusta sekä Anna-lehden, jossa oli tylsempiä juttuja. Kun minua pyydettiin huoneeseen, mukava naislääkäri tutki perinpuolin (keuhkot (ei korinoita, pientä vinkua ehkä), korvat (alipaineessa, silloin pitää pään sisäpuolella olla räkää), nenäontelo (täynnä paksua keltaista räkää), nielu (risat turpeat, kookkaat ja peittyneet - eli tulehtuneet). Näiden löydösten johdosta hän oli sitä mieltä, että ottaen huomioon 6 viikkoa sitten tehdyn fessin, olisi parasta ottaa ihan röntgen-kuva sinuksista (eli poskionteloista).

Röntgeniin menin jonottamaan jonkun yskäisen sedän kaveriksi. Myöhemmin mukaan liittyi alaraajansa rikkonut tyttö äitinsä kanssa. Röntgenissä poskiontelokuvia otetaan niin, että asetetaan pää suu aukinaisena kohti seinämää, jonka takana on kuvantamiskalvo(?). Leuka ja nenä koskettavat lasiseinää, otsa irti. Hengittää ei saa. Kuva tuli nopeasti ja siirryin takaisin odottamaan lääkärin tuomiota. Pienen hetken odotettuani lääkäri pyysi minut sisään. Poskionteloni eivät ole varsinaisesti tulehtuneet, mutta turvonneet kyllä, räkää on nenäontelossa vain: hoitona huuhtelun pitäisi auttaa. Johtopäätöksenä sain aluksi kolmen päivän sairasloman, jota tarvittaessa voi jatkaa esim. keskiviikkona.

Kotimatkalla pistäydyin kuumeisena vielä K-kaupassa. Ostin protskuu (broileria, graavilohta), kalsiumia (5 purkkia viiliä ja yhden bulgarian jugurtin) sekä kurkun. Lisäksi ostin helliäkseni itseäni O´boyn kaakaota. Iltapäivä on mennyt lähinnä nukkuessa, sekä lukiessa Juha Itkosen Huolimattomia unelmia -novellikokoelmaa. Illan ajattelin pyhittää niin nukkumiselle kuin myös Matti-elokuvalle.

Huomenna yritän soittaa pariin duunipaikkaan, jos mun puheesta nyt mitään selvää saa.

Eikai tässä muuta kuin että hyvää AIDS-päivää ja joulukuuta kaikille. Muistakaa kumi, jos ootte asioilla, ettei tuu tauteja.

P.S. Ei, edelleenkään en kaipaa pikkujoulukutsuja. Voitte kyllä muuten positiivisesti yrittää yllättää mua, tosin enpä usko semmoisiin asioihin, ainakaan yhtään enempää kuin joulupukkiin.

Viikonloppu, finito

No ylläri, oon ollu perjantaista eteenpäin kipee, kävin torsrtaina opettamassa suomea pienille ja vähän isommille ala-asteikäisille. Ensiviikolla ois vissiin luvassa seksuaalivalistusta vitosluokalle samassa koulussa itäisessä Helsingissä.

Muuten ei tässä ole ehtinyt paljoa: perjantaina näin Kaisaa ja Jennaa, eilen kävin kipeänä leffassa katsomassa maailman kauneimman "kauhuelokuvan" Låt den rätte komma in. Muun ajan olen käynyt mielenkiintoisia keskusteluja niin BB-talon kuivasta jengistä, kynähameen mahdollisuuksista ja buranan saannista. Vähän olen puhunut parista muustakin asiasta, mutta niistä ehkä lisää myöhemmin.

Hävettää pari asiaa, mitä on viikon aikana. Ja mietin, että onkohan se elämä niinkuin Sagrada Familia - ei valmiina koskaan.

Lomailua

Sattui sitten melkein pahemminkin lomalla. Pikkusisko ajoi puuhun ja selvisimme kyydissäolijat pelkin pienin vaurioin. Lomalla oli kuitenkin hauskaa, koska a) Laku-Nakki on niin kiva, b) SingStar on mukava peli, c) saunan saa lämpimäksi kun haluaa ja d) kerrankin oli lepposa meininki. Johtuiko sitten kolarista vai mistä? Auto on sitten korjauskunnossa, lunastukseen asti ei mennyt.

Mitä nyt? Huomenna ja torstaina ohjelmassa ovat työnhakurumbat ja perjantaina viihdytän tätiä kaupungissa. Lauantaina Katja tulee Helsinkiin ja sunnuntai menkööt ihan leppoisissa merkeissä.

Viikonlopuksi...

...jonnekin muualle kuin Helsinkiin.

Aion olla noin viikon teillä tietymättömillä, samoilla metsässä, ryöstää sienisaaliit ja lopulta nukahtaa pianon ja tietokoneen väliin - parhaille ystäville ei muuta voikaan antaa kuin loputtomat päivät yhdessä. Vierailen toki myös isovanhemmillani (sic! herrat n ja j ovat jo poistuneet keskuudestamme, mutta ei se estä vierailua). Ja syön suklaata ja juon kokakolaa, eli koksua, Laku-Nakin kanssa. Ei baareja, ei yhtään hermoilevaa kiireihmistä kotona, ei loskapaskaa vaan ehkä jopa ihan oikea talvi.

Työ ja loma

Kyllä, minulla on ollut kiireitä. Viime viikolla tein viikon sisään yli 75 tuntisen työviikon. Siis sunnuntaista lauantaihin. Hyvin meni. Tänään oli viimeinen työpäivä ja senkin selvitin kunnialla. Huomenna alkaa kesäloma ja lento lähtee kello 9:00 kohti Barcelonaa. JA 23.9. kohti Riikaa. Ja 26.9. kohti Liepajaa.

Ja jossain vaiheessa Lakulle kylään Varkauteen. Ensi kuussa luvassa FES-leikkaus, suurbileet(?) ja syksy.

Rankka työ vaatii todellakin rankat huvit. Vietän siis viikon Barcelonassa nauttien lähestulkoon 30 asteen helteistä ja merestä ja Hellacoptersien keikasta.

Kesäloma (1pvä)

Kävin sitten Porvoossa. Ei, en nähnyt Remua enkä muitakaan kaupungin rokkareita. Bussimatka oli yllättävän lyhyt (1h, josta puoli tuntia menee Helsingin läpi ajellessa). Olin perillä puoli yhden aikaan Porvoossa. Käväisin heti tarkastamassa tuomiokirkon, joka on saanut uuden hienon katon. Tutustuin myös porvoolaisten elämään käymällä paikallisessa citymarketissa ostamassa kuulokkeet, kun mp3-soittimen omat menehtyivät kovaan käyttöön Porvoon vanhassa kaupungissa. Kun olin uuden kaupungin puolella, päätin metsästää WSOY:n konttorin ja tehtaanmyymälän. Harmikseni ei löytynyt mitään ostettavaa: melkein tosin ostin Westön Langin, mutta en jaksanutkaan kantaa sitä kotiin asti. Palatessani takaisin vaeltelemaan vanhaan kaupunkiin, katselin samalla mahdollista ruokapaikkaa. Halusin kesälomaretkelläni syödä hiukan paremmin, ja kuvittelin olevani ulkomailla: melkein se sitä on, kun ympärillä puhutaan ruotsia, italiaa, venäjää ja viroa. Ostin pihakirpputorilta lelumuseon vierestä eurolla Karjalaisen kansanlaulun (Soutelin, soutelin kultani kanssa Laatokan lahden suussa) nuotit, jotka oli omistanut oopperalaulaja Harry Herman Heinrichsen. Ne nuotit ovat kyllä kieltämättä kärsineet, mutta pianosovituksen lisäksi tuohon on käsin tehty lisäksi koko orkesterisovitus. Joku päivä pistän kaverit raatamaan...

Kiertelin ihastuttavia putiikkeja ja antiikkiliikkeitä ja vähän kävin levykaupassakin (Riverside records) - mutten ostanut mitään. Kun olin kävellyt pari tuntia, oli nälkä, ja halusin oikeasti syödä jotain hyvää. Kiersin vähän ja löysin sen mitä etsin. Menin ravintola Timbaaliin. Timbaali on Suomen ainoa etanoihin erikoistunut ravintola. Ostin etanoita roquefortissa alkupalaksi ja pääruoaksi pariloitua tonnikalaa, fetaa filotaikinassa ja hernepyreetä. Ruoka oli erikoisen mainio, ja tuonne ravintolaan TÄYTYY mennä uudelleen. Tunnelma oli myös mahtavin, vanha talo, vanhassa kaupungissa ja naapuripöydässä oli hellyyttäviä eläkeläisiä. Valkoviini oli myös asialuokkaa. Joten ruokailuhetki muuttui elämykseksi. Suosittelen lämpimästi.

Ruoan jälkeen ostin kortteja (koska olin lomamatkalla, niitä pitää lähettää mummoille ja lakulle). Ja löysin terassin, johon paistoi aurinko nätisti. Otin yhden Ecussonin ja nautiskelin jälkiruokaa siinä sitten.

Kävelin vielä kerran kaupunkia edes takaisin, kunnes kello oli 17. Suunnistin kohti bussiasemaa ja Helsinkiä. Bussi tuli heti.

Päivä oli oikein onnistunut, kerrankin jotain kesätekemistä, millä tuntui olevan tarkoitus. Näinä aikoina, kun töitä on 6-7pvää viikossa pieni pyrähdys ulkoilmassa tekee ihmeitä. Nyt voisi nukkua nätisti aamuun asti ja mennä huomenna töihin. Ja ensiviikonloppuna on sitten luvassa työtä Suomi-ilmiö-konsertissa. Kaitsun kanssa mennään ja siellähän soittaa hei kaikki mun idolit: PMMP, Ismo Alanko Teholla (AIVAN mieletön), Popeda ja Eppu Normaali. Tästä on tultava hauskaa. Niin ja joo, siis Flowsta bloggaan sitten MySpaceen, Live in Nordicsin sivulle. Sinne kaikki ördäysjutut sitten.

Ihmelapsi

Oli aika jännä päivä: yrjönkatu oli kiinni, työt otti päähän (ekaa kertaa ikinä?) ja illalla vanhalla oli meiä klubi, jossa soitti Leinosen Ville. Vaikka kerrankin oltiin mainostettu kunnolla ja joka paikassa - ja huom - myös Hesari nosti Vanhan päivän menovinkkeihin, niin ei, ei ole yleisöä. Verottiko vappu?

No me siinä sitten valssattiin Elämää juoksuhaudoissa -tahtiin puoli kahdentoista aikaan illalla.

Henkisesti olen yhä Puuromäellä. Se oli jännempi juttu kun mentiin sinne hyvän sään aikana. Rakastuin siihen pikkukylään ja jopa sen vakkarijuoppoihin ja eläkeläiseen joka jutteli meille neuvostoajoista. Puuromäelle paistoi aurinko: siellä oli kauniita puutarhoja ja koiria pihoilla. Ja eräällä pihalla oli hevonen vanhanaikaisissa valjaissa ja längissä. Voi sitä kukkaloistoa!

Taru päätti muuttaa Strenchiin, minä voisin muuttaa Sauleen, Aurinkoon, joka on kylä Strencin vieressä. Onkohan siellä Gauja-jokea?

Valmierassa käveltiin, syötiin Bastionsissa ja Vecpuishu Parksissa - ravintola joka on perustettu tsaarin aikana eli joskus 1913, jos en väärin muista. Valmierassa oltiin yötä Ausekla (aamutähden) ielalla, ja Statoililta saa siellä parhaan kahvin.

Matkan aikana heräsin jokaikinen aamu ennen kymmentä, keskimäärin kahdeksalta - joskus jopa seitsemältä. Vettä tuli ainoastaan Valmieran uhrilehdossa, maaginen paikka se. Se on ollut joskus saari, nykyisin sitä kiertävät pelkät ojat. Ihmiset ovat kautta aikojen uhranneet siellä - Pakana-jumalille. Mutta me kävelimme sen saaren toiseen päähän ja kuunneltiin. Ei kuulunut yhtäkään ihmisen tuottamaa ääntä. Vettä, lintuja (mustarastas!) ja sateen rapinaa. Aivan mahtava tunnelma.

Tartto oli minulle samantekevä, mukava kaupunki joo, yliopisto ja kaikkea, mutta en mä siellä haluaisi asua. Not for me.

Pikkukaupungit, niissä on sitä jotain.

Huomenna taas koulua, ja kello on puoli 1. Menen nukkumaan ennen kuin on liian myöhäistä!

Gribetu vienu kafiju ar pienu!

On ihan stnan kiirettä tässä elämässä. Johka hellittää, kerron Valmierasta hiukan ja Valkan hiekkakaduista Putrakalnsilla (Puuromäellä!).

Yks teksti on teon alla ja kahvia menee - duunissa oon tänään opettanut kellon aikaa englanniksi kakkosluokkalaisille.