Gribetu vienu kafiju ar pienu!

On ihan stnan kiirettä tässä elämässä. Johka hellittää, kerron Valmierasta hiukan ja Valkan hiekkakaduista Putrakalnsilla (Puuromäellä!).

Yks teksti on teon alla ja kahvia menee - duunissa oon tänään opettanut kellon aikaa englanniksi kakkosluokkalaisille.

Tästä päivästä.

Huh. Ei mulla oo mitään sanottavaa ja teillei taida olla elämää ku roikutte täällä päivittäin monesti.

Lähen tästä töihin ja alan tekee siellä niitä tuplana ja illalla tuun kotiin pakkaamaan ja aamulla lähen pois. Oispa jo viimenen matka.

Sittemmin

Noniin, olen tällä viikolla ottanut suru-uutisen vastaan, mutta myös kirjoittanut kypsyysnäytteen, uinut yli 3 kilometria paikallani lähestulkoon, opettanut musiikkia (soittanut nuorison kanssa Let It Be:n ja Kevätsään ja sambarytmejä (triolit ja kaikki)). Lisäksi kävelin Margen kanssa Kaivopuiston ympäri. Tänään luin loppuun Anna minun rakastaa enemmän -kirjan, jossa musiikilla on suuri asema. Olen tottakai kuunnellut levyjä, keskimäärin 3/pvä. Se on hyvä tahti. Lisäksi pari tuntia päivässä Radio Helsinkiä annoksittain. Juuri äsken Bob Dylan soitti unista.

Pehmokoira näyttää ruumiilta tuolla lattialla. Baarissa en ole käynyt sitten Flaming Sideburns keikan jälkeen - siitä on kaks viikkoa. En tiedä mihin tänään menen. On vapaapäivä kaikesta, jopa urheilusta - jos ei lasketa yleistä riehumista ympäri kaupunkia, sillä menen tapaamaan tätiäni joka on tullut kaupunkiin. Varmaan ruokailua ja museota ja huomenna myös Yrjönkadun uimahallin kakkoskerrosta luvassa. Ehkä Pompeiji -näyttely, Rajantakaista Karjalaa ja kamalasti suositeltu Uutiskuvanäyttely Valokuvataiteen museossa.

On vaan jotenkin hyvä olo, eikä se todellisuus ole tullut vielä - se ettei koskaan enää Pappa istu olkkarin tuolissa. Ja me kun oltaisiin haluttu Elinan kanssa Pappa valmistujaisiinkin.

Viesti

Tänään 19:03 sain viestin isältäni.

Pappani, Pauli (1920-2008) nukkui pois alkuillasta. Niin monet kerrat minä muistan sen jo hiukan painuneen ryhdin, mutta vakaumuksen, oikeuden ja lämmön. Pappani oli ihminen, joka kantoi vuodet ansiokkaasti, huolimatta vastoinkäymisistä.

Minä olisin niin halunnut kiittää, elämästä ja pienistä opeista joita jaettiin vaivihkaa. Ja kaikista Sisu-askeista ja kaikista suklaakonvehdeista.

"On syvään sun kuvasi piirtynyt ja sitä minä ikävöin. Olen villisorsaa kuunnellut mä siellä monin öin."

Tartu

En ole käynyt Suomen ulkopuolella 5. kuukauteen. Päätin tehdä takinkäännöt ja lähteä erään ainejärjestön mukana Tarttoon, Valka-Valgaan ja Valmieraan. Raportoin siitä lisää parin viikon päästä. En siis vietä perinteistä (viimeistäni?) opiskelijajuhlaa Helsingissä vaan jossain muualla.

Valmierassa en ole käynyt vuosiin. Sitten vuoden 2003 ja se voi olla kova paikka. Katsotaan.

I've Got Another Confession to Make

Kävin HUSin korvaklinikalla ja pääsin leikkausjonoon, pää on umpeutunut. Tai siis normaalit ilmapaketit päässä ovat turvonneet kiinni melkeinpä täysin.

Hyvä juttu, koska se varmaan poistaa naamakivut.

Oon myös rakastunut. Foo Fightersien Best of You -biisiin.

I never have to buy you sweets Ramona!

Kuuntelin just Radio Helsingistä Judge Bonea ja Doc Hilliä. Otsikosta voi ehkä arvata kuka se on takana tässä! Kuulosti aivan hurmaavalta ja mä ihastuin taas lapsuuden sankariin eli Hannu Nurmioon. Kerran näin Kaivopuiston kansanjuhlassa kaiken yleisön takaa herran tilaustyönä (?) tehdyn kitaransa kanssa ja leijailin takaisin lapsuuteen.

Miksikö lapsuuteen? Iskä osti ilmeisesti vuonna 1990, Sampsa oli jo syntynyt, kokoelman 24 Karaattia. Se soi varmaankin päivittäin meillä kotona ja autossa ja joka paikassa. Mua pelotti kyllä Maailmanpyörä palaa ja kamalan kiinnostava oli Punainen planeetta kappale. Jo lapsesta asti mua on kiinnostanut avaruus ja sitä myöten myös X-files. Mutta siitä punaisesta planeetasta, Marsista. Siinä laulussa lauletaan enosta, vieraista kaukaa ja laulun minä valvoo aamuun asti ullakkokamarissa. Ja vaikka se on varmaan herkullinen humoristinenkin pala, niin minä lapsena uskoin, että naapurin piika, kikattaa liikaa. Iskän puheiden mukaan Tuomari Nurmion eno asui isän lapsuudenkodin naapurissa. Kukaan ei ole kiistänyt/myöntänyt asiaa.

Olen nyt töissä, olen vastaanottanut puoleen tuntiin väsyneitä, itkuisia ja espanjankielisiä puheluita. Enkä edes osaa sanaakaan espanjaa. Aiemmin aamulla on vastaanotettu rankempiakin puheluita. Mikähän helvetti siinä on, että tietyissä maissa se on ihan ok ajaa sataakolmeakymppiä kännissä. Kerran Salvu (Maltalta) kertoi, että hän ajaa aina baari-illan jälkeen autolla kotiin - tosin pikkuteitä pitkin, koska siellä on vähemmän liikennettä. Itse en koskaan, en koskaan tekisi niin. Kerran ajoin kahden kaljan jälkeen ja se oli jo aika hasardia, vaikka promillet varmasti olivat alle 0,5.

Mutta joo. Iloisempiin tunnelmiin - voin kertoa teille, että Vanhalla Variksella on pesä täällä S-talon ysikerroksessa. Se vanha varis käyskentelee teräspalkeilla kuin paikan omistaja. Sitähän se on, omalla reviirillään - loisto asunto keskustasta. Kävelin tänään myös Töölönlahden ympäri, siellä oli paljon aurinkoisia hymyjä ja iloisia ilmeitä. Aurinko paistaa paljaalta taivaalta täällä - harmi kun on työpäivä. Olisin vieläkin ulkona. Illalla suunnittelin meneväni vielä uimaan, tarkistettava tosin, että Yrjönkatu on auki vielä 8 jälkeen.

Taas kerran, kaikki on niin hyvin, että hymyilyttää! Aurinkoa päiviin.