Noniin, olen tällä viikolla ottanut suru-uutisen vastaan, mutta myös kirjoittanut kypsyysnäytteen, uinut yli 3 kilometria paikallani lähestulkoon, opettanut musiikkia (soittanut nuorison kanssa Let It Be:n ja Kevätsään ja sambarytmejä (triolit ja kaikki)). Lisäksi kävelin Margen kanssa Kaivopuiston ympäri. Tänään luin loppuun Anna minun rakastaa enemmän -kirjan, jossa musiikilla on suuri asema. Olen tottakai kuunnellut levyjä, keskimäärin 3/pvä. Se on hyvä tahti. Lisäksi pari tuntia päivässä Radio Helsinkiä annoksittain. Juuri äsken Bob Dylan soitti unista.
Pehmokoira näyttää ruumiilta tuolla lattialla. Baarissa en ole käynyt sitten Flaming Sideburns keikan jälkeen - siitä on kaks viikkoa. En tiedä mihin tänään menen. On vapaapäivä kaikesta, jopa urheilusta - jos ei lasketa yleistä riehumista ympäri kaupunkia, sillä menen tapaamaan tätiäni joka on tullut kaupunkiin. Varmaan ruokailua ja museota ja huomenna myös Yrjönkadun uimahallin kakkoskerrosta luvassa. Ehkä Pompeiji -näyttely, Rajantakaista Karjalaa ja kamalasti suositeltu Uutiskuvanäyttely Valokuvataiteen museossa.
On vaan jotenkin hyvä olo, eikä se todellisuus ole tullut vielä - se ettei koskaan enää Pappa istu olkkarin tuolissa. Ja me kun oltaisiin haluttu Elinan kanssa Pappa valmistujaisiinkin.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti