Eilisen saldo.
Kävelen asioimaan Opiskelijakirjastoon, matkalla poimin mukaani Liisiltä Dainan raha-asioita käsittelevät paperit. Kotimatkalla törmäsin M:aan. En mennytkään kotiin, vaan Tikettiin ostamaan lippuja Unilehdon ja Lokkien keikoille. Molemmat soittaa viikonloppuna Virgin Oil Co.:ssa. Tämän jälkeen kävin syömässä Hämiksellä ja heti sen jälkeen kävin kotona nappaamassa mukaan uimakamat ennen kuin lähdin kävellen Taka-Töölöön YTHS:lle. YTHS:llä tapasin fysioterapeutin, jonka kanssa laadittiin uusi saliohjelma. Käytän työnantajan tarjoamaa salietua noin kaksi kertaa viikossa, jos joku ei tiennyt vielä.
YTHS:ltä kävelin takaisin keskustaan ja kävin uimassa kilsan ja juoksemassa vedessä puoli tuntia. Uinnin jälkeen raahauduin kotiin syömään spagettia ja jauhelihakastiketta. Lihansyöjä olen ollut noin puoli vuotta. Heti kun sain syötyä juoksin Fredrikinkadun päästä päähän ja siitä vielä Armfeldintielle, jossa sijaitsee Latvian suurlähetystö. Siellä oli kevätkonsertti, jossa Sibelius-lukion oppilaat soittivat mm. Schubertia, Piazzollaa ja yllätysyllätys Pihlajamaan Sudenkorennon!
Konsertin jälkeen siirryimme Tarun kanssa Dainan kevättussinjshiin Kahvila Ursulaan, jonne saapui myös Jarre. Päätimme yhden asian ja puhuimme Latviasta. Meri on aika kaunis näin alkukesästä. Viileähkö ilta, joten olimme sisäterassilla. Yhden oluen juotuamme lähdettiin kohti kotia, minä annoin raitiovaunujen päättää mihin menisin. 3B vie Kaivopuistosta Fredan ja Bulevardin kulmaan ja 3T lähemmäs kotia Luonnontieteelliselle museolle, joka muuten juuri avautui. 3B saapui ensin, joten matkasin läpi Eiran ja Punavuoren päättyen siihen sopivaan kohtaan. Koska kello oli paljon ja tarvitsin vielä jotain kaupasta tälle päivälle pistäydyin espanjalaisten teinien kansoittamaan K-marketiin, joka on auki 23:00. Ostettuani kookosmaitopurkin (aion tehdä soijapala-kasvis-kookosmaitokastiketta). Päätin mennä lepuuttamaan hermoja yhteen baariin. Join siellä kaksi Carlsbergiä ja yhden Crowmoorin ja seurustelin sivistyneesti itä-Euroopasta, lähinnä Neuvostoliitosta, näistä yhteyksistä tuttujen henkilöiden kanssa. Lisäksi päivitin kalenterini uuteen uskoon ja kuuntelin hyvää musiikkia ja pistin muistiin Mesmer-Oton pyytämiä faktoja Baltiasta.
Lopulta pääsin kotiin, kello oli 23.00 ja luin sähköpostit, Aku Ankan ja nukuin aika hyvin 12 tuntia.
Tänään on vain töitä tossa parin tunnin päästä, pitäis tehdä se kastike ja grikit eikun tattarit valmiiksi sitä rupeamaa varten. Tänään luvassa myös kuntosalitreeni uudella ohjelmalla sen työn jälkeen. Saas nähdä mitä tästä tulee.
Huomenna Unilehto + töitä, lauantaina Joy Division -dokkari (1 ylimääräinen lippu 14.30 näytökseen, kysele) ja illalla Damn Seagulls ja Somerot varmaan kyläilemässä. Lisäksi vois sanoa, että jotenkin ilmiömäisen hyvin menee. No se on kesä, se on alkanut nyt. Ja varsinkin kun kesätöiden alku aikaistui viikolla, eli ensiviikon maanantaina luuhaan päivät Kalevankadulla, erään firman tiloissa.
torstai 22. toukokuuta 2008
tiistai 20. toukokuuta 2008
Ja taas mennään.
Meille tulee uusi kämppis. Hän on mieshenkilö, ikää 26-vuotta ja ammattina arkkitehti, paitsi kuten me kaikki: ei varmaan osaa vielä päättää ollako se miksi on kouluttautunut, joten on hakenut ensivuodeksi TAIKkiin.
Gradu menee muuten vihdoin painoon. Ensiviikolla saan arvosanan ja paperitkin painetaan. Koulusta muuten sen verran, että jokaisen suoritetun kokonaisuuden arvosanaksi on nyt pistetty 4. Paitsi Latvian kielen ja kulttuurin, joka on 3 - koska en osaa kieliä. Ja asteikkohan on 1-5. Olen erittäin tyytyväinen.
Pihlajavodka maistuu nannalta, ensiviikonloppuna on Damn Seagullsin keikka pitkästä aikaa ja Unilehtokin julkaisee huomennna levynsä. Lisäksi bo-nuk-se-na Sigur Rosin keikkaliput tulevat huomenna myyntiin. Arvatkee kuka ostaa! Niin siis vain, jos on rahaa :D
Mitään muuta ei oo. Töitä jonkin verran, ja kuhan toi on ohi, niin alkaa sitten ne työt. Kesäviikonloput on jo pistetty kiinni. Ohan sitä tekemistä.
Gradu menee muuten vihdoin painoon. Ensiviikolla saan arvosanan ja paperitkin painetaan. Koulusta muuten sen verran, että jokaisen suoritetun kokonaisuuden arvosanaksi on nyt pistetty 4. Paitsi Latvian kielen ja kulttuurin, joka on 3 - koska en osaa kieliä. Ja asteikkohan on 1-5. Olen erittäin tyytyväinen.
Pihlajavodka maistuu nannalta, ensiviikonloppuna on Damn Seagullsin keikka pitkästä aikaa ja Unilehtokin julkaisee huomennna levynsä. Lisäksi bo-nuk-se-na Sigur Rosin keikkaliput tulevat huomenna myyntiin. Arvatkee kuka ostaa! Niin siis vain, jos on rahaa :D
Mitään muuta ei oo. Töitä jonkin verran, ja kuhan toi on ohi, niin alkaa sitten ne työt. Kesäviikonloput on jo pistetty kiinni. Ohan sitä tekemistä.
perjantai 16. toukokuuta 2008
torstai 15. toukokuuta 2008
Och du & jag håller andan och håller händer i språnget
Mietin tänään kaikenlaisia ihmisiä, kun satuin lukemaan HS:n pitkästä aikaa. En ole viikkoon koskenut lehteen, mutta ajattelin, että tänään pitää kun huomenna alkaa taas Sanoma-duuni.
Ei siitä paha mieli tule, hienoa että toiset menestyy. Siellä oli juttu eräästä ihmisestä, joka kulki hetken matkaa samaa hetkeä kanssani heinä-elokuussa 2006. Ehkä sähköisesti pari kuukautta, sitten hetken ihan olemalla läsnä.
Samalla mietin toista ihmistä, seuraavana keväänä saapunutta Mikaelia. Arkkienkelin mukaan nimetty henkilö, jolla oli suuri sydän, ajatukset paikallaan, mutta liian oikeistolainen näkökulma politiikkaan. Kiitos muuttoavusta, ja hetkistä jota jaettiin keväällä 2007.
Hiukan mietin myös sitä ihmistä, joka saapui vahingossa luokseni Latviaan joulukuussa 2006 ja viipyi niin ikään kuukauden elämässäni. Erilaisia kokemuksia, mutta kaikki yhtä arvokkaita.
Enää en jaksa miettiä Jaanista (2003) enkä Uldista (2004). Jaaniksen sukulaisia olen kyllä nähnyt sattumalta tänä vuonna. Hauska Maaris ja Kristaps. Lisäksi Viron M, joka halasi viimeisen kerran nähtyämme kesällä 2005. Uskon kuitenkin, että myös heillä kaikilla on jonkinlainen muisto siitä, että olin osa heidän elämäänsä.
Kamalan mukavaa kuitenkin, että pitkällä matkalla jokainen on pitänyt kädestäni kiinni edes hetken. Kaikenlaisia niitä on.
Eniten kuitenkin Hän ja Hän2, ovat vaikuttaneet eniten tunne-elämässäni. Paul "Pipo" Banks sekä Joakim Berg. Ihan arvoitukseksi jätettäköön, mitä ihmettä he tekivät.
Ei siitä paha mieli tule, hienoa että toiset menestyy. Siellä oli juttu eräästä ihmisestä, joka kulki hetken matkaa samaa hetkeä kanssani heinä-elokuussa 2006. Ehkä sähköisesti pari kuukautta, sitten hetken ihan olemalla läsnä.
Samalla mietin toista ihmistä, seuraavana keväänä saapunutta Mikaelia. Arkkienkelin mukaan nimetty henkilö, jolla oli suuri sydän, ajatukset paikallaan, mutta liian oikeistolainen näkökulma politiikkaan. Kiitos muuttoavusta, ja hetkistä jota jaettiin keväällä 2007.
Hiukan mietin myös sitä ihmistä, joka saapui vahingossa luokseni Latviaan joulukuussa 2006 ja viipyi niin ikään kuukauden elämässäni. Erilaisia kokemuksia, mutta kaikki yhtä arvokkaita.
Enää en jaksa miettiä Jaanista (2003) enkä Uldista (2004). Jaaniksen sukulaisia olen kyllä nähnyt sattumalta tänä vuonna. Hauska Maaris ja Kristaps. Lisäksi Viron M, joka halasi viimeisen kerran nähtyämme kesällä 2005. Uskon kuitenkin, että myös heillä kaikilla on jonkinlainen muisto siitä, että olin osa heidän elämäänsä.
Kamalan mukavaa kuitenkin, että pitkällä matkalla jokainen on pitänyt kädestäni kiinni edes hetken. Kaikenlaisia niitä on.
Eniten kuitenkin Hän ja Hän2, ovat vaikuttaneet eniten tunne-elämässäni. Paul "Pipo" Banks sekä Joakim Berg. Ihan arvoitukseksi jätettäköön, mitä ihmettä he tekivät.
keskiviikko 14. toukokuuta 2008
Päivitys
Maanantaina sain 5. antibioottikuurini vuonna 2008. Perinteisiin uudenvuodenlupauksiini kuuluu, että enää en sairasta. Se on alkanut vuosi vuodelta tuntua mantralta jolla lietson itselleni kaikenlaisia sairauksia. Nyt olen vain flunssassa, kiipesihän se bakteeri tulehduttamaan poskionteloni, huraa! Maaliskuussa lääkäri totesi TT/CT-kuvia katsoessaan, että onpa tukossa. Sitä se on, vaikka yrittäisin huuhdella tai suihkuttaa lääkkeitä rauhoittamaan limakalvoa.
Meidän koiramme taitaa olla tulossa vanhaksi, käytin sitä äsken ulkona ja se ihan suoraansanottuna paskansi verensekaista paskaa. No voihan se olla, että Albertilla on ripuli. Ja minä en normaalisti seuraa mitä koirat tekevät takapäästään, mutta tänään Albert huuti minut kaksi kertaa ulos puolen tunnin sisään. Ensimmäisellä kerralla ei tullut mitään kummempaa ja toisella kerralla koiran reidet värisivät kuin niissä olisi ollut suurempikin kipu. No hoidettuaan asiansa Albert pinkaisi kovempaan vauhtiin kuin kertaakaan viikon sisällä. Taisi siis olla vaan ripulia.
Pappa haudattiin suuren suvun ja ystävien ympäröimänä. Paikalla oli lähestulkoon 150 ihmistä, edes kaikki lastenlastenlapset eivät olleet paikalla, adressejakin lähestulkoon luettiin ehkä 60? Pappa sai viimeisen sijansa poikansa Markun vierestä, Markku hukkui parivuotiaana vesisankoon leikkien kesken. Mummoni katse oli kovin tyhjä, "Kiitos kaikista 63-vuodesta". He ovat olleet aina yhdessä - ja tiedän, että Pappa ei lapsista ja lapsenlapsista kuollut. Isäni, Isäni veljet ja siskot, heissä kaikissa on jotain pappamaista. Isääni sisarenipoika Antti kutsuu papaksi, ihan niinkuin mekin Pappaa papaksi kutsuttiin.
Saavuin viimeviikolla Varkauteen kimppakyydillä, jonka olin löytänyt netistä. Seura oli mukavaa: kolmekymppisen oloinen nainen lapsensa kanssa, minun ikäiseni poika menossa vanhempiensa luo. Etupenkillä he puhuivat enemmän, olin ihan tyytyväinen saatuani sijoituspaikan takapenkiltä 3-vuotiaan J:n vierestä. Matka kesti noin 3 tuntia. Bussilla tai junalla se on vähintään 4h 20min tai jopa yli 5h.
Huomenna olen menossa takaisin Kotiin. Perjantaina on työhaastattelua, töitä ja Musiikki&Median seminaari. Lauantai on vapaata ja sunnuntaina menen avustamaan Kaitsua. Kaikki on hyvin, kunhan saisi tuon naaman taas kuntoon - siis sieltä sisältä.
Meidän koiramme taitaa olla tulossa vanhaksi, käytin sitä äsken ulkona ja se ihan suoraansanottuna paskansi verensekaista paskaa. No voihan se olla, että Albertilla on ripuli. Ja minä en normaalisti seuraa mitä koirat tekevät takapäästään, mutta tänään Albert huuti minut kaksi kertaa ulos puolen tunnin sisään. Ensimmäisellä kerralla ei tullut mitään kummempaa ja toisella kerralla koiran reidet värisivät kuin niissä olisi ollut suurempikin kipu. No hoidettuaan asiansa Albert pinkaisi kovempaan vauhtiin kuin kertaakaan viikon sisällä. Taisi siis olla vaan ripulia.
Pappa haudattiin suuren suvun ja ystävien ympäröimänä. Paikalla oli lähestulkoon 150 ihmistä, edes kaikki lastenlastenlapset eivät olleet paikalla, adressejakin lähestulkoon luettiin ehkä 60? Pappa sai viimeisen sijansa poikansa Markun vierestä, Markku hukkui parivuotiaana vesisankoon leikkien kesken. Mummoni katse oli kovin tyhjä, "Kiitos kaikista 63-vuodesta". He ovat olleet aina yhdessä - ja tiedän, että Pappa ei lapsista ja lapsenlapsista kuollut. Isäni, Isäni veljet ja siskot, heissä kaikissa on jotain pappamaista. Isääni sisarenipoika Antti kutsuu papaksi, ihan niinkuin mekin Pappaa papaksi kutsuttiin.
Saavuin viimeviikolla Varkauteen kimppakyydillä, jonka olin löytänyt netistä. Seura oli mukavaa: kolmekymppisen oloinen nainen lapsensa kanssa, minun ikäiseni poika menossa vanhempiensa luo. Etupenkillä he puhuivat enemmän, olin ihan tyytyväinen saatuani sijoituspaikan takapenkiltä 3-vuotiaan J:n vierestä. Matka kesti noin 3 tuntia. Bussilla tai junalla se on vähintään 4h 20min tai jopa yli 5h.
Huomenna olen menossa takaisin Kotiin. Perjantaina on työhaastattelua, töitä ja Musiikki&Median seminaari. Lauantai on vapaata ja sunnuntaina menen avustamaan Kaitsua. Kaikki on hyvin, kunhan saisi tuon naaman taas kuntoon - siis sieltä sisältä.
torstai 8. toukokuuta 2008
kurkku ja tomaatti.
Koska olen töissä ja aivoni eivät liiku eilisen vuoksi yhtään minnekään suuntaan, ajattelin riemastuttaa iltaani bloggaamalla.
Eilen todellakin oli klubbausta, sitä samaa vanhaa ja nyt se on ohi. Toki voin jatkaa klubien järjestämistä ja musiikin kuuntelua ihan omalla nimelläkin. Mutta toi touhu on niin nähty. Kiitos kuitenkin näistä vuosista niille kelle se kuuluu!
Huomenna olen lähdössä Varkauteen, ilmeisimmin noin 12.30 lähtevällä bussilla Kampin keskuksesta. Hautajaiset on lauantaiaamuna.
Ehkä oon kanssa tulossa kipeeksi, tai sitten yleinen väsymys johtuu vaan viimeyöstä. Murehdin kamalasti asioita, jotka oikeesti eivät saisi murehduttaa ja sitten vatsa ei tykännyt eilisestä ruokavaliosta. Oksetti ja niin poispäin. En kyllä juonut mitenkään erityisesti alkoholijuomiakaan. Joka tapauksessa nukuin ehkä 20 minuutin pätkissä noin kolme tuntia viimeyönä. Kurkkuni on kipeä.
Aamut on muuten parasta tällä hetkellä. Talo ja kaupunki on vielä hiljainen, mutta aurinkoinen jo puoli seitsemältä. Kahvia ja päivän lehti heti kärkeen, niin johan on parempi olo kertalaakista. Joka tapauksessa, olen poissa Helsingistä viikon. Näyttää siltä, että olen Tampereella keskiviikon ja torstain. Tässä nämä.
Eilen todellakin oli klubbausta, sitä samaa vanhaa ja nyt se on ohi. Toki voin jatkaa klubien järjestämistä ja musiikin kuuntelua ihan omalla nimelläkin. Mutta toi touhu on niin nähty. Kiitos kuitenkin näistä vuosista niille kelle se kuuluu!
Huomenna olen lähdössä Varkauteen, ilmeisimmin noin 12.30 lähtevällä bussilla Kampin keskuksesta. Hautajaiset on lauantaiaamuna.
Ehkä oon kanssa tulossa kipeeksi, tai sitten yleinen väsymys johtuu vaan viimeyöstä. Murehdin kamalasti asioita, jotka oikeesti eivät saisi murehduttaa ja sitten vatsa ei tykännyt eilisestä ruokavaliosta. Oksetti ja niin poispäin. En kyllä juonut mitenkään erityisesti alkoholijuomiakaan. Joka tapauksessa nukuin ehkä 20 minuutin pätkissä noin kolme tuntia viimeyönä. Kurkkuni on kipeä.
Aamut on muuten parasta tällä hetkellä. Talo ja kaupunki on vielä hiljainen, mutta aurinkoinen jo puoli seitsemältä. Kahvia ja päivän lehti heti kärkeen, niin johan on parempi olo kertalaakista. Joka tapauksessa, olen poissa Helsingistä viikon. Näyttää siltä, että olen Tampereella keskiviikon ja torstain. Tässä nämä.
Ihmelapsi
Oli aika jännä päivä: yrjönkatu oli kiinni, työt otti päähän (ekaa kertaa ikinä?) ja illalla vanhalla oli meiä klubi, jossa soitti Leinosen Ville. Vaikka kerrankin oltiin mainostettu kunnolla ja joka paikassa - ja huom - myös Hesari nosti Vanhan päivän menovinkkeihin, niin ei, ei ole yleisöä. Verottiko vappu?
No me siinä sitten valssattiin Elämää juoksuhaudoissa -tahtiin puoli kahdentoista aikaan illalla.
Henkisesti olen yhä Puuromäellä. Se oli jännempi juttu kun mentiin sinne hyvän sään aikana. Rakastuin siihen pikkukylään ja jopa sen vakkarijuoppoihin ja eläkeläiseen joka jutteli meille neuvostoajoista. Puuromäelle paistoi aurinko: siellä oli kauniita puutarhoja ja koiria pihoilla. Ja eräällä pihalla oli hevonen vanhanaikaisissa valjaissa ja längissä. Voi sitä kukkaloistoa!
Taru päätti muuttaa Strenchiin, minä voisin muuttaa Sauleen, Aurinkoon, joka on kylä Strencin vieressä. Onkohan siellä Gauja-jokea?
Valmierassa käveltiin, syötiin Bastionsissa ja Vecpuishu Parksissa - ravintola joka on perustettu tsaarin aikana eli joskus 1913, jos en väärin muista. Valmierassa oltiin yötä Ausekla (aamutähden) ielalla, ja Statoililta saa siellä parhaan kahvin.
Matkan aikana heräsin jokaikinen aamu ennen kymmentä, keskimäärin kahdeksalta - joskus jopa seitsemältä. Vettä tuli ainoastaan Valmieran uhrilehdossa, maaginen paikka se. Se on ollut joskus saari, nykyisin sitä kiertävät pelkät ojat. Ihmiset ovat kautta aikojen uhranneet siellä - Pakana-jumalille. Mutta me kävelimme sen saaren toiseen päähän ja kuunneltiin. Ei kuulunut yhtäkään ihmisen tuottamaa ääntä. Vettä, lintuja (mustarastas!) ja sateen rapinaa. Aivan mahtava tunnelma.
Tartto oli minulle samantekevä, mukava kaupunki joo, yliopisto ja kaikkea, mutta en mä siellä haluaisi asua. Not for me.
Pikkukaupungit, niissä on sitä jotain.
Huomenna taas koulua, ja kello on puoli 1. Menen nukkumaan ennen kuin on liian myöhäistä!
No me siinä sitten valssattiin Elämää juoksuhaudoissa -tahtiin puoli kahdentoista aikaan illalla.
Henkisesti olen yhä Puuromäellä. Se oli jännempi juttu kun mentiin sinne hyvän sään aikana. Rakastuin siihen pikkukylään ja jopa sen vakkarijuoppoihin ja eläkeläiseen joka jutteli meille neuvostoajoista. Puuromäelle paistoi aurinko: siellä oli kauniita puutarhoja ja koiria pihoilla. Ja eräällä pihalla oli hevonen vanhanaikaisissa valjaissa ja längissä. Voi sitä kukkaloistoa!
Taru päätti muuttaa Strenchiin, minä voisin muuttaa Sauleen, Aurinkoon, joka on kylä Strencin vieressä. Onkohan siellä Gauja-jokea?
Valmierassa käveltiin, syötiin Bastionsissa ja Vecpuishu Parksissa - ravintola joka on perustettu tsaarin aikana eli joskus 1913, jos en väärin muista. Valmierassa oltiin yötä Ausekla (aamutähden) ielalla, ja Statoililta saa siellä parhaan kahvin.
Matkan aikana heräsin jokaikinen aamu ennen kymmentä, keskimäärin kahdeksalta - joskus jopa seitsemältä. Vettä tuli ainoastaan Valmieran uhrilehdossa, maaginen paikka se. Se on ollut joskus saari, nykyisin sitä kiertävät pelkät ojat. Ihmiset ovat kautta aikojen uhranneet siellä - Pakana-jumalille. Mutta me kävelimme sen saaren toiseen päähän ja kuunneltiin. Ei kuulunut yhtäkään ihmisen tuottamaa ääntä. Vettä, lintuja (mustarastas!) ja sateen rapinaa. Aivan mahtava tunnelma.
Tartto oli minulle samantekevä, mukava kaupunki joo, yliopisto ja kaikkea, mutta en mä siellä haluaisi asua. Not for me.
Pikkukaupungit, niissä on sitä jotain.
Huomenna taas koulua, ja kello on puoli 1. Menen nukkumaan ennen kuin on liian myöhäistä!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
