lauantai 3. tammikuuta 2009

Ensimmäinen

2.1. näin 5. kerran elokuvan Control. Elokuva, joka peilaa elämää olemisen ja vaatimusten, riittämättömyyden tunteen ja sairauden kautta. Lopulta päähenkilö Ian Curtis, tekee valinnan elämän ja kuoleman väliltä - katsoo Hertzogin Stroszek elokuvan ja kuuntelee Iggy Popin The Idiot levyn ja lopulta pistää päänsä lenkkiin, ja räväyttää kuivaustelineen auki.

Jotenkin ainakin välillä on ihan samanlainen tunne, riittämättömyys ja auki revitty persoonallisuus, jopa aggressiivisuus ovat elämässä niin tuttua. Ja sairaus, se ettei tunnu kontrolloivan omaa elämäänsä yhtään, vaan on muiden tuulten armoilla. Vaikeaa on yrittää toteuttaa omia toiveitaan, kun ei muille riitä edes itsenään, vajavaisena ja erehtyväisenä.

Eilen sain omituisen kohtauksen, koko ilta ja yö meni voihkiessa kivusta, jopa unissaan. Luultavasti jokin lihas on revähtänyt kylkiluiden kohdalta ja pienikin liike tekee kipeää. En usko sen kuitenkaan olevan mikään luunmurtuma. Tänään lepo on auttanut, ja enpä ole tehnyt paljon muuta kuin istunut tai maannut. Huomisen työvuoronkin jouduin perumaan.

Menen keskiviikkona työhaastatteluun: jos hyvin käy, minulla on puuhaa kevääksi. Jos ei käy, niin on minulla silti puuhaa kevääksi. Keskiviikkona lähtee myös laiva Tallinnaan ja bussi Riikaan. Aion viettää pidennetyn viikonlopun rakkaassa kakkoskotikaupungissa, istua kahvilla I love you:ssa, napata teehörpyt Goijassa ja napata sushia Kabukista ja kävellä päiväostoksille keskustan kirjakauppoihin ja Emihla Gustavaan suklaakakulle ja kahville. Illalla pakenen Andrejsalaan Lokkikeikalle ja pistäydyn yöretkellä Cesiksessä Aijan luona. Lauantai-illan viettänen merenrannalla Riian lähiössä Vecakissa, jossa voin rauhoittua ennen paluumatkaa Helsinkiin.

Mietin asioita, elämää lähinnä, sitä että miten tästä voisi tehdä vieläkin paremman. Nautin kyllä tästäkin päivästä: vaikka kipuja on ollut, olen ottanut vähän jätskiä ja suklaata, läträsin naamarasvalla (ostin silmänympäryksellekin oman voiteen) ja katsonut hölmöjä elokuvia. Aion vielä hetkeksi avata Pleikan ja pistää turpaan poikia Canis Canem Editissä. Lopuksi siirryn lepäämään makuuasentoon.

2 kommenttia:

  1. Hei hei hei, pitkästä aikaa! Koska viimeinen vuosi on ollut ihan perseestä, niin aion tehdä tästä paremman. Olisi mukava nähdä,

    Kati

    VastaaPoista
  2. Moi,

    Voishan sitä koiettaa törmätä heti kun palailen ulkomaanmatkoilta!

    Voi hyvin Kati!

    VastaaPoista