Noniin,
Naapurikorttelin konditoria tekee maailman parhaat kanelipullat. Katsokaa! Pulla maksaa - 35 santimia. Eli n. 50 senttiä. Kuukotava. <3
Mitä muuta? Jouluohjelmaa saatavilla seuraavissa paikoissa - Etnograafinen ulkoilmamuseo sekä Keskustori. Sinne muuten ollaan menossa, tytskit kun tuutte.
maanantai 14. joulukuuta 2009
sunnuntai 13. joulukuuta 2009
Aakkoset Riiassa
A - Andrejsala, on alue jossa ennen oli parhaat bileet. Nyt siellä ei ole mitään. Paitsi hienot puitteet uuden vuoden juhlille.
Ā - Āboli. Omenat on muuten täällä yllättävän hyviä!
B - Brunssit. Kotona on parasta tehdä pannukakkuja ja Metakafessa on myös maailman mahtavin viikonloppubrunssi.
C - Couchsurferit on ihan hulluja täällä.
Č - Čakls. No täytyy olla uuttera, ainakin minä olen kun töitä teen...
D - Dzirnavu ielalla sijaitsee ainakin kaksi parasta baaria: Enriko ja Stacijas Robeza.
E - Erityiset puistokävelyt. Nämä puistot täällä on oikein leppoisia ja mukavia. Varsinkin nyt kun lumi on satanut.
Ē - Ēnas. Varjot ja valot, miten ne taittuu eri asuinalueilla, eri aikaan päivästä. Eri-ikäisissä taloissa.
F - Fabrika. Se on ravintola parin korttelin päästä kotoa. Sieltä saa hyvää ruokaa.
G - Emila Gustava. NAMI NAMI NAMI.
Ģ - Ģikši - yksi mukavimmista paikoista Latviassa.
H - Hansabuss, jolla pääsee kivasti Tallinnaan ja Tallinnasta (se ottaa myös kyytiin D-terminaalista, eli Tallinkin laivoilta...)
I - Ieriku iela. Se on mystinen paikka, jossa olen odottanut kerran bussia kauan ja oli jännää. Sijaitsee hiukan kauempana keskustasta.
Ī - īpašs - kun joku on tärkeä. Niin kuin on.
K - Koti. Terbatas ielalla.
Ķ - Ķengarags. Paikka jossa asuu paljon ihmisiä, joista osa on ihan mukavia ja jossa olen käynyt tänä vuonna ensimmäisen kerran.
L - Ligat, Lasmat, Lienet - no paljon mukavia tyttöjä täällä, jotka alkavat L-kirjaimella. Liga tulee Ligosta, joka on Juhannuksen (Jaanin) seuraava päivä.
Ļ - Ļoti ilgi on aika jonka haluan viettää Riiassa.
M - Mysteeriset asiat, joita Riiassa tapahtuu. Näistä joskus lisää.
N - Nakts. Yölläkin tapahtuu paljon niitä mystisiä asioita.
Ņ - Ņujorka - on paikka jonne menen kunhan säästän rahaa.
O - Opera. Ihan mielettömän hieno paikka ja hyvätasoisia esityksiä.
P - Puisi. No pojatkin on ihan mukavia.
Q - (--.-) Rationaaliluvut. Rajattomuus. Tuntuu siltä, että on ja ei kuitenkaan ole.
R - Rigas Satiksme. Auttaa, kun haluaa päästä pois pienistä piireistä, esim. Kengaragsiin, Lidoon luistelemaan tai Mezaparksiin eläimiä katsomaan.
S - Svetdiena. Sunnuntai, joka on ainut vapaapäivä viikossa.
Š - Šodien, eli tänään on viikon tärkein päivä.
T - Tiistaitapaamiset, jotka tuntuvat määrittävän viikkoa aika hyvin.
U - United Intimacy, teatteriseurue, joka tekee äärimmäisen tasokasta nykyteatteria/tanssia/ohjelmaa.
Ū - Ūdens, sitä ilman ei elä. Ja kesällä se vasta onkin mukavaa mennä lillumaan siihen. Tosin saattaa olla, että Daugavassa, Väinäjoessa, ei uida aikoihin.
V - Vecriga. Vanhakaupunki.
(W - Wilco, joka laulaa Impossible Germany.)
Z - Tänne mennään kunhan lunta tulee tarpeeksi.
Ž - žvadzēt on ääni joka kuuluu, kun tontut vilisee ikkunan takana!
Ā - Āboli. Omenat on muuten täällä yllättävän hyviä!
B - Brunssit. Kotona on parasta tehdä pannukakkuja ja Metakafessa on myös maailman mahtavin viikonloppubrunssi.
C - Couchsurferit on ihan hulluja täällä.
Č - Čakls. No täytyy olla uuttera, ainakin minä olen kun töitä teen...
D - Dzirnavu ielalla sijaitsee ainakin kaksi parasta baaria: Enriko ja Stacijas Robeza.
E - Erityiset puistokävelyt. Nämä puistot täällä on oikein leppoisia ja mukavia. Varsinkin nyt kun lumi on satanut.
Ē - Ēnas. Varjot ja valot, miten ne taittuu eri asuinalueilla, eri aikaan päivästä. Eri-ikäisissä taloissa.
F - Fabrika. Se on ravintola parin korttelin päästä kotoa. Sieltä saa hyvää ruokaa.
G - Emila Gustava. NAMI NAMI NAMI.
Ģ - Ģikši - yksi mukavimmista paikoista Latviassa.
H - Hansabuss, jolla pääsee kivasti Tallinnaan ja Tallinnasta (se ottaa myös kyytiin D-terminaalista, eli Tallinkin laivoilta...)
I - Ieriku iela. Se on mystinen paikka, jossa olen odottanut kerran bussia kauan ja oli jännää. Sijaitsee hiukan kauempana keskustasta.
Ī - īpašs - kun joku on tärkeä. Niin kuin on.
K - Koti. Terbatas ielalla.
Ķ - Ķengarags. Paikka jossa asuu paljon ihmisiä, joista osa on ihan mukavia ja jossa olen käynyt tänä vuonna ensimmäisen kerran.
L - Ligat, Lasmat, Lienet - no paljon mukavia tyttöjä täällä, jotka alkavat L-kirjaimella. Liga tulee Ligosta, joka on Juhannuksen (Jaanin) seuraava päivä.
Ļ - Ļoti ilgi on aika jonka haluan viettää Riiassa.
M - Mysteeriset asiat, joita Riiassa tapahtuu. Näistä joskus lisää.
N - Nakts. Yölläkin tapahtuu paljon niitä mystisiä asioita.
Ņ - Ņujorka - on paikka jonne menen kunhan säästän rahaa.
O - Opera. Ihan mielettömän hieno paikka ja hyvätasoisia esityksiä.
P - Puisi. No pojatkin on ihan mukavia.
Q - (--.-) Rationaaliluvut. Rajattomuus. Tuntuu siltä, että on ja ei kuitenkaan ole.
R - Rigas Satiksme. Auttaa, kun haluaa päästä pois pienistä piireistä, esim. Kengaragsiin, Lidoon luistelemaan tai Mezaparksiin eläimiä katsomaan.
S - Svetdiena. Sunnuntai, joka on ainut vapaapäivä viikossa.
Š - Šodien, eli tänään on viikon tärkein päivä.
T - Tiistaitapaamiset, jotka tuntuvat määrittävän viikkoa aika hyvin.
U - United Intimacy, teatteriseurue, joka tekee äärimmäisen tasokasta nykyteatteria/tanssia/ohjelmaa.
Ū - Ūdens, sitä ilman ei elä. Ja kesällä se vasta onkin mukavaa mennä lillumaan siihen. Tosin saattaa olla, että Daugavassa, Väinäjoessa, ei uida aikoihin.
V - Vecriga. Vanhakaupunki.
(W - Wilco, joka laulaa Impossible Germany.)
Z - Tänne mennään kunhan lunta tulee tarpeeksi.
Ž - žvadzēt on ääni joka kuuluu, kun tontut vilisee ikkunan takana!
sunnuntai 6. joulukuuta 2009
Latviesu valodu
Okei, on ollut pitkä aika kun en ole kirjoittanut mitään. TNyt on hiukan aikaa, vaikka kello on jo ties mitä. ON OLLUT oikein kivaa.
Olen ehtinyt tutustumaan moniin ihmisiin, pitänyt yhden brunssin ja tuparit, hankkinut uusia kontakteja ja lopulta myös kotiutua kaupunkiin. Mielestäni eilinen on merkki siitä, että olen kerrankin onnistunut löytämään paikkani suhteellisen nopeasti. Mitä eilen tapahtui? Olin varustautunut koti-iltaan ja leppoisaan leffankatseluun, mutta arvatkaa onnistuiko! Sain torstaina fb-viestin Ligalta, että haluaisinko tulla lauantaina hänen luokseen: luvassa snäksejä ja kuumaa viiniä. Lupauduin, koska on mukavaa päästä tapaamaan ihmisiä. Yllätys oli suuri, kun kutsuttujen joukossa olin ainut ulkomaalainen. Paikalla oli mukavia ihmisiä - pieni joukko: L ja kaimansa L, Dina, Kristina ja Ima. Mitä sitten tapahtui? Ensimmäieksi tarjottiin minttua, että tulisi kotoisampi olo, sitten paijattiin karkkien kera ja tuotiin glögiä. Ilta jatkui pelien merkeissä ja lopulta minulle tarjoiltiin jalkahierontaa. Eipä ole aiemmin kotibileet näin villiksi menneet. En valita. Minulla oli kivaa ja pääsin kotiin mitä parhaimmassa seurassa.
Tuntuu kotoisalta ja töissä on kiva käydä - vielä ainakin. Olen oppinut itsekin paljon, ja se on kyllä oikein mukavaa. Töistä ei sen enempää, hyvin siis nekin sujuvat.
Muutoin olen nähnyt paljon (fyysistä teatteria! oopperaa! konsertteja!). Mutta eniten on parasta nähdä uusia asioita ja ihmisiä.
On myös juhlittu (pikkujouluja, nimipäiviä, itsenäisyyttä) ja nukuttu paljon. Ainut asia, joka ahdistaa, on se, että on alkoholia käytetty vähän liikaa. Mutta uskoisin, että se muuttuu jonkin verran. Puhuin eilen kotimatkalla omasta näkemyksestä ja sen muuttamisesta - se liittyy myös juhlimiseen - juhlia voi myös vähemmällä määrällä alkoholia. No, ei tämä nyt jokapäiväistä ole, joten ei vielä paniikkia.
No mitä vielä? Edelleen tänne saa tulla kylään ja mielelläni näen teidän naamoja myös näiden paikallisten lisäksi. En ole unohtanut, mutta on kyllä kieltämättä paljon tekemistä!
Olen ehtinyt tutustumaan moniin ihmisiin, pitänyt yhden brunssin ja tuparit, hankkinut uusia kontakteja ja lopulta myös kotiutua kaupunkiin. Mielestäni eilinen on merkki siitä, että olen kerrankin onnistunut löytämään paikkani suhteellisen nopeasti. Mitä eilen tapahtui? Olin varustautunut koti-iltaan ja leppoisaan leffankatseluun, mutta arvatkaa onnistuiko! Sain torstaina fb-viestin Ligalta, että haluaisinko tulla lauantaina hänen luokseen: luvassa snäksejä ja kuumaa viiniä. Lupauduin, koska on mukavaa päästä tapaamaan ihmisiä. Yllätys oli suuri, kun kutsuttujen joukossa olin ainut ulkomaalainen. Paikalla oli mukavia ihmisiä - pieni joukko: L ja kaimansa L, Dina, Kristina ja Ima. Mitä sitten tapahtui? Ensimmäieksi tarjottiin minttua, että tulisi kotoisampi olo, sitten paijattiin karkkien kera ja tuotiin glögiä. Ilta jatkui pelien merkeissä ja lopulta minulle tarjoiltiin jalkahierontaa. Eipä ole aiemmin kotibileet näin villiksi menneet. En valita. Minulla oli kivaa ja pääsin kotiin mitä parhaimmassa seurassa.
Tuntuu kotoisalta ja töissä on kiva käydä - vielä ainakin. Olen oppinut itsekin paljon, ja se on kyllä oikein mukavaa. Töistä ei sen enempää, hyvin siis nekin sujuvat.
Muutoin olen nähnyt paljon (fyysistä teatteria! oopperaa! konsertteja!). Mutta eniten on parasta nähdä uusia asioita ja ihmisiä.
On myös juhlittu (pikkujouluja, nimipäiviä, itsenäisyyttä) ja nukuttu paljon. Ainut asia, joka ahdistaa, on se, että on alkoholia käytetty vähän liikaa. Mutta uskoisin, että se muuttuu jonkin verran. Puhuin eilen kotimatkalla omasta näkemyksestä ja sen muuttamisesta - se liittyy myös juhlimiseen - juhlia voi myös vähemmällä määrällä alkoholia. No, ei tämä nyt jokapäiväistä ole, joten ei vielä paniikkia.
No mitä vielä? Edelleen tänne saa tulla kylään ja mielelläni näen teidän naamoja myös näiden paikallisten lisäksi. En ole unohtanut, mutta on kyllä kieltämättä paljon tekemistä!
maanantai 16. marraskuuta 2009
Apteekista Enrikolle, Jacobille, kioskille, puistoon, pulveritornille, sunnuntaibrunssille
On muuten huokaistava, koska on niin paljon kaikkea jota voisi kertoa. Olen muuttanut Riikaan, unelmieni kaupunkiin. Puhun kieltä silloin tällöin: työpaikkani on kolmen korttelin päässä. Naapurissani on kenkäkauppa, viereisen korttelin päässä Elviksen kauppa, niinkuin Aija minulle Elvistä sanoi. Ostin ruokaa Stockmannilta, tein cesar-salaattia ja se maistui yhtä hyvälle kuin Suomessa.
Kävin viime viikolla CS-miitissä, järjestin toisen samanlaisen kotona sunnuntaibrunssilla. Hankkiuduin kirjaston asiakkaaksi ja huomenna vielä toisenkin. Olen twitterissä kaikkien kaveri. Aion pitää tuparit viikonloppuna. Kutsuin vanhoja ja vieläkin vanhempia tuttavia. Lisäksi pyysin muutamaa uutta tuttavaa kylään.
Hankin passikuvat (6EUR) oleskelulupaa varten. Olen jo käynyt Suomen suurlähetystössä. Ilmoittauduin paikkakunnalla asuvaksi suomalaiseksi. Join punaviiniä bisnesmiesten kanssa. Kävelin kotiin pitkin Terbatas (Tarton) katua pitkin ja päädyin omaan kaksioon köllöttämään herätäkseni seuraavana päivänä töihin.
Töissä olen saanut inspiroituneita ideoita. Lääkärit ovat mukavia ja kertovat rimatadiinista, joka toimii influenssaa vastaan. Olen saanut kehuja, joita ei ole kerrottu minulle vaan vastaavalle esimiehelleni. Minulla on paljon ideoita, kuinka kehittää toimintaa - sekä omaa, että toisten. Minua pyydettiin töihin lasten kulttuuriopettajaksi. Pitäisi laulaa ja lukea, puhua suomea. Sanoin, katsotaan sitten pikkujouluissa. Pikkujoulut ovat puolentoista viikon päästä. Ne ovat hotellissa.
Ystävä on palannut Riikaan, toinen palaa vuoden alussa. Kolmas on ollut täällä jo hetken. Oma elämä tuntuu avoimemmalta kuin vuosiin. On huumaavaa olla taas täällä. Kutsuja vierailuille eri paikkoihin satelee. Tule Madonaan! Mennään Ventspilsiin! Etkö ole koskaan käynyt Daugavpilsissä? Kunhan saisi itsensä ensin asetettua paikalleen. Lähimmät ystävät asuvat kahden metrin päässä, mutta eri talossa. Tuttava asuu viereisessä talossa. Kaikki asuvat kaupungissa.
Huomenna menen maahanmuuttovirastoon. Kun saan paperin, voin sitten hakea veroprosentin ja pankkitilin. Sen jälkeen pitää vielä rekisteröityä kaupungin asukkaaksi. Onkohan toimisto vielä Pērses ielalla?
Sääkin on ollut mainio. Mukavaa kävellä Väinäjoen rantaa ja katsella hiukan ympärille. Pitää vielä miettiä, miten kauan tämä hyvä fiilis jatkuu. No, ainakin nyt tuntuu voittajalta ja on hyvä mennä nukkumaan.
Tänne saa tulla kylään: ja kyllähän osa onkin jo tulossa. Tilaa on. Kaikki mahtuu. Bonuksena haluan antaa teille kaupungin, joka on jo osa minua.
Kävin viime viikolla CS-miitissä, järjestin toisen samanlaisen kotona sunnuntaibrunssilla. Hankkiuduin kirjaston asiakkaaksi ja huomenna vielä toisenkin. Olen twitterissä kaikkien kaveri. Aion pitää tuparit viikonloppuna. Kutsuin vanhoja ja vieläkin vanhempia tuttavia. Lisäksi pyysin muutamaa uutta tuttavaa kylään.
Hankin passikuvat (6EUR) oleskelulupaa varten. Olen jo käynyt Suomen suurlähetystössä. Ilmoittauduin paikkakunnalla asuvaksi suomalaiseksi. Join punaviiniä bisnesmiesten kanssa. Kävelin kotiin pitkin Terbatas (Tarton) katua pitkin ja päädyin omaan kaksioon köllöttämään herätäkseni seuraavana päivänä töihin.
Töissä olen saanut inspiroituneita ideoita. Lääkärit ovat mukavia ja kertovat rimatadiinista, joka toimii influenssaa vastaan. Olen saanut kehuja, joita ei ole kerrottu minulle vaan vastaavalle esimiehelleni. Minulla on paljon ideoita, kuinka kehittää toimintaa - sekä omaa, että toisten. Minua pyydettiin töihin lasten kulttuuriopettajaksi. Pitäisi laulaa ja lukea, puhua suomea. Sanoin, katsotaan sitten pikkujouluissa. Pikkujoulut ovat puolentoista viikon päästä. Ne ovat hotellissa.
Ystävä on palannut Riikaan, toinen palaa vuoden alussa. Kolmas on ollut täällä jo hetken. Oma elämä tuntuu avoimemmalta kuin vuosiin. On huumaavaa olla taas täällä. Kutsuja vierailuille eri paikkoihin satelee. Tule Madonaan! Mennään Ventspilsiin! Etkö ole koskaan käynyt Daugavpilsissä? Kunhan saisi itsensä ensin asetettua paikalleen. Lähimmät ystävät asuvat kahden metrin päässä, mutta eri talossa. Tuttava asuu viereisessä talossa. Kaikki asuvat kaupungissa.
Huomenna menen maahanmuuttovirastoon. Kun saan paperin, voin sitten hakea veroprosentin ja pankkitilin. Sen jälkeen pitää vielä rekisteröityä kaupungin asukkaaksi. Onkohan toimisto vielä Pērses ielalla?
Sääkin on ollut mainio. Mukavaa kävellä Väinäjoen rantaa ja katsella hiukan ympärille. Pitää vielä miettiä, miten kauan tämä hyvä fiilis jatkuu. No, ainakin nyt tuntuu voittajalta ja on hyvä mennä nukkumaan.
Tänne saa tulla kylään: ja kyllähän osa onkin jo tulossa. Tilaa on. Kaikki mahtuu. Bonuksena haluan antaa teille kaupungin, joka on jo osa minua.
keskiviikko 28. lokakuuta 2009
Pitkästä aikaa
Nyt olen valmis. Syksy on mennyt nopeasti töitä tehden ja siitä myöskin nauttien. Samaan aikaan olen projektina pitänyt uuden työn hankkimista. Viime kuun puolivälissä sain puhelun Tallinnasta, työkyselyni erääseen firmaan tuotti tulosta ja minut pyydettiin haastatteluun, ilman että lähetin edes työhakemusta. Työ tärppäsi ja huomenna matkustan etelään erääseen rakkaaseen kaupunkiin: pakkaukset ovat tehtynä ja nyt odotan vain autoa. Riika odottaa minua synkkänä, mutta kamalan kauniina. Oma asunto on kaverin oma, mutta vuokralla ainakin nyt vuoden.
Tässä välissä ehti tapahtua myös muuta. Rakas mummoni, Kyllikki, siirtyi ajasta ikuisuuteen jo menneiden rakkaiden joukkoon. Hautajaiset ovat puolentoista viikon päästä, ja silloin on ensimmäinen käyntini Riiasta Savoon.
Viime viikonlopun vietin poissa Suomesta, Berliinissä Annetten luona. Söin hyviä falafelejä ja ranskalaista ruokaa, join viiniä ja olutta. Lopulta piti palata mahdottoman hienosta kaupungista taas yhteen kauniiseen sateisen harmaaseen Helsinkiin. Tämä on viimeinen iltani Helsingissä ja aion sen tuhlata saunomiseen ja oluelle. Huomenna elämässä on taas jotain uutta jännittävää ja lopulta näkyy taas uusi aika. Kaikille muistutuksena, että asiat voivat olla jännempiä ja positiivisempia kun itse antaa positiivisuuden tulla paikalle. Tämä on kaikki mitä opin viime viikonloppuna Berliinissä.
Tässä välissä ehti tapahtua myös muuta. Rakas mummoni, Kyllikki, siirtyi ajasta ikuisuuteen jo menneiden rakkaiden joukkoon. Hautajaiset ovat puolentoista viikon päästä, ja silloin on ensimmäinen käyntini Riiasta Savoon.
Viime viikonlopun vietin poissa Suomesta, Berliinissä Annetten luona. Söin hyviä falafelejä ja ranskalaista ruokaa, join viiniä ja olutta. Lopulta piti palata mahdottoman hienosta kaupungista taas yhteen kauniiseen sateisen harmaaseen Helsinkiin. Tämä on viimeinen iltani Helsingissä ja aion sen tuhlata saunomiseen ja oluelle. Huomenna elämässä on taas jotain uutta jännittävää ja lopulta näkyy taas uusi aika. Kaikille muistutuksena, että asiat voivat olla jännempiä ja positiivisempia kun itse antaa positiivisuuden tulla paikalle. Tämä on kaikki mitä opin viime viikonloppuna Berliinissä.
tiistai 25. elokuuta 2009
Birthday Girl
"The 27 Club, also occasionally known as the Forever 27 Club or the Club 27, is a popular culture name for a group of influential rock and blues musicians who all died at the age of 27, sometimes under mysterious circumstances. "
Mennään Brianin, Jimin, Janisin, Jimin ja Kurtin mukaan. Päästäkseen klubiin täytyy kai olla menestyvä artisti. Lisäksi seuraavat henkilöt ovat olleet 27 tullessaan päätepisteeseen: Louis Chauvin, Robert Johnson, Jesse Belvin, Rudy Lewis, Malcolm Hale, Alan Wilson, Linda Jones, Lesley Harvey (!), Ron McKernan, Dave Alexander, Peter Ham, Gary Thain, Chris Bell, Jacob Miller, D. Boom, Pete de Freitas, Mia Zapata, Kristen Pfaff, RICHEY JAMES EDWARDS, Freaky Tah ja Jeremy Michael Ward.
Kaikki on hyvin ja suunnitelmat pitkällä.
Mennään Brianin, Jimin, Janisin, Jimin ja Kurtin mukaan. Päästäkseen klubiin täytyy kai olla menestyvä artisti. Lisäksi seuraavat henkilöt ovat olleet 27 tullessaan päätepisteeseen: Louis Chauvin, Robert Johnson, Jesse Belvin, Rudy Lewis, Malcolm Hale, Alan Wilson, Linda Jones, Lesley Harvey (!), Ron McKernan, Dave Alexander, Peter Ham, Gary Thain, Chris Bell, Jacob Miller, D. Boom, Pete de Freitas, Mia Zapata, Kristen Pfaff, RICHEY JAMES EDWARDS, Freaky Tah ja Jeremy Michael Ward.
Kaikki on hyvin ja suunnitelmat pitkällä.
maanantai 24. elokuuta 2009
Latvija 3.
Joo, eipä tässä ole ollut jaksamista nettimaailmaan, kun oikeakin elämä on mukavaa. Kaikenlaista hauskaa on tapahtunut, ja kuten jotkut luulevat, en ole ollenkaan kyllästynyt elämään - mulla on vaan erilainen elämä kun se entinen ja uuteen elämään kuuluu asioita, jotka tekevät musta erilaisen ja onnellisen - ainakin tällä hetkellä. Siinä on vaan yksi huono puoli, nimittäin se että ihmisestä tulee myös itsekkäämpi. Parempi niin.
Otsikkoon. Kävin sitten Latviassa, oli oikein hauska ja pikainen reissu. Perjantaina lähdin aamulla kahdeksan laivaan Eckerölle. Laivassa tapasin kuskin, Teron, joka paljastui oikein mukavaksi matkaseuraksi. Käytiin aamupalalla rekkamiesten seisovassa pöydässä ja sitten autokannelle odottamaan lähtöä Riikaan. Tallinna-Riika -reissu sujui mallikkaasti ja aikataulussa. Olin hakemassa avaimia puoli neljä ja illaksi oli suunniteltu vielä Siltais nakts Bolderajaa (Warm night in Bolderaja) kulttuurihörhelöiden kanssa. Mukaan lähti Ance, Sintija (?), Eliina ja Rudis. Viimeisin henkilö on tai-tei-li-ja, joka ylläpitää seuraavaa blogia. Kuume alkoi sitten siellä. Kuume nousi kai kokeellisen musiikkiesityksen aikana ja tuntui, että olisi ollut jossain ihan muualla. No mies soitti thereminiä, joten ihan turha reissu se ei ollut. Tulin Brakiin Blaumanja ielalle ja etsin lääkkeitä kuumetta vastaan. Ieva ja Epp olivat kotona, joten jutustelin heidän kanssaan hetken ennen kuin nukahdin lisäsohvalle. Aamulla heräsin taas kipeänä, söin lisää lääkettä ja puin päälle. Ostin apteekista lisää lääkettä ja lähdin harhailemaan lääkehuuruissa kaupungille. Aurinko porotti mukavasti, mutta ei ollut yhtään kuuma. Kävin syömässä ja meinasin oksentaa. Ostin pari paitaa, yhteensä 5 euroa. Lisäksi ostin Balzams kreemeä (mustaabalsamia kermassa) ja chailattea ja kahvia ja keksejä stokkalta. Lopuksi menin lepäilemään Brakiin.
Seitsemältä olin sopinut tapaamisen E. Klintsin kanssa. Hän on latvialainen soitinrakentaja, joka rakentaa erinäisiä soittimia. Minulle hän oli rakentanut duudasin, eli säkkipillin. Säkkipillin hinta oli 240 Latia ja E näytti vielä kuinka soitinta huolletaan, viritetään ja säädetään. Setä oli oikein mukava ja sovimme, että tuon säkkipillin puolivuotistarkastukseen joulun aikaan. Sitten hän katsoo, onko kaikki kunnossa. Nyt pitäisi vaan enää löytää paikka missä soitella. Lauantai-iltaa vietimme georgialaisessa etnojazz-konsertissa Enrikos Pulksteniksessa, söin kyllä myös sienisalaattia (oikein hyvää oli). Lopuksi näkyi ilotulitteet, koska olihan Rigas svetki (Riian juhlat) . Aikaisin nukkumaan ja aikaisin ylös. Kipeänä on tunnetusti perkeleen ärsyttävää olla reissussa. Paluumatkalle pääsin taas Teron ja Ivandan kyydissä Tallinnaan ja lopulta laivaan. Kotona illalla oli mukavaa, olohuoneessa makoilua ja paskoja leffoja.
Mitä muuta mahtuu kuukauteen? Työtä Sanomille ja Ruskeasuon koululle, olen viransijaisena siellä 30h/vko ja tienaan yhtä paljon kuin kevään opetustyössä. Mikä pistää miettimään koulutuksen järkevyyttä... Keikkoja, paljon keikkoja. Kirjoittamista, soittamista, kavereita, kyläilyitä... Ihan mahtava elokuu. Parempi kuin vuosiin! Wilcon keikka, joka oli vuoden paras livekeikka. Mahtavat puistosäät, elokuun alku Savossa. Ajattelin myös vierailla siellä syyskuun alkupuolella. On vähän liiankin hyvä fiilis, milloinkohan täältä alas tullaan :D
Otsikkoon. Kävin sitten Latviassa, oli oikein hauska ja pikainen reissu. Perjantaina lähdin aamulla kahdeksan laivaan Eckerölle. Laivassa tapasin kuskin, Teron, joka paljastui oikein mukavaksi matkaseuraksi. Käytiin aamupalalla rekkamiesten seisovassa pöydässä ja sitten autokannelle odottamaan lähtöä Riikaan. Tallinna-Riika -reissu sujui mallikkaasti ja aikataulussa. Olin hakemassa avaimia puoli neljä ja illaksi oli suunniteltu vielä Siltais nakts Bolderajaa (Warm night in Bolderaja) kulttuurihörhelöiden kanssa. Mukaan lähti Ance, Sintija (?), Eliina ja Rudis. Viimeisin henkilö on tai-tei-li-ja, joka ylläpitää seuraavaa blogia. Kuume alkoi sitten siellä. Kuume nousi kai kokeellisen musiikkiesityksen aikana ja tuntui, että olisi ollut jossain ihan muualla. No mies soitti thereminiä, joten ihan turha reissu se ei ollut. Tulin Brakiin Blaumanja ielalle ja etsin lääkkeitä kuumetta vastaan. Ieva ja Epp olivat kotona, joten jutustelin heidän kanssaan hetken ennen kuin nukahdin lisäsohvalle. Aamulla heräsin taas kipeänä, söin lisää lääkettä ja puin päälle. Ostin apteekista lisää lääkettä ja lähdin harhailemaan lääkehuuruissa kaupungille. Aurinko porotti mukavasti, mutta ei ollut yhtään kuuma. Kävin syömässä ja meinasin oksentaa. Ostin pari paitaa, yhteensä 5 euroa. Lisäksi ostin Balzams kreemeä (mustaabalsamia kermassa) ja chailattea ja kahvia ja keksejä stokkalta. Lopuksi menin lepäilemään Brakiin.
Seitsemältä olin sopinut tapaamisen E. Klintsin kanssa. Hän on latvialainen soitinrakentaja, joka rakentaa erinäisiä soittimia. Minulle hän oli rakentanut duudasin, eli säkkipillin. Säkkipillin hinta oli 240 Latia ja E näytti vielä kuinka soitinta huolletaan, viritetään ja säädetään. Setä oli oikein mukava ja sovimme, että tuon säkkipillin puolivuotistarkastukseen joulun aikaan. Sitten hän katsoo, onko kaikki kunnossa. Nyt pitäisi vaan enää löytää paikka missä soitella. Lauantai-iltaa vietimme georgialaisessa etnojazz-konsertissa Enrikos Pulksteniksessa, söin kyllä myös sienisalaattia (oikein hyvää oli). Lopuksi näkyi ilotulitteet, koska olihan Rigas svetki (Riian juhlat) . Aikaisin nukkumaan ja aikaisin ylös. Kipeänä on tunnetusti perkeleen ärsyttävää olla reissussa. Paluumatkalle pääsin taas Teron ja Ivandan kyydissä Tallinnaan ja lopulta laivaan. Kotona illalla oli mukavaa, olohuoneessa makoilua ja paskoja leffoja.
Mitä muuta mahtuu kuukauteen? Työtä Sanomille ja Ruskeasuon koululle, olen viransijaisena siellä 30h/vko ja tienaan yhtä paljon kuin kevään opetustyössä. Mikä pistää miettimään koulutuksen järkevyyttä... Keikkoja, paljon keikkoja. Kirjoittamista, soittamista, kavereita, kyläilyitä... Ihan mahtava elokuu. Parempi kuin vuosiin! Wilcon keikka, joka oli vuoden paras livekeikka. Mahtavat puistosäät, elokuun alku Savossa. Ajattelin myös vierailla siellä syyskuun alkupuolella. On vähän liiankin hyvä fiilis, milloinkohan täältä alas tullaan :D
tiistai 21. heinäkuuta 2009
Latvijaa2!!!
Kai se on jatkettava. Nyt nautin Mitava-oluen seurasta, pian saan vieraita Suomesta. Sitä ennen hiukan perjantain ja lauantain välisestä yöstä. Heräsin kuuden aikaan siihen, että naapurin vironpojat tulivat teltalle. Nukkumaanhan olin mennyt puoli neljän aikaan. Yritin pidätellä unta, mutta eihän siitä mitään tullut. Seitsemän aikaan kampesin itseni vessaan ja ruinasin oluen pojilta, jotka olivat saaneet seuraa cesisläisestä pojaasta ja liettualaisesta tytöstä. Jatkoimme rupattelua, mustaa huumoria ja juttuja parisen tuntia, kunnes elohopea kavereineen kävi unille. Pojat väittivät masturboivansa teltassa kilpaa, ja siltä se hiukan vaikuttikin... Liettualaisen ja latvialaisen seurassa joimme vielä toiset aamuoluet kymmenen aikaan ja yhdeltätoista kyettiin rannalle. Mä sain mahdollisuuden hoitaa haastatteluja iltapäivän aikana, joten kadotin ihmisiä. Näin vaikka mitä bändejä ja haastattelin kahta (Zig Zag & Dzeltenie Pastnieki). Kuuden aikaan alkoi jännitysnäytelmä johon liittyi perjantaikuski Jurgis. Tämä on salaista tietoa, joten kirjoitan sen suomeksi, ettei muut saa tietää. Jurgis oli palkattu stuntmieheksi solistille. Keikka alkoi näin. Sitten jatkuvaa tykistystä näin. Keikka oli festivaalin paras.
Myöhemmin illalla join kaljaa uusien ystävien kanssa. Juttelin erään virolaisen toimittajan kanssa ja puhuin synkkiä telttanaapureiden kanssa. Pistettiin kamat kasaan ja lähdettiin katsomaan Sinead O'Connoria. Minun tosin piti mennä pressitelttaan haastattamaan Mobya (juu kyllä kysyttiin kysymyksiä ja Moby kertoi mm. miten maailmaan tulee rauha!). Ilta loppui Mobyyn ja rannalla istuskeluun. Mainio festari oli ohi. Itse menin ajoissa nukkumaan, koska nukutti niin perkeleesti. Aamulla heräsin kahdeksan aikaan ja kävin pikasuihkussa muovihuoneessa. Sitten selvittiin liettualaisen ja Jorgenin seurassa. Aloin hiljakseen etsiä kyytiä Riikaan ja sitä ei meinannut millään löytyä. Lopulta päätin luovuttaa ja siirryin tienvarteen liftaamaan. Liftaaminen loppui pian kun bussi tuli puolityhjänä. Otettiin bussi ja nuokuttiin perille.
Kävin CiliPicassa pizzalla ja tulin asunnolle. Sammuin kuin saunanlyhty kolmen aikaan ja heräsin yhdeltä yöllä. Ripustin pyykit ja jatkoin unta. Heräsin yhdeksältä. Eilen kirjoitin reportaasin ja siivosin asunnon. Sitten kävin vanhassa kaupungissa oluella Kristiinen kanssa. Lopulta vaivauduin kotiin, ja siitä kirjoitin jo eilen.
Tänään täällä on satanut. Kävin leffassa katsomassa Hangoverin ja sushilla. Nyt tulin asunnolle ja pesin altaan, jotta joku voi kylpeä jos siltä tuntuu. Illalla luvassa lentokenttää ja vieraita. Nyt vielä yksi Mitava ja sitten aikataulu kuntoon.
Myöhemmin illalla join kaljaa uusien ystävien kanssa. Juttelin erään virolaisen toimittajan kanssa ja puhuin synkkiä telttanaapureiden kanssa. Pistettiin kamat kasaan ja lähdettiin katsomaan Sinead O'Connoria. Minun tosin piti mennä pressitelttaan haastattamaan Mobya (juu kyllä kysyttiin kysymyksiä ja Moby kertoi mm. miten maailmaan tulee rauha!). Ilta loppui Mobyyn ja rannalla istuskeluun. Mainio festari oli ohi. Itse menin ajoissa nukkumaan, koska nukutti niin perkeleesti. Aamulla heräsin kahdeksan aikaan ja kävin pikasuihkussa muovihuoneessa. Sitten selvittiin liettualaisen ja Jorgenin seurassa. Aloin hiljakseen etsiä kyytiä Riikaan ja sitä ei meinannut millään löytyä. Lopulta päätin luovuttaa ja siirryin tienvarteen liftaamaan. Liftaaminen loppui pian kun bussi tuli puolityhjänä. Otettiin bussi ja nuokuttiin perille.
Kävin CiliPicassa pizzalla ja tulin asunnolle. Sammuin kuin saunanlyhty kolmen aikaan ja heräsin yhdeltä yöllä. Ripustin pyykit ja jatkoin unta. Heräsin yhdeksältä. Eilen kirjoitin reportaasin ja siivosin asunnon. Sitten kävin vanhassa kaupungissa oluella Kristiinen kanssa. Lopulta vaivauduin kotiin, ja siitä kirjoitin jo eilen.
Tänään täällä on satanut. Kävin leffassa katsomassa Hangoverin ja sushilla. Nyt tulin asunnolle ja pesin altaan, jotta joku voi kylpeä jos siltä tuntuu. Illalla luvassa lentokenttää ja vieraita. Nyt vielä yksi Mitava ja sitten aikataulu kuntoon.
maanantai 20. heinäkuuta 2009
Latvijaaa!
Noin. Nyt pitänee päivittää ennen kuin unohtaa mitä kaikkea tapahtui. Nyt istun hyvissä voimin, työni tehneenä sohvalla ja kuuntelen paraikaa Spotifystä Don Huonojen Tähti-albumia. Söin äsken mukavan tapas-illallisen (aurinkokuivattui tomsui, herkkusieniä, minisuolakurkkuja, täytettyjä oliiveita, naudan paistia, juustosalaattia, palangan juustoa, briejuustoa, munaliköörisuklaata sekä ciabattaa ja tietysti espanjalaista shirazia). On mukavaa olla Latviassa ja se tuntuu etenkin mielessä. Minua on jo 4 päivän aikana pyydetty muuttamaan tänne 3 kertaa (tutut asialla, joten juonessa on pontta) ja olen nähnyt yhden elämäni parhaista festareista ja yhden ikimuistoisen kotibileillan.
Aloitetaan ihan alusta. Lähdin Helsingistä 7.30 laivalla kohti Tallinnaa. Matka meni nopeasti, ostin laivan kaupasta Stieg Larssonin Miehet jotka vihaavat naisia -kirjan ja luin sitä. Hyvin kirjoitettu mielestäni ja leffan nähneenä kirja antaa lisävaloa tapahtumiin. Tallinnassa otin taksin Bussiasemalle ja ostin lipun parin tunnin päästä lähtevästä bussista. Kävin hakemassa lounaan Sikupillin Prismasta ja söin läheisessä puistossa. Bussimatka oli nopea. Jäin pois Katedraalilla ja jatkoin matkaa trollikalla miltei vuokrakodin eteen. Vuokrakodissa tein pikaisen imurointioperaation olohuoneessa ja pesin pyykkiä. Illalla jouduin puhumaan latviaa kun vuokraajan vuokraemäntä tuli yllätyskäynnille. Täti tivaili asioita, joihin en osannut vastata - mutta lähti lopulta ihan hyvillä mielin kotiin. Ilta jatkui vanhassa kaupungissa oluelle Marikan kanssa. Marika tuli paikalle moottoripyörällä ja jutusteltiin niitä näitä.
Yhdeksän jälkeen päätin lähteä vielä etsimään Guntan kotia. Gunta oli muuttanut yhteen poikaystävänsä kanssa ja uusi asunto oli kolmio Briviibas ielan lähimaastossa. Kesti hetken ennen kuin löysin pinkin talon entisen hautausmaan nurkilta. Puisto vieressä oli kovin kaunis. Viihdyin Guntalla useamman tunnin. Paikalla oli myös Laura, Guntan sisko, Kristiine, Ivars ja vielä yksi poika jonka nimeä en saa millään päähäni. Mahtoi olla Davis, en kyllä ole 100% varma. Lopulta yhden aikaan päätin lähteä kävellen kotiin. Matkaa oli noin 2,5 kilometriä ja aikaa meni puolisen tuntia. Hautausmaa oli kamalan hiljainen ja kaunis. Pieni usva leijui puiden välissä. Briviibas iela, eli pääkatu - Vapaudenkatu, oli tyhjä. Siellä täällä tuli vastaan auto tai muutama kävelijä. Oli torstai, se näkyi. Kotiin pääsin kahden aikaan ja menin suoraan nukkumaan, että jaksaisi seuraavana aamuna.
Perjantai alkoi lämpimänä ja lähdin matkaan ajoissa. Tarkoituksena oli ostaa lippu 11.50 lähtevään bussiin. Luonnollisesti en ollut ajatellut mahdollisuutta, että bussit olisivat täynnä. Näin oli ja sitten tuli paniikki. Millä ja miten? Ennen 20 ei bussia lähde. Laitoin viidakkorummun pärisemään tekstiviestein, ja pian kyytejä oli tarjolla 5. Valitsin sen, joka lähti ensimmäisenä ja päädyin festareille esiintymään menossa olevan Jurgisin kyytiin. Jurgis ja minä otimme kyytiin vielä liftarin. Poika oli menossa yllätys-yllätys samaan paikkaan ja siinä sitten köröteltiin VW Golfin kyydissä Salacgrivaan. Paikalla oli mielettömän hyvä fiilis ja pääsin leiriytymään yhdeksän aikaan. Perjantain odotetuimmat olivat Tiger Lillies, Pete Doherty, Prata Vetra ja Hospitalu iela. Ehdin nähdä näistä kaikki ja paljon muutakin. Nukkumaan pääsin puoli neljän aikaan Reiganien keikan jälkeen. Oli aika väsymys.
Kuten on myös nyt. Jatkokertomus yöstä perjantain ja lauantain välissä ja siitä eteenpäin jatkuu heti huomenna, kunhan herään. :)
Aloitetaan ihan alusta. Lähdin Helsingistä 7.30 laivalla kohti Tallinnaa. Matka meni nopeasti, ostin laivan kaupasta Stieg Larssonin Miehet jotka vihaavat naisia -kirjan ja luin sitä. Hyvin kirjoitettu mielestäni ja leffan nähneenä kirja antaa lisävaloa tapahtumiin. Tallinnassa otin taksin Bussiasemalle ja ostin lipun parin tunnin päästä lähtevästä bussista. Kävin hakemassa lounaan Sikupillin Prismasta ja söin läheisessä puistossa. Bussimatka oli nopea. Jäin pois Katedraalilla ja jatkoin matkaa trollikalla miltei vuokrakodin eteen. Vuokrakodissa tein pikaisen imurointioperaation olohuoneessa ja pesin pyykkiä. Illalla jouduin puhumaan latviaa kun vuokraajan vuokraemäntä tuli yllätyskäynnille. Täti tivaili asioita, joihin en osannut vastata - mutta lähti lopulta ihan hyvillä mielin kotiin. Ilta jatkui vanhassa kaupungissa oluelle Marikan kanssa. Marika tuli paikalle moottoripyörällä ja jutusteltiin niitä näitä.
Yhdeksän jälkeen päätin lähteä vielä etsimään Guntan kotia. Gunta oli muuttanut yhteen poikaystävänsä kanssa ja uusi asunto oli kolmio Briviibas ielan lähimaastossa. Kesti hetken ennen kuin löysin pinkin talon entisen hautausmaan nurkilta. Puisto vieressä oli kovin kaunis. Viihdyin Guntalla useamman tunnin. Paikalla oli myös Laura, Guntan sisko, Kristiine, Ivars ja vielä yksi poika jonka nimeä en saa millään päähäni. Mahtoi olla Davis, en kyllä ole 100% varma. Lopulta yhden aikaan päätin lähteä kävellen kotiin. Matkaa oli noin 2,5 kilometriä ja aikaa meni puolisen tuntia. Hautausmaa oli kamalan hiljainen ja kaunis. Pieni usva leijui puiden välissä. Briviibas iela, eli pääkatu - Vapaudenkatu, oli tyhjä. Siellä täällä tuli vastaan auto tai muutama kävelijä. Oli torstai, se näkyi. Kotiin pääsin kahden aikaan ja menin suoraan nukkumaan, että jaksaisi seuraavana aamuna.
Perjantai alkoi lämpimänä ja lähdin matkaan ajoissa. Tarkoituksena oli ostaa lippu 11.50 lähtevään bussiin. Luonnollisesti en ollut ajatellut mahdollisuutta, että bussit olisivat täynnä. Näin oli ja sitten tuli paniikki. Millä ja miten? Ennen 20 ei bussia lähde. Laitoin viidakkorummun pärisemään tekstiviestein, ja pian kyytejä oli tarjolla 5. Valitsin sen, joka lähti ensimmäisenä ja päädyin festareille esiintymään menossa olevan Jurgisin kyytiin. Jurgis ja minä otimme kyytiin vielä liftarin. Poika oli menossa yllätys-yllätys samaan paikkaan ja siinä sitten köröteltiin VW Golfin kyydissä Salacgrivaan. Paikalla oli mielettömän hyvä fiilis ja pääsin leiriytymään yhdeksän aikaan. Perjantain odotetuimmat olivat Tiger Lillies, Pete Doherty, Prata Vetra ja Hospitalu iela. Ehdin nähdä näistä kaikki ja paljon muutakin. Nukkumaan pääsin puoli neljän aikaan Reiganien keikan jälkeen. Oli aika väsymys.
Kuten on myös nyt. Jatkokertomus yöstä perjantain ja lauantain välissä ja siitä eteenpäin jatkuu heti huomenna, kunhan herään. :)
tiistai 16. kesäkuuta 2009
Kesää
Sitä ollaan oltu töissä taas hiukkasen. Viikonloppuna yllätin itseni katsomasta niin The Souls-nimistä HYVÄÄ yhtyettä kuin myös seuraamasta amerikkalaisen jalkapallon naisten sm-sarjaa. Jännää oli. Myötähäpeä on paras urheilulaji.
Nyt tänään lastenvahtina ja hiukan kävin lounaalla Suvin kanssa. Epäreilu tämä elämä. Yliopistosta potkitaan ulos työttömäksi. Kiitos vaan.
Myöhemmin tällä viikolla: 2 päivää vielä työtä, sitten Tehosekoitin ja Juhannus Helsingissä. Jännää!
Nyt tänään lastenvahtina ja hiukan kävin lounaalla Suvin kanssa. Epäreilu tämä elämä. Yliopistosta potkitaan ulos työttömäksi. Kiitos vaan.
Myöhemmin tällä viikolla: 2 päivää vielä työtä, sitten Tehosekoitin ja Juhannus Helsingissä. Jännää!
torstai 11. kesäkuuta 2009
Torstai!
Aamulla huomaan nukkuneeni taas 9 tuntia. Sitä edellisenä päivänä nukuin 7 tuntiset päiväunet ja edellisenä yönä 10 tunnin unet. Onko minulla univelkaa? Jos on ollut, ei pitäisi olla enää. Lomafiilis on siis tarttunut, tästä ei ole pitkä matka nuoruuden 16tunnin yöuniin. (1:00 unille ja ylös 17:00?) .
Joka tapauksessa olen kyllä ihan nauttinut tästä puolittaisesta työelämästä. Maanantai ja tiistai oli töitä, nyt sitten tänään taas. Huomenna yliopistoa. Eilen oli vapaapäivä, jonka käytin viisaasti heräämällä kahdeltatoista, suunnistamalla suoraan puoli yhdeksi Satkariin lounaalle Auran kanssa. Satkarista matka jatkui ihan vahingossa raitiovaunukyydillä Sederholmin talolle 1809-kahvilaan, jossa tarjoiltiin maukasta manteli-porkkanakakkua. Otin kyytipojaksi raparperimehua. Kotiin tulin Makuunin kautta. Katselin Solstice kauhupätkän ja Tulikärpäsiä puutarhassa -dramaa. Nukahdin pian näiden jälkeen, luin toki Aku Ankan 75-vuotisjuhlanumeron. Nukuin 7tuntia. Heräsin hiukan ennen kymmentä katsoin uutiset, mullan alla sekä homosuomen historiaa. Viimeiseksi katsoin Frasierin. Nukahdin yhden aikaan.
Heräsin äsken eli kymmenen jälkeen. Olen syönyt rauhassa aamiaista Hesarilla ja mieleeni on tulvinut flashbäckejä viimeyön kännikeskusteluista ikkunan alta (mm. joku tyttö itki jollekin pojalle, että miksi sä käyttäydyt kuin seurusteleva mies?!)...
Aion kirjoittaa esseetä. Jos saan 4 sivua valmiiksi, puuttuu sitten enää 8 sivua artikkeleistä (á 1sivu/artikkeli) Se jos mikä on nopeaa työtä. Jos sen saisi nyt valmiiksi, niin huomenna ja lauantaina voisi keskittyä kirjoittamaan toista esseetä. Maanantaina ne kai pitäisi palauttaa, mutta sitten oisikin 10 opintopistettä rapsahtanut. Sen jälkeen 15 jäljellä.
Juhannus. Ajateltiin Tiinan kanssa jäädä Helsinkiin - pukea juhannustansseja varten ja suunnistaa Kuudennelle linjalle. Tasan viikon päästä Sampsa tulee Helsinkiin ja mennään Tavastialle katsomaan Tehosekoitinta. Aika rock juttu se. Mutta nyt sitä esseetä, että valmistuu ennen työvuoroa, joka alkaa 15.00.
Joka tapauksessa olen kyllä ihan nauttinut tästä puolittaisesta työelämästä. Maanantai ja tiistai oli töitä, nyt sitten tänään taas. Huomenna yliopistoa. Eilen oli vapaapäivä, jonka käytin viisaasti heräämällä kahdeltatoista, suunnistamalla suoraan puoli yhdeksi Satkariin lounaalle Auran kanssa. Satkarista matka jatkui ihan vahingossa raitiovaunukyydillä Sederholmin talolle 1809-kahvilaan, jossa tarjoiltiin maukasta manteli-porkkanakakkua. Otin kyytipojaksi raparperimehua. Kotiin tulin Makuunin kautta. Katselin Solstice kauhupätkän ja Tulikärpäsiä puutarhassa -dramaa. Nukahdin pian näiden jälkeen, luin toki Aku Ankan 75-vuotisjuhlanumeron. Nukuin 7tuntia. Heräsin hiukan ennen kymmentä katsoin uutiset, mullan alla sekä homosuomen historiaa. Viimeiseksi katsoin Frasierin. Nukahdin yhden aikaan.
Heräsin äsken eli kymmenen jälkeen. Olen syönyt rauhassa aamiaista Hesarilla ja mieleeni on tulvinut flashbäckejä viimeyön kännikeskusteluista ikkunan alta (mm. joku tyttö itki jollekin pojalle, että miksi sä käyttäydyt kuin seurusteleva mies?!)...
Aion kirjoittaa esseetä. Jos saan 4 sivua valmiiksi, puuttuu sitten enää 8 sivua artikkeleistä (á 1sivu/artikkeli) Se jos mikä on nopeaa työtä. Jos sen saisi nyt valmiiksi, niin huomenna ja lauantaina voisi keskittyä kirjoittamaan toista esseetä. Maanantaina ne kai pitäisi palauttaa, mutta sitten oisikin 10 opintopistettä rapsahtanut. Sen jälkeen 15 jäljellä.
Juhannus. Ajateltiin Tiinan kanssa jäädä Helsinkiin - pukea juhannustansseja varten ja suunnistaa Kuudennelle linjalle. Tasan viikon päästä Sampsa tulee Helsinkiin ja mennään Tavastialle katsomaan Tehosekoitinta. Aika rock juttu se. Mutta nyt sitä esseetä, että valmistuu ennen työvuoroa, joka alkaa 15.00.
tiistai 9. kesäkuuta 2009
Elämäni biisit
Facebookissa liikkuu note, jossa listataan elämän biisejä. Kohdallani kappaleiden luetteleminen menee niin henkilökohtaiseksi, etten voi edes ajatella listaavani facebookissa mitään sellaista. Ajattelinkin siirtää vastauksen Tiinan noteen tänne, varmuuden vuoksi. Mainitsen vain viisi kappaletta. Ne joista tulee kaikkein syvin jälki.
Kaikista tärkeimmältä laululta vaikuttaa tällä hetkellä Interpolin Leif Erikson -kappale. Erikoista syytä kappaleen tärkeydelle en osaa sanoa, se on vain noussut esiin monessa eri yhteydessä ja muistuttaa monista eri asioista elämässäni. Ensikerran kuulin sen kai vuonna 2003, ja sitten livenä 2004, 2007. Kappale on varmasti eniten soitetuimpien listalla."We'll collect those lonely parts and set them down."
Kentin Mannen i den vita hatten on toinen samanlainen. Se muistuttaa kovasti U:sta ja huhtikuusta. "En vind blåser skräp längs korridoren en sista gång, Och du & jag håller andan och håller händer i språnget, Det är inte så långt hem."
En voi käsittää miksi Päivänsäde ja Menninkäinen on niin kamala laulu. Se on ihan hirveä, enkä ymmärrä miksi siitä voi pitää.
Mutta Rautavaaran Tapsalta kyllä voisin sanoa, että Laulu on iloni ja työni on sellainen veto, että meinaa itkettää. Se kuvaa hyvin sellaisia herkkiä asioita kuten elämää ja musiikkia. Ihan parasta. "Laulain mun elämäni nuortena notkuu, kuin kesäheinä vainioilla. Sillä on rinnallaan riemunviitta ja hauskanhuntu hartioilla."
Aika tärkeä on myös Tehosekoittimen Hetken tie on kevyt. Muutin kerran takaisin kotiin jonkin reissuni päätteeksi ja iskän kanssa keskellä yötä autossa Jyväskylän kohdalla alkoi soida radiosta Hetken tie on kevyt. TS:n kanssani jakanut Laura asui jo tuolloin Jyväskylässä ja lämmin kesäilta ympäröi kaupungin. Iskä ja minä, molemmat, kuuntelimme ja lauloimme ääneen. "Ikuisuus, yksi huokaus vain. Yksi yö kuin koko elämä. Tuoksussasi keväät tuhannet. Ei etäisyys, ei vuodetkaan. Ei mikään meitä erota - Ja hetken tie on kevyt kaksin kulkea."
Pakko pistää vielä toinen suomalainen kappale. Tai esitetty se on kyllä englanniksi. Se ois Lemonatorin Everybody Knows. Kuunnelkaa se ja tiedätte. ;)
ja sitten jotain muuta. Olen aloittanut kesälomarahastamisen. Teen siis töitä tässä jonkin verran, nytkin olen paraikaa duunissa. Illalla aion kyllä hankkia musiikillisia elämyksiä siirtämällä itseni Porkkanamafian asialle Tavastia-klubille. Siellä soittaa Reino, Regina ja Asa jätkien kanssa. Kuulostaa siis ihan hulvattomalta illalta.
Kaikista tärkeimmältä laululta vaikuttaa tällä hetkellä Interpolin Leif Erikson -kappale. Erikoista syytä kappaleen tärkeydelle en osaa sanoa, se on vain noussut esiin monessa eri yhteydessä ja muistuttaa monista eri asioista elämässäni. Ensikerran kuulin sen kai vuonna 2003, ja sitten livenä 2004, 2007. Kappale on varmasti eniten soitetuimpien listalla."We'll collect those lonely parts and set them down."
Kentin Mannen i den vita hatten on toinen samanlainen. Se muistuttaa kovasti U:sta ja huhtikuusta. "En vind blåser skräp längs korridoren en sista gång, Och du & jag håller andan och håller händer i språnget, Det är inte så långt hem."
En voi käsittää miksi Päivänsäde ja Menninkäinen on niin kamala laulu. Se on ihan hirveä, enkä ymmärrä miksi siitä voi pitää.
Mutta Rautavaaran Tapsalta kyllä voisin sanoa, että Laulu on iloni ja työni on sellainen veto, että meinaa itkettää. Se kuvaa hyvin sellaisia herkkiä asioita kuten elämää ja musiikkia. Ihan parasta. "Laulain mun elämäni nuortena notkuu, kuin kesäheinä vainioilla. Sillä on rinnallaan riemunviitta ja hauskanhuntu hartioilla."
Aika tärkeä on myös Tehosekoittimen Hetken tie on kevyt. Muutin kerran takaisin kotiin jonkin reissuni päätteeksi ja iskän kanssa keskellä yötä autossa Jyväskylän kohdalla alkoi soida radiosta Hetken tie on kevyt. TS:n kanssani jakanut Laura asui jo tuolloin Jyväskylässä ja lämmin kesäilta ympäröi kaupungin. Iskä ja minä, molemmat, kuuntelimme ja lauloimme ääneen. "Ikuisuus, yksi huokaus vain. Yksi yö kuin koko elämä. Tuoksussasi keväät tuhannet. Ei etäisyys, ei vuodetkaan. Ei mikään meitä erota - Ja hetken tie on kevyt kaksin kulkea."
Pakko pistää vielä toinen suomalainen kappale. Tai esitetty se on kyllä englanniksi. Se ois Lemonatorin Everybody Knows. Kuunnelkaa se ja tiedätte. ;)
ja sitten jotain muuta. Olen aloittanut kesälomarahastamisen. Teen siis töitä tässä jonkin verran, nytkin olen paraikaa duunissa. Illalla aion kyllä hankkia musiikillisia elämyksiä siirtämällä itseni Porkkanamafian asialle Tavastia-klubille. Siellä soittaa Reino, Regina ja Asa jätkien kanssa. Kuulostaa siis ihan hulvattomalta illalta.
sunnuntai 7. kesäkuuta 2009
Rockferry!
Kesä sellaisena kuin me sen tunnemme, eli sateisena ja viileänä on saapunut. Kesäduuniblues kaikuu pian metrossa ja keskustassakin, kun pieni ihminen tienaa lomarahaansa. Eilinen oli hauska päivä: kävin Linnanmäellä. Vaikka olikin sateinen ilma, kävimme Sirun kanssa testaamassa kaikki muut hurjat laitteet, paitsi Kirnussa. Minun lemppari on edelleen kuitenkin vanha puinen Vuoristorata. Siru piti uudehkosta Salama-laitteesta - joka kieltämättä oli juuri sopiva pyörityksessään.
Kesä tulee kuitenkin silloin kun istuu Vuoristoradan puolivälissä ja näkee Helsingin katot, haistaa tervatun puun ja kasvit ja puuston, jotka alapuolella lähettävät huumaavia kesäisiä tuoksuja vuoristoradan matkaajille. Tuntuu ihan vähän siltä, että kaikki onkin mahdollista.
Lauantai meni kevyesti elokuvien seurassa. Näin sellaisia elokuvia, joita en näkisi ilman 10-vuotiaan seuraa. Katsoimme Bride Wars:in, Yes Man:in sekä King Kong-version vuodelta 1933. Elokuvat olivat opettavia: jostain syystä Yes Man-elokuva kosketti minua. Ehkä sen vuoksi, että viimeaikoina olen ollut kamalan negatiivinen kaiken suhteen ja tuntuu, että jokin itsessä estää asioita.
Samaa löytyi myös T:n tarot-sessiosta perjantaina. Minulle ennustettiin ensi kerran Tarot-kortein ja tuntuu, että jotain järkeä siinä koko hommassa on. Toki näen asiat korteista miten haluan, mutta jokin sattuma ohjaa kuitenkin kaikkea.
Nyt aion keskittyä tämän viikon viimeiseen päivään - syön täällä kahvin makuista suklaata ja juon kahvia. Huomenna kesätöitä, kolme viikkoa putkeen 4-5pvää viikossa!
Kesä tulee kuitenkin silloin kun istuu Vuoristoradan puolivälissä ja näkee Helsingin katot, haistaa tervatun puun ja kasvit ja puuston, jotka alapuolella lähettävät huumaavia kesäisiä tuoksuja vuoristoradan matkaajille. Tuntuu ihan vähän siltä, että kaikki onkin mahdollista.
Lauantai meni kevyesti elokuvien seurassa. Näin sellaisia elokuvia, joita en näkisi ilman 10-vuotiaan seuraa. Katsoimme Bride Wars:in, Yes Man:in sekä King Kong-version vuodelta 1933. Elokuvat olivat opettavia: jostain syystä Yes Man-elokuva kosketti minua. Ehkä sen vuoksi, että viimeaikoina olen ollut kamalan negatiivinen kaiken suhteen ja tuntuu, että jokin itsessä estää asioita.
Samaa löytyi myös T:n tarot-sessiosta perjantaina. Minulle ennustettiin ensi kerran Tarot-kortein ja tuntuu, että jotain järkeä siinä koko hommassa on. Toki näen asiat korteista miten haluan, mutta jokin sattuma ohjaa kuitenkin kaikkea.
Nyt aion keskittyä tämän viikon viimeiseen päivään - syön täällä kahvin makuista suklaata ja juon kahvia. Huomenna kesätöitä, kolme viikkoa putkeen 4-5pvää viikossa!
perjantai 5. kesäkuuta 2009
Beirut, Praha, Riika
Kesäloma. Henkinen kesäloma alkoi. Siirsin itseni luonnon helmaan kauaksi kiirestä hetkeksi. Ihan pieneksi hetkeksi vain. Koulu loppui Suvivirteen ("Siunaustaan suopi taas lämpö auringon"...) . Lapset olivat pukeutuneet parhaimpiinsa, opettajakin pukeutui uuteen Vero Modasta (!!!) hankittuun kolttuunsa. Juhlan jälkeen koulu tarjosi kuohuviiniä ja aurinko syleili maan lapsia. Söimme pitsaa opettajakollegan kanssa terassilla ja suunnistin sitten katsomaan Ristoa. Risto esiintyi pienelle joukolle auringon paisteessa ja me juotiin Jennan kanssa kuivaakin kylmemmät.
Illalla eristäydyin itsestäni, ettei pääse kärpäsiä - asioita ulos, joista ei halua sanoa. Päädyin opettajien juhlista Jennan kanssa Looseen. Koko kevään jatkuneet keskustelut elämästä jatkuivat. On ollut mukavaa lähentyä taas tuon ihmisen kanssa ja puhua kaikenlaisista asioista, vaikeistakin.
Sunnuntaina
suunnistin Savoon. Saunoin ja hoidin Lakua. Laku on tossa alhaalla kuvassa. Leikkaus onnistui hyvin, Lakua lähinnä vituttaa, koska hän ei ole keittoruuan ylin ystävä. Tekis mieli normaalia ruokaa nyt viikon jälkeen ja vielä 5 viikkoa pitäisi syödä nestemäistä ravintoa. Viikon aikana laihtuminen on ollut nopeaa (4kg/vk). Mutta kehotin Lakua juomaan vaikka sitten kaakaota paljon, niin tulee edes feikkikaloreista.
Eilen palasin Helsinkiin. Suoritan kesäyliopistossa yleisen ja aikuiskasvatustieteen perusopintoja. Kävin johdantoluennolla. Onneksi loput kurssit voi tenttiä. En kyllä yhtään jaksa mitään luentokursseja enää tässä vaiheessa, varsinkaan jos oppilaille puhutaan ja jankataan samoja asioita, asioita, jotka kirjasta olisi voinut lukea parissa tunnissa.
Nyt kesällä aion tehdä jonkin verran töitä. Lähinnä Sanomille ja sitten lasten kanssa oleskelua on luvassa hiukkasen. Huomenna aloitan menemällä kummiserkun lapsen kanssa Lintsille. Vapaata aikaa on pitkästä aikaa sopivasti ja töitäkin on suhteellisesti normaalisti. Kesäkuun viimeisenä viikonloppuna pakkaan laukun ja lähden viikoksi Prahaan. Aion olla ihan lomalla vaan. Heinäkuussa pari viikkoa töitä ja sitten Riikaan lomalle. Siellä olen kaksi viikkoa ja aion varmasti tavata kaikkia ihania ihmisiä. Kaikkia tärkeitä etenkin.
Elokuussa elämä on auki. Ainut varaus on Flow-festivaalille. Koska White Lies. Olisi taas oltu paikallaan 2,5 vuotta. Pitäisi kai jo lähteä johonkin. Kysymys kuuluukin, että minne?
Illalla eristäydyin itsestäni, ettei pääse kärpäsiä - asioita ulos, joista ei halua sanoa. Päädyin opettajien juhlista Jennan kanssa Looseen. Koko kevään jatkuneet keskustelut elämästä jatkuivat. On ollut mukavaa lähentyä taas tuon ihmisen kanssa ja puhua kaikenlaisista asioista, vaikeistakin.
Sunnuntaina
suunnistin Savoon. Saunoin ja hoidin Lakua. Laku on tossa alhaalla kuvassa. Leikkaus onnistui hyvin, Lakua lähinnä vituttaa, koska hän ei ole keittoruuan ylin ystävä. Tekis mieli normaalia ruokaa nyt viikon jälkeen ja vielä 5 viikkoa pitäisi syödä nestemäistä ravintoa. Viikon aikana laihtuminen on ollut nopeaa (4kg/vk). Mutta kehotin Lakua juomaan vaikka sitten kaakaota paljon, niin tulee edes feikkikaloreista.Eilen palasin Helsinkiin. Suoritan kesäyliopistossa yleisen ja aikuiskasvatustieteen perusopintoja. Kävin johdantoluennolla. Onneksi loput kurssit voi tenttiä. En kyllä yhtään jaksa mitään luentokursseja enää tässä vaiheessa, varsinkaan jos oppilaille puhutaan ja jankataan samoja asioita, asioita, jotka kirjasta olisi voinut lukea parissa tunnissa.
Nyt kesällä aion tehdä jonkin verran töitä. Lähinnä Sanomille ja sitten lasten kanssa oleskelua on luvassa hiukkasen. Huomenna aloitan menemällä kummiserkun lapsen kanssa Lintsille. Vapaata aikaa on pitkästä aikaa sopivasti ja töitäkin on suhteellisesti normaalisti. Kesäkuun viimeisenä viikonloppuna pakkaan laukun ja lähden viikoksi Prahaan. Aion olla ihan lomalla vaan. Heinäkuussa pari viikkoa töitä ja sitten Riikaan lomalle. Siellä olen kaksi viikkoa ja aion varmasti tavata kaikkia ihania ihmisiä. Kaikkia tärkeitä etenkin.
Elokuussa elämä on auki. Ainut varaus on Flow-festivaalille. Koska White Lies. Olisi taas oltu paikallaan 2,5 vuotta. Pitäisi kai jo lähteä johonkin. Kysymys kuuluukin, että minne?
torstai 14. toukokuuta 2009
Kevät! (3)
Noin. Kevät on kamalan kiireistä aikaa tänä keväänä. Koulussa on paljon tekemistä (kokeita, todistukset, musan numerot muille luokille, ryhmäasiat jnejne). Kuitenkin koulu loppuu jo kahden viikon päästä. Koulusta ei sen enempää nyt, niitä on käsitelty siellä missä niitä käsitellään.
Muutoin on ollut aika rauhallista. Edellisen viikonlopun vietin kotona ja tulevana viikonloppuna (huomenna) alkaa Kesäyliopisto. Aion lukea kasvatustieteen perusopintoja siellä kesän ajan. Kesän suunnitelmat ovat muutenkin aika valmiina. Kesä alkaa juhlilla Annalla (työkaveri) ja jatkuu siitä Lauran kotivahdiksi Varkauteen. Lakun leuka leikataan kuun lopussa ja sitten ajattelin olla viikon hyödyksi ja piristää Lakua kotona. Helsinkiin palatessa luvassa on kesäyliopistoa ja lastenhoitotöitä ja hiukkasen Sanoma News hommaa. Juhannuksesta ei ole mitään tietoa, mökkeily olis kivaa. 27.6. lähdemme Pakdojen kanssa kohti Prahaa, viihdymme siellä viikon. Palattua voisi tehdä hiukan töitä ja kesäyliopistoa ja lopulta heinäkuun lopussa lähden Riikaan. On mainiota tietää, että siellähän näkee sitten taas ystäviä. Toivottavasti syksy ja loppukesä tuo sitten mukanaan työtä.
Kesällä mulla siis on aikaa. Aikaa lukea joku kiva kirja. Aikaa juosta keikalle Tavastialle ja aikaa makoilla puistossa ja Pihlajasaaressa.
Niin ja jatko-opiskelutkin ovat edistyneet kevään aikana. Kesän aikana tutkimussuunnitelma vahvistetaan ja lopulta syksyllä saa hakea apurahoja. On se valloittavaa, se opiskelijaelämä!
Muutoin on ollut aika rauhallista. Edellisen viikonlopun vietin kotona ja tulevana viikonloppuna (huomenna) alkaa Kesäyliopisto. Aion lukea kasvatustieteen perusopintoja siellä kesän ajan. Kesän suunnitelmat ovat muutenkin aika valmiina. Kesä alkaa juhlilla Annalla (työkaveri) ja jatkuu siitä Lauran kotivahdiksi Varkauteen. Lakun leuka leikataan kuun lopussa ja sitten ajattelin olla viikon hyödyksi ja piristää Lakua kotona. Helsinkiin palatessa luvassa on kesäyliopistoa ja lastenhoitotöitä ja hiukkasen Sanoma News hommaa. Juhannuksesta ei ole mitään tietoa, mökkeily olis kivaa. 27.6. lähdemme Pakdojen kanssa kohti Prahaa, viihdymme siellä viikon. Palattua voisi tehdä hiukan töitä ja kesäyliopistoa ja lopulta heinäkuun lopussa lähden Riikaan. On mainiota tietää, että siellähän näkee sitten taas ystäviä. Toivottavasti syksy ja loppukesä tuo sitten mukanaan työtä.
Kesällä mulla siis on aikaa. Aikaa lukea joku kiva kirja. Aikaa juosta keikalle Tavastialle ja aikaa makoilla puistossa ja Pihlajasaaressa.
Niin ja jatko-opiskelutkin ovat edistyneet kevään aikana. Kesän aikana tutkimussuunnitelma vahvistetaan ja lopulta syksyllä saa hakea apurahoja. On se valloittavaa, se opiskelijaelämä!
lauantai 2. toukokuuta 2009
For the audience
This time I decided to blog in english for the sake of the yesterdays company. I got some feedback about my blog and my language chosen to be in use. Anyway, I can do this time also in English, because in this story there is also a hint about my Vappu, where also this commenter has been involved.
I started my vappu at work. We did have mathematics exam with 4th graders on the last hour of the school day. It went well, and we decided to supervise examinations right away. We did the work with power from sparking wine. We talked a bit and I continued shortly after that to my friends Kaisa's place. She made some food and offered wine. We hanged there until 21, when we had meeting with Jenna at Corona bar. I was back at home around 12. Exhausted dying out. The neighbours were keeping up a vappu party with LOUD noise on the staircase. We went to ask them please keep a bit quieter. It didn't help much and I needed to get back to the business after one hour. The girl who's living next door, she claimed that her party is nothing compared my parties on Wednesdays during night. I'm having quite good alibi for those. I am in really deep sleep on wed-thu nights: need to wake up 6.30 to work. Not really possible. But the conversation helped. Neighbouring noises went down.
I slept well until I needed to do some business. After all we ended up watching Australia -movie with Hannele. Later on I went to Makuuni to get more movies: we both (with Hannele) have been reading Stephenie Meyer Twilight-saga for some time now, so we wanted to see Twilight. It wasn't as good as the books, but still entertaining. Whole day went by relaxing.
I have been planning to go to Club Anvil this year. Only problem normally is, that its so fun to be around there, so I cannot stay late because of the works. Its held normally on Thursdays. This time on Friday so I ended up there dancing to Joy Division and Placebo. Drinks were reasonable priced so we ended up drinking white russians and cranberry long drinks. I had fun with Riikka and May, and because of May this blog is in English now. No wonder how difficult its read finnish nonsense blogs.
For Vappu, there is one losing: I've been hanging around a bit with one portland-american gal, Janna. She had this week as a last in here, so she moved back to homeland on 1st of May. Somehow I got nicely along with her, and will remember this spring via memories of funny accidents. ´
Today I will continue this Vappu-relaxing-weekend by going to see my friends newborn baby. He's just 11 day old! But before that I need to work a bit. Some 4 more hours.
I started my vappu at work. We did have mathematics exam with 4th graders on the last hour of the school day. It went well, and we decided to supervise examinations right away. We did the work with power from sparking wine. We talked a bit and I continued shortly after that to my friends Kaisa's place. She made some food and offered wine. We hanged there until 21, when we had meeting with Jenna at Corona bar. I was back at home around 12. Exhausted dying out. The neighbours were keeping up a vappu party with LOUD noise on the staircase. We went to ask them please keep a bit quieter. It didn't help much and I needed to get back to the business after one hour. The girl who's living next door, she claimed that her party is nothing compared my parties on Wednesdays during night. I'm having quite good alibi for those. I am in really deep sleep on wed-thu nights: need to wake up 6.30 to work. Not really possible. But the conversation helped. Neighbouring noises went down.
I slept well until I needed to do some business. After all we ended up watching Australia -movie with Hannele. Later on I went to Makuuni to get more movies: we both (with Hannele) have been reading Stephenie Meyer Twilight-saga for some time now, so we wanted to see Twilight. It wasn't as good as the books, but still entertaining. Whole day went by relaxing.
I have been planning to go to Club Anvil this year. Only problem normally is, that its so fun to be around there, so I cannot stay late because of the works. Its held normally on Thursdays. This time on Friday so I ended up there dancing to Joy Division and Placebo. Drinks were reasonable priced so we ended up drinking white russians and cranberry long drinks. I had fun with Riikka and May, and because of May this blog is in English now. No wonder how difficult its read finnish nonsense blogs.
For Vappu, there is one losing: I've been hanging around a bit with one portland-american gal, Janna. She had this week as a last in here, so she moved back to homeland on 1st of May. Somehow I got nicely along with her, and will remember this spring via memories of funny accidents. ´
Today I will continue this Vappu-relaxing-weekend by going to see my friends newborn baby. He's just 11 day old! But before that I need to work a bit. Some 4 more hours.
tiistai 28. huhtikuuta 2009
Kevät.
Aattelin nyt vihdoin kirjoittaa siitä, mikä vie aikaa tässä nyt paljon. Oikeastaan niitä asioita on kaksi. Ensinnäkin työ, joka on siis "ihan kamalan lyhyitä työpäiviä noilla ala-asteen opettajilla". Kuinka monessa duunissa sä teet töitä 7.50-16.30 ilman virallista ruokataukoa ilman työtä (oppilaita) ja veskitaukokin sattuu yleensä ensimmäinen siihen 13.15 välitunnille, useimmin vasta 14.15, eli koulun jälkeen.
Ala-asteen opettajat tekevät paljon muutakin kuin opettavat. Nykyisin luokissa on integroituja erityisoppilaita, joille pidetään tukiopetusta usein omalla ajalla. Lisäksi tuntisuunnitelmat tehdään omalla ajalla ja vanhempien kanssa tapahtuva kommunikointi on omalla ajalla. Vanhempien mielestä suotavaa olisi, että opettaja olisi tavoitettavissa suunnilleen 24/7 kaikenlaisiin kysymyksiin: -Meidän pojalla on ollut flunssaa jo viikon, mitähän tässä pitäisi tehdä? -No viekää se lääkäriin, sanoo opettaja. Opettajan vikahan on myös, jos oppilaat eivät osaa käyttäytyä. No herranjumala, oisitte pistänyt sen pentunne kuriin jo kaksvuotiaana, niin nyt ei tarvitsis itkeä.
Itse en tule koskaan hankkimaan omia lapsia. Juuri siitä syystä, että olen niin itsekäs paskiainen, enkä halua omalla toiminnallani pilata toisen elämää. Tässä elämässä kuitenkin painaa niin moni muukin asia. Parasta tossa työssä on kuitenkin lapset. Ja hillitön mielihyvä, kun ne sanoo, että pliis oo meidän ope ens syksynä myös! Ja kun kolmasluokkalaiset käyvät kii: kiitti ihana. Ja kun neljäsluokkalaiset epähuomiossa kutsuvat äidiksi. Heheh. Ja kun kuudesluokkalaiset ovat jo niin viileitä, että me pystytään kaikkeen.
Viimeisen viikon ajan olen ollut myös manageri kolmasluokkalaisten tyttöjen bändissä. On ollut mainiota huomata kun tytöt (joista 3/4 on muuten maahanmuuttajia) treenaavat tosissaan sakusammakko-sävelellä omaa lauluaan, jossa he laulavat siitä miltä tuntuu olla 10-v ja osata ja olla lapsi, jolla on unelmia. Suurin koitos on torstaina aamulla, kun bändi osallistuu Kykykilpailuun. Lupaan aivan mielettömät fiilikset.
Iltaisin aika on kulunut muussa puuhassa. Viimeisen kuukauden ajan olen lukenut paljon kirjoja. Pari kuukauttahan mulla oli konekin rikki. Mutta ylivoimaisesti eniten aikaa on kulunut soittoharrastuksen parissa. Meidän bändi sai treeniksen ja myös eilen ilmeisesti rumpalin. Näytämme ehkä jo kolmijalkaiselta ja pysymme paremmin pystyssä. Mitäkö me soitetaan? Noooh, kaikenlaista 40-lukuhenkistä populaarimusiikkia. Jonkin verran cover-iskelmää, meidän bravuuri on O Joseph Joseph ("my mother has a fear, wedding bells I'll ever hear, Joseph Joseph would you make my day" ;). Niin sen bändin nimi on Tonette Dimes. Jos kuulette joskus.
Pian mun pitää taas olla treeniksellä, niinkuin niin usein näinä aikoina. Sitä ennen pistän pienet rytmit Hammondilla ja katsotaan sitten taas mitä keksii.
Ainiin Vappu on auki. Onko kellään ehdotuksia?
Ala-asteen opettajat tekevät paljon muutakin kuin opettavat. Nykyisin luokissa on integroituja erityisoppilaita, joille pidetään tukiopetusta usein omalla ajalla. Lisäksi tuntisuunnitelmat tehdään omalla ajalla ja vanhempien kanssa tapahtuva kommunikointi on omalla ajalla. Vanhempien mielestä suotavaa olisi, että opettaja olisi tavoitettavissa suunnilleen 24/7 kaikenlaisiin kysymyksiin: -Meidän pojalla on ollut flunssaa jo viikon, mitähän tässä pitäisi tehdä? -No viekää se lääkäriin, sanoo opettaja. Opettajan vikahan on myös, jos oppilaat eivät osaa käyttäytyä. No herranjumala, oisitte pistänyt sen pentunne kuriin jo kaksvuotiaana, niin nyt ei tarvitsis itkeä.
Itse en tule koskaan hankkimaan omia lapsia. Juuri siitä syystä, että olen niin itsekäs paskiainen, enkä halua omalla toiminnallani pilata toisen elämää. Tässä elämässä kuitenkin painaa niin moni muukin asia. Parasta tossa työssä on kuitenkin lapset. Ja hillitön mielihyvä, kun ne sanoo, että pliis oo meidän ope ens syksynä myös! Ja kun kolmasluokkalaiset käyvät kii: kiitti ihana. Ja kun neljäsluokkalaiset epähuomiossa kutsuvat äidiksi. Heheh. Ja kun kuudesluokkalaiset ovat jo niin viileitä, että me pystytään kaikkeen.
Viimeisen viikon ajan olen ollut myös manageri kolmasluokkalaisten tyttöjen bändissä. On ollut mainiota huomata kun tytöt (joista 3/4 on muuten maahanmuuttajia) treenaavat tosissaan sakusammakko-sävelellä omaa lauluaan, jossa he laulavat siitä miltä tuntuu olla 10-v ja osata ja olla lapsi, jolla on unelmia. Suurin koitos on torstaina aamulla, kun bändi osallistuu Kykykilpailuun. Lupaan aivan mielettömät fiilikset.
Iltaisin aika on kulunut muussa puuhassa. Viimeisen kuukauden ajan olen lukenut paljon kirjoja. Pari kuukauttahan mulla oli konekin rikki. Mutta ylivoimaisesti eniten aikaa on kulunut soittoharrastuksen parissa. Meidän bändi sai treeniksen ja myös eilen ilmeisesti rumpalin. Näytämme ehkä jo kolmijalkaiselta ja pysymme paremmin pystyssä. Mitäkö me soitetaan? Noooh, kaikenlaista 40-lukuhenkistä populaarimusiikkia. Jonkin verran cover-iskelmää, meidän bravuuri on O Joseph Joseph ("my mother has a fear, wedding bells I'll ever hear, Joseph Joseph would you make my day" ;). Niin sen bändin nimi on Tonette Dimes. Jos kuulette joskus.
Pian mun pitää taas olla treeniksellä, niinkuin niin usein näinä aikoina. Sitä ennen pistän pienet rytmit Hammondilla ja katsotaan sitten taas mitä keksii.
Ainiin Vappu on auki. Onko kellään ehdotuksia?
lauantai 25. huhtikuuta 2009
Eristyksissä
Olen Tampereella. Blogia (ja edellistä) seuranneet tietävät minun ja Tampereen viha-rakkaus-suhteestamme. Asuin opiskeluaikanani 2,5 vuotta Tampereella, ja monet tietävät miksi sieltä pois lähdin. Tänään kohtasin asian, joka muistutti mieleeni koko opiskeluajan (2002-2008). Tapasin vahingossa entisiä opiskelutovereitani, melkein koko pari vuotta minun jälkeeni aloittaneen vuosikurssin. Tilanteessa tajusin jotain, mikä vaikuttaa moneen asiaan.
Ihmiset olivat mukavia, kuten aina - oli hauska törmätä heihin Sorsapuistossa ja siksi jäin istumaan seurueeseen, kun kiirettä ei ollut. Juttelimme yhteisestä asiasta - opiskelusta ja laitoksen asioista. Mutta kun niistä päästiin yli, jutun juureksi muuttui ystäväpiiri (siis hekin tuttuja opiskeluajoilta). Kaikki oli hyvin, kunnes tajusin, etten koskaan ole tuntenut yhteisöllisyyttä omien opiskelutovereideni kanssa. En koskaan käynyt jatkoilla jamittelemassa, eikä minua koskaan sinne pyydetty. Grillasimme kerran kesässä erään opiskelutoverini kotona, ehkä kolme kertaa.
Tunsin ja tunnen yhä itseni jotenkin vajavaiseksi opiskelijaksi. En ole luonut minkäänlaisia suhteita opiskeluaikaisiin tovereihini. Ja nyt on liian myöhäistä. Kun työpaikkoja jaetaan, olen varmasti se outo, joka ei osallistunut mihinkään eikä koskaan ollut paikalla. Itse ajattelin, että paikalla ollessani en kelvannut seuraan, koska olin tuolloin paljon ujompi ja harvoin ensimmäinen joka halusi ottaa käteensä soittimen (tuohon aikaan hajua mulla oli vain puhaltimista ja pianosta). Saatika, että olisin uskaltautunut puhua kellekään syvemmistä asioista.
Samasta asiasta johtuvaa välinpitämättömyyttä minua kohtaan osoitti myös vanhemmat opiskelijakollegat, jotka tylysti sivuuttivat jopa kysymykseni ja kääntivät tervehdyksestä katseensakin miltei pois.
Miten olen tähän päässyt? Samanlainen ulkopuolisuuden tunne on ollut myös Helsingin yliopistolla. En tunne ketään oman alani opiskelijoista syvällisemmin. Onko minussa vikaa?
Pohdin, olenko saanut jotain muuta, mitä muut eivät ole saaneet. Olen ollut kuuden opiskeluvuoteni aikana Tampereella vain noin kolmasosan. Tuona aikana olen nähnyt maailmaa, asunut yli vuoden Latviassa, tutustunut riikalaisiin ihmisiin (ja minulla on siellä yhä monta ystävää, joiden kanssa pidän yhteyttä).
Olen tavannut mahtavia ihmisiä, ihastunut, viettänyt lämpimiä kesäpäiviä maleksien Riian kaduilla. Olen myös luonut Helsinkiin musiikkielämää, olen tutustunut moniin uusiin ihmisiin. Moniin ihmisiin ympäri maailmaa. Olen ollut onnellinen kävellessäni yöllä Ruttopuiston läpi Hostel Lönnrotiin ruotsalaisten muusikoiden kanssa juttelemaan. Olen paistanut herkkusieniä Vuosaaressa ystävän takapihalla. Olen kulkenut monta aurinkoista päivää Espalla ja Suomenlinnassa. Olen käynyt luennolla ja ollut aktiivinen Baltia-asioissa. Olen ollut onnellinen saadessani ympärille maailman parhaita pakdoja.
Mitään tuota en olisi saanut asuessani Tampereella. Olen löytänyt musiikkiseuranikin Helsingistä. Ja Helsingissä sitä musiikkia arvostetaan eri tavoin. Olen ollut liian kiinni, mutta nyt kun olen avoin, ihmiset muistavat vain kiinni olleen ihmisen.
Ei se minua haittaa. Minulla on hyvä elämä ja maailman parhaat kaverit. Kesällä sitten Prahaan YYY:n keikalle - siitä sen tietää, ne on mukana vuodesta toiseen!
Ihmiset olivat mukavia, kuten aina - oli hauska törmätä heihin Sorsapuistossa ja siksi jäin istumaan seurueeseen, kun kiirettä ei ollut. Juttelimme yhteisestä asiasta - opiskelusta ja laitoksen asioista. Mutta kun niistä päästiin yli, jutun juureksi muuttui ystäväpiiri (siis hekin tuttuja opiskeluajoilta). Kaikki oli hyvin, kunnes tajusin, etten koskaan ole tuntenut yhteisöllisyyttä omien opiskelutovereideni kanssa. En koskaan käynyt jatkoilla jamittelemassa, eikä minua koskaan sinne pyydetty. Grillasimme kerran kesässä erään opiskelutoverini kotona, ehkä kolme kertaa.
Tunsin ja tunnen yhä itseni jotenkin vajavaiseksi opiskelijaksi. En ole luonut minkäänlaisia suhteita opiskeluaikaisiin tovereihini. Ja nyt on liian myöhäistä. Kun työpaikkoja jaetaan, olen varmasti se outo, joka ei osallistunut mihinkään eikä koskaan ollut paikalla. Itse ajattelin, että paikalla ollessani en kelvannut seuraan, koska olin tuolloin paljon ujompi ja harvoin ensimmäinen joka halusi ottaa käteensä soittimen (tuohon aikaan hajua mulla oli vain puhaltimista ja pianosta). Saatika, että olisin uskaltautunut puhua kellekään syvemmistä asioista.
Samasta asiasta johtuvaa välinpitämättömyyttä minua kohtaan osoitti myös vanhemmat opiskelijakollegat, jotka tylysti sivuuttivat jopa kysymykseni ja kääntivät tervehdyksestä katseensakin miltei pois.
Miten olen tähän päässyt? Samanlainen ulkopuolisuuden tunne on ollut myös Helsingin yliopistolla. En tunne ketään oman alani opiskelijoista syvällisemmin. Onko minussa vikaa?
Pohdin, olenko saanut jotain muuta, mitä muut eivät ole saaneet. Olen ollut kuuden opiskeluvuoteni aikana Tampereella vain noin kolmasosan. Tuona aikana olen nähnyt maailmaa, asunut yli vuoden Latviassa, tutustunut riikalaisiin ihmisiin (ja minulla on siellä yhä monta ystävää, joiden kanssa pidän yhteyttä).
Olen tavannut mahtavia ihmisiä, ihastunut, viettänyt lämpimiä kesäpäiviä maleksien Riian kaduilla. Olen myös luonut Helsinkiin musiikkielämää, olen tutustunut moniin uusiin ihmisiin. Moniin ihmisiin ympäri maailmaa. Olen ollut onnellinen kävellessäni yöllä Ruttopuiston läpi Hostel Lönnrotiin ruotsalaisten muusikoiden kanssa juttelemaan. Olen paistanut herkkusieniä Vuosaaressa ystävän takapihalla. Olen kulkenut monta aurinkoista päivää Espalla ja Suomenlinnassa. Olen käynyt luennolla ja ollut aktiivinen Baltia-asioissa. Olen ollut onnellinen saadessani ympärille maailman parhaita pakdoja.
Mitään tuota en olisi saanut asuessani Tampereella. Olen löytänyt musiikkiseuranikin Helsingistä. Ja Helsingissä sitä musiikkia arvostetaan eri tavoin. Olen ollut liian kiinni, mutta nyt kun olen avoin, ihmiset muistavat vain kiinni olleen ihmisen.
Ei se minua haittaa. Minulla on hyvä elämä ja maailman parhaat kaverit. Kesällä sitten Prahaan YYY:n keikalle - siitä sen tietää, ne on mukana vuodesta toiseen!
torstai 16. huhtikuuta 2009
Kevät
Koneeni on kunnossa. Olen itsekin kunnossa, jossei oteta huomioon raakaa kevättä, mikä on vallannut Helsingin. Huhtikuu on aina ollut semmoinen saatanallinen koetinkivi kesää edeltävänä kirkkaana aikana. Asioita on tapahtunut erityisen paljon aina juuri huhtikuussa ja välillä tuntuu, että ei enää tarvitsisi tapahtua.
Mitään uutta ei kuitenkaan tässä nyt ole. Unta, töitä ja bänditreeniä. Ja pääsiäisenkin vietin puoliksi Helsingissä, puoliksi Varkaudessa. Lomalla innostuin teiniromantiikasta. Lauantain jälkeen olen lukenut kaksi osaa Stephenie Meyerin Twilight-saagasta ja kolmas osa aloitetaan tänään lapsenvahtisessiossa. On mukavaa lukea jotain koukuttavaa, vaikka se onkin nyt tässä tapauksessa teinikauhuromantiikkaa.
Alanpa tässä fiilistelemään Interpolia, ennen kuin ekat maistiaiset neljännestä albumista saapuvat.
Mitään uutta ei kuitenkaan tässä nyt ole. Unta, töitä ja bänditreeniä. Ja pääsiäisenkin vietin puoliksi Helsingissä, puoliksi Varkaudessa. Lomalla innostuin teiniromantiikasta. Lauantain jälkeen olen lukenut kaksi osaa Stephenie Meyerin Twilight-saagasta ja kolmas osa aloitetaan tänään lapsenvahtisessiossa. On mukavaa lukea jotain koukuttavaa, vaikka se onkin nyt tässä tapauksessa teinikauhuromantiikkaa.
Alanpa tässä fiilistelemään Interpolia, ennen kuin ekat maistiaiset neljännestä albumista saapuvat.
tiistai 31. maaliskuuta 2009
Sitä tavallista
Ei edes ole kiire, mutta ei oo taaskaan konetta. Nyt oon vielä töissä ja täälläkään ei nyt viittis ikuisuuksiin hengailla. Kamalan nopeita on noi lapset juoksemaan kun ikkunasta katsoo. Hauska päivä takana ja ekat reenit uudella reeniksellä eessä illalla. Toivottavasti päästään sisään.
Oon käyny Lahdessa juhlistamassa kevättä Torvessa ystävien kera ja kai sitä vois tehdä tälläkin viikolla jotain ekstremeä, eli huomenna kummitädille kylään näillä näkymin. To leffaan ja perjantainakin oli jotain, kuhan nyt muistas. Kiireitä pitelee, mutta hyviä kiireitä. On aika hyvä mieli siis.
Nyt lähen kaupan kautta kotiin. Aattelin kokata jotain hyvis ruokaa.
Oon käyny Lahdessa juhlistamassa kevättä Torvessa ystävien kera ja kai sitä vois tehdä tälläkin viikolla jotain ekstremeä, eli huomenna kummitädille kylään näillä näkymin. To leffaan ja perjantainakin oli jotain, kuhan nyt muistas. Kiireitä pitelee, mutta hyviä kiireitä. On aika hyvä mieli siis.
Nyt lähen kaupan kautta kotiin. Aattelin kokata jotain hyvis ruokaa.
perjantai 27. maaliskuuta 2009
Hopeless Case of a Kid in Denial
Kone tuli huollosta, taustalla soi Hellacopters ja kädessä lasillinen Southern Comfortia. Töissä sitä samaa vanhaa. Kohta puen päälle ja pistän menoksi Kallion Toveriin kirjanjulkkareihin. Viikonloppuna luvassa rokkia Lahdessa ja sunnuntaina duunihakemus eteenpäin. Kesätyö (joka jatkuu vuoden 2011 loppuun) on kyseessä. Jos nyt sais ees sen viikon loman, että pääsis Rocknrollboottenille Tukholma - Turku välille. Huh.
lauantai 28. helmikuuta 2009
Kohtaamisia
Kuulkaas, tänään on kumottu se väite, että mitään ei tapahdu jos vain istuu päivät pitkät kotona. Naapurin pieni mussukka tuli ilahduttamaan päivääni Suvin jäljessä ja pusutteli niinkuin pienet melkein vielä pentukoirat voivat tehdä. Päätin, että tänään ei sitten kitsastella enää.
Kokkasin mielettömän hyvää ruokaa. Naudan ulkofileestä peruspihvi ja rinnalle paistettua bataattia, kesäkurpitsaa, punasipulia, tuoretta basilikaa ja meiramia. Pari viipaletta kurkkua päälle ja viereen Casillero del Diablon Carmenerea, jonka ostin laivalta. Nettihaun mukaan tätä ei vielä ole Alkossa. Hyvää se on.
Uskaltauduin myös ulos. Torstain jälkeen on ollut taas kamala olo. Nielutulehdusta, lyön vetoa, että myös poskionteloissa tulehdus jyllää. Keuhkohin on pistänyt. Oloa ei mitenkään tietenkään helpota se, että töissä on selkeästi jotain pinnan alla. Luokan pojista on ilmeisesti tehty rikosilmoitus, tosin koulun jälkeisestä elämästä johtuvan tapauksen johdosta.
Eilen kävin vain kaupassa ja kaupan vieressä vilkaisemassa HYYn treenikämppiä. Tänään uskaltuiduin Apteekkiin ostamaan lisää ibuprofeiinia, ostin samalla kuumemittarin, jolla mittasin 37,42 astetta ruumiinlämpöä tullessani kotiin. Kävin myös kaupassa ostamassa kinkkua, kun ajattelin tehdä kinkkusalaatin iltaruuaksi. Ostin myös yhden Snickers-suklaapatukan, jollaista en ole ostanut viime kesän jälkeen, vaikka se on mun lempisuklaata.
Koska aurinko paistaa ulkona, ja tuntui ihan hyvältä, lähdin vielä käymään Levykauppa Äxässä. Yritin olla tuhlaamatta, joten ostin vain Riston live-levyn fiilistelläkseni uutta tulevaa albumia, jolla on Ihmeauto KITT! Riston livellä voi myös fiilistellä menneitä kesiä ja ehkä tuleviakin. Calliston levyn sain myös ostettua, tosin sitä on nyt kuunnellut jo toisaalla hiukan, mutta se on erinomainen levy ja suosittelen kaikille lämpimästi, se on Callistoa ja vanhasta poikkeavaa, eli uudistunutta.
Alakerran ovella oli yläkerran Lataamon vakiasiakas. Hän on yleensä aika hyvässä vireessä ja tänäänkin jopa niin hyvässä, että keskustelimme säästä. Tulee sellainen olo, että on voinut olla tekemässä jonkun päivästä inhimillisemmän kun tervehtii näitä itsensä kanssa sekaisin olevia.
Vaikka on flunssaa, päätin panostaa viikonlopun viihtymiseen. Teen vielä kaikkea kivaa, huomenna ehkä bänditreenejä: bändillä onkin jo nimi. Ehkä kuulette siitä vielä joku kerta. Nyt luen, mulla on kesken Westön Lang. Mielenkiintoinen kirja.
Kokkasin mielettömän hyvää ruokaa. Naudan ulkofileestä peruspihvi ja rinnalle paistettua bataattia, kesäkurpitsaa, punasipulia, tuoretta basilikaa ja meiramia. Pari viipaletta kurkkua päälle ja viereen Casillero del Diablon Carmenerea, jonka ostin laivalta. Nettihaun mukaan tätä ei vielä ole Alkossa. Hyvää se on.
Uskaltauduin myös ulos. Torstain jälkeen on ollut taas kamala olo. Nielutulehdusta, lyön vetoa, että myös poskionteloissa tulehdus jyllää. Keuhkohin on pistänyt. Oloa ei mitenkään tietenkään helpota se, että töissä on selkeästi jotain pinnan alla. Luokan pojista on ilmeisesti tehty rikosilmoitus, tosin koulun jälkeisestä elämästä johtuvan tapauksen johdosta.
Eilen kävin vain kaupassa ja kaupan vieressä vilkaisemassa HYYn treenikämppiä. Tänään uskaltuiduin Apteekkiin ostamaan lisää ibuprofeiinia, ostin samalla kuumemittarin, jolla mittasin 37,42 astetta ruumiinlämpöä tullessani kotiin. Kävin myös kaupassa ostamassa kinkkua, kun ajattelin tehdä kinkkusalaatin iltaruuaksi. Ostin myös yhden Snickers-suklaapatukan, jollaista en ole ostanut viime kesän jälkeen, vaikka se on mun lempisuklaata.
Koska aurinko paistaa ulkona, ja tuntui ihan hyvältä, lähdin vielä käymään Levykauppa Äxässä. Yritin olla tuhlaamatta, joten ostin vain Riston live-levyn fiilistelläkseni uutta tulevaa albumia, jolla on Ihmeauto KITT! Riston livellä voi myös fiilistellä menneitä kesiä ja ehkä tuleviakin. Calliston levyn sain myös ostettua, tosin sitä on nyt kuunnellut jo toisaalla hiukan, mutta se on erinomainen levy ja suosittelen kaikille lämpimästi, se on Callistoa ja vanhasta poikkeavaa, eli uudistunutta.
Alakerran ovella oli yläkerran Lataamon vakiasiakas. Hän on yleensä aika hyvässä vireessä ja tänäänkin jopa niin hyvässä, että keskustelimme säästä. Tulee sellainen olo, että on voinut olla tekemässä jonkun päivästä inhimillisemmän kun tervehtii näitä itsensä kanssa sekaisin olevia.
Vaikka on flunssaa, päätin panostaa viikonlopun viihtymiseen. Teen vielä kaikkea kivaa, huomenna ehkä bänditreenejä: bändillä onkin jo nimi. Ehkä kuulette siitä vielä joku kerta. Nyt luen, mulla on kesken Westön Lang. Mielenkiintoinen kirja.
maanantai 9. helmikuuta 2009
Minä kuulen kun maa kääntyy akselillaan
Niin.
Tänään ensimmäistä kertaa eräs oppilas suuttui minulle. Hän on aina äänessä, enemmän kuin minä ja minua pidetään tiukkana. En olekaan se mukava opettaja, jolle voi jutella mitä haluaa, joka viihdyttää tunnilla samalla kuin opettaa. Milloin tästä tällainen tuli? Aluksi koetin olla se opettaja, joka halusin. Sitten huomasin, että tuon luokan kanssa ei voi olla se opettaja. Päivät käyvät raskaiksi ollessa jotain, mitä ei halua.
Sain kuitenkin aikaan parin seuraavan viikon musiikin tunnit ja viritin kanteleet D-duuriin. Saadaanpa iloisempia lauluja.
Oma elämä on sitten sammunut työn tultua kuvioihin. Harrastan kyllä kerran viikossa uintia ja kerran viikossa muskaria, mutta siihen se jääkin. Keikalle ei jaksa ja baariin ei viitsi edes, kun aamut kuitenkin on vaikeita. Tai haluaisin tehdä asioita, mutta iltapäivällä, ennen kuin aurinko laskee. Oikeastaan kaikki on hyvin. Luen paljon, suunnittelen jatko-opiskeluja (kolmas tutkimussuunnitelmaraakile menossa). Vaikeinta tässä on päättää, mikä aihe kiinnostaisi enemmän. Toki minua kiinnostavat musiikin uudet ilmiöt, mutta myös Baltian kansanmusiikki ja äänimaisemat. On aika vaikeaa päättää.
Mailasin viikonloppuna Ieva B.:lle ja kyselin tietoa säkkipillistä. Hinta on n. 375-400 euroa ja tämän kevään aikana minusta tulee onnellinen latvialaisen säkkipillin omistaja. Lupaan, että en hätyytä kenenkään hermoja liikaa ainakaan sillä ihanalla äänellä.
Tänään tulee Pasila. Sen avulla selviän huomisen.
Tänään ensimmäistä kertaa eräs oppilas suuttui minulle. Hän on aina äänessä, enemmän kuin minä ja minua pidetään tiukkana. En olekaan se mukava opettaja, jolle voi jutella mitä haluaa, joka viihdyttää tunnilla samalla kuin opettaa. Milloin tästä tällainen tuli? Aluksi koetin olla se opettaja, joka halusin. Sitten huomasin, että tuon luokan kanssa ei voi olla se opettaja. Päivät käyvät raskaiksi ollessa jotain, mitä ei halua.
Sain kuitenkin aikaan parin seuraavan viikon musiikin tunnit ja viritin kanteleet D-duuriin. Saadaanpa iloisempia lauluja.
Oma elämä on sitten sammunut työn tultua kuvioihin. Harrastan kyllä kerran viikossa uintia ja kerran viikossa muskaria, mutta siihen se jääkin. Keikalle ei jaksa ja baariin ei viitsi edes, kun aamut kuitenkin on vaikeita. Tai haluaisin tehdä asioita, mutta iltapäivällä, ennen kuin aurinko laskee. Oikeastaan kaikki on hyvin. Luen paljon, suunnittelen jatko-opiskeluja (kolmas tutkimussuunnitelmaraakile menossa). Vaikeinta tässä on päättää, mikä aihe kiinnostaisi enemmän. Toki minua kiinnostavat musiikin uudet ilmiöt, mutta myös Baltian kansanmusiikki ja äänimaisemat. On aika vaikeaa päättää.
Mailasin viikonloppuna Ieva B.:lle ja kyselin tietoa säkkipillistä. Hinta on n. 375-400 euroa ja tämän kevään aikana minusta tulee onnellinen latvialaisen säkkipillin omistaja. Lupaan, että en hätyytä kenenkään hermoja liikaa ainakaan sillä ihanalla äänellä.
Tänään tulee Pasila. Sen avulla selviän huomisen.
lauantai 7. helmikuuta 2009
Ikävä
No tuli nyt vaan kamala ikävä, kun puhuttiin tänää ihmisistä ja Callistokin lähtee huomenna keikalle Blomeen. On siis kamala ikävä Vidzemen maaseudulle. Vai miten ois?
tiistai 3. helmikuuta 2009
Suosituksia
Koska elän hektistä elämää, haluan vain suositella paria asiaa, enkä tilittää enempää.
1) Vielä kun ehditte, käykäätten hakemassa Marian konditorian runebergintorttu. Aivan mahtava maku ja sopiva kokokin.
2) Saran uusin levy, jonka ostin levyalesta, toi mieleen paljon vanhoja aikoja. Ja se levy on muuten hyvä ja Sara on keikalla Femma-gaalassa Nosturissa 27.2. Olen menossa sinne ja mukaankin saa lähteä. KSK.
3) Aurinkoinen päivä on kiva viettää välituntivalvonnassa. Rauhallinen ilta taas rauhassa kuunnellen hyvää musiikkia.
4) Yrtsillä on parhaat uima-ajat iltapäivällä n.14:00 aikaan ja aika myöhään illalla on toinen hyvä hetki.
5) Tukholmaan kaikki. Meidän hyttiinkin mahtuu vielä 2 ihmistä. (Lähtö 15pvä, hinta alle 20eur).
1) Vielä kun ehditte, käykäätten hakemassa Marian konditorian runebergintorttu. Aivan mahtava maku ja sopiva kokokin.
2) Saran uusin levy, jonka ostin levyalesta, toi mieleen paljon vanhoja aikoja. Ja se levy on muuten hyvä ja Sara on keikalla Femma-gaalassa Nosturissa 27.2. Olen menossa sinne ja mukaankin saa lähteä. KSK.
3) Aurinkoinen päivä on kiva viettää välituntivalvonnassa. Rauhallinen ilta taas rauhassa kuunnellen hyvää musiikkia.
4) Yrtsillä on parhaat uima-ajat iltapäivällä n.14:00 aikaan ja aika myöhään illalla on toinen hyvä hetki.
5) Tukholmaan kaikki. Meidän hyttiinkin mahtuu vielä 2 ihmistä. (Lähtö 15pvä, hinta alle 20eur).
maanantai 26. tammikuuta 2009
Kesä2009
Hei kaikki, alla olevassa kuvassa on sitten ensi kesän biitsimuoti Jurmalan rannoille. Kiitos tästä kuvasta on Dienan ja Latvian kansallismuseon projekti 90-vuotiaalle Latvialle.
(c) DIENA + Latvijas Nacionalais Vestures Muzejssunnuntai 25. tammikuuta 2009
Taas uusi vuosi
Tänään on juhlittu uutta vuotta kello 18:00. Kiinalainen härän vuosi alkoi juuri ja minä olen viettänyt tavallista päivää: sunnuntait ovat mukavia, lepoa, uintia, saunaa, elokuvaa - tänään on juuri sellainen päivä.
Viikot töissä ovat menneet ripeästi. Päivät lasten seurassa kuluvat nopeasti. Opiskelemme musiikkia, äidinkieltä, matematiikkaa. Illat menevät lukemisessa, opiskelussa, ihmisten tapaamisessa, kotona hengailussa - kunnes tulin keskiviikkona taas kipeäksi. Kuumeessa on vaikea tehdä töitä, huomasin: pojat olivat jaanoja ja matematiikan laskut menivät päin persiaa.
Keikallaki kävin kattomassa Damn Seagullseja ja Division of Laura Leetä: viikon aikana on nähnyt niin paljon vanhoja tuttuja ja muitakin ihmisiä. Oon kyllä enemmän kuin tyytyväinen tilanteeseen ja jotenkin tuntuu kamalan mukavalta tehdä kaikenlaista.
Ei ehi ees bloggaamaan, mut eipä se paljo paina tässä. Ens viikolla pikavisiitti Varkauteen, keikkaa varmasti hiukka ja lopuks ehkä visiteeraamista uudessa Loosessa, joka muutti tänään uuteen osoitteeseensa.
Viikot töissä ovat menneet ripeästi. Päivät lasten seurassa kuluvat nopeasti. Opiskelemme musiikkia, äidinkieltä, matematiikkaa. Illat menevät lukemisessa, opiskelussa, ihmisten tapaamisessa, kotona hengailussa - kunnes tulin keskiviikkona taas kipeäksi. Kuumeessa on vaikea tehdä töitä, huomasin: pojat olivat jaanoja ja matematiikan laskut menivät päin persiaa.
Keikallaki kävin kattomassa Damn Seagullseja ja Division of Laura Leetä: viikon aikana on nähnyt niin paljon vanhoja tuttuja ja muitakin ihmisiä. Oon kyllä enemmän kuin tyytyväinen tilanteeseen ja jotenkin tuntuu kamalan mukavalta tehdä kaikenlaista.
Ei ehi ees bloggaamaan, mut eipä se paljo paina tässä. Ens viikolla pikavisiitti Varkauteen, keikkaa varmasti hiukka ja lopuks ehkä visiteeraamista uudessa Loosessa, joka muutti tänään uuteen osoitteeseensa.
sunnuntai 11. tammikuuta 2009
Tuvu tu esi!
Ihan mieletöntä oli. Hävisin latvialaisessa monopolissa vaikka mulla oli Riga ja Montreala (vähän niinku Erottaja ja Bulevardi). Sain tytöiltä kirjoja: Aija antoi Ziedoniksen Epifaaniat ja Marika Jaunsudrabinsta. Ostin myös pari tärkeää informatiivistä kirjaa (Neuvostoaikainen kulttuuripolitiikka vuosina 1932-1964 "Par muziku skaistu un melodisku"). Ja uuden kokoelman latvialaisista kansansävelmistä: nyt mulla on jo nuottejakin. Pitänee tutustua noihin joku päivä.
Olisi niin paljon asioita, mutta kello on jo 23. Jätän matkakertomuksen toiseen kertaan. Huomenna menen tutustumaan luokkaan ja toimintaan: ens viikon torstaina alkaa työt musiikinopettajana itä-helsinkiläisellä ala-asteella.
Tiistaina juhlitaan Loosessa noin 19:00 aikaan sitten sitä, koska myöhemmin viikkokaljottelut on sitten paljon kevyempiä.
Olisi niin paljon asioita, mutta kello on jo 23. Jätän matkakertomuksen toiseen kertaan. Huomenna menen tutustumaan luokkaan ja toimintaan: ens viikon torstaina alkaa työt musiikinopettajana itä-helsinkiläisellä ala-asteella.
Tiistaina juhlitaan Loosessa noin 19:00 aikaan sitten sitä, koska myöhemmin viikkokaljottelut on sitten paljon kevyempiä.
tiistai 6. tammikuuta 2009
Tammikuu on pakkaskuu
Noinhan se vuosi vain alkoi pakastellessa oikein kunnolla myös täällä Helsingissä - iloa tästä ei minulle ole ollut - aurinkoiset pakkaspäivät ovat jääneet taas sairastelun jalkoihin. En ymmärrä miten olen niin hyvä metsästämään kaikkein ärhäkkäimmät ja pisimmät virukset ja bakteerit. Tällä kertaa vierailulla oli vatsavirus, joka lamautti koko vatsan ja lääkärin sanojen mukaan vatsa tuntui "kuin leililtä joka heiluttaa sisältöään". Noh, ei siinä, pahin oli ohi jo lauantai-iltana, tosin tänäänkin vielä hiukan on koskeskellut.
Huomenna menen aamulla kello 8:00 toiselle puolen Helsinkiä työhaastatteluun. Saas nähdä kuinka käy. Ennen seuraavaa matkaa pitäisi ehtiä aamulla Partioaitasta hakemaan ultrakevyt makuupussi ja kello 11.30 laivani lähtee Katajanokalta kohti Tallinnaa, josta juna ponkaisee vauhtiin 16.50 kohti Tarttoa. Aion osallistua siellä CS-miittiin ja yöpyä Soppakaupungissa ja jatkaa aikaisin aamulla puoli seitsemän kohti Riikaa.
Riiassa minulla on sopivasti ohjelmaa ja yöpaikkoja vaikka muille jakaa. Voi kuitenkin olla, että eksyn to-pe-yöksi hotelliin, jos siltä tuntuu. Perjantaina tutustun maaseutuun ja lauantaina lähiöön. Jännää tämä, enkä olekaan aiemmin tutustunut _semmoisiin_ paikkoihin. Luvassa on siis jännitystä ja hurjia tilanteita, jos muistan oikein mukavan tien Vidzemen alueella.
Paluu joskus aikaisintaan sunnuntaina. Kaikkihan riippuu paljolti myös huomisaamusta. Jos ei ole töitä, ei ole pakko tulla Suomeenkaan.
Huomenna menen aamulla kello 8:00 toiselle puolen Helsinkiä työhaastatteluun. Saas nähdä kuinka käy. Ennen seuraavaa matkaa pitäisi ehtiä aamulla Partioaitasta hakemaan ultrakevyt makuupussi ja kello 11.30 laivani lähtee Katajanokalta kohti Tallinnaa, josta juna ponkaisee vauhtiin 16.50 kohti Tarttoa. Aion osallistua siellä CS-miittiin ja yöpyä Soppakaupungissa ja jatkaa aikaisin aamulla puoli seitsemän kohti Riikaa.
Riiassa minulla on sopivasti ohjelmaa ja yöpaikkoja vaikka muille jakaa. Voi kuitenkin olla, että eksyn to-pe-yöksi hotelliin, jos siltä tuntuu. Perjantaina tutustun maaseutuun ja lauantaina lähiöön. Jännää tämä, enkä olekaan aiemmin tutustunut _semmoisiin_ paikkoihin. Luvassa on siis jännitystä ja hurjia tilanteita, jos muistan oikein mukavan tien Vidzemen alueella.
Paluu joskus aikaisintaan sunnuntaina. Kaikkihan riippuu paljolti myös huomisaamusta. Jos ei ole töitä, ei ole pakko tulla Suomeenkaan.
lauantai 3. tammikuuta 2009
Ensimmäinen
2.1. näin 5. kerran elokuvan Control. Elokuva, joka peilaa elämää olemisen ja vaatimusten, riittämättömyyden tunteen ja sairauden kautta. Lopulta päähenkilö Ian Curtis, tekee valinnan elämän ja kuoleman väliltä - katsoo Hertzogin Stroszek elokuvan ja kuuntelee Iggy Popin The Idiot levyn ja lopulta pistää päänsä lenkkiin, ja räväyttää kuivaustelineen auki.
Jotenkin ainakin välillä on ihan samanlainen tunne, riittämättömyys ja auki revitty persoonallisuus, jopa aggressiivisuus ovat elämässä niin tuttua. Ja sairaus, se ettei tunnu kontrolloivan omaa elämäänsä yhtään, vaan on muiden tuulten armoilla. Vaikeaa on yrittää toteuttaa omia toiveitaan, kun ei muille riitä edes itsenään, vajavaisena ja erehtyväisenä.
Eilen sain omituisen kohtauksen, koko ilta ja yö meni voihkiessa kivusta, jopa unissaan. Luultavasti jokin lihas on revähtänyt kylkiluiden kohdalta ja pienikin liike tekee kipeää. En usko sen kuitenkaan olevan mikään luunmurtuma. Tänään lepo on auttanut, ja enpä ole tehnyt paljon muuta kuin istunut tai maannut. Huomisen työvuoronkin jouduin perumaan.
Menen keskiviikkona työhaastatteluun: jos hyvin käy, minulla on puuhaa kevääksi. Jos ei käy, niin on minulla silti puuhaa kevääksi. Keskiviikkona lähtee myös laiva Tallinnaan ja bussi Riikaan. Aion viettää pidennetyn viikonlopun rakkaassa kakkoskotikaupungissa, istua kahvilla I love you:ssa, napata teehörpyt Goijassa ja napata sushia Kabukista ja kävellä päiväostoksille keskustan kirjakauppoihin ja Emihla Gustavaan suklaakakulle ja kahville. Illalla pakenen Andrejsalaan Lokkikeikalle ja pistäydyn yöretkellä Cesiksessä Aijan luona. Lauantai-illan viettänen merenrannalla Riian lähiössä Vecakissa, jossa voin rauhoittua ennen paluumatkaa Helsinkiin.
Mietin asioita, elämää lähinnä, sitä että miten tästä voisi tehdä vieläkin paremman. Nautin kyllä tästäkin päivästä: vaikka kipuja on ollut, olen ottanut vähän jätskiä ja suklaata, läträsin naamarasvalla (ostin silmänympäryksellekin oman voiteen) ja katsonut hölmöjä elokuvia. Aion vielä hetkeksi avata Pleikan ja pistää turpaan poikia Canis Canem Editissä. Lopuksi siirryn lepäämään makuuasentoon.
Jotenkin ainakin välillä on ihan samanlainen tunne, riittämättömyys ja auki revitty persoonallisuus, jopa aggressiivisuus ovat elämässä niin tuttua. Ja sairaus, se ettei tunnu kontrolloivan omaa elämäänsä yhtään, vaan on muiden tuulten armoilla. Vaikeaa on yrittää toteuttaa omia toiveitaan, kun ei muille riitä edes itsenään, vajavaisena ja erehtyväisenä.
Eilen sain omituisen kohtauksen, koko ilta ja yö meni voihkiessa kivusta, jopa unissaan. Luultavasti jokin lihas on revähtänyt kylkiluiden kohdalta ja pienikin liike tekee kipeää. En usko sen kuitenkaan olevan mikään luunmurtuma. Tänään lepo on auttanut, ja enpä ole tehnyt paljon muuta kuin istunut tai maannut. Huomisen työvuoronkin jouduin perumaan.
Menen keskiviikkona työhaastatteluun: jos hyvin käy, minulla on puuhaa kevääksi. Jos ei käy, niin on minulla silti puuhaa kevääksi. Keskiviikkona lähtee myös laiva Tallinnaan ja bussi Riikaan. Aion viettää pidennetyn viikonlopun rakkaassa kakkoskotikaupungissa, istua kahvilla I love you:ssa, napata teehörpyt Goijassa ja napata sushia Kabukista ja kävellä päiväostoksille keskustan kirjakauppoihin ja Emihla Gustavaan suklaakakulle ja kahville. Illalla pakenen Andrejsalaan Lokkikeikalle ja pistäydyn yöretkellä Cesiksessä Aijan luona. Lauantai-illan viettänen merenrannalla Riian lähiössä Vecakissa, jossa voin rauhoittua ennen paluumatkaa Helsinkiin.
Mietin asioita, elämää lähinnä, sitä että miten tästä voisi tehdä vieläkin paremman. Nautin kyllä tästäkin päivästä: vaikka kipuja on ollut, olen ottanut vähän jätskiä ja suklaata, läträsin naamarasvalla (ostin silmänympäryksellekin oman voiteen) ja katsonut hölmöjä elokuvia. Aion vielä hetkeksi avata Pleikan ja pistää turpaan poikia Canis Canem Editissä. Lopuksi siirryn lepäämään makuuasentoon.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
