Vuosi pulkassa

Maksoin kaikki laskut, joten ens vuodelle vaa siskojen velkojen kanssa.

Ahistus keuhkossa ja poskiontelossa --> Kipeys. En oo ostanu lääkkeitä pariin kuukauteen, ku ei jää ruokaankaan rahaa.

Pileitä tänää: Töölössä, Hagiksessa, Pasilassa, Sutelansaaressa, Punavuoressa, Kampissa ja öö kai se kutsu tuli myös Haagaan. Päätin vissiin olla kotona ja katsoa Monty Pythonia. Juhlia ehtii ensi vuonnakin.

Asa soi. Tai Avain, koska punainen tiili. Puin Riikan Tansaniasta/Zanzibarilta tuoman kangasasun. Aika kiva. Kohta vähän shoppaa tohon Kampin K-kauppaan ja sit vaa oleskelua. Uusi puolenkuukauden kämppis muutti tänään. Olohuone täynnä kamaa.

Mitä vielä? No toivottavasti ens vuosi on parempi. En usko -- paskemmaks ne on viimeaikoina vaan muuttuneet.

jekkuglögi!

Noh, ihan kamalasti ihmisiä tulee jekku + glögi hakusanoin googlesta. Sen ja joulun kunniaksi tässä kaikille perusresepti. Laittakee siihen jekkua joko 4cl jos ootte kovia tyttöjä ja 2cl jos ootte vässykkäpoikia. Ja päälle sitten kuumaa punaista glögiä. Naminami (on parempaa kuin vodka-glögi). Ja niin, ihan normaalikokoiseen kuppiin se. Muki on oikein hyvä.

Muutoin tämä neiti lähtee viimeiselle työrupeamalle (4h) ennen joulua ja toivottaa kaikille lukijoille ja ystäville oikein hyvää joulua! Törmäillään sitten Joroisten hautausmaalla, jouluyönä.

Juhlista jaloin.

Enpä ole ehtinyt tekemään mitään järkevää, edes ajattelemaan joulua ennen kuin eilen. Glögiä (jekulla ja ilman) on juotu kyllä ja pipareita on maisteltu kolmen maan reseptein. Mutta tänä aamuna kun jonotin puhelinajalla lääkärille, kirjoitin joulukortteja (yhteensä 5 kappaletta). Yhden kotiin, yhden iskälle, yhden mummolaan, yhden kummilapsen perheelle ja yhden mummolle ja papalle.

Juhlista jaloin? Meidän perheen joulu on 1) Hässäkkää, 2) Riitelyä, 3) Juopottelua, 4) Nukkumista ja 5) Tärkeää yhdessäoloa. Viides ja neljäs kohta korvaa täpärästi kolme ensimmäistä niin, että joka vuosi kaikki haluavat olla paikalla viettämässä yhteistä joulua. Kuulin, että tänä vuonna aattona puuttuu vain isosisko ja avomies. Mutta tulevat luultavasti heti joulupäivänä sitten kylään. Alpokoira on varmaan ihan paniikissa ihmismäärän vuoksi. Onneksi yövieraita ei jää kuin 4, vakioasukkaiden lisäksi. Ja toivottavasti, kellariin joutuu tänä vuonna jotkut muut kuin astmaatikot sairaat.

Olen kuunnellut lisää kasarihittejä. Joy Divisionia (no vähän 70-lukua joo) ja Depeche Modeakin. Mutta eniten tässä mietin, josko menisi pitkästä aikaa Anviliin ensviikon torstaina!

Whatever words I say

Well.

Kiirettä on pitänyt. Ensin n. 8-22 työpäiviä viimeviikolla 3kpl, jonka jälkeen laivalle (Turusta) - siellä soitti Lapko, Rubik ja Damn Seagulls. Oli kiva risteily, vaikka väsytti. Mietin kaikenlaisia asioita ja menin aikasin nukkumaan. Helsingissä menin suoraan Baariin (Looseen) ja tulin kotiin kun se meni kiinni. Lauantaina oli HEO-tyyppejä kylässä ja niiden kanssa piti mennä myös Baariin (Looseen). Loosesta tultiin vielä Emman ja naapurin kanssa kotiin ja valvottiin kuuteen kuunnellen hyvää musiikkia.

Eilen käveltiin Kaisan kanssa Kaivarissa. Ja tänään olen soittanut lääkärille ja tarkentanut labrakäyntejä: tällä viikolla ti, to, pe. Toivottavasti ehdin. Täytynee soittaa, että myöhästyn torstaina töistä tuon vuoksi. Töitä on neljänä päivänä tällä viikolla. Lähenee siis normaalia työläisen elämää. Tosin tuntipalkka tälläin melkovalmiille maisterille 8,6e... Suostuisitkos?

On ollu Cure tehosoitossa. Kasarirakkauslaulut on rautaa!

Tälläviikolla 3pikkujoulut ja kauneimmat joululaulut. Tullee kiire.

Pirms Ziemasveetkiem Riigaa

Ennen joulujuhlaa Riiassa oli kiireistä. Urheat suomalaiset kohtasivat vastoinkäymisiä myrskyjumalan antamina, laivat eivät kulkeneet ja lähtö myöhästyi 10tuntia. Mutta loppujen lopuksi, perjantaina kello 2:00 bussi kaarsi Autostan pihaan. Taksimatka Stabu ielalle oli pikainen, joskin kallis, mutta sänky odotti isossa neliössä. Asunto sijaitsi neljännessä kerroksessa, vanhassa 2. pihan talossa ja asukkaita odotti lämmin suihku ja 3 kämppäkaveria, jotka olivat saapuneet etukäteen.

Perjantaiksi sovitut tapaamiset oli suunniteltu hyvin ja oikein mukavia ottaen huomioon kiireen. Ekskursiolaiset solmivat kontakteja ja kuulivat mielipiteitä, ja jotkut joka pääsivät eurooppa-ohjelmaan. Eräs itäsuomalainen 25-vuotias naishenkilö tosin otti ja vetäisi pullollisen Shiraz-punaviiniä perjantai-iltana ja kärsi siitä aamutunneilla: tosin kännissä saa näköjään halpoja takseja (2Ls) sekä RUKKASIA miehiltä.

Lauantaina reissu jatkui shoppailun merkeissä, kahdet kengät löysivät omistajan. Lisäksi Raaman Hare Krisnat tuli moikattua. Iltapäivällä oli sovittu tapaaminen Jurmalassa, Jaundubultissa toimittaja Jukka Rislakin kanssa. Iltapäivä kului rannalla kävelyyn, ruokailuun ja palokunnan yllärisaapumiseen ravintolaan. Rislakki tarjosi kahvia ja Anna Ziguren leipomaa piirakkaa kotonaan.

Illalla tapasin Eliinan (ainoan latvialaisen, johon oli aikaa törmätä) ja söin sushia Samurajsissa. Menin nukkumaan ajoissa, koska väsytti.

Sunnuntaina matkustimme takaisin Suomeen. Matkaseurue oli oikein mukava.

Nyt olen tehnyt n. 12-14tuntista työpäivää tässä pari päivää, paitsi että tänään piti mennä tenttiin kello 14:00, enkä kyennyt kuitenkaan, kun oli niin heikko olo. Huominen ja torstai vielä töitä, sitten taas laivailemaan kohti Tukholmaa - kera Lapkon, Damn Seagullsien ja Rubikin.

Olo on ok. Parempikin voisi olla.

Sapnos ar valejam acim.

Unia avoimin silmin.

Oon Latviassa seuraavat päivät. Pitäkää Suomi pystyssä!

nyt jälkiviisaana (ja alaselkäjomotuksessa) on ehkä hyvä sanoa, että ainii, ohan mulla ollut näitä kipuja vaikka niin väitin vaan ettei ole. nyt kun olen istunut 6 tuntia tässä samalla tuolilla tehden välillä vain nopeita juoksuja vessaan/keittiönurkkaukseen täällä töissä, muistan, että tuo sama jomotus on miltei jokakertaista, mutta normaalisti liikkuessa sitä ei huomaa. semmoista mietin juuri.

olen lukemassa iltasanomien viikonloppuliitettä: siihen on valittu Tanja Saarelan (os Vienonen, ent. Karpela) parhaita sanomisia rakkauselämästään. tämä kiinnitti huomioni: "mitä vanhemmaksi tulee, ei jaksa enää pelleillä". Taitaa olla Saarellalla aika heikohko käsitys sitten elämästä ja rakkaudesta, jos nuorena pelleili asian suhteen. En tunne yhtään ihmistä, jotka ottaisivat nämä asiat jotenkin leikin ja pelleilyn kannalta. Ei se välttämättä ole hävettävää, että ei sitten se suhde kannakaan, tai muutoin toimi. no juu, mikäs olen tästä sanomaan mitään. mutta en ainakaan minä jaksa edes alkaa miettiä suhdetta, jos tuntuu että se on leikkisuhde tai pelleilyä.

Mikäs tämä vuoden 1918 buumi sitten on. Luen kyllä juuri Där vi en gång gåttia (Missä kuljimme kerran, Kjell Westö) ja Kaisankin panoksen saanut RAJA 1918 (nähtävä, ei vielä nähty) on vain alkusoittoa. Panu Rajalakin on innostunut kirjoittamaan vuodesta ja epäilemättä kohta ihan kaikki. Mutta suomalaiset, niinkuin minäkin, virallisesti sukuhistoriassa molemminpuolin. Vääryyksien selvittäminen, olen miettinyt jo kauan, onko siinä loppujen lopuksi mitään mieltä. Ei unohtaminenkaan ole oikein.

Jatkan tässä vielä tunnin, on ollut hiljaista, silmiin koskee ja selkään ja muutoinkin. Mutta olen ihan hyvilläni, että kävin lääkärissä: jos vaikka tämä tästä.

En mä osaa enää sanoa paljoa

"And maybe I didn't hold you all those lonely lonely times

And I guess I never told you I'm so happy that you're mine

Little things I should've said and done I just never took
the time

You were always on my mind you were always on my mind"

Mutta:
Kävin taas lääkäreillä (mon.) ja löytyi toinen kammottavuus
ruumiista. Lisätutkimuksia ensiviikoilla. Sitten taas
katsellaan.

Tossa lyhykäisyydessään: siis ensimmäinen on positiivinen
versio,toinen pahempi.