Tou

Viimeaika on ollut erilaista. En ole juonut alkoholia kuin kerran tässä kuussa. Kävin sairaalassa tutkimuksissa. Olen väsynyt, vaikka nukun 8-10 tuntia yössä.

Sairaalassa aloitettiin tutkimukset lisäsairauksien selvittämiseksi. Tulokset tulevat tällä viikolla. Tammikuussa jatkokäynti: kunhan CT-kuvat Tampereelta saadaan. Tähystyksessä selvisi arpeutunut oikea puoli ja vasemmalta pursuaa joka reiästä ylimääräistä kamaa. Leikkaus vuonna 05 on jätetty kesken ja jatkotoimenpiteet on siis näillä näkymin leikkaus. Väliaikaiseksi hoidoksi pistettiin neljäs kortisonikuuri vuoden sisään. Lisäksi suositeltiin taas nenähuuhtelukannun hankintaa. Se onkin mun joululahjalistalla ykkösenä, toivottavasti pukki kuulee. Kakkosena PEF-mittari.

Mitäs muuta? Sain kolmannen työpaikan taas Ruskeasuon koululta, aloitan maanantaina 3.12. kyseessä on sijaisuuksia, mutta melko tiheään tahtiin. Ainakin sen aikaa niitä teen, että taloudellinen balanssi palaisi.

Gradu ei ole edistynyt. Enkä jaksaisi edes ajatella kirjoittamista. Mutta hei hurjaa kuitenkin: syyskauden loputtua opintorekisterissä tulee olemaan täydet 47 opintopistettä, eli n.30,5 opintoviikkoa. Ei kai tässä muuta, sosiaalinen elämä näyttää vaan lakastuneelta: tai se on ehkä erilaista kuin ennen. Nyt elokuvia ja päivällisiä, kokouksia ja konsertteja- tällainen tila sopii hyvin mulle.

This Atmosphere

(walk in silence
don't turn away in silence
your confusion
my illusion
worn like a mask of self-hate
confronts and then dies
don't walk away)

I am totally confused, mislead and now: following my precursors.

I saw this movie ("control") and I found myself: I know how it feels to be in the middle of the struggle, trying to give all, and thats not enough. Choosing love from hate, hate from love.
And the pain of the paroxysms. Dealing with unidentified feelings, dealing with sense, potentialities, closeness, susceptibility, tenderness and vulnerability.

I would like to believe that this path has been walked through million times. It never ever makes it easy. After minutes without oxygen, body seems to give all out, time is lingering around and soon it's all black and white. And from these verges we will found the meaning, the tendency.

(people like you find it easy
naked to see
walking on air
hunting by the rivers
through the streets
every corner abandoned too soon
set down with due care
don't walk away in silence
don't walk away)

This is not about others. This seems to be about me: you cannot help me be better, I am not dependent for others. Solitude nourishes solitary feelings.

Punainen, numero 6

Voisin sanoa muutaman sanan Jokelasta, mutta se on taidettu puhua jo läpi. Sanon vain, että jos kaverilla menee paskasti, niin kannattaisi pysähtyä miettimään voiko sille tehdä jotain. Intternetissä, USAssa sekä videopeleissä ei ole yhtään enempää mitään pahaa kuin historian opettamisella koulussa, Putinin ja Stalinin Venäjällä tai pyssyleikillä navetan vintillä 60-luvulla.

Tuo tuosta. Muutoin ihan jees täällä, olen Itä-Suomessa, täällä on kuulkaas lunta vaikka hiihtämiseen, lisää on luvattu. Tänä aamuna vietin stressivapaata: kahvia, appelsiinimehua, villasukat ja avaraa luontoa.

Eipä tässä muuta. Telkku on kaveri ja piano on juopotellu. Iltapäivällä muuta ohjelmaa.

Ennen kuin arvaattekaan

No enpä ole paljon tehnyt:

Torstaina join ensin 3 Liisaa ravintolassa, sitten Hotelli Simonkentän hotellihuoneessa, sitten Coronassa ja lopuksi vielä Korjaamolla. Ja perjantaina aloitin ravintola Vespassa, jatkoin kotona ja sitten Bellyssä ja lopuksi vielä Loosessa.

Olen tehnyt tutkimusmatkoja itseen ja muihin ihmisiin. Kadonnut mystisesti kaveriseurasta Looseen istumaan elokuvamaisesti baaritiskillä ja puhumaan baarimikoille ja -minnoille. Pääasia, että kaikesta tästä jäi hyvä fiilis käsiin.

Lauantaina pelasin 2tuntia Sly 3:sta ja pari tuntia GTA:ta. Ja sitten illalla Teemulle ja Alisalle kahville, kakulle ja konjakille. Ja sieltä vielä Kustaa Vaasaan. Ja eilen 3B:n raitiovaunussa tajusin, että ei ne olekaan kirjat ja elokuvat, jotka ovat luoneet käsityksen Helsingistä, vaan enemmänkin musiikki. Niin, Vieläkö soitan banjoa? Ja toinen kappale, mikä soi mp3-soittimessa oli tämä.

Tulevalla viikolla alkaa kesäloma, se on adios, mä olen lämpimämmässä ympäristössä sitten.

Helsinki city lights

Sitten kun ne valot menee siniseksi.

Mutta niin asiaan. Olin tänään tädin kanssa syömässä, Kaisan kanssa Coronassa, Jullen kanssa Korjaamolla itkemässä Unilehtoa.

Mutta että se kuva, minkä olen pääkaupunkiseudun ihmisistä saanut, että ihmiset ovat jotenkin puolionnellisia/onnettomia, tuli taas mieleen. Se on ehkä elokuvien ja kirjojen luoma illuusio, että elämä täällä olisi jotenkin erilaista. Mutta kun siinäs kusetat koiraa Mannerheimintiellä tai Joutenlahdentiellä, niin se on yksi ja sama, ehkä tälläisena iltana vastaan tulee yksi elävä ihminen, joka hymyilee tai sitten ei.

Öisistä ja iltaisista kohtauksista voisi kirjoittaa kirjan. Se se vasta olisi luettavaa.

Olen väsynyt. Nukun nyt pois.