Synkkyys ja kurjuus sentään

Tapasin tällä viikolla erään ihmisen CS-miitissä, jota olen jo pidemmän aikaa toivonut tapaavani. Hän asuu Suomessa, muttei ole suomalainen. Olen joskus aiemmin jutellut hänen kanssaan irkissä, ja ihminen on vaikuttanut mukavalta.

Mutta taas kerran tavatessani mukavan ihmisen huomasin raadollisuuden ihmisajatuksissa. Ihmiset ovat mukavia, mutta niistä hehkuu epävarmuus asioiden suhteen. Olen edelleen sitä mieltä, että kyseinen ihminen on mukava. Mutta hän päästi suustaan sammakon, jota en edelleenkään ole osannut arvioida.

Tarina menee näin. Puhumme Suomen kesäsäästä, lähinnä varjosta joka vyöryy uhkaavana Sinebrychoffin museon ylitse kohti meidän joukkoamme. Joku valittaa, että paskan paikan olette valinneet: kuka oli täällä ekana? Myönnän olleeni ensimmäinen, mutta kommentoin myös, että kaikki eivät myöskään pidä auringosta ja kuumuudesta, joten jos haluatte valita paikat, tulkaa itse ensin. Päästyäni sanomasta, että pidän viileistä kesistä, pakkasesta lumesta ja pimeästä, eräs italialainen muistuttaa, että muuttaisit pohjoiseen. Sanon tähän väliin, että pidän Helsingistä. Tässä vaiheessa alun ulkomaalainen Suomessa ottaa osaa keskusteluun ja sanoo, että "thats your only problem". Halusin saada lisätietoa siitä, mikä kenties on ainut ongelmani. Se, että pidän viileästä, pimeästä ja talvesta? Vai se, että pidän Helsingistä? Vastausta en saanut.

On varmaa, että pidän tästä ihmisestä - ihmisenä, mutta olen myös aika varma siitä, että hän ei tiennyt kenen kanssa keskusteli. Joskus olen saattanut tilittää internet-ympäristössä enemmänkin siitä, etten tiedä mihin kuulun.

Minua risoo kamalasti asiat, jotka jäävät kesken; ihmiset, jotka arvostelevat antamatta mahdollisuutta korjata arvostelun alainen asia. Jos joku tietää mitä tehdä, miten olla parempi ihminen: otan vastaan neuvoja.