Kesä2009

Hei kaikki, alla olevassa kuvassa on sitten ensi kesän biitsimuoti Jurmalan rannoille. Kiitos tästä kuvasta on Dienan ja Latvian kansallismuseon projekti 90-vuotiaalle Latvialle.

(c) DIENA + Latvijas Nacionalais Vestures Muzejs

Taas uusi vuosi

Tänään on juhlittu uutta vuotta kello 18:00. Kiinalainen härän vuosi alkoi juuri ja minä olen viettänyt tavallista päivää: sunnuntait ovat mukavia, lepoa, uintia, saunaa, elokuvaa - tänään on juuri sellainen päivä.

Viikot töissä ovat menneet ripeästi. Päivät lasten seurassa kuluvat nopeasti. Opiskelemme musiikkia, äidinkieltä, matematiikkaa. Illat menevät lukemisessa, opiskelussa, ihmisten tapaamisessa, kotona hengailussa - kunnes tulin keskiviikkona taas kipeäksi. Kuumeessa on vaikea tehdä töitä, huomasin: pojat olivat jaanoja ja matematiikan laskut menivät päin persiaa.

Keikallaki kävin kattomassa Damn Seagullseja ja Division of Laura Leetä: viikon aikana on nähnyt niin paljon vanhoja tuttuja ja muitakin ihmisiä. Oon kyllä enemmän kuin tyytyväinen tilanteeseen ja jotenkin tuntuu kamalan mukavalta tehdä kaikenlaista.

Ei ehi ees bloggaamaan, mut eipä se paljo paina tässä. Ens viikolla pikavisiitti Varkauteen, keikkaa varmasti hiukka ja lopuks ehkä visiteeraamista uudessa Loosessa, joka muutti tänään uuteen osoitteeseensa.

Tuvu tu esi!

Ihan mieletöntä oli. Hävisin latvialaisessa monopolissa vaikka mulla oli Riga ja Montreala (vähän niinku Erottaja ja Bulevardi). Sain tytöiltä kirjoja: Aija antoi Ziedoniksen Epifaaniat ja Marika Jaunsudrabinsta. Ostin myös pari tärkeää informatiivistä kirjaa (Neuvostoaikainen kulttuuripolitiikka vuosina 1932-1964 "Par muziku skaistu un melodisku"). Ja uuden kokoelman latvialaisista kansansävelmistä: nyt mulla on jo nuottejakin. Pitänee tutustua noihin joku päivä.

Olisi niin paljon asioita, mutta kello on jo 23. Jätän matkakertomuksen toiseen kertaan. Huomenna menen tutustumaan luokkaan ja toimintaan: ens viikon torstaina alkaa työt musiikinopettajana itä-helsinkiläisellä ala-asteella.

Tiistaina juhlitaan Loosessa noin 19:00 aikaan sitten sitä, koska myöhemmin viikkokaljottelut on sitten paljon kevyempiä.

Tammikuu on pakkaskuu

Noinhan se vuosi vain alkoi pakastellessa oikein kunnolla myös täällä Helsingissä - iloa tästä ei minulle ole ollut - aurinkoiset pakkaspäivät ovat jääneet taas sairastelun jalkoihin. En ymmärrä miten olen niin hyvä metsästämään kaikkein ärhäkkäimmät ja pisimmät virukset ja bakteerit. Tällä kertaa vierailulla oli vatsavirus, joka lamautti koko vatsan ja lääkärin sanojen mukaan vatsa tuntui "kuin leililtä joka heiluttaa sisältöään". Noh, ei siinä, pahin oli ohi jo lauantai-iltana, tosin tänäänkin vielä hiukan on koskeskellut.

Huomenna menen aamulla kello 8:00 toiselle puolen Helsinkiä työhaastatteluun. Saas nähdä kuinka käy. Ennen seuraavaa matkaa pitäisi ehtiä aamulla Partioaitasta hakemaan ultrakevyt makuupussi ja kello 11.30 laivani lähtee Katajanokalta kohti Tallinnaa, josta juna ponkaisee vauhtiin 16.50 kohti Tarttoa. Aion osallistua siellä CS-miittiin ja yöpyä Soppakaupungissa ja jatkaa aikaisin aamulla puoli seitsemän kohti Riikaa.

Riiassa minulla on sopivasti ohjelmaa ja yöpaikkoja vaikka muille jakaa. Voi kuitenkin olla, että eksyn to-pe-yöksi hotelliin, jos siltä tuntuu. Perjantaina tutustun maaseutuun ja lauantaina lähiöön. Jännää tämä, enkä olekaan aiemmin tutustunut _semmoisiin_ paikkoihin. Luvassa on siis jännitystä ja hurjia tilanteita, jos muistan oikein mukavan tien Vidzemen alueella.

Paluu joskus aikaisintaan sunnuntaina. Kaikkihan riippuu paljolti myös huomisaamusta. Jos ei ole töitä, ei ole pakko tulla Suomeenkaan.

Ensimmäinen

2.1. näin 5. kerran elokuvan Control. Elokuva, joka peilaa elämää olemisen ja vaatimusten, riittämättömyyden tunteen ja sairauden kautta. Lopulta päähenkilö Ian Curtis, tekee valinnan elämän ja kuoleman väliltä - katsoo Hertzogin Stroszek elokuvan ja kuuntelee Iggy Popin The Idiot levyn ja lopulta pistää päänsä lenkkiin, ja räväyttää kuivaustelineen auki.

Jotenkin ainakin välillä on ihan samanlainen tunne, riittämättömyys ja auki revitty persoonallisuus, jopa aggressiivisuus ovat elämässä niin tuttua. Ja sairaus, se ettei tunnu kontrolloivan omaa elämäänsä yhtään, vaan on muiden tuulten armoilla. Vaikeaa on yrittää toteuttaa omia toiveitaan, kun ei muille riitä edes itsenään, vajavaisena ja erehtyväisenä.

Eilen sain omituisen kohtauksen, koko ilta ja yö meni voihkiessa kivusta, jopa unissaan. Luultavasti jokin lihas on revähtänyt kylkiluiden kohdalta ja pienikin liike tekee kipeää. En usko sen kuitenkaan olevan mikään luunmurtuma. Tänään lepo on auttanut, ja enpä ole tehnyt paljon muuta kuin istunut tai maannut. Huomisen työvuoronkin jouduin perumaan.

Menen keskiviikkona työhaastatteluun: jos hyvin käy, minulla on puuhaa kevääksi. Jos ei käy, niin on minulla silti puuhaa kevääksi. Keskiviikkona lähtee myös laiva Tallinnaan ja bussi Riikaan. Aion viettää pidennetyn viikonlopun rakkaassa kakkoskotikaupungissa, istua kahvilla I love you:ssa, napata teehörpyt Goijassa ja napata sushia Kabukista ja kävellä päiväostoksille keskustan kirjakauppoihin ja Emihla Gustavaan suklaakakulle ja kahville. Illalla pakenen Andrejsalaan Lokkikeikalle ja pistäydyn yöretkellä Cesiksessä Aijan luona. Lauantai-illan viettänen merenrannalla Riian lähiössä Vecakissa, jossa voin rauhoittua ennen paluumatkaa Helsinkiin.

Mietin asioita, elämää lähinnä, sitä että miten tästä voisi tehdä vieläkin paremman. Nautin kyllä tästäkin päivästä: vaikka kipuja on ollut, olen ottanut vähän jätskiä ja suklaata, läträsin naamarasvalla (ostin silmänympäryksellekin oman voiteen) ja katsonut hölmöjä elokuvia. Aion vielä hetkeksi avata Pleikan ja pistää turpaan poikia Canis Canem Editissä. Lopuksi siirryn lepäämään makuuasentoon.