Kesää

Sitä ollaan oltu töissä taas hiukkasen. Viikonloppuna yllätin itseni katsomasta niin The Souls-nimistä HYVÄÄ yhtyettä kuin myös seuraamasta amerikkalaisen jalkapallon naisten sm-sarjaa. Jännää oli. Myötähäpeä on paras urheilulaji.

Nyt tänään lastenvahtina ja hiukan kävin lounaalla Suvin kanssa. Epäreilu tämä elämä. Yliopistosta potkitaan ulos työttömäksi. Kiitos vaan.

Myöhemmin tällä viikolla: 2 päivää vielä työtä, sitten Tehosekoitin ja Juhannus Helsingissä. Jännää!

Torstai!

Aamulla huomaan nukkuneeni taas 9 tuntia. Sitä edellisenä päivänä nukuin 7 tuntiset päiväunet ja edellisenä yönä 10 tunnin unet. Onko minulla univelkaa? Jos on ollut, ei pitäisi olla enää. Lomafiilis on siis tarttunut, tästä ei ole pitkä matka nuoruuden 16tunnin yöuniin. (1:00 unille ja ylös 17:00?) .

Joka tapauksessa olen kyllä ihan nauttinut tästä puolittaisesta työelämästä. Maanantai ja tiistai oli töitä, nyt sitten tänään taas. Huomenna yliopistoa. Eilen oli vapaapäivä, jonka käytin viisaasti heräämällä kahdeltatoista, suunnistamalla suoraan puoli yhdeksi Satkariin lounaalle Auran kanssa. Satkarista matka jatkui ihan vahingossa raitiovaunukyydillä Sederholmin talolle 1809-kahvilaan, jossa tarjoiltiin maukasta manteli-porkkanakakkua. Otin kyytipojaksi raparperimehua. Kotiin tulin Makuunin kautta. Katselin Solstice kauhupätkän ja Tulikärpäsiä puutarhassa -dramaa. Nukahdin pian näiden jälkeen, luin toki Aku Ankan 75-vuotisjuhlanumeron. Nukuin 7tuntia. Heräsin hiukan ennen kymmentä katsoin uutiset, mullan alla sekä homosuomen historiaa. Viimeiseksi katsoin Frasierin. Nukahdin yhden aikaan.

Heräsin äsken eli kymmenen jälkeen. Olen syönyt rauhassa aamiaista Hesarilla ja mieleeni on tulvinut flashbäckejä viimeyön kännikeskusteluista ikkunan alta (mm. joku tyttö itki jollekin pojalle, että miksi sä käyttäydyt kuin seurusteleva mies?!)...

Aion kirjoittaa esseetä. Jos saan 4 sivua valmiiksi, puuttuu sitten enää 8 sivua artikkeleistä (á 1sivu/artikkeli) Se jos mikä on nopeaa työtä. Jos sen saisi nyt valmiiksi, niin huomenna ja lauantaina voisi keskittyä kirjoittamaan toista esseetä. Maanantaina ne kai pitäisi palauttaa, mutta sitten oisikin 10 opintopistettä rapsahtanut. Sen jälkeen 15 jäljellä.

Juhannus. Ajateltiin Tiinan kanssa jäädä Helsinkiin - pukea juhannustansseja varten ja suunnistaa Kuudennelle linjalle. Tasan viikon päästä Sampsa tulee Helsinkiin ja mennään Tavastialle katsomaan Tehosekoitinta. Aika rock juttu se. Mutta nyt sitä esseetä, että valmistuu ennen työvuoroa, joka alkaa 15.00.

Elämäni biisit

Facebookissa liikkuu note, jossa listataan elämän biisejä. Kohdallani kappaleiden luetteleminen menee niin henkilökohtaiseksi, etten voi edes ajatella listaavani facebookissa mitään sellaista. Ajattelinkin siirtää vastauksen Tiinan noteen tänne, varmuuden vuoksi. Mainitsen vain viisi kappaletta. Ne joista tulee kaikkein syvin jälki.

Kaikista tärkeimmältä laululta vaikuttaa tällä hetkellä Interpolin Leif Erikson -kappale. Erikoista syytä kappaleen tärkeydelle en osaa sanoa, se on vain noussut esiin monessa eri yhteydessä ja muistuttaa monista eri asioista elämässäni. Ensikerran kuulin sen kai vuonna 2003, ja sitten livenä 2004, 2007. Kappale on varmasti eniten soitetuimpien listalla."We'll collect those lonely parts and set them down."

Kentin Mannen i den vita hatten on toinen samanlainen. Se muistuttaa kovasti U:sta ja huhtikuusta. "En vind blåser skräp längs korridoren en sista gång, Och du & jag håller andan och håller händer i språnget, Det är inte så långt hem."

En voi käsittää miksi Päivänsäde ja Menninkäinen on niin kamala laulu. Se on ihan hirveä, enkä ymmärrä miksi siitä voi pitää.

Mutta Rautavaaran Tapsalta kyllä voisin sanoa, että Laulu on iloni ja työni on sellainen veto, että meinaa itkettää. Se kuvaa hyvin sellaisia herkkiä asioita kuten elämää ja musiikkia. Ihan parasta. "Laulain mun elämäni nuortena notkuu, kuin kesäheinä vainioilla. Sillä on rinnallaan riemunviitta ja hauskanhuntu hartioilla."

Aika tärkeä on myös Tehosekoittimen Hetken tie on kevyt. Muutin kerran takaisin kotiin jonkin reissuni päätteeksi ja iskän kanssa keskellä yötä autossa Jyväskylän kohdalla alkoi soida radiosta Hetken tie on kevyt. TS:n kanssani jakanut Laura asui jo tuolloin Jyväskylässä ja lämmin kesäilta ympäröi kaupungin. Iskä ja minä, molemmat, kuuntelimme ja lauloimme ääneen. "Ikuisuus, yksi huokaus vain. Yksi yö kuin koko elämä. Tuoksussasi keväät tuhannet. Ei etäisyys, ei vuodetkaan. Ei mikään meitä erota - Ja hetken tie on kevyt kaksin kulkea."

Pakko pistää vielä toinen suomalainen kappale. Tai esitetty se on kyllä englanniksi. Se ois Lemonatorin Everybody Knows. Kuunnelkaa se ja tiedätte. ;)

ja sitten jotain muuta. Olen aloittanut kesälomarahastamisen. Teen siis töitä tässä jonkin verran, nytkin olen paraikaa duunissa. Illalla aion kyllä hankkia musiikillisia elämyksiä siirtämällä itseni Porkkanamafian asialle Tavastia-klubille. Siellä soittaa Reino, Regina ja Asa jätkien kanssa. Kuulostaa siis ihan hulvattomalta illalta.

Rockferry!

Kesä sellaisena kuin me sen tunnemme, eli sateisena ja viileänä on saapunut. Kesäduuniblues kaikuu pian metrossa ja keskustassakin, kun pieni ihminen tienaa lomarahaansa. Eilinen oli hauska päivä: kävin Linnanmäellä. Vaikka olikin sateinen ilma, kävimme Sirun kanssa testaamassa kaikki muut hurjat laitteet, paitsi Kirnussa. Minun lemppari on edelleen kuitenkin vanha puinen Vuoristorata. Siru piti uudehkosta Salama-laitteesta - joka kieltämättä oli juuri sopiva pyörityksessään.

Kesä tulee kuitenkin silloin kun istuu Vuoristoradan puolivälissä ja näkee Helsingin katot, haistaa tervatun puun ja kasvit ja puuston, jotka alapuolella lähettävät huumaavia kesäisiä tuoksuja vuoristoradan matkaajille. Tuntuu ihan vähän siltä, että kaikki onkin mahdollista.

Lauantai meni kevyesti elokuvien seurassa. Näin sellaisia elokuvia, joita en näkisi ilman 10-vuotiaan seuraa. Katsoimme Bride Wars:in, Yes Man:in sekä King Kong-version vuodelta 1933. Elokuvat olivat opettavia: jostain syystä Yes Man-elokuva kosketti minua. Ehkä sen vuoksi, että viimeaikoina olen ollut kamalan negatiivinen kaiken suhteen ja tuntuu, että jokin itsessä estää asioita.

Samaa löytyi myös T:n tarot-sessiosta perjantaina. Minulle ennustettiin ensi kerran Tarot-kortein ja tuntuu, että jotain järkeä siinä koko hommassa on. Toki näen asiat korteista miten haluan, mutta jokin sattuma ohjaa kuitenkin kaikkea.

Nyt aion keskittyä tämän viikon viimeiseen päivään - syön täällä kahvin makuista suklaata ja juon kahvia. Huomenna kesätöitä, kolme viikkoa putkeen 4-5pvää viikossa!

Beirut, Praha, Riika

Kesäloma. Henkinen kesäloma alkoi. Siirsin itseni luonnon helmaan kauaksi kiirestä hetkeksi. Ihan pieneksi hetkeksi vain. Koulu loppui Suvivirteen ("Siunaustaan suopi taas lämpö auringon"...) . Lapset olivat pukeutuneet parhaimpiinsa, opettajakin pukeutui uuteen Vero Modasta (!!!) hankittuun kolttuunsa. Juhlan jälkeen koulu tarjosi kuohuviiniä ja aurinko syleili maan lapsia. Söimme pitsaa opettajakollegan kanssa terassilla ja suunnistin sitten katsomaan Ristoa. Risto esiintyi pienelle joukolle auringon paisteessa ja me juotiin Jennan kanssa kuivaakin kylmemmät.

Illalla eristäydyin itsestäni, ettei pääse kärpäsiä - asioita ulos, joista ei halua sanoa. Päädyin opettajien juhlista Jennan kanssa Looseen. Koko kevään jatkuneet keskustelut elämästä jatkuivat. On ollut mukavaa lähentyä taas tuon ihmisen kanssa ja puhua kaikenlaisista asioista, vaikeistakin.

Sunnuntaina suunnistin Savoon. Saunoin ja hoidin Lakua. Laku on tossa alhaalla kuvassa. Leikkaus onnistui hyvin, Lakua lähinnä vituttaa, koska hän ei ole keittoruuan ylin ystävä. Tekis mieli normaalia ruokaa nyt viikon jälkeen ja vielä 5 viikkoa pitäisi syödä nestemäistä ravintoa. Viikon aikana laihtuminen on ollut nopeaa (4kg/vk). Mutta kehotin Lakua juomaan vaikka sitten kaakaota paljon, niin tulee edes feikkikaloreista.



Eilen palasin Helsinkiin. Suoritan kesäyliopistossa yleisen ja aikuiskasvatustieteen perusopintoja. Kävin johdantoluennolla. Onneksi loput kurssit voi tenttiä. En kyllä yhtään jaksa mitään luentokursseja enää tässä vaiheessa, varsinkaan jos oppilaille puhutaan ja jankataan samoja asioita, asioita, jotka kirjasta olisi voinut lukea parissa tunnissa.

Nyt kesällä aion tehdä jonkin verran töitä. Lähinnä Sanomille ja sitten lasten kanssa oleskelua on luvassa hiukkasen. Huomenna aloitan menemällä kummiserkun lapsen kanssa Lintsille. Vapaata aikaa on pitkästä aikaa sopivasti ja töitäkin on suhteellisesti normaalisti. Kesäkuun viimeisenä viikonloppuna pakkaan laukun ja lähden viikoksi Prahaan. Aion olla ihan lomalla vaan. Heinäkuussa pari viikkoa töitä ja sitten Riikaan lomalle. Siellä olen kaksi viikkoa ja aion varmasti tavata kaikkia ihania ihmisiä. Kaikkia tärkeitä etenkin.

Elokuussa elämä on auki. Ainut varaus on Flow-festivaalille. Koska White Lies. Olisi taas oltu paikallaan 2,5 vuotta. Pitäisi kai jo lähteä johonkin. Kysymys kuuluukin, että minne?