Näin taas yksi vuosi meni loppuun. Viimeisen päivän tuhlaan töihin ja illalla siirryn itäisempään Helsinkiin ihanaan 70-luvun arkkitehtuurikaupunginosaan.
Tärkeitä asioita vuodessa 2008 ovat olleet valmistuminen, "hoitoonpääsy" eli oikean lääkityksen ja hoitosuunnitelman hankkinen sekä mukavien ihmisten tapaaminen.
Ensivuodelle luvassa on ainakin keikkoja, Baltiaa, työtä (jo 2.1.)... Toivottavasti myös vanhoja ja uusia ystäviä!
Haluankin siis toivottaa aina vain parempaa Uutta Vuotta, olkoon se valoisa ja antoisa!
tiistai 30. joulukuuta 2008
torstai 25. joulukuuta 2008
Jouluntoivotus
Tänään, varsinaisena joulupäivänä, haluan vasta toivottaa armorikastakin joulua kaikille, joille se jotain merkitsee. Savon joulu on ollut rauhallinen, kaunis - puut tykkylumisia, jääriite järven pinnalla, aurinkoa aattopäivänä ja kynttilöitä lumisessa maisemassa - myös Albertin haudalla.
Tämä joulu päättyy huomenna työvuoroon Helsingin Ruoholahdessa: tätä ennen olen kuitenkin tehnyt monia asioita:
21.12. Nauttinut äidin kuoron joulukonsertista, laulanut joululauluja, osallistunut ensimmäiseen jouluateriaan.
22.12. Ostanut jouluruokaa, kaatanut kuusia, saunonut.
23.12. Hoitanut vakuutusasioita, vienyt mummon kahville kahvilaan, tarjonnut jouluruokaa intissä kiinni olevalle pikkuveljelle, tavannut hyvän ystävän pitkästä aikaa, saunonut, laulanut.
24.12. Mennyt isän kotiin siivoamaan, koristelemaan kuusen, vaihtamaan lakanoita, valmistamaan jouluateriaa, avannut lahjoja, laulanut joululauluja, muistanut hautausmaalla tänä vuonna kuolleita sukulaisia ja myös aiemmin edesmenneitä, lähettänyt jouluterveiset hyville ystäville.
25.12. Katsonut lahjaelokuvia, pelannut SingStaria, pelannut lautapelejä siskojen ja äidin kanssa, katsonut Antin kanssa piirrettyjä (Pingua, Myyrää, Ellan ja Aleksin musavideoita). Saunonut.
Huomenna, 26.12., juna lähtee kohti Helsinkiä 8:36. Olen perillä noin 13:00. Tämän jälkeen suoriudun suoraan töihin, ja olen siellä niin kauan kuin tarvitsee.
Viikonloppuna saan vieraita Latviasta ja teen myös töitä.
Ensi viikolla teen töitä joka päivä - paitsi 1.1. Toivottavasti kaikki sujuu siis hyvin, enkä tule kipeäksi kesken kaiken.
Tämä joulu päättyy huomenna työvuoroon Helsingin Ruoholahdessa: tätä ennen olen kuitenkin tehnyt monia asioita:
21.12. Nauttinut äidin kuoron joulukonsertista, laulanut joululauluja, osallistunut ensimmäiseen jouluateriaan.
22.12. Ostanut jouluruokaa, kaatanut kuusia, saunonut.
23.12. Hoitanut vakuutusasioita, vienyt mummon kahville kahvilaan, tarjonnut jouluruokaa intissä kiinni olevalle pikkuveljelle, tavannut hyvän ystävän pitkästä aikaa, saunonut, laulanut.
24.12. Mennyt isän kotiin siivoamaan, koristelemaan kuusen, vaihtamaan lakanoita, valmistamaan jouluateriaa, avannut lahjoja, laulanut joululauluja, muistanut hautausmaalla tänä vuonna kuolleita sukulaisia ja myös aiemmin edesmenneitä, lähettänyt jouluterveiset hyville ystäville.
25.12. Katsonut lahjaelokuvia, pelannut SingStaria, pelannut lautapelejä siskojen ja äidin kanssa, katsonut Antin kanssa piirrettyjä (Pingua, Myyrää, Ellan ja Aleksin musavideoita). Saunonut.
Huomenna, 26.12., juna lähtee kohti Helsinkiä 8:36. Olen perillä noin 13:00. Tämän jälkeen suoriudun suoraan töihin, ja olen siellä niin kauan kuin tarvitsee.
Viikonloppuna saan vieraita Latviasta ja teen myös töitä.
Ensi viikolla teen töitä joka päivä - paitsi 1.1. Toivottavasti kaikki sujuu siis hyvin, enkä tule kipeäksi kesken kaiken.
lauantai 20. joulukuuta 2008
Elämä on kunkku (ja se hyvält tuntuu?)
Nooh, Siirsin itteni siivoomaan toista asuntoo.
Sampsa on intissä kii joulun. Ja muutenki koko suku jo hajoilee (vaikka on vasta 20.pvä)... Onneks työt alkaa 26.
Helsinkiin on jo hiukan ikävä, ja eilen oli vaikea mennä nukkumaan kun Albert ei tassutellut sanomaan hyvää yötä.
Täällä soi Ruudolf. Ja oon selkeesti vanhenemassa, paitsi että mua naurattaa pieruhuumori vieläkin :D
Sampsa on intissä kii joulun. Ja muutenki koko suku jo hajoilee (vaikka on vasta 20.pvä)... Onneks työt alkaa 26.
Helsinkiin on jo hiukan ikävä, ja eilen oli vaikea mennä nukkumaan kun Albert ei tassutellut sanomaan hyvää yötä.
Täällä soi Ruudolf. Ja oon selkeesti vanhenemassa, paitsi että mua naurattaa pieruhuumori vieläkin :D
maanantai 15. joulukuuta 2008
Neuvostoliitosta.
Noniin, nyt tulee sitten poliittisesti epäkorrekti postaus aiheena kansanmurhat ja oikeus ja vääryys ja Neuvostoliitto ja ihan vähän on oma lehmä ojassa. Tässä postauksessa tullaan mainitsemaan Sofi Oksanen, Suomen kommunistinen puolue ja sen kannattajat, Suomalainen yhteiskuntajärjestys ja lopuksi ihan vähän otan kantaa tulevaisuuteen. Jos vähänkin ärsyttää nämä aiheet, älä lue enempää.
Kävin katsomassa Edviins Shnoren ohjaaman elokuvan Soviet Story. Leffa esittää muulle maailmalle Neuvostoliiton tappokoneistoa, joka sai aikaan kansanmurhan 1920-1970-lukujen välissä. Suurin osin elokuva keskittyy 30- ja 40-luvun suurtuhoihin, joita on ilmeisesti sovittu Natsi-Saksan ja Neuvostoliiton kesken. Stalin oli dokumentin mukaan älykäs mies, joka peitteli omat tuhonsa astelemalla Eurooppaan natsien uhrien vapauttajana. Kaiken takana oli kuitenkin vieläkin suurempi oman kansalaisten järjestelmällinen tuhoaminen, joka tehtiin lähinnä Marxin (sosiologisella) oikeutuksella: pyrittiin luomaan parempi ihminen - The New Man, joka toteuttaisi sosialistista maailmankatsomusta täydellisesti ja vapautuisi työnteolla (ja miten niin erään keskitysleirin portissa lukee työnteon vapauttamisesta?). Neuvostoliiton ideologian tukiessa vahvasti tasapäistämiseen ja uhkailuun: pelko piti ihmiset kurissa.
Vai mitä sanotte: Natsi-Saksan teurastuksessa kuoli ehkäpä 5-7 miljoona ihmistä. Vertailun vuoksi kerrottakoon, että Neuvostoliitto tuhosi yli 20 miljoonaa. Mainittakoon vielä, että syynä oli siis hallintokoneisto, ei niinkään kansa.
Dokumentti sinänsä on keskitasoinen, jotenkin History-kanavahenkinen ja siksi ehkä vähän rankkaa kamaa: mutta koskettavinta on kuulla kyydityksen kokeneiden naisten itku: mennään siis sinne tunteiden tasolle, mikä on ehkä oikein. Ja miksei meille ole kerrottu Ukrainan nälänhädästä 1932-1933, joka ilmeisesti johtui siitä että tarkoituksena oli tappaa mahdollisimman paljon ukrainalaisia, koska he olivat uhka sosialistiselle koneistolle. Arviot talven aikana kuoleista liikkuvat 1,5-7 miljoonan välillä. Perinteinen selitys huonosta ruokavuodesta ei ehkä selittäisi yhden talven aikana tuollaista kuolleiden määrää?
Mikäs oikeus jollain toisella on päättää, että sää olet paska, tapan sut? Bernard Shaw, irlantilainen Nobel-kirjailija, on sanonut myös että yhteiskunnalla on oikeus tappaa tuottamaton ihminen, koska: jos meillä ei ole sinusta hyötyä (toisin sanoen tuhlaat aikaasi ja muiden aikaa ja resursseja elämiseesi, etkä tuota samaa tai mieluiten enemmän) ei meidän kannata elättää sinua. Siksi voimme antaa tällaiset armonlaukaukset sitten heille. Tähän ryhmään valitaan luonnollisesti tietyt kriteerit täyttävät ihmiset (lisää aiheesta vaikkapa tanskalaisessa fiktiossa Hvordan vi slipper af med de andre (How do we get rid of the others, 2007).) Ja kriteerit valitsevat tietty joukko, jokin mielenkiintoinen "eliitti".
Sitten ihan vielä siitä suomettumisen historiasta ja 60-70-luvun vasemmistolaisuudesta. Kuten Sofi Oksanenkin sanoi Imagen haastattelussa, hän ei oikein jaksa ymmärtää sitä vasemmistonostalgiaa, kun se vasemmisto on merkinnyt jotain muuta hänen perheelleen ja ihmisille, joita hän kokee edustavansa. Mietin pitkään omaa mielipidettäni asiaan. Mietin itseasiassa vieläkin.
Toisaalta ymmärrän kommunistisen kauhun Baltiassa, koska olen nähnyt kyyneleet Ciriite-äiskän silmissä, kun hän kertoo äitinsä perheen tarinaa, tai äitinsä siskon menetyksiä. Sisaren mies vietiin Siperiaan, eikä takaisin tullut. Lapsiakaan ei tullut, joten jäipä isotäti ihan yksin. Tuolta isotädiltä sain ensimmäiset latvialaiset lapaseni, joita käsittelen hellästi joka talvi. Mutta suomalaisilla ei ole ollut mahdollisuutta päästä tutustumaan noihin menetyksiin, arkeen jota he Baltiassa ehkä elivät, joten meitä ei ehkä voi syyttää tunteettomuudesta tai väärästä asenteesta. Se, mikä on muille totta, on meille kertomus, joka muuttuu todeksi vasta kun kohtaamme ensimmäisen käden tiedon.
Elokuva päättyi vihjaukseen, kuinka suureksi asiaksi kansallissosialismi on noussut nyky-Venäjällä. Näytettiin pätkä internet-ampumisvideoista ja myös Javier Solanan ilmettä, kun eräs entinen NL-ulkoministeri piti puhetta NATOssa, jossa oikeutti juutalaisvastaisen toiminnan neuvostoaikana toteamalla asiassa olevan kyse "fasist-jews"-asiasta.
Viimeinen ja erittäin tärkeä kysymys meille suomalaisille onkin, että kuka haluaa myöntää, että omat esi-isät ovat murhaajia?
Kävin katsomassa Edviins Shnoren ohjaaman elokuvan Soviet Story. Leffa esittää muulle maailmalle Neuvostoliiton tappokoneistoa, joka sai aikaan kansanmurhan 1920-1970-lukujen välissä. Suurin osin elokuva keskittyy 30- ja 40-luvun suurtuhoihin, joita on ilmeisesti sovittu Natsi-Saksan ja Neuvostoliiton kesken. Stalin oli dokumentin mukaan älykäs mies, joka peitteli omat tuhonsa astelemalla Eurooppaan natsien uhrien vapauttajana. Kaiken takana oli kuitenkin vieläkin suurempi oman kansalaisten järjestelmällinen tuhoaminen, joka tehtiin lähinnä Marxin (sosiologisella) oikeutuksella: pyrittiin luomaan parempi ihminen - The New Man, joka toteuttaisi sosialistista maailmankatsomusta täydellisesti ja vapautuisi työnteolla (ja miten niin erään keskitysleirin portissa lukee työnteon vapauttamisesta?). Neuvostoliiton ideologian tukiessa vahvasti tasapäistämiseen ja uhkailuun: pelko piti ihmiset kurissa.
Vai mitä sanotte: Natsi-Saksan teurastuksessa kuoli ehkäpä 5-7 miljoona ihmistä. Vertailun vuoksi kerrottakoon, että Neuvostoliitto tuhosi yli 20 miljoonaa. Mainittakoon vielä, että syynä oli siis hallintokoneisto, ei niinkään kansa.
Dokumentti sinänsä on keskitasoinen, jotenkin History-kanavahenkinen ja siksi ehkä vähän rankkaa kamaa: mutta koskettavinta on kuulla kyydityksen kokeneiden naisten itku: mennään siis sinne tunteiden tasolle, mikä on ehkä oikein. Ja miksei meille ole kerrottu Ukrainan nälänhädästä 1932-1933, joka ilmeisesti johtui siitä että tarkoituksena oli tappaa mahdollisimman paljon ukrainalaisia, koska he olivat uhka sosialistiselle koneistolle. Arviot talven aikana kuoleista liikkuvat 1,5-7 miljoonan välillä. Perinteinen selitys huonosta ruokavuodesta ei ehkä selittäisi yhden talven aikana tuollaista kuolleiden määrää?
Mikäs oikeus jollain toisella on päättää, että sää olet paska, tapan sut? Bernard Shaw, irlantilainen Nobel-kirjailija, on sanonut myös että yhteiskunnalla on oikeus tappaa tuottamaton ihminen, koska: jos meillä ei ole sinusta hyötyä (toisin sanoen tuhlaat aikaasi ja muiden aikaa ja resursseja elämiseesi, etkä tuota samaa tai mieluiten enemmän) ei meidän kannata elättää sinua. Siksi voimme antaa tällaiset armonlaukaukset sitten heille. Tähän ryhmään valitaan luonnollisesti tietyt kriteerit täyttävät ihmiset (lisää aiheesta vaikkapa tanskalaisessa fiktiossa Hvordan vi slipper af med de andre (How do we get rid of the others, 2007).) Ja kriteerit valitsevat tietty joukko, jokin mielenkiintoinen "eliitti".
Sitten ihan vielä siitä suomettumisen historiasta ja 60-70-luvun vasemmistolaisuudesta. Kuten Sofi Oksanenkin sanoi Imagen haastattelussa, hän ei oikein jaksa ymmärtää sitä vasemmistonostalgiaa, kun se vasemmisto on merkinnyt jotain muuta hänen perheelleen ja ihmisille, joita hän kokee edustavansa. Mietin pitkään omaa mielipidettäni asiaan. Mietin itseasiassa vieläkin.
Toisaalta ymmärrän kommunistisen kauhun Baltiassa, koska olen nähnyt kyyneleet Ciriite-äiskän silmissä, kun hän kertoo äitinsä perheen tarinaa, tai äitinsä siskon menetyksiä. Sisaren mies vietiin Siperiaan, eikä takaisin tullut. Lapsiakaan ei tullut, joten jäipä isotäti ihan yksin. Tuolta isotädiltä sain ensimmäiset latvialaiset lapaseni, joita käsittelen hellästi joka talvi. Mutta suomalaisilla ei ole ollut mahdollisuutta päästä tutustumaan noihin menetyksiin, arkeen jota he Baltiassa ehkä elivät, joten meitä ei ehkä voi syyttää tunteettomuudesta tai väärästä asenteesta. Se, mikä on muille totta, on meille kertomus, joka muuttuu todeksi vasta kun kohtaamme ensimmäisen käden tiedon.
Elokuva päättyi vihjaukseen, kuinka suureksi asiaksi kansallissosialismi on noussut nyky-Venäjällä. Näytettiin pätkä internet-ampumisvideoista ja myös Javier Solanan ilmettä, kun eräs entinen NL-ulkoministeri piti puhetta NATOssa, jossa oikeutti juutalaisvastaisen toiminnan neuvostoaikana toteamalla asiassa olevan kyse "fasist-jews"-asiasta.
Viimeinen ja erittäin tärkeä kysymys meille suomalaisille onkin, että kuka haluaa myöntää, että omat esi-isät ovat murhaajia?
sunnuntai 14. joulukuuta 2008
Kultaisemme Albert (Isbahan's Golden Heart) 26.10.1996-14.12.2008
Kuningas Albert ensimmäinenlaiskanlinnassa, jonka alle mahtui vielä pienenä.
Albert vauvana, pienenä aivan.
Albert uimarengasharjoittelussa.
Syksyllä ulkona
21.12.1996 haimme kotiin kultaisen koiramme, Albertin. Albert oli pienenä söpö ja virkeä koira, joskin ikäistään pienempi. Albert oli niin pieni, että se mahtui kädelle nukkumaan, laiskanlinnan alle jumiutumaan ja hävisi milloin minnekin.
Albertilla oli myös oma maailmansa, reviiri jota hän hallitsi varmoin ottein välillä jopa murisemalla, mutta kuitenkin neuvoteltuaan ihmisemäntiensä ja isäntänsä kanssa rauhanomainen ilmapiiri jatkui talossa. Albertin lempiruokaa on kautta aikain ollut maksalaatikko ja ihan vauvana Albert söi raksuja kermaviilissä. Myöhemmällä iällä Albertille maistui ruoka useammin päivässä ja herra vähän pullistuikin.
Albert matkusti myös jonkin verran kotimaassa, erityisen usein Albert viihtyi Nurmeksessa, Pohjois-Karjalassa, mutta pienempänä hän matkaili myös sukulaisissa. Loppujen lopuksi Albert ei kuitenkaan pitänyt vieraista ihmisistä ja osasi vartioida omaa reviriään ja suurta laumaansa välillä myös vähemmän viisain ottein.
Tänään aamupäivällä Albert ei enää pystynyt nousemaan takajaloilleen ulkolenkkinsä lopuksi. Kipujen on täytynyt olla kovat, koska sisareni Annika joutui nostamaan murisevan, tärisevän ja riehuvan koiramme viltillä sisään ja lopulta autoon, joka matkasi viimeiselle matkalle. Leppävirran päivystävä eläinlääkäri auttoi Albertin ikuiseen uneen noin puoli yksi iltapäivällä. Albert sai olla viimeiset hetkensä hyvässä hoidossa rakastavien ihmisten keskuudessa. Vanhuus kuitenkin kuihdutti selkärangan ja aiheutti halvaantumisoireita.
Rakasta ystävää jäämme kaipaamaan. Heitän sulle keksin sitten seuraavassa elämässä, Albert!
with my heart.... on the sleeve
On tapahtunut paljon kaikenlaista.
Lokkiloitten kanssa elämä paranee ainakin 258 prosenttia. Kiitos uusista ja vanhoista kappaleista, kiitos Heart on the Sleevestä.
Ja terveisiä uusille tutuille!
Lokkiloitten kanssa elämä paranee ainakin 258 prosenttia. Kiitos uusista ja vanhoista kappaleista, kiitos Heart on the Sleevestä.
Ja terveisiä uusille tutuille!
torstai 11. joulukuuta 2008
Keikkailu yleisön keskuudessa saattaa olla joskus haastavaa. En ole aikoihin ollut jonkin _instanssin_ järjestämällä "pikkujoulukeikalla", mutta tänään sekin ihme taas koettiin. Pikkujoulut sinäänsä ovat ns. saatanasta, mutta tällaisia ainejärjestöjen pikkujouluja, jotka järjestetään Tavastialla jonkin bändin keikalla, saattaisin itsekin olla järjestämässä, jos pikkujouluja järjestäisin.
No, Daina ry vietti tänään myös 10-vuoden toimintavuosijuhlaa tms. Tarjontaa oli eväistä viiniin, ja lopulta päädyimme Kruununhaan Star Cafeen. Sonja viestitti, että tänään oli se SMGTavastialla. Siinä vaiheessa teini-iän kaipuu hyvän musiikin pariin sai vallan ja oli pakko luvata, että I'll be there!
Oli aivan hassua ja huippua samaan aikaan, SMG soi nätisti, paremmin kuin kerran Bellyssä (siis huolimatta, että pidän bändistä, olen nähnyt sen kahdesti!!).
Ja tulin heti keikan loputtua kotiin, laitoin hyvää musiikkia ja nyt on hyvä olo. Vähän niinkuin joskus kauan sitten, ja sitten tuli itku kun ajatteli, että vuonna 2002 ilmestynyttä Onnelliset kohtaa -levyä on seurannut paljon aikaa ja elämää, ja hetkiä joina olisi toivonut, että Tällaisena kesäyönä -kappaletta ei olisi tehty, tai sitä ei olisi kuunneltu Latviassa eräänä kesänä.
Aion kuitenkin olla huomenna tosi vahva ja käyn vakuutusyhtiössä, yliopistolla, seurassa ja lopulta hoidan erään jos toisenkin työhakemuksen. Wish me luck.
No, Daina ry vietti tänään myös 10-vuoden toimintavuosijuhlaa tms. Tarjontaa oli eväistä viiniin, ja lopulta päädyimme Kruununhaan Star Cafeen. Sonja viestitti, että tänään oli se SMGTavastialla. Siinä vaiheessa teini-iän kaipuu hyvän musiikin pariin sai vallan ja oli pakko luvata, että I'll be there!
Oli aivan hassua ja huippua samaan aikaan, SMG soi nätisti, paremmin kuin kerran Bellyssä (siis huolimatta, että pidän bändistä, olen nähnyt sen kahdesti!!).
Ja tulin heti keikan loputtua kotiin, laitoin hyvää musiikkia ja nyt on hyvä olo. Vähän niinkuin joskus kauan sitten, ja sitten tuli itku kun ajatteli, että vuonna 2002 ilmestynyttä Onnelliset kohtaa -levyä on seurannut paljon aikaa ja elämää, ja hetkiä joina olisi toivonut, että Tällaisena kesäyönä -kappaletta ei olisi tehty, tai sitä ei olisi kuunneltu Latviassa eräänä kesänä.
Aion kuitenkin olla huomenna tosi vahva ja käyn vakuutusyhtiössä, yliopistolla, seurassa ja lopulta hoidan erään jos toisenkin työhakemuksen. Wish me luck.
tiistai 9. joulukuuta 2008
Ai!
Nyt on joulukuu. En olis tajunnut, ellei Antsa olis lähettänyt joulukorttia. Kuvassa Antsa (1,5 v.) seisoo syksyisessä maassa talvipuku päällään. Antsa ansainnee vastalahjan: ajattelin ostaa Ellan ja Aleksin uusimman levyn vain, koska sillä levyllä on Kakkaa lumella.
Piti tänään käydä Hämiksellä syömässä. Yhtäkkiä olinkin shoppailut kalsareita ja muita alusvaatteita hurmiossa ja sukkahousutkin ostin (ja naamarasvaa, shampoota, hoitoainetta sekä hammastahnaa). Voisi sanoa, että ei parane tässä kuussa toiste törsätä.
Illalla on luvassa Tapio Rautavaara-ilta. Siellä se Lasse Kurki sitten soittelee meille varmaan Tapsan parhaita. "Juokse sinä humma" oli veljeni Sampsan lempibiisi noin 17-vuotta sitten. Piisi sinänsä on trad. mutta Tapsa teki siihen uudennetut sanat ja muokkasi muutenkin kappaletta sopivaksi. Ihme mies se Rautavaara - olympiakulta-heittäjä, jousiammunnan mm sekä luonnollisesti yksi suomen äänistä 40-70-luvuilla.
Kaisa soittikin, että hän hajoilee nyt. Pyysin kylään, joku toinen hajoilee muhun itä-Helsingissä, kun olen niin vaikea. Niin olenkin! Lälläslää!
Piti tänään käydä Hämiksellä syömässä. Yhtäkkiä olinkin shoppailut kalsareita ja muita alusvaatteita hurmiossa ja sukkahousutkin ostin (ja naamarasvaa, shampoota, hoitoainetta sekä hammastahnaa). Voisi sanoa, että ei parane tässä kuussa toiste törsätä.
Illalla on luvassa Tapio Rautavaara-ilta. Siellä se Lasse Kurki sitten soittelee meille varmaan Tapsan parhaita. "Juokse sinä humma" oli veljeni Sampsan lempibiisi noin 17-vuotta sitten. Piisi sinänsä on trad. mutta Tapsa teki siihen uudennetut sanat ja muokkasi muutenkin kappaletta sopivaksi. Ihme mies se Rautavaara - olympiakulta-heittäjä, jousiammunnan mm sekä luonnollisesti yksi suomen äänistä 40-70-luvuilla.
Kaisa soittikin, että hän hajoilee nyt. Pyysin kylään, joku toinen hajoilee muhun itä-Helsingissä, kun olen niin vaikea. Niin olenkin! Lälläslää!
maanantai 8. joulukuuta 2008
Täytyykö...
...ihmisen täyttää kaikki työhakemuksen hakemustarpeet. Tällä hetkellä ahdistaa kun työpaikat ovat ERITTÄIN mielenkiintoisia ja toiseen niihin tarvitaan _monen_ vuoden kokemus tuotantotehtävistä, minulla kokemusta on _muutama_ vuosi? Toinen hakuilmoitus mainitsee, että täytyy olla _erinomainen_ suomen, ruotsin ja englannin taito. Ruotsi taittuu kyllä, mutta kohtalaisesti, toki olen valmis opiskelemaan lisää, jos työn saan (ja muutenkin voisi). Muutoinhan olen täydellinen hakija molempiin työpaikkoihin.
...ottaa kantaa asioihin, joihin ei ole mielipidettä?
...kertoa kaikki asiat ystäville, jos ei halua?
...luopua jostain, että saa jotain tilalle?
...ajatella itseään ensisijaisesti aina, vai voiko antaa mahdollisuuden muillekin?
...ihmisen ajatella edes tällaisia?
...ottaa kantaa asioihin, joihin ei ole mielipidettä?
...kertoa kaikki asiat ystäville, jos ei halua?
...luopua jostain, että saa jotain tilalle?
...ajatella itseään ensisijaisesti aina, vai voiko antaa mahdollisuuden muillekin?
...ihmisen ajatella edes tällaisia?
sunnuntai 7. joulukuuta 2008
Väsymys
Oon väsynyt, huonovointinen, kivulias ja ärsyyntynyt.
Joten toteanpa että perjantaina oli kiva käydä Tavastialla Margen kanssa - ja tässä tulos (vas. Marge).
Teemana oli -10-vuotta ja aika hyvin onnistuttiin olemaan teinimpiä kuin teininä. Tosin Marge löysi itsestään kulttuurintutkijan ja meitsi rockpoliisin. Sellainen CMX-keikka Tavastialla sitten. Tuttujakin nähtiin: Sonja oli siellä jonkin ulkkiksen kanssa.
Lauantaina eli eilen herättiin myöhään, päätin kysyä kämppiksiltä (Hane ja Sumpe oli kotona) josko ne haluis lähteä syömään. Äänestettiin italialaista ja varattiin pöytä La Famigliasta neljäks. Söin pinaattikastikkeella lohta ja sinappiperunoita, alkuruuaks vihersalaatin ja jälkiruuaks vielä juustokakkua. Juomana valkoviiniä. Myöhemmin illalla saunottiin Arlassa Sumpen kanssa, kävin moikkaamassa Pasificossa couchsurfereita ja lopulta pääsin varsinaiseen juhlintaan Tiinalle juomaan pari lasia skumppaa. Tiinalta vielä Bellyyn, jossa tanssattiin kolmisen tuntia. Onneks pääsin kotiin, tosin laskari yllätti ja olin äärimmäisen ilkeällä päällä jo silloin (kuten nytkin vielä).
Tänään ahdistuin Ofeliassa, ajoin raitiovaunuilla paikkoihin joissa en ole aikoihin käynyt ja lopulta nukuin päiväunet. Nyt tekis mieli pyytää anteeksi niiltä, joita kohtaan mielenhäiriö on ollut asiattomin.
Joten toteanpa että perjantaina oli kiva käydä Tavastialla Margen kanssa - ja tässä tulos (vas. Marge).
Teemana oli -10-vuotta ja aika hyvin onnistuttiin olemaan teinimpiä kuin teininä. Tosin Marge löysi itsestään kulttuurintutkijan ja meitsi rockpoliisin. Sellainen CMX-keikka Tavastialla sitten. Tuttujakin nähtiin: Sonja oli siellä jonkin ulkkiksen kanssa.Lauantaina eli eilen herättiin myöhään, päätin kysyä kämppiksiltä (Hane ja Sumpe oli kotona) josko ne haluis lähteä syömään. Äänestettiin italialaista ja varattiin pöytä La Famigliasta neljäks. Söin pinaattikastikkeella lohta ja sinappiperunoita, alkuruuaks vihersalaatin ja jälkiruuaks vielä juustokakkua. Juomana valkoviiniä. Myöhemmin illalla saunottiin Arlassa Sumpen kanssa, kävin moikkaamassa Pasificossa couchsurfereita ja lopulta pääsin varsinaiseen juhlintaan Tiinalle juomaan pari lasia skumppaa. Tiinalta vielä Bellyyn, jossa tanssattiin kolmisen tuntia. Onneks pääsin kotiin, tosin laskari yllätti ja olin äärimmäisen ilkeällä päällä jo silloin (kuten nytkin vielä).
Tänään ahdistuin Ofeliassa, ajoin raitiovaunuilla paikkoihin joissa en ole aikoihin käynyt ja lopulta nukuin päiväunet. Nyt tekis mieli pyytää anteeksi niiltä, joita kohtaan mielenhäiriö on ollut asiattomin.
perjantai 5. joulukuuta 2008
keskiviikko 3. joulukuuta 2008
Päivän pelastus
Päivän tänään pelasti eräs yhtye, uusi kappale ja fiilis sekä kaikki kivat muistot esim. Deposta (vaikka sen äänentoisto onkin mitä sattuu, mutta siellä tuntuu aina olevan tuttuja...).
21.03.2004 Riika
26.02.2004 Tampere
02.06.2004 Kuopio
11.06.2004 Helsinki
16.12.2004 Riika
06.01.2005 Tampere
14.04.2005 Tampere
25.05.2006 Helsinki
27.07.2006 Turku
01.06.2007 Helsinki
Arvaisin, että seuraavaksi, mikäli ei aiemmin, kohtaaminen on sitten Blomessa, Latviassa 07.02.2009.
21.03.2004 Riika
26.02.2004 Tampere
02.06.2004 Kuopio
11.06.2004 Helsinki
16.12.2004 Riika
06.01.2005 Tampere
14.04.2005 Tampere
25.05.2006 Helsinki
27.07.2006 Turku
01.06.2007 Helsinki
Arvaisin, että seuraavaksi, mikäli ei aiemmin, kohtaaminen on sitten Blomessa, Latviassa 07.02.2009.
tiistai 2. joulukuuta 2008
I like to get hooked
Ihan pieniä kriisejä pukkaa.
Mökkihöperöys
-Oon viettäny aika monta päivää kotona, kun normaalisti käyn kuitenkin jossain ja tapaan ihmisiä.
Messenger
-Noku saan hepulit heti, jos ei mee niinku haluis mennä.
Sairaanhoitoalan työntekijät (2kpl) vuorokauden aikana
-"Oletkos sä raskaana?" - Joo, en. Vaikutanko mä siltä?
Siivoon sut pois mun elämästä -kriisi.
-Voitte vilkasta Facebookkiin.
Ei tässä mitään, oon jo treenannu näihin sopivia ratkaisumalleja, ja aattelin siis hankkia kotiin seuraa, sulkea messengerin, hankkiutua raskaaks ja heittää ystävät menemään.
Muistetaan sitten vielä, että kriisi on tilanne, jossa yksilön aikaisemmat kokemukset ja opitut toimintatavat eivät riitä tilanteen ymmärtämiseen ja sen psyykkiseen hallitsemiseen.
Mökkihöperöys
-Oon viettäny aika monta päivää kotona, kun normaalisti käyn kuitenkin jossain ja tapaan ihmisiä.
Messenger
-Noku saan hepulit heti, jos ei mee niinku haluis mennä.
Sairaanhoitoalan työntekijät (2kpl) vuorokauden aikana
-"Oletkos sä raskaana?" - Joo, en. Vaikutanko mä siltä?
Siivoon sut pois mun elämästä -kriisi.
-Voitte vilkasta Facebookkiin.
Ei tässä mitään, oon jo treenannu näihin sopivia ratkaisumalleja, ja aattelin siis hankkia kotiin seuraa, sulkea messengerin, hankkiutua raskaaks ja heittää ystävät menemään.
Muistetaan sitten vielä, että kriisi on tilanne, jossa yksilön aikaisemmat kokemukset ja opitut toimintatavat eivät riitä tilanteen ymmärtämiseen ja sen psyykkiseen hallitsemiseen.
maanantai 1. joulukuuta 2008
Pikkujoulut, mitä ne ovat?
Hei kaikki pikkujouluihmiset!
Mietin yksi päivä, että on se jännä, kun mulla ei ole tänä vuonna kalenterissa yksiäkään pikkujouluja. Ei sillä että haluaisin, tai vielä enemmän, että mulla olis rahkeita lähteä mihinkään.
Omasta lusmusta asenteestani johtuen voin kuitenkin todeta, että taas saa maata kotona koko rahan edestä kun aamupäivällä toteutti itseään 38ja risat asteen kuumeessa suhaamalla ympäri kaupunkia: koska eräs sijaisopettaja, jonka sijaiseksi pääsen itsekin, laittoi tekstiviestin kello 7:38 aamulla, olin täysin valmis suorittamaan tätä vaativaa tehtävää ihan heti. Kun kello oli kahdeksan lyönyt, olin jo suihkuttautunut (on kamalan vaikeaa kuumeisena) ja soittanut YTHS:lle, jossa ei ollut ihmeellistä kyllä, puhelinjonoa yhtään (olinko ensimmäinen soittaja?). YTHSn hoitsu kertoi, että flunssa ei ole esteenä verikokeille, jotka YTHS:n naisgynekologi mulle jo syyskuussa määräsi. Piti mennä verikokeisiin 6 viikkoa hormonilääkkeiden aloituksen jälkeen, mutta se hiukan venyi - ei kauemmas kuin 8 viikkoon. No niistähän sitten ainakin näkee onko kaliumin taso liian matala. Vai miten se meni? Kävin tekemässä verikokeen ensin sitten siellä.
Koska YTHSllä on niin paljon asiakkaita, valitsin kuitenkin flunssakeuhkonieluposkiontelo-ongelmain hoitopaikaksi Sanomain henkilökuntavastaanoton. Hoitsut tuolla (sekä lääkärit) ovat äärimmäisen mukavia ja hoitsu ottikin kaikki kivat testit ensin. Pikkuisen tulehdusarvoja katseltiin, niissä ei näkynyt suoranaisesti mitään vikaa. Korvat olivat aika ookoo, nenässä paksua räkää ja ultraäänellä kaikua saatavilla myös poskiontelosta. Koska mielestäni suurimmat oireet ovat kuitenkin nielussa ja sitä alempana hengitysteissä, täti katsahti nieluun ja sanoi, että onpas erittäin turpeat nielurisat. No, kun katsoin sinne itsekin, niin kyllähän ne nielun miltei täyteen pistävät. Nieluviljelmän tulokset saapuvat huomenna, joten voin sitten kertoa mikä alkueläin/virus majailee tonsilloissani. Lopuksi hoitaja oli sitä mieltä, että lääkäriin vaan. Valitettavasti omalla terveysasemalla kaikki lääkäriajat olivat varattuja, joten sain kirjoitetun maksusitoumuksen Postitalon terveysasemalle. Maksusitoumus on kyllä mukava asia - sillä saa elämästä paljon helpompaa.
Postitalon terveysasemalla oli paljon luulosairaita ja oli siellä oikeasti sairaitakin ihmisiä. Jonotus yleislääkärille kesti tunnin, mutta se kannatti. Odotusajalla luin Fitness-lehden, jossa oli mielenkiintoisia artikkeleita ruuasta ja terveydestä ja kuntourheilusta sekä Anna-lehden, jossa oli tylsempiä juttuja. Kun minua pyydettiin huoneeseen, mukava naislääkäri tutki perinpuolin (keuhkot (ei korinoita, pientä vinkua ehkä), korvat (alipaineessa, silloin pitää pään sisäpuolella olla räkää), nenäontelo (täynnä paksua keltaista räkää), nielu (risat turpeat, kookkaat ja peittyneet - eli tulehtuneet). Näiden löydösten johdosta hän oli sitä mieltä, että ottaen huomioon 6 viikkoa sitten tehdyn fessin, olisi parasta ottaa ihan röntgen-kuva sinuksista (eli poskionteloista).
Röntgeniin menin jonottamaan jonkun yskäisen sedän kaveriksi. Myöhemmin mukaan liittyi alaraajansa rikkonut tyttö äitinsä kanssa. Röntgenissä poskiontelokuvia otetaan niin, että asetetaan pää suu aukinaisena kohti seinämää, jonka takana on kuvantamiskalvo(?). Leuka ja nenä koskettavat lasiseinää, otsa irti. Hengittää ei saa. Kuva tuli nopeasti ja siirryin takaisin odottamaan lääkärin tuomiota. Pienen hetken odotettuani lääkäri pyysi minut sisään. Poskionteloni eivät ole varsinaisesti tulehtuneet, mutta turvonneet kyllä, räkää on nenäontelossa vain: hoitona huuhtelun pitäisi auttaa. Johtopäätöksenä sain aluksi kolmen päivän sairasloman, jota tarvittaessa voi jatkaa esim. keskiviikkona.
Kotimatkalla pistäydyin kuumeisena vielä K-kaupassa. Ostin protskuu (broileria, graavilohta), kalsiumia (5 purkkia viiliä ja yhden bulgarian jugurtin) sekä kurkun. Lisäksi ostin helliäkseni itseäni O´boyn kaakaota. Iltapäivä on mennyt lähinnä nukkuessa, sekä lukiessa Juha Itkosen Huolimattomia unelmia -novellikokoelmaa. Illan ajattelin pyhittää niin nukkumiselle kuin myös Matti-elokuvalle.
Huomenna yritän soittaa pariin duunipaikkaan, jos mun puheesta nyt mitään selvää saa.
Eikai tässä muuta kuin että hyvää AIDS-päivää ja joulukuuta kaikille. Muistakaa kumi, jos ootte asioilla, ettei tuu tauteja.
P.S. Ei, edelleenkään en kaipaa pikkujoulukutsuja. Voitte kyllä muuten positiivisesti yrittää yllättää mua, tosin enpä usko semmoisiin asioihin, ainakaan yhtään enempää kuin joulupukkiin.
Mietin yksi päivä, että on se jännä, kun mulla ei ole tänä vuonna kalenterissa yksiäkään pikkujouluja. Ei sillä että haluaisin, tai vielä enemmän, että mulla olis rahkeita lähteä mihinkään.
Omasta lusmusta asenteestani johtuen voin kuitenkin todeta, että taas saa maata kotona koko rahan edestä kun aamupäivällä toteutti itseään 38ja risat asteen kuumeessa suhaamalla ympäri kaupunkia: koska eräs sijaisopettaja, jonka sijaiseksi pääsen itsekin, laittoi tekstiviestin kello 7:38 aamulla, olin täysin valmis suorittamaan tätä vaativaa tehtävää ihan heti. Kun kello oli kahdeksan lyönyt, olin jo suihkuttautunut (on kamalan vaikeaa kuumeisena) ja soittanut YTHS:lle, jossa ei ollut ihmeellistä kyllä, puhelinjonoa yhtään (olinko ensimmäinen soittaja?). YTHSn hoitsu kertoi, että flunssa ei ole esteenä verikokeille, jotka YTHS:n naisgynekologi mulle jo syyskuussa määräsi. Piti mennä verikokeisiin 6 viikkoa hormonilääkkeiden aloituksen jälkeen, mutta se hiukan venyi - ei kauemmas kuin 8 viikkoon. No niistähän sitten ainakin näkee onko kaliumin taso liian matala. Vai miten se meni? Kävin tekemässä verikokeen ensin sitten siellä.
Koska YTHSllä on niin paljon asiakkaita, valitsin kuitenkin flunssakeuhkonieluposkiontelo-ongelmain hoitopaikaksi Sanomain henkilökuntavastaanoton. Hoitsut tuolla (sekä lääkärit) ovat äärimmäisen mukavia ja hoitsu ottikin kaikki kivat testit ensin. Pikkuisen tulehdusarvoja katseltiin, niissä ei näkynyt suoranaisesti mitään vikaa. Korvat olivat aika ookoo, nenässä paksua räkää ja ultraäänellä kaikua saatavilla myös poskiontelosta. Koska mielestäni suurimmat oireet ovat kuitenkin nielussa ja sitä alempana hengitysteissä, täti katsahti nieluun ja sanoi, että onpas erittäin turpeat nielurisat. No, kun katsoin sinne itsekin, niin kyllähän ne nielun miltei täyteen pistävät. Nieluviljelmän tulokset saapuvat huomenna, joten voin sitten kertoa mikä alkueläin/virus majailee tonsilloissani. Lopuksi hoitaja oli sitä mieltä, että lääkäriin vaan. Valitettavasti omalla terveysasemalla kaikki lääkäriajat olivat varattuja, joten sain kirjoitetun maksusitoumuksen Postitalon terveysasemalle. Maksusitoumus on kyllä mukava asia - sillä saa elämästä paljon helpompaa.
Postitalon terveysasemalla oli paljon luulosairaita ja oli siellä oikeasti sairaitakin ihmisiä. Jonotus yleislääkärille kesti tunnin, mutta se kannatti. Odotusajalla luin Fitness-lehden, jossa oli mielenkiintoisia artikkeleita ruuasta ja terveydestä ja kuntourheilusta sekä Anna-lehden, jossa oli tylsempiä juttuja. Kun minua pyydettiin huoneeseen, mukava naislääkäri tutki perinpuolin (keuhkot (ei korinoita, pientä vinkua ehkä), korvat (alipaineessa, silloin pitää pään sisäpuolella olla räkää), nenäontelo (täynnä paksua keltaista räkää), nielu (risat turpeat, kookkaat ja peittyneet - eli tulehtuneet). Näiden löydösten johdosta hän oli sitä mieltä, että ottaen huomioon 6 viikkoa sitten tehdyn fessin, olisi parasta ottaa ihan röntgen-kuva sinuksista (eli poskionteloista).
Röntgeniin menin jonottamaan jonkun yskäisen sedän kaveriksi. Myöhemmin mukaan liittyi alaraajansa rikkonut tyttö äitinsä kanssa. Röntgenissä poskiontelokuvia otetaan niin, että asetetaan pää suu aukinaisena kohti seinämää, jonka takana on kuvantamiskalvo(?). Leuka ja nenä koskettavat lasiseinää, otsa irti. Hengittää ei saa. Kuva tuli nopeasti ja siirryin takaisin odottamaan lääkärin tuomiota. Pienen hetken odotettuani lääkäri pyysi minut sisään. Poskionteloni eivät ole varsinaisesti tulehtuneet, mutta turvonneet kyllä, räkää on nenäontelossa vain: hoitona huuhtelun pitäisi auttaa. Johtopäätöksenä sain aluksi kolmen päivän sairasloman, jota tarvittaessa voi jatkaa esim. keskiviikkona.
Kotimatkalla pistäydyin kuumeisena vielä K-kaupassa. Ostin protskuu (broileria, graavilohta), kalsiumia (5 purkkia viiliä ja yhden bulgarian jugurtin) sekä kurkun. Lisäksi ostin helliäkseni itseäni O´boyn kaakaota. Iltapäivä on mennyt lähinnä nukkuessa, sekä lukiessa Juha Itkosen Huolimattomia unelmia -novellikokoelmaa. Illan ajattelin pyhittää niin nukkumiselle kuin myös Matti-elokuvalle.
Huomenna yritän soittaa pariin duunipaikkaan, jos mun puheesta nyt mitään selvää saa.
Eikai tässä muuta kuin että hyvää AIDS-päivää ja joulukuuta kaikille. Muistakaa kumi, jos ootte asioilla, ettei tuu tauteja.
P.S. Ei, edelleenkään en kaipaa pikkujoulukutsuja. Voitte kyllä muuten positiivisesti yrittää yllättää mua, tosin enpä usko semmoisiin asioihin, ainakaan yhtään enempää kuin joulupukkiin.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
