Laadulla ja rakkaudella.

Olen käynyt kulttuuririennoissa. Viimekuussa oli vuorossa helsinkiläinen bändi Folkewestside ja samaan aikaan suunnilleen oli myös klassisen musiikin konsertti, jossa kävin. Se oli mielenkiintoinen. Säveltäjät olivat Schumannit (Clara ja Robert) sekä Heinz Holliger, joka paljastui aivan mainioksi säveltäjäksi. Se, että soitinta käytetään monipuolisesti (flyygeliä idiomina, selloa aerofonina), on aina säveltäjälle plussaa. Kuka tahansa musiikin kanssa työskennellyt osaa laittaa koskettimet ja kielet nuottiviivastolle. Tosin aina on kyse siitä, että ne ovat oikeassa järjestyksessä.
Noh, tällä viikolla oli vielä enemmän laadulla ja rakkaudella. Kävin Riian uudessa teatterissa katsomassa Alvis Hermaniksen ohjaamaa näytelmää Sinivaaran Martta (Zilakalnaa Marta). Se oli latviaksi, näytelmä kertoo naisesta, joka parantaa sairaita - auttaa pulassa olevia ja myös itse on elämässä kiinteästi mukana. Vaikka tarinat ovat usein synkkiä ja traagisia, taustalla on lämpö, joka syntyy ihmisen välittämisestä. Minua näytelmä kosketti, vaikka minä en kaikkea ymmärtänytkään. Meinasi tulla itku silmään.
Sittemmin minulla ei ole netti kotona toiminut, mutta nyt toimii taas. Olen tehnyt muuta. Katsonut olympialaisia. Aloittanut uudelleen kirjoittamaan. Kirjoittanut artikkeleja. Suunnitellut väitöskirjatyötä, jota tekisin, jos aikaa olisi. No se taitaa olla kuitenkin seuraavana ohjelmassa, joten kyllä se joskus valmistuu.
Työssä on ollut paljon tekemistä. Uusi työ on myös kunnossa. Taas tarjottiin työtä, sitä voisi tehdä kotona. Pitänee kysyä millaisista määristä käännöksiä on kyse. Ei tässä burnoutia ole tulossa. Mutta taas olen kerännyt. Kai sitten olen työnarkomaani.
Lähiaikoina luvassa on hyvää seuraa Helsingistä (huomenna eräs entinen/papereissa nykyinen herrasmieskämppis saapuu lomailemaan), keikkoja, paljon työtä ja koulutusta. Enää puolitoista viikkoa ja olen Helsingissä. Missä siellä? En tiedä vielä, mutta ehkä sekin selviää lähipäivinä. Viimeaikoina on lämmittänyt asiat, jotka ilmenevät täältä. Ja tänään on soinut päässä tämä.
Mutta me näemme pian. Kerron sitten lisää! Ikävöin kovasti, mutta jotkut asiat korvaavat toisia. Ja toki edelleen kaikki on tervetulleita kylään. Ilmoittakaa etukäteen. Tänne on tunkua enemmän kuin viimekerroilla, vaikka asuntokin on huonompi. :D