sunnuntai 17. elokuuta 2008
sunnuntai 10. elokuuta 2008
Atomic
kiirettä töissä (tällä viikolla 8x5=40 + 4 + 14=58h!) tulevina ennustan enemmän tunteja... En mä jaksan keskittyä epäolennaisuuksiin eli bloggaamiseen. Mulle saa tulla siivoamaan kyllä kotiin jos joku muu ehtis, ku ite ei ehi/jaksa - ottaen huomioon, että sosialisoin lisäksi ja mulla on myös mm. nää urheiluharrastukset, jotka muuten kummasti auttaa pysymään vireessä. Joka tapauksessa - kai tää tästä. Viimeistään 16.09 lepään sitten siellä Välimeren rannalla: liput on jo maksettu.
sunnuntai 3. elokuuta 2008
Synkkyys ja kurjuus sentään
Tapasin tällä viikolla erään ihmisen CS-miitissä, jota olen jo pidemmän aikaa toivonut tapaavani. Hän asuu Suomessa, muttei ole suomalainen. Olen joskus aiemmin jutellut hänen kanssaan irkissä, ja ihminen on vaikuttanut mukavalta.
Mutta taas kerran tavatessani mukavan ihmisen huomasin raadollisuuden ihmisajatuksissa. Ihmiset ovat mukavia, mutta niistä hehkuu epävarmuus asioiden suhteen. Olen edelleen sitä mieltä, että kyseinen ihminen on mukava. Mutta hän päästi suustaan sammakon, jota en edelleenkään ole osannut arvioida.
Tarina menee näin. Puhumme Suomen kesäsäästä, lähinnä varjosta joka vyöryy uhkaavana Sinebrychoffin museon ylitse kohti meidän joukkoamme. Joku valittaa, että paskan paikan olette valinneet: kuka oli täällä ekana? Myönnän olleeni ensimmäinen, mutta kommentoin myös, että kaikki eivät myöskään pidä auringosta ja kuumuudesta, joten jos haluatte valita paikat, tulkaa itse ensin. Päästyäni sanomasta, että pidän viileistä kesistä, pakkasesta lumesta ja pimeästä, eräs italialainen muistuttaa, että muuttaisit pohjoiseen. Sanon tähän väliin, että pidän Helsingistä. Tässä vaiheessa alun ulkomaalainen Suomessa ottaa osaa keskusteluun ja sanoo, että "thats your only problem". Halusin saada lisätietoa siitä, mikä kenties on ainut ongelmani. Se, että pidän viileästä, pimeästä ja talvesta? Vai se, että pidän Helsingistä? Vastausta en saanut.
On varmaa, että pidän tästä ihmisestä - ihmisenä, mutta olen myös aika varma siitä, että hän ei tiennyt kenen kanssa keskusteli. Joskus olen saattanut tilittää internet-ympäristössä enemmänkin siitä, etten tiedä mihin kuulun.
Minua risoo kamalasti asiat, jotka jäävät kesken; ihmiset, jotka arvostelevat antamatta mahdollisuutta korjata arvostelun alainen asia. Jos joku tietää mitä tehdä, miten olla parempi ihminen: otan vastaan neuvoja.
Mutta taas kerran tavatessani mukavan ihmisen huomasin raadollisuuden ihmisajatuksissa. Ihmiset ovat mukavia, mutta niistä hehkuu epävarmuus asioiden suhteen. Olen edelleen sitä mieltä, että kyseinen ihminen on mukava. Mutta hän päästi suustaan sammakon, jota en edelleenkään ole osannut arvioida.
Tarina menee näin. Puhumme Suomen kesäsäästä, lähinnä varjosta joka vyöryy uhkaavana Sinebrychoffin museon ylitse kohti meidän joukkoamme. Joku valittaa, että paskan paikan olette valinneet: kuka oli täällä ekana? Myönnän olleeni ensimmäinen, mutta kommentoin myös, että kaikki eivät myöskään pidä auringosta ja kuumuudesta, joten jos haluatte valita paikat, tulkaa itse ensin. Päästyäni sanomasta, että pidän viileistä kesistä, pakkasesta lumesta ja pimeästä, eräs italialainen muistuttaa, että muuttaisit pohjoiseen. Sanon tähän väliin, että pidän Helsingistä. Tässä vaiheessa alun ulkomaalainen Suomessa ottaa osaa keskusteluun ja sanoo, että "thats your only problem". Halusin saada lisätietoa siitä, mikä kenties on ainut ongelmani. Se, että pidän viileästä, pimeästä ja talvesta? Vai se, että pidän Helsingistä? Vastausta en saanut.
On varmaa, että pidän tästä ihmisestä - ihmisenä, mutta olen myös aika varma siitä, että hän ei tiennyt kenen kanssa keskusteli. Joskus olen saattanut tilittää internet-ympäristössä enemmänkin siitä, etten tiedä mihin kuulun.
Minua risoo kamalasti asiat, jotka jäävät kesken; ihmiset, jotka arvostelevat antamatta mahdollisuutta korjata arvostelun alainen asia. Jos joku tietää mitä tehdä, miten olla parempi ihminen: otan vastaan neuvoja.
lauantai 2. elokuuta 2008
Kesäloma (1pvä)
Kävin sitten Porvoossa. Ei, en nähnyt Remua enkä muitakaan kaupungin rokkareita. Bussimatka oli yllättävän lyhyt (1h, josta puoli tuntia menee Helsingin läpi ajellessa). Olin perillä puoli yhden aikaan Porvoossa. Käväisin heti tarkastamassa tuomiokirkon, joka on saanut uuden hienon katon. Tutustuin myös porvoolaisten elämään käymällä paikallisessa citymarketissa ostamassa kuulokkeet, kun mp3-soittimen omat menehtyivät kovaan käyttöön Porvoon vanhassa kaupungissa. Kun olin uuden kaupungin puolella, päätin metsästää WSOY:n konttorin ja tehtaanmyymälän. Harmikseni ei löytynyt mitään ostettavaa: melkein tosin ostin Westön Langin, mutta en jaksanutkaan kantaa sitä kotiin asti. Palatessani takaisin vaeltelemaan vanhaan kaupunkiin, katselin samalla mahdollista ruokapaikkaa. Halusin kesälomaretkelläni syödä hiukan paremmin, ja kuvittelin olevani ulkomailla: melkein se sitä on, kun ympärillä puhutaan ruotsia, italiaa, venäjää ja viroa. Ostin pihakirpputorilta lelumuseon vierestä eurolla Karjalaisen kansanlaulun (Soutelin, soutelin kultani kanssa Laatokan lahden suussa) nuotit, jotka oli omistanut oopperalaulaja Harry Herman Heinrichsen. Ne nuotit ovat kyllä kieltämättä kärsineet, mutta pianosovituksen lisäksi tuohon on käsin tehty lisäksi koko orkesterisovitus. Joku päivä pistän kaverit raatamaan...
Kiertelin ihastuttavia putiikkeja ja antiikkiliikkeitä ja vähän kävin levykaupassakin (Riverside records) - mutten ostanut mitään. Kun olin kävellyt pari tuntia, oli nälkä, ja halusin oikeasti syödä jotain hyvää. Kiersin vähän ja löysin sen mitä etsin. Menin ravintola Timbaaliin. Timbaali on Suomen ainoa etanoihin erikoistunut ravintola. Ostin etanoita roquefortissa alkupalaksi ja pääruoaksi pariloitua tonnikalaa, fetaa filotaikinassa ja hernepyreetä. Ruoka oli erikoisen mainio, ja tuonne ravintolaan TÄYTYY mennä uudelleen. Tunnelma oli myös mahtavin, vanha talo, vanhassa kaupungissa ja naapuripöydässä oli hellyyttäviä eläkeläisiä. Valkoviini oli myös asialuokkaa. Joten ruokailuhetki muuttui elämykseksi. Suosittelen lämpimästi.
Ruoan jälkeen ostin kortteja (koska olin lomamatkalla, niitä pitää lähettää mummoille ja lakulle). Ja löysin terassin, johon paistoi aurinko nätisti. Otin yhden Ecussonin ja nautiskelin jälkiruokaa siinä sitten.
Kävelin vielä kerran kaupunkia edes takaisin, kunnes kello oli 17. Suunnistin kohti bussiasemaa ja Helsinkiä. Bussi tuli heti.
Päivä oli oikein onnistunut, kerrankin jotain kesätekemistä, millä tuntui olevan tarkoitus. Näinä aikoina, kun töitä on 6-7pvää viikossa pieni pyrähdys ulkoilmassa tekee ihmeitä. Nyt voisi nukkua nätisti aamuun asti ja mennä huomenna töihin. Ja ensiviikonloppuna on sitten luvassa työtä Suomi-ilmiö-konsertissa. Kaitsun kanssa mennään ja siellähän soittaa hei kaikki mun idolit: PMMP, Ismo Alanko Teholla (AIVAN mieletön), Popeda ja Eppu Normaali. Tästä on tultava hauskaa. Niin ja joo, siis Flowsta bloggaan sitten MySpaceen, Live in Nordicsin sivulle. Sinne kaikki ördäysjutut sitten.
Kiertelin ihastuttavia putiikkeja ja antiikkiliikkeitä ja vähän kävin levykaupassakin (Riverside records) - mutten ostanut mitään. Kun olin kävellyt pari tuntia, oli nälkä, ja halusin oikeasti syödä jotain hyvää. Kiersin vähän ja löysin sen mitä etsin. Menin ravintola Timbaaliin. Timbaali on Suomen ainoa etanoihin erikoistunut ravintola. Ostin etanoita roquefortissa alkupalaksi ja pääruoaksi pariloitua tonnikalaa, fetaa filotaikinassa ja hernepyreetä. Ruoka oli erikoisen mainio, ja tuonne ravintolaan TÄYTYY mennä uudelleen. Tunnelma oli myös mahtavin, vanha talo, vanhassa kaupungissa ja naapuripöydässä oli hellyyttäviä eläkeläisiä. Valkoviini oli myös asialuokkaa. Joten ruokailuhetki muuttui elämykseksi. Suosittelen lämpimästi.
Ruoan jälkeen ostin kortteja (koska olin lomamatkalla, niitä pitää lähettää mummoille ja lakulle). Ja löysin terassin, johon paistoi aurinko nätisti. Otin yhden Ecussonin ja nautiskelin jälkiruokaa siinä sitten.
Kävelin vielä kerran kaupunkia edes takaisin, kunnes kello oli 17. Suunnistin kohti bussiasemaa ja Helsinkiä. Bussi tuli heti.
Päivä oli oikein onnistunut, kerrankin jotain kesätekemistä, millä tuntui olevan tarkoitus. Näinä aikoina, kun töitä on 6-7pvää viikossa pieni pyrähdys ulkoilmassa tekee ihmeitä. Nyt voisi nukkua nätisti aamuun asti ja mennä huomenna töihin. Ja ensiviikonloppuna on sitten luvassa työtä Suomi-ilmiö-konsertissa. Kaitsun kanssa mennään ja siellähän soittaa hei kaikki mun idolit: PMMP, Ismo Alanko Teholla (AIVAN mieletön), Popeda ja Eppu Normaali. Tästä on tultava hauskaa. Niin ja joo, siis Flowsta bloggaan sitten MySpaceen, Live in Nordicsin sivulle. Sinne kaikki ördäysjutut sitten.
perjantai 1. elokuuta 2008
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
