Gramofoni

Back to Basics

2010-09-01T10:48:00.003+03:00

Noin. Kestihän se kesä jonkin aikaa. Olikin niin kiireistä, ettei ole ehtinyt. Nyt olen tehnyt paluun Helsinkiin, töihin ja omaan elämään. Tämä alkaa vaikuttaa onnelliselta taas. Riiassa on omat hyvät puolensa, mutta Helsinki. Minun kaupunkini.

Aloitin työt Vantaalla projektissa, joka kuulostaa ja on aivan mainio. Pidän työstä päivä päivältä enemmän, enkä ole kertaakaan ajatellut, että se on väärä. Okei, olen ollut kohta kaksi viikkoa töissä - mutta silti!

Ajattelin alkaa tekemään myös tästä blogista toisenlaista: kunhan pääsen palaamaan normirytmiin. Olen koditon syyskuun loppuun asti - tässä aluksi hiimailen Kirby-koiran seurana ja jatkan sitten vielä ehkäpä viikon jossain. Katsotaan mitä tuleman pitää!

Siihen kesään kauan kauan sitten

2010-05-14T18:59:00.002+03:00

Riiassa alkoi eilen kesä. Hellerajat paukkui nätisti rikki poikki ja pinoon. Puut ovat ihan vaalean vihertäviä, oma mieli on paljon selkeämpi kun on valoisampaakin. Siskot ja äiti olivat kylässä äitienpäivänä. Kiertelimme kaupunkia ja Kuzen kahvilasta on tullut minulle sunnuntaipaikka.

Työtä on paljon, otin lisää tunteja, nyt opetan noin 32tuntia viikossa ja se tuntuu. Ei ihminen sitä jaksa. Minä kaipaan keskusteluja, ihmisiä, mutta on niitä täälläkin. Puhuin tänään synttärisankari-Lienen kanssa paljon asioista, jotka askarruttavat. Liga neuvoi mihin mennä lääkärille. Olin hiukan kipeänä viimeaikoina. Toivottavasti vakuutus korvaa kulut.

Ensi viikolla menen Helsinkiin katsomaan hiukan WILCOA. Tuntuu, että sosiaalinen elämä on kutistunut. On niin väsynyt rakentamaan uutta. Onhan tässä tuttavia ja Maija, Liiga ja Ima, mutta onko se tarpeeksi. Suomessa minulta ei vaadita niin paljon ja voin olla ihan itseni.

Mutta parasta on luvassa: kaksi minun lempibändiä Latviasta (Tesa, Soundarcade) nousee samalle lavalle. Luvassa on kitaravalleja ja bassovyörytystä. Sellaista, että tuntuu. Sitten päivä lomaa. Ajattelin mennä etnografiseen museoon. En ole koskaan käynyt.

Ta(i)katalvi

2010-04-23T19:38:00.002+03:00

Istun vaan ja kuuntelen kun Ville laulaa yöstä ja enkeleistä ja rakkaudesta. Uuden aamun lauluja, siis. Jaana on pian Riiassa ja sitten täytyy taas olla sosiaalinen, ei sillä - pidän siitä, että ihmiset vierailevat. Mutta kokoajan enemmän kaipaan Helsinkiin, enkä malta olla ilman. Luulen, että koko se kesäloma tulee vietettyä osittain Helsingissä, mutta katsotaan. Suomessa kaikki on lähempänä ja Suomessa kierrätetään roskat. Suomessa on saunoja ja Suomessa on mukavia poikia.

Olen ollut hiukan kipeänä, ei mitään verrattuna vanhoihin aikoihin, joten olen ihan tyytyväinen. Menin tänään kipeänä töihinkin. Nyt tekisi mieleni olutta. Kylmää siideriä. Suomalaista seuraa! Mutta se Jaana on kohta täällä. Huomenna on Cosmobile keikalla Nabaklabissa. Siellä lisää niitä suomalaisia.

Olisi myös hienoa tienata sen verran, että kuukauden lopussa ei olisi satasta miinuksella. Kamalan hienoa. Ehkä jo ensi kuussa.

Sitten minä haluaisin treenata Tiinan kanssa. Vähän soiteltas, tulis parempi mielikin. Ehkä sekin onnistuu, paitsi jos se Tatti muuttaa kauas (tai ei niin, mutta vähän kauas). Ja minä haluan kesällä TUSKAAN. Tänään näyttää olevan paljon asioita, joita haluaa.

Lähden hakemaan Jaanaa. Ja olutta. Huomenna töitä kuitenkin. Ollaan kohtuudella.

Kiire

2010-04-14T13:35:00.002+03:00

Ei täällä oikeasti ole kiirettä, on vaan päätöntä aikaa, jota ei osaa kohdistaa mihinkään. Nytkin, tekisi mieli nukkua, mutta toisaalta voi vaan olla. Työt on tehty yleensä puoleen päivään mennessä, ja sitten ei oikein tiedä mitä tekisi. Kaipaan bänditreenejä ja kotiseuraa. En mä ole koskaan osannut shoppailla, enkä edes käydä kaupungilla... No perjantaina on Soundarcaden keikka, edes jotain.

Eilen olin Helsingin barokkiorkesterin konsertissa. Se oli tosi vaikuttava (ja yllätys, Suomen suurlähetystö tarjoili sitten taas viiniä). On jotenkin vaikea olla, kun toisaalta tapahtuu niin paljon, mutta itse haluaisi, että tapahtuisi enemmän sellaista jotenkin rauhallista, ehkä älykästä toimintaa - jutella yhdelle kaverille kerrallaan jne. Eikä mitään minglausta (kiitos sille irlantilaiselle psykoterapeutille tästäkin sanasta!).

Niin, olinhan mä taas ihan juuri hetken aikaa sitten Helsingissä. Siellä oli kivaa ja ristiäiset. Ristiäiskuvat on suhteellisen onnistuneita, joten LAPKO-krapula ei näy päällepäin.

Seuraava kerta Helsingissä ois 20-23.5. Sitten Savoon(ja Helsinkiin) 4-7.6. Äh, mä menen nukkumaan. Ei tässä muuta.

Laadulla ja rakkaudella.

2010-02-19T20:29:00.004+02:00

Olen käynyt kulttuuririennoissa. Viimekuussa oli vuorossa helsinkiläinen bändi Folkewestside ja samaan aikaan suunnilleen oli myös klassisen musiikin konsertti, jossa kävin. Se oli mielenkiintoinen. Säveltäjät olivat Schumannit (Clara ja Robert) sekä Heinz Holliger, joka paljastui aivan mainioksi säveltäjäksi. Se, että soitinta käytetään monipuolisesti (flyygeliä idiomina, selloa aerofonina), on aina säveltäjälle plussaa. Kuka tahansa musiikin kanssa työskennellyt osaa laittaa koskettimet ja kielet nuottiviivastolle. Tosin aina on kyse siitä, että ne ovat oikeassa järjestyksessä.
Noh, tällä viikolla oli vielä enemmän laadulla ja rakkaudella. Kävin Riian uudessa teatterissa katsomassa Alvis Hermaniksen ohjaamaa näytelmää Sinivaaran Martta (Zilakalnaa Marta). Se oli latviaksi, näytelmä kertoo naisesta, joka parantaa sairaita - auttaa pulassa olevia ja myös itse on elämässä kiinteästi mukana. Vaikka tarinat ovat usein synkkiä ja traagisia, taustalla on lämpö, joka syntyy ihmisen välittämisestä. Minua näytelmä kosketti, vaikka minä en kaikkea ymmärtänytkään. Meinasi tulla itku silmään.
Sittemmin minulla ei ole netti kotona toiminut, mutta nyt toimii taas. Olen tehnyt muuta. Katsonut olympialaisia. Aloittanut uudelleen kirjoittamaan. Kirjoittanut artikkeleja. Suunnitellut väitöskirjatyötä, jota tekisin, jos aikaa olisi. No se taitaa olla kuitenkin seuraavana ohjelmassa, joten kyllä se joskus valmistuu.
Työssä on ollut paljon tekemistä. Uusi työ on myös kunnossa. Taas tarjottiin työtä, sitä voisi tehdä kotona. Pitänee kysyä millaisista määristä käännöksiä on kyse. Ei tässä burnoutia ole tulossa. Mutta taas olen kerännyt. Kai sitten olen työnarkomaani.
Lähiaikoina luvassa on hyvää seuraa Helsingistä (huomenna eräs entinen/papereissa nykyinen herrasmieskämppis saapuu lomailemaan), keikkoja, paljon työtä ja koulutusta. Enää puolitoista viikkoa ja olen Helsingissä. Missä siellä? En tiedä vielä, mutta ehkä sekin selviää lähipäivinä. Viimeaikoina on lämmittänyt asiat, jotka ilmenevät täältä. Ja tänään on soinut päässä tämä.
Mutta me näemme pian. Kerron sitten lisää! Ikävöin kovasti, mutta jotkut asiat korvaavat toisia. Ja toki edelleen kaikki on tervetulleita kylään. Ilmoittakaa etukäteen. Tänne on tunkua enemmän kuin viimekerroilla, vaikka asuntokin on huonompi. :D

Käytöksestä (kanelipulla 2)

2010-01-20T13:24:00.002+02:00

Kuinka ihmiset käyttäytyvät? Huomaan, että itsestänikin on tullut ilkeämpi, töykeämpi ja välinpitämätön. Ihan sama ehtiikö mummo bussiin, kunhan itse ehdin. Ihan sama miten oppilaat oppivat, kunhan minä saan antaa opetusta. Onneksi tiedostan käytöksen muutoksen: ilman muutosta en tiedä, pystyisinkö toimimaan niin tehokkaasti tässä yhteiskunnassa. Kassa ryöstää 50 santimia, jos vaan saa mahdollisuuden. Mikään ei toimi, en toimi sitten itsekään. Tavallaan se on niin, että ympäristö tekee kaltaisekseen. Silti minä hymyilen kassalle, sanon hyvää päivää tai iltaa, jos on ilta. Oikein piruillakseni käyttäydyn hyvin. Varmaan juttelisinkin heille, jos osaisin niin hyvin. Naururypyt silmäkulmissa, sanoin, että ikä alkaa painaa - latvian tytöt sanoivat, että ei se haittaa: niistä näkyy että olet ollut onnellinen.

No johan oli väite. Sitä päädyin pohtimaan. Olinko onnellinen? Olin. Olenko onnellinen? Olen. Minulla on kaikki, mitä ihminen tarvitsee - okei, voisko joku ilmoittautua poikaystävälistalle? - mutta työ, josta pidän; ympärillä ihmisiä, joiden kanssa viihdyn; joku odottamassa paluuta Suomeen; Laura, joka oksentaa isän autoon... Itse olen onneni tehnyt - suhtautunut helposti asioihin: stressaamatta töistä, ihmisistä, elämästä. Ja katsokaa, kaksikymmentä ja seitsemän vuotta täyttä elämää. Todellakin.

Niin mitä ympärillä. Tämä yhteiskunta on jakautunut. On he ja me. Kun olet sen toisen ryhmän kanssa, niin kuulet pahaa toisesta. Ja kun olet kaikkien kanssa yhdessä - elämä näyttää olevan hyvin - ollaan tässä kaikki ystäviä. Se vain näyttää. Mutta sitten kun toiset menevät, alkaa kuulua lauseita "Sekin tanssii kuin huora", "Mieshuora", "Sen kaverit kuuluu semmoiseen mafiaan", "Idiootteja ne, eihän ne tajua mistään mitään", "sellaisia 'ne' ovat: kuin koiria". Ole siinä sitten vakavalla naamalla. Tämän vuoksi virolaiset eivät kai pidä eteläisistä naapureistaan. Nuoleskelun kulttuuri on syvällä ja siihen törmää niin 50-vuotiaiden ikäluokassa, kuten myös 16-vuotiaiden keskuudessa. Ja mitä helvettiä, toisella puolella huonetta istuvaa tyttöä voi myös avoimesti kutsua "bitchiksi". Oh noes. No, eivät kaikki ihmiset ole semmoisia. Jotkut osaavat jopa käyttäytyä, ja toiset pitävät suunsa kiinni omista ajatuksistaan - kuten minä. Ei tulisi mieleenikään kirjoittaa tätä englanniksi :D

Mitä muuta? Tänään tapaan suomalaisen toimittajan, joka tekee juttua katoavasta latvian kansasta. Olen käynyt Helsingissä (vilkutivilkuti kaikki kivat) ja latvialaisessa uimahallissa sekä saunassa. Molemmat oli ihan mukavia: sauna jopa mielettömän hyvä kokemus! Lauantaina kai tulee Heikkilän bändi Riikaan ja johan me ollaan sovittu tyttöjen kanssa, että pitäähän se ihme nähdä. Pian Riiassa myös Suvi ja toivottavasti talvilomaviikollaan eräät Helsingin hurjapäät. Lupaan pitää keskiviikon tai perjantain vapaana, jos täällä on talvilomalaisia - siis sunnuntain lisäksi :)

Ainiin, miksi kanelipulla 2? No Kanelipulla on täällä niin hyvää, että jopa lähikaupasta saa paikanpäällä leivottua kanelipullaa, joka on vielä lämmin ja ihana! Mutta nyt, meikkiä naamaan, ettei telkkarissa kiillä. Laitan tietoa tulemaan, milloin ja missä jos ja kun.

Kanelipulla

2009-12-14T14:10:00.003+02:00

Noniin,

Naapurikorttelin konditoria tekee maailman parhaat kanelipullat. Katsokaa! Pulla maksaa - 35 santimia. Eli n. 50 senttiä. Kuukotava. <3

Mitä muuta? Jouluohjelmaa saatavilla seuraavissa paikoissa - Etnograafinen ulkoilmamuseo sekä Keskustori. Sinne muuten ollaan menossa, tytskit kun tuutte.

Aakkoset Riiassa

2009-12-13T23:47:00.002+02:00

A - Andrejsala, on alue jossa ennen oli parhaat bileet. Nyt siellä ei ole mitään. Paitsi hienot puitteet uuden vuoden juhlille.
Ā - Āboli. Omenat on muuten täällä yllättävän hyviä!
B - Brunssit. Kotona on parasta tehdä pannukakkuja ja Metakafessa on myös maailman mahtavin viikonloppubrunssi.
C - Couchsurferit on ihan hulluja täällä.
Č - Čakls. No täytyy olla uuttera, ainakin minä olen kun töitä teen...
D - Dzirnavu ielalla sijaitsee ainakin kaksi parasta baaria: Enriko ja Stacijas Robeza.
E - Erityiset puistokävelyt. Nämä puistot täällä on oikein leppoisia ja mukavia. Varsinkin nyt kun lumi on satanut.
Ē - Ēnas. Varjot ja valot, miten ne taittuu eri asuinalueilla, eri aikaan päivästä. Eri-ikäisissä taloissa.
F - Fabrika. Se on ravintola parin korttelin päästä kotoa. Sieltä saa hyvää ruokaa.
G - Emila Gustava. NAMI NAMI NAMI.
Ģ - Ģikši - yksi mukavimmista paikoista Latviassa.
H - Hansabuss, jolla pääsee kivasti Tallinnaan ja Tallinnasta (se ottaa myös kyytiin D-terminaalista, eli Tallinkin laivoilta...)
I - Ieriku iela. Se on mystinen paikka, jossa olen odottanut kerran bussia kauan ja oli jännää. Sijaitsee hiukan kauempana keskustasta.
Ī - īpašs - kun joku on tärkeä. Niin kuin on.
K - Koti. Terbatas ielalla.
Ķ - Ķengarags. Paikka jossa asuu paljon ihmisiä, joista osa on ihan mukavia ja jossa olen käynyt tänä vuonna ensimmäisen kerran.
L - Ligat, Lasmat, Lienet - no paljon mukavia tyttöjä täällä, jotka alkavat L-kirjaimella. Liga tulee Ligosta, joka on Juhannuksen (Jaanin) seuraava päivä.
Ļ - Ļoti ilgi on aika jonka haluan viettää Riiassa.
M - Mysteeriset asiat, joita Riiassa tapahtuu. Näistä joskus lisää.
N - Nakts. Yölläkin tapahtuu paljon niitä mystisiä asioita.
Ņ - Ņujorka - on paikka jonne menen kunhan säästän rahaa.
O - Opera. Ihan mielettömän hieno paikka ja hyvätasoisia esityksiä.
P - Puisi. No pojatkin on ihan mukavia.
Q - (--.-) Rationaaliluvut. Rajattomuus. Tuntuu siltä, että on ja ei kuitenkaan ole.
R - Rigas Satiksme. Auttaa, kun haluaa päästä pois pienistä piireistä, esim. Kengaragsiin, Lidoon luistelemaan tai Mezaparksiin eläimiä katsomaan.
S - Svetdiena. Sunnuntai, joka on ainut vapaapäivä viikossa.
Š - Šodien, eli tänään on viikon tärkein päivä.
T - Tiistaitapaamiset, jotka tuntuvat määrittävän viikkoa aika hyvin.
U - United Intimacy, teatteriseurue, joka tekee äärimmäisen tasokasta nykyteatteria/tanssia/ohjelmaa.
Ū - Ūdens, sitä ilman ei elä. Ja kesällä se vasta onkin mukavaa mennä lillumaan siihen. Tosin saattaa olla, että Daugavassa, Väinäjoessa, ei uida aikoihin.
V - Vecriga. Vanhakaupunki.
(W - Wilco, joka laulaa Impossible Germany.)
Z - Tänne mennään kunhan lunta tulee tarpeeksi.
Ž - žvadzēt on ääni joka kuuluu, kun tontut vilisee ikkunan takana!

Latviesu valodu

2009-12-06T23:01:00.002+02:00

Okei, on ollut pitkä aika kun en ole kirjoittanut mitään. TNyt on hiukan aikaa, vaikka kello on jo ties mitä. ON OLLUT oikein kivaa.

Olen ehtinyt tutustumaan moniin ihmisiin, pitänyt yhden brunssin ja tuparit, hankkinut uusia kontakteja ja lopulta myös kotiutua kaupunkiin. Mielestäni eilinen on merkki siitä, että olen kerrankin onnistunut löytämään paikkani suhteellisen nopeasti. Mitä eilen tapahtui? Olin varustautunut koti-iltaan ja leppoisaan leffankatseluun, mutta arvatkaa onnistuiko! Sain torstaina fb-viestin Ligalta, että haluaisinko tulla lauantaina hänen luokseen: luvassa snäksejä ja kuumaa viiniä. Lupauduin, koska on mukavaa päästä tapaamaan ihmisiä. Yllätys oli suuri, kun kutsuttujen joukossa olin ainut ulkomaalainen. Paikalla oli mukavia ihmisiä - pieni joukko: L ja kaimansa L, Dina, Kristina ja Ima. Mitä sitten tapahtui? Ensimmäieksi tarjottiin minttua, että tulisi kotoisampi olo, sitten paijattiin karkkien kera ja tuotiin glögiä. Ilta jatkui pelien merkeissä ja lopulta minulle tarjoiltiin jalkahierontaa. Eipä ole aiemmin kotibileet näin villiksi menneet. En valita. Minulla oli kivaa ja pääsin kotiin mitä parhaimmassa seurassa.

Tuntuu kotoisalta ja töissä on kiva käydä - vielä ainakin. Olen oppinut itsekin paljon, ja se on kyllä oikein mukavaa. Töistä ei sen enempää, hyvin siis nekin sujuvat.

Muutoin olen nähnyt paljon (fyysistä teatteria! oopperaa! konsertteja!). Mutta eniten on parasta nähdä uusia asioita ja ihmisiä.

On myös juhlittu (pikkujouluja, nimipäiviä, itsenäisyyttä) ja nukuttu paljon. Ainut asia, joka ahdistaa, on se, että on alkoholia käytetty vähän liikaa. Mutta uskoisin, että se muuttuu jonkin verran. Puhuin eilen kotimatkalla omasta näkemyksestä ja sen muuttamisesta - se liittyy myös juhlimiseen - juhlia voi myös vähemmällä määrällä alkoholia. No, ei tämä nyt jokapäiväistä ole, joten ei vielä paniikkia.

No mitä vielä? Edelleen tänne saa tulla kylään ja mielelläni näen teidän naamoja myös näiden paikallisten lisäksi. En ole unohtanut, mutta on kyllä kieltämättä paljon tekemistä!

Apteekista Enrikolle, Jacobille, kioskille, puistoon, pulveritornille, sunnuntaibrunssille

2009-11-16T22:26:00.003+02:00

On muuten huokaistava, koska on niin paljon kaikkea jota voisi kertoa. Olen muuttanut Riikaan, unelmieni kaupunkiin. Puhun kieltä silloin tällöin: työpaikkani on kolmen korttelin päässä. Naapurissani on kenkäkauppa, viereisen korttelin päässä Elviksen kauppa, niinkuin Aija minulle Elvistä sanoi. Ostin ruokaa Stockmannilta, tein cesar-salaattia ja se maistui yhtä hyvälle kuin Suomessa.

Kävin viime viikolla CS-miitissä, järjestin toisen samanlaisen kotona sunnuntaibrunssilla. Hankkiuduin kirjaston asiakkaaksi ja huomenna vielä toisenkin. Olen twitterissä kaikkien kaveri. Aion pitää tuparit viikonloppuna. Kutsuin vanhoja ja vieläkin vanhempia tuttavia. Lisäksi pyysin muutamaa uutta tuttavaa kylään.

Hankin passikuvat (6EUR) oleskelulupaa varten. Olen jo käynyt Suomen suurlähetystössä. Ilmoittauduin paikkakunnalla asuvaksi suomalaiseksi. Join punaviiniä bisnesmiesten kanssa. Kävelin kotiin pitkin Terbatas (Tarton) katua pitkin ja päädyin omaan kaksioon köllöttämään herätäkseni seuraavana päivänä töihin.

Töissä olen saanut inspiroituneita ideoita. Lääkärit ovat mukavia ja kertovat rimatadiinista, joka toimii influenssaa vastaan. Olen saanut kehuja, joita ei ole kerrottu minulle vaan vastaavalle esimiehelleni. Minulla on paljon ideoita, kuinka kehittää toimintaa - sekä omaa, että toisten. Minua pyydettiin töihin lasten kulttuuriopettajaksi. Pitäisi laulaa ja lukea, puhua suomea. Sanoin, katsotaan sitten pikkujouluissa. Pikkujoulut ovat puolentoista viikon päästä. Ne ovat hotellissa.

Ystävä on palannut Riikaan, toinen palaa vuoden alussa. Kolmas on ollut täällä jo hetken. Oma elämä tuntuu avoimemmalta kuin vuosiin. On huumaavaa olla taas täällä. Kutsuja vierailuille eri paikkoihin satelee. Tule Madonaan! Mennään Ventspilsiin! Etkö ole koskaan käynyt Daugavpilsissä? Kunhan saisi itsensä ensin asetettua paikalleen. Lähimmät ystävät asuvat kahden metrin päässä, mutta eri talossa. Tuttava asuu viereisessä talossa. Kaikki asuvat kaupungissa.

Huomenna menen maahanmuuttovirastoon. Kun saan paperin, voin sitten hakea veroprosentin ja pankkitilin. Sen jälkeen pitää vielä rekisteröityä kaupungin asukkaaksi. Onkohan toimisto vielä Pērses ielalla?

Sääkin on ollut mainio. Mukavaa kävellä Väinäjoen rantaa ja katsella hiukan ympärille. Pitää vielä miettiä, miten kauan tämä hyvä fiilis jatkuu. No, ainakin nyt tuntuu voittajalta ja on hyvä mennä nukkumaan.

Tänne saa tulla kylään: ja kyllähän osa onkin jo tulossa. Tilaa on. Kaikki mahtuu. Bonuksena haluan antaa teille kaupungin, joka on jo osa minua.

Pitkästä aikaa

2009-10-28T17:57:00.002+02:00

Nyt olen valmis. Syksy on mennyt nopeasti töitä tehden ja siitä myöskin nauttien. Samaan aikaan olen projektina pitänyt uuden työn hankkimista. Viime kuun puolivälissä sain puhelun Tallinnasta, työkyselyni erääseen firmaan tuotti tulosta ja minut pyydettiin haastatteluun, ilman että lähetin edes työhakemusta. Työ tärppäsi ja huomenna matkustan etelään erääseen rakkaaseen kaupunkiin: pakkaukset ovat tehtynä ja nyt odotan vain autoa. Riika odottaa minua synkkänä, mutta kamalan kauniina. Oma asunto on kaverin oma, mutta vuokralla ainakin nyt vuoden.

Tässä välissä ehti tapahtua myös muuta. Rakas mummoni, Kyllikki, siirtyi ajasta ikuisuuteen jo menneiden rakkaiden joukkoon. Hautajaiset ovat puolentoista viikon päästä, ja silloin on ensimmäinen käyntini Riiasta Savoon.

Viime viikonlopun vietin poissa Suomesta, Berliinissä Annetten luona. Söin hyviä falafelejä ja ranskalaista ruokaa, join viiniä ja olutta. Lopulta piti palata mahdottoman hienosta kaupungista taas yhteen kauniiseen sateisen harmaaseen Helsinkiin. Tämä on viimeinen iltani Helsingissä ja aion sen tuhlata saunomiseen ja oluelle. Huomenna elämässä on taas jotain uutta jännittävää ja lopulta näkyy taas uusi aika. Kaikille muistutuksena, että asiat voivat olla jännempiä ja positiivisempia kun itse antaa positiivisuuden tulla paikalle. Tämä on kaikki mitä opin viime viikonloppuna Berliinissä.

Birthday Girl

2009-08-25T22:12:00.002+03:00

"The 27 Club, also occasionally known as the Forever 27 Club or the Club 27, is a popular culture name for a group of influential rock and blues musicians who all died at the age of 27, sometimes under mysterious circumstances. "

Mennään Brianin, Jimin, Janisin, Jimin ja Kurtin mukaan. Päästäkseen klubiin täytyy kai olla menestyvä artisti. Lisäksi seuraavat henkilöt ovat olleet 27 tullessaan päätepisteeseen: Louis Chauvin, Robert Johnson, Jesse Belvin, Rudy Lewis, Malcolm Hale, Alan Wilson, Linda Jones, Lesley Harvey (!), Ron McKernan, Dave Alexander, Peter Ham, Gary Thain, Chris Bell, Jacob Miller, D. Boom, Pete de Freitas, Mia Zapata, Kristen Pfaff, RICHEY JAMES EDWARDS, Freaky Tah ja Jeremy Michael Ward.

Kaikki on hyvin ja suunnitelmat pitkällä.

Latvija 3.

2009-08-24T09:42:00.003+03:00

Joo, eipä tässä ole ollut jaksamista nettimaailmaan, kun oikeakin elämä on mukavaa. Kaikenlaista hauskaa on tapahtunut, ja kuten jotkut luulevat, en ole ollenkaan kyllästynyt elämään - mulla on vaan erilainen elämä kun se entinen ja uuteen elämään kuuluu asioita, jotka tekevät musta erilaisen ja onnellisen - ainakin tällä hetkellä. Siinä on vaan yksi huono puoli, nimittäin se että ihmisestä tulee myös itsekkäämpi. Parempi niin.

Otsikkoon. Kävin sitten Latviassa, oli oikein hauska ja pikainen reissu. Perjantaina lähdin aamulla kahdeksan laivaan Eckerölle. Laivassa tapasin kuskin, Teron, joka paljastui oikein mukavaksi matkaseuraksi. Käytiin aamupalalla rekkamiesten seisovassa pöydässä ja sitten autokannelle odottamaan lähtöä Riikaan. Tallinna-Riika -reissu sujui mallikkaasti ja aikataulussa. Olin hakemassa avaimia puoli neljä ja illaksi oli suunniteltu vielä Siltais nakts Bolderajaa (Warm night in Bolderaja) kulttuurihörhelöiden kanssa. Mukaan lähti Ance, Sintija (?), Eliina ja Rudis. Viimeisin henkilö on tai-tei-li-ja, joka ylläpitää seuraavaa blogia. Kuume alkoi sitten siellä. Kuume nousi kai kokeellisen musiikkiesityksen aikana ja tuntui, että olisi ollut jossain ihan muualla. No mies soitti thereminiä, joten ihan turha reissu se ei ollut. Tulin Brakiin Blaumanja ielalle ja etsin lääkkeitä kuumetta vastaan. Ieva ja Epp olivat kotona, joten jutustelin heidän kanssaan hetken ennen kuin nukahdin lisäsohvalle. Aamulla heräsin taas kipeänä, söin lisää lääkettä ja puin päälle. Ostin apteekista lisää lääkettä ja lähdin harhailemaan lääkehuuruissa kaupungille. Aurinko porotti mukavasti, mutta ei ollut yhtään kuuma. Kävin syömässä ja meinasin oksentaa. Ostin pari paitaa, yhteensä 5 euroa. Lisäksi ostin Balzams kreemeä (mustaabalsamia kermassa) ja chailattea ja kahvia ja keksejä stokkalta. Lopuksi menin lepäilemään Brakiin.

Seitsemältä olin sopinut tapaamisen E. Klintsin kanssa. Hän on latvialainen soitinrakentaja, joka rakentaa erinäisiä soittimia. Minulle hän oli rakentanut duudasin, eli säkkipillin. Säkkipillin hinta oli 240 Latia ja E näytti vielä kuinka soitinta huolletaan, viritetään ja säädetään. Setä oli oikein mukava ja sovimme, että tuon säkkipillin puolivuotistarkastukseen joulun aikaan. Sitten hän katsoo, onko kaikki kunnossa. Nyt pitäisi vaan enää löytää paikka missä soitella. Lauantai-iltaa vietimme georgialaisessa etnojazz-konsertissa Enrikos Pulksteniksessa, söin kyllä myös sienisalaattia (oikein hyvää oli). Lopuksi näkyi ilotulitteet, koska olihan Rigas svetki (Riian juhlat) . Aikaisin nukkumaan ja aikaisin ylös. Kipeänä on tunnetusti perkeleen ärsyttävää olla reissussa. Paluumatkalle pääsin taas Teron ja Ivandan kyydissä Tallinnaan ja lopulta laivaan. Kotona illalla oli mukavaa, olohuoneessa makoilua ja paskoja leffoja.

Mitä muuta mahtuu kuukauteen? Työtä Sanomille ja Ruskeasuon koululle, olen viransijaisena siellä 30h/vko ja tienaan yhtä paljon kuin kevään opetustyössä. Mikä pistää miettimään koulutuksen järkevyyttä... Keikkoja, paljon keikkoja. Kirjoittamista, soittamista, kavereita, kyläilyitä... Ihan mahtava elokuu. Parempi kuin vuosiin! Wilcon keikka, joka oli vuoden paras livekeikka. Mahtavat puistosäät, elokuun alku Savossa. Ajattelin myös vierailla siellä syyskuun alkupuolella. On vähän liiankin hyvä fiilis, milloinkohan täältä alas tullaan :D

Latvijaa2!!!

2009-07-21T18:36:00.003+03:00

Kai se on jatkettava. Nyt nautin Mitava-oluen seurasta, pian saan vieraita Suomesta. Sitä ennen hiukan perjantain ja lauantain välisestä yöstä. Heräsin kuuden aikaan siihen, että naapurin vironpojat tulivat teltalle. Nukkumaanhan olin mennyt puoli neljän aikaan. Yritin pidätellä unta, mutta eihän siitä mitään tullut. Seitsemän aikaan kampesin itseni vessaan ja ruinasin oluen pojilta, jotka olivat saaneet seuraa cesisläisestä pojaasta ja liettualaisesta tytöstä. Jatkoimme rupattelua, mustaa huumoria ja juttuja parisen tuntia, kunnes elohopea kavereineen kävi unille. Pojat väittivät masturboivansa teltassa kilpaa, ja siltä se hiukan vaikuttikin... Liettualaisen ja latvialaisen seurassa joimme vielä toiset aamuoluet kymmenen aikaan ja yhdeltätoista kyettiin rannalle. Mä sain mahdollisuuden hoitaa haastatteluja iltapäivän aikana, joten kadotin ihmisiä. Näin vaikka mitä bändejä ja haastattelin kahta (Zig Zag & Dzeltenie Pastnieki). Kuuden aikaan alkoi jännitysnäytelmä johon liittyi perjantaikuski Jurgis. Tämä on salaista tietoa, joten kirjoitan sen suomeksi, ettei muut saa tietää. Jurgis oli palkattu stuntmieheksi solistille. Keikka alkoi näin. Sitten jatkuvaa tykistystä näin. Keikka oli festivaalin paras.

Myöhemmin illalla join kaljaa uusien ystävien kanssa. Juttelin erään virolaisen toimittajan kanssa ja puhuin synkkiä telttanaapureiden kanssa. Pistettiin kamat kasaan ja lähdettiin katsomaan Sinead O'Connoria. Minun tosin piti mennä pressitelttaan haastattamaan Mobya (juu kyllä kysyttiin kysymyksiä ja Moby kertoi mm. miten maailmaan tulee rauha!). Ilta loppui Mobyyn ja rannalla istuskeluun. Mainio festari oli ohi. Itse menin ajoissa nukkumaan, koska nukutti niin perkeleesti. Aamulla heräsin kahdeksan aikaan ja kävin pikasuihkussa muovihuoneessa. Sitten selvittiin liettualaisen ja Jorgenin seurassa. Aloin hiljakseen etsiä kyytiä Riikaan ja sitä ei meinannut millään löytyä. Lopulta päätin luovuttaa ja siirryin tienvarteen liftaamaan. Liftaaminen loppui pian kun bussi tuli puolityhjänä. Otettiin bussi ja nuokuttiin perille.

Kävin CiliPicassa pizzalla ja tulin asunnolle. Sammuin kuin saunanlyhty kolmen aikaan ja heräsin yhdeltä yöllä. Ripustin pyykit ja jatkoin unta. Heräsin yhdeksältä. Eilen kirjoitin reportaasin ja siivosin asunnon. Sitten kävin vanhassa kaupungissa oluella Kristiinen kanssa. Lopulta vaivauduin kotiin, ja siitä kirjoitin jo eilen.

Tänään täällä on satanut. Kävin leffassa katsomassa Hangoverin ja sushilla. Nyt tulin asunnolle ja pesin altaan, jotta joku voi kylpeä jos siltä tuntuu. Illalla luvassa lentokenttää ja vieraita. Nyt vielä yksi Mitava ja sitten aikataulu kuntoon.

Latvijaaa!

2009-07-20T22:06:00.002+03:00

Noin. Nyt pitänee päivittää ennen kuin unohtaa mitä kaikkea tapahtui. Nyt istun hyvissä voimin, työni tehneenä sohvalla ja kuuntelen paraikaa Spotifystä Don Huonojen Tähti-albumia. Söin äsken mukavan tapas-illallisen (aurinkokuivattui tomsui, herkkusieniä, minisuolakurkkuja, täytettyjä oliiveita, naudan paistia, juustosalaattia, palangan juustoa, briejuustoa, munaliköörisuklaata sekä ciabattaa ja tietysti espanjalaista shirazia). On mukavaa olla Latviassa ja se tuntuu etenkin mielessä. Minua on jo 4 päivän aikana pyydetty muuttamaan tänne 3 kertaa (tutut asialla, joten juonessa on pontta) ja olen nähnyt yhden elämäni parhaista festareista ja yhden ikimuistoisen kotibileillan.

Aloitetaan ihan alusta. Lähdin Helsingistä 7.30 laivalla kohti Tallinnaa. Matka meni nopeasti, ostin laivan kaupasta Stieg Larssonin Miehet jotka vihaavat naisia -kirjan ja luin sitä. Hyvin kirjoitettu mielestäni ja leffan nähneenä kirja antaa lisävaloa tapahtumiin. Tallinnassa otin taksin Bussiasemalle ja ostin lipun parin tunnin päästä lähtevästä bussista. Kävin hakemassa lounaan Sikupillin Prismasta ja söin läheisessä puistossa. Bussimatka oli nopea. Jäin pois Katedraalilla ja jatkoin matkaa trollikalla miltei vuokrakodin eteen. Vuokrakodissa tein pikaisen imurointioperaation olohuoneessa ja pesin pyykkiä. Illalla jouduin puhumaan latviaa kun vuokraajan vuokraemäntä tuli yllätyskäynnille. Täti tivaili asioita, joihin en osannut vastata - mutta lähti lopulta ihan hyvillä mielin kotiin. Ilta jatkui vanhassa kaupungissa oluelle Marikan kanssa. Marika tuli paikalle moottoripyörällä ja jutusteltiin niitä näitä.

Yhdeksän jälkeen päätin lähteä vielä etsimään Guntan kotia. Gunta oli muuttanut yhteen poikaystävänsä kanssa ja uusi asunto oli kolmio Briviibas ielan lähimaastossa. Kesti hetken ennen kuin löysin pinkin talon entisen hautausmaan nurkilta. Puisto vieressä oli kovin kaunis. Viihdyin Guntalla useamman tunnin. Paikalla oli myös Laura, Guntan sisko, Kristiine, Ivars ja vielä yksi poika jonka nimeä en saa millään päähäni. Mahtoi olla Davis, en kyllä ole 100% varma. Lopulta yhden aikaan päätin lähteä kävellen kotiin. Matkaa oli noin 2,5 kilometriä ja aikaa meni puolisen tuntia. Hautausmaa oli kamalan hiljainen ja kaunis. Pieni usva leijui puiden välissä. Briviibas iela, eli pääkatu - Vapaudenkatu, oli tyhjä. Siellä täällä tuli vastaan auto tai muutama kävelijä. Oli torstai, se näkyi. Kotiin pääsin kahden aikaan ja menin suoraan nukkumaan, että jaksaisi seuraavana aamuna.

Perjantai alkoi lämpimänä ja lähdin matkaan ajoissa. Tarkoituksena oli ostaa lippu 11.50 lähtevään bussiin. Luonnollisesti en ollut ajatellut mahdollisuutta, että bussit olisivat täynnä. Näin oli ja sitten tuli paniikki. Millä ja miten? Ennen 20 ei bussia lähde. Laitoin viidakkorummun pärisemään tekstiviestein, ja pian kyytejä oli tarjolla 5. Valitsin sen, joka lähti ensimmäisenä ja päädyin festareille esiintymään menossa olevan Jurgisin kyytiin. Jurgis ja minä otimme kyytiin vielä liftarin. Poika oli menossa yllätys-yllätys samaan paikkaan ja siinä sitten köröteltiin VW Golfin kyydissä Salacgrivaan. Paikalla oli mielettömän hyvä fiilis ja pääsin leiriytymään yhdeksän aikaan. Perjantain odotetuimmat olivat Tiger Lillies, Pete Doherty, Prata Vetra ja Hospitalu iela. Ehdin nähdä näistä kaikki ja paljon muutakin. Nukkumaan pääsin puoli neljän aikaan Reiganien keikan jälkeen. Oli aika väsymys.

Kuten on myös nyt. Jatkokertomus yöstä perjantain ja lauantain välissä ja siitä eteenpäin jatkuu heti huomenna, kunhan herään. :)

Kesää

2009-06-16T14:41:00.002+03:00

Sitä ollaan oltu töissä taas hiukkasen. Viikonloppuna yllätin itseni katsomasta niin The Souls-nimistä HYVÄÄ yhtyettä kuin myös seuraamasta amerikkalaisen jalkapallon naisten sm-sarjaa. Jännää oli. Myötähäpeä on paras urheilulaji.

Nyt tänään lastenvahtina ja hiukan kävin lounaalla Suvin kanssa. Epäreilu tämä elämä. Yliopistosta potkitaan ulos työttömäksi. Kiitos vaan.

Myöhemmin tällä viikolla: 2 päivää vielä työtä, sitten Tehosekoitin ja Juhannus Helsingissä. Jännää!

Torstai!

2009-06-11T11:29:00.003+03:00

Aamulla huomaan nukkuneeni taas 9 tuntia. Sitä edellisenä päivänä nukuin 7 tuntiset päiväunet ja edellisenä yönä 10 tunnin unet. Onko minulla univelkaa? Jos on ollut, ei pitäisi olla enää. Lomafiilis on siis tarttunut, tästä ei ole pitkä matka nuoruuden 16tunnin yöuniin. (1:00 unille ja ylös 17:00?) .

Joka tapauksessa olen kyllä ihan nauttinut tästä puolittaisesta työelämästä. Maanantai ja tiistai oli töitä, nyt sitten tänään taas. Huomenna yliopistoa. Eilen oli vapaapäivä, jonka käytin viisaasti heräämällä kahdeltatoista, suunnistamalla suoraan puoli yhdeksi Satkariin lounaalle Auran kanssa. Satkarista matka jatkui ihan vahingossa raitiovaunukyydillä Sederholmin talolle 1809-kahvilaan, jossa tarjoiltiin maukasta manteli-porkkanakakkua. Otin kyytipojaksi raparperimehua. Kotiin tulin Makuunin kautta. Katselin Solstice kauhupätkän ja Tulikärpäsiä puutarhassa -dramaa. Nukahdin pian näiden jälkeen, luin toki Aku Ankan 75-vuotisjuhlanumeron. Nukuin 7tuntia. Heräsin hiukan ennen kymmentä katsoin uutiset, mullan alla sekä homosuomen historiaa. Viimeiseksi katsoin Frasierin. Nukahdin yhden aikaan.

Heräsin äsken eli kymmenen jälkeen. Olen syönyt rauhassa aamiaista Hesarilla ja mieleeni on tulvinut flashbäckejä viimeyön kännikeskusteluista ikkunan alta (mm. joku tyttö itki jollekin pojalle, että miksi sä käyttäydyt kuin seurusteleva mies?!)...

Aion kirjoittaa esseetä. Jos saan 4 sivua valmiiksi, puuttuu sitten enää 8 sivua artikkeleistä (á 1sivu/artikkeli) Se jos mikä on nopeaa työtä. Jos sen saisi nyt valmiiksi, niin huomenna ja lauantaina voisi keskittyä kirjoittamaan toista esseetä. Maanantaina ne kai pitäisi palauttaa, mutta sitten oisikin 10 opintopistettä rapsahtanut. Sen jälkeen 15 jäljellä.

Juhannus. Ajateltiin Tiinan kanssa jäädä Helsinkiin - pukea juhannustansseja varten ja suunnistaa Kuudennelle linjalle. Tasan viikon päästä Sampsa tulee Helsinkiin ja mennään Tavastialle katsomaan Tehosekoitinta. Aika rock juttu se. Mutta nyt sitä esseetä, että valmistuu ennen työvuoroa, joka alkaa 15.00.

Elämäni biisit

2009-06-09T17:15:00.003+03:00

Facebookissa liikkuu note, jossa listataan elämän biisejä. Kohdallani kappaleiden luetteleminen menee niin henkilökohtaiseksi, etten voi edes ajatella listaavani facebookissa mitään sellaista. Ajattelinkin siirtää vastauksen Tiinan noteen tänne, varmuuden vuoksi. Mainitsen vain viisi kappaletta. Ne joista tulee kaikkein syvin jälki.

Kaikista tärkeimmältä laululta vaikuttaa tällä hetkellä Interpolin Leif Erikson -kappale. Erikoista syytä kappaleen tärkeydelle en osaa sanoa, se on vain noussut esiin monessa eri yhteydessä ja muistuttaa monista eri asioista elämässäni. Ensikerran kuulin sen kai vuonna 2003, ja sitten livenä 2004, 2007. Kappale on varmasti eniten soitetuimpien listalla."We'll collect those lonely parts and set them down."

Kentin Mannen i den vita hatten on toinen samanlainen. Se muistuttaa kovasti U:sta ja huhtikuusta. "En vind blåser skräp längs korridoren en sista gång, Och du & jag håller andan och håller händer i språnget, Det är inte så långt hem."

En voi käsittää miksi Päivänsäde ja Menninkäinen on niin kamala laulu. Se on ihan hirveä, enkä ymmärrä miksi siitä voi pitää.

Mutta Rautavaaran Tapsalta kyllä voisin sanoa, että Laulu on iloni ja työni on sellainen veto, että meinaa itkettää. Se kuvaa hyvin sellaisia herkkiä asioita kuten elämää ja musiikkia. Ihan parasta. "Laulain mun elämäni nuortena notkuu, kuin kesäheinä vainioilla. Sillä on rinnallaan riemunviitta ja hauskanhuntu hartioilla."

Aika tärkeä on myös Tehosekoittimen Hetken tie on kevyt. Muutin kerran takaisin kotiin jonkin reissuni päätteeksi ja iskän kanssa keskellä yötä autossa Jyväskylän kohdalla alkoi soida radiosta Hetken tie on kevyt. TS:n kanssani jakanut Laura asui jo tuolloin Jyväskylässä ja lämmin kesäilta ympäröi kaupungin. Iskä ja minä, molemmat, kuuntelimme ja lauloimme ääneen. "Ikuisuus, yksi huokaus vain. Yksi yö kuin koko elämä. Tuoksussasi keväät tuhannet. Ei etäisyys, ei vuodetkaan. Ei mikään meitä erota - Ja hetken tie on kevyt kaksin kulkea."

Pakko pistää vielä toinen suomalainen kappale. Tai esitetty se on kyllä englanniksi. Se ois Lemonatorin Everybody Knows. Kuunnelkaa se ja tiedätte. ;)

ja sitten jotain muuta. Olen aloittanut kesälomarahastamisen. Teen siis töitä tässä jonkin verran, nytkin olen paraikaa duunissa. Illalla aion kyllä hankkia musiikillisia elämyksiä siirtämällä itseni Porkkanamafian asialle Tavastia-klubille. Siellä soittaa Reino, Regina ja Asa jätkien kanssa. Kuulostaa siis ihan hulvattomalta illalta.

Rockferry!

2009-06-07T15:27:00.002+03:00

Kesä sellaisena kuin me sen tunnemme, eli sateisena ja viileänä on saapunut. Kesäduuniblues kaikuu pian metrossa ja keskustassakin, kun pieni ihminen tienaa lomarahaansa. Eilinen oli hauska päivä: kävin Linnanmäellä. Vaikka olikin sateinen ilma, kävimme Sirun kanssa testaamassa kaikki muut hurjat laitteet, paitsi Kirnussa. Minun lemppari on edelleen kuitenkin vanha puinen Vuoristorata. Siru piti uudehkosta Salama-laitteesta - joka kieltämättä oli juuri sopiva pyörityksessään.

Kesä tulee kuitenkin silloin kun istuu Vuoristoradan puolivälissä ja näkee Helsingin katot, haistaa tervatun puun ja kasvit ja puuston, jotka alapuolella lähettävät huumaavia kesäisiä tuoksuja vuoristoradan matkaajille. Tuntuu ihan vähän siltä, että kaikki onkin mahdollista.

Lauantai meni kevyesti elokuvien seurassa. Näin sellaisia elokuvia, joita en näkisi ilman 10-vuotiaan seuraa. Katsoimme Bride Wars:in, Yes Man:in sekä King Kong-version vuodelta 1933. Elokuvat olivat opettavia: jostain syystä Yes Man-elokuva kosketti minua. Ehkä sen vuoksi, että viimeaikoina olen ollut kamalan negatiivinen kaiken suhteen ja tuntuu, että jokin itsessä estää asioita.

Samaa löytyi myös T:n tarot-sessiosta perjantaina. Minulle ennustettiin ensi kerran Tarot-kortein ja tuntuu, että jotain järkeä siinä koko hommassa on. Toki näen asiat korteista miten haluan, mutta jokin sattuma ohjaa kuitenkin kaikkea.

Nyt aion keskittyä tämän viikon viimeiseen päivään - syön täällä kahvin makuista suklaata ja juon kahvia. Huomenna kesätöitä, kolme viikkoa putkeen 4-5pvää viikossa!

Beirut, Praha, Riika

2009-06-05T12:34:00.005+03:00

Kesäloma. Henkinen kesäloma alkoi. Siirsin itseni luonnon helmaan kauaksi kiirestä hetkeksi. Ihan pieneksi hetkeksi vain. Koulu loppui Suvivirteen ("Siunaustaan suopi taas lämpö auringon"...) . Lapset olivat pukeutuneet parhaimpiinsa, opettajakin pukeutui uuteen Vero Modasta (!!!) hankittuun kolttuunsa. Juhlan jälkeen koulu tarjosi kuohuviiniä ja aurinko syleili maan lapsia. Söimme pitsaa opettajakollegan kanssa terassilla ja suunnistin sitten katsomaan Ristoa. Risto esiintyi pienelle joukolle auringon paisteessa ja me juotiin Jennan kanssa kuivaakin kylmemmät.

Illalla eristäydyin itsestäni, ettei pääse kärpäsiä - asioita ulos, joista ei halua sanoa. Päädyin opettajien juhlista Jennan kanssa Looseen. Koko kevään jatkuneet keskustelut elämästä jatkuivat. On ollut mukavaa lähentyä taas tuon ihmisen kanssa ja puhua kaikenlaisista asioista, vaikeistakin.

Sunnuntaina suunnistin Savoon. Saunoin ja hoidin Lakua. Laku on tossa alhaalla kuvassa. Leikkaus onnistui hyvin, Lakua lähinnä vituttaa, koska hän ei ole keittoruuan ylin ystävä. Tekis mieli normaalia ruokaa nyt viikon jälkeen ja vielä 5 viikkoa pitäisi syödä nestemäistä ravintoa. Viikon aikana laihtuminen on ollut nopeaa (4kg/vk). Mutta kehotin Lakua juomaan vaikka sitten kaakaota paljon, niin tulee edes feikkikaloreista.

Eilen palasin Helsinkiin. Suoritan kesäyliopistossa yleisen ja aikuiskasvatustieteen perusopintoja. Kävin johdantoluennolla. Onneksi loput kurssit voi tenttiä. En kyllä yhtään jaksa mitään luentokursseja enää tässä vaiheessa, varsinkaan jos oppilaille puhutaan ja jankataan samoja asioita, asioita, jotka kirjasta olisi voinut lukea parissa tunnissa.

Nyt kesällä aion tehdä jonkin verran töitä. Lähinnä Sanomille ja sitten lasten kanssa oleskelua on luvassa hiukkasen. Huomenna aloitan menemällä kummiserkun lapsen kanssa Lintsille. Vapaata aikaa on pitkästä aikaa sopivasti ja töitäkin on suhteellisesti normaalisti. Kesäkuun viimeisenä viikonloppuna pakkaan laukun ja lähden viikoksi Prahaan. Aion olla ihan lomalla vaan. Heinäkuussa pari viikkoa töitä ja sitten Riikaan lomalle. Siellä olen kaksi viikkoa ja aion varmasti tavata kaikkia ihania ihmisiä. Kaikkia tärkeitä etenkin.

Elokuussa elämä on auki. Ainut varaus on Flow-festivaalille. Koska White Lies. Olisi taas oltu paikallaan 2,5 vuotta. Pitäisi kai jo lähteä johonkin. Kysymys kuuluukin, että minne?

Kevät! (3)

2009-05-14T18:39:00.002+03:00

Noin. Kevät on kamalan kiireistä aikaa tänä keväänä. Koulussa on paljon tekemistä (kokeita, todistukset, musan numerot muille luokille, ryhmäasiat jnejne). Kuitenkin koulu loppuu jo kahden viikon päästä. Koulusta ei sen enempää nyt, niitä on käsitelty siellä missä niitä käsitellään.

Muutoin on ollut aika rauhallista. Edellisen viikonlopun vietin kotona ja tulevana viikonloppuna (huomenna) alkaa Kesäyliopisto. Aion lukea kasvatustieteen perusopintoja siellä kesän ajan. Kesän suunnitelmat ovat muutenkin aika valmiina. Kesä alkaa juhlilla Annalla (työkaveri) ja jatkuu siitä Lauran kotivahdiksi Varkauteen. Lakun leuka leikataan kuun lopussa ja sitten ajattelin olla viikon hyödyksi ja piristää Lakua kotona. Helsinkiin palatessa luvassa on kesäyliopistoa ja lastenhoitotöitä ja hiukkasen Sanoma News hommaa. Juhannuksesta ei ole mitään tietoa, mökkeily olis kivaa. 27.6. lähdemme Pakdojen kanssa kohti Prahaa, viihdymme siellä viikon. Palattua voisi tehdä hiukan töitä ja kesäyliopistoa ja lopulta heinäkuun lopussa lähden Riikaan. On mainiota tietää, että siellähän näkee sitten taas ystäviä. Toivottavasti syksy ja loppukesä tuo sitten mukanaan työtä.

Kesällä mulla siis on aikaa. Aikaa lukea joku kiva kirja. Aikaa juosta keikalle Tavastialle ja aikaa makoilla puistossa ja Pihlajasaaressa.

Niin ja jatko-opiskelutkin ovat edistyneet kevään aikana. Kesän aikana tutkimussuunnitelma vahvistetaan ja lopulta syksyllä saa hakea apurahoja. On se valloittavaa, se opiskelijaelämä!

For the audience

2009-05-02T14:27:00.002+03:00

This time I decided to blog in english for the sake of the yesterdays company. I got some feedback about my blog and my language chosen to be in use. Anyway, I can do this time also in English, because in this story there is also a hint about my Vappu, where also this commenter has been involved.

I started my vappu at work. We did have mathematics exam with 4th graders on the last hour of the school day. It went well, and we decided to supervise examinations right away. We did the work with power from sparking wine. We talked a bit and I continued shortly after that to my friends Kaisa's place. She made some food and offered wine. We hanged there until 21, when we had meeting with Jenna at Corona bar. I was back at home around 12. Exhausted dying out. The neighbours were keeping up a vappu party with LOUD noise on the staircase. We went to ask them please keep a bit quieter. It didn't help much and I needed to get back to the business after one hour. The girl who's living next door, she claimed that her party is nothing compared my parties on Wednesdays during night. I'm having quite good alibi for those. I am in really deep sleep on wed-thu nights: need to wake up 6.30 to work. Not really possible. But the conversation helped. Neighbouring noises went down.

I slept well until I needed to do some business. After all we ended up watching Australia -movie with Hannele. Later on I went to Makuuni to get more movies: we both (with Hannele) have been reading Stephenie Meyer Twilight-saga for some time now, so we wanted to see Twilight. It wasn't as good as the books, but still entertaining. Whole day went by relaxing.

I have been planning to go to Club Anvil this year. Only problem normally is, that its so fun to be around there, so I cannot stay late because of the works. Its held normally on Thursdays. This time on Friday so I ended up there dancing to Joy Division and Placebo. Drinks were reasonable priced so we ended up drinking white russians and cranberry long drinks. I had fun with Riikka and May, and because of May this blog is in English now. No wonder how difficult its read finnish nonsense blogs.

For Vappu, there is one losing: I've been hanging around a bit with one portland-american gal, Janna. She had this week as a last in here, so she moved back to homeland on 1st of May. Somehow I got nicely along with her, and will remember this spring via memories of funny accidents. ´

Today I will continue this Vappu-relaxing-weekend by going to see my friends newborn baby. He's just 11 day old! But before that I need to work a bit. Some 4 more hours.

Kevät.

2009-04-28T18:00:00.003+03:00

Aattelin nyt vihdoin kirjoittaa siitä, mikä vie aikaa tässä nyt paljon. Oikeastaan niitä asioita on kaksi. Ensinnäkin työ, joka on siis "ihan kamalan lyhyitä työpäiviä noilla ala-asteen opettajilla". Kuinka monessa duunissa sä teet töitä 7.50-16.30 ilman virallista ruokataukoa ilman työtä (oppilaita) ja veskitaukokin sattuu yleensä ensimmäinen siihen 13.15 välitunnille, useimmin vasta 14.15, eli koulun jälkeen.

Ala-asteen opettajat tekevät paljon muutakin kuin opettavat. Nykyisin luokissa on integroituja erityisoppilaita, joille pidetään tukiopetusta usein omalla ajalla. Lisäksi tuntisuunnitelmat tehdään omalla ajalla ja vanhempien kanssa tapahtuva kommunikointi on omalla ajalla. Vanhempien mielestä suotavaa olisi, että opettaja olisi tavoitettavissa suunnilleen 24/7 kaikenlaisiin kysymyksiin: -Meidän pojalla on ollut flunssaa jo viikon, mitähän tässä pitäisi tehdä? -No viekää se lääkäriin, sanoo opettaja. Opettajan vikahan on myös, jos oppilaat eivät osaa käyttäytyä. No herranjumala, oisitte pistänyt sen pentunne kuriin jo kaksvuotiaana, niin nyt ei tarvitsis itkeä.

Itse en tule koskaan hankkimaan omia lapsia. Juuri siitä syystä, että olen niin itsekäs paskiainen, enkä halua omalla toiminnallani pilata toisen elämää. Tässä elämässä kuitenkin painaa niin moni muukin asia. Parasta tossa työssä on kuitenkin lapset. Ja hillitön mielihyvä, kun ne sanoo, että pliis oo meidän ope ens syksynä myös! Ja kun kolmasluokkalaiset käyvät kii: kiitti ihana. Ja kun neljäsluokkalaiset epähuomiossa kutsuvat äidiksi. Heheh. Ja kun kuudesluokkalaiset ovat jo niin viileitä, että me pystytään kaikkeen.

Viimeisen viikon ajan olen ollut myös manageri kolmasluokkalaisten tyttöjen bändissä. On ollut mainiota huomata kun tytöt (joista 3/4 on muuten maahanmuuttajia) treenaavat tosissaan sakusammakko-sävelellä omaa lauluaan, jossa he laulavat siitä miltä tuntuu olla 10-v ja osata ja olla lapsi, jolla on unelmia. Suurin koitos on torstaina aamulla, kun bändi osallistuu Kykykilpailuun. Lupaan aivan mielettömät fiilikset.

Iltaisin aika on kulunut muussa puuhassa. Viimeisen kuukauden ajan olen lukenut paljon kirjoja. Pari kuukauttahan mulla oli konekin rikki. Mutta ylivoimaisesti eniten aikaa on kulunut soittoharrastuksen parissa. Meidän bändi sai treeniksen ja myös eilen ilmeisesti rumpalin. Näytämme ehkä jo kolmijalkaiselta ja pysymme paremmin pystyssä. Mitäkö me soitetaan? Noooh, kaikenlaista 40-lukuhenkistä populaarimusiikkia. Jonkin verran cover-iskelmää, meidän bravuuri on O Joseph Joseph ("my mother has a fear, wedding bells I'll ever hear, Joseph Joseph would you make my day" ;). Niin sen bändin nimi on Tonette Dimes. Jos kuulette joskus.

Pian mun pitää taas olla treeniksellä, niinkuin niin usein näinä aikoina. Sitä ennen pistän pienet rytmit Hammondilla ja katsotaan sitten taas mitä keksii.

Ainiin Vappu on auki. Onko kellään ehdotuksia?

Eristyksissä

2009-04-25T17:10:00.002+03:00

Olen Tampereella. Blogia (ja edellistä) seuranneet tietävät minun ja Tampereen viha-rakkaus-suhteestamme. Asuin opiskeluaikanani 2,5 vuotta Tampereella, ja monet tietävät miksi sieltä pois lähdin. Tänään kohtasin asian, joka muistutti mieleeni koko opiskeluajan (2002-2008). Tapasin vahingossa entisiä opiskelutovereitani, melkein koko pari vuotta minun jälkeeni aloittaneen vuosikurssin. Tilanteessa tajusin jotain, mikä vaikuttaa moneen asiaan.

Ihmiset olivat mukavia, kuten aina - oli hauska törmätä heihin Sorsapuistossa ja siksi jäin istumaan seurueeseen, kun kiirettä ei ollut. Juttelimme yhteisestä asiasta - opiskelusta ja laitoksen asioista. Mutta kun niistä päästiin yli, jutun juureksi muuttui ystäväpiiri (siis hekin tuttuja opiskeluajoilta). Kaikki oli hyvin, kunnes tajusin, etten koskaan ole tuntenut yhteisöllisyyttä omien opiskelutovereideni kanssa. En koskaan käynyt jatkoilla jamittelemassa, eikä minua koskaan sinne pyydetty. Grillasimme kerran kesässä erään opiskelutoverini kotona, ehkä kolme kertaa.

Tunsin ja tunnen yhä itseni jotenkin vajavaiseksi opiskelijaksi. En ole luonut minkäänlaisia suhteita opiskeluaikaisiin tovereihini. Ja nyt on liian myöhäistä. Kun työpaikkoja jaetaan, olen varmasti se outo, joka ei osallistunut mihinkään eikä koskaan ollut paikalla. Itse ajattelin, että paikalla ollessani en kelvannut seuraan, koska olin tuolloin paljon ujompi ja harvoin ensimmäinen joka halusi ottaa käteensä soittimen (tuohon aikaan hajua mulla oli vain puhaltimista ja pianosta). Saatika, että olisin uskaltautunut puhua kellekään syvemmistä asioista.

Samasta asiasta johtuvaa välinpitämättömyyttä minua kohtaan osoitti myös vanhemmat opiskelijakollegat, jotka tylysti sivuuttivat jopa kysymykseni ja kääntivät tervehdyksestä katseensakin miltei pois.

Miten olen tähän päässyt? Samanlainen ulkopuolisuuden tunne on ollut myös Helsingin yliopistolla. En tunne ketään oman alani opiskelijoista syvällisemmin. Onko minussa vikaa?

Pohdin, olenko saanut jotain muuta, mitä muut eivät ole saaneet. Olen ollut kuuden opiskeluvuoteni aikana Tampereella vain noin kolmasosan. Tuona aikana olen nähnyt maailmaa, asunut yli vuoden Latviassa, tutustunut riikalaisiin ihmisiin (ja minulla on siellä yhä monta ystävää, joiden kanssa pidän yhteyttä).

Olen tavannut mahtavia ihmisiä, ihastunut, viettänyt lämpimiä kesäpäiviä maleksien Riian kaduilla. Olen myös luonut Helsinkiin musiikkielämää, olen tutustunut moniin uusiin ihmisiin. Moniin ihmisiin ympäri maailmaa. Olen ollut onnellinen kävellessäni yöllä Ruttopuiston läpi Hostel Lönnrotiin ruotsalaisten muusikoiden kanssa juttelemaan. Olen paistanut herkkusieniä Vuosaaressa ystävän takapihalla. Olen kulkenut monta aurinkoista päivää Espalla ja Suomenlinnassa. Olen käynyt luennolla ja ollut aktiivinen Baltia-asioissa. Olen ollut onnellinen saadessani ympärille maailman parhaita pakdoja.

Mitään tuota en olisi saanut asuessani Tampereella. Olen löytänyt musiikkiseuranikin Helsingistä. Ja Helsingissä sitä musiikkia arvostetaan eri tavoin. Olen ollut liian kiinni, mutta nyt kun olen avoin, ihmiset muistavat vain kiinni olleen ihmisen.

Ei se minua haittaa. Minulla on hyvä elämä ja maailman parhaat kaverit. Kesällä sitten Prahaan YYY:n keikalle - siitä sen tietää, ne on mukana vuodesta toiseen!

Kevät

2009-04-16T17:58:00.002+03:00

Koneeni on kunnossa. Olen itsekin kunnossa, jossei oteta huomioon raakaa kevättä, mikä on vallannut Helsingin. Huhtikuu on aina ollut semmoinen saatanallinen koetinkivi kesää edeltävänä kirkkaana aikana. Asioita on tapahtunut erityisen paljon aina juuri huhtikuussa ja välillä tuntuu, että ei enää tarvitsisi tapahtua.

Mitään uutta ei kuitenkaan tässä nyt ole. Unta, töitä ja bänditreeniä. Ja pääsiäisenkin vietin puoliksi Helsingissä, puoliksi Varkaudessa. Lomalla innostuin teiniromantiikasta. Lauantain jälkeen olen lukenut kaksi osaa Stephenie Meyerin Twilight-saagasta ja kolmas osa aloitetaan tänään lapsenvahtisessiossa. On mukavaa lukea jotain koukuttavaa, vaikka se onkin nyt tässä tapauksessa teinikauhuromantiikkaa.

Alanpa tässä fiilistelemään Interpolia, ennen kuin ekat maistiaiset neljännestä albumista saapuvat.

Sitä tavallista

2009-03-31T15:07:00.003+03:00

Ei edes ole kiire, mutta ei oo taaskaan konetta. Nyt oon vielä töissä ja täälläkään ei nyt viittis ikuisuuksiin hengailla. Kamalan nopeita on noi lapset juoksemaan kun ikkunasta katsoo. Hauska päivä takana ja ekat reenit uudella reeniksellä eessä illalla. Toivottavasti päästään sisään.

Oon käyny Lahdessa juhlistamassa kevättä Torvessa ystävien kera ja kai sitä vois tehdä tälläkin viikolla jotain ekstremeä, eli huomenna kummitädille kylään näillä näkymin. To leffaan ja perjantainakin oli jotain, kuhan nyt muistas. Kiireitä pitelee, mutta hyviä kiireitä. On aika hyvä mieli siis.

Nyt lähen kaupan kautta kotiin. Aattelin kokata jotain hyvis ruokaa.

Hopeless Case of a Kid in Denial

2009-03-27T16:32:00.002+02:00

Kone tuli huollosta, taustalla soi Hellacopters ja kädessä lasillinen Southern Comfortia. Töissä sitä samaa vanhaa. Kohta puen päälle ja pistän menoksi Kallion Toveriin kirjanjulkkareihin. Viikonloppuna luvassa rokkia Lahdessa ja sunnuntaina duunihakemus eteenpäin. Kesätyö (joka jatkuu vuoden 2011 loppuun) on kyseessä. Jos nyt sais ees sen viikon loman, että pääsis Rocknrollboottenille Tukholma - Turku välille. Huh.

Kohtaamisia

2009-02-28T16:19:00.003+02:00

Kuulkaas, tänään on kumottu se väite, että mitään ei tapahdu jos vain istuu päivät pitkät kotona. Naapurin pieni mussukka tuli ilahduttamaan päivääni Suvin jäljessä ja pusutteli niinkuin pienet melkein vielä pentukoirat voivat tehdä. Päätin, että tänään ei sitten kitsastella enää.

Kokkasin mielettömän hyvää ruokaa. Naudan ulkofileestä peruspihvi ja rinnalle paistettua bataattia, kesäkurpitsaa, punasipulia, tuoretta basilikaa ja meiramia. Pari viipaletta kurkkua päälle ja viereen Casillero del Diablon Carmenerea, jonka ostin laivalta. Nettihaun mukaan tätä ei vielä ole Alkossa. Hyvää se on.

Uskaltauduin myös ulos. Torstain jälkeen on ollut taas kamala olo. Nielutulehdusta, lyön vetoa, että myös poskionteloissa tulehdus jyllää. Keuhkohin on pistänyt. Oloa ei mitenkään tietenkään helpota se, että töissä on selkeästi jotain pinnan alla. Luokan pojista on ilmeisesti tehty rikosilmoitus, tosin koulun jälkeisestä elämästä johtuvan tapauksen johdosta.

Eilen kävin vain kaupassa ja kaupan vieressä vilkaisemassa HYYn treenikämppiä. Tänään uskaltuiduin Apteekkiin ostamaan lisää ibuprofeiinia, ostin samalla kuumemittarin, jolla mittasin 37,42 astetta ruumiinlämpöä tullessani kotiin. Kävin myös kaupassa ostamassa kinkkua, kun ajattelin tehdä kinkkusalaatin iltaruuaksi. Ostin myös yhden Snickers-suklaapatukan, jollaista en ole ostanut viime kesän jälkeen, vaikka se on mun lempisuklaata.

Koska aurinko paistaa ulkona, ja tuntui ihan hyvältä, lähdin vielä käymään Levykauppa Äxässä. Yritin olla tuhlaamatta, joten ostin vain Riston live-levyn fiilistelläkseni uutta tulevaa albumia, jolla on Ihmeauto KITT! Riston livellä voi myös fiilistellä menneitä kesiä ja ehkä tuleviakin. Calliston levyn sain myös ostettua, tosin sitä on nyt kuunnellut jo toisaalla hiukan, mutta se on erinomainen levy ja suosittelen kaikille lämpimästi, se on Callistoa ja vanhasta poikkeavaa, eli uudistunutta.

Alakerran ovella oli yläkerran Lataamon vakiasiakas. Hän on yleensä aika hyvässä vireessä ja tänäänkin jopa niin hyvässä, että keskustelimme säästä. Tulee sellainen olo, että on voinut olla tekemässä jonkun päivästä inhimillisemmän kun tervehtii näitä itsensä kanssa sekaisin olevia.

Vaikka on flunssaa, päätin panostaa viikonlopun viihtymiseen. Teen vielä kaikkea kivaa, huomenna ehkä bänditreenejä: bändillä onkin jo nimi. Ehkä kuulette siitä vielä joku kerta. Nyt luen, mulla on kesken Westön Lang. Mielenkiintoinen kirja.

Minä kuulen kun maa kääntyy akselillaan

2009-02-09T17:06:00.002+02:00

Niin.

Tänään ensimmäistä kertaa eräs oppilas suuttui minulle. Hän on aina äänessä, enemmän kuin minä ja minua pidetään tiukkana. En olekaan se mukava opettaja, jolle voi jutella mitä haluaa, joka viihdyttää tunnilla samalla kuin opettaa. Milloin tästä tällainen tuli? Aluksi koetin olla se opettaja, joka halusin. Sitten huomasin, että tuon luokan kanssa ei voi olla se opettaja. Päivät käyvät raskaiksi ollessa jotain, mitä ei halua.

Sain kuitenkin aikaan parin seuraavan viikon musiikin tunnit ja viritin kanteleet D-duuriin. Saadaanpa iloisempia lauluja.

Oma elämä on sitten sammunut työn tultua kuvioihin. Harrastan kyllä kerran viikossa uintia ja kerran viikossa muskaria, mutta siihen se jääkin. Keikalle ei jaksa ja baariin ei viitsi edes, kun aamut kuitenkin on vaikeita. Tai haluaisin tehdä asioita, mutta iltapäivällä, ennen kuin aurinko laskee. Oikeastaan kaikki on hyvin. Luen paljon, suunnittelen jatko-opiskeluja (kolmas tutkimussuunnitelmaraakile menossa). Vaikeinta tässä on päättää, mikä aihe kiinnostaisi enemmän. Toki minua kiinnostavat musiikin uudet ilmiöt, mutta myös Baltian kansanmusiikki ja äänimaisemat. On aika vaikeaa päättää.

Mailasin viikonloppuna Ieva B.:lle ja kyselin tietoa säkkipillistä. Hinta on n. 375-400 euroa ja tämän kevään aikana minusta tulee onnellinen latvialaisen säkkipillin omistaja. Lupaan, että en hätyytä kenenkään hermoja liikaa ainakaan sillä ihanalla äänellä.

Tänään tulee Pasila. Sen avulla selviän huomisen.

Ikävä

2009-02-07T00:09:00.005+02:00

No tuli nyt vaan kamala ikävä, kun puhuttiin tänää ihmisistä ja Callistokin lähtee huomenna keikalle Blomeen. On siis kamala ikävä Vidzemen maaseudulle. Vai miten ois?

Suosituksia

2009-02-03T22:26:00.002+02:00

Koska elän hektistä elämää, haluan vain suositella paria asiaa, enkä tilittää enempää.

1) Vielä kun ehditte, käykäätten hakemassa Marian konditorian runebergintorttu. Aivan mahtava maku ja sopiva kokokin.

2) Saran uusin levy, jonka ostin levyalesta, toi mieleen paljon vanhoja aikoja. Ja se levy on muuten hyvä ja Sara on keikalla Femma-gaalassa Nosturissa 27.2. Olen menossa sinne ja mukaankin saa lähteä. KSK.

3) Aurinkoinen päivä on kiva viettää välituntivalvonnassa. Rauhallinen ilta taas rauhassa kuunnellen hyvää musiikkia.

4) Yrtsillä on parhaat uima-ajat iltapäivällä n.14:00 aikaan ja aika myöhään illalla on toinen hyvä hetki.

5) Tukholmaan kaikki. Meidän hyttiinkin mahtuu vielä 2 ihmistä. (Lähtö 15pvä, hinta alle 20eur).

Kesä2009

2009-01-26T17:06:00.004+02:00

Hei kaikki, alla olevassa kuvassa on sitten ensi kesän biitsimuoti Jurmalan rannoille. Kiitos tästä kuvasta on Dienan ja Latvian kansallismuseon projekti 90-vuotiaalle Latvialle.

Taas uusi vuosi

2009-01-25T18:36:00.002+02:00

Tänään on juhlittu uutta vuotta kello 18:00. Kiinalainen härän vuosi alkoi juuri ja minä olen viettänyt tavallista päivää: sunnuntait ovat mukavia, lepoa, uintia, saunaa, elokuvaa - tänään on juuri sellainen päivä.

Viikot töissä ovat menneet ripeästi. Päivät lasten seurassa kuluvat nopeasti. Opiskelemme musiikkia, äidinkieltä, matematiikkaa. Illat menevät lukemisessa, opiskelussa, ihmisten tapaamisessa, kotona hengailussa - kunnes tulin keskiviikkona taas kipeäksi. Kuumeessa on vaikea tehdä töitä, huomasin: pojat olivat jaanoja ja matematiikan laskut menivät päin persiaa.

Keikallaki kävin kattomassa Damn Seagullseja ja Division of Laura Leetä: viikon aikana on nähnyt niin paljon vanhoja tuttuja ja muitakin ihmisiä. Oon kyllä enemmän kuin tyytyväinen tilanteeseen ja jotenkin tuntuu kamalan mukavalta tehdä kaikenlaista.

Ei ehi ees bloggaamaan, mut eipä se paljo paina tässä. Ens viikolla pikavisiitti Varkauteen, keikkaa varmasti hiukka ja lopuks ehkä visiteeraamista uudessa Loosessa, joka muutti tänään uuteen osoitteeseensa.

Tuvu tu esi!

2009-01-11T22:52:00.003+02:00

Ihan mieletöntä oli. Hävisin latvialaisessa monopolissa vaikka mulla oli Riga ja Montreala (vähän niinku Erottaja ja Bulevardi). Sain tytöiltä kirjoja: Aija antoi Ziedoniksen Epifaaniat ja Marika Jaunsudrabinsta. Ostin myös pari tärkeää informatiivistä kirjaa (Neuvostoaikainen kulttuuripolitiikka vuosina 1932-1964 "Par muziku skaistu un melodisku"). Ja uuden kokoelman latvialaisista kansansävelmistä: nyt mulla on jo nuottejakin. Pitänee tutustua noihin joku päivä.

Olisi niin paljon asioita, mutta kello on jo 23. Jätän matkakertomuksen toiseen kertaan. Huomenna menen tutustumaan luokkaan ja toimintaan: ens viikon torstaina alkaa työt musiikinopettajana itä-helsinkiläisellä ala-asteella.

Tiistaina juhlitaan Loosessa noin 19:00 aikaan sitten sitä, koska myöhemmin viikkokaljottelut on sitten paljon kevyempiä.

Tammikuu on pakkaskuu

2009-01-06T21:07:00.003+02:00

Noinhan se vuosi vain alkoi pakastellessa oikein kunnolla myös täällä Helsingissä - iloa tästä ei minulle ole ollut - aurinkoiset pakkaspäivät ovat jääneet taas sairastelun jalkoihin. En ymmärrä miten olen niin hyvä metsästämään kaikkein ärhäkkäimmät ja pisimmät virukset ja bakteerit. Tällä kertaa vierailulla oli vatsavirus, joka lamautti koko vatsan ja lääkärin sanojen mukaan vatsa tuntui "kuin leililtä joka heiluttaa sisältöään". Noh, ei siinä, pahin oli ohi jo lauantai-iltana, tosin tänäänkin vielä hiukan on koskeskellut.

Huomenna menen aamulla kello 8:00 toiselle puolen Helsinkiä työhaastatteluun. Saas nähdä kuinka käy. Ennen seuraavaa matkaa pitäisi ehtiä aamulla Partioaitasta hakemaan ultrakevyt makuupussi ja kello 11.30 laivani lähtee Katajanokalta kohti Tallinnaa, josta juna ponkaisee vauhtiin 16.50 kohti Tarttoa. Aion osallistua siellä CS-miittiin ja yöpyä Soppakaupungissa ja jatkaa aikaisin aamulla puoli seitsemän kohti Riikaa.

Riiassa minulla on sopivasti ohjelmaa ja yöpaikkoja vaikka muille jakaa. Voi kuitenkin olla, että eksyn to-pe-yöksi hotelliin, jos siltä tuntuu. Perjantaina tutustun maaseutuun ja lauantaina lähiöön. Jännää tämä, enkä olekaan aiemmin tutustunut _semmoisiin_ paikkoihin. Luvassa on siis jännitystä ja hurjia tilanteita, jos muistan oikein mukavan tien Vidzemen alueella.

Paluu joskus aikaisintaan sunnuntaina. Kaikkihan riippuu paljolti myös huomisaamusta. Jos ei ole töitä, ei ole pakko tulla Suomeenkaan.

Ensimmäinen

2009-01-03T18:05:00.004+02:00

2.1. näin 5. kerran elokuvan Control. Elokuva, joka peilaa elämää olemisen ja vaatimusten, riittämättömyyden tunteen ja sairauden kautta. Lopulta päähenkilö Ian Curtis, tekee valinnan elämän ja kuoleman väliltä - katsoo Hertzogin Stroszek elokuvan ja kuuntelee Iggy Popin The Idiot levyn ja lopulta pistää päänsä lenkkiin, ja räväyttää kuivaustelineen auki.

Jotenkin ainakin välillä on ihan samanlainen tunne, riittämättömyys ja auki revitty persoonallisuus, jopa aggressiivisuus ovat elämässä niin tuttua. Ja sairaus, se ettei tunnu kontrolloivan omaa elämäänsä yhtään, vaan on muiden tuulten armoilla. Vaikeaa on yrittää toteuttaa omia toiveitaan, kun ei muille riitä edes itsenään, vajavaisena ja erehtyväisenä.

Eilen sain omituisen kohtauksen, koko ilta ja yö meni voihkiessa kivusta, jopa unissaan. Luultavasti jokin lihas on revähtänyt kylkiluiden kohdalta ja pienikin liike tekee kipeää. En usko sen kuitenkaan olevan mikään luunmurtuma. Tänään lepo on auttanut, ja enpä ole tehnyt paljon muuta kuin istunut tai maannut. Huomisen työvuoronkin jouduin perumaan.

Menen keskiviikkona työhaastatteluun: jos hyvin käy, minulla on puuhaa kevääksi. Jos ei käy, niin on minulla silti puuhaa kevääksi. Keskiviikkona lähtee myös laiva Tallinnaan ja bussi Riikaan. Aion viettää pidennetyn viikonlopun rakkaassa kakkoskotikaupungissa, istua kahvilla I love you:ssa, napata teehörpyt Goijassa ja napata sushia Kabukista ja kävellä päiväostoksille keskustan kirjakauppoihin ja Emihla Gustavaan suklaakakulle ja kahville. Illalla pakenen Andrejsalaan Lokkikeikalle ja pistäydyn yöretkellä Cesiksessä Aijan luona. Lauantai-illan viettänen merenrannalla Riian lähiössä Vecakissa, jossa voin rauhoittua ennen paluumatkaa Helsinkiin.

Mietin asioita, elämää lähinnä, sitä että miten tästä voisi tehdä vieläkin paremman. Nautin kyllä tästäkin päivästä: vaikka kipuja on ollut, olen ottanut vähän jätskiä ja suklaata, läträsin naamarasvalla (ostin silmänympäryksellekin oman voiteen) ja katsonut hölmöjä elokuvia. Aion vielä hetkeksi avata Pleikan ja pistää turpaan poikia Canis Canem Editissä. Lopuksi siirryn lepäämään makuuasentoon.

Viimeinen

2008-12-30T19:40:00.002+02:00

Näin taas yksi vuosi meni loppuun. Viimeisen päivän tuhlaan töihin ja illalla siirryn itäisempään Helsinkiin ihanaan 70-luvun arkkitehtuurikaupunginosaan.

Tärkeitä asioita vuodessa 2008 ovat olleet valmistuminen, "hoitoonpääsy" eli oikean lääkityksen ja hoitosuunnitelman hankkinen sekä mukavien ihmisten tapaaminen.

Ensivuodelle luvassa on ainakin keikkoja, Baltiaa, työtä (jo 2.1.)... Toivottavasti myös vanhoja ja uusia ystäviä!

Haluankin siis toivottaa aina vain parempaa Uutta Vuotta, olkoon se valoisa ja antoisa!

Jouluntoivotus

2008-12-25T21:36:00.004+02:00

Tänään, varsinaisena joulupäivänä, haluan vasta toivottaa armorikastakin joulua kaikille, joille se jotain merkitsee. Savon joulu on ollut rauhallinen, kaunis - puut tykkylumisia, jääriite järven pinnalla, aurinkoa aattopäivänä ja kynttilöitä lumisessa maisemassa - myös Albertin haudalla.

Tämä joulu päättyy huomenna työvuoroon Helsingin Ruoholahdessa: tätä ennen olen kuitenkin tehnyt monia asioita:

21.12. Nauttinut äidin kuoron joulukonsertista, laulanut joululauluja, osallistunut ensimmäiseen jouluateriaan.
22.12. Ostanut jouluruokaa, kaatanut kuusia, saunonut.
23.12. Hoitanut vakuutusasioita, vienyt mummon kahville kahvilaan, tarjonnut jouluruokaa intissä kiinni olevalle pikkuveljelle, tavannut hyvän ystävän pitkästä aikaa, saunonut, laulanut.
24.12. Mennyt isän kotiin siivoamaan, koristelemaan kuusen, vaihtamaan lakanoita, valmistamaan jouluateriaa, avannut lahjoja, laulanut joululauluja, muistanut hautausmaalla tänä vuonna kuolleita sukulaisia ja myös aiemmin edesmenneitä, lähettänyt jouluterveiset hyville ystäville.
25.12. Katsonut lahjaelokuvia, pelannut SingStaria, pelannut lautapelejä siskojen ja äidin kanssa, katsonut Antin kanssa piirrettyjä (Pingua, Myyrää, Ellan ja Aleksin musavideoita). Saunonut.

Huomenna, 26.12., juna lähtee kohti Helsinkiä 8:36. Olen perillä noin 13:00. Tämän jälkeen suoriudun suoraan töihin, ja olen siellä niin kauan kuin tarvitsee.

Viikonloppuna saan vieraita Latviasta ja teen myös töitä.

Ensi viikolla teen töitä joka päivä - paitsi 1.1. Toivottavasti kaikki sujuu siis hyvin, enkä tule kipeäksi kesken kaiken.

Elämä on kunkku (ja se hyvält tuntuu?)

2008-12-20T15:38:00.004+02:00

Nooh, Siirsin itteni siivoomaan toista asuntoo.

Sampsa on intissä kii joulun. Ja muutenki koko suku jo hajoilee (vaikka on vasta 20.pvä)... Onneks työt alkaa 26.

Helsinkiin on jo hiukan ikävä, ja eilen oli vaikea mennä nukkumaan kun Albert ei tassutellut sanomaan hyvää yötä.

Täällä soi Ruudolf. Ja oon selkeesti vanhenemassa, paitsi että mua naurattaa pieruhuumori vieläkin :D

Neuvostoliitosta.

2008-12-15T21:39:00.004+02:00

Noniin, nyt tulee sitten poliittisesti epäkorrekti postaus aiheena kansanmurhat ja oikeus ja vääryys ja Neuvostoliitto ja ihan vähän on oma lehmä ojassa. Tässä postauksessa tullaan mainitsemaan Sofi Oksanen, Suomen kommunistinen puolue ja sen kannattajat, Suomalainen yhteiskuntajärjestys ja lopuksi ihan vähän otan kantaa tulevaisuuteen. Jos vähänkin ärsyttää nämä aiheet, älä lue enempää.

Kävin katsomassa Edviins Shnoren ohjaaman elokuvan Soviet Story. Leffa esittää muulle maailmalle Neuvostoliiton tappokoneistoa, joka sai aikaan kansanmurhan 1920-1970-lukujen välissä. Suurin osin elokuva keskittyy 30- ja 40-luvun suurtuhoihin, joita on ilmeisesti sovittu Natsi-Saksan ja Neuvostoliiton kesken. Stalin oli dokumentin mukaan älykäs mies, joka peitteli omat tuhonsa astelemalla Eurooppaan natsien uhrien vapauttajana. Kaiken takana oli kuitenkin vieläkin suurempi oman kansalaisten järjestelmällinen tuhoaminen, joka tehtiin lähinnä Marxin (sosiologisella) oikeutuksella: pyrittiin luomaan parempi ihminen - The New Man, joka toteuttaisi sosialistista maailmankatsomusta täydellisesti ja vapautuisi työnteolla (ja miten niin erään keskitysleirin portissa lukee työnteon vapauttamisesta?). Neuvostoliiton ideologian tukiessa vahvasti tasapäistämiseen ja uhkailuun: pelko piti ihmiset kurissa.

Vai mitä sanotte: Natsi-Saksan teurastuksessa kuoli ehkäpä 5-7 miljoona ihmistä. Vertailun vuoksi kerrottakoon, että Neuvostoliitto tuhosi yli 20 miljoonaa. Mainittakoon vielä, että syynä oli siis hallintokoneisto, ei niinkään kansa.

Dokumentti sinänsä on keskitasoinen, jotenkin History-kanavahenkinen ja siksi ehkä vähän rankkaa kamaa: mutta koskettavinta on kuulla kyydityksen kokeneiden naisten itku: mennään siis sinne tunteiden tasolle, mikä on ehkä oikein. Ja miksei meille ole kerrottu Ukrainan nälänhädästä 1932-1933, joka ilmeisesti johtui siitä että tarkoituksena oli tappaa mahdollisimman paljon ukrainalaisia, koska he olivat uhka sosialistiselle koneistolle. Arviot talven aikana kuoleista liikkuvat 1,5-7 miljoonan välillä. Perinteinen selitys huonosta ruokavuodesta ei ehkä selittäisi yhden talven aikana tuollaista kuolleiden määrää?

Mikäs oikeus jollain toisella on päättää, että sää olet paska, tapan sut? Bernard Shaw, irlantilainen Nobel-kirjailija, on sanonut myös että yhteiskunnalla on oikeus tappaa tuottamaton ihminen, koska: jos meillä ei ole sinusta hyötyä (toisin sanoen tuhlaat aikaasi ja muiden aikaa ja resursseja elämiseesi, etkä tuota samaa tai mieluiten enemmän) ei meidän kannata elättää sinua. Siksi voimme antaa tällaiset armonlaukaukset sitten heille. Tähän ryhmään valitaan luonnollisesti tietyt kriteerit täyttävät ihmiset (lisää aiheesta vaikkapa tanskalaisessa fiktiossa Hvordan vi slipper af med de andre (How do we get rid of the others, 2007).) Ja kriteerit valitsevat tietty joukko, jokin mielenkiintoinen "eliitti".

Sitten ihan vielä siitä suomettumisen historiasta ja 60-70-luvun vasemmistolaisuudesta. Kuten Sofi Oksanenkin sanoi Imagen haastattelussa, hän ei oikein jaksa ymmärtää sitä vasemmistonostalgiaa, kun se vasemmisto on merkinnyt jotain muuta hänen perheelleen ja ihmisille, joita hän kokee edustavansa. Mietin pitkään omaa mielipidettäni asiaan. Mietin itseasiassa vieläkin.

Toisaalta ymmärrän kommunistisen kauhun Baltiassa, koska olen nähnyt kyyneleet Ciriite-äiskän silmissä, kun hän kertoo äitinsä perheen tarinaa, tai äitinsä siskon menetyksiä. Sisaren mies vietiin Siperiaan, eikä takaisin tullut. Lapsiakaan ei tullut, joten jäipä isotäti ihan yksin. Tuolta isotädiltä sain ensimmäiset latvialaiset lapaseni, joita käsittelen hellästi joka talvi. Mutta suomalaisilla ei ole ollut mahdollisuutta päästä tutustumaan noihin menetyksiin, arkeen jota he Baltiassa ehkä elivät, joten meitä ei ehkä voi syyttää tunteettomuudesta tai väärästä asenteesta. Se, mikä on muille totta, on meille kertomus, joka muuttuu todeksi vasta kun kohtaamme ensimmäisen käden tiedon.

Elokuva päättyi vihjaukseen, kuinka suureksi asiaksi kansallissosialismi on noussut nyky-Venäjällä. Näytettiin pätkä internet-ampumisvideoista ja myös Javier Solanan ilmettä, kun eräs entinen NL-ulkoministeri piti puhetta NATOssa, jossa oikeutti juutalaisvastaisen toiminnan neuvostoaikana toteamalla asiassa olevan kyse "fasist-jews"-asiasta.

Viimeinen ja erittäin tärkeä kysymys meille suomalaisille onkin, että kuka haluaa myöntää, että omat esi-isät ovat murhaajia?

Kultaisemme Albert (Isbahan's Golden Heart) 26.10.1996-14.12.2008

2008-12-14T13:22:00.006+02:00

Kuningas Albert ensimmäinenlaiskanlinnassa, jonka alle mahtui vielä pienenä.

Albert vauvana, pienenä aivan.

Albert uimarengasharjoittelussa.

Syksyllä ulkona

21.12.1996 haimme kotiin kultaisen koiramme, Albertin. Albert oli pienenä söpö ja virkeä koira, joskin ikäistään pienempi. Albert oli niin pieni, että se mahtui kädelle nukkumaan, laiskanlinnan alle jumiutumaan ja hävisi milloin minnekin.

Albertilla oli myös oma maailmansa, reviiri jota hän hallitsi varmoin ottein välillä jopa murisemalla, mutta kuitenkin neuvoteltuaan ihmisemäntiensä ja isäntänsä kanssa rauhanomainen ilmapiiri jatkui talossa. Albertin lempiruokaa on kautta aikain ollut maksalaatikko ja ihan vauvana Albert söi raksuja kermaviilissä. Myöhemmällä iällä Albertille maistui ruoka useammin päivässä ja herra vähän pullistuikin.

Albert matkusti myös jonkin verran kotimaassa, erityisen usein Albert viihtyi Nurmeksessa, Pohjois-Karjalassa, mutta pienempänä hän matkaili myös sukulaisissa. Loppujen lopuksi Albert ei kuitenkaan pitänyt vieraista ihmisistä ja osasi vartioida omaa reviriään ja suurta laumaansa välillä myös vähemmän viisain ottein.

Tänään aamupäivällä Albert ei enää pystynyt nousemaan takajaloilleen ulkolenkkinsä lopuksi. Kipujen on täytynyt olla kovat, koska sisareni Annika joutui nostamaan murisevan, tärisevän ja riehuvan koiramme viltillä sisään ja lopulta autoon, joka matkasi viimeiselle matkalle. Leppävirran päivystävä eläinlääkäri auttoi Albertin ikuiseen uneen noin puoli yksi iltapäivällä. Albert sai olla viimeiset hetkensä hyvässä hoidossa rakastavien ihmisten keskuudessa. Vanhuus kuitenkin kuihdutti selkärangan ja aiheutti halvaantumisoireita.

Rakasta ystävää jäämme kaipaamaan. Heitän sulle keksin sitten seuraavassa elämässä, Albert!

with my heart.... on the sleeve

2008-12-14T02:01:00.002+02:00

On tapahtunut paljon kaikenlaista.

Lokkiloitten kanssa elämä paranee ainakin 258 prosenttia. Kiitos uusista ja vanhoista kappaleista, kiitos Heart on the Sleevestä.

Ja terveisiä uusille tutuille!

2008-12-11T00:22:00.002+02:00

Keikkailu yleisön keskuudessa saattaa olla joskus haastavaa. En ole aikoihin ollut jonkin _instanssin_ järjestämällä "pikkujoulukeikalla", mutta tänään sekin ihme taas koettiin. Pikkujoulut sinäänsä ovat ns. saatanasta, mutta tällaisia ainejärjestöjen pikkujouluja, jotka järjestetään Tavastialla jonkin bändin keikalla, saattaisin itsekin olla järjestämässä, jos pikkujouluja järjestäisin.

No, Daina ry vietti tänään myös 10-vuoden toimintavuosijuhlaa tms. Tarjontaa oli eväistä viiniin, ja lopulta päädyimme Kruununhaan Star Cafeen. Sonja viestitti, että tänään oli se SMGTavastialla. Siinä vaiheessa teini-iän kaipuu hyvän musiikin pariin sai vallan ja oli pakko luvata, että I'll be there!

Oli aivan hassua ja huippua samaan aikaan, SMG soi nätisti, paremmin kuin kerran Bellyssä (siis huolimatta, että pidän bändistä, olen nähnyt sen kahdesti!!).

Ja tulin heti keikan loputtua kotiin, laitoin hyvää musiikkia ja nyt on hyvä olo. Vähän niinkuin joskus kauan sitten, ja sitten tuli itku kun ajatteli, että vuonna 2002 ilmestynyttä Onnelliset kohtaa -levyä on seurannut paljon aikaa ja elämää, ja hetkiä joina olisi toivonut, että Tällaisena kesäyönä -kappaletta ei olisi tehty, tai sitä ei olisi kuunneltu Latviassa eräänä kesänä.

Aion kuitenkin olla huomenna tosi vahva ja käyn vakuutusyhtiössä, yliopistolla, seurassa ja lopulta hoidan erään jos toisenkin työhakemuksen. Wish me luck.

Ai!

2008-12-09T17:01:00.003+02:00

Nyt on joulukuu. En olis tajunnut, ellei Antsa olis lähettänyt joulukorttia. Kuvassa Antsa (1,5 v.) seisoo syksyisessä maassa talvipuku päällään. Antsa ansainnee vastalahjan: ajattelin ostaa Ellan ja Aleksin uusimman levyn vain, koska sillä levyllä on Kakkaa lumella.

Piti tänään käydä Hämiksellä syömässä. Yhtäkkiä olinkin shoppailut kalsareita ja muita alusvaatteita hurmiossa ja sukkahousutkin ostin (ja naamarasvaa, shampoota, hoitoainetta sekä hammastahnaa). Voisi sanoa, että ei parane tässä kuussa toiste törsätä.

Illalla on luvassa Tapio Rautavaara-ilta. Siellä se Lasse Kurki sitten soittelee meille varmaan Tapsan parhaita. "Juokse sinä humma" oli veljeni Sampsan lempibiisi noin 17-vuotta sitten. Piisi sinänsä on trad. mutta Tapsa teki siihen uudennetut sanat ja muokkasi muutenkin kappaletta sopivaksi. Ihme mies se Rautavaara - olympiakulta-heittäjä, jousiammunnan mm sekä luonnollisesti yksi suomen äänistä 40-70-luvuilla.

Kaisa soittikin, että hän hajoilee nyt. Pyysin kylään, joku toinen hajoilee muhun itä-Helsingissä, kun olen niin vaikea. Niin olenkin! Lälläslää!

Täytyykö...

2008-12-08T13:43:00.002+02:00

...ihmisen täyttää kaikki työhakemuksen hakemustarpeet. Tällä hetkellä ahdistaa kun työpaikat ovat ERITTÄIN mielenkiintoisia ja toiseen niihin tarvitaan _monen_ vuoden kokemus tuotantotehtävistä, minulla kokemusta on _muutama_ vuosi? Toinen hakuilmoitus mainitsee, että täytyy olla _erinomainen_ suomen, ruotsin ja englannin taito. Ruotsi taittuu kyllä, mutta kohtalaisesti, toki olen valmis opiskelemaan lisää, jos työn saan (ja muutenkin voisi). Muutoinhan olen täydellinen hakija molempiin työpaikkoihin.

...ottaa kantaa asioihin, joihin ei ole mielipidettä?

...kertoa kaikki asiat ystäville, jos ei halua?

...luopua jostain, että saa jotain tilalle?

...ajatella itseään ensisijaisesti aina, vai voiko antaa mahdollisuuden muillekin?

...ihmisen ajatella edes tällaisia?

Väsymys

2008-12-07T21:43:00.003+02:00

Oon väsynyt, huonovointinen, kivulias ja ärsyyntynyt.

Joten toteanpa että perjantaina oli kiva käydä Tavastialla Margen kanssa - ja tässä tulos (vas. Marge).
Teemana oli -10-vuotta ja aika hyvin onnistuttiin olemaan teinimpiä kuin teininä. Tosin Marge löysi itsestään kulttuurintutkijan ja meitsi rockpoliisin. Sellainen CMX-keikka Tavastialla sitten. Tuttujakin nähtiin: Sonja oli siellä jonkin ulkkiksen kanssa.

Lauantaina eli eilen herättiin myöhään, päätin kysyä kämppiksiltä (Hane ja Sumpe oli kotona) josko ne haluis lähteä syömään. Äänestettiin italialaista ja varattiin pöytä La Famigliasta neljäks. Söin pinaattikastikkeella lohta ja sinappiperunoita, alkuruuaks vihersalaatin ja jälkiruuaks vielä juustokakkua. Juomana valkoviiniä. Myöhemmin illalla saunottiin Arlassa Sumpen kanssa, kävin moikkaamassa Pasificossa couchsurfereita ja lopulta pääsin varsinaiseen juhlintaan Tiinalle juomaan pari lasia skumppaa. Tiinalta vielä Bellyyn, jossa tanssattiin kolmisen tuntia. Onneks pääsin kotiin, tosin laskari yllätti ja olin äärimmäisen ilkeällä päällä jo silloin (kuten nytkin vielä).

Tänään ahdistuin Ofeliassa, ajoin raitiovaunuilla paikkoihin joissa en ole aikoihin käynyt ja lopulta nukuin päiväunet. Nyt tekis mieli pyytää anteeksi niiltä, joita kohtaan mielenhäiriö on ollut asiattomin.

Ystäviä?

2008-12-05T12:22:00.005+02:00

Mä teen aina näin. :) That is xkcd.com.

Päivän pelastus

2008-12-03T21:00:00.007+02:00

Päivän tänään pelasti eräs yhtye, uusi kappale ja fiilis sekä kaikki kivat muistot esim. Deposta (vaikka sen äänentoisto onkin mitä sattuu, mutta siellä tuntuu aina olevan tuttuja...).

21.03.2004 Riika
26.02.2004 Tampere
02.06.2004 Kuopio
11.06.2004 Helsinki
16.12.2004 Riika
06.01.2005 Tampere
14.04.2005 Tampere
25.05.2006 Helsinki
27.07.2006 Turku
01.06.2007 Helsinki

Arvaisin, että seuraavaksi, mikäli ei aiemmin, kohtaaminen on sitten Blomessa, Latviassa 07.02.2009.

I like to get hooked

2008-12-02T19:38:00.000+02:00

Ihan pieniä kriisejä pukkaa.

Mökkihöperöys
-Oon viettäny aika monta päivää kotona, kun normaalisti käyn kuitenkin jossain ja tapaan ihmisiä.

Messenger
-Noku saan hepulit heti, jos ei mee niinku haluis mennä.

Sairaanhoitoalan työntekijät (2kpl) vuorokauden aikana
-"Oletkos sä raskaana?" - Joo, en. Vaikutanko mä siltä?

Siivoon sut pois mun elämästä -kriisi.
-Voitte vilkasta Facebookkiin.

Ei tässä mitään, oon jo treenannu näihin sopivia ratkaisumalleja, ja aattelin siis hankkia kotiin seuraa, sulkea messengerin, hankkiutua raskaaks ja heittää ystävät menemään.

Muistetaan sitten vielä, että kriisi on tilanne, jossa yksilön aikaisemmat kokemukset ja opitut toimintatavat eivät riitä tilanteen ymmärtämiseen ja sen psyykkiseen hallitsemiseen.

Pikkujoulut, mitä ne ovat?

2008-12-01T19:03:00.003+02:00

Hei kaikki pikkujouluihmiset!

Mietin yksi päivä, että on se jännä, kun mulla ei ole tänä vuonna kalenterissa yksiäkään pikkujouluja. Ei sillä että haluaisin, tai vielä enemmän, että mulla olis rahkeita lähteä mihinkään.

Omasta lusmusta asenteestani johtuen voin kuitenkin todeta, että taas saa maata kotona koko rahan edestä kun aamupäivällä toteutti itseään 38ja risat asteen kuumeessa suhaamalla ympäri kaupunkia: koska eräs sijaisopettaja, jonka sijaiseksi pääsen itsekin, laittoi tekstiviestin kello 7:38 aamulla, olin täysin valmis suorittamaan tätä vaativaa tehtävää ihan heti. Kun kello oli kahdeksan lyönyt, olin jo suihkuttautunut (on kamalan vaikeaa kuumeisena) ja soittanut YTHS:lle, jossa ei ollut ihmeellistä kyllä, puhelinjonoa yhtään (olinko ensimmäinen soittaja?). YTHSn hoitsu kertoi, että flunssa ei ole esteenä verikokeille, jotka YTHS:n naisgynekologi mulle jo syyskuussa määräsi. Piti mennä verikokeisiin 6 viikkoa hormonilääkkeiden aloituksen jälkeen, mutta se hiukan venyi - ei kauemmas kuin 8 viikkoon. No niistähän sitten ainakin näkee onko kaliumin taso liian matala. Vai miten se meni? Kävin tekemässä verikokeen ensin sitten siellä.

Koska YTHSllä on niin paljon asiakkaita, valitsin kuitenkin flunssakeuhkonieluposkiontelo-ongelmain hoitopaikaksi Sanomain henkilökuntavastaanoton. Hoitsut tuolla (sekä lääkärit) ovat äärimmäisen mukavia ja hoitsu ottikin kaikki kivat testit ensin. Pikkuisen tulehdusarvoja katseltiin, niissä ei näkynyt suoranaisesti mitään vikaa. Korvat olivat aika ookoo, nenässä paksua räkää ja ultraäänellä kaikua saatavilla myös poskiontelosta. Koska mielestäni suurimmat oireet ovat kuitenkin nielussa ja sitä alempana hengitysteissä, täti katsahti nieluun ja sanoi, että onpas erittäin turpeat nielurisat. No, kun katsoin sinne itsekin, niin kyllähän ne nielun miltei täyteen pistävät. Nieluviljelmän tulokset saapuvat huomenna, joten voin sitten kertoa mikä alkueläin/virus majailee tonsilloissani. Lopuksi hoitaja oli sitä mieltä, että lääkäriin vaan. Valitettavasti omalla terveysasemalla kaikki lääkäriajat olivat varattuja, joten sain kirjoitetun maksusitoumuksen Postitalon terveysasemalle. Maksusitoumus on kyllä mukava asia - sillä saa elämästä paljon helpompaa.

Postitalon terveysasemalla oli paljon luulosairaita ja oli siellä oikeasti sairaitakin ihmisiä. Jonotus yleislääkärille kesti tunnin, mutta se kannatti. Odotusajalla luin Fitness-lehden, jossa oli mielenkiintoisia artikkeleita ruuasta ja terveydestä ja kuntourheilusta sekä Anna-lehden, jossa oli tylsempiä juttuja. Kun minua pyydettiin huoneeseen, mukava naislääkäri tutki perinpuolin (keuhkot (ei korinoita, pientä vinkua ehkä), korvat (alipaineessa, silloin pitää pään sisäpuolella olla räkää), nenäontelo (täynnä paksua keltaista räkää), nielu (risat turpeat, kookkaat ja peittyneet - eli tulehtuneet). Näiden löydösten johdosta hän oli sitä mieltä, että ottaen huomioon 6 viikkoa sitten tehdyn fessin, olisi parasta ottaa ihan röntgen-kuva sinuksista (eli poskionteloista).

Röntgeniin menin jonottamaan jonkun yskäisen sedän kaveriksi. Myöhemmin mukaan liittyi alaraajansa rikkonut tyttö äitinsä kanssa. Röntgenissä poskiontelokuvia otetaan niin, että asetetaan pää suu aukinaisena kohti seinämää, jonka takana on kuvantamiskalvo(?). Leuka ja nenä koskettavat lasiseinää, otsa irti. Hengittää ei saa. Kuva tuli nopeasti ja siirryin takaisin odottamaan lääkärin tuomiota. Pienen hetken odotettuani lääkäri pyysi minut sisään. Poskionteloni eivät ole varsinaisesti tulehtuneet, mutta turvonneet kyllä, räkää on nenäontelossa vain: hoitona huuhtelun pitäisi auttaa. Johtopäätöksenä sain aluksi kolmen päivän sairasloman, jota tarvittaessa voi jatkaa esim. keskiviikkona.

Kotimatkalla pistäydyin kuumeisena vielä K-kaupassa. Ostin protskuu (broileria, graavilohta), kalsiumia (5 purkkia viiliä ja yhden bulgarian jugurtin) sekä kurkun. Lisäksi ostin helliäkseni itseäni O´boyn kaakaota. Iltapäivä on mennyt lähinnä nukkuessa, sekä lukiessa Juha Itkosen Huolimattomia unelmia -novellikokoelmaa. Illan ajattelin pyhittää niin nukkumiselle kuin myös Matti-elokuvalle.

Huomenna yritän soittaa pariin duunipaikkaan, jos mun puheesta nyt mitään selvää saa.

Eikai tässä muuta kuin että hyvää AIDS-päivää ja joulukuuta kaikille. Muistakaa kumi, jos ootte asioilla, ettei tuu tauteja.

P.S. Ei, edelleenkään en kaipaa pikkujoulukutsuja. Voitte kyllä muuten positiivisesti yrittää yllättää mua, tosin enpä usko semmoisiin asioihin, ainakaan yhtään enempää kuin joulupukkiin.

Viikonloppu, finito

2008-11-30T21:13:00.003+02:00

No ylläri, oon ollu perjantaista eteenpäin kipee, kävin torsrtaina opettamassa suomea pienille ja vähän isommille ala-asteikäisille. Ensiviikolla ois vissiin luvassa seksuaalivalistusta vitosluokalle samassa koulussa itäisessä Helsingissä.

Muuten ei tässä ole ehtinyt paljoa: perjantaina näin Kaisaa ja Jennaa, eilen kävin kipeänä leffassa katsomassa maailman kauneimman "kauhuelokuvan" Låt den rätte komma in. Muun ajan olen käynyt mielenkiintoisia keskusteluja niin BB-talon kuivasta jengistä, kynähameen mahdollisuuksista ja buranan saannista. Vähän olen puhunut parista muustakin asiasta, mutta niistä ehkä lisää myöhemmin.

Hävettää pari asiaa, mitä on viikon aikana. Ja mietin, että onkohan se elämä niinkuin Sagrada Familia - ei valmiina koskaan.

Lomailua

2008-11-25T21:32:00.002+02:00

Sattui sitten melkein pahemminkin lomalla. Pikkusisko ajoi puuhun ja selvisimme kyydissäolijat pelkin pienin vaurioin. Lomalla oli kuitenkin hauskaa, koska a) Laku-Nakki on niin kiva, b) SingStar on mukava peli, c) saunan saa lämpimäksi kun haluaa ja d) kerrankin oli lepposa meininki. Johtuiko sitten kolarista vai mistä? Auto on sitten korjauskunnossa, lunastukseen asti ei mennyt.

Mitä nyt? Huomenna ja torstaina ohjelmassa ovat työnhakurumbat ja perjantaina viihdytän tätiä kaupungissa. Lauantaina Katja tulee Helsinkiin ja sunnuntai menkööt ihan leppoisissa merkeissä.

Viikonlopuksi...

2008-11-21T07:02:00.002+02:00

...jonnekin muualle kuin Helsinkiin.

Aion olla noin viikon teillä tietymättömillä, samoilla metsässä, ryöstää sienisaaliit ja lopulta nukahtaa pianon ja tietokoneen väliin - parhaille ystäville ei muuta voikaan antaa kuin loputtomat päivät yhdessä. Vierailen toki myös isovanhemmillani (sic! herrat n ja j ovat jo poistuneet keskuudestamme, mutta ei se estä vierailua). Ja syön suklaata ja juon kokakolaa, eli koksua, Laku-Nakin kanssa. Ei baareja, ei yhtään hermoilevaa kiireihmistä kotona, ei loskapaskaa vaan ehkä jopa ihan oikea talvi.

Marraskuun yhdeksästoista

2008-11-20T00:58:00.004+02:00

Luin yhtä blogia, jossa marraskuun yhdeksästoista oli mainittu vuoden ankeimmaksi päiväksi. Viimeiset 8. vuotta se on ollut ihan hauska päivä, parempi kuin ennen vuotta 2000 vietetyt 10.2., 9.12., 15.8., 22.6., 7.12. tai 18.1. Perheessä, jossa nimipäiviä on juhlittu kuin syntymäpäivää, nimipäivättömyys on ollut kauhistus. Muistan elävästi vuoden 1985, kun pikkusiskoni juhli nimipäiväänsä ja kysyin isältä, milloin minulla on nimipäivä. Vastausta isä ei osannut antaa. Minulla EI OLLUT NIMIPÄIVÄÄ. Pakokauhu suureni vuosi vuodelta, kunnes jonain vuonna ilmoitin äidille, että minulle pitää hankkia nimipäivä, koska on epäreilua, että muilla on kaksi juhlaa ja minulla vain yksi.

Vuoden 2000 jälkeen 19.11. on ollut yksi vuoden parhaista päivistä. Päivä jolloin sisaret, äiti, isä ja kummienokin muistavat, että olen olemassa. Syntymäpäivä kun ei lue kalenterissa, jollei sitä sinne kirjoita. Julistankin siis, että yksi vuoden parhaista päivistä on 19.11. Elisen nimipäivä.

Vietin tänä vuonna päiväni soitellen uusilla Hammond-uruillani, Fullersin Vintage Alella (vm 2008), Tiinan, Jannan, Margen, Jennan, Suvin ja Hannelen seuralla ja hauskalla keskustelulla Loosessa. Lopuksi kuuntelin tämän hetken kovinta yhtyettä, jonka viimeisin levy Echoes, Silence, Patience and Grace on erityisen rakas minulle.

Iededzies par Latviju! (Esmu tur, kur jutos es laimiigs)

2008-11-18T10:42:00.004+02:00

90 vuotta sitten eräässä Itämeren rantavaltiossa niin lätit, kuurit, liivit kuin myös zemgallit ja latgallit heräilivät tosiasiaan, että nyt on hetki, jolloin voisi irtautua Neuvosto-Venäjästä (Venäjän sosialistinen federatiivinen neuvostotasavalta 1917-1922) . Hetki koitti 18.11. kun Latvian valtio julisti itsensä itsenäiseksi.

Vuoden 1934 jälkeen Latvia koki muutoksia aina elokuuhun 1991 asti. Joka tapauksessa esimerkiksi Suomi ei koskaan hyväksynyt virallisesti Baltian maiden liittämistä Neuvostoliittoon. Samoilla linjoilla oli monia muita maita.

Mutta nyt, kun nuo päivät on ohi, kansa on selvinnyt monenlaisesta - on hyvä juhlia omaa armasta maataan. Maljamme nousee tänään siis Tēvzemei un Brīvībai, Isänmaalle ja vapaudelle.

Viimeinen latvianopettajani lähetti minulle eilen sähköpostin johon oli liittänyt julkisuudessa liittyneen runon. Jaan sen teille, vaikkette latviaa osaakaan. Pääosin juoni on sellainen, että siinä, että mitä kotimaassa tapahtuu, kulkee myös läpi ihmisen. Ensimmäinen osa kuvaa sitä, kun joet virtaavat myös meissä. Lopuksi todetaan, että kuin ne polut kotimaan pinnassa on kuin katsoisi itseään kipeää lintua lentämässä läpi taivaan, ilman höyheniä.

tās upes kuras plūst caur manu tēvzemi
plūst arī caur mani
katru mirkli kādu sudraba šļakstu
var sajūtās pamanīt

tās sāpes kuras plūst caur manu tēvzemi
caur mani plūst arī
sildu un noglāstu domas ko domāju
gribot vieglākas padarīt

tajos vaibstos kas manas tēvzemes sejā
pazīstu sevi:

paguris putns skrien cauri debesīm
un spārni neviz
(M.Laukmane)

Kippis siis!

Koska kaikki muutkin

2008-11-16T23:45:00.003+02:00

Ja mulla on hiljaista tänään, niin katson elämää eri vinkkelistä.

Kymmenen vuotta sitten. (1998)
1) Vaihdoin kuntaa, koulua, menin lukioon Joroisiin. Uudet ystävät ja uusi elämä - vanhan osin painuessa unholaan.
2) Opiskelin ilmailun perusteet ja olen nyt lentotunteja vaille lentäjä.
3) Käytin liikaa aikaa internetissä ja äitini joutui rajoittamaan käyttöäni jättämättä minut ainoana perheestä ilman internetin salasanaa. Kostoksi käytin kalliimpaan yhteyttä, aina kun ehdin. Tähän ei tarvittu salasanaa. Tänä aikana opin paljon asioita, joita ilman olisin nyt käsi nettiasioissa, kuten suurin osa ystävistäni.

Viisi vuotta sitten. (2003)
1) Opiskelin ensimmäistä ja toista vuotta Tampereella. Tampereella, josta halusin äkkiä pois.
2) Kesällä matkustin toisen kerran Latviaan, jossa tapasin mukavia ihmisiä, joiden vuoksi halusin sinne äkkiä takaisin.
3) Viimeinen opiskelurupeama Tampereella fyysisesti. Kurssit, joita oli pakko käydä, koetettiin saada pian kasaan...

Kolme vuotta sitten. (2005)
1) Muutin Helsinkiin Maurinkadulle, jossa vietin tähän astisen elämäni onnellisimpiakin hetkiä.
2) Työni, joita vieläkin teen, alkoivat tuolloin: tutustuin niin Ruskeasuon kouluun, Sanoma Osakeyhtiöön sekä Kaitsuun, jolla on mahtava huumorintaju.
3) Yliopistolle Helsinkiin, hieman kursseja ja samanhenkistä Latvia-seuraa.

Vuosi sitten. (2007)
1) Aloittelin Gradun tekoa, enkä nähnyt sitä mitenkään vaikeana.
2) Muutin myös Latviasta Suomeen, ensin Kirstinkadulle yksiöön, jossa päälle kaatuivat seinät, sittemmin Etu-Töölöön nykyiseen asuntoon, jossa majaa pitävät hauskat yksilöt.
3) Alkoi löytyä oma elämä kaiken etsimisen jälkeen...

Tähän asti tänä vuonna.
1) Tuntuu, että hyväksyy itsensä ja on ihan itse oman elämänsä hallitsija. Siitä tunteesta ammentaa kaiken onnellisuuden ja positiivisen elämänasenteen.
2) Käynyt läpi pelottaviakin sairausjaksoja, vaikka loppuaikana seurattuna missään ei ole ollut pahasti vikaa - vaan oletuksessa "sinulla voi olla joku vakavampi juttu" aiheuttaa paniikinomaista tunnetta.
3) Gradu ja kova työ ovat palkinneet. Lomaa on pidetty jo 2 viikkoa!

Eilen.
1) Nukuin pitkään ja luin paljon Alan Weismanin Maailma ilman meitä -kirjaa.
2) Hain pitkästä aikaa limsaa juotavaksi Makuunista. Ja katsoin pitkästä aikaa Kummisetä -elokuvan.
3) Vastasin hassuun sähköpostiin ja valvoin puoli kolmeen.

Tänään.
1) Menin yllätystöihin Sanomatalolle. Oli hauskaa viettää sunnuntai niinkuin viime vuonna kerran kuussa.
2) CS-dinner Töölössä: ruoka oli hyvää ja seura mukavaa. Voin ottaa uusiksi!
3) Mietin, josko tässä elämässä olisikin jotain hyvää.

Huomenna.
1) Menen töihin Kaitsulle pelaamaan pleikkaa :)
2) Tapaan latvialaisia Kampissa ja kokkaan heidän kanssaan ruokaa itsenäisyyspäivää varten.
3) Pitkästä aikaa saan vieraan Turun suunnalta: Timo on työmatkallaan Helsingissä.

Ensi vuonna.
1) Löydän työelämälle suunnan.
2) Matkustan toiselle mantereelle joko oppimaan tai töihin.
3) Hitaasti mutta vakaasti aloitan jatko-opiskelut.

Yöllisiä

2008-11-16T01:37:00.002+02:00

Hah-hah-haa kun naurattaa :)

Ei tässä mitään, katoin Kummisedän ja uni ei tuu. Kuuntelen Arvo Pärtiä, jos tää tästä.

Kirosana.

2008-11-13T23:39:00.002+02:00

Sunnuntain jälkeen mä en ole tehnyt mitään, olen ollut hiukkasen kipeä - mitä nyt kävin tänään Sanomilla töissä. Olis ollu Damn Seagulls Henkassa tänään, mut epäilen, että oisin huomenna ollu vielä kipeempi. Kävin hakee lisää lääkkeitä, nyt mulla on aamulla hormonilääkkeet, yleensä päälle buranaa ja astmalääkkeet, lisäks kolmee eri nenäsumutetta. Illalla sit ennen nukkumaan menoa sama satsi plus singulairit. Tän päälle buranat ja hotit sun muut. Oon yhtä lääkitty kuin mummot sairaalassa.

Kippeenä ei ole kiva olla, kun elämä muuttuu matelevaksi. Tätä se on perkele. Ikinä ei mitään uutta.

Mutta mä olen kuunnellut hyvää musiikkia: Interpolia, Interpolia ja Interpolia.

Skin and Bones

2008-11-09T12:19:00.002+02:00

Kävin Tampereella, sehän tarkoittaa suunnilleen samaa kuin ulkomailla minulle. Mutta huolimatta aiemmista huonoista tampere-kokemuksistani, minulla oli kivaa. Tapasin Katjan Seppälässä, josta ostin alusvaatteita, kun unohdin pakata. Kävimme Swagathissa syömässä. Ruoka oli äärimmäisen hyvää, söin Murgh Tikka Masalaa.

Myöhemmin korkkasin Alkosta ostamani, ilmeisesti tilausvalikoimaan kuuluvan, australialaisen punaviinin (koska tietoja ei löydy Alkon sivuilta...). Katja lopetti alkoholin juomisen noin 15 kuukautta sitten ja on pärjännyt hyvin. Kuten huomattu, mulle täysi askeesi alkoholin suhteen ei sovi, joten lipittelin sitä siinä samalla kun mietimme mitä tehdä. Bulldogin kautta Salhojankadun Pubiin. Jotain Katjan kavereita näkyi siinä: niin netistä kuin myös yliopistolta. Itse en koskaan ole oppinut pitämään niin hyvää huolta kavereistani.

Ilta oli kuitenkin mitä mainioin ja koska pääsimme sinne Salhikseen, niin piti juoda hyviä oluita. Taisin päätyä ostamaan Franziskanerin Hefeä, joka tarjoiltiin fallossymboli-lasista. Myöhemmin join myös Brooklyn Breweryn East India Pale Alea ihan tavallisesta lasista. Brooklyn Brewery tekee muuten oluensa tuulivoimalla - jos haluaa olla ympäristöystävällinen: vielä ympäristöystävällisempää on juoda Brooklyn oluensa Brooklynissä, että rahtaaminen jää väliin. Erittäin ympäristöystävällistä on muuttaa jenkkeihin, jos haluaa juoda Brooklyn Breweryn tuotteita.

Juu, minulla ainakin oli hauskaa. Lopuksi käveltiin Katjan kanssa Katjalle, nukuttiin aamuun ja lounaaksi kokattiin tikkamasalaa. Ylläri! Kävimme Itsenäisyydenkadun kirppiksellä, josta mukaan tarttui mikkihiirinenäliina, smurffi-lp, batman-pinssi sekä nakkenakuttaja henksselit. Myöhemmin olin sopinut tapaamisen Tarun ja Marjon kanssa Niagaralle, käytiin katsomassa latvialaista elokuvaa: Laila Pakalninan Kilnieks (The Hostage). Tytöt ja Antti eivät pitäneet näkemästään, minä tosin pidin. Kallekin oli leffassa. Ja pari latviatyyppiä Tampereelta. Leffan jälkeen syötiin jossain siinä Kehräsaaren ravinteelissa, muttei Hookissa. Lähdin kotiin paikallisjunalla ja kotona vain makasin, join vettä ja nukuin.

Oli hauska reissu.

Täällä kotona on ihmeitä tapahtunut. Kämppikset ovat tainneet löytää miehiä. Mä alan kohta kateelliseksi!

Come pick me up (31)

2008-10-31T17:38:00.002+02:00

Päivän vinkki osoittaaa youtubeen.

I wish you would
I wish you would
Come pick me up
Take me out
Fuck me up
Steal my records
Screw all my friends
They're all full of shit
With a smile on your face
And then do it again
I wish you would

The City Takes Care of It (30)

2008-10-30T11:54:00.004+02:00

Eilen oli The Flaming Sideburns keikalla Loosessa. Kivvaa oli. Join siideriä, kaliaa ja jekun.

Ja kävin kepsulla keikan jälkeen Emman kanssa, kun se oli kylässä.

Mut ei mulla oo muuta, kuin että tässä päivän vinkki.

Almost gone (29)

2008-10-29T12:00:00.002+02:00

Mä olen ihan ok nyt. Kävin maanantaina hakemassa lavaation ja abs kuurin. Olo = parempi.

Kuukausi on ehkä pian lopussa. Juomattomuus on näkynyt mm. kukkarossa ja ulkomuodossa. Mä olen satoja euroja rikkaampi. :)

Eilen alkoi vähän tekemään mieli punaviiniä, mutta ei pahasti. Kaljaa ei tee mieli yhtään, voi johtua leikkauksen jälkeisistä olotiloista. Suussa maistuu verenmaku mm...

Mutta tänään on Loosessa Fleimarit. Menen sinne Emma kun tulee jossain vaiheessa. Ja on mulla hammaslääkärikin. Kanske tää tästä.

Sairaskertomus, 26.

2008-10-26T23:23:00.002+02:00

sillä, että perjantain ja lauantain välinen yö oli kamala, ja jostain syystä sellaisia kamaluus aaltoja tulee vieläkin, voisin hiukan kertoa missä tässä mennään. välillä minua pelottaa, että jalat lähtevät alta, välillä tuntuu ihan voimikkaalta. Juuri nyt koskee vain päähän ja kyllä, kuume hiipii yli 38,5, jos en ota buranaa, sen avulla se pysyy maltillisena 37,5-asteisena. Olen niitä tyyppejä, jotka eivät vähästä hätkähdä - kaiken kokemisen jälkeen - tämä viikonloppu on ollut pelottavinta. Edes karanteenissa en ole kokenut näin jännittäviä sairastamiseen liittyviä asioita. Kaikki alkoi lauantaiyönä siihen aikaan kun Hesari meille jaetaan. Tai oikeastaan jo sitä ennen, koska en voinut nukkua oudon tunteen vuoksi.

Noustessani ylös tunsin pahoinvointia jollaista en ole koskaan kokenut, otsassa jyskytti, tuntui että oksennan ja lopulta silmissä värisi. Päästyäni vessaan - tämän kohdan voinkin sensuroida - kaikki tapahtui niin hetkessä. Asiat menivät oikein niin kauan kun hiki alkoi puskea ulos jokaisesta rauhasesta. Sukat, hiukset ja yöpaitani olivat märkiä. Lopulta silmissä sumeni (en ole koskaan pyörtynyt) ja se pelotti eniten. Yli 20 sekuntia kesti, etten nähnyt mitään. Pelko jatkui kunnes vasempaan silmään alkoi palata näkö - lopulta myös toinen silmä avautui. Olo oli kamalin ikinä. En ole koskaan kokenut sellaista paniikintunnetta, pahoinvointia, saatikka pelkoa.

En tiedä johtuiko se leikkauksen jälkimainingeista. Minun täytyy huomenna ottaa yhteys leikkaavaan tahoon, he sanoivat, että jos kuumeilu ja kivut jatkuvat, jokin voi olla huonosti. Mielestäni edellinen on selkeä näyttö siitä, että huonosti menee. Sairaalaan en ehkä silti suostu. Sinne kun tuppaa jäämään. Kotona selviän (vielä!). Onneksi kuitenkin kaikki vaikuttaa olevan hyvin nenässä. Huuhtelussa sieltä tuli liika räkä ulos.

Oma mielenterveys järkkyy, kun ei voi edes ulos mennä, etteikö tunnu oudolta ja säiky, että jos vaikka pyörryn sinne. Katsotaan siis asia uudelleen huomenissa.

vituttaako? no ei.

2008-10-26T16:18:00.002+02:00

Top 5 vitutuksen aiheet:
1) kipu joka ei lakkaa ja kuume joka vaan pysyy (joo-joo, soitan huomenna lääkäriin...)
2) luokkakokous, jonne ei kutsuta
3) ihmisten valitus säästä: pukisitte päällenne.
4) tv:stäkään ei tule mitään
5) ei mulla oo näin montaa syytä.

Top 5 ilon aiheet:
1) Possible trip to New York in the end of November.
2) Syyssää
3) Hyvät leffat, saa Makuunista
4) Oma rauha
5) vapauden tunne

Sellaista täällä. Mites siellä?

Straight into my heart

2008-10-24T22:03:00.001+03:00

So much for me believing that sorrow
So much for dreams we see but never care to know
Your heart makes me feel
Your heart makes me moan
For always and ever, I'll never let go
Always concealed
Safe and inside, alive!

Onnelliset asuvat yhteisössä!

2008-10-23T18:01:00.001+03:00

Ja uusi Trendi-lehtikin täytynee mainita!

16-27. (Sairasloma)

2008-10-23T17:11:00.004+03:00

Leikkaus oli.

Ensin mentiin sisään oikeasta sieraimesta ja heti ensin lääkäri poisti kiinnikkeen seinämien väliltä. Kiinnikkeitä ilmeisesti syntyy kun leikkauksen jälkihoito ei ihan mene putkeen. Sen jälkeen leikattiin processus uncinatus sieltä pois. Se on joku luu asia. Koska mulla on ollut tälläinen rakennemuutos kuin concha bullosa (ei herkkähermoisille). Sitä sitten kaivettiin vielä lisää sieltä, kun viimekerralla ei ollut kaikki lähtenyt. Seuraavaksi laajennettiin etuetmoideja sieltä vähän ylöspäin. Viimeiseksi suurennettiin antrostomia-aukkoa eli poskionteloon tehtyä keinotekoista reikää, josta räkä pääsee valumaan pois.

Vasemmalle puolelle tehtiin ihan samat toimenpiteet, paitsi siellä oli myös polypoottista kudosta keskikäytävässä, eli keskellä nenää.

Tänään minulle tehtiin kontrollilavaatio eli huuhtelu. Sieltä tuli ruskeaa limaa ja verta. Tässä vielä elävää kuvaa siitä mitä on tapahtunut (ei edelleenkään heikkohermoisille). Tämä toimenpide, joka videossa tehdään nukkuvalle (nukutetulle) potilaalle, tehtiin viime torstaina ihan vain paikallispuudutuksessa.

Kuten arvata saattaa, en ole tehnyt viikkoon mitään erikoista: urheilu, saunominen, viinanjuonti ja kaikki kiva suunnilleen on joko kielletty, sattuu (singstarin laulaminen mm.), tai sitä ei jaksa tehdä.

Tätä jatkunee vielä paripäivää: tämän päiväisen huuhtelun tuloksena mulla on kipeä nenä.

nejästätoista viiteentoista

2008-10-15T13:42:00.002+03:00

Eilen meillä kävi kämpänkatsojia ja ei ehtinyt kirjoittaa. Kuusi kappaletta, tänään tulee vielä yksi. Asia taitaa mennä vaikeammaksi.

Huomenna minua ei enää kiinnostane se asia.

Tänään oli viimeinen työpäivä tässä putkessa, kaksi viikkoa tuli täyteen ja kiitokset lopulta: olin saanut sellaisia oppilaita motivoitua, joita normaalisti ei "kiinnosta" (Onko se enemmänkin, että aika ei riitä keskittymään myös näihin special needs -oppilaisiin?). Opin lisää itse AAC-kommunikoinnista paljon ja myös sen, mikä on turkilo. AAC taas on ”augmentative and alternative communication” ja tarkoittaa puhetta tukevaa ja korvaavaa kommunikointia.

Työpäivän jälkeen palkitsin itseni levyillä: ostin Egotripin Maailmanloppua odotellessa ja aivan IHANAN Tapio Rautavaaran kaksoislevyn. Siellä on ne kaikki hitit ja kokoelma loppuu En päivääkään vaihtaisi pois kappaleeseen. Molemmat ovat jo olleet soitossa. Tulee ihan nostalginen olo tästä Rautavaarasta.

Huomenna herään sitten yhdeksältä, siirrän itseni Meilahteen ja katsotaan milloin jaksan kirjoittaa taas.

13.

2008-10-13T22:00:00.003+03:00

Maanantai. Työpäivä. Väsymys.

Töiden jälkeen asioita ja ruokaa Hanen kanssa jossain. Stupidoille tuhlaamaan. Uusia levyjä. Ilta 10 Items or Less:in kanssa. Siis elokuvaa. Lopuksi levyralli uutuuksien kanssa (niitä on monta, ostin ainakin viisi!) Ja siellä on vanhoja suosikkeja (Suede - Dog man star, Beatles - Sgt. Pepper's Lonely..., Hellacopters - High Visibility ja parisen muuta).

On väsy. Pitäis nukkua. Kolme yötä jouluun.

10,11,12

2008-10-12T19:54:00.002+03:00

Leonard ja sydän ja kaikki ne keski-ikäiset ihmiset.

Miten joku voikin keksiä kaikki ne laulut, kaikki ne sävelet oikeaan järjestykseen ja ihan kamalan lämpimästi tehdä itsensä läheiseksi 10 000 ihmisen kanssa areenalla, 74-vuotiaana. Kysyn vaan!

Keski-ikäiset ihmiset ja pari puolituttua, muutama ystävä ja seurana Täti. Jos ja kun jokin muusikko rikkoo sukupolvien rajat, niin tällä viikolla se on sitten hra Cohen. Cohen on tuttu lapsuudesta ja LP-levystä, jotka kuunneltiin - se oli I'm your man. Siellä oli Take this Waltz. Myöhemmin tärkeäksi on noussut sittemmin myös Jeff Buckleyn esittämänä Hallelujah ja ihan viimeisimpänä Heart with No Companion.

En mehustele enempää tätä vaan siirryn eiliseen. Aamiainen Krullassa (oli hyvät eväät), shoppailua muutama tunti (mitään en ostanut), Harjuntorille saunomaan ja illallinen ystäväin ja Enon kanssa Kosmoksessa. Ahvenpihvit olivat hyviä ja portviini jälkiruoka Camembertin kanssa oli oikein maukasta. Ilta päättyi Coronassa pienen siiderin kanssa.

Olen nukkunut hyvin. Vielä 3 päivää töitä. Sitten Leikkaus. Paranen sitten.

number nine

2008-10-09T01:58:00.004+03:00

Kello on 2:00. Egotrippi tai siis The Trippers soitti 2 tuntia (22:45-00:45). Ja kuultiin uusi levy kokonaan ja parhaat palat aiemmilta vuosilta. Maailmanloppua odotellessa aloitti setin ja Gloria lopetti illan. Sonjan kanssa paranneltiin maailmaa - join lasin punaviiniä.

Huomenna töihin, herätys siirretty ½tuntia myöhemmäksi, eli 7:00. Aamulla luvassa äidinkieltä ja ylliä. Kotiin jo kello 13. Perjantaina sitten Leonard (Cohen) ja 4 tunnin työpäivä (8-12).

Freedom Gospel (8.10)

2008-10-08T19:48:00.002+03:00

Koska on hyvä päivä ja keskiviikko ja illalla menen 6. Linjalle katsomaan Egotrippiä - jota en ole koskaan saanut aikaiseksi nähdä klubilla, niin aion ehkä ottaa yhden oluen, koska huomenna on työpäivä. 5 to go.

seitsemän

2008-10-07T21:27:00.001+03:00

Kävin töissä, siivosin koko huoneen (jopa pöydän joka on koko kesän ollut siivoamatta). Katsoin Be Kind Rewindin. Ja nyt olen lueskellut Tiedelehteä. Huomenna työt ja Tripperssien keikka. En ole juonut mitään alkoholijuomia kolmeen päivään.

kuudes

2008-10-06T22:42:00.001+03:00

Kävin töissä. Tapasin Kaikan Java-kahvilassa. Join kolme kuppia kahvia. Tulin kotiin, surffasin ja katsoin hiukan leffaa. Normipäivä.

Tänään! (4-5.pvä)

2008-10-05T12:40:00.002+03:00

Eilen surffasin kamalan vähän netissä. Lähinnä luin sähköpostini. Olen soitellut ja hengaillut ihmisten kanssa. Perjantaina kävimme Jennan kanssa Sevillassa syömässä. Otin etanoita ja kanaa. Varsinainen lihansyöjä. Joimme myös Barcelonan matkan kunniaksi puokkiin pullollisen Torresia, jota siellä lähistöllä tehdään. Ilta päättyi punaviinilasilliseen Coronassa Esan lyöttäydyttyä vielä seuraan.

Lauantaina nukuin pitkään - kun sain nukkua. Iltapäivä meni jotenkin täysin ohi. Luin lehtiä ja katselin Ransu Karvakuono -ohjelmaa. Seitsemän aikaan hyppäsin 39-bussiin ja matkustin kohti Pitäjänmäkeä Galin, Sarahin ja Kristan tupareihin. Viihdyin siellä hetken ja join samalla kolme lasia punaviiniä, lähinnä moikkasin vanhoja tuttuja, kunnes Auran kanssa sovittu 22:00 tapaaminen aktualisoitui Bar Looseen. Aura oli yhyttänyt Miikan mukaan ja melkein kolme tuntia siellä sitten istuttiin. Join sivistyneeseen tahtiin - 2 siideriä ja yhden Jekun. Kotiin tullessa kaaduin aika väsyneenä sänkyyn.

Tänään heräsin musiikin jytkeeseen ennen kahtatoista. Suvi kuunteli ilmeisesti Dusty Springfieldiä. Söin eilisen tattipastan jämät ja odottelen tässä paraikaa lähtöä Kasviskekkereille Uudelle ylioppilastalolle. Siitä suuntaan Suokkiin ja lopuksi vielä saunomaan ja uimaan Yrjönkadulle. Täydellinen sunnuntai!

3.pvä

2008-10-03T19:58:00.003+03:00

Kello on 20:00, olen ollut töissä 10 tuntia.

Väsyttää, koululla oli väsynyttä meininkiä ja täällä jatkotöissä - nyttemmin TTT:nä on jotenkin - väsyttävää.

Pitäisi vielä nähdä Jenna, tosin se on kivaa. Huomenna saa ja voi nukkua pitkään. Samoin sunnuntaina. Tänään olisi Nikon tuparit, tosin en jaksa tavata uusia ihmisiä - niitä siellä olisi. Huomenna Galilla on tuparit Pitskussa. Saas nähdä jaksanko siirtää itseni sinne.

Olisi hauskaa tehdä kävely Suomenlinnaan, ehkä se on tämän viikonlopun ohjelmassa.

Eilen join puolitoista tölkkiä olutta. Eli ei se miksikään kännäykseksi yltynyt. Trendin kuvaaja tosiaan otti meistä aika hulppean hienon potretin. Se tullee sitten ensikuun Trendi-lehteen. Olette sitten kateellisia sommittelusta, eikös juu?

2. päivä

2008-10-02T19:01:00.001+03:00

Se siitä. Kukko oli napsahti auki kun Trendin valokuvaaja pärähti paikalle. Interesting!

Tämä täältä tällä erää.

1.pvä

2008-10-01T16:05:00.002+03:00

Ihan hyvin menee. Ei tee mieli mitään, söin Kanatomaattikesäkurpitsakastiketta ja tattareita. Ruokajuomana appelsiinimehu. Ei tee mieli syödä yhtään mitään tosiaan. Eikä juoda edes.

Muutoin kävin Ruskeasuolla sopimassa "työvuorot" (2vkoa eteenpäin). Liikuntakassasta hakemassa vuoden eteenpäin erityisuimakorttia (50e/vuosi), Aleksandriassa printtaamassa hakemukset CIMOn vaihtoon Köpikseen ja lopuksi Postin kautta (postitin synttärikortin Lauralle ja CIMOon hakemuksen).

Illalla menen vielä katsomaan Käsky-elokuvan ja haen myös uudet lääkkeet - katsotaan tuleeko musta nainen sitten niillä.

Sober October

2008-09-30T14:35:00.002+03:00

No niin, lokakuu alkaa ja sen myötä Sober October. Kolme kertaa viidestä se on onnistunut, ja nyt alkaa kuudes yritys. Luulen, että se onnistuu erinäisistä syistä - suurin lienee se, että leikkausta ennen tai sen jälkeen ei tarvitse/saa juoda alkoholia. Tänään otan lasin viiniä ja se olkoon viimeinen ennen marraskuun ensimmäistä.

Lähden nyt hoitelemaan asioita; kelalle pitäisi toimittaa todistus maisteriksi valmistumisesta ja vuokrasopimus myös. Kopioimaan siis Portsuun nyt!

Will not be Televised (Bändin arvanneelle ilta hyvässä seurassa!)

2008-09-29T12:15:00.001+03:00

Takaisin Suomessa: matkaa kertyi miltei tasan 2 viikkoa ja siihen mahtuu niin kamalan ihania asioita, kuin myös ei niin ihania asioita. Mietin ensin, että teen listan siitä miten asiat sijoittuvat - mutta sitten minun pitäisi myös kommentoida, miksi juuri näin. Mutta aloitanpa reissun parhaasta osiosta, joka oli luonnollisesti Liepaja.

Liepaja on edelleen Latvian kolmanneksi suurin kaupunki, joka sijoittuu eteläiseen Latviaan, Kurzemen eli Kuurinmaan alueelle, ja on sen alueen vetokeskus. Kaupunki on pääosin rakennettu 1800-luvun lopun ja 1900-luvun alkuvuosikymmeninen välissä, joten kaupungista löytyy kauniita, joskin rosoisia puutaloja paljon. Kaupunkia rakennettiin tuolloin Nikolai II:n käskystä - hänen mielestään Liepaja sijaitsi täydellisen mukavalla paikalla rakentaa sotilastukikohta. Näin kävi ja Karosta seisoo yhä Liepajan pohjoispuolella.

Itse en käynyt Karostassa vaan nautiskelin vieläkin vanhemmasta asuinalueesta: kiertelin keskustan pikkukatuja, joissa vanhimmat talot ovat 1700-luvulta. Itse asetuin asumaan päiväksi samanlaiseen vanhaan taloon, jossa toimii nykyisin Fontaine Hotel, se pienempi ja mukavampi. Fontaine on Liepajan "sedu", sillä on 2 hotellia Liepajassa, yökerho (rokki, tästä lisää kohta), 1 hotelli Venezuelassa ja ilmeisesti myös yksi ZANZIBARILLA. Lisäksi oma historia rokkitähtenä (noh, miten sen ottaa) on myös ilmeisesti ihan jees. Toinen asia mistä Fontaine tunnetaan, on se rahan määrä, jota hänellä ilmeisesti on. Uldis R. viimeisimmässä Veto lehdessä kertoo, että Liepajassa on Latvian (jos ei Baltian) paras rokkiklubi ja se johtuu siitä, että Fontainella on enempi rahaa kuin muilla. Kanske.

En ollut Liepajassa kuin päivän, illalla kävin ihastuttavan Knucklebone Oscarin keikalla. Se oli hauska, latvialaisetkin olivat vähän suu auki siinä. Mutta lämpenivät mukavasti lopuksi.Oskareiden lämppäri oli tosi outo, joku paikallinen ryhmä miehiä jotka puhuivat enemmän kuin soittivat: soittotaito oli keskinkertainen, mutta ilmeisesti asenne ratkaisi. Lauluntekstit kertoivat mm. silikonitisseistä.

Lauantaina palasin takaisin Riikaan.

Muuten kivaa matkalla oli:
2) Sää, joka oli miltei kokoajan sopiva: Barcelonassa +20-30 kokoajan. Parhaina päivinä 30 mittarissa: juuri sopiva päivä viettää aikaa vuorilla. Latviassa syksyinen aurinko ja lämpöä noin 15-17 astetta.
3) Meri. Kumpikin matkakohteeni sijoittuu sisämerten rannalle, kaksi erilaista merta peräkkäisinä päivinä. Välimeri oli ihanteellinen uida ja taistella aaltoja vastaan, Itämeri kauniinpi katsoa tähän aikaan vuodesta. Oma biitsi ja kahvikanisteri mukana tekee onnelliseksi.
4) Hellacoptersien keikka Barcelonan Razzmatazzissa. Keikka oli parempi kuin aiemmin näkemäni keikat kyseiseltä bändiltä. Voi kysyä, vaikuttaako ulkomaa tähän. En usko. Yleisö oli aika hurjasti mukana - ja kyllä ne klubin täyteen saavat etelässäkin: voi sitä rokkipoikien määrää. Huoh.
5) Viinitilavierailu. Kävimme Someron tyttöjen kanssa Freixenetillä kylässä. Cordoniu olisi ehkä ollut parempi, kun niillä on omat viinit - nämä Freixenetillä ostavat pientiloilta. Mutta ostin sitten pullon sellaista, mitä Alko ei myykään (Freixenet Brut Barroco)!

Huonoja asioita reissussa ei eniten ollutkaan, sanoisinko että ahisti joinain hetkinä. Top vitonen sitten:
1) Ruokamyrkytys viimeisenä iltana Riiassa. Juoksin vessassa noin kerran tunnissa ripuloimassa (tämän halusitte tietää). Ja oksensin mahalaukkuni tyhjäksi kello kolme paikallista aikaa. En tiedä mistä se tuli, mutta ärhäkkä se oli. Kaksi ensimmäistä tuntia Misha kissa tuijotti minua, ihan kuin se olisi tiennyt, että tämä on kipeä.
2) Espanjalaisten/katalaanien asenne ulkomaalaisiin, jotka eivät puhu espanjaa/katalaania. En tiedä jaksanko lähteä latinomaihin uudelleen.
3) Yleinen väsymys ja sen mukanaan tuomat ongelmat niin itsessä kuin matkakumppaneissa.
4) Hostelin vessapaperin loppuminen kriittisissa paikoissa.
5) Matka kotisuomeen: ensin 4h Eurolinesilla voimassa pahoin ja sitten 3 tuntia Tallink Starilla. Länsisatamassa nappasin Taksin.

Tähänkin sattui mukava asia, kun törmäsin Euroscriptiltä kotiin palanneesseen tyttöön ja tämän ystävään (poika?), joiden kanssa napattiin pikataksi asemalta Satamaan ja päästiin vielä laivaankin.

Mahtui siis paljon kaikenlaista ja nyt on nollattu aika hyvin. Pari päivää vapaata (ma-ke) ja sitten menenkin taas Ruskikselle töihin - taas opettajaksi. Luulen, että se tulee olemaan taas kivaa. Olenkin kaivannut oikeanlaista aktiviteettia taas! Tänään Dainan tussinsh Loosessa, menen sinne Dienojen ja Astesin ja Muzikas Saulen ja Veton kanssa. Jos haluatte kuulla juoruja, niin sopii tulla käväseen. 19:00 eteenpäin.

Tänään myös Trendin toimittaja olisi tulossa kylään. Pitänee siivota ennen kuutta.

Työ ja loma

2008-09-15T20:15:00.003+03:00

Kyllä, minulla on ollut kiireitä. Viime viikolla tein viikon sisään yli 75 tuntisen työviikon. Siis sunnuntaista lauantaihin. Hyvin meni. Tänään oli viimeinen työpäivä ja senkin selvitin kunnialla. Huomenna alkaa kesäloma ja lento lähtee kello 9:00 kohti Barcelonaa. JA 23.9. kohti Riikaa. Ja 26.9. kohti Liepajaa.

Ja jossain vaiheessa Lakulle kylään Varkauteen. Ensi kuussa luvassa FES-leikkaus, suurbileet(?) ja syksy.

Rankka työ vaatii todellakin rankat huvit. Vietän siis viikon Barcelonassa nauttien lähestulkoon 30 asteen helteistä ja merestä ja Hellacoptersien keikasta.

css - suxxxx

2008-08-17T23:20:00.001+03:00

http://myspace.com/liveinnordics

Atomic

2008-08-10T22:37:00.003+03:00

kiirettä töissä (tällä viikolla 8x5=40 + 4 + 14=58h!) tulevina ennustan enemmän tunteja... En mä jaksan keskittyä epäolennaisuuksiin eli bloggaamiseen. Mulle saa tulla siivoamaan kyllä kotiin jos joku muu ehtis, ku ite ei ehi/jaksa - ottaen huomioon, että sosialisoin lisäksi ja mulla on myös mm. nää urheiluharrastukset, jotka muuten kummasti auttaa pysymään vireessä. Joka tapauksessa - kai tää tästä. Viimeistään 16.09 lepään sitten siellä Välimeren rannalla: liput on jo maksettu.

Synkkyys ja kurjuus sentään

2008-08-03T15:15:00.002+03:00

Tapasin tällä viikolla erään ihmisen CS-miitissä, jota olen jo pidemmän aikaa toivonut tapaavani. Hän asuu Suomessa, muttei ole suomalainen. Olen joskus aiemmin jutellut hänen kanssaan irkissä, ja ihminen on vaikuttanut mukavalta.

Mutta taas kerran tavatessani mukavan ihmisen huomasin raadollisuuden ihmisajatuksissa. Ihmiset ovat mukavia, mutta niistä hehkuu epävarmuus asioiden suhteen. Olen edelleen sitä mieltä, että kyseinen ihminen on mukava. Mutta hän päästi suustaan sammakon, jota en edelleenkään ole osannut arvioida.

Tarina menee näin. Puhumme Suomen kesäsäästä, lähinnä varjosta joka vyöryy uhkaavana Sinebrychoffin museon ylitse kohti meidän joukkoamme. Joku valittaa, että paskan paikan olette valinneet: kuka oli täällä ekana? Myönnän olleeni ensimmäinen, mutta kommentoin myös, että kaikki eivät myöskään pidä auringosta ja kuumuudesta, joten jos haluatte valita paikat, tulkaa itse ensin. Päästyäni sanomasta, että pidän viileistä kesistä, pakkasesta lumesta ja pimeästä, eräs italialainen muistuttaa, että muuttaisit pohjoiseen. Sanon tähän väliin, että pidän Helsingistä. Tässä vaiheessa alun ulkomaalainen Suomessa ottaa osaa keskusteluun ja sanoo, että "thats your only problem". Halusin saada lisätietoa siitä, mikä kenties on ainut ongelmani. Se, että pidän viileästä, pimeästä ja talvesta? Vai se, että pidän Helsingistä? Vastausta en saanut.

On varmaa, että pidän tästä ihmisestä - ihmisenä, mutta olen myös aika varma siitä, että hän ei tiennyt kenen kanssa keskusteli. Joskus olen saattanut tilittää internet-ympäristössä enemmänkin siitä, etten tiedä mihin kuulun.

Minua risoo kamalasti asiat, jotka jäävät kesken; ihmiset, jotka arvostelevat antamatta mahdollisuutta korjata arvostelun alainen asia. Jos joku tietää mitä tehdä, miten olla parempi ihminen: otan vastaan neuvoja.

Kesäloma (1pvä)

2008-08-02T20:07:00.002+03:00

Kävin sitten Porvoossa. Ei, en nähnyt Remua enkä muitakaan kaupungin rokkareita. Bussimatka oli yllättävän lyhyt (1h, josta puoli tuntia menee Helsingin läpi ajellessa). Olin perillä puoli yhden aikaan Porvoossa. Käväisin heti tarkastamassa tuomiokirkon, joka on saanut uuden hienon katon. Tutustuin myös porvoolaisten elämään käymällä paikallisessa citymarketissa ostamassa kuulokkeet, kun mp3-soittimen omat menehtyivät kovaan käyttöön Porvoon vanhassa kaupungissa. Kun olin uuden kaupungin puolella, päätin metsästää WSOY:n konttorin ja tehtaanmyymälän. Harmikseni ei löytynyt mitään ostettavaa: melkein tosin ostin Westön Langin, mutta en jaksanutkaan kantaa sitä kotiin asti. Palatessani takaisin vaeltelemaan vanhaan kaupunkiin, katselin samalla mahdollista ruokapaikkaa. Halusin kesälomaretkelläni syödä hiukan paremmin, ja kuvittelin olevani ulkomailla: melkein se sitä on, kun ympärillä puhutaan ruotsia, italiaa, venäjää ja viroa. Ostin pihakirpputorilta lelumuseon vierestä eurolla Karjalaisen kansanlaulun (Soutelin, soutelin kultani kanssa Laatokan lahden suussa) nuotit, jotka oli omistanut oopperalaulaja Harry Herman Heinrichsen. Ne nuotit ovat kyllä kieltämättä kärsineet, mutta pianosovituksen lisäksi tuohon on käsin tehty lisäksi koko orkesterisovitus. Joku päivä pistän kaverit raatamaan...

Kiertelin ihastuttavia putiikkeja ja antiikkiliikkeitä ja vähän kävin levykaupassakin (Riverside records) - mutten ostanut mitään. Kun olin kävellyt pari tuntia, oli nälkä, ja halusin oikeasti syödä jotain hyvää. Kiersin vähän ja löysin sen mitä etsin. Menin ravintola Timbaaliin. Timbaali on Suomen ainoa etanoihin erikoistunut ravintola. Ostin etanoita roquefortissa alkupalaksi ja pääruoaksi pariloitua tonnikalaa, fetaa filotaikinassa ja hernepyreetä. Ruoka oli erikoisen mainio, ja tuonne ravintolaan TÄYTYY mennä uudelleen. Tunnelma oli myös mahtavin, vanha talo, vanhassa kaupungissa ja naapuripöydässä oli hellyyttäviä eläkeläisiä. Valkoviini oli myös asialuokkaa. Joten ruokailuhetki muuttui elämykseksi. Suosittelen lämpimästi.

Ruoan jälkeen ostin kortteja (koska olin lomamatkalla, niitä pitää lähettää mummoille ja lakulle). Ja löysin terassin, johon paistoi aurinko nätisti. Otin yhden Ecussonin ja nautiskelin jälkiruokaa siinä sitten.

Kävelin vielä kerran kaupunkia edes takaisin, kunnes kello oli 17. Suunnistin kohti bussiasemaa ja Helsinkiä. Bussi tuli heti.

Päivä oli oikein onnistunut, kerrankin jotain kesätekemistä, millä tuntui olevan tarkoitus. Näinä aikoina, kun töitä on 6-7pvää viikossa pieni pyrähdys ulkoilmassa tekee ihmeitä. Nyt voisi nukkua nätisti aamuun asti ja mennä huomenna töihin. Ja ensiviikonloppuna on sitten luvassa työtä Suomi-ilmiö-konsertissa. Kaitsun kanssa mennään ja siellähän soittaa hei kaikki mun idolit: PMMP, Ismo Alanko Teholla (AIVAN mieletön), Popeda ja Eppu Normaali. Tästä on tultava hauskaa. Niin ja joo, siis Flowsta bloggaan sitten MySpaceen, Live in Nordicsin sivulle. Sinne kaikki ördäysjutut sitten.

Olen pusa hispida saimensis!

2008-08-01T10:31:00.002+03:00

HS:n testin mukaan olen saimaannorppa.

Se sopii minulle oikein hyvin.

Perkelettäkö pitää paistaa aurinko

2008-07-30T23:09:00.002+03:00

Mää panikoin jo nyt valmiiks puolentoistaviikon päästä olevaa puolivuotistarkastusta. Ei sillä, ettäkö oisi muuuttuneita asioita (ei sitäkään voi tietää...), mutta lähinnä että saisko jo lääkkeet (lue e-pillerit) toiseen vaivaan. Ois varmaan sata kertaa kivempi jos tietäis, että asiat sujuis niinku normaaleilla ihmisillä. En oo raskaaks yrittämässä tai miten päin se nyt menee, eikä ees huvittais (ja pillereiden jälkeen varmaan huvittaa vielä vähemmän). Mut ahistaa tää saatanan vammasuus ja syndroomaisuus.

Ei tässä muuta tänään. Kesä on ahistava. Tykkään edelleen siitä viileämmästä versiosta.

Ja valivalivali. Oon ollu selvänä jo 3pvää. Jos vielä 4 voisi. Oisko jollain jotain piilopaikkaa paeta pe-su väliseksi ajaksi Helsingin lähettyvillä tai muuten inhimillisen matkan päässä?

Tunnustuksia (100. postaus)

2008-07-26T11:33:00.002+03:00

Tämäkin blogi on tullut sadanteen postaukseensa. Ei siitä sen enempää. Alle vuosi menee sen määrän kirjoittamiseen.

Mutta haluan tunnustaa ainakin nämä asiat:

1) Tupakointi tappaa (minutkin). Olen tämän kesän aikana ostanut tupakkia enemmän kuin sallitaan. Pitäisi lopettaa sen osto. Ei tee nääs astmallekaan hyvää. Poltan koska siten pääsee hyvällä syyllä baarista ulkoilmaan ja ulkoilta tekee hyvää baari-iltana.

2) Olen ahdistunut työstä. Ja varsinkin siitä, ettei ole hengähdystaukoa tälläkin viikolla 6 täyttä työpäivää. Tänään tosin siirrän itseni Pihlajasaareen herkkujen kera. Eikä pulloakaan alkoholia.

3) Haluaisin mennä Riikaan. Pitkästä aikaa - olin siellä viimeksi joulukuussa. Ja siitä on aikaa.

4) Olen kuunnellut viimeaikoina liikaa Foo Fightersia. Niin että Learning to fly ja Times like these soi liikaakin päässä.

5) Olen ehkä hiukan ihanstunut ihmisiin. Siihen kuinka joku asettaa sanansa niin, että asiat näyttävät paremmilta kuin ovatkaan. Kuinka kädet laitetaan lanteille kun halutaan tehdä asia selväksi. Kuinka toinen ihminen laittaa pienen viestin: ajattelin sua tänään kello 14:17. Ja etenkin sitä, että ihmisiä voi yrittää ymmärtää. Silläkin uhalla, että löytää itsensä toisten parista.

Minä olen harrastanut sosiaalisuuksia viime aikoina. Kesän ekat CouchSurferit pistäytyivät yökylässä ja jättivät jälkeensä pullon hyvää viiniä. Se tuhotaan elokuussa sitten. CS miitissä tapasin vanhoja ja uusia tuttuja, Loosessa olen tutustunut myös uusiin ihmisiin. Ja vanhoihin kavereihin olen tutustunut uudelleen. Sepäs se vasta onkin mukavaa.

Innan Allting Tar Slut

2008-07-24T23:54:00.005+03:00

Moderna tänkar om varanda, och du liknar ingen annan. Antika löften som vi blandar tills vi båda slutat andas luften omkring....

Är du lycklig nu?

Har vi tid innan allting tar slut?

Jag har längtan till allt som har förekommt.
Man ir tikai ilgas. Man ir. Ilgas teviem.
Ja, vi var alla en gång små.

Musiikkia ja kuviokelluntaa

2008-07-21T18:32:00.003+03:00

Vietin viikonlopun Savossa. Piti mennä virkistäytymään, mutta kuinkas ollakaan vauhtia oli päällä enemmän kuin sallittu määrä. Perjantaina lähdin jo duunista aiemmin, kahdeltatoista, että ehtisin Jyväskylään menevään junaan. Aioin vaihtaa matkan varrella Ankan ja Antsan autokyytiin kohti Varkautta. Kunnes oltiin perillä, oltiin jo puhuttu mielenterveysongelmista ja vauvanhoidosta. Antsan kanssa käytiin myös Pieksämäellä ostamassa viinereitä Moilasen leipomolta.

Vietimme rattoisan koti-illan. Tekemättä mitään.

Launtai oli syy siirtää itsensä Savoon. Papan hautajaisissa toukokuussa päätimme, että seuraavan kerran tapaamme positiivisimmissa merkeissä - ihan huviksemme ja hyvällä mielellä. Seuraava kerta tuli jo tosin viikko sitten, kun suurin osa serkuistani saattoi sedän haudan lepoon.

Joka tapauksessa, Haksu-mummo tuli yllätyskäynnille Anja-tädin kanssa jo puolenpäivän aikaan, kun äiskällä oli nimipäivät. Tätä ennen oltiin Ankan kanssa kierretty jo Varkauden vaatekauppoja ja kirppiksiä. Löysin aivan mahtavan mekon ja euron kengät kirppikseltä. Alkosta ostettiin äiskälle valkkaria lahjaksi.

Jo kohta kolmen jälkeen pikavierailin Lehoskin-mummolassa ja jatkoin Ankan, Antsan ja Lakun kanssa Joroisiin serkkujuhliin, jossa oli paaaaaljon sukulaisia. Juotiin, juoruttiin, syötiin, saunottiin ja uitiin. Pikkuveli-Kiksa tuli ekan kerran intistä käymään lomalla ja piti sitäkin juhlistaa. Kuviokelluttiin serkun tyttöjen kanssa aavalla järvellä ja saunottiin kummiserkun kanssa. Yhdeksän aikaan Kiksa sai hyvän idean: pitää päästä puustockiin! Finanssi- ja kyytiasiat hoiti sampsa ja L kyyditsi Kiksan ja minut Puustockiin juuri parahiksi nostalgisoimaan YUP -orkesterilla. Ja kyllä - tokavikana kajahti ilmoille Minä olen myyrä! YUP soitti yllättävän hyvin, eikä yhtään väsyneesti. Kaljatauon ja Honey B ja T Bone -duon jälkeen soitti virkeästi myös teiniaikojen idolit: CMX. Tuli hittibiisejä (Minne paha haudattiin, Kultanaamio ja jee myös Vallat ja väet). Eturivin tytöt pitivät Yrjänää yhä jumalana, siihen malliin taltioitui kuvaa digikameralle. Toisaalta, oli hassua nähdä Rasio muuallakin kuin Loosen baaritiskillä. Kiitos siis siitä, kamalan hyvä mieli tuli.

Hanoi Rocks soitti joko väsyneesti, tai yleisö oli paska. Tulihan sieltä Tragedy ja kaikkea sellaista.

Kyyti tuli kotiin asti kolmen aikaan ja uni melkein heti. Heräsin kahdesti Antsan itkuun, mutta sitten viimeistään kymmeneltä kokonaan. Vein Pauliinan ensiapuun, jotain se oli tehnyt pelissään. Ja muuten väsyneenä syötiin Ruisfeastia ja lopulta junaan kohti Helsinkiä. Neljän tunnin matka sujui nukkuen melkein kokoajan. Kävelin kotiin ja kaaduin kuolleena sänkyyn yhden aikaan.

Tänään tein töitäkin ja salaattia töiden jälkeen. Olin saanut sähköpostia, jotta pääsen bloggaajaksi Flowhin. Siitä sitten varmaan lisää siellä toisessa blogissa!

Matkalla

2008-07-16T20:51:00.002+03:00

Löysin itseni Kerouacin Matkalla -teoksesta eilen. Näin hän kuvaa Ed Stringhamia:
"Ed Stringham on alakuloinen, kaunis poika, lempeä, suurpiirteinen ja taipuvainen; vain silloin tällöin hän saa masennuskohtauksia ja ryntää ulos kenellekään mitään sanomatta. Sinä iltana hän oli ylenpalttisen iloinen." (suom. Markku Lahtela)

En tiedä, oletteko samaa mieltä, mutta mielessäni hänessä ja minussa on paljon samaa, paitsi etten ole kaunis poika. Mutta muutoin.

Aika jännä fiilis. Oltiin Mi:n ja Pa:n ja Je:n kanssa Loosessa. Otettiin tasan kahdet. Ja mulle tarjottiin. En tiedä miksi.

Elämän suuria kysymyksiä

2008-07-16T15:32:00.001+03:00

Oon edelleen lomalla bloggaamisesta. Tällä hetkellä arvon: lähdenkö Stadikalle uimaan vai menenkö lenkille ja kenties uimaan mereen.

Lelu

2008-07-10T11:46:00.002+03:00

hihi. Löysin uuden hienon lelun intternetistä. Check it out!

Huhhuh, namely quite mielettömät fiilikset!

Keskiviikko.

2008-07-09T22:19:00.003+03:00

Niin, siis jos joku lukijoistani ei tajunnut, minusta on virallisesti tullut maisteri kesän 2008 aikana. Niiden 6. vuoden aikana, jotka olen yliopistossa tuhlannut on tapahtunut paljon. Suurimpana saavutuksena voi sanoa Latvian löytymisen. Vuonna 2003 vietin kesän Valmierassa, jonne uskaltauduin toisen kerran vasta tänä vuonna 2008. Vuosina 2004-2005 vietin aikaa aktiivisesti maassa, joka kiirehti ohitsemme vuonna 2006. Vuonna 2004 tapasin Riiassa Uldiksen, joka oli läntisestä Latviasta kotoisin. Vuonna 2005 menetin hänet toisen kerran. Ensimmäinen kerta oli symbolinen. Toinen konkreettinen.

Muuta hyvääkin opiskeluaikoihin mahtuu. Muutin Helsinkiin etäopiskelijaksi vuonna 2005. Vuonna 2006 muutin takaisin Latviaan päästäkseni yli kaikesta paskasta, mitä maailma on viime aikoina minulle hopealautasella tarjoillut. Tajusin tilanteen koomisuuden syyskuun alussa 2006 Andrejsalassa Skanu Mezs (Äänimetsä) festivaaleilla, jossa soitti CSS, Jamie Lidell, The Liars, Isis ja pari muuta suurta nimeä, jotka keikkailevat tänä vuonna Helsingissä. Tilanteen koomisuus johtuu vain ja ainoastaan siitä, että ei pakenemalla pääse mitään karkuun. Kiitos ranskalaisille sen osoittamisesta.

Vuosi 2007 ja 2008 ovat olleet ihan OK, sairastelua on riittänyt. Ja nyt on ihan pakko sanoa, että nyt tiputtelee jotain kamalaa ehkä taas. Ensi kuussa on puolivuotistarkastus kasvaimelle. Kivut ovat olleet sitä luokkaa, että epäilen sen räjähtäneen. Muutoin menee hyvin. On ollut aktiviteettia ja ulkonäkö on muuttunut paljon puolen vuoden sisään. Kuitenkaan elämä ei ole sellainen kuin sen haluaisi olevan. En halua tehdä tällaisia töitä. En halua olla näin alkoholisoitunut. En halua olla joku kuten minä.

Ja nyt, kun näen painajaisia verisestä sedästäni, joka kuoli kesäkuun 28.pvä liikenneonnettomuudessa. Näen myös häiritseviä hahmoja nurkissani. Liskojen yö, sanoisi toinen. Toinen sanoisi, että nyt tarvitaan jotain. Sanois mullekin, että mitä.

Elämä on tehty kamalan vaikeaksi. Toiset ihmiset ovat esteenä, haittana, armona, apuna, pelastajina, mutta myös välttämättöminä. Ihminen elää: ruuasta ja toisista ihmisistä. Sori vaan. Ei voi mitään.

Pikku G

2008-07-08T22:23:00.001+03:00

Gradu on vähän niinku netissä ja saatavilla ja paskahan se on, mutta enjoy här.

Huhhuh, nimittäin ihan mielettömät fiilikset!

2008-07-07T18:38:00.007+03:00

Tänään komppaan täysin HS:n Ruisrock-uutisointia. Täällä on arvio festivaalin kahdesta viimeisestä, kultakimpaleinani pitämistäni yhtyeistä. Valitettavasti jokainen, joka minut tietää, ymmärtää, että Interpol pelaa pisteet kotiin ihan vain olemalla Interpol (musiikki joka antaa varmaan kaiken vielä 40vuodenkin päästä tässä elämässä...)

Interpolin tummanpuhuva, synkkä, vahva mutta hieman viileä ote kuitenkin oli ehkä parempi kuin viime kesän Accelerator -festivaalilla. Acceleratorin vahvuudeksi on luettava hyvä punaviini, alueella vapaa kuljeskelu, mukavampi (pääosin ruotsalainen) yleisö sekä tummempi yö, joka pohjustaa Interpolin keikkaa paljon mukavammin kuin Turun kirkas ja seesteinen myöhäisilta. Interpolilta kuuli paljon hyviä kappaleita: niinkuin Pioneer to the Fall aloittaa setin, niin varsinaisen setin voi lopettaa Roland. Viimekesästä poiketen Interpol suoritti encoreen Stellallansa, ja kaikki vannoutuneethan tietävät miksi Stella oli down. Myös suhtautuminen suomalaisiin oli selkeästi myönteisempi: Paul Banks puhui enemmän, antaumuksella ja hymyili yleisön reaktioille.

Settilistasta puuttuivat niin Leif Erikson, tuo rakkaudentunnustus, sekä Pace is the Trick ja Take You on a Cruise. Ei sillä, siellä kuultiin vastalahjana noiden menettämiselle Slow Hands, NYC ja ihan oikeasti: Lighthouse. Interpolin ensimmäistä kertaa nähneille voin vannoa, että hyvä oli keikka ja parempaa saa, jos menee katsomaan klubikeikkaa. Ei tästä enempää. (paitsi että ihanaa kun soittivat niin paljon biisejä ekalta Turn of the Bright Lights -levyltä!)

Ruisrokissa oli myös kivaa se, että näin Kentin pitkästä aikaa, eli kymmeneen vuoteen. Tulihan sieltä ihana diskoversio Om du var här:istä ja Dom Andrasta ja Kärleken väntarista. Mutta parasta on se, että Kent on tajunnut tehneensä maailman parhaan keikanlopetusbiisin: Mannen i den vita hattenin. Se on kappale joka kerää itsensä kokoon ja hajoaa kappaleiksi muutamaankin otteeseen. Ja loppuu rakkaudentunnustukseen (men du och jag vi ska aldrig dö?). Eiku se loppuukin oikeasti, että men älskning, vi ska alla en gång dö.

Lisäksi on mainittava, että tuo festariseura, joka oli taas kerran mukana on parasta pakdapossee. Aura ja Miikka on niin rakastettavia, että ilman niitä tääkin festari ois iha kakkana. Ristoo katottiin yhessä ja siellä tuli Nina, olen palasina ja Unessa mies, valveilla nainen. Ja HESSU KOSTAA! (Sai Pekka oivan rankkarin: neuvottelin kanssa enkelin, kielsimme hältä jälkkärin!)

Muutoin näkyi Raised Fistii, Laura monen vuoden jälkeen ja uin perjantaina vaatteet märäks meressä. Osaan siis vieläkin festariurpoilla. Ei siinä mitään: viikonloppu loppui perinteisesti Dynamon tanssilavalle happyhourin aikaan - parit siiderit kun maksoi 2,5 EUR /kappale.

Aivan lopuksi pakko sanoa, että vaikka tuollainen vie paljon mehuu, niin kyllä se takaisinkin tulee. Ens vuodeksi taas kesäfestarimuistoja ja yksi sivu lisää siihen kirjaan, jota sitten luetaan vanhana. Jaana oli kultainen kun majoitti meitä siellä olkkarissaan ja antoi säilyttää salmaria jääkaapissa. Kyllä sekin meni masuun asti. Ja hyvää oli.

Pika OK

2008-07-03T23:18:00.001+03:00

On aika täpinät täällä, työt on menny nätisti, setä kuoli onnettomuudessa ja kävin somerolla juhlimassa muita asioita.

Huomenna alkaa Ruisrock, jossa soittaa Interpol.

Se tarkoittaa, että oon poissaoleva seuraavat kaks-kolme viikkoo.

Adios, siis.

today my heart swings

2008-06-27T22:58:00.002+03:00

indeed.

Minulle jää

2008-06-25T17:21:00.003+03:00

On väsyttänyt paljon, kipuja on vähän luonnottomiakin. Liekö sitä samaa kuin ennen... Puolivuotistarkastus on tosin vasta elokuussa. Töissä on aika sujuvaa, vähän kieltämättä kyrsii 520 abstraktia, mutta niistä puolet on jo hoidossa. Ja siihen meni 8pvää. Sama toinen, niin kaikki on ok.

En ole ehtinyt ajatella yhtä asiaa, joka on puolen toista viikon päässä. Se on Pipo ja kumppanit tulossa lavalle. Ei jännitä vielä, katsotaan sitten ensi viikolla. Perjantaina on lyhennetty päivä ja maanantai Interpolin jälkeen on vapaa. Hyvin olen asiani hoitanut. Sanomilla mulla alkoi vuosiloma, sitä on nyt 2vkoa putkeen. Yksi jäi vielä käytettäväksi. Käytetään joskus syksyllä sitten, jos vaikka oikeasti lähtee lomalle.

Lauantaina olen menossa Somerolle Garage-pileisiin. PPOO. Ja vapaata en saanut sukujuhlapäiväksi, joten ne pitää skipata. Ei kai tässä kummempia.

Kuumaa kesää?

2008-06-24T11:35:00.002+03:00

Kaatu sitten töissä serverit, ja heti huomaa miten haavoittuvainen on tää ihmiselo ja työ. Nyt kohta tunti istuttu tässä, vähän sähköpostia voi laittaa, mutta abstraktikirjaa on turha koota, koska tieto on siellä kaatuneella serverillä. Eikä voi järjestää sessioitakaan, koska siellä nekin ovat.

No joka tapauksessa, hommat on niin hyvällä mallilla jo nyt, että ei oikeastaan tarvitse stressata niistä, kuhan hoidetaan ens kuun aikana kirjat valmiiksi ja sitten käytännönjärjestelyä. Onneksi iltapäivällä on edessä Finlandiatalolla esittelyä: toinen duunikongressi pidetään siellä syyskuussa. Juuri ennen kuin se LOMA alkaa.

Mulla on edelleen aivan kamala matkakuume, kokoajan vahtaan lentoja ja kaikkea millä pääsis jonnekin. On varmaan pakko tehdä se pikamatka Latviaan - tai edes Viroon mahdollisimman pian. Marjo asuu nyt Tallinnassa ja Riinallakin alkaa äitiysloma ihan justiinsa. Kerttu mailasi, että hän on muuttanut Köpiksen "vantaalle", joten sinnekin voisi lentää. Oiskohan Finnairilla joku kesätarjous?

Ja kanssa joku muu kuume myös, unet ei meinaa loppua ja varsin monipuolisia yöunia onkin nähny. Lieneekö syynä lämpimät kesäyöt, kun unissani muutan Viroon maaseudulle pitämään matkailukeskusta? Tai puutaloon, jossa on kaksi kerrosta ja hurmaavat ikkunat. Kaikkea jännää tapahtuu siinä sivussa...

Joka tapauksessa, aion pitää nyt ruokiksen, koska se on järkevää tähän väliin. Adios ja kuumaa kesää!